Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

[pelle]

Ghost rider (ps2)

Voisi sanoa, että tämä on ottanut inspiraation devil may cry ja god of war peleistä, mutta kyllä tämä on ihan täysi klooni.
Hahmoa seuraava kamera ja ovet tukkivat voimakentät on varsin tuttuja ihan kuten ruudun yläkulmassa oleva tyylimittarikin ja perus taisteluun käytettävä ketju sekä oikealla tatilla tehtävä väistö on kuin suoraan god of warista.
Käytössä on myös devil triggeria vastaava moodi sekä erikoisliike joka vahingoittaa kaikkia ruudulla olevia vihollisia.

Tämä ei kuitenkaan ole huono asia sillä kaikki toimii varsin hyvin ja on tässä jotain omaakin sillä välillä mukana on vihollisia joilla on suoja jonka saa rikki vain silloin kun sulla on tarpeeksi kova kombo menossa ja alueelta toiselle mennään moottoripyörällä jonka kanssa saa hyppiä esteiden yli ja luisua niiden alta, ampua vihollisia tai mätkiä niitä jos ne tulee lähelle.
Oikeasti ainakin 30% pelistä on noita prätkä osioita ja nekin toimi mun mielestä varsin mainiosti.

Myös uusia liikkeitä voi ostaa kerätyillä sieluilla ja niillä voi myös päivittää vaikka kestävyyttä ja haulikon tuottamaan vahinkoa.
Ostettavana on myös making of videoita, sarjakuvia ja konsepti kuvia, mutta sieluja kertyy sellaista tahtia, että kaikki hahmon päivitykset on saanut ostettua jo pelin puolivälissä ja kaikki bonus kamatkin vielä ennen loppua.
Läpäisyn jälkeen aukeaa vielä muutama cheat, uusi skini ja mahdollisuus pelata koko peli bladella läpi ja sillä on myös omat liikkeensä ja se saa kestävyyttä takaisin imemällä verta stunnatusta demonista kun taas ghost rider voi vaan mennä vaikka palavan tynnytin viereen hoitaakseen saman asian.
Bladella ei myöskään ole sitä devil triggeriä eikä muutakaan maagista kykyä vaan sun pitää pärjätä sen normi iskujen ja miekan avulla.
Mitään kykyjä ei voi myöskään päivittää.

Mun ainoat odotukset tälle oli se ettei tän kanssa mene hermot, mutta tämä olikin ihan helvetin hyvä.
Pelasin helpoimmalla ja läpäisyyn meni nelisen tuntia ja tulen aivan varmasti pelaamaan vielä bladella myös.
Yks parhaimpia ostoksia seitsemällä eurolla tämän vuoden puolella.

 

[pelle]

Matrix: path of Neo (ps2)

Se parempi matrix peli ainakin jos nettiä ja metacriticia on uskominen ja mä taas mietin, että miten helvetissä tuo on mahdollista.
Ensinnäkin tarina on ihan mitä sattuu. "Mutta eikös se vaan kertaa leffojen tapahtumat?" joku jo miettii. Tavallaan joo.
Jostain syystä Wachowskien oli pakko mennä lisäilemään asioita joissa ei ole mitään vitun järkeä ja koska pelin lopputeksteissä lukee heti ekana "written and directed by Wachowski brothers" niin mä syytän tästä kaikesta niitä enkä pelin kehittäjiä.

Ekana se ekan leffan alku jossa Neo yrittää paeta sieltä toimistolta, mutta sillä ei riitä rohkeus mennä sitä seinän reunusta pitkin joten päättää vaan antautua.
Tässä sitten mennään siellä ulkona pitkin reunoja ja roikutaan käsien varassa kuin mikäkin Sam Fisher ja tuo pariminuuttinen kohtaus leffassa on tässä varmaan vartin.
Tuon jälkeen pelataan pari tuntia tutoriaaleja sillä eihän se käy päinsä, että ne kung-fu taidot vaan ladataan kuten leffassa sillä nyt opetellaan eka hiipimään ja tekemään stealth tappoja, joita ei käytetä enää tämän jälkeen, sitten perus liikkuminen, ampuminen ja melee aseet, joita myös käytetään vasta pelin lopussa.
Yhtään lioittelematta ainakin neljännes pelin 7 tunnin kestosta on noita tutoriaaleja.

Sitten se kaikista idioottimaisen asia tulee Merovingianin kartanossa josta mennään johonkin toiseen ulottuvuuteen jossa osa paikoista on mitenpäin sattuu ja sun täytyy aina mennä oikeasta ovesta jotta pääset etenemään. Mä olin jo valmiiksi lukenut kuinka perseestä tuo alue on joten seurasin heti vaan opasta.
Mutta tuo ei ole se idioottimaisin asia, ehei. Siellä on vihollisena isoja muurahaisia jotka osaa kung-fua.



Jopa lopetus on muutettu sillä sen kolmannen leffan lopussa nähdyn Smith tappelun jälkeen ne kaikki kloonit kasaa talon romuista ja muuta kamasta pilvenpiirtäjän kokoisen mega monster smithin.
Kenttien välissä on myös pätkiä leffasta, mutta niissäkin on pilkottu kohtaukset muutaman sekunnin mittaisiksi pätkiksi ja laitettu ihan randomilla sekaisin jolloin mikään ei sovi mihinkään.

Sitten on se tekninen puoli.
Peli näyttää rumalta, aseiden lukitus pysyy lukittuna vaikka kohde olisi jo kuollut, kamera on ihan paska sisätiloissa ja niissä ollaan todella paljon ja lisäksi koko komeus rullaa todella usein jossain 10-15fps välimaastossa.
Yhdessä kohtauksessa teki mieli kameran ja kontrollien takia heittää jo ohjain lattiaan ja mainostenjakajakin varmasti kuuli mun kiroilut rappukäytävään.
Monta kertaa tuli todettua ääneen "ei enter the matrix voi olla tätä huonompi, en mä sellaisesta olis voinut tykätä. Ei se vaan voi olla näin paska"

Enter the matrix (ps2)

Mulla meinas leuka loksahtaa kun aloin pelaamaan tätä.
Toki esim seinien tekstuurit on varsin simppeleitä, mutta vastapainona kuva on puhtaampi ja tarkempi ja peli rullaa 90% ajasta silkinpehmeästi.
Myös hahmot näyttää paremmilta mitä path of neossa.
Jopa pelattavuus toimii paremmin vaikka tässä on vielä strafe olkanapeissa sillä erillistä lukittumista ei ole vaan jos sulla on ase esillä niin tähtäin hyppää näkölinjaa lähimpänä olevaan viholliseen ja kun se kuolee niin se hyppää seuraavaan. Homma toimii kuin ajatus ja vaikka tässä ei mitään monipuolisia liikkeitä olekaan niin max payne tyyliseen syöksymiseen tai kärrynpyörän tekemiseen samalla ampuen ei ehtinyt kyllästymään kertaakaan.
Kameraakaan ei tarvinnut kirota kertaakaan.

Tarinakin on paljon parempi sillä jos joku on elänyt kiven alla eikä tiedä mistä tässä on kyse niin tämä näyttää mitä Niobe ja Ghost teki matrix reloaded leffan aikana sillä siinähän niitä ei pahemmin näy.
Tässä on myös paljon videota joka on kuvattu samalla kun leffatkin kuvattiin joten niissä on täysin sama laatu.
Lisäksi myös animatrix leffan last flight of osiris liittyy tähän sillä niiden jättämä paketti käydään noutamassa heti pelin alussa ja siitä saadaan tieto, että koneet on hyökkäämässä Zioniin isolla massalla.

Aikaa tämän parissa meni viitisen tuntia joka tuntui menevän yhdessä hujauksessa kun taas path of neon seitsemän tuntia tuntui vähintään kymmeneltä tunnilta.
Tässä saa myös valita pelaako Ghostilla vai Niobella ja vaikka ne onkin samoissa paikoissa niin ne tekee hiukan eri asioita joten tässä on myös hyvä syy läpäistä peli toisenkin kerran.
Tämä oli oikeasti edelleen yhtä hyvä mitä 20 vuotta sitten.

Path of neon meta score on 69 ja tämän 65. Ei iso ero, mutta oikeasti path of neon pitäisi alkaa nelosella.
Vielä käsittämättömämpää on ghost riderin 54 meta score.

 

[JLunen]

Enter the matrix (ps2)

Tässähän oli lisänä myös piilotettu moninpelimätkintämoodi, jossa pääsi kaverin kanssa ottamaan matsia esim. Neo vs Smith. Muistaakseni se ei edes ihan surkean oloinen ollut, mutta ei se myöskään kovin syvällinen tainnut olla, mutta olihan se piilotettu lisäris joten ymmärrettävää.

Itse pääpeli jäi PS2:lla kesken, kun ei ohjaimella snippaus muistaakseni jossain kohtauksessa vaan taipunut ja meni kärsivällisyys lopulta. PC:llä olisi varmasti ollut mukavampi kokonaisuus ja kyllähän toiminnasta jäi positiivinen muistikuva.

 

[pelle]

Driving emotion type-s (ps2)

Onhan tämä aika pitkälti just niin kamala mitä sanotaan.
Ohjauksessa iso deadzone ja auto kääntyy niin kankeasti, että se tuntuu melkein kuin ohjauksessa olisi iso input lag.
Sä voit oikeasti suoralla heiluttaa tattia laidasta laitaan eikä se auto reagoi mitenkään, mutta auta armias jos teet äkkinäisen liikeen ja koitat suoristaa sen noilla kontrolleilla.
Ja tämä siis sillä normal moodilla. Simulation on vielä kamalampi. Mä koitin sitä ekana ja kun auto suzukan suoralla vaihtoi neloselle ja spinnasi vaikka en tehnyt mitään niin päätin ajaa vaan sillä normaalilla sitten.

Mitään uraa ei ole vaan päämoodi on arcade type-s jossa on aluksi neljä rataa ja muutama auto ja kun radan voittaa niin aukeaa uusi rata ja saa uuden auton. Yhteensä ratoja on kahdeksan ja eri tason divisioonia neljä.
Mä olen tahkonnut tätä jostain kuudesta asti aamulla ja olen nyt siinä kovimmassa divisioonassa ja viis kisaa voittamatta.
Ajan ihan perus kahden kierroksen kisoja joten yrityksiä on kulunut varsin monta ja pari kertaa tehnyt mieli heittää ohjain menemään.
Ilmeisesti olen kuitenkin idiootti kun vieläkin jatkan vaikka fiksumpi olis lopettanut kolmen ekan kisan jälkeen.

Jos jotain plussaa haluaa keksia niin jokaisessa autossa on ohjaamo kuvakulma joka on ihan hyvin kun kuitenkin ps2 julkaisupeli kyseessä.
Auto ei myöskään hyydy kun ajaa ruohikolle toisin kuin melkein jokaisessa muussa pelissä.
Tämän jälkeen myös arvostaa kaikkia muita ajopelejä ihan uudella tavalla ja itse ajattelin seuraavaksi aloittaa colin mcrae rally 3:n sillä sen ilmatyynyalusta vastaava ajettavuus on tämän jälkeen varmaan parasta ikinä.

 

[nedruska]

Metroid pelailu eteni nyt Metroid Fusioon. Pelailin tämän läpi DS litelläni eli autenttisen kokemuksen sai taas.

Tämä on nyt mun Metroid-putkessa neljäs peräkkäinen 2d metroid-peli ja erosi nyt vähän aiempien kolmen kaavasta. Nuo aiemmat kolme oli loppujen lopuksi melko samanlaisia keskenään, mutta tässä jo ihan ympäristön vaihtuminen planeetan sijasta avaruusasemaan teki tunnelmasta erilaisen. Aluksi en ihastunut peliin, koska tuntui vaan todella lineaariselta ja kädestä pitäen selitti, minne milloinkin pitää mennä. Tuntuu, että se metroidvanioissa nauttimani eksyminen ja löytäminen puuttui. Mutta kun peliä sai pelattua jonkin verran eteenpäin, niin tilanne onneksi vähän tämän osalta helpotti, vaikka on tämä kyllä silti lineaarisin näistä neljästä pelaamastani metroidista. Jatkuvasti takana sulkeutuvat ovet rajasi todella paljon sitä, missä pystyi liikkumaan paitsi ihan lopussa, kun keräili kaikki puuttuvat keräilykamat.

Aika lailla samat kyvyt ja taidot taas oli kuitenkin avaruusasemalla etsittävänä. Pomotaistelut oli tähän mennessä sarjaa vaikeimpia. Ensimmäiset pari pomoa oli todella helppoja, mutta sitten vaikeustaso pomppasikin kerralla kunnolla ylös ja noin puolesta välistä eteenpäin yksikään pomoista ei kaatunut ensimmäisellä yrityksellä. Piilossa olevien tavaroiden 100% kerääminen ei tässäkään ollut niin järkyttävän vaikeaa kuin Zero Missionissa eli Zero Mission on kyllä ehdottomasti se tähän mennessä sarjan haastavin osa näiden osalta. Tämä pääsi kuitenkin ehkä toiseksi eli oli vähän haastavampi kuin Super Metroid ja Samus Returns.

Tässä pelisarjan lore oli paljon isommassa roolissa kuin aiemmissa osissa. Niissäkin oli jo lorea enemmän kuin etukäteen luulin, mutta tässä sitä vasta olikin. Olen entistä tyytyväisempi, että päädyin pelaamaan nämä kronologisessa järjestyksessä, enkä silloin vuosi sitten hypännyt suoraan Metroid Dreadin kimppuun. Tämän pelin myötä alkoi tekemään mieli pelata myös muut Metroid pelit läpi. Prime remake on odottelemassa jo valmiiksi vuoroaan, mutta vähän kutkuttelisi myös pelisarjan vähemmän fanitusta saanut Other M, jossa käsittääkseni saa tietää Fusionissa esiintyneestä Adamista enemmän. Seuraavaksi kuitenkin ensin edessä Dread ja Prime remake. Pitää katsella sen jälkeen vieläkö kiinnostaisi.

 

[pelle]

Colin mcrae rally 3 (ps2)

Olihan tätä varsin kiva ajaa driving emotionin jälkeen, mutta mä olin ihan täysin unohtanut kuinka vähän tässä on sisältöä.
Ralleja on kahdeksan joista jokaisessa 6 ek:ta + ss. Mestaruus moodissa ajetaan ensin normal tasolla viis rallia ja jos sen voittaa niin heitetään hardille jossa ajetaan kuus rallia ja jos sen voittaa niin ajetaan very hardilla kuus rallia.
Kun tuo on voitettu niin voikin laittaa pelin hyllyyn keräämään pölyä sillä mestaruuden voi ajaa vain ja ainoastaan mcraen fordilla.
Toki tässä on myös stages moodi jossa voi ajaa millä tahansa autolla minkä tahansa erikoiskokeen, mutta noissa ei ole edes vastustajia joten tässä on yhdellä autolla ajettava mestaruus ja time trial moodi.

Jopa sarjan kahdessa ekassa pelissä sai ajaa mestaruuden millä tahansa autolla.
Tässäkin on vaikka minkälaista autoa aina ford pumasta, vanhan sitikan kautta mitsubishi pajeroon, mutta mitä niillä tekee ellei jostain syystä halua vaan parannella omia aikojaan.

 

[Ferraro]

Jopa sarjan kahdessa ekassa pelissä sai ajaa mestaruuden millä tahansa autolla.
Tässäkin on vaikka minkälaista autoa aina ford pumasta, vanhan sitikan kautta mitsubishi pajeroon, mutta mitä niillä tekee ellei jostain syystä halua vaan parannella omia aikojaan.

Tämä oli kyllä CMR3:ssa todella kummallinen ratkaisu, sillä kyllähän peliin olisi sisältöä saanut merkittävästi lisää suhteellisen pienillä muutoksilla. Eri autoluokkien mestaruussarjat ja niihin vapaa autovalinta toisi jo vähintään tuplaten uudelleenpeluuarvoa, kun autoja, pätkiä ja ralleja on kuitenkin ihan hyvä määrä tässäkin pelissä. Time trialissa ei ole tosiaan kanssakilpailijoita, ja jos en väärin muista, niin ei taida olla edes eri autoluokille omaa tuloslistaansa. Ja olikohan vielä niin, että vain kunkin pätkän paras aika pysyy edes tallessa leaderboardilla, joten motivaatio jollain kaksivetoisella Pumalla ajeluun ei ole erityisen korkealla.

 

[pelle]

ja jos en väärin muista, niin ei taida olla edes eri autoluokille omaa tuloslistaansa.

Juu ei ole sillä kyllä se mulla vertasi pajerolla ajettua aikaa aiemmin ajettuun ford focuksen suoritukseen.

 

[pelle]

Penny racers (ps2)

Ensimmäinen ps2:lle julkaistu choroQ sarjan peli eli ihan kuten myöhemmin tulleessa road trip adventuressa jota viime kesänä kehuin, niin myös tässä ajetaan söpöillä autoilla joihin voi myös pultata sukset, kellukkeet tai siivet riippuen siitä mitä kisassa tarvitaan.
Tällä kertaa ei tosin oli avointa maailmaa eikä edes mitään dialogia vaan tämä on täysin puhdasta kisaamista jossa tavoitteena on voittaa grand prix.
Ennen siihen osallistumista täytyy tietenkin gt tyyliin hommata lisenssit ja lisäksi ajella aika monta yksittäistä kisaa jotta saa rahaa jolla virittää autoa.
Mä en voittanut edes ihan ensimmäistä kisaa vakio autolla vaikka se on vaan suora parilla hyvin loivalla mutkalla sillä auto ei vaan kulkenut tarpeeksi.
Kovimman tason gp kisoissa sitten saakin olla kaikki parhaat osat autossa kiinni jos haluaa pärjätä.

Alku on siis hieman hidas sillä muutamaa kisaa saa ajaa useamman kerran jotta saa viritettyä autoa tarpeeksi, mutta ei tuo mitenkään kyllästyttämään alkanut sillä kisat on lyhyitä eikä niitä tartte ajaa edes kymmentä kertaa samalla radalla kun saa jo parempaa palikkaa ja voi ajaa jossain muualla.
Muutaman tunnin pelaamisen jälkeen auto sitten olikin siinä kunnossa, että sillä sai osallistua melkein mihin vaan ja voitto tuli helposti kunhan pysyi radalla.
Jos ihan kaiken tekee niin kai tähän kymmenisen tuntia saa käytettyä. Mulla jäi liitohaaste tekemättä kun en vaa saa autoa viimeiselle saarelle asti mitenkään. Tekoäly autot kulkee ja kiihtyy hitaammin ja silti ne saa siivillä jotenkin enemmän nostetta. Kokeilin myös eri osia jos paino vaikuttaa jotain, mutta ei se mitään vaikuttanut.
Sitten on kaks kisaa joista mulla ei ole tietoa miten ne saa edes ilmestymään.

Varsin mainio peli ja jos tykkäsi kisaamisesta road trip adventuressa niin tykkää varmasti tästäkin.

The getaway (ps2)

Peli joka on jakanut mielipiteet aika jyrkästi jo julkaisusta asti. Itse kuulun niihin jotka tykkäsi pelistä ja oli tämä vieläkin hyvä vaikka tekijät onkin menneen liian pitkälle cinemaattisuutensa kanssa.
Tässähän ei ole minkäänlaista hudia ruudulla eikä edes pause valikko tarjoa karttaa joten autolla suunnistaminen hoidetaan vilkkujen avulla sillä ne näyttää mihin suuntaan pitäisi seuraavaksi mennä ja kun molemmat vilkkuu niin olet perillä.
Joskus vaan perille päästyäkin saa hetken etsiä mihin on tarkoitus mennä sillä kadun molemmin puolin voi olla taloa talon vieressä ja sitten huomasin kuinka yhden talon vierestä pääsee sinne taakse ja se oli just oikea paikka.
Samoin kun pitää vaikka mennä johonkin clubille niin ainoa apu on vaan katsoa minkä rakennuksen ovet on auki, koska muualle ei pääse.

