Vastaus: PS3, Wii, X360 - kuka vetää pisimmän korren?
Tibor sanoi:
Kivaa yleistystä
Itse ainakin ostan pelit lähinnä pelaamisen takia. Myönnän, en ole hifisti, enkä koskaan halua moiseksi tulla. Kaikki muu tulee ensin (juoni, musiikki, ohjaus, pelattavuus). Missä vaiheessa tämä hifirunkkaus ylitti pelin taiteelliset saavutukset? Y
hä nuoremmille ja nuoremmille näyttää iskostuneen ajatus että peli on hyvä jos;
a) siinä tapetaan ja niin VITUSTI - oli kyse sitten prostituoidusta tai koirasta
b) se näyttää hyvältä (tai paremmalta kuin jonkun toisen laitteen vastaava)
Itse ostin Wiin noin viikko sitten muun muassa sen takia että Nintendon väki panostaa juuri niihin ominaisuuksiin joita minä arvostan. Laatupelien määrä on toistaiseksi heikko, mutta enpä noita kerkeä pelaamaan kuin ehkä pelin kuukaudessa, kahdessa. Ja sen verran old schooliksi koen itseni, että esimerkiksi Twilight Princess näyttää taivaallisen nätiltä minulle.
On se jukolauta kumma tämä suomalainen pelaaja. Omaa konsolia ei voi nähdä kokonaisuutena vaan huonot puolet on defensoitava projisoimalla nämä toisiin.
Kiva, että olet saanut Wiin. Ja on hienoa, että se vastaa juuri kaikkea, mitä pelikokemukselta odotat. Näin ainakin käsitin.
Hassua, että jaksat purnata yleistyksestä ja silti tuossa läskistyksessä on toinen raju yleistys, ja sinun kirjoittamasi!
Noh, itse näen asian Wiin kannalta näin.
Wiillä on toisenlainen ohjaustapa piste! Kaikilla muilla osa-alueilla se jää kilpailijoidensa (XOX ja PS3) varjoon. Ei riitä tehot eikä rahkeet ( en nyt viitsi alkaa vääntämään virrankulutuksesta sun muusta, kyse on nyt peleistä ja niiden mahdollisuuksista).
Mitä itse peleihin tulee, niin se on pelin tekijöistä kiinni. Voi olla, että viiden vuoden kuluttua, kun tarkastelemme mitä pelejä on julkaistu, niin Wiille on tullut ne parhaimmat. Voi myös olla, että porukka on kyllästynyt Wiin "vaatimattomampaan" ulosantiin ja se on jäävä ei niin "hifisteille" pelaajille. Itseäni ei huvittaisi pelata PSonea tai N64:ää tai pelejä, jotka näyttävät niiden aikaisilta(karkean kauhea yleistys ja vertaus, pyydän anteeksi). Ne on jo koettu ja nähty. Itse kaipaan sitä uutta ja hienompaa ja laajempaa ja monipuolisempaa pelimaailmaa. Joo sanokaa horoks, ihan sama, mutta näin minä etsin pelejä. Toki, pelin pitää olla hyvä. Yksi onnistunut osa-alue ei pelistä hyvää tee.
Minulle on aivan sama tapetaanko pelissä konteittain prostituoituja, koiria, prostituoituja koiria vai nahkapukuisia kääpiöitä, jos peli on tehty hyvin ja se miellyttää minua, niin silloin myös pelaan sitä. Väkivalta ei ole ainakaan minulle itseisarvo (itseasiassa haaveile pelistä, joka olisi tehty hyvin ja siinä olisi todella vähän, jos lainkaan väkivaltaa, Ja vielä, että pitäisin siitä).
Niin ja vielä. Eikö hifirunkkaus edistä pelien taiteellisuutta? Mahdollisuus kauniimpiin maailmoihin, syvempään kokemukseen, uusiin mahdollisuuksiin? Miksi edistys on pahasta? Itse en asiaa noin näe, mutta toki sitäkin mieltä saa olla. Ankeaa olisi kyllä tuijottaa mustavalkoisia elokuvia. Kai ne väritkin on joskus mielletty hifirunkkaukseksi? Entäs stereoääni?
