Psychonauts 2
- Viestiketjun aloittaja J.Sunderland
- Aloituspäivämäärä
J.Sunderland
Well-Known Member
Toistaiseksi fyysinen julkaisu on olemassa, mutta vain rajattuna siihen porukkaan, joka oli aikanaan tukemassa tiimiä Fig-crowdfunding kampanjassa. Eli melkoinen keräilyharvinaisuus tulossa tuosta.
Itse en Series S pelaajana hyötyisi juurikaan pelistä fyysisenä versiona, mutta kyllähän joku CE/SE/DE-paketti esimerkiksi vinyylin ja julisteen kanssa kelpaisi.
Viimeksi muokattu:
P
Poistettu jäsen 17549
Guest
Kappas, tämäkin on vihdoin tullut ulos! Ihan tähän alkusyksyyn ei ehdi kun liian vähän pelitunteja ja muita pelejä jonossa, mutta ehdottomasti tämän loppuvuoden aikana peluuseen. Mukava kuulla, että näyttäisi olevan monilta osin hyvin onnistunut tekele.
Eilen aloittelin pelin ja vaikka tässä on tavallaan niin paljon kaikkea mistä pidän niin silti tästä jää myös jotenkin kädenlämpöinen, "ihan ok"-fiilis.
Ensinnäkin pidän vanhanaikaisesta tyylistä, pelaaminen on pitkälti pelaajan käsissä eikä automatisoitu. Kerättäviä löytyy ja muutenkin peli tuntuu "vanhalta".
Toisaalta peli tuntuu myös negatiivisella tavalla vanhalta: välivideot saattavat keskeyttää pelin ihan milloin vain sen sijaan että hahmot vain puhuisivat pelaamisen aikana. Tämä ärsyttää eniten, sillä saatan näppäillä hahmoille puhumisnäppäintä ja lähteä jo pyörimään jonnekin hieman kauemmas niin tuleekin keskustelu, joka on videona. Ilman mitään promptin painamista. Miksi pelissä edes on sekä promptin kautta hahmoille juttelu ja asioiden aktivointi ja siinä ohessa vielä täysin puskista ilmestyvät videot? Niitä voi tulla ihan missä vain ja paras esimerkki on pelin hubialue.
Samoin se, että kerättäviä täytyy ensin "aktivoida" jostain kukkaruukuista tuntuu turhalta askeleelta. Vanhoissa peleissähän ne leijui aina valmiina jossain, joten tuo on jotenkin outo välimalli vanhan keräiltävän sekä esim. uusimpien Assassin's Creedien keppien keräilystä.
Olin alussa myös todella innostunut kun kikkailtiin kentällä mutta se kikkailu tuntui unohtuvan aika pian kun mentiin eteenpäin. Odotin enemmän sitä mitä oli ihan alussa kun jäljitettiin sitä erästä hahmoa ja kentässä tapahtui asioita.
Kyllä tämän varmasti mielellään pelailee mutta en kyllä pääse lähellekään mitään "goty-fiiliksiä" mitä täällä oli kirjoiteltu.
Tietenkin hyvin alussa vasta olen, sillä jätin pelin hubin jälkeiseen tehtävään, joten fiilikset ja peli voi parantua vaikka kuinka huimasti vielä.
Nyt ensipelauksen jälkeen on sellaiset 7-8/10 arvoisen pelin fiilikset, eli ei mitään maata mullistavaa mutta oikein toimivaa ja viihdyttävää kyllä. Isoin plussa siitä että ei ole mitään tusinatavaraa nykyisin tällainen. Harmi vain että itselle kuitenkin tuntuu kovin tutulta. Se jonkun vertaus Alice-peliin/peleihin oli oikein osuva moneltakin kantilta. Sekin oli vinksahtaneessa maailmassa keräilyä, taistelua ja perinteistä tasohyppelyä. Nyt nostaisin Madness Returnsin kuitenkin vielä tämän edelle.
Ensinnäkin pidän vanhanaikaisesta tyylistä, pelaaminen on pitkälti pelaajan käsissä eikä automatisoitu. Kerättäviä löytyy ja muutenkin peli tuntuu "vanhalta".
Toisaalta peli tuntuu myös negatiivisella tavalla vanhalta: välivideot saattavat keskeyttää pelin ihan milloin vain sen sijaan että hahmot vain puhuisivat pelaamisen aikana. Tämä ärsyttää eniten, sillä saatan näppäillä hahmoille puhumisnäppäintä ja lähteä jo pyörimään jonnekin hieman kauemmas niin tuleekin keskustelu, joka on videona. Ilman mitään promptin painamista. Miksi pelissä edes on sekä promptin kautta hahmoille juttelu ja asioiden aktivointi ja siinä ohessa vielä täysin puskista ilmestyvät videot? Niitä voi tulla ihan missä vain ja paras esimerkki on pelin hubialue.
Samoin se, että kerättäviä täytyy ensin "aktivoida" jostain kukkaruukuista tuntuu turhalta askeleelta. Vanhoissa peleissähän ne leijui aina valmiina jossain, joten tuo on jotenkin outo välimalli vanhan keräiltävän sekä esim. uusimpien Assassin's Creedien keppien keräilystä.
