Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

[Pirate fin]

Gears of War pamahti läpi vuosien tauon jälkeen siinä 2006 vuoden versiossa ja oli sellainen kuin muistelikin niin hyvässä kuin pahassa. Edelleen toimiva action eepos ja tuntui todella hyvältä palata pelin pariin. 22/30 tageista tuli kerättyä ja casuaalilla mentiin. Kyllä Factory oli edelleen kuumottava

4/5

ite innostuin lataamaan Gears 2&3, kun näin että pelailit ykköstä ja on tässä tullut Battlefield 1943:sta kanssa pelattua ja sekin sun syytä

Ainiin, latasin myös Battlefield 4:sen tänään (arvaas kenen syytä sekin)

Jotenkin alkaa tekemään mieli pelata näitä X360 pelejä, kun näkee jonkun muunkin pelaavan niitä.

 

[Jartza72]

ite innostuin lataamaan Gears 2&3, kun näin että pelailit ykköstä ja on tässä tullut Battlefield 1943:sta kanssa pelattua ja sekin sun syytä

Ainiin, latasin myös Battlefield 4:sen tänään (arvaas kenen syytä sekin)

Jotenkin alkaa tekemään mieli pelata näitä X360 pelejä, kun näkee jonkun muunkin pelaavan niitä.

Itse ainakin pelailen ihan säännöllisesti vielä 360:n pelejä. Siellä on backlogia vielä vaikka kuinka. Ei ikävä kyllä taida niihin enää elinvuodet riittää.

 

[Poistettu jäsen 5945]

ite innostuin lataamaan Gears 2&3, kun näin että pelailit ykköstä ja on tässä tullut Battlefield 1943:sta kanssa pelattua ja sekin sun syytä

Ainiin, latasin myös Battlefield 4:sen tänään (arvaas kenen syytä sekin)

Jotenkin alkaa tekemään mieli pelata näitä X360 pelejä, kun näkee jonkun muunkin pelaavan niitä.

Joo ja Oblivion ollu peluussa välillä myös mahtava kyllä ollu pelata Xbox 360 pelejä välillä.

 

[pelle]

Taas on muutama ps1 ja ps2 peli pelattu ja telkkarina sama 21" crt joka kannattaa ottaa huomioon kun puhun pelien graffoista.

Dino crisis

Tämä oli edelleen varsin toimiva tuotos vaikka ressa 3:n jälkeen tämän kartta tuntui huonolta sillä se ei näytä missä kohtaa olet ja mihin suuntaan katsot.
Tuon kun yhdistää vaihtuviin kuvakulmiin ja mun paskaan suuntavaistoon niin sitä sai olla availemassa aika usein.

Easylla aloitin ja sillä pelatessa taskuista löytyy heti alussa myös haulikko ja kranaatinheitin, mutta eipä noita pahemmin tullut käytettyä.
Kranuja tuli käytettyä vasta viimeisessä trex matsissa ja haulikkoa muutamaa kovempaa vihua vastaan.
Yleensä juoksin vaan dinojen ohi ja käytin niitä laser aitoja pitämään ne kurissa ja sen jälkeen varsinkin säästelin ammuksia kun huomasin niiden spawnaavan välillä takaisin.
Muutaman kerran jopa päätin ladata edellisen tallennuksen kun olin tuhlannut liikaa ammuksia etsiessäni mihin pitää mennä seuraavaksi.
Tästä johtuen mulla tietenkin oli niitä aika iso kasa lopussa ja olisin varmaan voinut vaan ampua kaikki vastaantulleet dinot.

Pulmia tässä oli paljon enemmän mitä muistinkaan sillä edes ovet ei aukea avaimilla vaan niihin tarvitaan kaksi koodilevykettä jonka jälkeen murretaan salasana.
Miinusta lopussa olevasta laatikoiden työntely pulmasta joka pitää ratkaista just kuten tekijät on halunneet sillä ilmeisesti jokaista laatikkoa voi työntää vain yhden "ruudun" eteenpäin joten se loogisin vaihtoehto ei toimi vaikka laatikon edessä ei mitään estettä olisikaan.
Visuaalisesti tämä on kestänyt aikaa ihan hyvin, mutta sisätilat on huomattavasti yksinkertaisempia mitä ressoissa sillä nyt ollaan luovuttu esirendatuista taustoista.
Alueelta toiselle siirtyessä myös käytetään edelleen sitä vanhaa tuttua oven avaamis animaatiota, mutta tässä se ei haittaa sillä samalla saa katsella Reginan mukavan muodokasta persettä.

Dino crisis 2

Tämä oli pettymys sillä mä muistin tämän olleen erittäin hyvä ja rento räiskintä ykkösen jälkeen ja räiskiä tässä tosiaan saa sillä sä tapat jo ekan 30 minsan aikana dinoja enemmän mitä ykkösessä yhteensä koko pelin aikana.
Tapoista saa pisteita ja komboista vieläkin enemmän ja niillä sitten ostetaan parempaa asetta, lisää ammuksia ja parannuskamoja.
Se mitä mä en muistanut oli jatkuvasti spawnaavat dinot ja ne tosiaan spawnaa aina kun kuvakulma vaihtuu joten jos tulet vaikka käytävään ja sun selän takana on vain suljettu ovi, niin kuvakulman vaihtuessa sieltä selän takaa hyppää 90% varmuudella dino kimppuun.
Sama homma vaikka jossain isommassa huoneessa joka koostuu nejästä eri kuvakulmasta. Joka kerta kun kuvakulma muuttuu niin dinoja hyppää kimppuun.
Tuo alkoi ärsyttää jo ekan tunnin aikana ja loppua kohden se suorastaan vitutti.

Vaikeahan tämä ei ole sillä aina on varaa ostaa se mitä tarvitaan, mutta silti umpikujasta selkään hyppäävä dino saa veren kiehumaan.
Lisäksi käytössä on vanhat kunnon tankkikontrollit ja staattiset kuvakulmat ja nuo ei vaan sovi näin hektiseen peliin ollenkaan.
Visuaalisesti tämä sentään oli ihan helvetin hieno.

Strider 2

2.5d hack & slash jossa vaan edetään ja laitetaan vihollisia paloiksi. Toiminta on jatkuvaa ja peli kestää ehkä 40 minsaa ekalla kierroksella.
Asetuksista saa säätää kuinka paljon sulla on kestävyyttä ja kuinka vaikeita viholliset on.
Elämiä on tasan yksi, mutta käytössä on loputtomat continuet ja jatkaessa hahmo ilmestyy takaisin just siihen missä se oli.
Silti tämä onnistui paikoitellen ärsyttämään aika kovaa sillä ensinnäkin hahmo pysähtyy aina kun lyöt, paitsi jos juokset niin silloin voit jostain syystä kyllä huitoa samalla, mutta silloin etenemis vauhti on niin kova, että sun kannattaa tietää mitä on tulossa.
Ohjaus tuntuu aivan liian tönköltä kun ottaa huomioon kuinka hektinen peli on ja lisäksi peli hidastelee todella paljon kun ruudulla on edes pikkasen enemmän toimintaa.

Strider

Tätä en aloittanut kovin positiivisella asenteella sillä tämähän on porttaus 80 luvun arcade pelistä joten kakkosen tupla hyppyä ei ole eikä hypyn suuntaa voi muuttaa ilmassa. Elämiä on useampi, mutta kuolema heittää aina edelliseen checkpointiin.
Voitte kuvitella kuinka yllättynyt olin kun huomasin tykkääväni tästä ihan helvetisti enemmän mitä kakkosesta sillä sä voit kävellä ja huitoa samaan aikaan, pelin 2d sprite grafiikka näyttää aivan helvetisti paremmalta mitä kakkosen polygoni suttu eikä ruudunpäivitys hidastele koskaan.
Myös kentät on ihan kunnon kenttiä kun taas kakkosessa koko peli tuntui välillä joltain boss rush moodilta kun ensin oli mini boss ja sitten ehkä pari vihollista ja toinen mini boss ja lopulta se oikea pomo.
Näiden kombo paketti maksoi jenkki storessa 6$ ja ykkösen ansiosta se oli hintansa arvoinen. Oikeastaan pelkkä ykkönen olisi jo tuon arvoinen.

Road trip adventure

Vähemmän tunnettu ps2:n ajopeli joka tunnetaan japanissa choro q nimellä, mutta täällä lännessä nimet vaihtelee jokaisen pelin kohdalla.
Tämähän on siis open world ajelu jossa pelin kaikki hahmot on puhuvia autoja ja tässä on jopa huikea tarina...
Presidentti on kyllästynyt olemaan presidentti ja aikoo antaa paikkansa sille joka voittaa grand prixin joten pelaajan tehtävä on osallistua kisoihin ja pärjätä tarpeeksi hyvin jotta saa paremman lisenssin jolla pääsee parempiin kisoihin ja lopulta grand prixiin.

Tämä ei myöskään ole pelkkää kisojen ajamista sillä tarjolla on myös aika perus fetch questeja sekä monta minipeliä.
Tarjolla on niin golfia, curlingia, mäkihyppyä kuin kalojen pyydystämistäkin ja golf oli oikeasti hyvä, joka on paljon sanottu kun sitä palloa tökitään autolla.
Kerättävänä on myös 100 choro q kolikkoa joita keräämällä saa pelin parhaita osia ja löydettävä on myös 100 valokuvaus kojua.
Mulla on enää muutamat valokuvaus paikat löytämättä ja aikaa mennyt likemmäs 20 tuntia varmaan.

Autoihin saa myös uutta osaa ja heti ekana kannattaakiin ostaa nopeampi ohjaus jotta auto alkaa kääntyä edes jotenkin järkevästi.
Ajofysiikat on niin ja näin sillä välillä joku perus pomppu saattaa pompauttaa auton korkealle ilmaan ja muuta vastaavaa, mutta nuo ei koskaan aiheuttanut häviötä joten ei ne pahemmin haitanneetkaan.
Visuaalisesti tämä on todella vaatimaton jopa ps2 standardeilla ja joku gt3 näyttää ps4 peliltä tähän verrattuna.

