Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

PlayStation 5, Xbox Series X, Switch 2 – konsolipelaamisen 9. sukupolvi

Tämä jälkimmäinen pätee nimenomaan Sonyyn, jolta on jo pitkään tullut noita täysin saman kaavan mukaan toteutettuja elokuvamaisia 3rd person putkijuoksuja, jotka ovat peli-idealtaan paljon enemmän saman mielikuvituksetonta toistoa kuin joidenkin paljon parjaamat Ubisoftin pelit. Itselleni hyvin harva Sonyn yksinoikeus peli on ollut ollenkaan kiinnostava. Toki eivät ne MS:n yksinoikeuspelitkään ole kovin kummoisia yleensä viime vuosina olleet, mutta tuli sieltä sentään Starfield ja Forza Motorsport tänä vuonna, jotka ovat ainakin itselleni parempaa pelattavaa kuin yksikään Sonylle vuosiin tehty yksinoikeuspeli. Joka tapauksessa parhaat pelit ovat lähes järjestään multiplattereita, ja toki mukaan mahtuu jokunen Nintendon yksinoikeushelmi
Ehkäpä olet vähemmistössä koska nämä ekslusiiviset saman kaavan mukaan toistetut putkijuoksut lienevät yksi syy ps5:sen suurempaan suosioon.
 
Ehkäpä olet vähemmistössä koska nämä ekslusiiviset saman kaavan mukaan toistetut putkijuoksut lienevät yksi syy ps5:sen suurempaan suosioon.
Tuskin sentään vähemmistössä (Switchin ja Xboxin yhteenlaskettu suosio taannee sen). Suosittuja toki ovat, sitä en tietenkään voi kiistää, ja tuolla samalla kuviollahan Sony sitten toki jaksaa lypsää. Oma mielenkiintoni on joka tapauksessa hiipunut Sonyn omaa pelituotantoa kohtaan, enkä todellakaan ole missään harvalukuisessa joukossa tämän kokemuksen kanssa, vaikka toki Sonyn uskollinen faniarmeija tuota saman mielikuvituksetonta toistoa tuntuu ainakin vielä jaksavan vuodesta toiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Tuskin sentään vähemmistössä, mutta suosittuja toki ovat, sitä em toki kiistä, ja niillähän Sony sitten toki jaksaa lypsää. Oma mielenkiintoni on joka tapauksessa hiipunut Sonyn omaa pelituotantoa kohtaan, enkä todellakaan ole missään harvalukuisesta joukossa tämän kokemuksen kanssa, vaikka toki Sonyn uskollinen faniarmeija tuota saman mielikuvituksetonta toistoa tuntuu ainakin vielä jaksavan vuodesta toiseen.
Rehellisyyden nimissä, eipä Nintendokaan hirveästi ole kaavaa muuttanut, Mario ja Zelda jyllää, sukupolvesta toiseen.
 
Jos pelin valmistuskustannukset refklektoivat pelin laatuun ja pelattavaan tuntimäärään, niin mielelläni voin maksaa tietyistä peleistä enemmän.

100 euroa on kyllä liikaa jo psykologisesti, siitä ei pääse mihinkään, mutta 80 ekeä menee ihan ok. Esim. Baldurista tai Elden Ringistä olisin voinut maksaa enemmän. Olen saanut/sain niin paljon laadukasta peliaikaa, ettei olisi ongelma.

Joku Spider-manin splittaus taas kuulostaa lähtökohtaisesti erittäin vastenmieliseltä.
Itellä Baldurissa 60h takana (osa ajasta idlenä) ja tuntuu siltä että voisi aloittaa uuden läpipeluun heti kun eka läpipeluu on suoritettu. 45e islannin storesta. Ei tule mieleen milloin viimeksi olisi näin hyvin peli "maksanut" itseänsä takaisin.
 
Jep, sen vuoksi kirjoitinkin että "aika harva". Tunnistan kyllä ne, jotka pyrkivät tasapuolisuuteen, kun taas esimerkiksi itse en edes yritä peitellä mieltymyksiäni.


