Omenanraato
Well-Known Member
Vain pleikalla on tuo hdr off valinta.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Red Dead Redemption 2 -keskustelu
- Viestiketjun aloittaja Omenanraato
- Aloituspäivämäärä
Niinpäs onkin, nakkasin vain arvon minimiin mut eihä se ole ollenkaan sama asia kuin hdr off. Seison korjattuna.
Kohtalaisen typerä ratkaisu, en jaksa alkaa kyllä säätämään kun kuva on hdr:llä kuitenkin samaa tasoa kuin muissakin peleissä eli toimii. Vaikka onkin fake hdr, mitä todennäköisesti käyttää moni muukin julkaisia.
Kohtalaisen typerä ratkaisu, en jaksa alkaa kyllä säätämään kun kuva on hdr:llä kuitenkin samaa tasoa kuin muissakin peleissä eli toimii. Vaikka onkin fake hdr, mitä todennäköisesti käyttää moni muukin julkaisia.
DarkShadow
Well-Known Member
Kuinka paljon pitää laittaa taaloja tiskiin, että saa kehitettyä leirin maximiin?
Juu, en minäkään, testasin vain ja hyvin toimii hdr päälläkin!
Mikäs telkku sulla on? Onkos siellä se minimi se 100?
En usko että kovin moni nyky tai vanhempi peli tuollaista kikkaa käyttää HDR:ssä.. Yksi mikä vähän vastaava oli x1x:n edellinen (ei uusin) Tomb raider johon juuri boxilla oli HDR tuki lisätty. Eikä mennyt pitkään kun tuon tajusi peliä pelatessa
OK
Well-Known Member
Tuo pelihahmon liikkumisnopeuden rajoittaminen sisätiloissa on todella hämmentävä suunnittelupäätös. Olen lukenut, että tämä laahustus tuo autenttista villin lännen fiilistä, mutta en koe tämän tuovan minkäänlaista (lisä)immersiota. Enemmän se vie pelimaailman uskottavuutta/realismia, kun taustalla lainsuojattomat & sheriffit ottavat yhteen ja samaan aikaan Arthur vetelee Dressmann kävelyä talon sisällä tai junassa ja ilman minkäänlaista kiirettä availee kaappien ovia ja noukkii yksitellen tonnikalapurkit ja ammuslaatikot taskuun.
Samsung Q7,2017 malli. Ainakin ubin pelit (AC:Origins ja Far Cry 5) tulee mieleen jossa pelailtiin samallalailla slidereilla ja kuva on hyvin samankaltainen. Minimi johon saa on 80 ,maksimi 500 mut se on ihan poskettomasti liikaa lcd:lle. Oma säätö on nyt 120, 100 (vakio) oli vähän liian tumma.
Renebauman
Well-Known Member
Tää peli osaa kyllä yllättää aina ..Olin menossa antautumaan sheriffille ja kädet oli jo pystyssä, niin lähellä oleva hevonen potkaisi sheriffin kuoliaaksi.. Toinen sheriffi sitten siitä ilmeisesti suuttuneena ampui mut kuoliaaksi..Ei edes harmittanut, oli niin koominen tilanne =D
Jos nyt siihen HDR selvitys artikkeliin on luottaminen niin tuo lukema on suoraan se maksimikirkkaus mitä peli antaa telkulle (120nits) joka olisi toteutuessaan varsin himmeä ns. pimeän/hämärän tilan elokuva katseluun tarkoitettu maksimikirkkaus. Telkuilla on monesti sitten omat dynaamiset skaalaimet (joihin ei voi täysin itse vaikuttaa) tuolle eli jos telkku saa HDR:llä tuon 120 maksimiksi niin luultavasti skaalaa sitä ylöspäin.
Lienee siis varsin telkku kohtaista miltä lopputulos näyttää. Samppa ilmeisesti sopeutuu tuohon paremmin kuin monet muut.
Enemy
Well-Known Member
Hmm, ei mullakaan näy tuollaista asetusta. Ainoastaa HDR calibration.
Barca11910
Well-Known Member
Välillä melko epäselvää mitä nyt kuuluisi tehtävissä tehdä niin mistä saisi jonkun login auki joka kertoo "viimesimmät" jutut?
Smusseli
Active Member
Eik
eikös se aukea vasemmasta ristinäppäimestä ainakin joku logi?
