Vastaus: Predators (2010)
Spoilerin takaisesta nilityksestä huolimatta tykkäsin semisti Predatorsista. Näyttelijäkaarti/hahmokaarti ei yltänyt kovin pippuriseen äijäilyyn, mutta legendaarisen kasarioriginaalin jälkeen on toisaalta mahdotonta odottaakaan näkevänsä vastaavanlaista testosteronipullistelua ja miehuullisuutta kuin mitä Arnold ja kumppanit prime-kuosissaan tarjosivat. Lähestymiskulmaa oli haettu tavissoltuudesta ja siinä kehyksessä homma toimi kelvollisesti.
Adrien Brody oli selvästi mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta vetipä fyysisen tonttinsa nasevasti viileänä palkkasoturina. Roycen äänensävyssä oli muuten vekkuli ripaus christianbalemaisen matalaa rohinaa. Onneksi vain ripaus, sillä muuten mentäisiin Terminator: Salvationin puolelle. =)
Adrienin ohella vieläkin positiivisemmin yllätti Alice Braganin luotsaama snaipperi-Isabelle. Leidi oli aidosti cool ja selviytyjäsankarittarena hyvää kakkosliideriainesta. Muutenkin Alicen ote roolihahmoonsa oli ihan eri vakuuttavuustasolla kuin esimerkiksi yksinuottisesti jurmuilevalla Danny Trejolla tai maitomaisella Oleg Taktarovilla. Mystinen, mutta lopulta vaisuhko yakuza-heebo poislukien muut tyypit olivat enemmän tai vähemmän keventäviä hahmoja. Osa näistä hahmoista ja huulenheitoista toimi, osa ei. Ja tosiaan Laurence Fishburnen setti oli järkyttävän heikkoa. Tai sitten vain missasin Nolandin hienouden.
Itse leffa olisi voinut kolahtaa tajuntaan ilman loppupuoliskon väkinäisiä käänteitä ja laiskasti kasattua kliimaksia. Muuten kyllä suositeltava scifiactioner, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan + upottaa viimeisimmän Predator-kurakkeen helposti nelinkerroin suohonsa (AVP2). Tunnelmaa herätellään, jännitystä luodaan ja henkiinjäämistaistelun analogiaa sekä perimmäisiä elementtejä liipaistaan. Harmi kyllä vauhtiin kun päästään, niin jakajankäsi pommittaa kuluneita ässiä pöytään.
Hyvää:
- Henkilövetoinen tieteisrymistely ei ole täysin kuollut
- Alkupuoliskon kiireettömyys
- Aito kuvausympäristö näkyy kankaalla
- Alan Silvestrin musiikki elää taustalla
- "Koirakohtaus"
- Ohjaaja Nimród Antal (Vacancy -> kelpo jännäri muuten) ja taustajermu Robert Rodriquez ovat jokseenkin jyvällä materiaalin kanssa.
- Alice Braga ja Adrien Brody
Huonoa:
- Onnistuneeseen henkilövetoiseen tieteisrymistelyyn tarvitaan enemmän kuin kaksi uskottavaa hahmoa seitsemästä/kahdeksasta.
- Loppupuoliskolla paketti ei pysy enää kasassa.
- Toimintakohtaukset ovat brutaaleja, mutta jäykästi toteutettuja. Terävyys puuttuu.
- Visuaalisesti pelkistetty. Vain vähän "wow"-hetkiä.
- Arnold-ripoffit.
- Heikot kertanokkeluudet.
- Laurence Fishburne
Persnetto:
Se lupaavampi jatkopala Predator-saagalle. Kokonaisuus olisi voinut olla monin paikoin parempi, mutta myös paljon huonompi. Jos lähtee leffateatteriin Arska-patsas taskussa ja Predator-natsat olalla, niin taatusti tipahtaa amatsonikatajaan. Mutta jos ei odota suurempia ja antaa tarinan kuljettaa tahtiaan, niin voipi jopa positiivisesti yllättyä. ***/***** (3/5)
Sama fiilis jäi.
