Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

[pelle]

Amped (xbox)

Yli 20 vuotta sitten en saanut viimeistä rinnettä auki joten nyt tyli kokeiltua uudestaan ja onnistuin joten tämä oli hyvä ostos ja nyt on hyvä mieli.
No ei kuitenkaan sillä mä en oikeastaan nauttinut pelaamisesta missään vaiheessa ja mä viihdyin pari kesää sitten paljon paremmin ekan pleikkarin cool boarders 3:n parissa.

Temppu systeemi on outo sillä sä voit saada vaikka jostain tempusta 5000 pistettä, mutta joskus siitä voikin tulla likemmäs 20 000 eikä kukaan tiedä miksi.
Mä katsoin useamman videon sellaiselta tyypiltä joka on pelannut tän kahdesti 100% läpi eikä sekään tiennyt varmuudella sanoa mikä tuohon vaikuttaa. Hyvä laskeutuminen antaa kyllä boonusta, mutta ei tuollaisia määriä.
Kakkosessahan saa paljon enemmän pisteitä jos temput tekee rauhallisen tyylikkäästi eli vaikka nopeasti hypyn aikana tehty 720 spinni antaa vähemmän pisteitä mitä rauhallinen 540 joka kestää koko ilmassa olon ajan.
Kuka tietää ehkä tässä on joku samantyylinen systeemi, mutta peli ei koskaan kerro noista boonuksista mitään.

Sitten on grindaus joka vaatii varsin tarkkaa laskeutumista railin päälle vaikka tässä on ihan oma nappikin sille.
Aika usein hahmo voi kuitenkin vain kimmahtaa pois vaikka putken päältä tai mennä osittain sen sisään ja muuta mukavaa.
Lisäksi tässä säädellään tasapainoa liipaisimilla ja hahmoa pyöritetään tatilla ja mä menin noissa sekaisin vielä 10 tunnin jälkeen kun toi on ollut päinvastoin jo ps1 peleistä lähtien.

Urassa aloitetaan aloitetaan sijalla 120 rank listalla ja ykköseks olis tarkoitus päästä.
Rinteissä on perus high score haaste, media haaste jossa pitää saada tarpeeksi pisteitä kameroiden edessä, sponssi haaste jossa pitää tehdä sitä mistä sponssi tykkää eli saada tarpeeksi pisteitä.
Jos sen mieltymyksenä on vaikka isot hypyt niin sillä ei ole mitään väliä kuinka paljon saat ilmaa vaan ainoastaan pisteet ratkaisee.
Pro haasteissa seurataan toista hahmoa ja sun pitää saada samoissa hypyissä enemmän pisteitä. Jos epäonnistut neljästi niin homma oli siinä.
Lisäksi useammassa haastessa kannattaa vaan jäädä alussa odottamaan sillä se edellä menevä pöllyttää niin paljon lunta ettet edes näe sitä ramppia mistä pitäs hypätä jos lähdet heti niiden perään.
Myös piilotettuja lumiukkoja on kerättävänä yli 90kpl ja jos haluaa ykköseksi ja sen myötä lopputekstit ruutuun niin ihan kaikki pitää todellakin tehdä ja kerätä joten on aika turvallista sanoa, että kovinkaan moni ei varmaan ole pelannut tätä aikoinaan läpi sillä viimeistään joku yksittäinen lumiukko on niin typerässä paikassa ettei sitä löydä ilman opasta.
Mä sain viimeisen rinteen auki ja suoritin piste tehtävät ja laitan tämän hyvällä omallatunnolla tämän vuoden läpäistyt pelit listalle.

Moto gp: ultimate racing technology 3 (xbox)

Kyseessä siis se climaxin tekemä moto gp sarja jonka lähin kilpailija oli namcon ps2 tuotokset.
Tämä oli edelleen hyvä sillä tarjolla on virallinen moto gp kausi ja joka radan jälkeen nähdään myös kooste 2004 vuoden kisasta.
Tämä on kuitenkin jo kolmas sarjan peli joten se voisi käydä jo liiankin tutuksi joten tähän laitettiin mukaan myös extreme luokka jossa on tarjolla 600, 1000 ja 1200 kuutioiset prätkät joilla ajetaan radoilla jotka koostuu ihan yleisistä teistä joten ajamaan päästään vaikka prahan kaduilla ja tokion motarilla.
Yhteensä ratoja on 16 ja kisoista voitetuilla rahoilla voi joko ostaa uuden prätkän tai virittää nykyistä.
Mitään yksittäisiä osia ei sentään ole tarjolla vaan joka kategoriassa on vaan kolme eri pakettia.

Mä pelasin eilen extreme luokan 600 ja 1000 kuutioiset sekä koko moto gp kauden.
Ajoin vaan kolmen kierroksen kisoja joten ei niissä kauaa mennyt.
Kisojen jälkeen saa myös kuskille kykypisteitä jotka säilyy eri moodien välillä ja niillä voi parantaa kiihtyvyyttä, maksimi nopeutta, ajettavuutta ja jarruja.
Oikeastaan ainoa valituksen aihe on vauhdin kasvaessa ruudulle tuleva varsin vahva motion blur efekti jota ei saa pois päältä.

 

[tomine11]

GUN (2005)
Yllättävältä suunnaltahan tämä aikoinaan tulla tupsahti. Neversoft tekijänä joka tätä ennen väsäily Tony Hawk skeittipelejä., jotta melkoinen pomppaus siltä alueelta pois mistä heidät tunnettiin.

Aivan tajuttoman kovat nimet ovat tässä keränneet tässä ääninäyttelijöiksi… Thomas Jane, Lance Henriksen, Brad Dourif, Ron Perlman, Tom Skerritt, Kris Krisofferson…

…pelin on pääkässärin väsääjänä on toiminut Randall Jahnson joka on käsikirjoittanut mm. elokuvat The Doors (1991), Zorron Merkki (1998). Mies itse on kertonut että käsikirjoitus elokuvassa on noin reilut 100 sivua.. tässä pelissä sitä oli 60 sivun verran väsätty.

Tietyllä tavalla avointa maailmaa on tarjolla mutta kuitenkin sillain lopulta lieassa mennään ja ”elokuvamaisuus” on läsnä vahvasti kun tarinaa viedään eteenpäin.. päätehtävien lisäksi löytyy perinteisiä sivutehtäviä (joissa on sinällään ihan kivasti variaatiota vaikka aina se räiskintä sieltä pohjalta läpi tulee ja niitä tehdään jotta kykypointseja saatais tilille napsuttua, jotta bosseista selviäis pidemmän päälle).. minipeleinä voi vaikkapa korttia lätkiä jos siinä samalla vaikka rahavarat lisääntyisivät. Mitään varsinaista löydettävää pelimaailmassa ei ole että kaikki tapahtumat ovat täysin sidoksissa niin pää- kuin sivutehtäviin.. joten sinällään haahuilusta (paikkojen tutkimisesta) ei juuri mitään kostu.

Grafiikoilta kieltämättä hieman (eikä vain hieman) tänä päivänä vanhentunut.. toki hahmot nyt ajavat asiansa mutta maisemat ovat välillä hivenen niin ja näin.. kontrollit nyt menettelevät ja räiskinnän osalta peli tarjoilee myös omaa bullet timeä, joka eroaa vain nimensä puolesta, muuten varsin tuttu juttu mistä kyse.

Kyllähän tämä westernien ystäville kuitenkin ihan jees peli on tänäkin päivänä.

Tuossa videolla vähän pelin taustoja valoitetaan kivasti ja itse peliäkin toki…
Neversoft's GUN | Retrospective - The First Open World Western

 

[pelle]

Prince of persia: warrior within (xbox)

Tätä tuli silloin joskus pelattua ehkä joku 30 minsaa kunnes lopetin kun kaikki värimaailmasta lähtien tuntui ihan paskalta sands of timen jälkeen.
Nyt oli ilmeisesti kulunut tarpeeksi pitkä aika kun tuo ei enää häirinnyt ja olihan tämä ihan jees seikkailu, mutta siitä voi oikeastaan eniten kiittää youtuben opas videoita.
Tämä kun on avoimempi mitä sands of time ja peli ei aina kerro mihin pitää seuraavaksi mennä niin sä voit aika helposti lähteä täysin väärään suuntaan ja vielä jopa väärään aikakauteenkin ja sittenpä hortoilet siellä.

On tässä kyllä kartta, mutta se on varmaan turhin kartta mitä missään pelissä on ollut ja sen oikea paikka olisi kuva galleria:



Tässä siis pelialueena toimii island of time ja siitä on kaksi eri versiota, past & present joiden välillä liikutaan hiekkaportaalin kautta.
Menneisyys näyttää ihan kivalta kun kaikki on ehjää ja nykyisyydessä kaikki on raunioina ja harmaata.
Tuosta johtuen samoja huoneita ja käytäviä kävellään aika monta kertaa ja saman kellotorni (tai mikä onkaan) huoneenkin läpi kuljetaan varmaan viidesti.
Joskus peli sentään näyttää mistä ovesta olisi tarkoitus mennä, mutta yhtä usein se ei näytä sitä joten kun olin epävarma niin katsoin tubesta mihin suuntaan lähteä.

Tärkein apu oli kuitenkin video jossa näytettiin mihin kaikki kestävyys päivitykset on piilotettu ja ilman sitä mä olisin saattanut ehkä missata ne kaikki ja ne oli mulle oikeasti pakollisia.
Yhteensä niitä on yhdeksän ja kun kerää kaikki niin sulla on tupla kestävyys. Mä keräsin kahdeksan ja useamman kerran mulla oli kestävyyttä alle neljännes jäljellä kun pääsin juomaan vettä joka parantaa sut. Ja mä pelasin easylla.
Tuon lisäksi susta tulee loppu puolella sandwraith jolloin sun hiekka generoituu itsestään, mutta sun kestävyys tippuu jatkuvasti ja sitten tuon osion aikana sun eteen heitetään vielä iso metallin sulattamo jossa sun pitää laittaa putket oikein.
Siellä on neljä vipua joista jokainen liikuttaa vähintään kahta putken osaa ja minkään kohdalla sä et koskaan näe sitä koko kokonaisuutta.
Heti kun tulin tuohon huoneeseen ja sain viholliset tapettua niin etsein tubesta videon missä tuo ratkaistaan.
En mä ala tuollaista ratkomaan samalla kun kestävyys tippuu jatkuvasti ja taas tuon kohdan jälkeen mulla oli alle neljännes jäljellä kun pääsin juomaan eli ilman päivityksiä olisin kuollut aikoja sitten.

Myös ne kohdat onnistui ärsyttämään missä juostaan dahakaa karkuun sillä ne on pelkkää trial & error jankkausta kunnes tiedät mitä on tulossa ja mihin pitää mennä sillä jos se pääsee tarpeeksi lähelle niin se tappaa sut laakista.
Onneks tästä tuli katsottua useampi arvostelu jo aiemmin joten tiesin mitä on luvassa joten otin jo valmiiksi läppärin viereen ennen kuin aloitin edes pelaamaan ja sama tulee tehtyä myös two thronesin kanssa kun sen aloitan sillä siinäkin ilmeisesti on taas kestävyys päivityksiä piilossa ja jos ne on yhtä hyvin piilotettu mitä tässä niin en mä niitä löydä. Se sentään on taas lineaarinen kuten sands of time.