Olin alussa myös todella innostunut kun kikkailtiin kentällä mutta se kikkailu tuntui unohtuvan aika pian kun mentiin eteenpäin. Odotin enemmän sitä mitä oli ihan alussa kun jäljitettiin sitä erästä hahmoa ja kentässä tapahtui asioita.
Kyllä tämän varmasti mielellään pelailee mutta en kyllä pääse lähellekään mitään "goty-fiiliksiä" mitä täällä oli kirjoiteltu.
Tietenkin hyvin alussa vasta olen, sillä jätin pelin hubin jälkeiseen tehtävään, joten fiilikset ja peli voi parantua vaikka kuinka huimasti vielä.
Nyt ensipelauksen jälkeen on sellaiset 7-8/10 arvoisen pelin fiilikset, eli ei mitään maata mullistavaa mutta oikein toimivaa ja viihdyttävää kyllä. Isoin plussa siitä että ei ole mitään tusinatavaraa nykyisin tällainen. Harmi vain että itselle kuitenkin tuntuu kovin tutulta. Se jonkun vertaus Alice-peliin/peleihin oli oikein osuva moneltakin kantilta. Sekin oli vinksahtaneessa maailmassa keräilyä, taistelua ja perinteistä tasohyppelyä. Nyt nostaisin Madness Returnsin kuitenkin vielä tämän edelle.
Ac3way
Well-Known Member
Helppo yhtyä tuohon yleiseen mielipiteeseen, että peli on todella laadukas. Musiikit tuo jopa vähän mieleen Grim Fandangon. Tarina, hahmot, huumori, ympäristöt ja omaperäisyys aivan timanttia.
Systeemejä pelissä on alun perusteella aika paljon, mutta pidemmän päälle se on varmasti vain hyvä asia. Pelattavuus ja tasoloikka hyvällä tasolla.
Pelin ulkoasu on myös toimiva. Ykkösestä en oikein tykännyt, se oli jotenkin liian ahdistavan näköinen.
Mielenkiinto tarinaa kohtaa imaisee hyvin mukaansa, mutta muuten ei tällä hetkellä niin kauheasti pelillä ole itselle vetovoimaa. Johtunee eniten siitä, että tekee mieli enemmän vain pelata muita pelejä.
Helppo nähdä, että peli tule olemaan GOTY-ehdokas. Ja luulisi sen saavuttavan myös Game Passin kautta mukavasti pelaajia, joten ykkösosan toisintoa tuskin nähdään.
Systeemejä pelissä on alun perusteella aika paljon, mutta pidemmän päälle se on varmasti vain hyvä asia. Pelattavuus ja tasoloikka hyvällä tasolla.
Pelin ulkoasu on myös toimiva. Ykkösestä en oikein tykännyt, se oli jotenkin liian ahdistavan näköinen.
Mielenkiinto tarinaa kohtaa imaisee hyvin mukaansa, mutta muuten ei tällä hetkellä niin kauheasti pelillä ole itselle vetovoimaa. Johtunee eniten siitä, että tekee mieli enemmän vain pelata muita pelejä.
Helppo nähdä, että peli tule olemaan GOTY-ehdokas. Ja luulisi sen saavuttavan myös Game Passin kautta mukavasti pelaajia, joten ykkösosan toisintoa tuskin nähdään.
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Kauheena peli on kyllä kehuja saanut niin pitääpä laitella PS4 versio harkitaan kun alesta saa.
J.Sunderland
Well-Known Member
Reilusti yli 10h menty ja vielä on ilmeisesti matkaa ihan hyvin jäljellä. Ei ole tullut suoraviivaisesti edettyä, vaan välillä on jääty tutkimaan ja vielä useammin on jääty kuvaamaan upeita näkymiä. Varmasti jo kolminumeroinen setti kuvia otettuna, kun niitä aikaisemmin oli yhteensä muutama kymmenen.
Ja edelleen vieläkin peli yllättää uusilla mekaanikoilla ja maisemilla, joten allekirjoittanut ainakin viihtyy erittäin hyvin tämän parissa edelleen. Ja juuri kun kuvittelin nähneeni jo kaiken ja luulin, että luovuus ja hulluus on saavuttanut huippunsa, niin jotain uutta tulee eteen.
No, ei se auta kuin palata Psychonautsin pariin...
Ja edelleen vieläkin peli yllättää uusilla mekaanikoilla ja maisemilla, joten allekirjoittanut ainakin viihtyy erittäin hyvin tämän parissa edelleen. Ja juuri kun kuvittelin nähneeni jo kaiken ja luulin, että luovuus ja hulluus on saavuttanut huippunsa, niin jotain uutta tulee eteen.
No, ei se auta kuin palata Psychonautsin pariin...
Lordi Pohjola
Well-Known Member
Juuri nuo uudet mekaniikat pitää mielenkiintoa yllä niin ettei malta lopettaa. Tänään kokkaillu oli hauska yllätys. Itselle tähän mennessä vuoden positiivisin yllätys.