Tosin itseä ei häirinnyt lainkaan Predator vs Predator -asetelma. Sitäkin enemmän rassasi överiksi vedetyn Noland-soturin (Laurence Fishburne) ja etenkin lekuri-Edwinin (Topher Grace) kääntyminen mielenvikaisiksi pettureiksi. Nolandin toimet menevät vielä nippa nappa sotahulluuden piikkiin, mutta Edwinin setti oli jo overkilliä Nolandin tempauksen jälkeen. Paljon napakampi ja loogisestikin istuvampi lopputulos olisi jäänyt ilman väkinäisiä "boohoo, olen sittenkin pahis" -kuvioita. Molempien hahmojen osalta.
Katselunautintoa syövytti myös Roycen (Adrien Brody) lopputaistelun tökeröt Arska-kopioinnit. "Come on, do it, do it now!" -jauhanta ja tahattoman koominen mutaposeuraus olivat epikkiä feiliä. Jälkimmäinen aiheutti ihan yleisen hörähdysreaktion teatteriyleisössä. Melkoista juustoa oli kyllä. Brody sinänsä hyvässä tikissä ei siinä mitään, mutta kun ei vaan toiminut.
Entäpä Roycen olevinaan nerokas finaalilausahdus: "Let's find a way off this fucking planet", kun vielä jokunen aika sitten koko porukka tuli lopputulokseen ettei planeetalta ollut poispääsyä. Vai meinasiko Royce tulevaa metsästyskautta ja sitä kautta uutta Predatorsien lentoalusta kaappailla? Kiva idea, mutta milläs muukalaispilottimanuaalilla tuumasi hän alusta lentää...ai niin, hups.
Jatko-osaa siis petailtiin kahden henkiinjääneen sekä taivaalta leijuvien lisäsolttujen mukana. Erään blogisivuston pitäjän ehdottama "Cool. Reinforcements." -heitto Roycelta olisi ollut paljon osuvampi jatko-osamehutus ja end credits -kaneetti tuohon loppunäkymään tilalle. Noh, kaikkea ei voi saada. =)
Katselunautintoa syövytti myös Roycen (Adrien Brody) lopputaistelun tökeröt Arska-kopioinnit. "Come on, do it, do it now!" -jauhanta ja tahattoman koominen mutaposeuraus olivat epikkiä feiliä. Jälkimmäinen aiheutti ihan yleisen hörähdysreaktion teatteriyleisössä. Melkoista juustoa oli kyllä. Brody sinänsä hyvässä tikissä ei siinä mitään, mutta kun ei vaan toiminut.
Entäpä Roycen olevinaan nerokas finaalilausahdus: "Let's find a way off this fucking planet", kun vielä jokunen aika sitten koko porukka tuli lopputulokseen ettei planeetalta ollut poispääsyä. Vai meinasiko Royce tulevaa metsästyskautta ja sitä kautta uutta Predatorsien lentoalusta kaappailla? Kiva idea, mutta milläs muukalaispilottimanuaalilla tuumasi hän alusta lentää...ai niin, hups.
Jatko-osaa siis petailtiin kahden henkiinjääneen sekä taivaalta leijuvien lisäsolttujen mukana. Erään blogisivuston pitäjän ehdottama "Cool. Reinforcements." -heitto Roycelta olisi ollut paljon osuvampi jatko-osamehutus ja end credits -kaneetti tuohon loppunäkymään tilalle. Noh, kaikkea ei voi saada. =)
Spoilerin takaisesta nilityksestä huolimatta tykkäsin semisti Predatorsista. Näyttelijäkaarti/hahmokaarti ei yltänyt kovin pippuriseen äijäilyyn, mutta legendaarisen kasarioriginaalin jälkeen on toisaalta mahdotonta odottaakaan näkevänsä vastaavanlaista testosteronipullistelua ja miehuullisuutta kuin mitä Arnold ja kumppanit prime-kuosissaan tarjosivat. Lähestymiskulmaa oli haettu tavissoltuudesta ja siinä kehyksessä homma toimi kelvollisesti.