OK
Well-Known Member
Paina alinta ristinäppäintä, kun olet suorittamassa tehtävää.
Kirai
KonsoliFIN Alumni
Chapter kolmosessa olen menossa ja hitaasti mutta varmasti on peli imaissut mukaansa. Alussa oli vähän vaikeuksia päästä sisään peliin, eikä imua tuntunut löytyvän. Tykkäsin ensimmäisestä RDR pelistä erittäin paljon, mutta teemana ja miljöönä länkkäri ei ole ikinä napannut, joten sen vuoksi pitää aina lämmetä kaikessa rauhassa kaikelle oudolle ja vieraalle.
Peli on tuttua ja hyvää Rockstaria. Tehtävä-rakenteet on sitä samaa mitä aiemmin. Yksinkertainen homma, sitten jokin menee pieleen ja sitten taistellaan. Lopulta paetaan tai piiloudutaan. Pelin vahvuus ei ole tehtävissä, vaikka ihan mielenkiintoisia sinne väliin on löytynyt. Juoni on vielä vähän siinä ja siinä, toisaalta koska peli kytkeyty RDR ykköseen, niin jaksaa se senkin puolesta kiinnostaa. Irrallisena ei ehkä olisi niinkään jännittävää. Onneksi olen siis ekan pelin pelannut.
Plussaa tulee tosi paljon maailmasta, pelin ulkomuodosta ja sisällöstä sekä yksityiskohdista. Aivan jatkuvaan näkee mitä erityisempää tarkkuutta ja mielenkiintoa alueissa, ihmisissä ja tapahtumissa. Tutkiminen ja seikkaileminen tuntuu hyvältä, sillä kaikkea jännää ja kivaa voi olettaa löytävänsä. Vielä ei tapahtumiin ole kierrätyksen makua tullut, eli uniikkeja tapahtumia piisaa. Peli on kaunis kuin sika pienenä, ihan perus pleikka 4- versiollakin.
Huonoina puolina pitää mainita tehtävät, sekä ampuminen. Ei nekään huonoa ole, mutta selvästi heikoin osa-alue. Kontrollit vaatii totuttelua, mutta eivät ole mielestäni huonot. Leirin päivittäminen on vähän kans sellainen mihin olisi kaivannut jotain järkevämpää, tai ainakin odotin siltä enemmän ennakkojen perusteella. Valikot ovat myös kankeat, ja olisi tosi hyvä jos vapaammin voisi esim hevoseen laittaa ne roinat ja aseet mitä haluaa, tietyin rajoituksin toki (esim paino).
Pelistä löytyy tutkittavia mysteerejä ja paras on kun niistä ei lue mitään ohjeita tai muuta netistä. Olen yrittänyt pitää itseni täysin pimennossa pelistä löytyviin salaisuuksiin, ja nämä ovat ainakin itsellä erittäin iso asia ja osa pelinautintoa.
Peli on tuttua ja hyvää Rockstaria. Tehtävä-rakenteet on sitä samaa mitä aiemmin. Yksinkertainen homma, sitten jokin menee pieleen ja sitten taistellaan. Lopulta paetaan tai piiloudutaan. Pelin vahvuus ei ole tehtävissä, vaikka ihan mielenkiintoisia sinne väliin on löytynyt. Juoni on vielä vähän siinä ja siinä, toisaalta koska peli kytkeyty RDR ykköseen, niin jaksaa se senkin puolesta kiinnostaa. Irrallisena ei ehkä olisi niinkään jännittävää. Onneksi olen siis ekan pelin pelannut.
Plussaa tulee tosi paljon maailmasta, pelin ulkomuodosta ja sisällöstä sekä yksityiskohdista. Aivan jatkuvaan näkee mitä erityisempää tarkkuutta ja mielenkiintoa alueissa, ihmisissä ja tapahtumissa. Tutkiminen ja seikkaileminen tuntuu hyvältä, sillä kaikkea jännää ja kivaa voi olettaa löytävänsä. Vielä ei tapahtumiin ole kierrätyksen makua tullut, eli uniikkeja tapahtumia piisaa. Peli on kaunis kuin sika pienenä, ihan perus pleikka 4- versiollakin.