Powerslider
Well-Known Member
Jotenkin aika helvetin sekavan oloinen peli, jos hakee perus tasoloikkaa pienillä puzzleilla niin tämä ei ole kovin hauska. Kontrollit toimii hyvin mutta ei tässä mitään kovin suurta hauskuutta ole ollut, ei vaikuta hauskalta peliltä.
Ehkä tämä vaatisi 1 osan peluuta että sais tuosta tarinasta kiinni. Arvostelut on sen verran hyviä että pitää jatkaa pelaamista, ehkä tämä tästä selkeytyy.
Ehkä tämä vaatisi 1 osan peluuta että sais tuosta tarinasta kiinni. Arvostelut on sen verran hyviä että pitää jatkaa pelaamista, ehkä tämä tästä selkeytyy.
Viimeksi muokattu:
J.Sunderland
Well-Known Member
Kulttiklassikon statusta nauttivan Psychonautsin jatko-osan kivinen kehitysputki kaikkine joukkorahoituksineen, studiokauppoineen ja pandemioineen päättyi lopulta iloisissa tunnelmissa julkaisupäivänä 25. elokuuta 2021 ja varsinkin vanhemman koulukunnan pelaajat pääsivät huokaisemaan helpotuksesta. Tätä oli odotettu jo vuodesta 2005. Ja kun embargo raukesi jo muutaman päivän aikaisemmin, niin tunnelmaa nostatti korkeat pistekeskiarvot Metacritic ja Open Critic alustoilla. Psychonauts 2 ei pelkästään ollut vihdoinkin täällä, vaan myös mitä ilmeisimmin laatutavoitteet olivat täyttyneet myös. Vai voiko miljoona kärpästä sittenkin olla väärässä?
Allekirjoittanut oli luonnollisesti ennakkoladannut pelin jo hyvissä ajoin, joten julkaisupäivänä pääsin heti teoksen pariin, eikä pelin alkutahdeista lähtien ollut hetkeäkään sellainen tunnelma, etteikö Tim Schafer ja muut Double Finen porukat olisivat saaneet tehtyä kunniaa alkuperäiselle Psychonautsille. Klassikko on tuotu vuoteen 2021 tyylillä ja taidolla.
Tarina on suoraa jatkumoa aikaisemmalle ja uudet pelaajat tuodaan ajan tasalle muutaman minuutin kertauksen kanssa, joten mitään hätää ei ole, jos ei aikaisemmin ole Psychonautsin hullunkuriseen maailmaan astunut. Edelleenkin Double Finen luoma maailma on yhtä uniikki kuin ennenkin, Psychonautsit seikkailevat mielen syövereissä ja taistelevat asiaan kuuluvasti mm. katumusta ja paniikkihäiriöitä vastaan. Vaikka itse olenkin ensimmäistä osaa pelannut ihan hiljattain, niin kyllähän tämä asetelma on edelleen tuore ja tuo paljon lisää syvyyttä sekä tunnetta pelaamiseen. Ja tätä mielenterveydellistä asetelmaa käytetään hyödyksi todella monella tavalla ja hyvin luovasti, eikä sinänsä vaikea aihe aiheuta ollenkaan ahdistusta pelaajassa, niin positiivisella pohjavireellä jopa alkoholismia pelissä käsitellään. Tämä on ennen kaikkea hyvän mielen peli.
Ja hyvän mielen teema kyllä kantaa läpi pelin. Useammankin kerran tuli naureskeltua erinomaiselle kirjoittamiselle, oli kyse sitten Samin ja hänen "eläinystävien" vuorovaikutuksesta tai rikkaiden vanhempien kyynisestä suhtautumisesta lapseensa. Tai kun rokkarit "likes to get high" tarkoittaakin tietenkin sitä, että he tykkäävät olla korkealla vuorilla. Ja niin edelleen, sen enempää spoilaamatta. Käsikirjoittaja Tim Schafer on edelleenkin alan kovimpia nimiä ja se näkyy niin dialogissa kuin itse tarinassakin. Käsikirjoitus on huippulaatua alusta loppuun.
Ja jos tarina on ykkösluokkaa, niin on kyllä myös pelin graafinen suunnittelu ja taide yleisesti. En yleensä ole mikään kuvamoodin suurkuluttaja, mutta tässä pelissä tuli räpsittyä kuvia jatkuvasti. Double Fine on tykitellyt taiteellisesti viimeisen päälle tämän kanssa ja oikeastaan yksikään esitelty pelimaailma ei ollut omaan makuun heikosti suunniteltu. Taiteellista tasalaatua on tarjolla, vaikka toki jotkut näistä maailmoista nousivatkin ylitse muiden ja olivat aivan upeita kokonaisuuksia, joiden pieniä nyansseja jäi ihailemaan useamman kerran. Ja nämä maailmat kannattaa kokea itse yllätyksinä, joten jos et vielä ole peliä pelannut läpi, niin kannattaa vältellä kuvamateriaalia pelistä. Immersion kruunaa erinomainen ääninäyttely, joka noudattelee jo ensimmäisestä osasta tuttua huippulaatua kautta linjan. Psychonautsin maailma on tinkimättömällä pieteetillä tuotu eloon, mikä on suhteellisen pieneltä studiolta aivan läkähdyttävän kova suoritus, kun tuollaiseen ei edes alan isoimmat lafkat usein pysty. Ei voi kuin hattua nostella.
Razin ohjaaminen tuntuu heti alusta lähtien napakalta ja vaikka allekirjoittanutkin onnistui useamman kerran hyppäämään jostain ohi tai tippumaan veteen kesken taistelun, niin aina näissä kuitenkin syyttävä sormi osoittaa pelaajaa kohti. Kamera liikkuu vapaasti, jolloin useimmiten parhaan mahdollisen kuvakulman saa haettua itse. Ainoa mihin kesti hetken tottua oli tuo neljän napin taitojen valjastaminen niin, ettei vauhdissa vahingossa painele väärää nappulaa siksi, että siellä oli viimeksi se haluttu taito, mutta nyt jotain ihan muuta. Mutta tähänkin tottuu nopeasti.
Pohjimmiltaan peli on seikkailullinen 3D-tasoloikka, mutta taistelua ja hahmokehitystäkin on tietenkin mukana näin 2021 sekä joskus jopa astutaan 2D-maailmaan. Pelimekaniikkoja tuodaan hiljalleen lisää ja lopulta vähän kaikenlaisia tekniikoita sekoitetaan toisiinsa. Ja tämä uusien mekaniikkojen hiljalleen pelaajalle tuominen saa pelin tuntumaan jatkuvasti tuoreelta. Taistelumekaniikkoja on myös useampia ja niitä pystyy kehittämään. Vaikka joitain juttuja myös kierrätetään, niin koko pelin keston ajan tuodaan jotain uutta ajatusta sisään. Erilaiset tilanteet ja vastustajat vaativat erilaisia mekanismeja, joten näitä taitoja sekoitellaan neljän eri nappulan alla vähän pelaajan oman maun ja tarpeen mukaan. Ja aina välillä tuodaan myös pelaajan piristykseksi pomotaisteluita, jotka nekin ovat hyvin suunniteltuja sekä keskenään erilaisia kohtaamisia ja tuntuvat olevan hyvinkin sopiva palanen kokonaisuudessa. Nämä vaihtoehdot ja uudet mekaniikat takaavat sen, ettei kyllästyminen pääse iskemään.
**
Miljoona kärpästä ei ollut tällä kertaa väärässä ja nyt jo 89 pisteeseen noussut Open Criticin keskiarvo heijastelee myös omia fiiliksiä Psychonauts 2:sta. Peli on viimeisen päälle hienosti hiottu kokonaisuus, jossa omalla kohdallani vähän reilun 14 tuntia kestäneen läpipeluun korkeimmat huiput ovat aivan ykkösluokkaa, eikä syvempiä harha-askelia oikeastaan juurikaan ole. Jos genrestä pitää, niin tämä kannattaa ehdottomasti kokea. Erityisesti taiteellisuus sekä kirjoitus ovat Double Finen luomuksen kruununjalokiviä, eikä pelilliset puoletkaan jätä juurikaan toivomisen varaa, joten kyllähän tämä näin Vanhan Koulukunnan 3D-tasoloikan ystävän GOTY-listoille tulee nousemaan tänä vuonna.
4.5/5
Allekirjoittanut oli luonnollisesti ennakkoladannut pelin jo hyvissä ajoin, joten julkaisupäivänä pääsin heti teoksen pariin, eikä pelin alkutahdeista lähtien ollut hetkeäkään sellainen tunnelma, etteikö Tim Schafer ja muut Double Finen porukat olisivat saaneet tehtyä kunniaa alkuperäiselle Psychonautsille. Klassikko on tuotu vuoteen 2021 tyylillä ja taidolla.
Tarina on suoraa jatkumoa aikaisemmalle ja uudet pelaajat tuodaan ajan tasalle muutaman minuutin kertauksen kanssa, joten mitään hätää ei ole, jos ei aikaisemmin ole Psychonautsin hullunkuriseen maailmaan astunut. Edelleenkin Double Finen luoma maailma on yhtä uniikki kuin ennenkin, Psychonautsit seikkailevat mielen syövereissä ja taistelevat asiaan kuuluvasti mm. katumusta ja paniikkihäiriöitä vastaan. Vaikka itse olenkin ensimmäistä osaa pelannut ihan hiljattain, niin kyllähän tämä asetelma on edelleen tuore ja tuo paljon lisää syvyyttä sekä tunnetta pelaamiseen. Ja tätä mielenterveydellistä asetelmaa käytetään hyödyksi todella monella tavalla ja hyvin luovasti, eikä sinänsä vaikea aihe aiheuta ollenkaan ahdistusta pelaajassa, niin positiivisella pohjavireellä jopa alkoholismia pelissä käsitellään. Tämä on ennen kaikkea hyvän mielen peli.