Mulle pelin ainoa miinus on tiimi mekaniikka josta ei aluksi tarvitse välittää ollenkaan sillä jos sun tiimikaverit pärjää tarpeeksi hyvin niin saat extra rahaa, mutta muuten niiden ajamisella ei ole mitään väliä.
Kunnes tulee se grand prix jossa jokaisen kuskin pisteet lasketaan yhteen joten jos ne tiimikaverit on jossain jonon häntäpäässä niin sä et voi voittaa.
Ne choro q kolikot kannattaa kerätä ihan vaan jo tämän takia jotta voi toiselle antaa parhaat palikat mitä on tarjolla ja sille toiselle toiseks parhaat palikat niin ne alkaa pärjäämään.
Kolikoiden kerääminen oli myös hyvin tehty sillä yhdestä sivutehtävästä saa skannerin joka näyttää ne minimapissa ja jokaisen kaupungin baarista saa vinkin missä yksi kolikko on joten noiden etsimiseen sai nähdä hieman vaivaa, mutta turhauttavaa se ei ollut.
Tämä maksaa ps3:n storessa vaivaiset 5e ja oli varmaan paras käyttämäni vitonen tämän vuoden puolella.

24 the game

Heti alkuun voin sanoa etten ole katsonut sarjaa kuin ehkä yhden satunnaisen jakson verran joskus ja silti tykkäsin tästä varsin paljon ja voin vaan kuvitella kuinka paljon tämä iskisi johonkin sarjan faniin.
Mukavana yllätyksenä peli antoi valita pelaako 50hz/60hz moodissa ja tarjolla oli myös 480p valinta.
Mä otin tietenkin ntsc valinnan sillä pelin ruudunpäivitys on välillä jossain 20-25 tuntumassa joten jokainen extra frame on tärkeä.

Tämähän on pohjimmiltaan third person toimintaa, mutta mukana on myös muutama ajotehtävä sekä monta minipeliä aina hakkeroinnista kuulusteluun ja nuo tuo mukavasti vaihtelua ja ne on hyvin hoidettu.
Itse räiskintä ajaa asiansa kunhan siihen tottuu parin tunnin jälkeen sillä pohjimmiltaan se toimii kuin gta 5:n assist moodi eli sä lukitut viholliseen, mutta voit vielä vapaasti liikuttaa tähtäintä, mutta jos heilautat nopeasti tähtäimen sen lukitus alueen reunaan niin se lukitus lähtee pois päältä tai vaihtaa vieressä olevaan viholliseen joten oikean tatin kanssa saa olla varsin tarkkana.
Toinen mainittava asia on se kuinka peli haluaa jatkuvasti myös keskittää sen tähtäimen ja sama koskee myös kameran kääntämistä korkeus suunnassa ihan normaalisti kävellessä.
Mulla meni ehkä joku kolmisen tuntia kunnes alkoi headshotteja napsumaan ihan hyvää tahtia.

Tässä ei myöskään pelata pelkästään Jackilla vaan myös Tonyn, Kimin, Michellen ja Chasen saappaisiin hypätään välillä.
Tarinakin kulkee kuten sarjassa eli tunti kerrallaan, mutta ei sentään reaaliajassa vaan mulla tais mennä n.8 tuntia läpäisyyn.
Lähinnä siitä kellosta näkee kuinka lähellä loppua ollaan.
Myös splitscreen efekti on usein käytössä vaikka ei sille sinänsä tarvetta olisi sillä jos vaikka jahtaan jotain autolla niin ei siitä ole mitään iloa jos ruutu jakaantuu ja näen eri kulmasta kuinka joku rekka on tulossa naaman eteen, koska se katse on aika pakko pitää tiessä ja lisäksi nuo kohtaukset kyykyttää ruudunpäivitystä varsin tehokkaasti.
Visuaalisesta puolesta olin ihan positiivisesti yllättynyt ja varsinkin välivideoiden hahmomallit saattaa olla parasta mitä olen ps2 peleissä nähnyt.

Airblade

Tästä tuli aikoinaan pelattua demoa ja tykkäsin siitä ihan helvetisti ja mun mielestä jo pelkkä demo oli paljon parempi peli mitä burnout.
Molemmat siis oli criterionin tuotoksia jotka muistaakseni julkaistiin aika samoihin aikoihin ja burnout oli se joka sai kaiken huomion ja kehut.
No nyt kun vuosia myöhemmin pääsin pelaamaan ihan koko pelin niin mun mielipide ei ole muuttunut mihinkään ja tämä on yks ps2:n aliarvostetuimpia pelejä.

Tämähän on siis lähinnä tony hawk kopio jossa rullalaudan sijasta jalkojen alla on hoverboard.
Pelin tarina moodi eroaa myös haukan kaavasta siinä, että sulla ei ole mitään pisteiden keräämisiä vaan sä keskityt aina ison pahan firman (joka on kaapannut sun kaverin ja luonut jalkojen alla olevan laudan) sabotoimiseen eli tapat vartijoita, tuhoat kameroita ja etsintäkuulutuksia ja muuta vastaavaa.
Kaikki hommat on myös tehtävä yhden session aikana ja jos aika loppuu niin koko kenttä aloitetaan alusta.
Aikaa on kuitenkin heti alussa useampi minuutti ja lisää saa aina kun tuhoaa tai tekee jotain ja ruudun yläreunassa on myös seuraavaan kohteeseen osoittava nuoli joten sokkona näitä ei tarvitse löytää.

Koska lauta leijuu niin sillä voi tehdä perus flippejä ihan milloin vaan ilman hyppäämistä ja näillä täytetään boost mittaria jonka avulla voi kasvattaa nopeutta ja hypätä korkeammalle.
Sä voit myös ottaa katulampuista ja muista tangoista kiinni ja hypätä niiden avulla korkeammalle.
Mikään kovin pitkä tuo tarina moodi ei ole sillä varsinaisia kenttiä on viisi ja lopuksi vielä yksi pakenemis kenttä jossa pitää vaan päästä perille ennen kuin aika loppuu.
Mulla taisi mennä n.3 tuntia ja tuota viimeistä kohtaa yritin varmaan yli 30 minsaa.

Tarinan läpäisyn jälkeen avautuu stunt attack joissa sitten onkin se vanha tony hawk kaava eli sulla on 2 minsaa aikaa ja sun pitää saada tietty määrä pisteitä, kerätä jotain vihreitä ja punaisia logoja tai jtn tai vaikka grindata 10 sekuntia putkeen ja muuta vastaavaa ja tässä moodissa ei ole pakko tehdä kaikkea kerralla vaan voit keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Tätä moodia en jaksanut paria kenttää enempää pelata, mutta se ei ole pelin vika sillä mulla tuo vanha kaava alkoi maistumaan pakkopullalta jo haukan 1+2 remasterissa ekan parin tunnin jälkeen.
Tuon lisäksi on vielä score attack ja free ride moodit ja extroista löytyy making of haastatteluja, musiikkisoitin ja konsepti taidetta.
Visuaalisesti tämä näytti just niin hyvältä mitä muistinkin ja on edelleen yks hienoimpia ps2 pelejä mun mielestä.

Aggressive inline

Extreme rullaluistelua joka tekee oikeastaan kaiken paremmin mitä tony hawk.
Tämä siis tuli ennen tony hawk 4:sta ja tässä on isot avoimet kentät ilman aikarajaa joten sä voit rauhassa tutkia alueita.
Toki sulla on kestävyys mittari joka tyhjenee kun kaatuilet, mutta se myös täyttyy kun tekee temppuja ja niitähän tulee ihan luonnostaan tehtyä ihan jatkuvasti joten mä en ole koskaan nähnyt game over ruutua.
Lisäksi hahmojen statsit kasvaa ihan vaan pelaamalla joten mitä enemmän grindaat tai hypit niin sitä nopeammin statsit kasvaa.

Kenttien haasteet noudattaa tuttua kaavaa eli "grindaa nuo" ja "hyppää tuo gap", mutta on siellä myös tehtäviä jotka hieman muokkaa kenttää kuten vaikka huvipuisto jossa grindaat siipimutterin joka pitää maailmanpyörää paikoillaan joten se pääsee irti.
Joissakin kentissä on myös skatepark haasteita joissa sulla on muutama minuutti aikaa ensin muokata aluetta siirtelemällä ja kääntelemällä osia ja sitten saada vaadittu pistemäärä.
Kentissä on myös piilotettu avain joka avaa jostain toisesta kentästä uuden alueen jossa on vielä lisää haasteita tehtävänä joten pelattavaa riittää.

Mä myös tykkään siitä kuinka tässä on huomattavasti rauhallisempi vauhti mitä haukoissa joissa meno on ihan naurettavaa muutaman grindaus kombon ja rampin jälkeen.
Tässä ehtii oikeasti katsomaan mitä on tulossa ja edes hieman suunnittelemaan mitä meinaa tehdä sensijaan, että kaiken pitää tulla 0.2s aikana lihasmuistista.

Tämäkin oli edelleen just sellainen mitä muistin.

 

[Poistettu jäsen 5945]

Taas on muutama ps1 ja ps2 peli pelattu ja telkkarina sama 21" crt joka kannattaa ottaa huomioon kun puhun pelien graffoista.

Dino crisis

Tämä oli edelleen varsin toimiva tuotos vaikka ressa 3:n jälkeen tämän kartta tuntui huonolta sillä se ei näytä missä kohtaa olet ja mihin suuntaan katsot.
Tuon kun yhdistää vaihtuviin kuvakulmiin ja mun paskaan suuntavaistoon niin sitä sai olla availemassa aika usein.

Easylla aloitin ja sillä pelatessa taskuista löytyy heti alussa myös haulikko ja kranaatinheitin, mutta eipä noita pahemmin tullut käytettyä.
Kranuja tuli käytettyä vasta viimeisessä trex matsissa ja haulikkoa muutamaa kovempaa vihua vastaan.
Yleensä juoksin vaan dinojen ohi ja käytin niitä laser aitoja pitämään ne kurissa ja sen jälkeen varsinkin säästelin ammuksia kun huomasin niiden spawnaavan välillä takaisin.
Muutaman kerran jopa päätin ladata edellisen tallennuksen kun olin tuhlannut liikaa ammuksia etsiessäni mihin pitää mennä seuraavaksi.
Tästä johtuen mulla tietenkin oli niitä aika iso kasa lopussa ja olisin varmaan voinut vaan ampua kaikki vastaantulleet dinot.