Vahvasti täälläkin ollaan konsoleihin kallellaan ihan jo pitkän konsoliharrastushistorian vuoksi. Se ohjain nyt vaan sopii käteen paremmin kuin näppäimistö. PC-pelaaminenkin on suurimmaksi osaksi itsellä pelaamista ohjaimella. Mobiilipelaaminen ei puolestaan luonnistu minultakaan lainkaan. Natiivi-mobiilipelit ovat usein ilmaisia mikromaksuansoja, joiden pelattavuus on tehty noiden maksujen ehdoilla. Perinteisemmätkin pelit ovat kosketusnäytön vuoksi sellaisenaan itselle luotaantyöntäviä. En pitänyt myöskään esimerksi Vitalla Unchartedia pelatessani juuri noista ruudunhiplaushommista lainkaan. Kyllä kännykkä voi näyttönä ihan hyvin toimia, mutta vaatii kyllä jonkin muun ohjaustavan tuekseen. Tätäkin tulee kohta demottua, kun tilasin Backbonen varakännykän hyödyntämistä ajatellen.
Nyt on meillä kyllä täysin samat kokemukset PC:llä ja mobiilina pelaamisesta. Tuohon Backboneen voisi itsellänikin olla varovainen kiinnostus, mutta siltikin jää häiritsemään se kovin pieni näyttö. Toki joissain peleissä ei ehkä häiritsisi ihan niin paljoa kuitenkaan.
Rehellisyyden nimissä, eipä Nintendokaan hirveästi ole kaavaa muuttanut, Mario ja Zelda jyllää, sukupolvesta toiseen.
Vaan niiden ne varsinaiset pelit ovat kuitenkin yleensä olleet huomattavasti erilaisemmin toteutettu, vaikka sitten samoja
hahmoja on käytettykin jo vuosikymmeniä. Toki viimeiset Zeldat ovat kai aika samasta muotista pelin päärakenteiden osalta, mutta niistä en itse ole sinänsä muutenkaan pitänyt pelattavuuden osalta.
 
BluRayn ja HD-DVD:n välinen kisa
EU pakottaa Applen luopumaan Lightning-liittimestä ja siirtymään USB-C:hen

Nämä kaksi ovat kyllä hyviä esimerkkejä siitä, että standardit ovat myös usein hyviä asioita, mutta ehkä kuitenkin kilpailusta konsolimarkkinoilla nämä ovat ehkä kuitenkin huonoja esimerkkejä. Tai no, kilpailusta ylipäätään.

Toki tämä siis kääntyisi konsolibisneksessä siihen, että syntyisi joku standardi ja kaikki pelit toimisivat kaikilla alustoilla.

Kilpailu on hyvästä, tiettyyn rajaan asti, mutta tasaisuus ei ole mitenkään toivottava tilanne.

Tasaisuutta ja kilpailua pitää kuitenkin olla sen verran konsolibisneksessä, ettei kukaan pääse sellaiseen asemaan, että on helppoa käyttää johtavaa markkina-asemaa väärin. Se ei ikinä ole hyväksi meille kuluttajille.

Muutenhan voisi sanoa, että kuluttajan etua palvelisi se, että The Day Before myy yhtä hyvin kuin Elden Ring. Kilpailussa hyvät pärjäävät ja heikot jäävät jalkoihin.

Siis tottakai se tasaisuus tulee syntyä kuluttajien valintojen kautta. Kuluttajat sen määräävät mikä lopulta myy ja tasainen markkina on tosiaan sellainen markkina, jossa on tarjolla tasaisesti kiinnostavia konsoleita.

Melkoista yksinkertaistamista nyt nämä esimerkit...

Rehellisyyden nimissä, eipä Nintendokaan hirveästi ole kaavaa muuttanut, Mario ja Zelda jyllää, sukupolvesta toiseen.

Zelda ja Mario ovat todellakin hyvin erilaisia pelejä olleet sukupolvesta toiseen, joten tämä esimerkki ei ihan täysin toimi. Toki Nintendo luottaa omien nimikkeiden voimaan, se on totta ja myös erittäin hieno asia.
 
Tämähän on täysin totta ja jos en väärin muistele niin on tullut tässäkin ketjussa useamman kerran esiin. Jos joku ostaa studion X joka tapauksessa, niin tottakai ollaan tilanteessa, jossa omista preferensseistä riippuen on "parempi että tämä ostaa kuin tuo toinen".