Ja hyvän mielen teema kyllä kantaa läpi pelin. Useammankin kerran tuli naureskeltua erinomaiselle kirjoittamiselle, oli kyse sitten Samin ja hänen "eläinystävien" vuorovaikutuksesta tai rikkaiden vanhempien kyynisestä suhtautumisesta lapseensa. Tai kun rokkarit "likes to get high" tarkoittaakin tietenkin sitä, että he tykkäävät olla korkealla vuorilla. Ja niin edelleen, sen enempää spoilaamatta. Käsikirjoittaja Tim Schafer on edelleenkin alan kovimpia nimiä ja se näkyy niin dialogissa kuin itse tarinassakin. Käsikirjoitus on huippulaatua alusta loppuun.
Ja jos tarina on ykkösluokkaa, niin on kyllä myös pelin graafinen suunnittelu ja taide yleisesti. En yleensä ole mikään kuvamoodin suurkuluttaja, mutta tässä pelissä tuli räpsittyä kuvia jatkuvasti. Double Fine on tykitellyt taiteellisesti viimeisen päälle tämän kanssa ja oikeastaan yksikään esitelty pelimaailma ei ollut omaan makuun heikosti suunniteltu. Taiteellista tasalaatua on tarjolla, vaikka toki jotkut näistä maailmoista nousivatkin ylitse muiden ja olivat aivan upeita kokonaisuuksia, joiden pieniä nyansseja jäi ihailemaan useamman kerran. Ja nämä maailmat kannattaa kokea itse yllätyksinä, joten jos et vielä ole peliä pelannut läpi, niin kannattaa vältellä kuvamateriaalia pelistä. Immersion kruunaa erinomainen ääninäyttely, joka noudattelee jo ensimmäisestä osasta tuttua huippulaatua kautta linjan. Psychonautsin maailma on tinkimättömällä pieteetillä tuotu eloon, mikä on suhteellisen pieneltä studiolta aivan läkähdyttävän kova suoritus, kun tuollaiseen ei edes alan isoimmat lafkat usein pysty. Ei voi kuin hattua nostella.
Razin ohjaaminen tuntuu heti alusta lähtien napakalta ja vaikka allekirjoittanutkin onnistui useamman kerran hyppäämään jostain ohi tai tippumaan veteen kesken taistelun, niin aina näissä kuitenkin syyttävä sormi osoittaa pelaajaa kohti. Kamera liikkuu vapaasti, jolloin useimmiten parhaan mahdollisen kuvakulman saa haettua itse. Ainoa mihin kesti hetken tottua oli tuo neljän napin taitojen valjastaminen niin, ettei vauhdissa vahingossa painele väärää nappulaa siksi, että siellä oli viimeksi se haluttu taito, mutta nyt jotain ihan muuta. Mutta tähänkin tottuu nopeasti.
Pohjimmiltaan peli on seikkailullinen 3D-tasoloikka, mutta taistelua ja hahmokehitystäkin on tietenkin mukana näin 2021 sekä joskus jopa astutaan 2D-maailmaan. Pelimekaniikkoja tuodaan hiljalleen lisää ja lopulta vähän kaikenlaisia tekniikoita sekoitetaan toisiinsa. Ja tämä uusien mekaniikkojen hiljalleen pelaajalle tuominen saa pelin tuntumaan jatkuvasti tuoreelta. Taistelumekaniikkoja on myös useampia ja niitä pystyy kehittämään. Vaikka joitain juttuja myös kierrätetään, niin koko pelin keston ajan tuodaan jotain uutta ajatusta sisään. Erilaiset tilanteet ja vastustajat vaativat erilaisia mekanismeja, joten näitä taitoja sekoitellaan neljän eri nappulan alla vähän pelaajan oman maun ja tarpeen mukaan. Ja aina välillä tuodaan myös pelaajan piristykseksi pomotaisteluita, jotka nekin ovat hyvin suunniteltuja sekä keskenään erilaisia kohtaamisia ja tuntuvat olevan hyvinkin sopiva palanen kokonaisuudessa. Nämä vaihtoehdot ja uudet mekaniikat takaavat sen, ettei kyllästyminen pääse iskemään.
**
Miljoona kärpästä ei ollut tällä kertaa väärässä ja nyt jo 89 pisteeseen noussut Open Criticin keskiarvo heijastelee myös omia fiiliksiä Psychonauts 2:sta. Peli on viimeisen päälle hienosti hiottu kokonaisuus, jossa omalla kohdallani vähän reilun 14 tuntia kestäneen läpipeluun korkeimmat huiput ovat aivan ykkösluokkaa, eikä syvempiä harha-askelia oikeastaan juurikaan ole. Jos genrestä pitää, niin tämä kannattaa ehdottomasti kokea. Erityisesti taiteellisuus sekä kirjoitus ovat Double Finen luomuksen kruununjalokiviä, eikä pelilliset puoletkaan jätä juurikaan toivomisen varaa, joten kyllähän tämä näin Vanhan Koulukunnan 3D-tasoloikan ystävän GOTY-listoille tulee nousemaan tänä vuonna.
4.5/5
Viimeksi muokattu:
J.Sunderland
Well-Known Member
V2 myötäilee myös Open Criticin/Metacriticin konsensusta:
Seuraavana Double Finelta on muuten ilmeisesti tulossa uusi IP, jota ainakin allekirjoittanut jää odottamaan isosti. Toivottavasti Microsoftin tukemana Double Fine nousee vielä entisestäänkin isommalle areenalle ja saa kaiken sen arvostuksen, jonka studio on ansainnut.