 

[tomine11]

Omikron : The Nomad Soul (1999)
Nyt vasta tajusin että tämä on Quantic Dreamin tekemä peli !

Eipä ole tätäkään koskaan aiemmin tullut testattua, vaikka tämän olemassaolosta nyt tiennyt jo iät ja ajat.. sen verran kelvolliseen hintaan GOGissa tällä hetkellä tarjolla että pakkohan tuo on kotiuttaa, kun hintaa reilun euron verran.

David Bowie lienee tässä suuressa roolissa !

“Omikron: The Nomad Soul is a futuristic 3d-action adventure like no other. Combining a deep game plot with adventure, exploration, action, combat and role-playing elements,”

Jotenkin mystinen kuva tuosta pelistä kokonaisuudessa välittyy ja vaikka hitusen lukenut niin silti vähän ulapalla siitä että mitä tältä osaisi ja uskaltaisi etukäteen ylipäätään odottaa !?

-Original soundtrack by David Bowie and Reeves Gabrels, including 8 songs also featuring on the David Bowie album “hours”

-220 minutes of dialogue with real time facial Motion Capture

Täytyy tähän sitten editoida aikanaan tunnelmia tästä kun on pelitunteja kertynyt ja selvinnyt että mistä tässä oikeasti on edes kyse ylipäätänsä.



Pelit lehden jutussakin näyttää vain jotain pientä vinkkiä olevan pelaamiseen itsessään…
https://www.pelit.fi/artikkelit/omikron-the-nomad-soul/

Trailer…

Spoileri

Hintaa ei tällä hetkellä tuolla tarjouksella kovin paljoa jää…
https://www.gog.com/en/game/omikron_the_nomad_soul

 

[tomine11]

SEGA Rally REVO (2007)
Pitkästä aikaa paluu tämän pelin pariin .. aikoinaan tätä pelasin PS3:lla ja nyt sitten PC:llä.. hetken se otti&kesti että tähän pääsee taas mukaan kiinni kunnolla ja jyvälle siitä missä mennään..

..mutta kun se klikkaus tulee että nyt napsuu hommat kohdilleen niin kyllähän tämä erittäin maukasta ARCADE menoa on ! Sellaista virtaviivaista ja puhdistaa oikein sielua tälläinen ”aivoton” kaasuttelu ja saa unohtamaan kaiken ympäriltä.. jos lääkäri määrää rentoutumista vailla sen ihmeempää ajattelua niin sitä tämä tarjoaa, tietyllä tavalla hetken todellisuus pakoa jossa kaikki muu ympäriltä helposti unohtuu ja kaiken muun sulkee mielestään kuin itsestään.

..toki on tämä vähän sillain että nyt tätä aikansa takoo kun rauta on kuumaa niin oikein innolla, mutta sitten kun se alkaa jäähtymään ja homma on nähty niin sanotusti, niin varmaan taas pitkä tauko tulee ettei tätä sillain jaksa pelata.

Tämä todellakin tuntuu ja näyttää sellaiselta vanhan ajan arcadepeliltä, elikkäs pelihallirallailulta.. mitä ei kotikoneille saatu ja graffat olivat ihan eritasoa niissä silmämääräisesti.. jotta niitä voisi sitten kuolata niihin laittamien kolikoiden edestä jos sellaista silmäkarkkia sattui pelaamaan mitä kotimikrot eivät vielä pystyneet tarjoamaan..

..mikä on erittäin hyvä juttu ja oikeastaan eritäin olennainen seikka pelin viehättävyyden ja vetovoimankin kannalta jopa.. nykyaikana kuitenkin grafiikoita saataisiin sinänsä nostettua aivan toiselle tasolle kuin mitä tässä on mutta se ei enää sillain tuntui juurikaan sellaiselta oikeasti niiltä Arcade laitteen peleiltä.. tämä vielä voi hyvinkin visuaalisuuden puolesta sellaiseksi kuvitella ja mieltää...

...visuaalisessa annissa lisärapsakkuutta sekä erittäin pirtsakkaa energisyyttä luo myös pelin värimaailma, joka saa homman jotenkin raikkaan oloiseksi luotua.

Siitä sillain harvinainen ajopeli että tätä tykkää ajella auton takaa olevasta kamerakulmasta.. oikeastaan toinen on siten eka Flatout kans. Kaikki muuten käytännössä tuleekin pelattua joko ohjaamosta tai konepelti näkymästä.

Huonoin puoli pelissä lienee se että vaikuttais olevan ns. kuminauhatekoälyä tässä havaittavissa.. joka varsinkin kovemmilla vaikeustasoilla alkaa kieltämättä vähän harmaita hiuksia tuottamaan pelaajaraukan päänuppiin tai jos ei oo hiuksia niin sitten kuulan punoittamaan.

Kentissähän on sillain ”näkymättömät” seinät jotka pysäyttävät että liian pitkälle ei radalta pysty pois luikahtamaan tai luisumaan ja antaa anteeksi että koko kisaa ei voi silmäräpäyksessä sössiä.. mikä on tässä tapauksessa vain hyvä juttu ! homma pysyy koko ajan kiihkeänä eikä sillain hetken leporauhaa suoda, herpaantua ei saa hetkeksikään tai toiset pyyhältävät ohitse.

Hauska kun noi autot noissa kurajutuissa rapautuu ja siellä on välillä niitä vesilätäköitä niin jos niistä ajaa niin tulee silmäräpäyksesä auto puhtaakti mutta heti kun lätäkkö ylitetty niin samat kurat tulee takas.. niillä on graafisesti piktälti on/off kytkin.. no taitaa siinä jokin yksi välimaasto olla kesellä, samoin kuin pölyyntymisessä ja lumen kera.

Radat ovat värikkäitä ja mukavia ajella, vaikkeivat sillain nyt niin mieleenpainuvia olekaan.. ympärillä aina pientä juttua siellä mitkä tuovat näyttävyyttä.. kuten hävittäjät saattavat lentää ylitse, helikopteri nousee kanjonista pöllyyttäen hiekkaa.. jotain pieniä eläimiä siinä lentää ja pörrää.. toki tulevat aivan samassa kohdassa rataa ja sillain.. aivan kuten entisaikojen Arcade hurvitteluissa siellä pelihallien syvyyksissä..

..radoista on tosiaan erilaisia maisempia on mm. alppia, kanjonia, safaria, arktista, trooppista.. ja jokaisesta on ainakin kolme eri ratavariaatiota tarjolla.

Avattavaa sitten on ja autoja tulee lisää, niihin sitten eri maalauksia (jotka nyt avautuu kun tarpeeksi kyseisellä autolla ylipäätään ajelee) jne… sitten autoja avautuu lisää uusia automerkkejä kun lähtee ajamaan Championship sarjaa ja siinä edistyy.. siinä pitää valita aina ennen kisarupeamaa ottaako offroad tai asvalttiratasäädöt … monessa radassa on toki useampaa tienpintaa sitten tarjolla ihan sen yhden radan sisälläkin.. on asvalttia, mutavellia, hiekkaa, soraa lunta.. noiden sekoitusta jne…

Menopeleiksi allensa saa ne legendaariset Tommi Mäkisen aikakauden Mitsubisin sekä Subarun.. muita on sitten Citroen, Skoda, Ford, Peugeot... Audi, Lancia...

Ne kovasti mainostetut tienkulumat.. kyllähän niillä jos oikein kunnon jäljet ja oikein syvät urat niin ihan hivenen ne tuntuu siinä vaikuttavan että ajaako niissä kaikkein syvimmissä urisssa vai niiden vieressä, ei kuitenkaan nyt mitenkään radikaalisti tai olennaisesti kuitenkaan. Enempi sellainen messevä visuaalinen anti niillä sitten tarjottavana.

Ajotuntuma on ihan ok.. näppiksellä nyt tätä sit tahkonnut kun ei oikein pädiä saanut kunnolla pelittämään tässä. Kyllä se pienen harjoittelun jälkeen alkaa yllättävän luontevasti tulemaan.. toki vaikeammilla vaikeustasoilla voi tulla kylmää kyytiä, mutta alkupuolella pärjää kyl ihan kivasti. Suht hauska tätä on näppiksillä ajella.. ei iha Flatout tai Wreckfest luokkaa mutta aika lähelle niitä päästään, joka on todella suuri kehu.

Oli tarkoitus että olisin myös tähän rinnalle ottanut ikään kuin vertailuun SEGA Rally 2 Championship pelin joka ennen 2000 lukua on jo tehty.. että kuinkas eroavat ajamisen tunteen puolesta, grafiikoiltaan jne… mutta siinä vielä vähän haasteita kaasun kanssa niin jäi nyt tämä arvio vain tämän pelin varaan.. ainakin vielä toistaiseksi.. tämähän ei nyt ihan niin retroa ole kuitenkaan varsinaisesti vielä.. vaikka onhan tästäkin jo vuodet vierineet kun tämä aikoinaan ilmestyi.

Erittäinkin pätevää Arcadea ja nimenomaan sitä Arcadea.. ei juuri mitään muuta. Sellainen peli että on aikakusia jolloin tykittää ihan hulluna tätä ja sitten on taas välissä aikakausia jolloin peliä ei juurikaan siedä saatika halua pelata.. mutta siellä se ajan kanssa pelihalu kuitenkin kytee eikä koskaan lopullisesti katoa ja kun aika on taas oikea niin sieltä se roihahtaa liekkeihin yhä uudestaan. Sillain kuitenkin tarjoavat tämän tyyliset totaalisen arcademaiset tykittelyt aivan erilaista pelaamista kuin ne puoliarcadesimulaatiot.. tässä sielu tosiaan lepää parhaimmilaan, jos aika ja elämäntilanne on vain siihen otollinen.

Tuossapa olis Pelaaja lehden arvostelua tästä 2007 versiosta...

Sega Rally - Pelaaja.fi

Sega Rally on yksi niistä harvinaisista peleistä, joka hurmaa pelaajansa välittömästi – tai niin ainakin tapahtui minun tapauksessani. Jo ensimmäisistä testipeleistäni lähtien tiesin, että kyseessä on harvinaisen mainio ja onnistunut huristelupeli. Pitkät sessiot lopullisen pelin kanssa ovat...

www.pelaaja.fi

...sekä alkuperäisemmästä...
Retrostelussa Sega Rally Championship, joka sai kehittäjänsä epäilemään onko autoilu yleensäkään hauskaa?

Retrostelussa Sega Rally Championship, joka sai kehittäjänsä epäilemään onko autoilu yleensäkään hauskaa? - Pelaaja.fi

Ralli, sekä tietenkin autourheilu yleensäkin, on Suomessa hirmuisen suosittua puuhaa. Sen tarkemmin tilastoihin katsomatta veikkaisin, että olemme tuottaneet asukaslukuun suhteutettuna enemmän maailmanmestareita kuin mikään muu maa ja toki näiden starojen varjostakin löytyy lukemattomia muitakin...

www.pelaaja.fi

Ai niin se olis sitten Bugbear myös osittain tässä pelisarjassa mukana, siinä muodossa että työsti tämän pelin PSP-version. Näiden muiden versioiden kanssa ei sitten ilmeisesti ollut tekemisissä.