Siirryn seuraavaan puheenaiheeseen. Ilmeisesti Insomniac vuodossa on tullut ilmi Sonyn ja Insomniacin mahdollinen uusi strategia pelien hinnoitteluun. Ensinnäkin hintoja haluttaisiin nostaa jälleen 70 dollarista 80-100 dollariin, mutta ehkä se mielenkiintoisempi on pelien pilkkomistaktiikka.

Mitä jos Spider-Man 3 tulisikin kolmessa osassa 50 dollaria kappale? Tällä tavoin saataisiin periaatteessa yhdellä kehitystyöllä pelin hinta jopa 150 dollariin. Tätähän Last of Us tavallaan jo vähän yritti erillisellä moninpelillään. Nyt jos alusta asti mennään sillä suunnitelmalla, että tarina tarjoillaan kahdessa 50 dollarin paketissa ja siihen päälle vielä moninpeli omana erillisenä pelinään, niin toteutus voi jopa onnistua. Olisiko pelin pilkkominen useampaan vähän halvempaan palaseen parempi kuin että peli maksaisi 100 dollaria? Jaa-a, kumpikin kuulostaa aika huonolta näin kuluttajan näkökulmasta.

Voihan tietysti olla että nyt vuodon myötä lyödään näille suunnitelmille jarrua, mikä olisi tietysti ihan toivottavaa.

Tätä dlc/game pass myyntiähän jo Warzone/Codeissa on tehty pidemmän aikaa!
 
DLC:n merkitys on aikojen saatossa hieman muuttanut merkitystään. Alun perin kai tuo oli nimensä mukaisesti ladattavaa lisäsisältöä, mutta sittemmin on ollut aiheellistakin epäillä, että DLC:n nimellä myydään jotain alkuperäisestä sisällöstä leikattua lisähinnalla. Tätähän emme voi varmaksi tietää, koska ainoa "todiste" tästä on toistaiseksi tämä tuore Insomniac-vuoto. Ilman tätä vuotoa ja markkinoimalla peliin myytävää "lisäsisältöä" suolaisella hintalapulla tämä olisi mennyt läpi kuin väärä raha. Kuka tietää, että millä nimellä vaikkapa Borderlands 3:n DLC-paketit (normaalihinnat kymmeniä euroja!) ovat kulkeneet pelistudion omilla kalvoilla?
Jos meillä on kaksi yhtä laajaa saman hintalapun (50€) omaavaa osaa yhdestä pelistä, niin onko meillä kaksi lisäsisältöpakettia ilman emopeliä vai emopeli pilkottu kahteen osaan?
Game Pass-myynnillä kirjoittaja tarkoittanee Season Pass-myyntiä?
Niin joo. Game Pass yhdistyy Microsoftin tilauspalveluun, niin Ihmettelin että mikä homma. Mutta joo, battle passia tai season passia, jos tässä tarkoitettiin, niin samaan tapaan se on hyvin erilaista sisältöä kuin pääpelin pilkkominen.
 
Jos peli on oikeasti niin pitkä, että sen kolme-osaa antavat kaikki vähintään 20 tuntia laadukasta peliaikaa todella erilaisine tarinoineen, niin alkaahan tuo raja hämärtyä ja kysyntä päättää.

En ole itse minkään tällaisen pelisarjan niin suuri fani, että näkisin ostavani jokaisen uutena 60€:n hintaan, mutta käytettynä fyysisenä kyllä.

Toisaalta maksavathan ihmiset mielellään Fifa/änäri/codi-sarjoista myös joka vuosi, vaikka uudet asiat eivät todellakaan hintaa oikeuttaisikaan. Siellä ne roikkuvat myyntilistojen kärjessä.

Ts. mieluummin maksaisin uudesta laadukkaasta tarinasta Spider-manissa vs. Fifa-päivitys
 
  • Like
Reactions: Zak
Näitä pelejä pelataan satoja, joskus tuhansia tunteja, eli suhteessa peliaikaan ovat moninkertaisesti kannattavampia hankintoja kuin 20 tunnin pelit.
Kyllä, mutta ei asia ole suoraan verrannollinen kun pahimmissa tapauksissa edellisen vuoden versiot ovat parempia.