Huonoina puolina pitää mainita tehtävät, sekä ampuminen. Ei nekään huonoa ole, mutta selvästi heikoin osa-alue. Kontrollit vaatii totuttelua, mutta eivät ole mielestäni huonot. Leirin päivittäminen on vähän kans sellainen mihin olisi kaivannut jotain järkevämpää, tai ainakin odotin siltä enemmän ennakkojen perusteella. Valikot ovat myös kankeat, ja olisi tosi hyvä jos vapaammin voisi esim hevoseen laittaa ne roinat ja aseet mitä haluaa, tietyin rajoituksin toki (esim paino).
Pelistä löytyy tutkittavia mysteerejä ja paras on kun niistä ei lue mitään ohjeita tai muuta netistä. Olen yrittänyt pitää itseni täysin pimennossa pelistä löytyviin salaisuuksiin, ja nämä ovat ainakin itsellä erittäin iso asia ja osa pelinautintoa.
Omenanraato
Well-Known Member
Noniin, nyt on story läpi. Tai no epilogit jäljellä mut pääjuoni nyt kuitenkin oli se mikä tän pelin pointti oli. Oli pelillä paljon hyvää annettavaa ja myös ei niin hyvää. Sanotaanko näin, että menee mun top listalla korkealle, mutta jos ei ois sijoittunut villiin länteen, ei olisi siellä, eikä tulisi pelattua läpi. Eli pelkkä ympäristö kantoi huonojen juttujen läpi.
Rockstarin tyyppisesti alku on todella hidasta ja rajattua. GTA V alku oli mulle ihan kamalaa ja PS4 versiossa en meinannut jaksaa pelata niin kauaa, että saisin maailman auki.
Tässä se alun tutoriaali on hervottomasti pidempi, mutta on opeteltavaakin enemmän. Eikä tässä puuduttanut. Kaikki tuntui tuoreelta ja upean näköiseltä.
Mutta sit heti chapter 2:n alussa päästiin vapaaati menemään, mutta missään ei kerrottu sitä, ettei monia asioita voi vain tehdä. Ne opetetaan myöhemmin. Vasta chapter 3 tarjosi hyvää peliä ja oikeastaan täällä vasta aloin oikeasti seuraamaan juonta.
Chapter 4 oli täysin pelikelvoton prolla 4k tilassa, mutta onneksi fullhd tarjosi suht sulavan pelikokemuksen. Tämän chapterin aikana tuli myös parhaat sivutehtävät eteen.
Chapter 5 oli sitten tyypillistä lähes jokaiselle open worldille, joka pitäisi lailla kieltää. Niin karmeaa kuraa todella tiukasti rajattuna etenemisenä.
Chapter 6 vain vei tarinan loppuun ja tarinan loppu ei ihan meikää miellyttänyt
Lisäksi kyllä tuo loppu pisti surettamaan, ei kylläkään sen vuoksi että
Pelimekanikka: Mulle upposi hidas meno ja karkeahko liikkuminen. Nautin Dead eyestä aivan suunnattomasti enkä koskaan ammu muulla tavoin, joten tuo heikko tähtääminen ei ollut koskaan ongelma, mutta onhan se huonoa.
Kontrollien kanssa mulla ei ollut ongelmia. En mä vetänyt asetta koskaan vahingossa tms. Enkö ymmärrä miten muutkaan siinä onnistuu kun oikeaa liipaisinta käytetään vain ampumiseen, joten tietää kun siitä painaa että ampuu.
Tehtävät: Pelin parasta antia oli sivutehtävät ja aktiviteetit ja kaikki häröily ja sattumanvaraiset tapahtumat, aarrekartat jne.
Päätehtävät on suoraan sanottuna rocstarilla aina samaa kuraa. Ratsastetaan törkeän kauan ja itse tehtävät on aina samanlaisia.
Mutta se mitä tulisi muiden ottaa mallia on se, miten ei aina tarvi juonen lähteä haarautumaan päätöksissä. Voit kesken tehtävän tehdä pilkuvalintoja ja lopputulos on sama. Tuo vähän jotain hallinnan tunnetta ilman pelkoa siitä, että menettää jotain juonesta. Eli nämä ”hoida sinä”, tai ”minä menen vasemmalta” ja miten voi valita mennäänkö dynamiitilla vai hiipien sisään jne. Ehdottomasti kaikkiin peleihin tämä.