Samoin melkein jokainen hiiviskely tehtävä tulee mokattua heti kun ainoastaan pause valikon mission briefing kertoo mitä pitää tehdä joten yleensä menet heti ampumaan ekan vihollisen ja eikun uudestaan.
Myös autojen ajettavuus vaatii tottumista sillä ne on erittäin herkkiä kääntää ja jos käännät yhtään jyrkemmin kovassa vauhdissa niin ne lähtee luisuun kuin käsijarrusta vedettynä.
Lisäksi pienikin osuma voi aiheuttaa ohjauksen puoltamista ja muutenkin ne kestää vain pari-kolme osumaa kunnes alkaa savu nousta ja on aika vaihtaa autoa.
Varsinkin loppupuolen tehtävissä Hammondilla pelatessa sun autoa runnoo sekä poliisi, että muut jengit joten ei ole mitenkään epätavallista vaihtaa autoa vaikka viidesti seuraavaan paikkaan matkatessa.
Onneksi tekoäly ei ole sellainen kuin gta:ssa jossa kytät tai jengiläiset tappaa sut kahdessa sekunnissa kun tulet autosta ulos ja voitkin vaikka suoraan poliisien edessä mennä toiseen autoon ja ajaa pois.

Pelattavia hahmoja on kaksi.
Ensin pelataan Hammondilla joka kuului Collinsin jengiin, mutta jätti sen taakseen pari kuukautta sitten ja peli alkaa kun tämän vaimo tapetaan ja lapsi kidnapataan kilpailevan jengin johtajan toimesta ja näin saa sut tekemään mitä haluaa.
Kun Hammondin tarina saadaan loppuun niin päästään pelaamaan päivän tapahtumat etsivä Frank Carterin näkökulmasta ja sillä pelaaminen on siitä mukavaa, että ajaessa poliisit ei ole enää riesana.

Itse räiskintä sitten toimiikin paljon paremmin kuin gta 3:ssa sillä viholliseen lukittuessakin voi liikkua ja kierähtää ja millä tahansa aseella voi tähdätä myös manuaalisesti joka on paljon tarkempaa, mutta silloin jalat on liimautuneet maahan kiinni ja lisäksi tässä on invertoitu Y akseli johon en ehtinyt koko läpipeluun aikana kunnolla tottua.
Myös kamera toimii kuten gta:ssa eli se seuraa hahmoa eikä sitä voi kääntää oikealla tatilla ollenkaan.
Itselle tuo ei tuottanut ongelmia kun olen jo muutaman viikon pelannut vanhoja pelejä, mutta jos tähän hyppäisi suoraan jostain modernista pelistä niin tuo voisi olla aika shokki.
Visuaalisesti tämä sitten olikin huikea julkaisun aikaan ja jos tätä vertaa gta 3:een niin tämä näyttää melkein seuraavan sukupolven peliltä ja tämähän siis tuli vuosi gta 3:n jälkeen. Myös tarina ja hahmot on hyviä.
Vaikka tässä omat vikansa onkin ja varsinkin nykyään ne huomaa entistä helpommin niin ei mikään silti turhauttamaan päässyt.

The getaway black monday (ps2)

Tämä on paperilla se parempi peli sillä auton ajettavuus on reippaasti parempi ja se kestää todella paljon enemmän osumaa, pause valikossa on kartta, tähtäyksen Y-akselin saa toimimaan normaalisti, kameraa voi kääntää sivuille oikealla tatilla kuten nelos ressassa eli se ei kuitenkaan käänny kokonaan hahmon ympäri ja läpäisyn jälkeen aukeaa myös extra moodeja kuten kilpa-ajo, taksi hommat ja rikollisen jahtaaminen.
Ykkösen tarina ja hahmot oli kuitenkin mun mielestä niin paljon paremmat, että tykkäsin siitä enemmän.
Lisäksi tämä kärsii autolla ajaessa todella pahoista ruudunpäivitys ongelmista vaikka peli näyttää samalta ellei jopa hieman heikommalta.
Myös muutamalla hahmolla on ihan koomisen iso pää jostain syystä.



Pelattavia hahmoja on kolme. Big head Mitch joka on poliisi, entinen nyrkkeilijä ja nykyinen rikollinen Eddie ja hakkeri neito Sam.
Kaikki tuntuu inhoavan Samin hiiviskely kenttiä sillä se ei voi puolustautua mitenkään, mutta mun mielestä nuo oli ihan ok jos vaan etenee rauhallisesti ja miettii edes hetken mitä on tekemässä.
Mitchin kentät on perus räiskintää ja Eddie osaa myös melee taistelun perus räiskinnän lisäksi.
Ensin pelataan Mitchillä ja sen jälkeen vuoron saa Eddie ja Sam joiden välillä vuorotellaan aina välillä ja ihan pelin lopussa kaikki päätyy samaan paikkaan.
Ei tämäkään huono ollut, mutta ykkönen vaan oli parempi.

 

[pelle]

007 from russia with love (ps2)

Tämä oli ihan hemmetin hyvä vaikka internet tuntuu muuta väittävän.
Varsinkin getawayn jälkeen kontrollit oli suorastaan loistavat vaikka tässäkin ammuskellaan lukituksen avulla ja ainoastaan napista aktivoitavan "bond sense" toiminnon aikana voi tähdätä vapaasti ja silloinkin vain sitä yhtä hahmoa johon on lukittunut.
Vihollisilla on kohtia joihin tuon avulla ampuessa ne lamautuu hetkeksi, mutta se paras tapa käyttää tuota on ampua kranaatti vihun vyöltä irti jolloin se räjähtää parin sekunnin kuluttua.
Tuota tuli tehtyä kymmeniä kertoja eikä se koskaan käynyt vanhaksi.

Tiettyjä asioita suorittamalla ja myös ihan vaan kenttää tutkimalla saa kehityspisteitä joilla voi päivittää aseiden ammusmäärää ja tulinopeutta paremmaksi kuten myös armoria joka toimii lähinnä toisena kestävyyspalkkina.
Tarpeeksi hyvin pelaamalla aukeaa myös muutama bonus kenntä ja jetpackin kanssakin päästään lentelemään useamman kerran ja sekin toimii erittäin hyvin.
Myös muutama ajotehtävä löytyy, mutta ne on lähinnä sellaista "kyllähän nuo nyt pelasi" tason kokemuksia ja esim nightfire hoiti nuo paljon paremmin.
Eipä nuo kyllä haitanneetkaan.

Ruudunpäivitys kyllä tökki jatkuvasti, mutta se saattoi johtua myös levyn huonosta kunnosta sillä pleikkarin lukupää sahasi ihan jatkuvasti ja välillä musiikkikin pätki ja pari kertaa luulin oven olevan pelkkä koriste kunnes se muutaman sekunnin päästä sitten aukesikin joten tämä taitaa striimata kenttää levyltä jatkuvasti.

Test drive unlimited (ps2)

Mainitaan aluksi erot xbox 360 versioon.
Ei prätkiä
Ei liftareita
Ei auton toimitustehtäviä
Ei ferraria
Ei valittavaa hahmoa
Ei vaatteiden ostoa hahmolle

Tässä kuitenkin on sama Oahun saari mitä boxi versiossa ja puuttuvat liftarit, auton toimitukset ja prätkät on korvattu useammalla klubilla johon vaaditaan tietynlainen auto ja niissä on aina kuusi tyyppiä jotka haastetaan 1 vs 1 kisaan ja nuo kisat on aina point to point kisoja.
Klubin johtajan voitosta saa joko uuden auton tai ilmaisen päivityksen kun käy seuraavaksi tuunaamassa autoa.
Lisäksi tässä saa kisoista ja ihan vaan ajamalla master points pisteitä jotka nostaa pelaajan rankia joten kisasta toiseen ajaminen on jopa kannattavaa.
Tässä on myös auto gps toiminto joka neuvoo sut automaattisesti lähimpään kisaan johon sulla on sopiva auto.
Myös talojen ostaminen on edelleen tallessa, mutta niihin ei kannata pahemmin rahaa tuhlata sillä kun ajaa tietyn A-rank kisat niin sä saa jokaisen saaren talon omaksi.

Itse ajaminen sitten onkin mun mielestä paljon parempaa mitä boxilla sillä siinä häiritsi auton jatkuva pomppiminen ylämäessä ja kun tuohon yhdistää mutkaisen mäkisen tien niin ajaminen oli aika paskaa.
Tässä tuota ongelmaa ei ole ollenkaan ja muutenkin autot menee nätissä sladissa jos perä karkaa.
Tekoälyä vastaan ajettavissa kisoissa saa myös aina valita easy/normal/hard tason ennen jokaista kisaa.
Visuaalisesti tämä on ihan nätti kun ottaa huomioon maailman koon ja myös jokaisen auton ohjaamo on mallinnettu.

Italian job (xbox)

Mä olen halunnut pelata tän siitä lähtien kun jonkun ps2 tai xbox lehden mukana tuli demo vaikka arvosteluissa tätä haukuttiin ja kyllähän kylmän vastaanoton ymmärtää kun tämä taisi kuitenkin olla ihan täyshintainen peli.
Tän pelaaminen tuntuu melkein kuin pelaisi jotain 3ds spin-off pelin porttausta sillä visuaalisesti pelin tyyli on varsin yksinkertainen, mutta kuva sentään on tarkka ja rullaa vissiin 50fps, mutta siitä tulee todellakin mieleen paranneltu 3ds peli.
Tarina tehtävissä ajetaan aina aikarajan puitteissa johonkin eikä mitään ihmishahmoja tai välivideoita ole vaan kertojan ääni välillä selostaa mitä tapahtui ja sitten ajetaan lisää.

Vaikeustaso on myös epätasainen sillä joissakin tehtävissä on niin tiukka aikaraja, että pari väärää käännöstä pakottaa aloittamaan uudestaan ja mitään karttaa tai minimappia ei ole vaan sulla on tutka jossa on punainen pallero joka on se päämäärä. Mitään teitä tuossa ei näy.
Lopussa oli myös yks tehtävä jota jouduin yrittämään ties kuinka monta kertaa.
Siinä pitää taas kerran päästä päämäärään ja vältellä pahiksen autoja jotka jahtaa sua.
Ongelma oli vaan siinä, että yhdessä vaiheessa mennään tunneliin johon mahtuu kaks autoa rinnakkain ja siellä tuli kaks pahiksen autoa vastaan ja jäin aina kiinni.
Lopulta katsoin tubesta ja ekassa videossa ei ollut pahiksen autoja ollenkaan ja toisessa siellä tunnelissa ei tullut ketään vastaan. Ai kun kiva.
Lopulta oli kuu ja tähdet oikeassa asennossa ja siellä tunnelissa tuli vain yks auto vastaan.

Jos tässä olisi kartta eikä tuollaista vastaavaa tapahtuisi ja aikarajat ei olisi paikoitellen armottomia niin tämä olisi kestänyt varmaan 1.5 tuntia, mutta nyt meni kolme tuntia.
Tarinan lisäksi on kisamoodi jossa on kymmenen rataa ja stunt driving joka oli pelin parasta antia eli sun pitää ajaa esterata mahdollisimman nopeasti ja minimi vahingoilla. Radoilla on kapeita ramppeja, putkia jotka on just auton levuisia ja muuta mukavaa.
Restartteja tuli kuin trials peleissä konsanaan, mutta kertaakaan ei vituttanut. Valitettavasti näitä ratoja on vain seitsemän ja niistäkin neljäs vaan yhdistää kolme edellistä ja sitten ajetaan kaks rataa toiseen suuntaan erikseen ja yhdistettynä.
Oli tämä tälleen alle kympillä ihan ok yhden iltapäivän viihdyke.

 

[pelle]

Deus ex: invisible war (xbox)

Tämä on saanut paljon paskaa niskaansa ja onhan tämä heikoin deus ex sarjan peli, mutta mun mielestä silti edelleen erittäin hyvä peli.
Ne muut, varsinkin eka on vaan niin paljon parempia.
No mikä tässä sitten on vialla jos verrataan edelliseen?

Tarina on heikompi sillä tekijät päätti, että kaikki kolme ykkösen mahdollista loppua tapahtui, koska eivät ilmeisesti osanneet päättä mikä on se oikea.
Eri dialogi vaihtoehtoja on myös varsin vähän ja suurimman osan ajasta keskustelut rullaa automaattisesti.
Eri skilleistä ollaan kokonaan luovuttu joten nykyään on enää augmentit eikä kokemuspisteitäkään ole.
Lisäksi sulla on viisi paikkaa augeille ja jokaisessa on kolme vaihtoehtoa. Toki niitä voi myöhemmin vaihtaa käyttämällä niitä kanistereita, mutta jos sun edellinen kyky on päivitetty maksimiin ja vaihdat sen toiseen niin jos päätät vielä myöhemmin vaihtaa takaisin siihen mikä sulla alunperin oli niin se on taas tasolla yks.
Näistä muutoksista johtuen sun on esim pakko valita haluatko näkymättömyyden vai hakkeroinnin, koska molemmat käyttää samaa slottia.
Ykkösessä hakkerointi oli paranneltava taito eikä augment.

Heitetään listaan vielä aseet joista kaikki käyttää samoja ammuksia, pieniin osiin pilkotut alueet ja koska skillejä ei enää ole niin sä olet heti alusta asti hemmetin hyvä ampumaan ihan joka aseella.
Boxilla ruudunpäivitys myös vaihtelee enimmäkseen nykivän ja diashown välillä riippuen siitä kuinka paljon ruudulla tapahtuu.
Aika moni muistaa aina syyttää xboxia näistä muutoksista, mutta aika moni tuntuu unohtavan (tai ei vaan tiedä), että se eka peli oli myös ps2:lle ja toki siinä oli yksinkertaisempi inventaario ja augment valikko, mutta kaikki muu oli ennallaan ja se myös näytti paremmalta mitä vanilla pc versio.

Kaikista vioista huolimatta tämä on silti parempi mitä oikeastaan mikään xboxin first person peli haloa lukuunottamatta.
Maailma on edelleen kiinnostava, edetä voi useammalla tavalla ja monet hahmot on kiinnostavia.
Mulle tulee väkisin mieleen eräs toinen rakastetun pelin jatko-osa, jossa oli paljon huonompi tarina, universaali ammus systeemi, mutta toisin kuin invisible war niin tämä ei noudattunut edes omaa logiikkaansa, pelissä oli pakko tehdä tylsää itseään toistavaa asiaa saadakseen päivityksiä ettei tiimikaverit kuole välivideon aikana ja myös koko hahmon kehitys oli reippaasti tyhmennetty.
Jostain syystä tämä on kuitenkin yleisen mielipiteen mukaan koko sarjan paras peli. Ai mikä? Mass effect 2.

Thief: deadly shadows (xbox)

Aloitin tämän joskus ja muistaakseni lopetin varmaan ekan kunnon tehtävän aikana, mutta nyt kun ostin uudestaan niin pelasin jopa läpi.
En mä kyllä tiedä miks mä tän aikoinaan lopetin heti alkuunsa sillä kyllä mä muitakin hiiviskely pelejä silloin pelasin ja tässä on vapaa tallennuskin joten turhautumiselta vältytään enimmäkseen.

En mä tästä silti erityisemmin tykännyt.
Varsinaiset tehtävät oli ok ja jotku jopa oikeasti hyviä, mutta ne zombit ja muut yliluonnolliset olisi voitu jättää kokonaan pois mun puolesta ja lisäksi tehtävien välillä päästään kävelemään kaupungin kaduille ja tämä voisi olla hyvä asia ellei sun olisi jopa tuolloin pakko vältellä vartijoita.
Nyt koko peli tuntuu 20 tuntia kestävältä hiiviskely tehtävältä kun taukoa ei tule oikeastaan koskaan.
Toki sä voit vaan juosta kaupungilla paikasta toiseen sillä ne vartijat hengästyy kohtuu nopeasti, mutta ei tuokaan hauskaa ole ja kun karttana on vain joku paperiin piirretty kuva joka on hieman sinnepäin niin usein tuli mentyä väärään paikkaan.
Tämä olisi ollut parempi jos koko kaupunkia ei olisi tai sitten siellä saisi olla rauhassa sillä sun täytyy kuitenkin käydä myymässä tehtävästä varastettu kama jotta voit ostaa lisää varusteita, koska kaikki, mukaanlukien sun kestävyys siirtyy aina tehtävästä toiseen.
Sä et tietenkään voi myydä kaikkea vain yhdelle tyypille joten sun täytyy juosta eri kaupunginosien välillä.

Myös vaikeustaso on tyhmästi tehty sillä jos haluat fiksummat vartijat nostamalla vaikeutta niin sitten sun pitää myös kerätä enemmän kamaa.
Vaikeimmalla täytyy kerätä 90% kaikesta minkä voi tehtävässä varastaa sekä kaikki kolme uniikkia tavaraa jotka on usein enemmän tai vähemmän piilossa.
Mua tuo ei haitannut, koska pelasin helpoimmalla, mutta jos joku meinaa tämän joskus pelata niin pelatkaa pc:llä joka tarjoaa tuon asian korjaavan modin.

Teknisesti tämä on aika samaa tasoa mitä invisible war ja molemmat on myös ion stormin pelejä.
Onneksi tässäkin on pääosassa hiiviskely joten ei nykiminen peliä pilaa jos sitä vaan kestää katsella.
Tätä voi pelata sekä first, että third person kuvakulmalla joista jälkimmäisellä pelaaminen nyki selvästi pahemmin, koska silloin aluetta myös näkyy enemmän.

R racing evolution (xbox)

Ridge racer sarjan spinoff joka on olevinaan realistisempi ajopeli ja jotkut tubettajat jopa kehtaa käyttää tästä termiä racing sim, mutta ne on varmaan pelanneet sitten eri peliä sillä autot reagoi ohjaukseen herkemmin mitä rc auto, mutta ne myös aliohjaa todella rankasti jos vauhtia on hitunenkin liikaa mutkaan mennessä.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi huono. Siinä vaan on varsin omalaatuinen ajettavuus ja tähän todellakin kannattaa suhtautua vaan ridge racer spinoff pelinä.
Sen voin kuitenkin sanoa, että jos kuuluu niihin jotka käyttää tattia lähinnä on/off tyylisesti niin sellaiselle tämä on varmaan mahdoton ajettava.

Tarjolla on tarinan sisältävä racing life moodi joka kestää vissiin vajaa neljä tuntia ja sen yrittää käsitellä kilpa-ajon korruptiota jossa isot herrat määrää kuka voittaa jotta saavat eniten tuottoa.
Hyvä yritys, mutta nyt tarinan parasta antia oli tissit.

Sitten on toinen moodi joka tarjoaa yli 160 eventia ajettavaksi.
On yksittäistä kisaa, time trialia, 1vs1 ja turnausta ja vaikeustaso määritetään sen mukaan kuinka hyvällä autolla ajat ja jos haluat kultaa niin sun pitää yleensä ajaa jollain huonommalla.
Taas kerran idea on hyvä, mutta tässä ongelmaksi muodostuu ratojen vähyys sillä perus katu/kilpa-autoille on tarjolla vain seitsemän rataa joista yksi on ovaali. Ralliin on kaksi pätkää jotka ajetaan molempiin suuntiin ja sitten on suora kiihdytyskisoja varten ja jostain syystä sekin ajetaan molempiin suuntiin.
Kiihdytyskisoista kyllä plussaa sillä ne on paljon parempia mitä nfs sarjan peleissä.
Startissa pidetään kaasu ja jarru pohjassa ja kun valo muuttuu vihreäksi niin mennään. Ei liikennettä, ei mutkia, ei mitään vitun työmaata tai muita esteitä vaan just se mistä koko hommassa on kyse.