 

[pelle]

Fahrenheit (xbox)

David Cagen eka peli joka on enemmän elokuva kuin peli ja jopa päävalikossa komeilee new movie eikä new game.
Tässä pelataan pääasiassa kolmella hahmolla.
Lucas on eka hahmo jonka saappaissa ollaan ja se istuu kahvilan vessassa jonkun ylemmän voiman riivaamana ja tappaa toisen asiakkaan heti pelin alussa.
Sitten on Tyler ja Carla jotka on etsiviä ja alkaa tutkimaan kyseistä murhaa.

Edes tämän kanssa Cage ei voinut tyytyä normaaleihin kontrolleihin sillä esim kaikki dialogi valinnat tehdään kääntämällä oikeaa tattia johonkin neljästä suunnasta ja vaikka aitaa kiivetessä pitää aina tehdä tietty liike tatilla.
Tästä syystä kameraa käännellään liipaisimilla. Siis silloin kun se on mahdollista. Suurimman osan ajasta sä voit vaan vaihtaa muutaman eri kuvakulman välillä.
Tässä sentään kaikki toiminta ikonit ja muut on aina ruudun yläreunassa eikä heilu ja tärise miten sattuu kuten heavy rainissa joten siitä plussaa.
Tietenkin myös quick time eventejä on niin julmetusti ja näidenkin kohdalla on ruudun keskellä isot kuvakkeet jotka näyttää mihin neljästä suunnasta tatteja kuuluu kääntää joten ne on kohtuu sujuvia.

Niitä vaan on vitusti liikaa.
Esim yhdessä kohdassa alkaa asunnossa lentämään irtaimisto päin naamaa ja niitä pitää väistellä. Tämä voisi olla ihan toimiva kohtaus jos se kestäisi vaikka 20-30 sekuntia, mutta se kestää minuutteja kun ensin lentää varmaan kymmenen muuttolaatikkoa yks kerrallaan, sitten tuoli, sohva, pöytä, puhelin ja kun nuo loppuu niin alkaa irtoamaan keittiön kaapit, taas tietenkin yks kerrallaan.
Jopa pelkkää dialogia sisältävissä välivideoissa on jatkuvasti quick time eventejä.

Toinen äärimmäisen hieno kohtaus oli kun Carla kuulustelee Lucasta tämän työpaikalla ja lucas näkee välillä ötököitä joita ei ole edes olemassa.
Tässä pitää oikeasti epäonnistua noissa quick time eventeissä, koska jos onnistut niin Lucas reagoi niihin joka puolestaan kasvattaa Carlan epäilystä.
Siis totta helvetissä tuo olisi pitänyt tehdä niin, että onnistuessa Lucas istuu tyynenä. Tuo on ainoa kohta koko pelissä jossa sua rangaistaan siitä, että onnistut quick time eventissä.
Tietenkin myös dialogi valinnoissa pitää olla nopea eikä niissä ole pahemmin aikaa miettiä minkä ottaa.
Sulla on yleensä myös neljä vaihtoehtoa ja saat valita niistä kaksi kunnes mennään jo seuraavaan kohtaukseen.

Tarina sentään oli hyvinkin kiinnostava ja jopa se yliluonnollinen elementti vaan lisäsi kiinnostusta, kunnes puolvälin jälkeen tapahtumat ottaa todella kovan syöksyn alaspäin sillä yhdessä välivideossa Lucas vaan muuttuu Neoksi ja osaa väistellä luoteja ja hypätä melkein 10 metriä ilmaan ja on sillä joku jedien force push kyky myös.
Siis onko joku harjoittelija päässyt käsiksi kässäriin ja kirjoittanut oman fanfic tarinan eikä kukaan vaan huomannut vai mikä tän selittää.
Pahinta on kuitenkin se, että tuo ei ole edes typerin asia sillä aiemmin sua auttanut sokea ennustaja mummo onkin oikeasti tekoäly joka on herättänyt Lucaksen takaisin henkiin kun se kuoli. Tai no teknisesti se on edelleen kuollut, koska sille vaan laitettiin joku siru aivoihin joten jätkä on jääkylmä eikä sen hengitys edes höyryä pakkasella. Tämä ei kuitenkaan estä Carlaa panemasta sitä päivä sen jälkeen kun ne päätti yhdessä yrittää pelastaa maailman.



Pariah (xbox)

Niin äärimmäisen geneerinen fps kuin voi olla, mutta silti tän parissa viihtyi erittäin hyvin.
Tässä vaan mennään paikasta A paikkaan B ja tapetaan kaikki sekä välillä painetaan paria nappia.
Pari ajoneuvo kohtaakin löytyy ja ajettavuus toimii kuten halossa eli auto kääntyy sinne mihin tähtäimellä osoittaa. Erona se, että tämän autoissa on jopa pitoa.
Kentistä löytää myös weapon coreja vai mitä olivatkaan joilla voi kehittää aseita.
Joka aseella on kolme päivitystä joista eka vaatii yhden tuollaisen, toinen kaksi ja kolmas kolme.
Jonkun rynkyn päivitykset on aika perus kauraa eli isompi tulinopeus, vähemmän rekyyliä ja panssarin läpäisevät luodit.
Sitten taas plasma kivääri tuntui aluksi aika turhalta, mutta päivityksillä se saa bfg tyylisen plasma pallon joka sekin tuntui turhalta kunnes kakkos päivitys tekee tuosta sellaisen, että se hyökkää jokaisen vihollisen kimmppuun joka on tarpeeksi lähellä ja se myös tarttuu pintoihin ja tuon jälkeen mä menin kaikkialle valmiina ampumaan tuon jonkun kintuille.
Sitten on perus haulikkoa, rakentinheitintä, sinkoa jne ja aseen valinta toimii weapon wheel valikon kautta joka on todella harvinaista tän aikakauden räiskinnöissä.

Visuaalisesti ihan siedettävä ja ruudunpäivitys ongelmiakin löytyy aika usein.
Tähtäys on myös aika tönkkö, mutta siihen tottui parin kentän jälkeen.
Yleisesti tätä haukutaan huonoksi ja tylsäksi, mutta mun mielestä tää on reippaasti parempi mitä vaikka se medal of honor: rising sun.

Unreal championship (xbox)

Koska pariah kesti vain viitisen tuntia niin tuli tämä aloitettua heti perään ja voi kun tämän tähtäys tuntuikin hienolta sen jälkeen.
Valitettavasti samaa ei voi sanoa ruudunpäivityksestä joka on sulava ehkä 20% ajasta ja nykii enemmän tai vähemmän muulloin.
Muuten kyllä oli erittäin hauskaa pelata vanhaa kunnon sinkohippaa ja helpoimmalla tämä onkin kunnon voimafantasia.
Mä niin toivon, että tää toimis series x:n kanssa kunnon ruudunpäivityksellä sillä nyt nykiminen on sellaista ettei tätä oikein kehtaa suositella.

007 nightfire (xbox)

Tämän kanssa sitten ei tullut kertaakaan mieleen paremmalla raudalla pelaaminen sillä peli näyttää erittäin hyvältä ja oikeastaan vain ajoneuvo kentissä on nykimistä ja muuten tämä on silkin sulava. Tähtäyskin on hyvä ja tarjolla on myös autoaim jolloin tähtäin aina hyppää vihollisen päälle kun vaan tähtää hieman sinne päin.
Siitä miinus ettei tähtäyksen herkkyyttä voi säätää ollenkaan ja se on turretti osioissa niin hidas, että kovemmilla vaikeustasoilla täytyy tietää jo valmiiksi mihin viholliset tulee.
Myöskään checkpointeja ei ole, mutta tehtävät on jaettu muutamaan lyhyempään osioon.

Kentissä on kivasti vaihtelua ja niissä on myös ns. bond hetkiä joita saa käyttämällä vaikka piilotettua reittiä tai ampumalla vaikka kytkinpaneelin rikki ennen kuin portti ehtii sulkeutua.
Näistä saa extra pisteitä, pisteet määrittää minkä mitalin saa ja kulta mitalit avaa päivityksiä aseisiin ja varusteisiin.
Oma suosikki bond peli ja sen takia epäröinkin oston suhteen ettei vaan mene kultaiset muistot pilalle, mutta olihan tämä erittäin hyvä edelleen.

 

[Raxama]

Fahrenheit (xbox)

David Cagen eka peli joka on enemmän elokuva kuin peli ja jopa päävalikossa komeilee new movie eikä new game.
Tässä pelataan pääasiassa kolmella hahmolla.
Lucas on eka hahmo jonka saappaissa ollaan ja se istuu kahvilan vessassa jonkun ylemmän voiman riivaamana ja tappaa toisen asiakkaan heti pelin alussa.
Sitten on Tyler ja Carla jotka on etsiviä ja alkaa tutkimaan kyseistä murhaa.

Edes tämän kanssa Cage ei voinut tyytyä normaaleihin kontrolleihin sillä esim kaikki dialogi valinnat tehdään kääntämällä oikeaa tattia johonkin neljästä suunnasta ja vaikka aitaa kiivetessä pitää aina tehdä tietty liike tatilla.
Tästä syystä kameraa käännellään liipaisimilla. Siis silloin kun se on mahdollista. Suurimman osan ajasta sä voit vaan vaihtaa muutaman eri kuvakulman välillä.
Tässä sentään kaikki toiminta ikonit ja muut on aina ruudun yläreunassa eikä heilu ja tärise miten sattuu kuten heavy rainissa joten siitä plussaa.
Tietenkin myös quick time eventejä on niin julmetusti ja näidenkin kohdalla on ruudun keskellä isot kuvakkeet jotka näyttää mihin neljästä suunnasta tatteja kuuluu kääntää joten ne on kohtuu sujuvia.

Niitä vaan on vitusti liikaa.
Esim yhdessä kohdassa alkaa asunnossa lentämään irtaimisto päin naamaa ja niitä pitää väistellä. Tämä voisi olla ihan toimiva kohtaus jos se kestäisi vaikka 20-30 sekuntia, mutta se kestää minuutteja kun ensin lentää varmaan kymmenen muuttolaatikkoa yks kerrallaan, sitten tuoli, sohva, pöytä, puhelin ja kun nuo loppuu niin alkaa irtoamaan keittiön kaapit, taas tietenkin yks kerrallaan.
Jopa pelkkää dialogia sisältävissä välivideoissa on jatkuvasti quick time eventejä.

Toinen äärimmäisen hieno kohtaus oli kun Carla kuulustelee Lucasta tämän työpaikalla ja lucas näkee välillä ötököitä joita ei ole edes olemassa.
Tässä pitää oikeasti epäonnistua noissa quick time eventeissä, koska jos onnistut niin Lucas reagoi niihin joka puolestaan kasvattaa Carlan epäilystä.
Siis totta helvetissä tuo olisi pitänyt tehdä niin, että onnistuessa Lucas istuu tyynenä. Tuo on ainoa kohta koko pelissä jossa sua rangaistaan siitä, että onnistut quick time eventissä.
Tietenkin myös dialogi valinnoissa pitää olla nopea eikä niissä ole pahemmin aikaa miettiä minkä ottaa.
Sulla on yleensä myös neljä vaihtoehtoa ja saat valita niistä kaksi kunnes mennään jo seuraavaan kohtaukseen.

Tarina sentään oli hyvinkin kiinnostava ja jopa se yliluonnollinen elementti vaan lisäsi kiinnostusta, kunnes puolvälin jälkeen tapahtumat ottaa todella kovan syöksyn alaspäin sillä yhdessä välivideossa Lucas vaan muuttuu Neoksi ja osaa väistellä luoteja ja hypätä melkein 10 metriä ilmaan ja on sillä joku jedien force push kyky myös.
Siis onko joku harjoittelija päässyt käsiksi kässäriin ja kirjoittanut oman fanfic tarinan eikä kukaan vaan huomannut vai mikä tän selittää.
Pahinta on kuitenkin se, että tuo ei ole edes typerin asia sillä aiemmin sua auttanut sokea ennustaja mummo onkin oikeasti tekoäly joka on herättänyt Lucaksen takaisin henkiin kun se kuoli. Tai no teknisesti se on edelleen kuollut, koska sille vaan laitettiin joku siru aivoihin joten jätkä on jääkylmä eikä sen hengitys edes höyryä pakkasella. Tämä ei kuitenkaan estä Carlaa panemasta sitä päivä sen jälkeen kun ne päätti yhdessä yrittää pelastaa maailman.

Näytä liitetiedosto 15445

Itteekin vähän harmittaa se et Fahrenheit olikin sit loppujenlopuks tollanen kikkare joka ei oikeastaan tiennyt et mitä se halus olla. Alku oli lupaava ja ne ekat yliluonnolliset elementit ei myöskään ihan kauheasti haitanneet, mut loppupuolella lähettiin kyllä sellaselle laukalle et mä taisin jättää tän kesken about siinä kohdin kun homma käänty siihen et se Lucas alko tosiaan jotain Matrixista tuttuja liikkeitä vetämään ruudulla. Harmi sinänsä, koska tässä olis ollu avaimet käsissä ihan todella päteväänkin tarinaan jos oltais vaan osattu hillitä ittensä ja pitää homma edes etäisesti realistisena.

Toki olihan tässä kaikkea muutakin typerää. Muistan ne takaumat jossa piti hiippailla skidinä ja se oli jotenkin sellasta tervanjuontia et sitäkään ei ihan loppuun asti oltu mietitty. Peli vetää kanssa takataskustansa yllätyksen siinäkin kohtaa kun mennään sinne mielisairaalaan ja sit se leikkiikin kauhupeliä sellasen pari minuuttia. Ei siinä, ihan onnistunu segmentti se oli kun muistan et se ainakin nuorempana kuumotti niin saatanasti et heti ekan game overin kautta alt+f4 ja youtubesta kattomaan et miten se pitää tehä ilman et käy köyhästi. Nykyaikana varmasti menettäny tehonsa ottaen huomioon et esimerkiks RE7 alkuvaihe ennenkun pääsee talosta ulos aikalailla pesee ton täysin.

Heavy Rain periaatteessa korjas ison osan Fahrenheitin virheistä, mut oli siinäkin omat typeryytensä ihan tarinan puolesta ja sisäls käsittämättömän typeriä twistejä myös. Beyond Two Soulsia tai Detroitia en oo sit oikeastaan pelannut ollenkaan kun sinällänsä loppu mielenkiinto tän tyylisiin peleihin.

 

[tomine11]

Katos.. mitä ”isot” edellä niin sitä ”pienet” perässä.. sitä on alkanut tulemaan C64 peleille kans Remasterointeja !

Pelataanpa: Ehostettua C64:ää


------------------------------------------------------------

Archon Classic
Nyt vasta huomasin että tälläinenkin on tehty, elikkäs hieman uusioversiota tuosta huikeasta ja ajattomasta klassikko!pelistä, tosin näköjään jo aikoja sitten tämä ilmestynyt nimittäin vuonna 2010..

..tosin vielä aiemmin on tehty ehta ja alkuperäinen Archon (1983) ja Archon II jota C64:lla tuli aikoinaan pelattua ja paljon, aivan loistavia noi alkuperäiset.. vois melkein niitäkin tuossa C64minillä ottaa testailuun ja sitten ostaa nyt tämä uus ja vertailla onko vanhassa vara perempi !? vai kiilaako uusi sitten ohitse ?

..liekö sitten kuinka hyvin tai huonosti on aikaa kestänyt tosiaan toi alkuperäinen, luulen että hyvin.. ainakin grafiikka sillain yksinkertaista ja ajatonta siinä ja idea on huikea, eikä se taistelu varmaan sinänsä ole tänäkään päivänä siitä kehnommaksi muuttunut..

..graafisesti nimittäin tuo alkuperäinen näyttää meikän silmään paljon miellyttävämmältä, noin kuvia kahtelemman mutta saas nähdä pysyykö vai vaihtuuko mielipide kun kumpaistakin sitten ruudulta liikkeessä pelailee.

Pelihän on ikään vähän kuin ”shakkia” paitsi noi nappulat ottavat sitten oikeasti yhteen ja niillä erilaista aseistusta, sit nopeutta, kestävyyttä jne… jokaisella yksiköllä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa ja kun ne oppii tuntemaan niin sitten tietysti pitää koettaa saada sillain itselle mahdollisimnan otolliset nappulat vastakkain..

..sitten onko valon vai pimeän nappulat niin kumman värisellä ruudulla pelataan niin siitä toisella etua sitten.. taistot ovat sitten kunnon toiminta-arcadea.



Alkuperäisestä C64 Archon videokuvaa..

 

[pelle]

Muistan ne takaumat jossa piti hiippailla skidinä ja se oli jotenkin sellasta tervanjuontia et sitäkään ei ihan loppuun asti oltu mietitty.

Juu varsinkin se jälkimmäinen oli jo niin ärsyttävä, että päädyin katsomaan tubesta mihin pitää mennä.
Tuo ei lisännyt edes tarinaan mitään sillä koko pointti oli hiipiä hangariin jossa on jotain top secret tason kamaa eikä melkein kukaan saa mennä sinne ja pojat haluaa nähdä onko siellä ufo vai ei.
No kun sinne lopulta päästään niin saadaan vaan lähikuva Lucaksen hämmästyneestä ilmeestä eikä mitään muuta.

Itsekin otin aikoinaan plussasta talteen beyond two soulsin ja detroitin enkä tiedä kannattaako niitä koskaan edes kokeilla kun sekä tämä, että heavy rain jätti paskan maun suuhun. Tämä tarinan osalta ja heavy rain typerien kontrollien kanssa jossa ei voinut edes ovea avata ilman, että jotenkin tatin liikkeellä simuloitiin sitä ja sen lisäksi ne kaikki ikonit liikkui välillä mihin sattui.
Muistaakseni ainakin two soulsin tarina on jotenkin älytön ja siihen tuli myöhemmin päivitys jossa kaikki tapahtumat voi pelata kronologisessa järjestyksessä jolloin on edes mahdollisuus pysyä kärryillä siitä mitä on tapahtunut ja koska.

Need for speed: most wanted (xbox)

Tätä pidetään edelleen yhtenä parhaista ellei parhaana sarjan pelinä ja mä en vieläkään tajua minkä takia.
Pelasin tän joskus ikuisuus sitten pc:lla läpi enkä tykännyt siitä edes silloin.
Tarkoitus on voittaa kaikki 15 blacklist jäsentä ja saada ykkösenä olevalta tyypiltä oma auto takaisin jonka se sai sabotoimalla kisan.
Ideana hyvä, mutta pelin rakenne on vaan niin julmetun itseääntoistava.

Jotta voit haastaa seuraavan tyypin niin sun pitää suorittaa tietyt milestonet eli voittaa tietty määrä kisoja, suorittaa tietty määrä pursuit tavoitteita ja saada tarpeeksi bountya.
Ongelma on ne pursuit tehtävät jotka on niin itseääntoistavaa pakkopullaa kuin voi olla.
Sun pitää esim mennä karkuun 5 minuuttia, kiertää 6 tiesulkua, osua vaikka 15 eri poliisiautoon jne ja nuo pitää tehdä aina yhden pursuitin aikana.
Ei kaikkia sentään tartte kerralla tehdä, mutta esim ne 6 tiesulkua pitää kiertää saman pursuitin aikana joten sä vaan ajelet päämäärättömästi ympäriinsä, roikotat niitä kyttiä perässä ja välillä jopa joudut kääntymään ympäri kun ne ei pysy perässä ja samalla toivot, että ne laittas jo sen seuraavan tiesulun.
Sama homma ennen jokaista tyyppiä ja nuo vaatimukset vaan kasvaa ja kasvaa.
Sitten kun tavoitteen saa tehtyä ja vois mennä jo karkuun niin sitten niitä kyttiä tietenkin spawnaa tyhjästä naaman eteen ihan sama mihin menet, mutta silloin kun niitä yrittää roikottaa perässä niin ne meinaa kadottaa sut parin mutkan jälkeen.

Sitten on ne kisat joissa on tietenkin vanha kunnon kuminauha tekoäly josta tulee sitä raivostuttavampi mitä pidemmälle etenet.
Tai no tänään se näytti kyntensä jo alkupään kisassa jossa mä olin koko kisan ekana ja just ennen maalia kakkonen tuli ihan heittämällä ohi ilman nitroja, koska niitä ei voinut tuossa vaiheessa vielä edes ostaa.
Sillä ei ole mitään väliä mikä auto sulla on tai kuinka hyvin ajat. Jos tekoäly haluaa tulla ohi niin se sitten tulee ohi ja se voi ajaa täysiä vaikka seinään ja jos kisaa on vaikka puolet jäljellä niin pian se on taas parin sekunnin päässä vaikka ajat virheettömästi.
Koko paketin vielä kruunaa kaikkien rakastama kusi filtteri joka tekee kuvasta kellertävän.
Tietenkin custom kisoissa voi valita kolmesta vaikeustasosta ja ottaa jopa sen kuminauhan pois, mutta ei tarinassa. Minkä helvetin takia.

Sitten tarjolla on vielä challange series jossa on 68 tehtävää ja näiden tekemiseen saa kulumaan monta tuntia sillä kukaan tuskin niitä kaikkia tekee ekalla yrityksellä.
Tarjolla on niitä samoja pursuit haasteita sekä toll booth kisoja joissa pitää vaan ehtiä ajoissa seuraavan tietullin kohdalle eli ei ensimmäistäkään kisaa huijaavaa tekoälyä vastaan.
Lisäksi näissä pääsee ajamaan monella eri autolla ja jopa sellaisilla mitä tarinassa ei ole kuten pizzakuskin autolla ja betonirekalla.
Tämä moodi olikin se syy miks tämän ostin sillä mä en aikoinaan päässyt sitä viimeistä haastetta läpi jossa pitää mennä kyttiä karkuun 30 minsaa sillä se alkaa vitos heat tasolla ja nousee vielä kutoseen. Monesti yritin, mutta en onnistunut. No nyt onnistuin ja päätin vielä kokeilla tuota tarinaa ja olihan se yhtä paska mitä melkein 20 vuotta sittenkin.
Nyt sentään peli näytti paremmalta sillä tuolloin mulla oli niin paska pc, että kaikki asetukset täytyi vetää oikeastaan niin alas kuin mahdollista joten jopa tämä perus xbox versio näyttää paremmalta vaikka välillä tämäkin on sellaista sotkua ettei meinaa enää tietä erottaa.

 

[tomine11]

Law of the West (C64) (1985)
Tätä vois varmaan kutsua oman aikakautensa interaktiiviseksi elokuvaksi.

Tosiaan kohdattiin päivän aikana tyyppejä ja niiden kanssa keskusteltiin suullisesti lähinnä, toki välillä oli aseeseen tartuttava ja voipa peliä kokeilla vaikkapa niin että paukuttaa menemään kaikki vastaan tulijat hengiltä.. itse sankarihan oli paikan sheriffi joka päivän askareitaan hoiteli.. piti vähän nuuskia ja haistella että millaisella päällä kukakin kohdattava oli ja oliko heistä kenties vaaraa muille...

..oli aivan mainio muutaman läpipeluu kerran aikoinaan ja todella mielellään kokeili noita erilaisia keskusteluvaihtoehtoja että millaisiin lopputulemiin ne kenenkin kanssa ja se miten jonkin kanssa oli aiemmin tullut toimeen niin saattoi ratkaisevasti vaikuttaa tulevaan tapahtumaan pelissä, joka oli todella taidokkaasti tehty !

Musiikillisesti todella iskevää matskua tässä. Yllättävän monessa KuusNepan pelissä on oikeasti mainiot musiikit, jotka jäävät oikeasti mieleen !

Ei kestä sillain hirmuisen montaa läpiipelua, mutta mielellään kyllä useamman pelaa ja eipä oikeastaan ole tänäkään päivänä sillain vanhentunut.. edelleen kiva interaktiivinen ”jutustelu”tuokio.. omana aikakautenaan oli jotain todellakin erilaista ja uutta tälläiseen ei oltu totuttu oikeastaan alkuunkaan. Oikeastaan vähän sinne päin oli Dragon's Lair (1983) mutta se oli vielä paljon yksinkertaisempi kuin tämä. Siinä vaan nopsaan määriteltiin suunta jonne mennä seuraavaksi ja sitten joko siinä selvisi tai ei, sillain ei mitään vuorovaikutusta ollut keneenkään, se sitten panosti enempi animaatioon ja elokuvallisuuteen sitä kautta pelkästään visuaalisella tasolla.. pelillisesti todella paljon keposempi ja ohuempi tapaus kuin tämä.

Aikoinaan oli myös sellaisia seikkailukirjoja (tosin villiä länttä ei aiheena niissä missään ollut).. jossa aina luettiin pätkä tekstiä ja valittiin eri vaihtoehdoista mihin sivulle hypättiin joten tarina haarautui ja siinä oli monta erilaista loppua, lyhyimmissä saattoi tulla aika nopeastikin vastaan.. tämä on vähän samantyylinen paitsi sitten digitaalisesssa pelimuodossa.


Law of the West oli erilainen, monipolkuinen länkkäri (1985)
”Villi länsi on on rikas ja värikäs aihe peleihin, vaikka sitä harvemmin käsitellään järin autenttisesti. Eräs satukuvastosta ammentava peli oli Law of the West, joka rakensi stereotyyppisistä palasistaan uniikin seikkailupelin erään pikkukylän sheriffin työpäivästä. Se oli kuin monivalintaseikkailu, jonka tarina haarautui eri suuntiin ja saattoi päättyä miten vain, koska vain. Ei ihme, että sitä muistetaan yhä lämmöllä - ja onpa se erinomaisen pelikelpoinen elämys edelleenkin, kuten voitte tästä Pelitvatkain-jaksosta päätellä!”

 

[tomine11]

Laser Squad (C64&PC)
Hieno peli edelleen.

Tässä oli jo monia asioita jotka sittemmin ovat tämän tyylisissä peleissä (UFO, XCOM, Jagged Alliance jne…) muotoutuneet kyseisen genren pelialan standardeiksi, kuten ns. line of sight elikkäs elikkäs näkökentässä näkyy vain ne asiat jotka kyseinen heppu näkisi pelissä, koko kenttää ei näe kerralla.. pelaajien aseistukset jotka eritavoin myös ympärillä olevaan kenttään vaikuttivat tuhoutuvasti.

Vuoropohjaista taktista tulitaistelukäyntiähän tässä olis tarjolla useamman kentän edestä. Action pojot oli että mitä voi vuoronaikana aina tehdä, tai jääkö kytikselle vahtimaan jne...

Toki vaikkapas SSI:n strateginen länkkäripeli Six-Gun ShootOut sisälti jo joitain noita ominaisuuksia ennen tätä. SSI tuli tosiaan tunnetuksi kun teki niitä kulta- ja hopeakantisia roolipejä, jotka perustuivat pitkälti AD&D:n juttuihin.

Itselläni tosiaan oli C64-versio (upea kansi pelillä ja oli sellainen pieni neliömäinen paketti) kuin PC-versio tästä pelistä.. oli aikaa jolloin graafisesti kyseisillä laitteilla alkoi se kuilu venyä melkoiseksi.. aikamoisen erinäköinen peli, vaikka pelillisiltä ominaisuuksiltaan sama peli.. kummallakin laitteella kuintenkin todella hyvä peli, niin oli myös Amiga versiokin..

JOKin pelivatkain #038 - Laser Squad rakensi Ufo/Xcomin peruskiven (Amiga 1989)
”Brittiläinen Julian Gollop on tehnyt enemmän pelien ja pelimaailman hyväksy kuin monikaan muu. Ainakin oman palvovan katseeni valossa hän on siellä 1 % -sakissa, ylimmässä eliitissä, sillä Laser Squadin ja X-Comin tehnyt jamppa ei ole ihan kuka tahansa jamppa. Silloin aikoinaan herran Laser Squad oli yksi suurimmista taktisen mitan pelirakkauksistani, joskin jälkikäteen kenties huvittavasti tykkäsin enemmän C64-versiosta ja dissasin Amiga-versiota liian kikkailevaksi. Vaan katsotaanpas miltä se näyttää muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen.”

Spoileri

-----------------------------------------------------

Six-Gun Shootout (C64)
Tuossa aiemmin Laser Squadin yhteydessä tuli tämä kans mainittua.. tietynlainen uranuurtaja oli tietyissä asioissa jo tämä ja loi pohjaa omalta osaltaan tuleville takstisille sotapeleille.

JOKin pelivatkain #008 - Six-Gun Shootout on yhä paras länkkäriräiskintä (C64 1985)
”Villi länsi on aina paras aihe. Etenkin jos tarjolla on kunnon stereotyyppisiä hyviksiä, pahiksia, inkkarismeja sekä pyssynheiluttelua. SSI:n Six-Gun Shootout lähestyi aihetta niin perusteellisen syvällisesti, ettei pelimaailman historiassa ole vieläkään tehty tätä realistisempaa tai pikkutarkempaa pyssyttelypeliä. Siinä kuulkaa jää jokin Red Dead Redemptionkin ihan kakkoseksi. Okei, onhan maailmassa toki nätimpiä länkkäripelejä tehty, mutta kyllä kunnon vuoropohjainen strategiapeli nopeatempoisesta räiskeestä on silti jotain aivan omanlaistaan.”

Spoileri

-----------------------------------------------

West Bank (C64)
Äärimmäisen yksinkertainen idea. Pelihän on ikään kuin reaktiotesti.

Kolme eri ovea edessäsi aukeilee vuorotellen, hyvin nopeasti pitää sitten tehdä huomioita että onko siellä pyssysankaria ja pankinryöstjää joka pitää posauttaa pois päiviltä jotta oma henkikulta säilyy ja työpaikka edelleen..

..vai onko vain siviili joka tulee rahaa tallettamaan pankkiin. Myös monihattuinen mysteeriheppu tulee silloin tällöin kylään, hatut kun ampuu niin alta selviää että onko siellä rahnaa vai kenties pommi jota ei toki saa pamauttaa.

Kovin paljoa tässä ei pelillistä variaatio ole, eikä tule. Silti ihan hupaisaa hetken hupia mutta ei hetkeä juurikaan pidemmälle kanna, koska peli ei sillain etene ja kehity oikein mihinkään vaan tarjoaa sitä samaa vain loputtomiin käytännössä.

Tästä tulee vähän mainio Tapper peli mieleen, se on tietyllä tapaa vähän samaa ideaa mutta huomattavasti monipuolisemmin toteutettuna mitä tulee itse pelaamiseen.. kun monelta linjalta palautellaan tyhjiä lasituoppeja.. siinä voi paljon laajemmin liikkua edestakaisin ja sieltä pöydiltä hakea kerättävää jne… hahmotelmaa ja suunnitelmallisuutta lennosta tekien vaatii sitten tämä myös niiden reaktioiden lisäksi.

JOKin pelivatkain #023 - pyssyt paukkuvat West Bankissä (1987)
”Espanjalaisen Dinamic-pelistudion tekemä West Bank on vallan mainio pikku länkkäripeli. Pelaaja on villiäkin vielä villimpään länteen sijoittuvan pankin vartija, jonka pyssykäden vetonopeutta mitataan kivaaseen tahtiin. Käynnissä on selvä kultaryntäys, sillä pankin ovesta lappaa koko ajan rahassa rypeviä kullankaivajia, karjakaupoilla rikastuneita isojehuja, kauniita neiti/rouvaoletettuja sekä inhoja ryöväreitä. Ketkä päästetään tekemään talletuksia, kelle annetaan nappi otsaan? Ei olisi minusta tähän hommaan, mutta yritetään nyt tämän kerran.”

Spoileri

 

[tomine11]

Painterboy (C64) (1986)
Kotimaisesta telkkarimainoksen pohjalta syntynyt peli. Maistui aikoinaan ja maistuu edelleen

Sinällään jopa yllättävän monipuolinen peli..

..pitää osata valkata oikea maali oikeaan rakennukseen, sitten pitää ajella ylhäältä kuvatusti paikan päälle suunnistaen (ei välttämättä ihan niin helppoa kuin luulisi).. maalauskohteita on sitten useampiakin..

..perille päästyään sitten sivultapäin kuvatusti (vähän kuin tasohyppelymäisesti vaikkei tässä tasohyppeliä olekaan) väistellä kaikkia häiriötekijöitä ja saada maalaamattomat kohdat maalatuksi mielellään pikaisesti... tai jos mokaa niin kajareista legendaarinen POIKA! kajahtaa, onneksi toi on tehty peliin, onkin pelin sielu ja sydän vaikka pelillisesti se vaatiikin vähän mokaamista..

..musa ihan kiva, kuuntelee kyllä, toi auton mömömömöm ei niinkään, ei tule tuosta korvamatoa vaan pelkkä rasite

Tikkurila aikoinaan mainospeliksi tämän ”tekas” tai joku niille teki ja yllättävän hyvän pelin tekivätkin.. vaikkapa Youtubesta löytyy useampia niitä ”poika” mainoksia.. tuossa yksi niistä…

Spoileri

Todella mainio juttu tuosta kyseisestä pelistä ja kuinka se syntyikään !
Näin syntyi Painterboy, suomalainen peliharvinaisuus
https://www.v2.fi/artikkelit/pelit/1731/Nain-syntyi-Painterboy-suomalainen-peliharvinaisuus/

Pelikuvaa…

 

[pelle]

Ice age 2 (xbox)

Ihan kiva pikku collectathon jossa pelataan sillä oravalla ja kerätään pähkinöitä, niin paljon pähkinöitä.
Jos niitä kerää kentästä tuhat niin extra valikkoon aukeaa ääninäyttelijöiden (samat mitä leffassa) haastatteluja. Ei niitä sentään yli tuhatta kentässä ole sillä osa on arvokkaampia ja vastaa vaikka kymmentä pähkinää. On niitä silti ihan joka puolella.
Lisäksi suoritetaan helppoja minipelejä tai pikku tehtäviä.
Pelaaminen on helppoa ja sujuvaa ja käytössä on perus tuplahyppy, hännällä huitaisu, ground stomp ja spesiaali hyökkäys.
Sinänsä huvittavaa kuinka tuo pikku rääpäle vetää ilman ongelmia vaikka karhulta tajun kankaalle

Kenttien välissä sitten nähdään varsin hyvä laatuista videota suoraan leffasta samalla kun Manny selostaa tapahtumia.
En sitten tiedä onko tekijöiltä loppunut aika, budjetti vai motivaatio sillä parin ekan kentän jälkeen välivideoissa on enää jotain konseptikuvia joten niissä ei ole edes mitään animaatiota.
Lisäksi peli loppui kuin seinään.
Tässä mennään alueelta toiselle aina seinässä olevan kolon kautta ja yhden kentän lopussa kun menin taas siitä kolosta niin peli vaan heitti ruudulle "do you want to save before completing the game" ja tuon jälkeen tosiaan tuli vain yks kuva "video" lisää ja lopputekstit.
Tuo tosiaan oli yks perus kenttä muiden joukossa eikä siinä ollut pomomatsia tai mitään joten tuo tuli täysin puskista.
No oli tämä ihan kiva sen nelisen tuntia mitä mulla meni kun keräsin aina kaikki pähkinät mitä löysin.

 

[pelle]

Tomb raider: angel of darkness (ps2)

Aloitetaan vaikka ohjauksesta sillä se saa eniten paskaa niskaansa.
PC versiossa on tankkiohjaus eikä kameraa voi liikuttaa erikseen ja se on myös se bugisin versio.
PS2 versiossa Lara menee sinne mihin tattia kääntää ja oikealla tatilla voi kääntää kameraa, mutta koska tämä on aikaisia ps2 pelejä niin tietenkin sekä X, että Y akseli on invertinä.
Ohjaus on silti melko kankea, mutta kunhan siihen tottuu niin ei se mikään kamala ole.
On siinä silti omat ongelmansa sillä jos normaalisti käännät tattia eteenpäin niin Lara ottaa ensin pari varsin tahmeaa askelta ja vasta sitten saavuttaa sen perus hölkkäys nopeutensa.
Jos haluat, että se lähtee nopeasti liikkeelle niin se tatti täytyy lämäyttää eteenpäin änäri pelaajan voimalla.

Sama muuten pätee paikoiltaan tehtävään hyppyyn ja ihmettelinkin miten on mahdollista, että mä teen ihan saman komennon, mutta välillä muija hyppää paljon pidemmälle. No onneksi huomasin tuon jo pelin lopussa, prkle.
Jos olisin tiennyt tuon alusta asti niin pelin pahimmat tasoloikat olisi varmasti vaatineet reippaasti vähemmän tallennusten lataamista.
Pahin paikka koko pelissä on hall of seasons ja siellä olevat neljä testi huonetta jotka perustuu neljään eri elementtiin eli vesi, tuli, tuuli ja maa.
Yllättäen vesi on helpoin sillä uinti kontrolleissa ei ole mitään valittamista, mutta ne loput vaatii joko nopeita hyppyjä, tarkkoja hyppyjä tai molempia.
Onneksi tallentaa voi koska vaan ja noissa huoneissa mä katselin reippaasti enemmän latausruutua kuin sitä itse pelaamista.
Onneksi tuo alue on poikkeus ja suurimman osan ajasta saa tehdä hyppyjä ihan rauhassa ja harkitusti ja niitä todellakin kannattaa tehdä rauhallisesti ja harkitusti.
Myös kaikenlaisia ns. bullshit ansoja on äärimmäisen vähän.
Tallentaa kannattaa silti muistaa sillä checkpointeja ei ole, ei edes uuteen kenttään mentäessä.

Taistelua on myös kohtuu vähän ja se on myös varsin helppoa eikä enää ole tarvetta jatkuvasti loikkia typerän näköisesti ympäriinsä.
Louvreen mennessä saatava sähköshokkeja ampuva tainnutus ase on myös ihan ylivoimainen sillä se tiputtaa jokaisen ihmis vihollisen laakista.
Toki myös esim jotain mutantteja ja luurankoja nähdään ja niitä vastaan tuo on ihan turha.
Mukana on myös hiiviskelyä ja jos haluat niin voit hiipiä vihollisen taakse ja hoitaa ne stealth hyökkäyksellä pois päiviltä, mutta jos ne näkee sut niin sitten vaan ammut ne eikä edes vieressä olevassa huoneessa olevat tyypit tule katsomaan mitä tapahtuu.
Kai tuokin on vaan yks useammasta asiasta joka on jäänyt keskeneräiseksi vaikka mua tuo ei haitannut yhtään.

Ja kun keskeneräisistä asioista puhutaan niin Laran kehittyvät voimat on se kaikista räikein asia.
Välillä kun koitat vaikka avata oven niin Lara vaan sanoo "I'm not strong enough", sitten menet avaamaan jonkun toisen oven ja Lara toteaa "I feel stronger now" ja nyt sen ekan oven voi avata.
Pelissä on useampi tuollainen kohta. Välillä ne lähinnä ohjaa pelaajaa oikeaan suuntaan, mutta välillä niissä ei ole mitään syytä miks asiat muka pitäs tehdä just siinä järjestyksessä.
Alunperin tuon ideana oli, että eri pelaajat tekee eri asioita jonka myötä niiden Lara kehittyy eri tavalla joten ne käyttää hieman eri reittejä, mutta keskenhän tuokin idea jäi ja nyt tilalla on aika huvittava systeemi.
Kaikista huvittavinta on se kuinka Lara oppii sprint kyvyn kun se avaa kaapin jossa pidetään kaasunaamareita.
Lisäksi aika lopussa on alue jossa voi mennä joko tuli teemaiseen tai jää teemaiseen huoneeseen.
Siellä tuli huoneessa Lara taas toteaa "my legs feel stronger now", mutta sitä peli ei kerro, että nyt sä voit tehdä extra pitkän loikan sprinttauksesta.

No entäs ne bugit sitten sillä tämähän on tunnetusti täysin rikki ja pelikelvoton.
Kurtis osiossa tulin ilmastointikanavasta pois ja se jäi roikkumaan käsillä sen reunasta ja koko ruutu meni mustaksi joten oli pakko ladata edellinen tallennus n. 5 sekunnin takaa.
Cleaner tappelussa mä ammuin sitä tyyppiä niin kauan, että ammukset loppui ja menin katsomaan tubesta mitä siinä pitää tehdä ja sen olisi pitänyt aika äkkiä juosta pois asunnosta.
En tiedä oliko ongelma siinä, että mä olin itse sen oven lähellä joten se vaan looppasi kahden eri paikan välillä vai oliko joku muu bugi, mutta kun seuraavalla yrityksellä menin samaan paikkaan mitä videolla niin se meni eteenpäin.
Siinä ne varsinaiset bugit sitten olikin.

Suoraan sanottuna tykkäsin tästä enemmän mitä anniversarysta, koska siinä on julmetun isoja pulmahuoneita toisen perään etkä koskaan tiedä mistä pitäs edes aloittaa sen pulman ratkaisu.
Tämä taas muistuttaa rakenteeltaan enemmänkin uusinta trilogiaa eli pulmat on yksinkertaisempia ja sulle on selvää mihin sun pitää mennä ja sun pitää vaan keksiä miten sinne mennään.
Huomattavasti mainettaan parempi ja jos mun olis aivan pakko joku arvosana antaa niin se olis 7/10.

 

[tomine11]

Hitusen länkkäröintejä menneisyydestä…

-------

Retro Classix : Express Raider
Vanhaa kunnon sivuttain vierivää beat’em’uppia sekä ”tarkkuus”ammuskelua olis tässä tarjolla.. hivenen tulee Operation Wolf tuosta ammuntaosiosta mieleen.

Mätkinnässä tosiaan sivulle päin vierivää kenttää mennään eteenpäin.. sankarillamme pystyy kyyristymään (väistellä) sekä hyppimään.. sit on potku ja lyönti.. tyylikäs kunnon hyppypotkikin irtoaa..

..hauskasti kun saat vihulaiseen mätkäsemällä osumaa niin saat itsellesi lisää hitpointsia/energiaa.. ihan kiva systeemi joka toimii ja oikeinkin hyvä idea.

Sinällään tuo beat'em'up osuus ei nyt niille legendoille pärjää alkuunsakaan. Tässä on vaan yksi vastustaja kerrallaan ja liikutaan puhtaasti vain sivuttain, jotta sillain liikkuminen on rajoitettua. Tulee vähän todella huikea The Way of the Exploding Fist pelisarja mieleen sit.. toki tämä huomattavasti yksinkertaisempana siihen mätkintään ja seikkailuun verrattuna.

Ratsastuksessa tosiaan etualalla vipellät väistellen ja samalla paukuttelet sieltä ei nyt ihan raideräiskintämäisesti mutta vähän sen tyylisesti sitten tähtäimen taakse porukaa tipautellen.

Ihan hauska pieni peli menneisyydestä.. ei tätä kovin pitkään jaksa kerralla ilman että alkaa puuduttaa, mutta pieninä annoksina silloin tällöin ihan jees tänäkin päivänä.. vähän toki yksitoikkoinen siinä mielessä että käytännössä sitä samaa on tässä sitten luvassa alusta loppuun, että sillain ei mitenkään kehity peli, muttei se nyt oikeastaan tarvitsekaan.

“Play with original rendering or reproduce the look of an arcade cabinet with a CRT-style view”
https://www.gog.com/en/game/retro_classix_express_raider

------------------------------------------

Capcom Arcade Stadium 2 – Gan Sumoku (Gun Smoke)
Ylöspäin vierivää räiskyttelyä luvassa, ei tämä nyt varsinaisesti bullett hell meininkiä sentäs ole mutta ainakin näppiksillä tuntuu ihan hemmetin vaikealta.

Tosiaan ruutu vierii koko ajan ylöspäin, siinä voi sitten jokaiseen ilmansuuntaan sankarillamme kuitenkin ruudun sisällä vipeltää ja koettaa samalla väistellä vihulaisten luoteja.. samma pystyy itse ammuskelemaan joko suoraan eteenpäin (aika onnettoman lyhyen matkan verran kuitenkin) ja sitten vinottain yläviistoon kumpaankin suuntaan, jolla räiskitään mm. ikkunoissa olevia tyyppejä jotka siellä ikään kuin taustaan on piilotettu.

Tosiaan itselleni tuottaa tuo vaikeustaso tässä vähän ongelmia, sinällään kuitenkin haluaa päästä uusiin kenttiin ja maisemiin näkemään mitä tuleman pitää niin se on se voima joka tämän pelin pariin saa palaamaan..

..itse pelihän on hyvin yksinkertainen ja suoraviivaisen puhtoinen räiskyttely, tosin ei FPS meiningeissä, siis kuvakulmaltaan, mikä vaan hyvä juttu tässä tapauksessa.