Tehtävät olisikin parhaimmillaan jos sivutehtäviä tekisi 2/4, 1/4 häröilee omiaan ja 1/4 etenee päätehtäviä, silloin ne on kivaa vaihtelua. Pelkkä tehtävästä toiseen juoksu näyttää vain pelin puuduttavuuden. En ymmärrä miksi ei voinut ottaa Kingdom Comesta mallia. Siinä sai päätehtävien aikanakin touhuta mitä halusi. Missään ei pidetty kädestä kiinni. Tässä pelaaja talutetaan maaliin väkisin.
Tämä näkyy myös siinä, että jos menet alueelle jossa tulee olemaan pääjuonta, et voi tehdä siellä mitään.
Rpg elementtejä pelissä on, mutta niistä ei tarvi murehtia yhtään ja ne jäi täysin taka-alalle lähes heti. Chapter 2 puolessa välissä sain leirin jo maksimiin, joten ei leirissä tarvinnut käydä ollenkaan enää.
Tuo L2 pohjaan ja morjestelu, suututtaminen jne valinnat oli myös todella hyvä lisäys peliin ja toi erilaisia tilanteita eteen. Rahalla ei lopulta tehnyt myös yhtään mitään ja
Tuo itse maailma on tuotantoarvoiltaan ihan mieletön ja kyllähän tuo itse avoin maailma sai menemään ympäriinsä seikkailemaan todella paljon, toisin kuin suurinosa muista peleistä.
Far cry 5 oli tunne ettei ole hetken rauhaa. Tässä väkeä liikkui yhtä paljon, mutta sai olla rauhassa jos halusi.
Jatkuva cinema cameran katselu x nappia pohjassa pitämällä ja jossain tokkurassa tattia osoittamalla kävely ilman mitään muuta funktiota on aivan käsittämätöntä pelin pitkittämistä.
Toisaalta pelissä oli todella hienosti otettuja kliseisiä länkkäri kohtauksia jotka sai nauttimaan suuresti ja tuo tarina kaikessa arvattavuudestaan huolimatta nappasi mukaansa ja muutamaan hahmoon tuli selkeä tunne, samoin hevoseen.
Pelattavuus paikoitellen 4/5, paikoitellen 2/5.
Tarina 4/5
Päätehtävät itse tehtävinä 3/5
Sivutehtävät 5/5
Kaikki muu random juttu 5/5
Kaikki muu mitä maailmassa voi tehdä 5/5
Itse avoin maailma 5/5
Hdr kusetus 0/5
Kuten sanoin, jos tämä olisi joku muu kuin länkkäri ja jos tämä peli olisi tehty Kingdom Comen tuotantoarvoilla, en olisi pelannut läpi. Mutta koska nuo oli kohdallaan ja päätehtävien ulkopuolella kaikki sai mut mukaansa, tulen vetämään hymyssä suin epilogit läpi ja palaamaan vielä savesta aikaisempiin vaiheisiin peliä. Ja sen vuoksi annan pelille 4/5, vaikka oikea olisi ehkä 3/5.
Ihan puhtaasti pelinä kaikkine bugeineen ja hervottomine ongelmineen Kingdom Come oli parempi peli. Mutta RDR:llä on todella iso paikka mun sydämessäni.
Tämä peli ei toden totta iske jokaiselle, toisaalta toisille uponnee todella hyvin. Mikään kympin peli ei tämäkään ole, kuten ei yksikään muukaan peli. Mutta peli sisältää sen tason yksityiskohtia ja nippelijuttuja jne, jotta allekirjoitan kritiikistä huolimatta ne väitteet, että tämä muuttaa muitakin open world pelejä pysyvästi. Ei juonen kuljetuksen jne kannalta, mutta muutoin. Harvoin tulee vedettyä ympäripyöreitä päiviä lähes viikon putkeen, jotta saa pelin läpi ja vieläkin on polte päästä takaisin ratsaille.
Edit:
Sehän tuosta jäi vielä uupumaan, että vähän olin pettynyt siihen miten vähän tässä oli sitä länkkäriä. Oikeastaan valentinen kaupunki niitä harvoja paikkoja. Muutoin oli ihan kaikkea muuta tarjolla, eikä kunnon western fiilistä.
Rockstarin tyyppisesti alku on todella hidasta ja rajattua. GTA V alku oli mulle ihan kamalaa ja PS4 versiossa en meinannut jaksaa pelata niin kauaa, että saisin maailman auki.
Tässä se alun tutoriaali on hervottomasti pidempi, mutta on opeteltavaakin enemmän. Eikä tässä puuduttanut. Kaikki tuntui tuoreelta ja upean näköiseltä.