Mä taisin pelata tätä joku päälle 10 tuntia kunnes ratavalikoima alkoi puuduttaa niin paljon ettei enää jaksanut.
Silti 15e hintaan hyvä ostos kunhan ajamiseen tottui.

NFS: underground (xbox)

Tämä tuli ostettua ihan vaan nostalgian takia hyllyyn sillä tästä on kultaiset muistot ja pelasin tän aikoinaan kolmesti läpi, mutta joka kerta hermot meni aina vaan enemmän joten nyt päätin olla koskematta tarinaan kokonaan.
Quick race moodissa oli kuitenkin vain pari rataa joten päätin kuitenkin nopeasti testata sitä tarinaa ja lopetin melkein välittömästi ja ihmettelin miten helvetissä sitä on pystynyt pelaamaan sillä eihän tässä meinaa nähdä mihin on menossa kun koko ruutu on vaseliinin peitossa sitä enemmän mitä kovempaa menet ja sitten kun käytät nitroja niin et näe enää mitään.

Onneksi tähän löytyi kuitenkin koodit joilla sai kaikki radat auki joten niitä tuli ajettua ihan vakio mazda mx-5:lla joka sekin tarjosi jo ihan tarpeeksi vauhdintunnetta, mutta ruutu sentään pysyi kohtuu normaalina.
Mutta jo näissä kisoissa pelin tekoäly muistutti kuinka rikki se voi olla sillä mä pelasin easylla, liikenne pois päältä ja myös catch up pois päältä jotta voi vaan rennosti fiilistellä.
Sitten parissa kisassa tekoäly tulee ohi kuin luoti ja jatkaa samaa vauhtia likemmäs kolmanneksen kierroksesta kunnes vissiin muisti mitkä asetukset on päällä.
Miettikää mikä kombo tuollainen on. Tuo tekoäly kunnon kuminauhalla varustettuna, helvetin sumea kuva ja liikenne siihen vielä päälle.

Def jam: fight for N.Y. (xbox)

Toinen mikä tuli ostettua vaan sen takia, että sen sai hyllyyn ja tätäkin tuli vain nopeasti testattua.
Tämän kanssa kyllä yllätyin kuinka helvetin hyvältä peli vieläkin näyttää ja jos pelissä olevat hahmot on tuttuja niin ne kyllä tunnistaa välittömästi.
Tämä tietenkin selittyy sillä kuinka areenat on pieniä ja hahmojakin taitaa olla enimmillään vain neljä ruudulla.
Tappelu on kuitenkin mukavan brutaalin näköistä ja tässähän oli ihan kunnon tarinakin ja tätä oikeasti tekisi mieli pelata lisää vaikka siinä toisessa vaakakupissa on ne kultaiset muistot jotka saattaa mennä pilalle.

Edit:

Atari 50th anniversary collection (switch)

Mun piti kirjoittaa tästä vasta kun olen pelannut kaikki, mutta en mä jaksa odottaa.
Tästä ei kuitenkaan voi paljon retrommaksi enää mennä ja jos mä vielä joskus joudun pelaamaan missile commandia tai centipedea niin se on liian pian sillä noista kummastakin on tässä aivan liian monta versiota.
Onko nuo muuten ekat remasterit ikinä sillä kyseessä on lähinnä sama peli paremmilla graffoilla ja joku hyvin pieni muutos mahdollisesti mekaniikoissa.

Tässähän on siis pelejä ihan atarin alusta, lynxin kautta jaguaariin asti.
Itsehän en edes ostanut tätä pelien takia vaan mua kiinnosti se kaikki extra mitä niiden lisäksi on sillä peleistä löytyy markkinointi materiaalia, konsepti kuvia ja selityksiä ja mukana on myös videoita ihan sieltä atarin alkuajoilta lähtien sekä myös tuoreita haastatteluita joista kuuluisin on varmasti se jossa käsitellään huumeiden käyttöä.

David Crane sanoo ettei sen osastolla käytetty mitään ja pari muuta sanoo, että ne ihan avoimesti poltteli pilveä töissä ja yhden postitushuoneessa työskentelevän ainoa työ oli toimittaa sitä kautta tulevat huumeet muille
Switch näyttää edelleen mun pelanneen "viisi tuntia tai enemmän", mutta eiköhän se pian muutu kymmeneen tuntiin.
Mä päätin jo ennen aloittamista lähteä etenemään sitä aikajanaa alusta asti ja vähintään kokeilen jokaista peliä ja luen niiden oheismateriaalin jos sellaista on ja nyt olen päässyt ninja golfiin asti ja parin pelin jälkeen alkaa lynx pelit.
Jokaisesta pelistä on myös ohjekirja, mutta niitä olen lukenut vain silloin kun ei ole ollut mitään hajua mitä pitää edes tehdä.

Jos yhtään pelien historia kiinnostaa niin ehdottomasti suosittelen vaikka sitten kun hinta on 20e.
Tämähän on myös pleikalle, boxille ja pc:lle ja normaalisti hintaa on 40e.

 

[pelle]

Obscure (xbox)

Varsin perinteinen kauhupeli jossa muutama teini jää koulupäivän päätteeksi etsimään ystäväänsä jonka ne oli viimeksi nähneet edellisenä päivänä liikuntasalilla.
Kaavasta poiketaan hieman sillä, että sulla on aina kaveri mukana ja hahmojen välillä vaihdellaan napin painalluksella tai sitten tämän voi pelata läpi myös cooppina.
Jokaisella hahmolla on myös omat kykynsä joita peli ei kuitenkaan kovin tarkkaan kerro.
Esim Ashleyn kohdalla mainitaan vain kuinka se pärjäsi ammunnassa tai jtn yhtä pintapuolista, mutta kun asioita meni lukemaan steamin foorumilta niin selvisi, että se tekee ampuma aseilla 50% enemmän vahinkoa ja sen erikoiskyky on ampua nopeasti kaks laukausta jotka tekee vielä enemmän lämää jos käyttää pistoolia eli toisinsanoen ihan helposti pelin paras hahmo.
Kaveriksi otin Joshin jonka erikoiskyky on sanoa jos huoneessa on vielä jotain löydettävää joten kaikki mahdolliset ammukset, medpackit ja muut tuli kerättyä.

Vihollisina toimii jos jonkinlaiset mutantit jotka on herkkiä valolle ja aluksi tuota voikin hyödyntää houkuttelemalla nuo ikkunan lähelle jonka sitten lyö palasiksi jolloin ne kuolee välittömästi.
Tai noin sen pitäisi ilmeisesti toimia, mutta en mä tuossa koskaan onnistunut kun jos itse olet siinä ikkunan edessä niin sitten ne käy sen kaverin kimppuun. Sama sinänsä sillä parin tunnin jälkeen tulee jo yö.
Muuten vihujen ympärillä on aina myös joku musta "verho" jonka saa pois osoittamalla niitä taskulampulla tarpeeksi pitkään ja vasta kun tuo lähtee pois niin ne alkaa ottaa kunnolla vahinkoa.

Myös pulmia löytyy ja mä jouduinkin katsomaan pari kertaa apua netistä.
Eka kerta oli kun piti laittaa kompassin nuolet kartalle ja oikeaan asentoon ja vaikka mielestäni luin kaikki laput mitä löysin niin mun mielestä missään ei ollut mitään vihjettä siitä mihin asentoon ne kuuluu. Kai mä sitten vaan missasin jotain.
Toinen oli lähellä loppua kun en vaan löytänyt reittiä ulos kirjastosta ja kun menin katsomaan tubesta videota niin yläkerran ovessa oli vaan iso riippulukko joka leikataan pihdeillä. Okei, mutta mulla ei ollut mitään lukkoa joten latasin tallennuksen, vielä aiemman tallennuksen ja käynnistin pelin uudestaan, mutta se lukko ei vaan ilmestynyt.
Olin jo varma, että kyseessä on joku pelin rikkova bugi, kunnes törmäsin ps2 ohjeisiin jossa puhuttiin avaimesta, siis hetkinen.
No ei kun uudestaan huoneet läpi ja yhdessä huoneessa oli kirjahylly joka peitti 80% sen takana olevasta ovesta ja sieltä löytyi avain jolla ovi aukesi.
Tästä on siis kaks eri versiota jostain syystä.

Alunperin mä pelasin tätä joskus ikuisuus sitten ehkä tunnin kunnes lopetin enkä taaskaan tajua, että miksi.
Ehkä mä olin tätä ennen pelannut code veronica x:n joka poltti mut loppuun ja kun tässä oli taas kiinteä kamera ja rajoitetut tallennukset niin mielenkiinto lopahti ja kyllä nytkin kirosin kun huomasin miten tallennus on hoidettu.
Tässä siis kerätään cd levyjä mustenauhojen sijasta ja ne on kertakäyttöisiä. Onneksi tallentaa sentään voi koska vaan, mutta kyllä aina oli pakko edetä tallentamatta pidempään kuin olisi halunnut kun ei voi tietää kuinka paljon noita löytyy.
No lopulta niitä oli yli 10 jäljellä kun peli meni läpi joten oli niitä tarpeeksi. Toisaalta mä pelasin easylla jolloin kaikkia kamoja on enemmän.
Tykkäsin kyllä aika paljonkin ja tekisi mieli pelata uudestaan normalilla, mutta en taida ottaa riskiä jos kuitenkin alkaa vituttaa.
Mikään kovin pitkä tämä ei ollut sillä mulla meni kuutisen tuntia.