Tuolta saatavissa tämä versio…

Spoileri

-------------------

Gunfright
Tätä on hassu tapaus itselleni siinä mielessä että mulla tämä peli on, mutta ei ole koskaan ollut laitetta millä sitä pelata ! Nyt näyttää kuitenkin myös tulleen fanin väsäislmä C64 käännös kans, joten vihdoin ja viimein tätä pääsee myös pelaamaan !

Tuosta videokuvasta itse pelistä tulee erittäin vahvasti kyllä The Great Escape peli mieleen.

JOKin pelivatkain 060 - Gunfright peli jota ei edes ollut commodoristille (C64 1986)
”Brittiläinen Ultimate Play the Game oli aikansa suurin pelialasupertähti. Yhtiöllä oli toki nousunsa, laskunsa ja hiipumisensa - ja Gunfright on tietyssä mielessä erittäin tärkeä historiallinen peli. Se oli näet viimeinen Ultimaten perustajien ja pelintekijöiden oma luomus. Tämän jälkeen yhtiö oli olemassa lähinnä nimenä, jonka loisto hiipui hurjaa vauhtia. Gunfright muutenkin tärkeä peli. Se oli esimerkiksi viimeinen Filmation-pelimoottoreita käyttävä peli.

Filmationhan oli Ultimaten kehittämä isometristen pelien tekemiseen käytetty pelimoottori, jonka pelejä ei itse asiassa nähty aikanaan lainkaan Commodoren koneilla, vain Spectrumeilla ja sen CPU-sukulaisilla. Vain yksi ainoa teos kaikista Filmation I/II -peleistä kommodoristui aikanaan, eikä se ollut tämä.

Filmation II toi muuten muassaan myös vierivän kuvaruudun, siinä missä varhaisemmat pelit sijoittuivat aina yhdelle ruudulle kerrallaan. Näin omasta mielestäni villin lännen seikkailu Gunfright oli paitsi viimeinen, myös Ultimaten paras Filmation-pohjainen peli.

Ja onhan tämä kuulkaa siitäkin jännä, ettei tätäkään aikoinaan nähty Commodorella. Tämä C64-versiointi on vasta jälkikäteen tehty fanikäännös. Pare siis nauttia tästä huolella! Lataa Gunfrightin myöhempi C64-versio:https://csdb.dk/release/?id=155861”

Spoileri

 

[tomine11]

Itse onkin tullut kovastikin Ekaa ja Tokaa Max Payne peliä kehastuakin (PC-versioita) jo tässä samaisessa viestiketjussa, toki huomattavasti aiemmin vuosia sitten jotta sivuja saa melkoisesti kelata taaksepäin mutta siel on kuisteskin…

..edelleen tuo kysinen pelikaksikko maistuu itselleni todella, todella, todella hyvin tänäkin päivänä pelattuna ! ja pystyy nautiskelemaan meikänläinen melkeinpä kuin ilmestymisensä aikoihin.

Onhan siinä aika vähän toki nakertanut joistain kulmista hitusen kyseisiä pelejä, mutta ei siinä tunnelmassa ole edelleekään juurikaan mitään hävinnyt. Täyttä asennetta ja rautaa.. kontrollit ehkä hivenen pökkelömäiset.. grafiikkaa toki voitais muuttaa ja parantaa mutta ei se edelleenkään meikäläisen silmään lainkaan hassumalta näytä kunhan pistää kunnon reson tiskiin niin terävää ja yllättävän toimivan hyvää edelleen.. ja välijutskat ehdottomasti tuolla tavalla pitää toteuttaa..

..hivenen pelottaa mitä ne tulee Remaken kanssa tekemään niiden suhteen.

Tuossa olis eräältä Youtube kanavalta vähän ruodintaa ”heidän” osaltaan Max Payne pelistä… on kyllä kyseinen heppu tuohon videon alkuintroon kyllä panostanut ihan kunnolla !

Max Payne ja Remedy: Synkän oikeuden jäljillä
”2001 ilmestyi suomalaisen Remedy entertainmentin kunnianhimoinen räiskintäpeli Max Payne. Millainen on tämän pelin perintö ja miten "Dark Justice"-nimellä kulkunsa alkaneen Max Paynen pelaaminen maistuu 2024? Tätä selvittelemässä Pointtaa ja Klikkaa vakiovieras Rauli Ylitalo Totuus Elokuvasta kanavalta. Siellä katseltavissa arvio Max Payne-leffasta samalla miehityksellä.”

 

[tomine11]

Ei hemmetti PS2:lla on ollut heti kättelyssä pelattavissa nyrkkeilypeli jossa on voinut ottaa matsia Bill Clinton vs. Hillary Clinton ! Tuohan menee ihan pakkohankintojen listalle ! Shaq O’Neill ja Michael Jackson löytyvät myöskin ottelijoiden joukosta…

Look at All 29 PS2 Launch Games

----------------------------------

Saboteur pelit tulivat erinäisille laitteille vuonna 1985… jatko-osa rantautui vuonna 1987. Pelihän on Clive Townsendtin luomus.. ninjalla vedellään stealth action-adventure meiningeissä..

..vuonna 2020 tuli sitten oikein virallista jatkoa ja kolmas peli ! Saboteur SiO ja peli tekemisessä ollut erittäin vahvasti Clive mukana, platformer, fighting, puzzle näyttäis olevan laitettu mitä tämä peli vois tarjota.
-All new levels, enemies, and story by Clive Townsend.
-Original Soundtrack by: Sean Fountain, Geovarius, Zoltar Dreamusic, and Jeroen Tel.
-Original Retro graphics and extra screen modes for ZX Spectrum, Commodore 64, Amstrad CPC, and Game Boy.
Retro options:
-Scanlines.
-CRT Moire.
-Retro, Modern, and 'Original' title and menu.
-Retro and Modern in-game panel.
-Modern difficulty setting, for players with non-retro skills ;-)

https://www.gog.com/game/saboteur_sio

official trailer…

 

[tomine11]

Golf pelit, näistä muutama nousee ylitse muiden itselläni ja sinne ammoisiin aikoihin, osittain jopa alkupäähän videopelaamista sitten sukelletaan pitkälti näiden parissa.. ne joita tänäkin päivänä pelaa erittäin mielellään on sitten taas sieltä sanotaanko nyt vaikka keskiväliltä.

MSX:llä oli aikoinaan Golf Game (1983) jossa peligrafiikka muistutti enempi sellaista nethack menoa ! ajatonta tietyllä tapaa. Crazy Golf (1984) iskän veli toi sen aikoinaan kasetilla Espanjasta meikäläiselle lahjaksi, kun oli siellä maratonia juoksemassa. Peli on ikään kuin suoraan ylhäältpäin kuvattua, eritttäin pelkistettyä ja yksinkertaista grafiikkaa mutta mukava pelata Kolmas Toinen olis ollut MSX:llä Konami’s Golf (1985) mutta sitä ei koskaan tullut pelattua, kuvien perusteella näytää hyvin Leaderboardmaiselta peliltä.

C64:lla tuli sitten Leaderboard Golf (1986) sitä tulikin sitten ihan sievoiset määrät tunneissa pelattua. Erittäin mukava oli kavereiden kanssa tässä kisailla ja homma eteni kuin itsessään kun pelin lyöntimekaniikat ensin sai sisäistettyä.

Sensible Golf (1994), PeeCee maailmassa tuli tätä kovasti tahkottua. Pelissä oli paljon hurmaavuutta mutta sitä huumaavuutta ei ollut niin paljon kuijn Sensi Soccerissa. Toki ei todellakaan tarkoita että tämä olisi huono peli, päinvastoin. Todella mainio golf peli. Jota on helppo ja leppoisa pelata.. tai no leppoisa ainakin siihen asti jos ei ota huolta siitä että pitäisi olla reikäpallon kuningas ja voittaa kolo kuin kolo. Tietyllä tavalla hyvin selkeä ja yksinkertainen mutta jos aikoo sen täysin taitaa niin kyllä tätä joutuu harjoittelemaan ja hinkkaamaan jotta pelitaidot kehittyy mutta sitä mukavampi se on sitten pärjätä.. toki kavereita vastaan tietysti kaikista mukavinta vääntää tätä sitä kautta myös mainio samansohvan moninpeli !

Edelleen erinomaisen mukavaa pelattavaa eikä aika ole juurikaan nakertanut.

Everybody’s Golf (2017) (PS4 ja PSVita) sellainen räiskyvän, iloisen pirtsakka tapaus kyllä. Pelin lyöntisysteemiin pääsee aika kivasti sisälle ja sen hahmottaa mainiosti joten sitä kautta erityisen nautinollista pelata.

Suuri haastehan näissä on nimenomaan miten tuo lyönnin kovuus saatais sille pelaajalle mahdollisimman hyvin selkäytimeen iskostumaan, jotta se sieltä lähtis kuin automaationa että kuinka pitkää lyöntiä tarvitaan niin sellainen sieltä irtoais. Pelaaja on eritysiesti tässä se joka hallitsee niitä lyöntejä.. ei joku mittari jonka kanssa pelaaja joutuu painimaan ja pähkäilemään jotta sais edes vähän sinne päin lyönnin onnistumaan . Tässä nimenomaan tuossa puolessa on onnistuttu. Tosiaan muuten erittäin värikkään pirtskakka iloinen ilmestys.. josta positiivisuus suorastaan hehkuu !

Tänäkin päivänä edelleen todella mukavaa pelattavaa

Toki siellä sitten välissä tuli pitkälti tiestikalla testattua niitä Linksiä, EA:n erinäisiä, tuolloinhan EA:n kansikuva pojuna oli Tiger Woods aika pitkään kunnes kansikirous iski ja miehen ura ja elämä koki melkoisia myllerryksiä.. tuohon aikaan tais useammaskin lajissa olla juurikin että jos EA pelin kanskikuva pojuksi valittiin, niin ura lähti melkoiseen alamäkeen tai sitten tuli kaikenmaailman skandaaleja siihen kyseiselle urheilijalle lähinnä elämän muilta osa-alueilta.

ja sitten tuollainen The Golf Club kans tuli voitettua arvonnassa ilmeiseksi.. tuota viimeisintä ei itseasiassa ole tullut edes testattua, sitä vois kyllä testata, mutta ei nämä oikein ole iskeneet.. toki sieltä jotenkin Zany Golf kans muistuu mieleen, mut ei tarkasti sitä syytä että miksi !, pitäis varmaan tsekata sekin pitkästä aikaa.. periaatteessa kolme on ollut itselleni ylitse muiden ja ainakin kaksi niistä on tänäkin päivänä erinomaisia pelejä Sitten on tietysti erikseen minigolfit, mutta se onkin aivan toinen juttu ne pelit.

 

[pelle]

Red faction 2 (ps2)

En tykännyt julkaisussa vaikka läpi pelasinkin, mutta päätin kokeilla uudestaan jos se vaikka nyt iskis paremmin kun tietää jo valmiiksi millainen se on.
No jos mahdollista niin tykkäsin vieläkin vähemmän.