Mutta sit heti chapter 2:n alussa päästiin vapaaati menemään, mutta missään ei kerrottu sitä, ettei monia asioita voi vain tehdä. Ne opetetaan myöhemmin. Vasta chapter 3 tarjosi hyvää peliä ja oikeastaan täällä vasta aloin oikeasti seuraamaan juonta.
Chapter 4 oli täysin pelikelvoton prolla 4k tilassa, mutta onneksi fullhd tarjosi suht sulavan pelikokemuksen. Tämän chapterin aikana tuli myös parhaat sivutehtävät eteen.
Chapter 5 oli sitten tyypillistä lähes jokaiselle open worldille, joka pitäisi lailla kieltää. Niin karmeaa kuraa todella tiukasti rajattuna etenemisenä.
Chapter 6 vain vei tarinan loppuun ja tarinan loppu ei ihan meikää miellyttänyt
Tuollainen petturi juoni on niin nähty, et ois vähän omaperäisyyttä voinut olla
Artturi kuoli. Itseasiassa kyllä sääliksi kävi ja hieno ettei kuollut ammuskeluun tms, vaan sairauteen. Joskin liian aikaisin tuon vuoksi tiesi mitä lopussa käy. Mutta siis se, että oma hevonen kuoli. Olin alusta asti vetänyt samalla hepalla ja oikeasti tuli side siihen, enkä halunnut vaihtaa sitä koskaan toiseen. 
Pelimekanikka: Mulle upposi hidas meno ja karkeahko liikkuminen. Nautin Dead eyestä aivan suunnattomasti enkä koskaan ammu muulla tavoin, joten tuo heikko tähtääminen ei ollut koskaan ongelma, mutta onhan se huonoa.
Kontrollien kanssa mulla ei ollut ongelmia. En mä vetänyt asetta koskaan vahingossa tms. Enkö ymmärrä miten muutkaan siinä onnistuu kun oikeaa liipaisinta käytetään vain ampumiseen, joten tietää kun siitä painaa että ampuu.
Tehtävät: Pelin parasta antia oli sivutehtävät ja aktiviteetit ja kaikki häröily ja sattumanvaraiset tapahtumat, aarrekartat jne.
Päätehtävät on suoraan sanottuna rocstarilla aina samaa kuraa. Ratsastetaan törkeän kauan ja itse tehtävät on aina samanlaisia.
Mutta se mitä tulisi muiden ottaa mallia on se, miten ei aina tarvi juonen lähteä haarautumaan päätöksissä. Voit kesken tehtävän tehdä pilkuvalintoja ja lopputulos on sama. Tuo vähän jotain hallinnan tunnetta ilman pelkoa siitä, että menettää jotain juonesta. Eli nämä ”hoida sinä”, tai ”minä menen vasemmalta” ja miten voi valita mennäänkö dynamiitilla vai hiipien sisään jne. Ehdottomasti kaikkiin peleihin tämä.
Tehtävät olisikin parhaimmillaan jos sivutehtäviä tekisi 2/4, 1/4 häröilee omiaan ja 1/4 etenee päätehtäviä, silloin ne on kivaa vaihtelua. Pelkkä tehtävästä toiseen juoksu näyttää vain pelin puuduttavuuden. En ymmärrä miksi ei voinut ottaa Kingdom Comesta mallia. Siinä sai päätehtävien aikanakin touhuta mitä halusi. Missään ei pidetty kädestä kiinni. Tässä pelaaja talutetaan maaliin väkisin.
Tämä näkyy myös siinä, että jos menet alueelle jossa tulee olemaan pääjuonta, et voi tehdä siellä mitään.
Rpg elementtejä pelissä on, mutta niistä ei tarvi murehtia yhtään ja ne jäi täysin taka-alalle lähes heti. Chapter 2 puolessa välissä sain leirin jo maksimiin, joten ei leirissä tarvinnut käydä ollenkaan enää.
Tuo L2 pohjaan ja morjestelu, suututtaminen jne valinnat oli myös todella hyvä lisäys peliin ja toi erilaisia tilanteita eteen. Rahalla ei lopulta tehnyt myös yhtään mitään ja
chapter 6 jälkeen menettää kuitenkin aivan kaiken mitä olet ostanut tai mitä on lompakossa
Tuo itse maailma on tuotantoarvoiltaan ihan mieletön ja kyllähän tuo itse avoin maailma sai menemään ympäriinsä seikkailemaan todella paljon, toisin kuin suurinosa muista peleistä.
Far cry 5 oli tunne ettei ole hetken rauhaa. Tässä väkeä liikkui yhtä paljon, mutta sai olla rauhassa jos halusi.
Jatkuva cinema cameran katselu x nappia pohjassa pitämällä ja jossain tokkurassa tattia osoittamalla kävely ilman mitään muuta funktiota on aivan käsittämätöntä pelin pitkittämistä.
Toisaalta pelissä oli todella hienosti otettuja kliseisiä länkkäri kohtauksia jotka sai nauttimaan suuresti ja tuo tarina kaikessa arvattavuudestaan huolimatta nappasi mukaansa ja muutamaan hahmoon tuli selkeä tunne, samoin hevoseen.
Pelattavuus paikoitellen 4/5, paikoitellen 2/5.
Tarina 4/5
Päätehtävät itse tehtävinä 3/5
Sivutehtävät 5/5
Kaikki muu random juttu 5/5
Kaikki muu mitä maailmassa voi tehdä 5/5
Itse avoin maailma 5/5
Hdr kusetus 0/5
Kuten sanoin, jos tämä olisi joku muu kuin länkkäri ja jos tämä peli olisi tehty Kingdom Comen tuotantoarvoilla, en olisi pelannut läpi. Mutta koska nuo oli kohdallaan ja päätehtävien ulkopuolella kaikki sai mut mukaansa, tulen vetämään hymyssä suin epilogit läpi ja palaamaan vielä savesta aikaisempiin vaiheisiin peliä. Ja sen vuoksi annan pelille 4/5, vaikka oikea olisi ehkä 3/5.
Ihan puhtaasti pelinä kaikkine bugeineen ja hervottomine ongelmineen Kingdom Come oli parempi peli. Mutta RDR:llä on todella iso paikka mun sydämessäni.
Tämä peli ei toden totta iske jokaiselle, toisaalta toisille uponnee todella hyvin. Mikään kympin peli ei tämäkään ole, kuten ei yksikään muukaan peli. Mutta peli sisältää sen tason yksityiskohtia ja nippelijuttuja jne, jotta allekirjoitan kritiikistä huolimatta ne väitteet, että tämä muuttaa muitakin open world pelejä pysyvästi. Ei juonen kuljetuksen jne kannalta, mutta muutoin. Harvoin tulee vedettyä ympäripyöreitä päiviä lähes viikon putkeen, jotta saa pelin läpi ja vieläkin on polte päästä takaisin ratsaille.
Edit:
Sehän tuosta jäi vielä uupumaan, että vähän olin pettynyt siihen miten vähän tässä oli sitä länkkäriä. Oikeastaan valentinen kaupunki niitä harvoja paikkoja. Muutoin oli ihan kaikkea muuta tarjolla, eikä kunnon western fiilistä.
Viimeksi muokattu:
Kyllä se perille menee kun kartalla on waypoint ja laittaa tieltä liikkeeseen, ei se metsiä pitkin kulje. Vauhtia voi lisätä ja vähentää automaatin viistäessä maisemaa. Tapahtumat kyllä tapahtuu normaalisti eli henki lähtee, jos olet tortulla vessassa ja joku päättää laittaa sinut lihoiksi.
En ole mistään lukenut tämän suhteen olleen ongelmia. Itselläni toiminut tähän asti moitteetta ja samalla voinut tehdä välipalaa tai hakea kaljaa kaapista, että jaksaa pelata...
Omenanraato
Well-Known Member
Jos kohde on metsässä, saattaa mennä ohi ja jatkaa tietä kuin ei olisi lähelläkään kohdetta. Ilman iPadin karttaa olisin mennyt kilometrikaupalla ohi muutamaankin otteeseen. Tajusin kun katsoin karttaa et nyt mennään ihan muualle kuin piti. Pahinta se oli kärryjen kanssa, kun ne ei mahdu kääntymään missään.
Smusseli
Active Member
Noniin, nyt on story läpi. Tai no epilogit jäljellä mut pääjuoni nyt kuitenkin oli se mikä tän pelin pointti oli. Oli pelillä paljon hyvää annettavaa ja myös ei niin hyvää. Sanotaanko näin, että menee mun top listalla korkealle, mutta jos ei ois sijoittunut villiin länteen, ei olisi siellä, eikä tulisi pelattua läpi. Eli pelkkä ympäristö kantoi huonojen juttujen läpi.
