Resident Evil Requiem

[Eliminaattori]

Requiem meni läpi juuri äsken. Jestas, miten upea kokemus, vieläkin menee kylmiä väreitä. Vuoden parasta antia tähän mennessä. Itselleni RE 2:n originaaliversio on se kaikkien aikojen paras, mutta tämä voisi jopa nousta sen rinnalle tai vähintään top 3:een. Vielä on paljon nähtävää, kuten äsken auennut Insanity-moodi ja sen päälle pelin sisäiset haasteet, joita tuli jo ensimmäisellä läpäisyllä suoritettua melko mukava määrä.

Gracen osioita pidän tunnelman vuoksi hieman parempina, mutta Leon paransi tarinan edetessä huimasti suuremmasta toimintapitoisuudesta huolimatta. Itselleni tyypillisesti nuohosin jokaisen nurkan niin huolellisesti ja useaan kertaan, että pelin päättyessä taskut olivat edelleen täynnä kerättyä loottia. Jouduin välillä jopa hankkiutumaan eroon osasta kamppeita, kun kaikkea ei vain millään saanut mahtumaan kyytiin.

Peliaikaa kertyi 22 tuntia 14 minuuttia, josta voi raapaista ainakin 1-1,5 tuntia pois, koska löysin välillä ovelasti piilotettuja tavarakätköjä, ja sen jälkeen oli pakko kiertää kaikki huoneet uudestaan, josko löytäisin samanlaisia piiloja. Alussa oli jopa hieman ammuspulaa ja jouduin muutaman kerran välttelemään vihollisia, joka ruokki loottinälkää tavallistakin enemmän.

Se on tavallaan Requiemin miinus, että se lainaa melko paljon juttuja aikaisemmista RE-sarjan julkaisuista, mutta eihän toimivaa pyörää tarvitse keksiä uudestaan. Mieli on lähes euforisessa tilassa tällaisen kokemuksen jälkeen. Tai jätetään se "lähes" pois, se on juuri siinä.

Spoileriosuus, etenkin loppupuolelta:

Spoileri: Loppuosuus

Mielestäni sillä on erittäin suuri merkitys, kumman vaihtoehdon valitsee Gracella lopussa. Valitsin ensimmäisellä kerralla Elpiksen tuhon, joka osoittautui bad endingiksi ja se jätti todella pettyneen sekä surullisen vaikutelman. Siinä Capcom teki erittäin fiksusti, että peli kysyy haluaako tehdä eri valinnan lopputekstien jälkeen, aivan loistavaa pelisuunnittelua. Olin toki varautunut lataamaan pelin viimeisimmästä mahdollisesta kohdasta, mutta tämä säästi paljon aikaa. Pointtina siis, että hyvä loppu tuntui vieläkin paremmalta ison pettymyksen jälkeen.

Ja tulihan sieltä se eeppinen lopputaistelu! Se meni ensiyrittämällä varsin helposti, koska Leonin repussa oli niin armoton määrä tarvikkeita. Victor oli itse asiassa paljon pahempi kuin sen jälkeen tullut Nemesis-mutaatio. Hauskasti requiem-pyssyssä oli vielä jäljellä 3 kutia, kun Leon laittoi vielä 3 laukausta loppumonsteriin. Ja tietty ne kylmät väreet palasivat vieläkin voimakkaampina kutisuttelemaan kroppaa, kun seurasin positiivisia hetkiä ruudulta.

Jossakin kohtaa seikkailu jäi pahasti kesken, kun muistin yhden trophyn vaativan Lickerin kielen katkaisua. Meni toista tuntia, ei onnistunut millään. Lopulta oli pakko katsoa vinkkiä YouTubesta ja sitten se onnistui varsin nopeasti. Harjoittelin siinä samalla parryttamista sokean mörön kanssa ja siitä oli paljon apua Victoria vastaan tapeltaessa. Onneksi Capcom ei ole sentään laittanut Souls-tason parryajoituksia mukaan, hatchetilla oli helppo blokata monet iskut. Sain itse asiassa "Can't touch this" -trophyn (parryta täydellisesti vihollisen isku) vasta Super Tyrantia vastaan taisteltaessa, olin unohtanut tutoriaalissa pelin alkupuolella vilahtaneen toiminnon aivan täysin . Tuossa se kuitenkin tuli muistutuksena ruudulle kamppailun alkaessa.

 

[Hulikopteri]

Kun spoilereiden pelkoa ei ole enää, niin tuli vähän luettua tätä ketjua enemmän. Huomasin, että aika moni valitti rytmityksestä, ja olen kuullut samaa kritiikkiä muualtakin. En voisi olla enempää eri mieltä.

Jos peli olisi ollut pelkkää tai suurimmaksi osaksi Gracea, niin kyllä siihen olisin tympäänyt. Olisi käynyt niin sanotusti Alienit. Vaikka siinä pelissä se pituus oli suuri ongelma rasittavan Alienin lisäksi.

Jos peli olisi ollut pelkkää tai suurimmaksi osaksi Leonia, niin sen parissa olisin itse paremmin viihtynyt, mutta kyllä äksöni olisi siltikin puuduttanut ennen pitkää. Olisi käynyt Ressa kutoset helposti.

Eli tämmöinen balanssi oli paras veto kehittäjiltä ja itseeni se upposi täysillä.

 

[Jonza85]

Kun spoilereiden pelkoa ei ole enää, niin tuli vähän luettua tätä ketjua enemmän. Huomasin, että aika moni valitti rytmityksestä, ja olen kuullut samaa kritiikkiä muualtakin. En voisi olla enempää eri mieltä.

Jos peli olisi ollut pelkkää tai suurimmaksi osaksi Gracea, niin kyllä siihen olisin tympäänyt. Olisi käynyt niin sanotusti Alienit. Vaikka siinä pelissä se pituus oli suuri ongelma rasittavan Alienin lisäksi.

Jos peli olisi ollut pelkkää tai suurimmaksi osaksi Leonia, niin sen parissa olisin itse paremmin viihtynyt, mutta kyllä äksöni olisi siltikin puuduttanut ennen pitkää. Olisi käynyt Ressa kutoset helposti.

Eli tämmöinen balanssi oli paras veto kehittäjiltä ja itseeni se upposi täysillä.

Ei resident evil ole resident evil jos siellä loppussa ei rupee pyssyt paukkuu ja rautaa olee ilmatäys. Umbrellalle pitää näyttää se kaapin paikka, alku pelottelun, hiiviskelyn ja kauhun hetkien jälkeen. Enkä usko että tätä kaavaa rikotaan jatkossakaan ja samat asiat tulevat silloinkin esille. Mutta on hyvä että meitä on erillaisa ja kiva lukea mitä miinusta muut näkee, kun minähän en nää mitään heikkoa