Peli näyttää aivan helvetin rumalta sillä kaikki on joko tasaisen ruskeaa tai harmaata ja jopa ykkösen kaivosten seinät miellytti silmää enemmän kuin tämän tasaisen ruskeat seinät. Sukellusvene osiossa jopa vesi on ruskeaa.
Ajoneuvo ja turret osiot on aivan liian pitkiä ja tylsiä kuten koko peli muutenkin. Tai no ei tämä pitkä ole vaan joku nelisen tuntia, mutta tylsä se kyllä on.
Peli ei koskaan kerro mihin pitää mennä joten saat monen monta kertaa kokeilla jokaista kymmentä identtistä ovea jotta löydät sen mikä aukeaa.
Tai ehkä sä kokeilit sitä jo, mutta jos sun nenä ei ole siinä ovessa kiinni niin use nappia painamalla tulee vaan se ääniefekti joka kertoo siitä ettei ovea voi avata.
Tietenkin myös vihollisia tulee välillä loputtomasti tai sitten niitä vaan on todella iso määrä siellä "monsterikaapissa".
Pomot kestää myös aivan liikaa osumaa ja kun ekassa pomo matsissa spawnasi loputtomasti vihollisia sille tasolle jossa mä olin ja toiselle ylemmälle tasolle raketinheitin tyyppejä ja toiselle ylätasolle railgun tyyppejä niin päätin vaan heittää cheatit päälle, mutta edes niiden kanssa ei tullut mitään kivaa voimafantasia fiilistä kun peli ei vaan tee mitään oikein.
Ykkönen oli edelleen oikeasti hyvä poislukien ne lopun railgun tyypit jotka tappo sut laakista seinien läpi, mutta vapaan tallennuksen takia tuo ei haitannut.
Siinä sentään on hyvä kenttä design, geomod teknologiaa käytetään paljon paremmin mitä tässä vaikka siinäkin se oli rajattua, ajoneuvot toi hyvää vaihtelua ja värejäkin oli enemmän kuin kaksi.

Tämä ei ollut 7e arvoinen eikä edes sen muutaman tunnin arvoinen mitä tähän käytin eikä myöskään red faction nimen arvoinen.
Jopa se mun haukkuma medal of honor rising sun oli parempi.

True crime: new york city (ps2)

Tämä sitten olikin uusi tuttavuus ja myös ihan positiivinen yllätys.
Sä oot ex jengiläinen joka on kääntynyt poliisiksi ja karttana toimii koko manhattan.
Tarina tehtävien lisäksi saat jatkuvasti ilmoituksia pienemmistä rikoksista jotka voi tehdä jos haluaa, mutta mikään pakko ei ole.
Sitten on isompia sivutehtäviä, laittomia katukisoja ja tappeluklubi.
Kaikesta kuitenkin saa career pisteitä jotka nostaa sun arvoa joka puolestaan antaa pääsyn uusiin aseisiin, autoihin ja kykyihin joista tärkein on precision shot joka hidastaa ajan ja voit tarkasti tähdätä vaikka polveen jolloin rikollinen tippuu maihin ja voit lyödä sen rautoihin.
Tai sitten voit vaan ampua päähän, mutta siitä tulee sitten bad cop pisteitä.
Tässä on siis se aina niin suosittu karma systeemi ja halutessa sä voit myydä todistusaineiston panttilainaamoon tai vaikka laittaa sen jonkun tarkistettavan taskuun ja lavastaa sen.
Tässä on myös melee taistelua aika paljon ja silloinkin sulla on tilaisuus hoidella tyypit hieman brutaalimmin tai niin mä ainakin oletan kun yhdessäkin paikassa oli sopivasti jotain piikkejä pöydällä pystyssä.
Voit myös käydä dojossa ostamassa uusia taistelu tyylejä, mutta mä pelasin vaan sillä perus brawler tyylillä.
Jos kaikki tuo kuulostaa oudon tutulta niin sleeping dogs sai alkunsa true crime: hong kong pelinä ja siinähän on paljon samaa.

Pelin isoin ongelma onkin se, että se on selvästi tehty väärän sukupolven konsolille sillä ruudunpäivitys vaihtelee nykivän ja diashown välillä oikeastaan jatkuvasti.
Ehkä olisi kannattanut laittaa vähemmän liikennettä ja ihmisiä kaduille tai jättää edes jotkut ilmassa lentelevät roskat pois sillä niitäkin on välillä varsin paljon ilmassa.
Lisäksi tämä näytti muutenkin aika rumalta sillä ruudulla on samannäköistä viivaa miltä joidenkin emulaattoreiden feikki scanlinet näyttää, mutta tässä ne on pystysuunnassa. Puskeeko tää sellaista kuvaa mistä mun vanha telkkari ei vaan tykkää vai mistä mahtaa johtua, sitä en tiedä.
Kuitenkin ainoa ps2 tai xbox peli jossa tuollaista on ollut.

Myös pelialue on liian iso vaikka paperilla koko manhattan kuulostaa hienolta, mutta todellisuudessa sä ajat pitkiä matkoja pelkkää suoraa ja välillä käännyt parista risteyksestä.
Onneksi tässä sentään on fast travel joka on oikeasti nimensä mukainen sillä sä menet metroasemalle ja junan saapumiseen menee joitakin sekunteja.
Siten menet junaan, valitset kartalta toisen metroaseman ja sä olet välittömästi siellä ja kun kävelet takaisin kadulle niin sekin tulee ihan välittömästi ruudulle.

Simpson road rage (ps2)

Crazy taxi kopio. Jopa niin suora kopio, että segahan vei kehittäjät ja julkaisijat aikoinaan oikeuteen ja homma sovittiin lopulta oikeuden ulkopuolella.
Eli kuten esikuvassaan niin tässäkin valitaan hahmo, napataan joku kyytiin ja viedään mahdollisimman nopeasti sinne mihin ne haluaa.
Jatka kunnes aika loppuu.

Tässä sentään on joku pikku tarina sillä Burns on tuonut uudet ydinvoimalla toimivat bussit kaupunkiin ja yllättäen kukaan ei tykkää tuosta joten ne alkaa itse kyyditsemään ihmisiä.
Aina kun tienaat tarpeeksi rahaa niin saat valita joko uuden alueen tai hahmon ja tietenkin kannattaa avata ne alueet ensin jotta peli pysyy mielekkäänä enemmän kuin 20 minuuttia.
Alueita on yhteensä vain kuusi ja hahmoja päälle kymmenen.
Jos haluat loppuvideon niin sun täytyy tienata yhteensä miljoona joka tarkoittaa aivan järjetöntä grindausta sillä mä olen saanut parhaimmillaankin vain n.23 000 yhdellä pelikerralla ajamalla optimi reittiä kentässä josta tykkäsin.

Sitten on tehtävä moodi jossa on kymmenen tehtävää, mutta kahdeksan niistä on sellaisia, että sä vaan hajotat tietyn määrän tavaroita jotka on aika suoraviivaisen reitin varrella ja kahdessa pitää viedä joku päämäärään ilman, että Burns osuu suhun.
Tässä on myös niin pitkät latausajat, että nuo kyyditsemis tehtävät kestää vähemmän aikaa mitä sen tehtävän lataaminen.
Mä olen nyt aika ison määrän pelannut ps2 pelejä parin viime vuoden aikana ja tässä on heittämällä pisimmät latausajat.
Meni tän parissa 2-3 tuntia ihan kivasti, mutta sitten vähät kentät ja itseääntoistava pelaaminen alkoi puuduttaa ja mulla taisi olla vasta hieman yli 230 000 tienattuna joten en tule sitä miljoonaa keräämään. Varsinkin kun se loppuvideokin taitaa kestää joku 10 sekuntia.
Silti alle 10e hinnalla ihan ok varsinkin kun en ole koskaan crazy taxia pelannut kun se ei vaan kiinnostanut.
Tässä sentään oli tutut hahmot ja ympäristöt josta voi antaa bonusta.

 

[pelle]

Resident evil: deadly silence (DS)

Nimi saattaa olla erittäin tyhmä kun jostain syystä pelin nimeen on ollut pakko saada tungettua DS jollain verukkeella ihan kuten monessa super nintendon pelissä oli aina super liite, mutta mun mielestä tämä on edelleen paras versio ekasta ressasta ja voittaa jopa remaken jo pelkästään sillä ettei tässä ole crimson headeja.

Classic mode on se vanha tuttu ps1 peli, mutta rebirth laittaa vihollisia uusiin paikkoihin ja osa pulmista on uusia tai muuten vaan hieman pidemmälle jalostettuja ja nämä käyttää kosketusnäyttöä.
Esim classic versiossa siinä alun ruokasalissa kun laitetaan kilpi takan yläpuolelle niin se kaappikello siirtyy, mutta rebirth versiossa täytyy vielä laittaa kellon viisarit oikeaan asentoon. Joka tallennus huoneessa on myös uusi arkku jonka avaamiseksi pitää ratkaista pulma ja noista saa joko punaisen yrtin tai paketin ammuksia johonkin aseeseen.
Välillä huoneeseen mennessä peli voi siirtyä myös ekasta persoonasta kuvattuun moodiin jossa vaan seistään paikoillaan ja sun täytyy puukolla hoidella päälle käyvät vihut pois ja sitä tietenkin käytetään kosketusnäytöllä ja jos huitaiset just kun vihollinen valmistautuu hyökkäämään niin teet enemmän vahinkoa ja jos zombit sylkee sitä happoa naamalle niin sen voi puhaltaa takaisin niitä päin ennen kuin se osuu puhaltamalla itse mikrofoniin.
Samalla tavalla annetaan myös tekohengitystä Richardille kun classic moodissa sille vaan juostaan hakemaan se seerumi.

Mulle kosketusnäyttö pulmat oli kiva lisä kuten myös kolmas yawn tappelu joka käyttää ihan samaa puukko mekaniikka mitä ne muut first person osiot, mutta ne kaikki satunnaiset taistelu osuudet oli aika meh eli ei ne varsinaisesti haitanneet, mutta ei niitä myöskään kaipaamaan jää.
No mikä tästä sitten tekee niin hyvän jos toinen moodi on sama mitä aina ja toisessa on lääppimis gimmick?
Toisella ruudulla jatkuvasti oleva kartta joka näyttää reaaliajassa mihin olet menossa, 180 asteen quick turn joka oli ekan kerran kolmosessa, aseen lataaminen R+juoksu nappi kombolla, puukko löytyy aina L napin takaa eikä vie inventaario paikkaa, karttaruudun tausta näyttää sun terveyden tilan ja kaikki ovi animaatiot voi skipata.

Lisäksi rebirth moodin läpäisystä aukeaa master of knifing minipeli jossa on viiden lyhyen kentän verran sitä first person puukottamista sekä Jillin paras asu koko sarjassa


No minä en oikeasti saanut kumpaakaan kun pelasin helpoimmalla. Eilen tuli pelattua classic ja tänään rebirth joten hyvin iski.
Lisäksi tässä on vielä moninpelikin maksimissaan neljälle pelaajalle joka tarjoaa versus ja coop muodot ja sitä voi pelata jopa yhdellä pelikortilla, mutta silloin käytössä on vain yksi kenttä ja jos jokaisella pelaajalla on peli niin silloin kenttiä on vissiin kolme.
Muutenkin tuossa on tehty kompromisseja joko pelimoottorin tai ds:n tehojen suhteen sillä jokainen pelaaja näkee muut vaan ilmassa leijuvina tähtinä.

Kokonaisuutena siis aikas kattava paketti ja tämä oli edelleen yhtä hyvä mitä silloin ikuisuus sitten kun peli oli vielä tuore.
Tämä jopa näyttää edelleen hyvältä orkkis 3ds:n ruudulta katsottuna.