Peliarvostelu: Psychonauts 2
Vuonna 2005 julkaistu Psychonauts oli veteraanikehittäjä Tim Schaferin silloin tuoreen Double Fine -studion esikoispeli. Siinä oli kieltämättä ongelmansa, kuten se pieni sivuseikka, että pelaaminen ol...
www.v2.fi
Seuraavana Double Finelta on muuten ilmeisesti tulossa uusi IP, jota ainakin allekirjoittanut jää odottamaan isosti. Toivottavasti Microsoftin tukemana Double Fine nousee vielä entisestäänkin isommalle areenalle ja saa kaiken sen arvostuksen, jonka studio on ansainnut.
Tämähän vaikuttaa ihan lupaavalta tapaukselta, ensimmäistä osaa muistaakseni en koskaan pelannut. Aloitin ajateluksella että kurkataampa millainen on kun vähäsen pöhinää ollut ympärillä. Ulkoasu ihan nätti, pelaaminen on mukavaa vaikka vähän kontrollien kanssa oli aluksi kankeutta. Yllättäen tarinakin kiinnostaa joten imua löytyy tämän pariin. Eiköhän tämä tule tahkottua loppuun välipalana Judgmenttien välissä.
Qarkhi
Active Member
Itselläni tahtoo tässä pelissä äänet pätkiä Series X:llä käyttäessä uutta Xbox Wireless Headsettiä. Eilen tuon kanssa kikkailin ja huomasin, että äänet pätkivät hetken päästä kun ohjaimen käytön lopettaa, eli käytännössä välivideoiden aikana. Pätkiminen loppuu heti kun ohjaimesta painaa jotain nappia. Turhauttava ongelma. Netistä kaivelin ja tuntuu jonkin verran olevan muillakin samaa ongelmaa tuolla kombolla. Soundbarin kautta äänet tulevat normaalisti ja toiset kuulokkeet toimivat ohjaimen 3.5mm plugin kautta ongelmitta.
Voihan se olla, että kuulokkeet ottavat häiriötä jostain tai ne vaatisivat resetoinnin ja uudelleen parituksen. Ihan mielenkiinnosta, onko täällä muut huomanneet vastaavaa ongelmaa em. setupilla (Series X+ Xbox Wireless headset)
Itse pelihän on aivan törkeän hyvä! Ratched & Clank: Rift apart oli loistava seikkailu/tasoloikka, mutta kyllä tämä nostaa riman mielestäni korkeammalle. Loistavaa huumoria ja kentissä on toden teolla käytetty luovuutta. Naama virneessä saa pelata, kun vaan ihmettelee miten hulluja ja ihmeellisiä maailmoja pelin tekijät ovat luoneet. Ehkä taistelu on hieman tylsää ja itseään toistavaa mutta pelin juoni, visuaalinen ilme ja tunnelma ylipäänsä on enemmän kuin kohdallaan.
Voihan se olla, että kuulokkeet ottavat häiriötä jostain tai ne vaatisivat resetoinnin ja uudelleen parituksen. Ihan mielenkiinnosta, onko täällä muut huomanneet vastaavaa ongelmaa em. setupilla (Series X+ Xbox Wireless headset)
Itse pelihän on aivan törkeän hyvä! Ratched & Clank: Rift apart oli loistava seikkailu/tasoloikka, mutta kyllä tämä nostaa riman mielestäni korkeammalle. Loistavaa huumoria ja kentissä on toden teolla käytetty luovuutta. Naama virneessä saa pelata, kun vaan ihmettelee miten hulluja ja ihmeellisiä maailmoja pelin tekijät ovat luoneet. Ehkä taistelu on hieman tylsää ja itseään toistavaa mutta pelin juoni, visuaalinen ilme ja tunnelma ylipäänsä on enemmän kuin kohdallaan.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
En ole kyllä itse tuolla kombolla huomannut mitään oikuttelua, olen kyllä hyvin tarkka niiden suhteen joten tuskin on jäänyt huomaamatta. Voihan se olla että vaikuttaa mitä audio formattia käyttää, itsellä on DTS headphone X käytössä.
Qarkhi
Active Member
Itsellä on Dolby Atmos ollut käytössä. Täytyy kokeilla tuota DTS:ää jos auttaisi. Tuo on erikoinen ongelma kun muissa peleissä ei ole tuollaista tehnyt.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Samalla kombolla pelailtu täälläkin. Ei mitään ongelmia ole ollut äänien suhteen.
Mulla pätkii äänet samalla tavalla, Hadesta tullut nyt pelattua. Kuulokkeina Turtle 700x gen 2 ja Atmos käytössä.
Nyt kun alan olemaan pelin loppupuolella (varoittelee siihen tapaan että viimeisiä viedään) joten käynpä läpi ensimmäisiä mietteitäni lainaten nyt kun oikeasti alla on pelitunteja 10-20.