Rockstarin tyyppisesti alku on todella hidasta ja rajattua. GTA V alku oli mulle ihan kamalaa ja PS4 versiossa en meinannut jaksaa pelata niin kauaa, että saisin maailman auki.
Tässä se alun tutoriaali on hervottomasti pidempi, mutta on opeteltavaakin enemmän. Eikä tässä puuduttanut. Kaikki tuntui tuoreelta ja upean näköiseltä.
Mutta sit heti chapter 2:n alussa päästiin vapaaati menemään, mutta missään ei kerrottu sitä, ettei monia asioita voi vain tehdä. Ne opetetaan myöhemmin. Vasta chapter 3 tarjosi hyvää peliä ja oikeastaan täällä vasta aloin oikeasti seuraamaan juonta.
Chapter 4 oli täysin pelikelvoton prolla 4k tilassa, mutta onneksi fullhd tarjosi suht sulavan pelikokemuksen. Tämän chapterin aikana tuli myös parhaat sivutehtävät eteen.
Chapter 5 oli sitten tyypillistä lähes jokaiselle open worldille, joka pitäisi lailla kieltää. Niin karmeaa kuraa todella tiukasti rajattuna etenemisenä.
Chapter 6 vain vei tarinan loppuun ja tarinan loppu ei ihan meikää miellyttänyt
Lisäksi kyllä tuo loppu pisti surettamaan, ei kylläkään sen vuoksi ettäTuollainen petturi juoni on niin nähty, et ois vähän omaperäisyyttä voinut olla
Artturi kuoli. Itseasiassa kyllä sääliksi kävi ja hieno ettei kuollut ammuskeluun tms, vaan sairauteen. Joskin liian aikaisin tuon vuoksi tiesi mitä lopussa käy. Mutta siis se, että oma hevonen kuoli. Olin alusta asti vetänyt samalla hepalla ja oikeasti tuli side siihen, enkä halunnut vaihtaa sitä koskaan toiseen.
Pelimekanikka: Mulle upposi hidas meno ja karkeahko liikkuminen. Nautin Dead eyestä aivan suunnattomasti enkä koskaan ammu muulla tavoin, joten tuo heikko tähtääminen ei ollut koskaan ongelma, mutta onhan se huonoa.
Kontrollien kanssa mulla ei ollut ongelmia. En mä vetänyt asetta koskaan vahingossa tms. Enkö ymmärrä miten muutkaan siinä onnistuu kun oikeaa liipaisinta käytetään vain ampumiseen, joten tietää kun siitä painaa että ampuu.
Tehtävät: Pelin parasta antia oli sivutehtävät ja aktiviteetit ja kaikki häröily ja sattumanvaraiset tapahtumat, aarrekartat jne.
Päätehtävät on suoraan sanottuna rocstarilla aina samaa kuraa. Ratsastetaan törkeän kauan ja itse tehtävät on aina samanlaisia.
Mutta se mitä tulisi muiden ottaa mallia on se, miten ei aina tarvi juonen lähteä haarautumaan päätöksissä. Voit kesken tehtävän tehdä pilkuvalintoja ja lopputulos on sama. Tuo vähän jotain hallinnan tunnetta ilman pelkoa siitä, että menettää jotain juonesta. Eli nämä ”hoida sinä”, tai ”minä menen vasemmalta” ja miten voi valita mennäänkö dynamiitilla vai hiipien sisään jne. Ehdottomasti kaikkiin peleihin tämä.
Tehtävät olisikin parhaimmillaan jos sivutehtäviä tekisi 2/4, 1/4 häröilee omiaan ja 1/4 etenee päätehtäviä, silloin ne on kivaa vaihtelua. Pelkkä tehtävästä toiseen juoksu näyttää vain pelin puuduttavuuden. En ymmärrä miksi ei voinut ottaa Kingdom Comesta mallia. Siinä sai päätehtävien aikanakin touhuta mitä halusi. Missään ei pidetty kädestä kiinni. Tässä pelaaja talutetaan maaliin väkisin.
Tämä näkyy myös siinä, että jos menet alueelle jossa tulee olemaan pääjuonta, et voi tehdä siellä mitään.