Adrien Brody oli selvästi mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta vetipä fyysisen tonttinsa nasevasti viileänä palkkasoturina. Roycen äänensävyssä oli muuten vekkuli ripaus christianbalemaisen matalaa rohinaa. Onneksi vain ripaus, sillä muuten mentäisiin Terminator: Salvationin puolelle. =)
Adrienin ohella vieläkin positiivisemmin yllätti Alice Braganin luotsaama snaipperi-Isabelle. Leidi oli aidosti cool ja selviytyjäsankarittarena hyvää kakkosliideriainesta. Muutenkin Alicen ote roolihahmoonsa oli ihan eri vakuuttavuustasolla kuin esimerkiksi yksinuottisesti jurmuilevalla Danny Trejolla tai maitomaisella Oleg Taktarovilla. Mystinen, mutta lopulta vaisuhko yakuza-heebo poislukien muut tyypit olivat enemmän tai vähemmän keventäviä hahmoja. Osa näistä hahmoista ja huulenheitoista toimi, osa ei. Ja tosiaan Laurence Fishburnen setti oli järkyttävän heikkoa. Tai sitten vain missasin Nolandin hienouden.
Itse leffa olisi voinut kolahtaa tajuntaan ilman loppupuoliskon väkinäisiä käänteitä ja laiskasti kasattua kliimaksia. Muuten kyllä suositeltava scifiactioner, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan + upottaa viimeisimmän Predator-kurakkeen helposti nelinkerroin suohonsa (AVP2). Tunnelmaa herätellään, jännitystä luodaan ja henkiinjäämistaistelun analogiaa sekä perimmäisiä elementtejä liipaistaan. Harmi kyllä vauhtiin kun päästään, niin jakajankäsi pommittaa kuluneita ässiä pöytään.
Hyvää:
- Henkilövetoinen tieteisrymistely ei ole täysin kuollut
- Alkupuoliskon kiireettömyys
- Aito kuvausympäristö näkyy kankaalla
- Alan Silvestrin musiikki elää taustalla
- "Koirakohtaus"
- Ohjaaja Nimród Antal (Vacancy -> kelpo jännäri muuten) ja taustajermu Robert Rodriquez ovat jokseenkin jyvällä materiaalin kanssa.
- Alice Braga ja Adrien Brody
Huonoa:
- Onnistuneeseen henkilövetoiseen tieteisrymistelyyn tarvitaan enemmän kuin kaksi uskottavaa hahmoa seitsemästä/kahdeksasta.
- Loppupuoliskolla paketti ei pysy enää kasassa.
- Toimintakohtaukset ovat brutaaleja, mutta jäykästi toteutettuja. Terävyys puuttuu.
- Visuaalisesti pelkistetty. Vain vähän "wow"-hetkiä.
- Arnold-ripoffit.
- Heikot kertanokkeluudet.
- Laurence Fishburne
Persnetto:
Se lupaavampi jatkopala Predator-saagalle. Kokonaisuus olisi voinut olla monin paikoin parempi, mutta myös paljon huonompi. Jos lähtee leffateatteriin Arska-patsas taskussa ja Predator-natsat olalla, niin taatusti tipahtaa amatsonikatajaan. Mutta jos ei odota suurempia ja antaa tarinan kuljettaa tahtiaan, niin voipi jopa positiivisesti yllättyä. ***/***** (3/5)
Minusta juuri tuo alkupuoli oli leffan parasta antia ja eniten kunnianosoitus alkuperäiselle Predatorille. Ohjaaja/tuottajakaksikko Antal/Rodriquez tekivät tässä ihan oikean ratkaisun. Ei ollutkaan tyypillinen hätäkakkakiire viedä katsojia eteenpäin pikakelauksella, vaan keskityttiin siihen mitä päähahmot kokevat joutuessaan tuntemattomaan tilanteeseen. Makuasioita nämä tietysti.Paolo sanoi: