Tuo on ihan totta joissakin tapauksissa kuten nyt Housemarquella. Myynnillä turvataan taloudellinen puoli mutta tulosta pitäisi silti saada aikaan. Joskus yritysostot eivät mene putkeen ja lopputulos ei ole kovin ruusuinen kuten Remedylle kävi Microsoftin suojissa.
Mikä siinä Sonyn monopoliasemassa hiertää? Sonyn studiot puskevat lähes poikkeuksetta pelkkää laatua joten tälle asemalle on katetta saatu sukupolvesta toiseen. Käytännössä yksi konsoli on riittänyt liki kaiken näkemisen arvoisen pelaamiseen. Studioiden osto ei vielä takaa hyviä pelejä.
Monopoliasema on aina huono. Olisin yhtä lailla Microsoftin monopoliasemaa vastaan. Monopoliaseman saavuttaneista yrityksistä tulee käytännössä aina ylimielisiä ja ne alkavat kilpailla ainoastaan olemassaolevien vahvuuksiensa kautta yhä enemmän, eivätkä yleensä juurikaan innovatiivisesti enää kehitä ja uudista alaa, jolla ovat monopoliaseman saavuttaneet. Yleensä varsinkin käyttäjäystävällisyys unohtuu näiltä monopoliyhtiöiltä, kun keskitytään vain hokemaan mantraa siitä, kuinka upeita ja vahvoja ollaan niillä alueilla, joilla ollaan monopoliasema saavutettu. Tuotahan Sony juuri on tehnyt jo pitkään.
Ja siitä Sonyn jatkuvan laadun puskemisesta peleissä voi myös olla montaa eri mieltä. Itselleni sieltä on tullut varsin harvoin todella upeita pelejä. Lähinnä God of War, Days Gone ja Ghost of Tsushima ovat olleet todella loistavia viime vuosina. Nuo ovatkin kyllä olleet todellisia täysosumia itsellenikin, ja aivan parhaita koskaan pelaamiani pelejä kaikki kolme.
Saman kaavan mukaan Sony noita pelejä toki puskee tulemaan, ja jos hieno ulkonäkö ja elokuvamaisuus ovat se kaikki kaikessa, niin sitten melkein järjestään Sonyn pelit ovat huikeita. Itselleni esim. Spider-Man, FFVII Remake, ja TLoU 2 olivat upeista ulkoasuistaan huolimatta valtavia pettymyksiä. Death Strandingkin on ollut lievä pettymys, vaikka siinä aihioita onkin ehkä olla itsellenikin hyvä peli, kun vain jaksaisin jatkaa sitä taas eteenpäin. Tuntuu vain niin pirun työläältä pelattavalta ainakin siinä vaiheessa missä olen.
Uncharted 4:kin oli tarinansa puolesta aika iso pettymys, ja siinä kyllä näkyi, että Amy Hennig savustettiin ulos kesken pelin kehityksen. Kaiken kaikkiaan itseään toistava ja tylsähkö peli aikaisempiin osiinsa nähden. Niin pahasti peliin hyydyin jossain puolen välin paikkeilla, että melkein parin vuoden tauon pidin, ennen kuin pelasin pelin lopulta loppuun, ja oli kyllä lopunkin osalta iso pettymys.
Menin sitten ostamaan myös Demon’s Souls Remaken nyt kun 59 euroon sen viikonlopputarjouksesta Storesta sain, ja lipsuin hieman periaatteestani sen osalta, että remaket pitäisi ostaa korkeintaan n. 40 euron hintaan tai mieluummin alle sen. Olin kuitenkin hölmö hypen uhri, ja nyt ekan alueen loppuun pelattuani on todettava, että täysin turha rahastus on kyseessä. Niin samanlainen peli on kuin alkuperäinenkin. Joku parempi resoluutio ja FPS ovat itselleni täysin merkityksettömiä, kun alkuperäinenkin näytti aivan asiallisen hyvältä. Tämän kaltaista rahastusta se Sony siis harrastaa ja tekee varmasti niin myös jatkossakin - ainakin niin kauan kuin selkeässä monopoliasemassa on.