Marc Ecko's getting up contents under pressure (xbox)

Toinen peli jota aikoinaan pelasin ehkä tunnin eli en pelannut edes tutoriaalia loppuun.
Peli yhdistelee kiipeilyä, taistelua ja graffittien tekemistä joka onkin se asia jota tehdään aivan jatkuvasti.
Pääosassa on Trane jonka isoäiti potkii kadulle kun tyypillä on pakkomielteenä tulla tunnetuksi graffitien tekijäksi tai jtn.
Ei aikaakaan kun mennään yhden jengin alueelle maalailemaan ja saadaan tietenkin turpaan oikein kunnolla ja siitähän Trane vasta motivoituukin.
Oikeasti peli ei mun mielestä mitään tuon isompaa tarinaa edes tarttis, mutta tietenkin mukaan heitetään korruptoitunut pormestari joka liittyy myös Tranen isän kuolemaan ja cck joukot jotka ottaa katujen siistimisen niin vakavasti, että seinällä kiipeilevä tageja taiteileva artisti ammutaan alas.

Varsinkin loppua kohden homma alkaa menemään jo naurettavaksi kun vastassa on kunnon eliitti joukot joilla on haulikot mukana ja ne tekee counterin jokaiseen sun hyökkäykseen, lyö aseenperällä naamaan jotta kaadut ja tyhjentää puolen lipasta sun naamaan.
Taistelu on muutenkin aika keskinkertaista sillä jopa perus jengiläiset kestää kohtalaisesti osumaa, mutta onneksi myös hiipiminen onnistuu jolloin vastustajat voi kolkata lyömällä niitä spraypullolla takaraivoon.
Tuohon kun yhdistää arvostelujen mukaan huonon kameran, stunlockaavat viholliset, epätarkan kiipeilyn ja tasoloikan sekä harvassa olevat checkpointit niin soppa on valmis.
Tai niin mä oletin joten mä yllätyin kun tykkäsinkin tästä kohtuu paljon paria kohtaa lukuunottamatta.

Juu kiipeilyssä on omat kankeutensa, mutta koskaan hahmo ei hypännyt kuolemaansa vaan aina just sinne mihin piti.
Ainakin yhden videon kohdalla oikeasti näki tyypin pelaavan väärin sillä se esitteli aika alussa olevaa kohtaa jossa pitää hypätä seinällä olevasta putkesta sun takana olevaan tolppaan ja se ei vaan onnistunut siinä, koska se ihan selvästi väänsi tattia johonkin suuntaan joka on virhe.
Tuossa pitää vaan kiivetä niin ylös kuin pääsee, painaa x namiskaa kerran jolloin Trane alkaa katsomaan taaksepäin ja toinen painallus hyppää ihan just sinne mihin kuuluu. Sama homma aina jos hypätään taaksepäin tai seinästä toiseen.
Myöskään checkpointit ei turhauttaneet ja taistelukin sujui paljon paremmin mitä oletin, kuten myös hiiviskely.

Sitten on se tagien tekeminen ja aluksi sulla on perus spray maali ja tussi.
Maalatessa valitaan kuva jonka haluaa tehdä ja minkä kokoinen siitä tulee ja sitten vaan maalataan käyttämällä vasenta tattia ja neliötä.
Jokaisesta tagista saa rep pisteitä sen mukaan miten se onnistuu eli jos olet tarpeeksi nopea, teet aina ison kuvan jos sellainen mahtuu maalattavaan paikkaan eikä siihen tule valumia niin saat maksimi pisteet.
Muutaman tehtävän jälkeen opitaan maalaamaan reippaasti nopeammin johon käytetään eri nappia, mutta se myös aiheuttaa valumia herkemmin.
Oikeasti tuolla ei ole niin väliä sillä mä olin saanut kaikki rep pojoilla avattavat asiat auki useampi tehtävä ennen loppua.
Myöhemmin saadaan vielä muutama muu tapa tehdä kuvia ja erilaisia kuvia myös aukeaa pelin edetessä ja sä voi valita mukaan ne jotka haluat, mutta sulla voi kuitenkin olla vain neljä eri kuvaa tai tagia eri kategorioissa joten samoja kuvia saa tehdä aika paljon.
Varsinkin jossain sivutehtävissä jossa pitää vaikka tehdä 10 tagia tussilla isoon oveen aikarajan puitteissa.
Jokaisessa kentässä on myös tietyt kohdat jotka pitää maalata ja useampi vapaaehtoinen kohta joiden luo pääseminen vaatii hieman tutkiskelua sillä välillä ne on jossain kohtuu korkealla.

Pituuttakin tällä oli vähintään tarpeeksi sillä mulla meni yli 10 tuntia.
Leffakin on ollut tulossa ties kuinka pitkään ja viime vuonna saatiin jo 3.5 minuuttinen traileri tai pilotti tai mikä onkaan.
Tuo on kyllä todella uskollinen pelille ja näyttää erittäin hyvälle joten toivottavasti sieltä tulisi se kokonainen leffa vielä joskus samalla laadulla.
MrHammers on myös tehnyt tästä hyvin kattavan videon.

 

[pelle]

Transworld snowboarding (xbox)

Edelleen hyvä peli joka sopii just sopivasti amped 2:n ja ssx:n väliin mitä realismiin tulee.
Tämä on mun mielestä myös ainoa hyvä housemarquen peli.
Ennen aloittamista nuo olikin oikeastaan ne ainoat asiat jotka tästä muistin ja jostain syystä muistin myös sen kohdan viimeisestä radasta jossa saa laskeuduttua 115m dropin.
Visuaalisesti edelleen hyvän näköinen, mutta ruudunpäivitys kyllä notkahtelee aika usein eikä kuvan repeilyltäkään säästytä.
Lyhyempi tämä kyllä oli mitä muistin sillä sain tehtyä kaiken yhdellä hahmolla neljässä tunnissa ja siitä varmaan 30 minsaa meni tuon 115m pudotuksen kanssa kun se oikea kohta on vasta ihan ennen maalia ja aina se hahmo kaatui.

Tässähän on siis tony hawkeista tuttu rakenne jossa joka kentässä on kasa haasteita jotka pitää suorittaa ja joka rinteessä on myös aikaraja joka on kyllä aika turha kun kuitenkin kokoajan alaspäin mennään.
Myös komboja voi jatkaa hyppyjen välillä kunhan laskeutuu hyvin ja nopeasti näpäyttää molempia liipaisimia. Tuon jälkeen on joitakin sekunteja aikaa hypätä tai grindata, mutta tuota on helppo jatkaa tekemällä vaan ihan perus hypyn uudestaan ja uudestaan.
Soundtrack on myös ihan ok vaikka englanniksi laulava apulanta ei vieläkään oikein iske.
Oikeasti mä muistin tästä vaan oman soundtrackin jossa oli linkin parkin hybrid theory albumi ja marilyn mansonin holy wood.

Quantum redshift (xbox)

Microsoftin vastaus wipeoutille ja f-zerolle ja mun mielestä tämä on parempi mitä ps2 ajan ja sitä edeltävät wipeoutit.
Radat on leveämpiä ja power up systeemi on mun mielestä parempi.
Radoilla on sinisiä, keltaisia ja punaisia kristalleja joista sininen lataa suoraan ammuttavat aseet, punainen hakeutuvat aseet ja keltainen shieldit joten sä tiedät aina 100% varmuudella mitä saat ja nuo aktivoidaan tietenkin samanvärisistä ohjaimen napeista.
Kisoista saa pisteitä joilla sitten päivitetään aseita, aluksen kestoa ja turboa paremmaksi ja nämä myös säilyy vaikeustasolta toiselle ja on oikeasti pakollisia kovemmilla tasoilla.

Avattavat asiat on kyllä tehty tyhmästi sillä jokaisella hahmolla on ns. nemesis jonka saa auki kun vaan voittaa turnauksen amateur tasolla tietyllä hahmolla. Tuolla vaikeustasolla on vain kolme normi kisaa ja se neljäs on nemesis kisa jossa ajetaan hahmon kotirata väärään suuntaan.
Expert tasolla voittamalla aukeaa master taso, mutta jos haluat kovimman redshift tason auki niin sun täytyy voittaa turnaus master tasolla jokaisella 18 hahmolla ja jos haluat viimeisen radan auki niin sitten täytyy voittaa jokaisella hahmolla redshift taso.
Siis kenen mielestä tämä on ollut hyvä ajatus.
Mä voitin master turnauksen yhdellä hahmolla ja sen kaaottisuus oli jo tarpeeksi.
Lisäksi tässähän on pakko voittaa jokainen kisa tai homma ei etene, mutta sitä nykyistä rataa voi yrittää vaikka 100 kertaa jos siltä tuntuu.
Se on myös tyhmää kuinka pelissä on melkein 10 rataa, mutta jopa master tasolla ajetaan vain viisi kisaa ja ajettavat radat riippuu valitusta hahmosta.

Tästäkin mä muistin lähinnä komeat ruutuun lentävät vesiefektit ja sen kuinka helvetin hyvin tähän sopi prodigyn fat of the land albumi soundtrackiksi. Nyt en jaksanut tuota alkaa kaivamaan esiin joten täytyi tyytyä live taltiointiin ja kyllähän tämä muuttui kuin eri peliksi kun sai kunnon musat taustalle. Ne orkkis biisit kun on varsin tylsiä.
Toisaalta ihan sama homma se on wipeout omega collectionin kanssakin jossa ainoa kunnon kisafiilikset aikaan saava biisi on prodigyn invaders must die.
Onneksi tässä on cheatit joilla saa avattua kaiken ja mä pelasinkin useamman kerran radat läpi ilman aseita ihan vaan fiilistely mielessä.
Siitä miinusta ettei moninpelin ulkopuolella voi valita kierrosten määrää vaan ne määräytyy vaikeustason mukaan.