Rpg elementtejä pelissä on, mutta niistä ei tarvi murehtia yhtään ja ne jäi täysin taka-alalle lähes heti. Chapter 2 puolessa välissä sain leirin jo maksimiin, joten ei leirissä tarvinnut käydä ollenkaan enää.
Tuo L2 pohjaan ja morjestelu, suututtaminen jne valinnat oli myös todella hyvä lisäys peliin ja toi erilaisia tilanteita eteen. Rahalla ei lopulta tehnyt myös yhtään mitään ja
chapter 6 jälkeen menettää kuitenkin aivan kaiken mitä olet ostanut tai mitä on lompakossa
Tuo itse maailma on tuotantoarvoiltaan ihan mieletön ja kyllähän tuo itse avoin maailma sai menemään ympäriinsä seikkailemaan todella paljon, toisin kuin suurinosa muista peleistä.
Far cry 5 oli tunne ettei ole hetken rauhaa. Tässä väkeä liikkui yhtä paljon, mutta sai olla rauhassa jos halusi.
Jatkuva cinema cameran katselu x nappia pohjassa pitämällä ja jossain tokkurassa tattia osoittamalla kävely ilman mitään muuta funktiota on aivan käsittämätöntä pelin pitkittämistä.
Toisaalta pelissä oli todella hienosti otettuja kliseisiä länkkäri kohtauksia jotka sai nauttimaan suuresti ja tuo tarina kaikessa arvattavuudestaan huolimatta nappasi mukaansa ja muutamaan hahmoon tuli selkeä tunne, samoin hevoseen.
Pelattavuus paikoitellen 4/5, paikoitellen 2/5.
Tarina 4/5
Päätehtävät itse tehtävinä 3/5
Sivutehtävät 5/5
Kaikki muu random juttu 5/5
Kaikki muu mitä maailmassa voi tehdä 5/5
Itse avoin maailma 5/5
Hdr kusetus 0/5
Kuten sanoin, jos tämä olisi joku muu kuin länkkäri ja jos tämä peli olisi tehty Kingdom Comen tuotantoarvoilla, en olisi pelannut läpi. Mutta koska nuo oli kohdallaan ja päätehtävien ulkopuolella kaikki sai mut mukaansa, tulen vetämään hymyssä suin epilogit läpi ja palaamaan vielä savesta aikaisempiin vaiheisiin peliä. Ja sen vuoksi annan pelille 4/5, vaikka oikea olisi ehkä 3/5.
Ihan puhtaasti pelinä kaikkine bugeineen ja hervottomine ongelmineen Kingdom Come oli parempi peli. Mutta RDR:llä on todella iso paikka mun sydämessäni.
Tämä peli ei toden totta iske jokaiselle, toisaalta toisille uponnee todella hyvin. Mikään kympin peli ei tämäkään ole, kuten ei yksikään muukaan peli. Mutta peli sisältää sen tason yksityiskohtia ja nippelijuttuja jne, jotta allekirjoitan kritiikistä huolimatta ne väitteet, että tämä muuttaa muitakin open world pelejä pysyvästi. Ei juonen kuljetuksen jne kannalta, mutta muutoin. Harvoin tulee vedettyä ympäripyöreitä päiviä lähes viikon putkeen, jotta saa pelin läpi ja vieläkin on polte päästä takaisin ratsaille.
Edit:
Sehän tuosta jäi vielä uupumaan, että vähän olin pettynyt siihen miten vähän tässä oli sitä länkkäriä. Oikeastaan valentinen kaupunki niitä harvoja paikkoja. Muutoin oli ihan kaikkea muuta tarjolla, eikä kunnon western fiilistä.
kehtaatko paljastaa sen verran että kenellä peli sitten jatkuu kerran artturi kuolee? Vai loppuuko peli vain siihen?
Omenanraato
Well-Known Member
Juu eli sen jälkeen peli
jatkuu John Marstonilla ja pelissä on vielä tässä vaiheessa loppusanat, eli epilogi ja itseasiassa kaksi epilogia. Olisikohan eri hahmoilla?
Tässä alussa epilogia ei Marstonilla ole edes asetta, saati rahaa tms. Eli kaiken menetti mitä tuunaili jne.
Tässä alussa epilogia ei Marstonilla ole edes asetta, saati rahaa tms. Eli kaiken menetti mitä tuunaili jne.