Se yllätti että juoni sekä hahmot on se mikä tässä kiinnostaa melkeinpä itse pelaamista ja maailmaa enemmän. Koko ajan odottaa mielenkiinnolla seuraavaa käännettä tai vähintään mitä jollain tallustelijalla on sanottavaa. Harvemmin se myöskään on pettänyt ja pelin ehkäpä kovin/yllättävin wtf-juonenkäänne oli parhaita vähään aikaan.
Mielessä liikkumisesta ja kaikesta mitä pelin hahmot sen ympärillä voivat tehdä, on todellakin puristettu kaikki mitä irti saa.
Muutenkin olen yhä samaa mieltä että ihan liian paljon on keskeyttäviä videoita asioita alleviivaamassa ja monet näistä olisi saatu tehtyä varmaan muutoinkin.
Oikeastaan jätin sen violetin kaman keräämisen kokonaan pois, sehän spawnaa muutenkin takaisin eikä ole sillä tapaa keräiltävää kuin ne, jotka kerätään kerran ja pysyvät kerättynä. Tosin jos sieltä kaupasta pitää ostaa kaikki, mihin sitä valuuttaa tarvitsee, niin on pienet grindaukset varmaan tiedossa...
Peli vertautuu yhä todella hyvin noihin Alice-peleihin vinksahtaneen maailmansa ja tasohyppely-, taistelu- ja keräämisgenrensä osalta.
Toisaalta pelit eroavat kuitenkin jotenkin fiilikseltään sen verran että en enää mieluusti näitä kahta edes haluaisi laittaa järjestykseen. Jos olisi pakko suositella vain toista niin kyllä se olisi nyt Psychonauts 2, vähintäänkin tarinan ja hahmojensa mitalla.
Tämä fiilis on poistunut ja peli on vain parantunut loppua kohden. Alueet ovat todella monipuolisia ja mielikuvitusta on todellakin käytetty.
Se yllätti että juoni sekä hahmot on se mikä tässä kiinnostaa melkeinpä itse pelaamista ja maailmaa enemmän. Koko ajan odottaa mielenkiinnolla seuraavaa käännettä tai vähintään mitä jollain tallustelijalla on sanottavaa. Harvemmin se myöskään on pettänyt ja pelin ehkäpä kovin/yllättävin wtf-juonenkäänne oli parhaita vähään aikaan.
Mielessä liikkumisesta ja kaikesta mitä pelin hahmot sen ympärillä voivat tehdä, on todellakin puristettu kaikki mitä irti saa.
Tämä ongelma väheni juuri tuon ensimmäisen hubialueen jälkeen mutta on ollut mukana ihan nykyiselle alueelle asti. En edelleenkään pidä siitä että jos menet väärälle alueelle, niin tulee jokin videopätkä ja pahimmissa tapauksissa sen jälkeen ollaankin jo eri paikassa ja aiemman alueen loppu jäi kunnolla tutkimatta.
Muutenkin olen yhä samaa mieltä että ihan liian paljon on keskeyttäviä videoita asioita alleviivaamassa ja monet näistä olisi saatu tehtyä varmaan muutoinkin.
Tämä on yhä vähän outo (ja turha väliaskel) mutta koskee vain sitä violettia "valuuttaa", sillä lähes kaikki muu kerätään vain koskemalla kamaa. Paitsi harvinaisemmat tavarat, joissa pitää taas painaa sitä näppäintä.
Oikeastaan jätin sen violetin kaman keräämisen kokonaan pois, sehän spawnaa muutenkin takaisin eikä ole sillä tapaa keräiltävää kuin ne, jotka kerätään kerran ja pysyvät kerättynä. Tosin jos sieltä kaupasta pitää ostaa kaikki, mihin sitä valuuttaa tarvitsee, niin on pienet grindaukset varmaan tiedossa...
Alku oli ehkä sellainen "traileri" tulevasta mutta sillä erolla että niitä ihan mullistavimpia juttuja tulee säännöstellymmin. Taitaa olla vain hyväkin, sillä tällöin niiden efekti tuntuu kovemmalta kuin jos homma olisikin peruskauraa. Yleensä ottaen kentät monipuolistuvat paljon alun jälkeen.
Ymmärrän nyt goty-fiilikset vaikka en ole varma laittaisinko pelin omaksi gotykseni. En toisaalta edes taas muista mitä tänä vuonna on tullut ja mitä on pelannut. Kyllä se korkealle listalle menee ja suosikeiksi myös. Harkitsen myös vakavasti ykkösen ostamista.
Pelin tarina ja sitä myöten myös alueet monipuolistuvat ja lähtevät kunnolla vauhtiin oikeastaan vasta toisen hubialueen jälkeen.
Arvosanaa korottaisin aiemmasta sanomastani vähintään yhdellä, joten peli olisi helposti 8-9/10. Ei omalla kohdalla silti "maata mullistavaa" mutta harva peli sellaista nykyään on. Tarinan osalta veti kovan juonenkäänteen, jota en odottanut ja siitä isot plussat.
Peli vertautuu yhä todella hyvin noihin Alice-peleihin vinksahtaneen maailmansa ja tasohyppely-, taistelu- ja keräämisgenrensä osalta.
