Vastaus: PlayStation Storen indie- ja latauspelit
Itse pidin Table Top Racingistä jonkin verran. Heikkouksia lähinnä se, että peli on aivan liian helpoksi tuunattu ja asesysteemi on vähän vaillinainen, kun aseita ei pysty käyttämään molempiin suuntiin. Joillain aseilla toki pystyy blokkaamaan ohjukset sun muut, mutta olisivat ne voineet olla vähän monipuolisemmin toteutettu. ModNation Racers on asesysteemiltään kyllä niin paljon edellä muita pelejä, täydellisesti tasapainotettu ja taitopohjainen. Mutta tosiaan, sinänsä vähän mitäänsanomattoman pelistä tekee se, ettei haastetta ole käytännössä lainkaan etenkään uratilassa. Ehdottomasti pelin suurin heikkous. Challengeissa oli sentään muutama, joissa oli vähän yritystä haasteen suuntaan, muttei niissäkään kunnolla. Ajomalli on mielestäni kuitenkin ihan hyvä.
Eniten pidin itse driftikisoista, todella hauskoja challenge-puolella etenkin. Kyllä tämä ilmaiseksi kelpasi enemmän kuin hyvin eikä nyt muutama euro olisi tuntunut pahalle maksaakaan.
Tämän lisäksi on tullut pelattua (enemmän kuin pikatestin verran) plussapeleistä nyt viime aikoina Grow Home, The Swapper, Rebel Galaxy ja lisäksi Furi on tällä hetkellä kesken.
Grow Homen olin jo pikaisesti testannut ja todennut "ei minun jutuksi". Kuitenkin jossain podcastissa sitä hehkutettiin vähän aikaa sitten, joten latasin sen uudelleen ja aloin pelaamaan uudella mielellä. Ja huhhuh, kun oli kova peli! Siis niin omaperäinen ja hienosti toteutettu tasoloikka / seikkailu. Yksi eniten "wow"-fiiliksiä herättänyt peli pitkään aikaan. Kontrollisysteemi on nerokkaasti toteutettu ja peliä on yksinkertaisesti ilo pelata. "Sense of wonder", en osaa suomeksi sanoa, tuli mieleen peliä pelatessa. Jotenkin sellainen vähän samanlainen fiilis kuin silloin, kun testasi kaverin importattua Mario 64:ää ensimmäisen kerran. Hyvä esimerkki siitä, kuinka ensituntemukset voivat pettää, kun olin kuitenkin jo pelin poistanut turhana teoksena. Aivan mahtava peli ja jatko-osa on pakko pelata.
The Swapperista olin kuullu paljon kehua eri podcasteissa ilmestymisen aikoihin ja sitä säästelin, tiesin, että jossain välissä, kun tulee inspiraatio kokeilla puzzlepeliä, sitä ainakin yritän tosissani pelata. En siis edes aikonut tehdä tyypillistä plussapelin pikatestiä sille, vaan olin päättänyt, että annan pelille kunnon mahdollisuuden. Ja pelihän vei mukanaan aivan täysin. Mahtavat puzzlet ja mahtava tunnelma. Muistaakseni kolmen puzzlen ratkaisun jouduin katsomaan youtubesta ja olivat sen verran häröä kamaa, että en tiedä, olisinko koskaan keksinyt itse ratkaisua. En edes normaalisti pidä puzzlepeleistä, kun en oikein osaa niitä. Tämä kuitenkin kolahti todella kovaa ja suosittelen varauksetta kaikille ainakin kokeilua.
Rebel Galaxy vaikutti mielenkiintoiselta ennakkoon ja sillekin ajattelin antaa kunnon mahdollisuuden. Pari tuntia peliä pelasin ja pystyn näkemään, että moni voi uppoutua peliin totaalisesti, mutta itselleni tuli parin tunnin pelaamisen jälkeen fiilis, että peli käy toistamaan liikaa itseään ja vaatii liikaa turhauttavaa samantyyppisten tehtävien grindausta. Peli vaatisi lisää monipuolisuutta monessakin suhteessa ja ehkä vakavamman, suuren tarinan ja hyvin tehdyt, eeppiset hahmot. Varmasti monelle erittäin mieluisa teos ja suosittelisin kaikille avaruusmeingistä pitäville kokeilua, mutta itse en viitsi peliin enempää aikaa kuluttaa. Jos aikaa olisi rajattomasti käytettävissä, niin ehkä sitten olisi pelin pelannutkin.
Furin testasin pikaisesti ilmestyessä ja totesin, ettei ole minulle, liian hidasta eteneminen, kun bosseilla healthia paljon ja monta samantyyppistä vaihetta ja joudut aina taistelun alkuun, jos kuolet. Jäi kuitenkin kaivelemaan ja latasin pelin uudelleen. Alkufiilikset olivat osittain oikeat, osittain väärät. Bossit on hienosti toteutettu mekaniikoiltaan, eikä niissä nyt niin kauan mene. Musiikit kolisee enemmän kuin hyvin. Kyllä tämän kerran pelaa läpi enemmän kuin mielellään, itse asiassa todella hyvä ja hyvin tehty peli. Muistaakseni 9 bossia pelissä ja kasissa taidan olla.
Mutta, pelihän muuttuu kuulemma paljon vaikeammassa Furier-moodissa. Sitä en kuitenkaan aio pelata, vaikka mieli ehkä toisaalta tekisi, koska osittain ensimmäisen pikatestin fiilikset pätevät kuitenkin edelleen, sillä kyllä tässä on sitä vikaa, että joudut aloittamaan bossin alusta ja taistelemaan 5 minuuttia tylsää helppoa osaa, kunnes tulee taas se phase, jossa tuli oikea haaste vastaan. Jos satut kuolemaan tässä kohtaa, taas alkuun ja se 5 minuuttia helppoa kauraa, jotta pääset siihen varsinaiseen haasteeseen käsiksi. Ja tämähän tulee olemaan furier-moodissa varmasti oikeasti ongelma ja oli se syy, miksi pikatestin perusteella jo pelin poistin kerran kovalevyltä. Furi-moodissa ei kuitenkaan joudu niin montaa kertaa ottelemaan, että kävisi peli vielä tylsäksi, mutta furierilla kuolemia tulee varmasti todella paljon ja niitä samoja helpoksi käyneitä phaseja kun joudut hinkkaamaan uudestaan ja uudestan, jotta pääset siihen kohtaan, joka oikeasti haastaa, niin ei kiitos.
Toisin sanoen samaan aikaan tosi hyvä peli ja kuitenkin konsepti on vähän jotenkin vaillinainen. Jotenkin nuo bossien phaset olisi voinut toteuttaa järkevämmin, ettei joutuisi helppoja osioita pelaamaan uudelleen ja uudelleen.