Peli meni läpi eilen illalla.
Vaikka pelin joistain osa-alueista tykkäsinkin, niin en missään nimessä halua puolustella keskeneräistä julkaisua. Peli olisi varmasti saanut paremman vastaanoton, jos sitä olisi edelleen lykätty ja korjattu isoimmat ongelmat. Miinukset pysyivät samoina alkuminuuteista asti: vihollisten tekoäly, yhteistyöpelin typerä tallennussysteemi ja konsolien 30fps. Pelasin 19 tunnin läpipeluusta ehkä noin puolet PC:llä, jolla kokemus on selvästi parempi jo ihan korkeamman ruudunpäivityksen tarjoaman sulavuuden takia.
Redfallin lähtökohdat onnistuivat koukuttamaan. Piskuinen kaupunki eristettynä muusta maailmasta paikallaan jämähtäneiden pakenevien aaltojen taakse. Tähän vaikuttanee veren punainen aurinko, eikä paikalle ilmestyneet vampyyrit niin kovin normaali luonnonilmiö ole nekään. Joukko ihmisiä koittaa selviytyä, kun toiset ryöstelevät ja kolmannet palvovat uusia vampyyrijumalia. Jo alkuhetkistä asti käy ilmi, ettei armeijasta tai muista viranomaisista ole apua, vaan että tämä konflikti pitää ratkoa ihan itse.
Redfall on pohjimmiltaan hyvin perinteinen ensimmäisen persoonan ammuskelu. Aseita on mielenmäärin, rynnäkkökivääristä UV valonheittimeen ja merkinantopistooliin. Ihmisviholliset kaatuvat luotien voimalla, mutta vampyyrit pitää viimeistellä paalulla sydämen läpi tai jähmettää UV-valolla. Aseisiin saa kiinni jos jonkinnäköistä pistintä, joskin ero on vain kosmeettista. Aseiden väritys ja hahmon vaatetus on niin ikään kustomoitavissa. Pelissä on lootershooterin vikaa, sillä uusia tuliluikkuja jaellaan varsin avokätisesti, mutta toisaalta Redfallissa on selkeä alku ja loppu, eikä tehtäviä voi grindailla uudelleen ja uudelleen. Tehtävät tai muutenkaan pelin rakenne ei ole oikeastaan juurikaan live service -pelin omainen. Se on enemmänkin perinteinen Arkanen yksinpeli, jota voikin tällä kertaa pelata myös cooppina.
Vaikka tekoäly on välillä täysin älytön, on räiskintä pelin ehdottomasti parasta antia. Jossain ennakossa sanottiin, että Redfall on Arkanen parhaimmalta tuntuva ammuskelu. Uskallan pienin varomerkein tähän yhtyä. Tietokoneella pelatessa se on sitä, mutta konsoleilla vaaditaan vielä ruudunpäivityksen tuplausta. Pelasin Laylalla, jonka kykyinä on luoteja blokkaava sateenvarjo, summonoitava ”hissi” jolla hypätä muuten ulottumattomissa oleviin paikkoihin ja vampyyriksi muuttunut entinen poikakaveri, joka paikalle kutsuttaessa mätkii vihollisia turpaan omin nokkinensa. Kehityspisteillä nämä kyvyt paranevat kuin myös esimerkiksi se kuinka paljon ammuksia pelaaja jaksaa kantaa mukana. Kykypuu jää kuitenkin kokonaisuutena vähän pliisuksi.
Redfall on keskeneräisyyden uhri. Pelin idea on mielenkiintoinen, mutta toteutus ontuu. Tästäkin huolimatta viihdyin pelin parissa paremmin kuin vaikkapa edellisen läpipelaamani Bethesdan pelin Ghostwire Tokyon parissa.