Pulmia tässä oli paljon enemmän mitä muistinkaan sillä edes ovet ei aukea avaimilla vaan niihin tarvitaan kaksi koodilevykettä jonka jälkeen murretaan salasana.
Miinusta lopussa olevasta laatikoiden työntely pulmasta joka pitää ratkaista just kuten tekijät on halunneet sillä ilmeisesti jokaista laatikkoa voi työntää vain yhden "ruudun" eteenpäin joten se loogisin vaihtoehto ei toimi vaikka laatikon edessä ei mitään estettä olisikaan.
Visuaalisesti tämä on kestänyt aikaa ihan hyvin, mutta sisätilat on huomattavasti yksinkertaisempia mitä ressoissa sillä nyt ollaan luovuttu esirendatuista taustoista.
Alueelta toiselle siirtyessä myös käytetään edelleen sitä vanhaa tuttua oven avaamis animaatiota, mutta tässä se ei haittaa sillä samalla saa katsella Reginan mukavan muodokasta persettä.

Dino crisis 2

Tämä oli pettymys sillä mä muistin tämän olleen erittäin hyvä ja rento räiskintä ykkösen jälkeen ja räiskiä tässä tosiaan saa sillä sä tapat jo ekan 30 minsan aikana dinoja enemmän mitä ykkösessä yhteensä koko pelin aikana.
Tapoista saa pisteita ja komboista vieläkin enemmän ja niillä sitten ostetaan parempaa asetta, lisää ammuksia ja parannuskamoja.
Se mitä mä en muistanut oli jatkuvasti spawnaavat dinot ja ne tosiaan spawnaa aina kun kuvakulma vaihtuu joten jos tulet vaikka käytävään ja sun selän takana on vain suljettu ovi, niin kuvakulman vaihtuessa sieltä selän takaa hyppää 90% varmuudella dino kimppuun.
Sama homma vaikka jossain isommassa huoneessa joka koostuu nejästä eri kuvakulmasta. Joka kerta kun kuvakulma muuttuu niin dinoja hyppää kimppuun.
Tuo alkoi ärsyttää jo ekan tunnin aikana ja loppua kohden se suorastaan vitutti.

Vaikeahan tämä ei ole sillä aina on varaa ostaa se mitä tarvitaan, mutta silti umpikujasta selkään hyppäävä dino saa veren kiehumaan.
Lisäksi käytössä on vanhat kunnon tankkikontrollit ja staattiset kuvakulmat ja nuo ei vaan sovi näin hektiseen peliin ollenkaan.
Visuaalisesti tämä sentään oli ihan helvetin hieno.

Strider 2

2.5d hack & slash jossa vaan edetään ja laitetaan vihollisia paloiksi. Toiminta on jatkuvaa ja peli kestää ehkä 40 minsaa ekalla kierroksella.
Asetuksista saa säätää kuinka paljon sulla on kestävyyttä ja kuinka vaikeita viholliset on.
Elämiä on tasan yksi, mutta käytössä on loputtomat continuet ja jatkaessa hahmo ilmestyy takaisin just siihen missä se oli.
Silti tämä onnistui paikoitellen ärsyttämään aika kovaa sillä ensinnäkin hahmo pysähtyy aina kun lyöt, paitsi jos juokset niin silloin voit jostain syystä kyllä huitoa samalla, mutta silloin etenemis vauhti on niin kova, että sun kannattaa tietää mitä on tulossa.
Ohjaus tuntuu aivan liian tönköltä kun ottaa huomioon kuinka hektinen peli on ja lisäksi peli hidastelee todella paljon kun ruudulla on edes pikkasen enemmän toimintaa.

Strider

Tätä en aloittanut kovin positiivisella asenteella sillä tämähän on porttaus 80 luvun arcade pelistä joten kakkosen tupla hyppyä ei ole eikä hypyn suuntaa voi muuttaa ilmassa. Elämiä on useampi, mutta kuolema heittää aina edelliseen checkpointiin.
Voitte kuvitella kuinka yllättynyt olin kun huomasin tykkääväni tästä ihan helvetisti enemmän mitä kakkosesta sillä sä voit kävellä ja huitoa samaan aikaan, pelin 2d sprite grafiikka näyttää aivan helvetisti paremmalta mitä kakkosen polygoni suttu eikä ruudunpäivitys hidastele koskaan.
Myös kentät on ihan kunnon kenttiä kun taas kakkosessa koko peli tuntui välillä joltain boss rush moodilta kun ensin oli mini boss ja sitten ehkä pari vihollista ja toinen mini boss ja lopulta se oikea pomo.
Näiden kombo paketti maksoi jenkki storessa 6$ ja ykkösen ansiosta se oli hintansa arvoinen. Oikeastaan pelkkä ykkönen olisi jo tuon arvoinen.

Road trip adventure

Vähemmän tunnettu ps2:n ajopeli joka tunnetaan japanissa choro q nimellä, mutta täällä lännessä nimet vaihtelee jokaisen pelin kohdalla.
Tämähän on siis open world ajelu jossa pelin kaikki hahmot on puhuvia autoja ja tässä on jopa huikea tarina...
Presidentti on kyllästynyt olemaan presidentti ja aikoo antaa paikkansa sille joka voittaa grand prixin joten pelaajan tehtävä on osallistua kisoihin ja pärjätä tarpeeksi hyvin jotta saa paremman lisenssin jolla pääsee parempiin kisoihin ja lopulta grand prixiin.

Tämä ei myöskään ole pelkkää kisojen ajamista sillä tarjolla on myös aika perus fetch questeja sekä monta minipeliä.
Tarjolla on niin golfia, curlingia, mäkihyppyä kuin kalojen pyydystämistäkin ja golf oli oikeasti hyvä, joka on paljon sanottu kun sitä palloa tökitään autolla.
Kerättävänä on myös 100 choro q kolikkoa joita keräämällä saa pelin parhaita osia ja löydettävä on myös 100 valokuvaus kojua.
Mulla on enää muutamat valokuvaus paikat löytämättä ja aikaa mennyt likemmäs 20 tuntia varmaan.

Autoihin saa myös uutta osaa ja heti ekana kannattaakiin ostaa nopeampi ohjaus jotta auto alkaa kääntyä edes jotenkin järkevästi.
Ajofysiikat on niin ja näin sillä välillä joku perus pomppu saattaa pompauttaa auton korkealle ilmaan ja muuta vastaavaa, mutta nuo ei koskaan aiheuttanut häviötä joten ei ne pahemmin haitanneetkaan.
Visuaalisesti tämä on todella vaatimaton jopa ps2 standardeilla ja joku gt3 näyttää ps4 peliltä tähän verrattuna.

Mulle pelin ainoa miinus on tiimi mekaniikka josta ei aluksi tarvitse välittää ollenkaan sillä jos sun tiimikaverit pärjää tarpeeksi hyvin niin saat extra rahaa, mutta muuten niiden ajamisella ei ole mitään väliä.
Kunnes tulee se grand prix jossa jokaisen kuskin pisteet lasketaan yhteen joten jos ne tiimikaverit on jossain jonon häntäpäässä niin sä et voi voittaa.
Ne choro q kolikot kannattaa kerätä ihan vaan jo tämän takia jotta voi toiselle antaa parhaat palikat mitä on tarjolla ja sille toiselle toiseks parhaat palikat niin ne alkaa pärjäämään.
Kolikoiden kerääminen oli myös hyvin tehty sillä yhdestä sivutehtävästä saa skannerin joka näyttää ne minimapissa ja jokaisen kaupungin baarista saa vinkin missä yksi kolikko on joten noiden etsimiseen sai nähdä hieman vaivaa, mutta turhauttavaa se ei ollut.
Tämä maksaa ps3:n storessa vaivaiset 5e ja oli varmaan paras käyttämäni vitonen tämän vuoden puolella.

24 the game

Heti alkuun voin sanoa etten ole katsonut sarjaa kuin ehkä yhden satunnaisen jakson verran joskus ja silti tykkäsin tästä varsin paljon ja voin vaan kuvitella kuinka paljon tämä iskisi johonkin sarjan faniin.
Mukavana yllätyksenä peli antoi valita pelaako 50hz/60hz moodissa ja tarjolla oli myös 480p valinta.
Mä otin tietenkin ntsc valinnan sillä pelin ruudunpäivitys on välillä jossain 20-25 tuntumassa joten jokainen extra frame on tärkeä.

Tämähän on pohjimmiltaan third person toimintaa, mutta mukana on myös muutama ajotehtävä sekä monta minipeliä aina hakkeroinnista kuulusteluun ja nuo tuo mukavasti vaihtelua ja ne on hyvin hoidettu.
Itse räiskintä ajaa asiansa kunhan siihen tottuu parin tunnin jälkeen sillä pohjimmiltaan se toimii kuin gta 5:n assist moodi eli sä lukitut viholliseen, mutta voit vielä vapaasti liikuttaa tähtäintä, mutta jos heilautat nopeasti tähtäimen sen lukitus alueen reunaan niin se lukitus lähtee pois päältä tai vaihtaa vieressä olevaan viholliseen joten oikean tatin kanssa saa olla varsin tarkkana.
Toinen mainittava asia on se kuinka peli haluaa jatkuvasti myös keskittää sen tähtäimen ja sama koskee myös kameran kääntämistä korkeus suunnassa ihan normaalisti kävellessä.
Mulla meni ehkä joku kolmisen tuntia kunnes alkoi headshotteja napsumaan ihan hyvää tahtia.

Tässä ei myöskään pelata pelkästään Jackilla vaan myös Tonyn, Kimin, Michellen ja Chasen saappaisiin hypätään välillä.
Tarinakin kulkee kuten sarjassa eli tunti kerrallaan, mutta ei sentään reaaliajassa vaan mulla tais mennä n.8 tuntia läpäisyyn.
Lähinnä siitä kellosta näkee kuinka lähellä loppua ollaan.
Myös splitscreen efekti on usein käytössä vaikka ei sille sinänsä tarvetta olisi sillä jos vaikka jahtaan jotain autolla niin ei siitä ole mitään iloa jos ruutu jakaantuu ja näen eri kulmasta kuinka joku rekka on tulossa naaman eteen, koska se katse on aika pakko pitää tiessä ja lisäksi nuo kohtaukset kyykyttää ruudunpäivitystä varsin tehokkaasti.
Visuaalisesta puolesta olin ihan positiivisesti yllättynyt ja varsinkin välivideoiden hahmomallit saattaa olla parasta mitä olen ps2 peleissä nähnyt.

Airblade

Tästä tuli aikoinaan pelattua demoa ja tykkäsin siitä ihan helvetisti ja mun mielestä jo pelkkä demo oli paljon parempi peli mitä burnout.
Molemmat siis oli criterionin tuotoksia jotka muistaakseni julkaistiin aika samoihin aikoihin ja burnout oli se joka sai kaiken huomion ja kehut.
No nyt kun vuosia myöhemmin pääsin pelaamaan ihan koko pelin niin mun mielipide ei ole muuttunut mihinkään ja tämä on yks ps2:n aliarvostetuimpia pelejä.

Tämähän on siis lähinnä tony hawk kopio jossa rullalaudan sijasta jalkojen alla on hoverboard.
Pelin tarina moodi eroaa myös haukan kaavasta siinä, että sulla ei ole mitään pisteiden keräämisiä vaan sä keskityt aina ison pahan firman (joka on kaapannut sun kaverin ja luonut jalkojen alla olevan laudan) sabotoimiseen eli tapat vartijoita, tuhoat kameroita ja etsintäkuulutuksia ja muuta vastaavaa.
Kaikki hommat on myös tehtävä yhden session aikana ja jos aika loppuu niin koko kenttä aloitetaan alusta.
Aikaa on kuitenkin heti alussa useampi minuutti ja lisää saa aina kun tuhoaa tai tekee jotain ja ruudun yläreunassa on myös seuraavaan kohteeseen osoittava nuoli joten sokkona näitä ei tarvitse löytää.

Koska lauta leijuu niin sillä voi tehdä perus flippejä ihan milloin vaan ilman hyppäämistä ja näillä täytetään boost mittaria jonka avulla voi kasvattaa nopeutta ja hypätä korkeammalle.
Sä voit myös ottaa katulampuista ja muista tangoista kiinni ja hypätä niiden avulla korkeammalle.
Mikään kovin pitkä tuo tarina moodi ei ole sillä varsinaisia kenttiä on viisi ja lopuksi vielä yksi pakenemis kenttä jossa pitää vaan päästä perille ennen kuin aika loppuu.
Mulla taisi mennä n.3 tuntia ja tuota viimeistä kohtaa yritin varmaan yli 30 minsaa.

Tarinan läpäisyn jälkeen avautuu stunt attack joissa sitten onkin se vanha tony hawk kaava eli sulla on 2 minsaa aikaa ja sun pitää saada tietty määrä pisteitä, kerätä jotain vihreitä ja punaisia logoja tai jtn tai vaikka grindata 10 sekuntia putkeen ja muuta vastaavaa ja tässä moodissa ei ole pakko tehdä kaikkea kerralla vaan voit keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Tätä moodia en jaksanut paria kenttää enempää pelata, mutta se ei ole pelin vika sillä mulla tuo vanha kaava alkoi maistumaan pakkopullalta jo haukan 1+2 remasterissa ekan parin tunnin jälkeen.
Tuon lisäksi on vielä score attack ja free ride moodit ja extroista löytyy making of haastatteluja, musiikkisoitin ja konsepti taidetta.
Visuaalisesti tämä näytti just niin hyvältä mitä muistinkin ja on edelleen yks hienoimpia ps2 pelejä mun mielestä.

Aggressive inline

Extreme rullaluistelua joka tekee oikeastaan kaiken paremmin mitä tony hawk.
Tämä siis tuli ennen tony hawk 4:sta ja tässä on isot avoimet kentät ilman aikarajaa joten sä voit rauhassa tutkia alueita.
Toki sulla on kestävyys mittari joka tyhjenee kun kaatuilet, mutta se myös täyttyy kun tekee temppuja ja niitähän tulee ihan luonnostaan tehtyä ihan jatkuvasti joten mä en ole koskaan nähnyt game over ruutua.
Lisäksi hahmojen statsit kasvaa ihan vaan pelaamalla joten mitä enemmän grindaat tai hypit niin sitä nopeammin statsit kasvaa.

Kenttien haasteet noudattaa tuttua kaavaa eli "grindaa nuo" ja "hyppää tuo gap", mutta on siellä myös tehtäviä jotka hieman muokkaa kenttää kuten vaikka huvipuisto jossa grindaat siipimutterin joka pitää maailmanpyörää paikoillaan joten se pääsee irti.
Joissakin kentissä on myös skatepark haasteita joissa sulla on muutama minuutti aikaa ensin muokata aluetta siirtelemällä ja kääntelemällä osia ja sitten saada vaadittu pistemäärä.
Kentissä on myös piilotettu avain joka avaa jostain toisesta kentästä uuden alueen jossa on vielä lisää haasteita tehtävänä joten pelattavaa riittää.

Mä myös tykkään siitä kuinka tässä on huomattavasti rauhallisempi vauhti mitä haukoissa joissa meno on ihan naurettavaa muutaman grindaus kombon ja rampin jälkeen.
Tässä ehtii oikeasti katsomaan mitä on tulossa ja edes hieman suunnittelemaan mitä meinaa tehdä sensijaan, että kaiken pitää tulla 0.2s aikana lihasmuistista.

Tämäkin oli edelleen just sellainen mitä muistin.

Mukavaa luettavaa taas, meinaa tulla ihan kuume ostaa vanha putkitöllö ja torista kytätä PS1 pakettia

 

[Jartza72]

Mukavaa luettavaa taas, meinaa tulla ihan kuume ostaa vanha putkitöllö ja torista kytätä PS1 pakettia

Mitä?!? Pitäähän tosi pelaajalla olla putkitöllö(jä) ja PS1:ä varastossa juuri tälläisiä "himoja" varten. Ilmankos itse on joutunut vuokraamaan oikein erillisen varaston.

 

[Poistettu jäsen 5945]

Mitä?!? Pitäähän tosi pelaajalla olla putkitöllö(jä) ja PS1:ä varastossa juuri tälläisiä "himoja" varten. Ilmankos itse on joutunut vuokraamaan oikein erillisen varaston.

Multa löytys lapsuudenkodista monia PS1 pelejä kuten kaikki Ressat ja Dino Crisis 1 sekä muita mutta en ole vanhempieni kanssa ollu tekemisissä 10 vuoteen niin jäivät ne vahingossa myös sinne kun muutin pois. En tiedä onko niitä enään edes olemassa kun joskus kuulin että kaikki mitä aikoinaan sinne jätin niin lähti roskiin. Ei olisi kuitenkaan paha alkaa kasaamaan sitä pakettia uudelleen.

 

[Ferraro]

Road trip adventure

Ooh, yksi kaikkien aikojen nostalgisimmista peleistä itselleni! Saatiin tai ostettiin tämä puoliksi veljeni kanssa yhtenä ensimmäisistä PS2-peleistämme, ja se on tullut pelattua ehkä toistakymmentä kertaa läpi. Alussa tosin tuli lähinnä väännettyä autofutista ynnä muita minipelejä kun ei tekstipohjaista englanninkielistä tarinaa oikein 8-vuotiaana kunnolla ymmärtänyt. Ala-asteen aikana tällä pelillä oli kuitenkin yllättävänkin suuri rooli toimia motivaattorina englannin opettelulle, mistä voi näin jälkeenpäin olla erittäin tyytyväinen. Oli hienoa kun varsin laajaa tarinaa ja dialogia alkoi vihdoinkin ymmärtää ja sitä pystyi pari vuotta nuoremmalle veljellekin kääntämään. Tähän liittyen muutenkin hyvä juttu, että omia suosikkipelejä ei lapsuudessa juurikaan ollut vielä lokalisoitu, niin kielitaito kehittyi paljon nopeammin kuin se ehkä muuten olisi tehnyt.

Niin, ja Rocket League on minulle edelleen ja aina Road Trip Adventuren autofutiksen ripoff.

 

[pelle]

Ei olisi kuitenkaan paha alkaa kasaamaan sitä pakettia uudelleen.

On se nyky hinnoilla jos fyysisenä haluaisit. Ellet sitten sattuisi jostain kirpparilta löytämään halvalla.
Diginä kolme ekaa ressaa on meidän storessa 10e/kpl tai koko trilogia 15e.
Jenkkien storessa dino crisis 1&2 6$ kpl. Meillä noita ei ole myynnissä ollenkaan.

Toki peleistä riippuen täytyy käyttää joko ps3:sta tai vitaa (muistaakseni vain toinen löysi koko ressa trilogian yhtenä pakettina) pelien ostamiseen ja kaikki täytyy itse etsiä hakua käyttämällä sillä meidän storessa ei ole omaa kategoriaa ps1 ja ps2 peleille kuten jenkki storessa ja sielläkin osa peleistä löytyy vain hakua käyttämällä.

Mä olen käyttänyt näitä wikin listoja apuna, mutta nämäkään ei ole ajan tasalla sillä osa peleistä puuttuu, mutta eipähän ainakaan tuhlaa aikaa etsimällä peliä jota alunperinkään ei ole ollut.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_PS_one_Classics_(PAL_region)
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_PS_one_Classics_(North_America)
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_PlayStation_2_Classics_for_PlayStation_3

Niin, ja Rocket League on minulle edelleen ja aina Road Trip Adventuren autofutiksen ripoff.

Kuten myös pixarin cars leffa sillä choro q:n puhuvat autot tuli sitä ennen.

edit:

Unohdin vielä kolme peliä.

Rayman 2 the great escape (ps1)

Eka pelaamani rayman oli origins joten tämä oli uusi kokemus ja varsin mainio olikin.
Toisin kuin ykkönen joka oli niin masokistisen vaikea, että hyvin harva varmasti pelasi sen huijaamatta läpi niin tämä tarjoaa loputtomat elämät ja varsin leppoisan tasoloikkaseikkailun.
Videoita katsomalla kuitenkin selvisi kuinka tästä versiosta puuttuu iso määrä sisältöä dreamcast versioon verrattuna ja hahmot puhuu ihan englantia kun taas dreamcastilla ne puhuu jotain keksittyä siansaksaa.
Kumpikaan ei sinänsä haitannut ja tuo jälkimmäinen asia oli suorastaan plussaa sillä mua se keksitty mongerrus alkoi ärsyttää jo videoita katsoessa.

Pelattavuus toimii varsin hyvin ja nyt reiska ampuu jotain maagisia ammuksia käsillään ja nämä tähdätään kohti vihollista ihan automaattisesti.
Lisäksi voi painaa L2:n pohjaan jolloin normaalin liikkumisen sijaan vasen tatti liikuttaa reiskaa eteen, taakse ja sivuille ja tuossa moodissa onkin varsin helppoa väistellä vihollisten hyökkäyksiä.
Kamera tietenkin aiheuttaa omat ongelmansa välillä, mutta ei tässäkään sen enempää ongelmia ollut mitä toy story 2:ssa.

Mulle ainoa miinus oli viimeisen pomon toinen vaihe joka on lentely kenttä ja välillä sun pitää väistellä piikkipalloja jotka se heittää sun naaman eteen.
Näissä on yleensä vapaa kohta jossain neljästä kulmasta, mutta varsin usein otin osumaa vaikka olin just niin paljon vaikka ylävasemmalla kuin vaan on mahdollista ja kun tuo tapahtuu kolmesti peräkkäin niin alkaa se kuuluisa vitutuskäyrä nousemaan.

Tuota lukuunottamatta pelaaminen oli mukavan sujuvaa ja reilua ja aikaa taisi mennä joku viitisen tuntia joka vitosen hinnalla oli ihan ok, mutta jos tästä olisi aikoinaan maksanut sen yli 300 markkaa niin olisi saattanut hieman harmittaa.
Jos kerää vähintään 90% collectibleista niin pääsee pelaamaan rayman 2:n beta versiota joka on samanlainen 2d peli mitä eka rayman.
Onneksi tuo jäi vaan beta tasolle.

Ridge racer type 4

Mä ostin tän aikoinaan heti julkaisussa kun sitä arvosteluissa hehkutettiin ja peli oli pettymys ja vieläkään mä en vaan voi käsittää miten tätä edelleen pidetään erittäin hyvänä ja jotkut jopa sarjan parhaana.
Pelin päämoodi on real racing roots 99 grand prix jossa ajetaan kahdeksan kilpailua, kyllä, kahdeksan.
Kun nuo on ajettu niin peli oli sitten siinä.
Toki voit pelata uudestaan eri tiimillä ja jokainen neljästä vastaa eri vaikeustasoa, mutta ainoa asia joka muuttuu on auton ajettavuus ja expert tason autot onkin huomattavasti hitaampia mitä muut ja kääntyy myös paljon huonommin.

Lisäksi on duel moodi jossa voi saada neljä uutta autoa voittamalla ne. Tässä on se kaikki varsinainen sisältö joka on varsin minimaalista jopa ps1 pelien standardeilla.
Toki kerättävänä on yli 300 autoa, mutta oikeasti pelissä on vain muutama eri auto ja niistä on monta eri varianttia joiden nopeus saattaa vaihdella +/-5km/t ja muuta vastaavaa eli oikeasti tässä ei todellakaan ole yli 300 eri autoa.
Lisäksi noiden saaminen on tehty niin typerästi kuin vaan mahdollista sillä jos sä voitat kaikki kahdeksan kisaa niin sulla on kaikki sen tiimin parhaat autot.

No miten ne muut autot saa? Sijoittumalla huonommin.
Tässä on esimerkki jossa on jokaisen kahdeksan kisan sijoitukset:

11 11 1111=parhaat autot
12 11 1111=Yksi uusi auto
12 12 1111=yksi uusi auto

Sun täytyy yhden videon mukaan ajaa vähintään 78 kertaa tuo grand prix läpi jos jostain syystä haluat ne kaikki ja tuolla tavalla aina vaihdella sijoituksia. Tähän sopisi se klassinen "WHAT WERE THEY THINKING?!?" jonka avgn aina sanoo jossain vaiheessa.
Lisäksi pelin soundtrack on ihan paska vaikka sitäkin kehutaan ihan kaikkialla.
Tai ei se huono ole, mutta se ei vaan sovi arcade kaahailuun mitenkään sillä enimmäkseen musiikki on varsin rauhallista ja usein hieman jazz tyylistä menoa jossa välillä on pianokin mukana.
Tuollainen sopisi vaikka persona vitoseen kun yöllä kävelet kaupungilla, mutta ei tällaiseen sitten mitenkään.

Ridge racer 5

Tämä oli eka ps2 peli jonka ostin koneen yhteydessä 21 vuotta sitten ja onhan se edelleen hyvä ja sellainen mitä muistinkin.
No okei sahalaitaa on reippaasti enemmän mitä muistin ja tuostahan peli sai kritiikkiä jo julkaisussa.
Neloseen verrattuna kisoja on enemmän, ajettavuus parempi, uudet autot ja moottorit saa järkevästi ja soundtrack on helvetisti parempi.

Toki makuja on monia, mutta kumpi teillä saa paremmin aikaan kunnon kisa fiiliksen kun tarkoitus on ajaa autoilla sladissa likemmäs 300km/t.
Edes kesyin ridge racer 5:n biisi ei ole sellainen mitä tuo linkkaamani type 4 biisi.

 

[pelle]

Motorstorm arctic edge (ps2) on peli jota mun ei todellakaan olisi kannattanut ostaa eilen.

Alku on ihan lupaava sillä peli näyttää varsin kivalta kun ottaa huomioon, että se on psp pelin porttaus, soundtrack on hyvä ja radat ihan jees. Varsinkin jos vertaa apocalypseen jossa oli ties mitä maanjäristystä ja sortuvaa rakennusta jatkuvasti.
Tässä saattaa parilla radalla tulla lumivyöry, mutta jos vauhtia on tarpeeksi niin sen alta ehtii aina pois.

Mutta mitä pidemmälle pelaa niin sitä useammin alkaa tulemaan pakottava tarve heittää ohjain seinään ja taittaa levy kahtia sillä tekoäly huijaa niin saatanasti ja ajaa ihan selvästi autoilla joissa on aivan eri statsit.
Aluksi kaikki on ok. Jos et kolaroi ja boostaat jatkuvasti niin voitat ja näin sen pitäisikin olla.
Kuitenkin viimeistään rank 5:n loppupuolella tekoäly alkaa huijaamaan oikein kunnolla.

Esimerkkinä moottoripyörä kisa jossa mä vedän boostin kanssa ja moottori on just räjähtämässä niin tekoäly tulee identtisellä pyörällä ohi ilman boostia.
Kisan startissa se kiihdyttää paljon kovempaa identtisellä autolla.
Meitsi vetää buggylla jossa on kiihtyvyys 4.5 (5 on maksimi) boostin kanssa mutkasta ulos niin vierellä ajelee kuorma-auto jonka kiihtyvyys on 1.5.

Nämä ei edes ole mitään harvinaisia tapauksia vaan tapahtuu ihan joka kisassa rank 5:n jälkeen.
Rank 8 on maksimi ja mulla puuttuu vajaa 200 pistettä rank 7:sta ja olen tahkonnut tätä yhdeksästä asti aamulla koska olen jääräpää joka yrittää päästä ostamansa pelit läpi ettei rahat mene hukkaan.
Tämän kanssa saattaa kyllä mennä rahat sekä käytetty aika hukkaan. Taidot kyllä riittää läpäisyyn, mutta hermot alkaa olla aika heikoilla tuon huijaavan tekoälyn kanssa.

 

[Poistettu jäsen 5945]

Motorstorm arctic edge (ps2) on peli jota mun ei todellakaan olisi kannattanut ostaa eilen.

Alku on ihan lupaava sillä peli näyttää varsin kivalta kun ottaa huomioon, että se on psp pelin porttaus, soundtrack on hyvä ja radat ihan jees. Varsinkin jos vertaa apocalypseen jossa oli ties mitä maanjäristystä ja sortuvaa rakennusta jatkuvasti.
Tässä saattaa parilla radalla tulla lumivyöry, mutta jos vauhtia on tarpeeksi niin sen alta ehtii aina pois.

Mutta mitä pidemmälle pelaa niin sitä useammin alkaa tulemaan pakottava tarve heittää ohjain seinään ja taittaa levy kahtia sillä tekoäly huijaa niin saatanasti ja ajaa ihan selvästi autoilla joissa on aivan eri statsit.
Aluksi kaikki on ok. Jos et kolaroi ja boostaat jatkuvasti niin voitat ja näin sen pitäisikin olla.
Kuitenkin viimeistään rank 5:n loppupuolella tekoäly alkaa huijaamaan oikein kunnolla.

Esimerkkinä moottoripyörä kisa jossa mä vedän boostin kanssa ja moottori on just räjähtämässä niin tekoäly tulee identtisellä pyörällä ohi ilman boostia.
Kisan startissa se kiihdyttää paljon kovempaa identtisellä autolla.
Meitsi vetää buggylla jossa on kiihtyvyys 4.5 (5 on maksimi) boostin kanssa mutkasta ulos niin vierellä ajelee kuorma-auto jonka kiihtyvyys on 1.5.

Nämä ei edes ole mitään harvinaisia tapauksia vaan tapahtuu ihan joka kisassa rank 5:n jälkeen.
Rank 8 on maksimi ja mulla puuttuu vajaa 200 pistettä rank 7:sta ja olen tahkonnut tätä yhdeksästä asti aamulla koska olen jääräpää joka yrittää päästä ostamansa pelit läpi ettei rahat mene hukkaan.
Tämän kanssa saattaa kyllä mennä rahat sekä käytetty aika hukkaan. Taidot kyllä riittää läpäisyyn, mutta hermot alkaa olla aika heikoilla tuon huijaavan tekoälyn kanssa.

Tuo Motorstromin kuminauha tekoäly oli kyllä oksettavan vittumainen.

 

[pelle]

Arctic edge teknisesti "läpi" eli kun sain kasi rankin auki niin hyppäsin suoraan viimeiseen kisaan ja voitin sen.
Eihän tämä anna edes lopputekstejä ruudulle ennen kuin olet saanut kaikista kultaa ja siihen mä en todellakaan ala.
Varsinkin kun tässä on myös muutama kolmen kisan sarja jonka voittamalla saa parhaan version käytössä olevasta autoluokasta sillä noissa se huijaava tekoäly raivostuttaa vielä enemmän, koska et voi aloittaa yksittäistä kisaa alusta vaan ainoastaan koko sarjan.

Tuli vielä free playn puolella ajettua kaikki radat oikeaan ja väärään suuntaan ja laitoin vastustajille saman autoluokan mitä itsellä oli ja vaikeustason easylle niin oli kiva ajaa.
Miksei tuota vaikeustaso valintaa ole voitu sinne festivaalin puolelle laittaa myös niin tämä olisi ollut paljon parempi kokemus ja tuo sama idioottimainen asia vaivaa todella montaa tuon aikaista autopeliä ja mä en ole koskaan tajunnut mikä pointti on nähdä vaivaa eri vaikeustasojen luomiseen ja sitten niitä ei laiteta varsinaiseen uramoodiin ollenkaan.

 

[pelle]

Moto racer 2 (ps1)

Ihan kiva arcade ajelu. Tarjolla yli 30 rataa, kolme vaikeustasoa, arcade / simulation moodi sekä rataeditori.
Superbike kisoissa ajomalli muuttuu varsin paljon sillä arcade moodissa lähinnä kaatuu jos vetää turbon kanssa keula pystyssä ratavalliin tai toista kuskia päin.
Simulation moodissa kaatuu kun hieman hipaisee kaidetta ja perä lähtee äärimmäisen herkästi alta kun hiukankin käyt radan ulkopuolella.
Motocross kisoissa en sitten huomannutkaan mitään eroa.
Ruudunpäivitys on kyllä paikoitellen todella kamala ja alkaa vaikuttamaan jo ajamiseenkin välillä.
Siitäkin huolimatta tuli kaikki mestaruudet ajettua ensin arcade moodissa easylla, sitten simualtion moodissa easylla ja vielä arcade moodissa normalilla.
Mikään pitkä tämä ei ole sillä kaikkien mestaruuksien ajamiseen menee alle 2.5 tuntia.

Batman begins (ps2)

Jos on pelannut eurocomin tekemiä bondeja ps2:lla niin tietää jo mitä on luvassa sillä tämä on aika samalla kaavalla tehty lineaarinen toimintaseikkailu jossa päästään myös ajamaan batmobiililla kahden kentän verran.
Myöskään mitään arkham sarjasta tuttuja stalker huoneita ei ole vaikka välillä voitkin kiipeillä katon rajassa putkea pitkin ja napata alapuolelta pahaa aavistamattoman vihollisen.
Välillä voit myös aiheuttaa pientä tuhoa ympäristössä ja kaikki tämä saa viholliset pelkäämään jopa niin paljon, että ne tiputtaa aseensakin lattialle jonka jälkeen niitä voi mennä turvallisesti leipomaan turpaan.
Jos ne pelkää sua tarpeeksi niin viimeistely animaation aikana ne jopa näkee batmanin jonain demonina.

Myös tiirikointia ja hakkerointia päästään harrastamaan pari kertaa vaikka tuo koostuukin x napin painamisesta oikeaan aikaan.
Ajelu kentät tuo myös hyvää vaihtelua ja ajettavuus on hemmetin hyvä.
Tässä on myös leffan näyttelijät hahmojen ääninä joten se puolikin on kunnossa.
Mikään pitkä kokemus ei tämäkään ole ja mulla tais mennä 6-7 tuntia. Tykkäsin tästä kuitenkin enemmän mitä arkham knightista.

Headhunter (ps2)

Third person räiskintää / hiiviskelyä.
Pelin maailma on ottanut aika paljonkin vaikutteita robocopista sillä heti aluksi isketään saman tyylinen uutislähetys ruutuun, latausruuduissa saadaan katsella propaganda kuvia elintenluovutuksesta joka on iso osa pelin tarinaa ja lakiakin valvoo iso korporaatio.
Rikollisillakin on oma "pörssi" ja niistä saatava palkkio nousee tehtyjen rikosten myötä ja laskee jos tyyppi menee vaikka kuntoutumaan. Rikollisen napannut headhunter saa 10% palkkiosta ja loput menee tuolle korporaatiolle, siis jos kyseinen rikollinen pystyy maksamaan sen halutun summan. Jos ei niin sitten laitetaan elimet kierrätykseen.

Pelaajan hahmona on Jack Wade joka herää jostain operointi pöydältä, pakenee ja menettää tajuntansa ja seuraavaksi herää sairaalasta.
Tarina oli kiinnostava niin kauan kun se keskittyi elinkauppaan, murhan selvittämiseen ja syndikaatin touhuihin, mutta sitten lopussa on jostain syystä päätetty vetää kliseinen "hullu tiedemies haluaa tuhota maailman ja luo oman superihmisen" kortti joka ei sopinut pelin maailmaan sitten mitenkään.

Tämähän oli alunperin dreamcast peli ja varmaan siitä johtuen oikealla tatilla ei voi kääntää kameraa. Oikeastaan sitä ei voi kääntää mitenkään vaan se seuraa Jackin liikkeitä enemmän tai vähemmän onnistuneesti ja aseella tähdätessä se sitten hyppää selän taa.
Tähtääminenkin hoidetaan lukituksen kanssa ja osumatarkkuus tunnutaan heittävän arvalla jokaisen laukauksen kohdalla.
Onneksi perus pistoolissa on sentään loputtomat ammukset ja hiipiminen on myös aina hyvä vaihtoehto sillä viholliset ei kuule vaikka juoksisit niiden selän taa.
Oikeasti tuo ohjaus aiheutti paljon vähemmän ongelmia kuin mitä oletin sillä pelaajaa ei laiteta koskaan minkään hektisen tulitaistelun keskelle jossa tullaan kimppuun joka suunnasta.

Myös simppeliä pulman ratkontaa on tarjolla hieman vaihtelua tuomaan ja myös prätkällä päästään ajamaan kenttien välissä, mutta sitä käytetään ihan vaan paikasta toiseen siirtymiseen etkä voi myöskään poistua sen päältä silloin kun haluat.
Tehtävien välissä suoritetaan myös hieman mgs tyylisiä vr tehtäviä jotta Jack saa kovemman tason lisenssin ja sen avulla saa parempaa varustusta.

Mä veikkaan, että monelle pelin nimi on outo, mutta kun siitä näkee video klipin tai pari kuvaa niin se palautuu mieleen heti.
Itse muistan lukeneeni psm2 lehdestä arvostelun joskus ja tämä oli niitä pelejä jota halusin pelata, mutta jostain syystä se jäi ostamatta.
Veikkaan johtuneen ihan siitä, että vuonna 2001 ei läheskään kaikkia pelejä löytänyt suomen kauppojen hyllyiltä ja silloin ei pahemmin mitään netistä vielä osteltu.
Ihan jees kokemus kun ohjaukseen tottui.

 

[pelle]

Tänään tuli aloitettua driver parallel lines. Pelannut kuutisen tuntia ja tehnyt ehkä neljä tai viisi tarina tehtävää.
Heti ekana aloin videon avulla keräämään kaupunkiin piilotettuja tähtiä joita on yhteensä 50 ja niistä saa varsin käyttökelpoisia bonuksia.
10=50% lisää kestävyyttä
20=Tupla määrä nitroa
30=Ammusten maksimimäärä tuplaantuu
40=Omasta tallista löytyvät autot saa lisää kestävyyttä
50=Kaikki autojen modit, viritykset sekä ammukset on ilmaisia.

Kaikelle tulee aivan varmasti tarvetta sillä jo ekassa kunnon tehtävässä piti vaan ajaa viiteen paikkaan keräämään rahat ja joka paikassa tuli aina auto tai kaksi perään ammuskelemaan sua jatkuvasti joten auto kärysi jo parin pysähdyksen jälkeen.
Sitten kun aikakausi vaihtuu modernimpaan niin sama kerääminen on taas edessä ja silloinkin saa vaan nuo samat bonukset.

Kaduilla on myös omaan makuun aivan liikaa liikennettä sillä välillä ei meinaa päästä mistään ohi ja poliisitkin lähtee perään jos ajat ylinopeutta tai edes pikkasen poltat kumia.
Mä luulin, että tuosta luovuttiin jo viimeistään driver 2:n jälkeen, mutta ei ilmeisesti. Mä en tykännyt tuosta mekaniikasta edes ykkösessä, mutta siinä kaupungit oli varsin pieniä joten paikasta toiseen siirtyminen oli silti nopeaa.
Visuaalisesti tämä on ihan ok kun ottaa huomioon kuinka iso kaupunki on ja kuinka paljon siellä on liikennettä ja ruudunpäivityskin on pysynyt sujuvana suurimman osan ajasta.

Siitä plussaa kuinka hahmolla ja autolla on oma felony mittari joten jos autolla on mittari maksimissa ja hahmolla tyhjä niin kytät kadotettua voi vaan hypätä autosta pihalle ja ketään ei kiinnosta

 

[pelle]

Parallel lines saatu päätökseen edellispäivänä ja kyllä se liikenteen määrä ja poliisit oli se isoin ärsytyksen aihe loppuun asti sillä noiden takia kaupungilla ajaminen ei vaan ole hauskaa kun ajaminen on jatkuvaa hidastelua.
Varsinkin 70 luvulla monet autot on jopa niin leveitä ettei niillä vaan mahdu ajamaan kahden auton välistä.
Sitten jos tulet liikennevaloihin ja ne on just vaihtuneet punaiseksi ja samassa risteyksessä on myös poliisi odottamassa niin on nopeampaa vaan kävellä sen risteyksen yli ja ottaa kadun reunasta uusi auto sillä pysäköidyn auton varastaminen ei ole rikos, koska muuten saat odottaa siinä risteyksessä pari minuutta tai vaihtoehtoisesti ottaa poliisit perään.

Tuon takia en jaksanut mitään sivutehtäviäkään tehdä tarinan jälkeen sillä olin saanut tarpeekseni siitä jatkuvasta ruuhkasta.
Jos haluan istua minuutteja liikennevaloissa tai madella kolmeakymppiä sillalla, koska ohikaan ei pääse niin mä menen vuokraamaan auton.
Tarinan lisäksihän tässä on katukisoja, taksi tehtäviä, checkpoint time trialeita ja aika paljon muutakin.
Ne suljetuilla kilparadoilla ajettavat kisat ajoin kaikilla vaikeustasoilla, koska nuo radat on suoraan autotallin vieressä ja sitten tuli ajettua myös kaksi gp kisaa joissa ajetaan vaan tyhjillä kaduilla.

Sentään tarina oli hyvä vaikka olikin kliseinen "sun kaverit petti sut joten nyt tapetaan ne kaikki" ja mukaan mahtui pari erittäin hyvää tehtävää, mutta myös pari aivan helvetin ärsyttävää tehtävää joista pahin esimerkki oli Candy jossa pitää lähteä jahtaamaan sitä autolla sen jälkeen kun suhun ollaan pistetty iso määtä huumeita.
Näitähän on nähty esim gta:ssa, mutta missään pelissä ei ole ikinä mennyt ruutu niin epäselväksi mitä tässä.
Katsokaa tuosta 3:50 kohdasta eteenpäin. Mulla oli vielä yö tuon tehtävän aikana joka teki siitä vieläkin epäselvemmän.
PC versiossa sitten onkin vaan hieman motion blurria ruudulla joten pc pelaajat pääsi paljon helpommalla.




Driver renegade 3d tuli haettua eilen ja pelattua läpi sillä tarina kestää vain hieman yli tunnin.
Peli sijoittuu ykkösen ja kakkosen väliin ja Tanner onkin ottanut loparit poliisin hommista ja jakaa nyt oman käden oikeutta.
Tarina kerrotaan minimalistisesti animoidun sarjakuvan tyylisesti tehtävien välissä ja mä sainkin parit hyvät naurut dialogista.
Itse kaupunki näyttää 3ds peliksi ihan kivalta, mutta kadut on aivan kuolleita sillä ehkä viiden sekunnin välein vastaan tulee yksi auto.
Jos olisin pelannut tän minä tahansa muuna ajankohtana niin katujen tyhjyys olisi ollut iso miinus, mutta nyt tämän pelaaminen oli todella terapeuttista parallel linesin jälkeen.

Itse tehtävät toistaa vain paria eri kaavaa.
Sun pitää joko tuhota tietty määrä autoja, tuhota jotain muuta tai päästä vaan ehjänä päämäärään.
Ihan sama mitä tehdään niin vihollisia tulee jatkuvasti päälle ja ainakin easylla ne räjähti aina kun ne osui joten siellä on jotain kamikazeja ratissa.
Aseita ei ole, mutta autolla voi tehdä L ja R napeilla hyökkäyksen sivulle kuten wheelman pelissä ja tämä onkin se ainoa tapa hyökätä jos suoraan päin ajamista ei lasketa.
Tarinan lisäksi on career jossa on useampi eri moodi ja kaikissa aina 12 kisaa / tehtävää joten kyllä tähän saa muutaman tunnin upotettua vaikka tarina lyhyt onkin.

Need for speed underground 2 tuli aloitettua tänään ja se onkin kestänyt aikaa erittäin hyvin ja lähinnä siinä häiritsee se täysin ylilyöty motion blur jota ei saa pois.
Lisäksi mulla bugaa moottorin äänet tai sitten se on joku ps2 version ominaisuus.
Third person kamerassa ne kuuluu ihan kuten pitääkin, mutta konepelti ja puskuri kamerassa ne on todella hiljaiset.
Siis niin hiljaiset, että jos menet heittämään kaikki muut äänet minimiin ja nostat telkkarin äänenvoimakkuutta tuplasti (on mulla sentään kuulokkeet siinä kiinni) niin moottorin ääni alkaa jo kuulumaan kohtuu selvästi, mutta tuossa vaiheessa kaikki vaihteiston äänet on jo häiritsevän kovat.
Välillä moottorin äänet saattaa kuulua normaalisti pari sekuntia kunnes ne taas vaimenee.
Mä en löytänyt googlellakaan mitään tuohon liittyvää.

Onneksi pelin musiikit on sentään edelleen hemmetin hyvät ja muutenkin peli on just sellainen mitä muistinkin, mutta kyllä tuo ääni ongelma fiilistä tiputtaa aika paljon.

 

[nedruska]

Mulla on ollut tässä jonkin aikaa jo pelattavana Switchin SNES-kirjastosta löytynyt Mario's Super Picross. Peli ei Super Nintendon aikaan vielä länteen löytänyt, mutta löytyy nykyään myös lännen tarjonnasta sekä Switch-onlinen että virtual consolien kautta. Käännökset on kuitenkin tässä pelissä jätetty melko puolitiehen, sillä esimerkiksi puzzlejen ratkaisujen nimet on pelkästään japaniksi näkyvissä. Onneksi itse picrossien pelailu ei paljoa ohjeiden tai tarinanlukua tarvi, niin tämä ei kuitenkaan haittaa pelailua, vaikkei japania ymmärtäisikään.

Peli oli ihan hyvä perus picross. Kaikenkaikkiaan pelissä on 300 eri picross puzzlea, joihin mulla ainakin meni toista kuukautta selvittää kaikki (toki en tätä mitään 8 tunnin maratoneja päivässä vetänyt). Osa puzzleista oli hyvinkin simppeleitä alle minuutissa läpivedettäviä ja osa todella haastavia, joiden kanssa sai painia yli puoli tuntia. Tässä ei myöskään ikä paljoa näy, koska eipä uudemmat pelaamani picross-pelit (lähinnä 3DS:n Zelda ja Pokemon picrossit konsolipeliversiosta puhuttaessa) ole tätä kummempia. Jos siis tykkää näistä picross-puzzeleista, niin tässä on hetkeksi puuhaa tarjolla.

 

[pelle]

NFS: underground 2 olikin paljon pidempi mitä muistin sillä tarinan läpäisyyn meni yli 20 tuntia ja pelasin easylla joten paria kiihdytyskisaa lukuunottamatta voitin kaikki ekalla yrityksellä.
Eilen luin, että pelissä olisi 220 kisaa ja mä pelasin niistä 144 statsien mukaan. Lisäksi kaupungilla ajelee kuskeja jotka voit haastaa ja jos haluat avata kaikki uniikit osat niin noitakin pitää voittaa yli 40 joten aikaa tähän saa kulumaan.

Valitettavasti peli alkaa toistamaan itseään loppua kohden ja isoin syyllinen on underground racing league kisat joissa ajetaan suljetuilla kilparadoilla.
Toinen on lentokentällä ja toinen metsän ympäröimä enemmän oikeaa kilparataa muistuttava rata. Kummallakin on vain pari eri variaatiota ja noita hinkataan todella monta kertaa.
Pelkästään viimeisessä osiossa on viisi lentokentälle sijoittuvaa 2-3 kisaa sisältävää sarjaa. Noista olisi voitu leikata vähintään puolet pois eikä mitään olisi menetetty.
Tuo häiritsi kyllä jo 18 vuotta sitten ja olikin niitä harvoja asioita jotka tästä vielä muistin.

Positiivisena asiana vaihdoin eilen sen aloitus 240sx:n supraan ja siinä äänet toimi paremmin. Kyllä ne edelleen useasti katosi, mutta ei sentään niin usein mitä nissanin kanssa joten ajamisen fiilis oli paljon parempi.
Muutenkin oli hienoa pelata pitkästä aikaa sarjan peliä jossa autoa ajetaan normaalisti eikä jollain burnout fysiikoilla.
Kyllähän heatissa saa autosta tehtyä ns.grip auton, mutta silti sen ajettavuus on valovuosia tätä perässä enkä usko, että seuraavassakaan palataan vanhaan.

Yksi asiahan tässä on saanut kritiikkiä myös jo julkaisussa ja se on autojen pakotettu tuunaus.
Pelissähän ei etene ellei tee autosta tarpeeksi hienon näköistä ja pääse lehden tai dvd:n kanteen.
Ongelma on siinä, että kaikille osille on määritetty joku arvo sen mukaan kuinka hienoja ne mukamas on ja usein sun on pakko tehdä autosta aika ruma jotta se saa täydet 10 tähteä joka pelin lopussa vaaditaan.
Joten olikin yllätys kun mä sainkin suprasta tehtyä ihan silmää miellyttävän. Onhan tuo harmaa aika tylsä väri, mutta se sopi parhaiten hiilikuitu osien kanssa.



PC versioonhan on modi tarjolla joka heittää heti auton arvon maksimiin joten voit pelata koko pelin vaikka täysin vakion näköisellä autolla jos haluat.
Muutenkaan en ps2 versiota suosittele jos muita vaihtoehtoja on ja nostalgia himot on kovat sillä se kärsii ajoittain varsin pahoista ruudunpäivitys ongelmista. Esim jos driftauksessa menee kolme autoa edellä niin tuntui kuin ruudunpäivitys olisi alle 10fps ja sama tapahtui joidenkin kisojen starteissakin joten tuonkin takia oli hyvä, että olin yleensä ennen toista mutkaa ekana ja siellä pysyin.
Easy todellakin on helppo tässä pelissä ja se olikin yksi syy miksi tämän halusin pelata uudestaan kun tiesi luvassa olevan rentoa ajamista.
Eka underground kärsi niin järkystä kuminauhasta ettei vaikeustasolla tuntunut olevan mitään väliä. Pelasin mä senkin aikoinaan kolmesti ja joka kerta se kävi vaan enemmän hermoille.