Toisaalta pelit eroavat kuitenkin jotenkin fiilikseltään sen verran että en enää mieluusti näitä kahta edes haluaisi laittaa järjestykseen. Jos olisi pakko suositella vain toista niin kyllä se olisi nyt Psychonauts 2, vähintäänkin tarinan ja hahmojensa mitalla.
Kivasti tähän kyllä koukuttui, eilen aloitti ja nyt alkaa pelikellossa olla 16 tuntia täynnä. Todella hyvää kenttäsuunnittelua ja ihan päteviä pelillisiä ratkasuja. Mukavasti myös balanssissa "talous", rahaa saa kohtuu helposti ja nopeasti mut isoimpiin hankintoihin joutuu vähän näkemään vaivaa/säästämään valuttaa. Mut ei ole veren maku suussa grindausta, siinähä tuo sivussa menee.
Sehän pätkähti läpitte ja loput achievementsitkin tuli kerättyä siihen perään. Oli helpot eikä voi oikein erityisesti grindauksesta puhua vaikka jokusen hetken piti kerätä sitä valuuttaa että sai kukkaron täyteen. Se täysi kukkaro sitten riitti kaiken ostamiseen ja sen jälkeen oli vain random-juttuja tekemättä.
Osa keräiltävistä, jotka sai vasta tietyn kyvyn jälkeen, oli aika ärsyttävästi paikoissa, joissa oli käyty vain ihan alussa, joten katsoin ihan suoraan netistä että missä ne loput olivat. En olisi hoksannut niistä katsella joten ei tuntunut "huijauksesta". Yleensä siis välttelen viimeiseen asti sitä että katson vastaukset netistä ellei ole jokin sellainen juttu, joka on jotain selvää pelaajan "kiusaamista" tms.
Tarinassakin tuli loppua kohden vielä lisää sellaisia huikeita käänteitä, jotka varmasti olisivat olleet vielä huikeampia jos olisi pelannut ykkösenkin. Ilmankin nuo silti tajusi kun oli pelin alussa sen verran hyvin kerrattua ykkösen tapahtumat. Lisäksi vanhoja asioita vielä kerrattiin hahmojen puheissa ja muistoissa sillä tavalla että oikein malliesimerkki miten tehdä jatko-osa niin että ei ole tarvetta pelata aiempia.
Silti tässä nyt tekisi mieli se ensimmäinen hankkia. Lieköhän pettymys kun epäilen että tässä on nostettu kaikki levelit ensimmäiseen verrattuna vähintään asteen paremmaksi? No, ehkä enemmän se on aika, jonka kanssa saa miettiä että ehtiikö sitä pelata vai keskittyykö johonkin jo hankittuihin peleihin.
Mutta tässä pelin täysin läpi vetäneeni se loppuarvosana kyllä olisi tosiaan vähintään se 8/10. Joitain ärsyttävyyksiä on että en viitsi ysiksi heittää, sillä varsinkin se mainitsemani vanhanaikainen välivideoiden toteutus nyppi ihan loppuun asti. Samoin olisi voinut vielä enemmänkin viilata sitä kuinka helposti pääsee nuohoamaan vanhoja paikkoja vaikka se ihan hyvin toki toimikin.
Osa keräiltävistä, jotka sai vasta tietyn kyvyn jälkeen, oli aika ärsyttävästi paikoissa, joissa oli käyty vain ihan alussa, joten katsoin ihan suoraan netistä että missä ne loput olivat. En olisi hoksannut niistä katsella joten ei tuntunut "huijauksesta". Yleensä siis välttelen viimeiseen asti sitä että katson vastaukset netistä ellei ole jokin sellainen juttu, joka on jotain selvää pelaajan "kiusaamista" tms.
Tarinassakin tuli loppua kohden vielä lisää sellaisia huikeita käänteitä, jotka varmasti olisivat olleet vielä huikeampia jos olisi pelannut ykkösenkin. Ilmankin nuo silti tajusi kun oli pelin alussa sen verran hyvin kerrattua ykkösen tapahtumat. Lisäksi vanhoja asioita vielä kerrattiin hahmojen puheissa ja muistoissa sillä tavalla että oikein malliesimerkki miten tehdä jatko-osa niin että ei ole tarvetta pelata aiempia.
Silti tässä nyt tekisi mieli se ensimmäinen hankkia. Lieköhän pettymys kun epäilen että tässä on nostettu kaikki levelit ensimmäiseen verrattuna vähintään asteen paremmaksi? No, ehkä enemmän se on aika, jonka kanssa saa miettiä että ehtiikö sitä pelata vai keskittyykö johonkin jo hankittuihin peleihin.
Mutta tässä pelin täysin läpi vetäneeni se loppuarvosana kyllä olisi tosiaan vähintään se 8/10. Joitain ärsyttävyyksiä on että en viitsi ysiksi heittää, sillä varsinkin se mainitsemani vanhanaikainen välivideoiden toteutus nyppi ihan loppuun asti. Samoin olisi voinut vielä enemmänkin viilata sitä kuinka helposti pääsee nuohoamaan vanhoja paikkoja vaikka se ihan hyvin toki toimikin.