Halo (xbox)

Tämä oli eka kerta anniversary version julkaisun jälkeen kun tämä tuli pelattua orkkis graffoilla ja pakko sanoa ettei tämä ole kestänyt aikaa.
Anniversary versiossa sentään on silmäkarkkia joka auttaa vanhentuneen kenttä designin kanssa, mutta nyt tämän pelaaminen oli erittäin puuduttavaa.
Varsinkin ne covenantin alukseen sijoittuvat kentät on sitä samaa violettia sokkeloa ja tässähän pelataan melkein kaikki alueet kahdesti.
Sitten oli se hemmetin flood. Mä en todellakaan muistanut, että niillä on loppua kohden myös raketinheittimiä käytössä ja tuollaisia tuli vastaan varmaan kymmenen 20min pätkän aikana ja osa vielä ihan sisätiloissa.
Tämän jälkeen tuli heitettyä doom 3 koneeseen ja halon jälkeen se näytti niin hyvältä, että mulla meni hetki tajuta ettei ruudulla ollutkaan enää latausruutu vaan ihan itse peli. Se näytti oikeasti paremmalta mitä psvr versio jonka pelasin just helmikuussa uudestaan läpi. Nyt siis todellakin puhutaan ihan ekan xboxin pelistä.

 

[Ac3way]

Transworld Snowboarding ja Supreme Snowboarding ovat kyllä erinomaisia pelejä, vaikka joskin hieman erilaisia.

Ja aina, kun kuulee Apulannan musiikkia niin tulee Transworld Snowboarding mieleen. Good times..

 

[pelle]

Gran turismo tokyo-geneva concept (ps2)

Jostain syystä olin tätä kohtaan nostalginen joten pakko tämäkin oli ottaa hyllyyn takaisin ja olihan tämän kanssa ihan kiva testailla miten ajotuntuma iskee nykyään.
Sisältöä on tosiaan varsin vähän sillä ratoja on jopa viisi eli mid field, tokyo r246, swiss alps, tahiti maze sekä autumn ring ja kaikki ajetaan myös toiseen suuntaan ja vaikeustasoja on kaksi.
Jokaiselle radalle pitää myös suorittaa lisenssi jossa ei kauaa mene sillä nyt seinään osumisesta tai ruohikolla käymisestä ei tule hylättyä arvosanaa.
Kaiken näkemiseen ja kokemiseen meni sellaiset kolme tuntia.
Oikeasti paras asia tässä on kuitenki se miten kaikki kisat normal tasolla voittamalla saa gt3:n tallennukseen 10 miljoonaa rahaa sekä kaikki lisenssit suoritetuksi joten päätin senkin sitten aloittaa pitkästä aikaa.
Onhan gt3 tullut pelattua jo julkaisussa läpi ja mulla pitäisi olla jossain muistikortti jossa sen tallennus on, mutta en ole sitä vielä löytänyt.
Ilman tuota bonusta en olisi aloittanut sillä mä sain lisensseistä tarpeekseni kun maaliskuussa tein ne gt2:ssa.

WiiU:lle tuli asennettua retroarch ja pelattua pari gba peliä.
V-rally 3 on oikeasti hyvä ajopeli ja näyttää hyvältä gamepadin ruudulta pelattuna.
Autoa voi säätää ennen ek:lle lähtemistä, mutta ainoa jota tarvitsee säätää on vaihteiston välitykset ja auton osat myös ottaa osumaa pätkän aikana, mutta en mä mitään eroa ajettavuudessa huomannut vaikka pari kertaa melkein kaikki oli punaisella, mutta en mä sinänsä mitään tuollaista gba peliltä odotakaan.
Ralleja on ihan mukava määrä ja kauden päätteeksi saa muutaman tarjouksen eri talleilta ja jopa ohjaamo kuvakulma löytyy.
Kohtuu helppo tämä kyllä on sillä jokainen ralli tuli voitettua ekalla yrityksellä etuvedoilla ja wrc autoilla.

Duke Nukemista olen pelannut vasta muutaman kentän ja tämäkin on varsin vakuuttava 3d peli kun gba:sta on kyse.
Peli näyttää hyvältä ja rullaa sulavasti ja kun liikkumisen ja kääntymisen laittoi tatteihin ja ampumisen sekä hypyn liipaisimiin niin peli alkoi toimimaan varsin kivasti.

 

[pelle]

Kya : the dark lineage (ps2)

Tämä on niitä pelejä josta muistaakseni näin jotain kuvia ja ennakon psm2 lehdessä tai jotain ja siitä asti halunnut pelata kun peli näytti visuaalisesti niin hyvältä.
No nyt on pelattu ja olihan tämä ihan jees ja hyvin pienestä on kiinni etten estoitta kutsu tätä ns. hidden gem peliksi.
Onhan tämä varsin perus tasoloikka seikkailu jonka pääosassa on Kya, nuori mimmi joka ajautuu toiseen maailmaan kun tämän velipuoli Frank löytää taloon piilotetusta huoneesta mystisen alttarin.
Tietenkin myös Frank lentää samaan maailmaan, mutta ei kuitenkaan samaan paikkaan joten se pitäisi löytää.

Kyan kuitenkin herättää maailman paikalliset asukkaat jotka tunnetaan nimellä nativ ja niitä sitten pitäisi auttaa kun pahat wolfen vihut hyökkää.
Nimet on mitä on sillä tietenkin nativ = native eli paikallisia asukkaita ja wolfenit näyttää sudelta, mutta on kuitenkin oikeasti nativeja jotka on vaan muutettu joten Kayn täytyy muuttaa ne takaisin kunhan ensin potkii niitä perseelle... tai munille sillä vaikka Kya muuten käyttää bumerangia niin wolfenia vastaan homma muuttuu perus taisteluksi jossa on eri komboja, heitot, counterit jne kunhan ostaa ne avaavat varusteet kaupasta.
Turpaan vetämisen jälkeen wolfenin voi muuttaa takaisin kunhan hallusta löytyy tarpeeksi manaa ja pelin eteneminen on suoraan sidottu myös tähän.

Pienen ongelman muodostaa kuitenkin tilanne jossa potkaiset wolfenin reunan yli kuolemaansa, koska silloin et voi tietenkään muuttaa sitä takaisin ja tuossa vaiheessa kannattaa heittää itsesuojeluvaisto sivuun ja vaan hypätä perään sillä kun sut spawnataan uudestaan niin myös se wolfen palaa takasin jolloin sitä voi vetää uudestaan pataan.
Läheskään kaikkia wolfeneita ei kuitenkaan tarvitse palauttaa jos haluaa pelata tarinan läpi eikä edes viimeisen kaupan avatakseen.

Pelissä tosiaan tulee välillä esteitä vastaan jolloin pitää palata takaisin kylään ja ostaa tarvittava tavara.
Onneksi jokaisella alueella on useampi fast travel piste joten sun tarttee vaan warpata, ostaa tavara ja warpata takaisin joten tuo ei ole mikään iso ongelma.
Kamera sensijaan yrittää välillä olla isompi ongelma sillä koska kyseessä on vuoden 2003 ps2 peli niin se ei osaa mennä seinien sisään joka aiheuttaa ongelmia ahtaissa tiloissa ja lisäksi molemmat kameran suunnat on inverttinä eli oikea on vasen ja ylös on alas, mutta esim tykkejä käyttäessä ohjaus ei ole invertoitu.

Tasoloikan ja taistelun lisäksi päästään myös laskemaan taikalaudalla (se on oikeasti magic board) kouruja alas joissa saa hyppiä rotkojen yli ja väistellä milloin mitäkin ja välillä myös tiputaan johonkin syvään kuiluun tai mennään jotain tuulista tunnelia pitkin jossa pitää myös vältellä esteitä.
Nuo on ihan kivaa vaihtelua vaikka muutama niistä on ehkä hitusen liian pitkiä.
Myös muutama minipeli on kylässä tarjolla.

Visuaalisesti tämä oli mun mielestä edelleen hemmetin hyvän näköinen putkitelkkarin kautta pelattuna ja muutamaa ärsyttävää kohtaa lukuunottamatta tässä oli varsin hyvä suhdanne tasoloikan, taistelun, pulmien ja lautailun välillä.
Jos mun pitäisi valita pelaanko vaikka heti huomenna uudestaan tämän vai vaikka jak 2:n niin vastaus olisi tämä, se olisi aina tämä.
Ottakaa tuo miten haluatte.

Nitro rad on tehnyt tästä varsin jees videon vaikka se tykkäsikin tästä paljon vähemmän mitä minä.

 

[Chemo]

Arkanoid (Eternal Battlen Retro-moodi)

Nostalgista itsensä alittamista vuosikymmenestä toiseen.

Monet pelit antavat pelaajalle mahdollisuuden leikkiä olevansa jotain mitä eivät todellisuudessa ole: noituri, seittisinko, lepakoksi pukeuva miljardööri, netrunner jne. Arkanoid, Breakout-klooneista tunnetuin, ei ole tällainen peli.

Ihmisellä on häkellyttävä kyky ottaa heitetty pallo kiinni kolmiulotteisessa todellisuudessa ilman, että laskee sen lentorataa. Kopittelu voi tarjota mahdollisuuden yllättää itsensä: mullahan ehkä on pallosilmää! Arkanoid ei tarjoa pelaajalle tällaista mahdollisuutta.

Jostain syystä ainakin allekirjoittaneella silmän ja käden yhteistyö tökkii pahemman kerran Arkanoidin kanssa. Miten en tähänkään helppoon muka osunut? Näin se oli 80-luvulla, ja näin se on nyt. Sikäli Arkanoid: Eternal Battlen retromoodi on onnistunut versio. Neo- ja Battlemoodi toisintavat tunnelmaa onnistuneesti: ketuiksi menee pelit niissäkin.

Uusioversio tarjoaa epäonnistumisen kokemuksia PS Storen tämänhetkisessä alessa hintaan 11,98€.