Pääasiallinen pointti oli kuitenkin siinä, että ihmiset ovat maksaneet 60-70€ joka vuosi, vaikka tämä uusi nhl 2024-peli ei varsinaisesti mitään selkeää parannusta toisikaan. Ts. jos sellaisille löytyy markkinat ja AAA-pelien budjetit karkaavat nyt käsistä, niin yksi vaihtoehto olisi jakaa peli osiin, kunhan se on tehty tietyissä puitteissa.

Vahvistuksena, en itse ole tämän kannalla.
 
Parannus on se, että kaverit pelaavat sitä samaa versiota. Sillähän nuo vuosittaiset moninpelit keräävät rahansa. Sinänsä ihan hyvä bisnesmalli.
 
Voisin heittää veikkauksen näin vuonna 2023, että viimeisen FF7 osan nimi voisi olla vaikka Final Fantasy 7 Death.... Saas nähdä kuinka lähelle tuli huti tai osuma ;)

Tämä siis liittyy tuohon keskusteluun pelien pilkkomisesta useampaan osaan...
 
Parannus on se, että kaverit pelaavat sitä samaa versiota. Sillähän nuo vuosittaiset moninpelit keräävät rahansa. Sinänsä ihan hyvä bisnesmalli.
Kyllä - bisneksestä tässä puhutaan. Ei niiden kavereiden ole myöskään pakko hankkia sitä päivitystä, mutta niin ne vain aina tahtovat mennä varsinkin kun online-matsit ovat tulleet osaksi normia.

Yli vuosikymmen sitten boikotoiin omalla porukalla konamin paskoja PES-päivityksiä ja jauhettiin samaa PES5/6:sta vielä monta vuotta julkaisujen jälkeen. Silloin toki verkkopuoli oli lastenkengissä.

Noh, jännä nähdä mitä tapahtuu. Eletäänkö sellaisessa murroksessa, josta eivät hyödy pelaajat. Digi-only julkaisut ovat yksi esimerkki ja enempää asiasta jauhamatta, itse olisin ostanut Alan Wake 2:n jouluksi vain tukeakseni Remedya, mutta pitäköön bittinsä (huolimatta siitä kuka sen päätöksen siellä organisaatioportaassa on tehnyt).
 
Täytyy sanoa että menny maku lukee tätä ketjua jo. Täällä sivu tolkulla miten Sony ottaa liian rennosti tai makaa laakereillaan siksi kun myyvät parhaiten jne. Ei tarvitse parantaa jne. En jaksa edes muistella tai lukea niitä fraaseja mitä lukee joka sivulla. Mä kyllä näen asian aivan päinvastoin. Entäs vaikka ps2 kaudella kun oli sama tilanne? Pelejä tuli ovista ja ikkunoista, oliko silloinkin innovaation puute niin kuin nytkin sanotaan? Alkaa jotenki olee nii väsynyttä toi sama mantra vaikka jokainen osa-alue on minun mielestäni erittäin tikissä. Pelit, rauta, myynnit sekä lisälaitteet puhuvat varmaan puolestaan?

Kyllä jokainen mittari puhuu sen puolesta että jos melkein jokainen sonyn veto on jotenkin huono tai ahne ja mitä näitä nyt olikaan niin silloin on kyllä asenteessa jo vikaa.
 
Entäs vaikka ps2 kaudella kun oli sama tilanne? Pelejä tuli ovista ja ikkunoista, oliko silloinkin innovaation puute niin kuin nytkin sanotaan?
Mitä tässä yritetään sanoa? Eihän määrä korvaa laatua kuten Wiilläkin nähtiin. Pelejä oli koska kaikki halusivat osansa kakusta. Sony myös ylpistyi juuri ps2:n menestyksestä.

Ja jos innovaatiota on kaivattu niin sehän koskee varmaan sitä että on se ns. "Sony-kaava". Se on kyllä viimeisen päälle tehtyä mutta samalla niin nähtyä ja yllätyksetöntä. Kuten AAA yleisestikin.

Kyllä jokainen mittari puhuu sen puolesta että jos melkein jokainen sonyn veto on jotenkin huono tai ahne ja mitä näitä nyt olikaan niin silloin on kyllä asenteessa jo vikaa.
Jokainen? Onko tosiaan niin että jokaista vetoa on kritisoitu vai olisiko kuitenkin että on aina kirjoittajakohtiasesti kritisoitu yksittäisiä asioita?
 
Ylös Bottom