Pienistä vioistaan huolimatta tämä on edelleen yks sarjan parhaita pelejä ja edelleen kokemisen arvoinen vaikka olisi aikoinaan kokonaan jäänyt pelaamatta.

Tuosta tulikin suoraan hypättyä porsche challengen (ps1) pariin ja mun piti vaan testata sitä, mutta se tulikin pelattua läpi kun siinä meni vaan n.tunti.
Tarjolla on siis tasan yksi auto eli porsche boxter ja neljä ympäristöä joista jokaisessa on radan lyhyt ja pitkä versio sekä interaktiivinen versio jossa joka kierroksella avautuu randomisti radan eri osioita ja oikoreittejä ja pelin äänimaailma antaa myös vinkkiä näistä.
Esim alpeilla on tasoristeys jonka ylittämällä mennään sille pidemmälle reitille ja jos tasoristeyksen kellot kilkattaa niin tiedät puomien olevan alhaalla ennen kuin edes näet niitä.

Hahmoja on tarjolla muutama, mutta niiden ero on eri värisessä autossa. Myös vaikeustasoja on kolme ja ajomallin saa valita arcaden ja simulationin väliltä. Mä pelasin arcadella enkä tuota simu moodia vielä testannut.
Mestaruuden voittamisen jälkeen avautuu vielä mirror mode.
Erittäin kiva nostalgia pommi sillä tämä oli eka peli jonka aikoinaan sain pleikkarin kanssa.

 

[pelle]

Pirates: the legend of black Kat (ps2)

Third person toiminta seikkailu joka sisältää myös laivataisteluita.
Mikään kovin monimutkainen tai monipuolinen tämä ei ole sillä sulla on vain yksi muutaman iskun kombo ja lisäksi voit hypätä ja blokata.
Miekan lisäksi pelin edetessä saa jos jonkinlaista kakkosasetta mukaan kuten ruutitynnyri, heittoveitsiä, myrkkynuolia ja jopa pieniä tikipatsaita joiden avulla voi esim laittaa tulta tai jäätä satamaan taivaalta vihollisten niskaan.
Tästä päästäänkin yhteen pelin ongelmista eli nuo kaikki on listassa jota selataan r1 ja r2 napeilla ja lopussa siellä taitaa olla reippaasti yli 10 asetta.
Sulla on esim heittoveitsi, kirves ja leka jotka kaikki tekee täysin saman asian, mutta jokainen on edellistä tehokkaampi. Miksei noitakin ole laitettu vaan päivitykseksi oman erillisen aseen sijaan niin se lista ei paisuisi niin paljoa.

Ei tuo kuitenkaan niin iso onglema ole mitä luulisi sillä yksikään vihollinen ei tunnu olevan sua nopeampi joten voit aina vaan juosta karkuun kun tuota listaa selaa.
Sama homma on myös laivataisteluissa sillä laivaankin löytää eri keulakoristeita joista jokainen antaa jonkun erikoisefektin tykille ja sitten on korjaus materiaalit purjeita ja runkoa varten sekä muutama erillainen ammus.
Muuten taistelu on oikein sujuvaa sillä laivaa ohjataan vasemmalla tatilla ja X ampuu tykeillä eikä sun tartte erikseen valita kummalle puolelle ammut sillä molemmille puolille ammutaan aina samaan aikaan.

Pelialue koostuu useasta eri saaristosta joihin mennään kartan kautta ja perille päästyä seilataan ihan itse.
Yleensä joka paikassa on pari saarta tutkittavaksi ja linnoitus tuhottavaksi. Siirtyminen laivasta maihin on myös saumatonta.
Saarilla on myös paljon piilotettuja arkkuja jotka Kat jotenkin aistii ja sitten pitää löytää oikea kohta ohjaimen tärinän avulla ja kaivaa arkku esille.
Palkintona noista saa aina aarteita ja tavaraa kuten vaikka just niitä heittoveitsiä tai tiki patsaita.
Rahalla sitten voi päivittää laivaa isompaan, ostaa enemmän tykkejä ja muuta vastaavaa.

Saarilla on myös lukittuja arkkuja jotka vaatii yhden neljästä avaimesta ja näiden myötä tullaankin palaamaan vanhoille alueille takaisin.
Kaikki arkut kannattaa kuitenkin yrittää avata sillä samalla ne ilmestyy kartalle näkyviin joten ne on helppo löytää myöhemmin.
Vaikka pelaaminen on lähinnä taistelua ja arkkujen etsimistä / avaamista niin silti jokaista saarta lähti aina tutkimaan mielellään eikä peli alkanut missään vaiheessa tuntua tylsältä. Aikaa meni varmaan joku 13 tuntia, mutta se ei ollut 100% läpäisy.
Tämän kohdalla tekisi melkein mieli käyttää sitä kuuluisaa hidden gem termiä.

Video arvostelu

 

[pelle]

Driver 3 (ps2)

Aiemmin en ollut tätä pelannut täysin läpi sillä aikoinaan tämä tuli waretettua xboxille ja se kaatui aina viimeisessä tehtävässä kun lähdetään juoksemaan Jerichon perään eli missasin n.10 minuuttia räiskintää.
Muistelin tämän kuitenkin olevan ihan ok ja nyt vuosia myöhemmin pakko ihmetellä miksi tätä oikein haukutaan niin paljon.

Ajettavuus on just eikä melkein kohdillaan. Aivan sama onko alla muskeli, joku vanha taxi tai urheiluauto sillä kaikilla on luonnollista ajella.
Jalkaisin liikkumista sitten onkin haukuttu ja jotkut jopa sanoo räiskintää huonoimmaksi missään pelissä joka on jo aikamoista liioittelua.
Mulla ei ollut ongelmaa liikkumisen eikä ampumisen kanssa. Third person kamerassa Tannerin liikkuminen kyllä näyttää huvittavalta koska se osaa vaan kävellä eteen, taakse ja sivuttain ja kääntyminen tehdään oikealla tatilla.
Kuten joku sanoi arvostelussaan niin pelissä on first person ohjaus third person kameralla.

Mä pelasin kaikki kävely osiot muutenkin ekasta persoonasta, koska silloin Tanner itse ei ole koskaan tiellä vihollisia tähdätessä.
Asetta first person moodissa valitettavasti ei näy vaan ruudulla on vaan se sama tähtäin.
Tähtääminen oli kyllä hieman tönkköä, mutta ei sen takia koskaan kiroilla tarvinnut ja mä pelasin ihan sujuvasti ilman auto-aimia.
Ai niin peli on myös täynnä bugeja ja glitcheja.
Ainoa asia jonka minä koin oli se kun vihollinen ampui laatikkoa, joka puolestaan lensi Tannerin naamaan ja sen takia se lennähti taaksepäin pari metriä. Noin kävi kolmesti kohtuu pienessä huoneessa. Siinä kaikki.

Nyt kun myös parallel lines on pelattu niin pakko näitä on hieman verrata toisiinsa ja aika yllättäen tämä tekee jotkut asiat paremmin.
Ajettavuus on paljon parempi sillä PL on niitä pelejä joissa auton parempi ajettavuus statsien mukaan tarkoittaa sitä, että se reagoi helvetin herkästi ohjaukseen. Oikeasti mikään sen autoista ei ole niin hyvä ajaa mitä kolmosen autot.
Tarina oli PL:ssa parempi vaikka se kosto tarina olikin sillä oli se silti kiinnostavampi kuin autoja varastava ja myyvä organisaatio.
Kolmosessa on paljon monipuolisempia tehtäviä.
Tanner osaa hypätä ja uida. Parallel linesin TK ei osaa kumpaakaan.

Ei tämän pelaaminen silti yhtä juhlaa ollut sillä mukana oli kolme ärsyttävää tehtävää joista kahdessa istutaan auton takana ampumassa päälle rynniviä autoja. Normaalisti sä voit tappaa kuskin yhdellä tai kahdella luodilla tuulilasin läpi, mutta näissä osioissa sai tyhjentää vähintään puoli lipasta.
Tai sitten jos ammut ne paskaksi kranaatinheittimellä ja se auton raato lentääkin sun autoa päin niin sekin vei kivan siivun kestävyyttä.
Kummatkin pääsin läpi monen yrityksen jälkeen auto siinä kunnossa, että seuraava hipaisu olisi taas tuhonnut sen.
Sitten on se Calitan jahtaaminen pitkin Istanbulin katuja ja kujia. Tämä vaatii melkin täydellistä suorittamista sillä peli väittää sun kadottaneen sen vaikka näet sen vielä ruudulla ja tuohon riittää yhden mutkan ajaminen liian hitaasti.
Mulla meni tähän useampi kymmenen yritystä.
Siltikin aikaa meni n.6.5 tuntia eli mikään pitkä tämä ei ole.

Jos tämä oli muistoissa ihan ok niin nyt tämä oli oikeasti hyvä ja jos noita kahta autojen ampumis tehtävää ei olisi niin voisin kuvitella pelaavani tämän vielä joskus kolmannen kerran.

 

[Fandatum]

Driver 3 (ps2)

Aiemmin en ollut tätä pelannut täysin läpi sillä aikoinaan tämä tuli waretettua xboxille ja se kaatui aina viimeisessä tehtävässä kun lähdetään juoksemaan Jerichon perään eli missasin n.10 minuuttia räiskintää.
Muistelin tämän kuitenkin olevan ihan ok ja nyt vuosia myöhemmin pakko ihmetellä miksi tätä oikein haukutaan niin paljon.

Harvassa ovat ne pelit joita olen jaksanut pelata läpi asti, mutta Driverit on just niitä jotka jaksoivat kantaa aina loppuun asti. Vaikka aina ei ollut ihan luksusta, niin ei haitannut. Hyviä muistoja.