 

[pelle]

Colin mcrae rally 2005 (ps2)

Tämä oli ainoa sarjan peli jota en ollut koskaan pelannut ja pakko sanoa etten olisi hirveästi mitään menettänyt vaikka olisikin jäänyt pelaamatta.
Ei tämä varsinaisesti huono ole, mutta maisemat on hieman liiankin tuttuja kolmosen jälkeen joten voi vaan kuvitella kuinka samalta peli tuntuu jos tähän olisi hypännyt cmr 4:sta.

Jos kolmosessa oli varsin torso ura kun käytössä oli vain yksi auto niin nyt kisoja on varsin mukava määrä ja ajamaan pääsee monella eri autoluokalla.
Se ajettavuus sitten onkin toinen juttu sillä autoilla ei tunnu olevan pahemmin pitoa millään alustalla ja jatkuvasti mietein, että varmasti kolmosessa oli parempi ajettavuus.
Suorastaan hullu ajatus sillä juurikin kolmosta aina kritisoidaan siitä kuinka auto tuntuu ilmatyynyalukselta joten kun tämän ura oli läpi niin heitin välittömästi kolmosen kiekon koneeseen ja oikeassa olin.
Kolmosessa on reippaasti enemmän pitoa ja sitä autoa voi oikeasti ajaa kohtuu kovaa kun taas tässä tuntuu jatkuvasti siltä kuin ajaisi jäällä.

 

[Nikender]

Arviossa Sonic Originsin päivitetty versio:

Sinisen siilin alkuperäkokoelma päivittyy paremmaksi, mutta ei täydelliseksi

Tämä kokoelma olisi pitänyt olla jo alunperinkin tässä mallissa.

www.konsolifin.net

 

[pelle]

Sitten ois vuorossa wii ja sen ihana ohjaus joten mä päätin aloittaa siitä jossa todennäköisesti on kamalin ohjaus ja siirryin siitä aina vaan parempaan suuntaan.

SSX blur

Tämä olisi oikeasti varsin mainio ssx sillä pelin maisemat näyttää hyvältä ja rullaa sulavasti suurimman osan ajasta ja radat on sekoitus ssx3:sta ja on touria ja taitaa tässä pari omaakin rataa olla.
No kaikkihan arvaa mikä se ongelma on

Muistatteko kuinka wiin liikeohjausta mainostettiin sillä, että se on helppo oppia ja kaikki vaarista mummoon osaa pelata sen kanssa.
Tämä on vastakohta siitä.
Olen laiska kirjoittamaan joten vedän copy pastella gamefaqsin oppaasta:

Turn left/right Rotate Nunchuk Left/Right
Turn SHARP left/right Rotate Nunchuk Left/Right + Hold Analog Stick same direction as nunchuk
Build Speed Hold Up on the Nunchuk Analog Stick
Slow Down Tilt the Nunchuk Up and/or Hold Analog Stick Down
Jump Flick Nunchuk Up OR tap the A button
Use Boost Z button
Board Press (Nose) Hold C on the Nunchuk and Hold Analog Stick Up
Board Press (Tail) Hold C on the Nunchuk and Hold Analog Stick Down
Handplant A + B button
Throw Snowballs Hold B and flick the nunchuk forward

Do a Grab Hold Z button + tilt the nunchuk left/right/forward/back
Tweak a Grab Press and hold a grab, then push the Analog Stick
Do a forward flip Flick Wiimote downward
Do a backward flip Flick Wiimote upward
Do a spin Flick Wiimote to the side (left/right)
Handplant Press A + B
Do an Uber Trick When you're in the air, press and HOLD the A button
while you draw the shape of that particular uber. See
Ubertricks section for more information on how to do
particular ubers.

Onneksi asetuksista saa sentään laitettua hahmon ohjauksen pelkkään tattiin joten nuntsaa ei tartte kallistella samalla jos oikeasti haluaa jopa kääntyä.
Onneksi myöskään uber temppuja ei tartte tehdä ikinä sillä ne toimii joskus ja jouluna. Mä onnistuin lähinnä siinä jossa vaan piirretään motella iso Z ilmaan, mutta jopa joku perus silmukan piirto ei onnistunut melkein koskaan jostain sellaisesta nyt puhumattakaan jossa pitää käyttää motea sekä nuntsaa ja piirtää niillä vaikka sydän.
Mä oikeasti toivon, että koko ohjaus systeemi on jonkun johtoportaan vaatimus ja koodarit on laittaneet vastaan koko kehityksen ajan koska ovat tienneet miten paska se on.

Rakenteeltaan tässä on samanlainen kolmen huipun systeemi mitä kolmosessa, mutta erona on se kuinka joka huipulla on vain kourallinen eri kisoja ja niistä saaduilla pisteillä sitten aukeaa turnaukset ja niissä vähintään pronssia saamalla aukeaa seuraava vuorenhuippu.
Iso plussa siitä, että jos voitat esikarsinnat jossain kisassa niin siirryt suoraan finaaliin ja jos ryssit finaalin niin restart aloittaa suoraan siitä finaalista.
Ilman tuota tämä olisi varmaan jäänyt kesken. Nyt tuli välillä kirosanojen säestämänä pelattua läpi Kaorilla ja aikaa taisi mennä 5-6 tuntia.

Ja Kaorista puheenollen hahmojen ulkonäkö on pilattu varsin tehokkaasti ja varsinkin ne valikoissa näkyvät kuvat on ihan hirveitä.
Vai osaisko joku sanoa ilman nimeä, että kyseessä on Kaori?





Far cry vengeance

Tämä on hieman muunneltu versio xboxilla nähdystä far cry evolutionista.
Tässä on pari extra kenttää, yks hahmo on korvattu toisella, välivideoita puuttuu joka ei ole iso miinus sillä vaikka kyseessä on wii peli niin välivideot näyttää itse peliä huonommalta ja niissä on ihan helvetisti ruudun repeilyä. Saavutus se on tuokin.
Lisäksi boxilla sulla oli heti alusta asti ne mutantti voimat käytössä kun taas tässä ne avautuu pelin edetessä.

Ohjaus on sentään kohtuu ok vaikka typeryyksiltä ei vältytäkään.
Nuntsan heilautus ylöspäin hyppää ja moten heilautus tekee melee iskun, mutta sekään ei tunnu aina rekisteröityvän.
Kranaatit heitetään nuntsalla heittoliikettä matkimalla ja tähtäys tietenkin toimii perus pointerilla ja tässä saa asetuksen jopa niin, että se tähtäin pysyy aina keskellä ruutua, mutta tuo on täysin käyttökelvoton sillä jostain syystä siinä on ihan järkyttävä viive joten perus moodilla tuli pelattua jolloin ruutu kääntyy kun tähtäimen laittaa lähemmäs ruudun reunaa tai no tämän kohdalla se alkaa kääntymään melkein heti kun sitä siirtää sivummalle edes hieman.
Onneksi A nappia pohjassa pitämällä kamera lukittuu joten ruutu ei käänny mihinkään vaikka tähtäin olisi missä.
Huonona puolena A napin näpäytys aktivoi mutantti voimat ja noin kävi aivan liian monta kertaa kun vaan nopeasti halusi lukita kameran ja tähdätä.
Kaikista typerintä on kuitenkin sniperin käyttö sillä kiikaritähtäintä käytetään työntämällä motea kohti telkkaria ja tietenkin se tähtäin heilahtaa samalla johonkin huitsinvittuun ja zoomatessa ruudulla näkyy vaan se scopen alue ja kaikki muu on täysin mustaa joten koita siinä sitten löytää se vihollis sniperi joka sua ampuu.
Sentään ajoneuvoja ohjataan ihan vaan nuntsan tatilla.

Teknisesti peli on aika karun näköinen ja ruudunpäivitys vaihtelee "ihan ok" ja "diashow" välillä.
Pakko silti sanoa, että mä tykkäsin tästä paljon enemmän mitä ps2:n no one lives foreverista sillä tässä sentään on checkpointit, ei pakotettua hiiviskelyä ja sä jopa näet mistä päin sua ammutaan.

Rabbids go home

Eka varsinainen rabbids peli jota olen pelannut ja tämä oli varsin hauska ja olen hämmästynyt siitä kuinka hyvin pelin yksinkertainen mekaniikka jaksoi kiinnostaa.
Nuo pienet valkoiset sekopäät saa päähänsä, että ne haluaa kuuhun joten joka kentässä tehdään samaa asiaa eli mennään ostoskärryjen kanssa kovaa vauhtia ja kerätään niin paljon kaikkea romua mukaan kuin mahdollista jotte ne saa kasattua tarpeeksi ison pinon joka yltää kuuhun asti
Jokaisessa kentässä on 1000 tavaraa, mutta läheskään kaikkea ei ole pakko kerätä jotta tarinan pääsee läpi ja mä keräsinkin yleensä 800-900 kun nappasin ne mukaan mitä näin ja lopussa sain skipata koko viimeisen maailman ja tuon ansiosta tämä ei ehtinyt puuduttamaan.
Nyt aikaa meni joku 5-6 tuntia.

Toki kentissä on myös ihmisiä ja normi ihmisiltä voi varastaa vaateet päältä tekemällä BWAAAAAAAH hyökkäyksen motea ravistamalla, mutta pelin edetessä vastaan tulee suojautuneita joukkoja joita päin täytyy mennä turbobuustin kanssa jonka saa kun menee hetken sladissa ja painaa B namiskaa.
Lisäksi ruudulla olevan tähtäimen avulla voi ampua moten sisällä majailevan rabbidin ja tuolla avataan esim seinissä olevia ritilöitä ja tuhotaan vaikka kohti vieriviä tynnyreitä.
Joissakin kentissä harrastetaan myös tasoloikkaa sairaalasta varastettavan potilaan avulla tai sitten ne hakkaa lentokoneesta suihkumoottorin irti ja sen kanssa mennään lentokentän läpi ja menee ne myös ydinvoimalaan varastamaan tavaraa.