Half-life (ps2)
Tämä ei varmaan esittelyä kaipaa sillä onhan kyseessä peli joka mullisti fps genren tarjoamalla pelaajalle yhtenäisen maailman erillisten kenttien sijaan.
Nykyään tämä ei kylläkään enää niin kovin iske mitä 20 vuotta sitten eikä tämä silloinkaan ollut mulle mitenkään maailmaa mullistava peli sillä mä olin pelannut jo red factionin joka teki saman homman, mutta laittoi sekaan vielä ajoneuvo osioita ja pari hiippailu osuuttakin vaihtelua tuomaan.
Ei halfis nytkään huono ollut, mutta varsin geneerinen putki joka paikoitellen kyllä iskosti päähän sen, että peli tuli alunperin 90 luvun lopulla sillä varsinkin loppupuolella tulee paljon vastaan asioita jotka tappaa laakista. Esim parkkihallissa kun juokset eteenpäin vievälle ovelle niin katto romahtaa niskaan. Toivottavasti muistit tallentaa sillä ps2 versiossa ei ole checkpointeja.
Onneksi normaalin vapaan tallennuksen lisäksi löytyy myös quick save joka on mukavan nopea käyttää ja tuolle tulee kyllä monta kertaa tarvetta.
Ellei katto romahda niskaan niin kuolet tikkaita kiivetessä sähköön tai random sotilas ampuu sua kranaatilla ennen kuin ehdit edes reagoimaan tai sitten kuolet yhdessä monesta tasoloikka kohdasta.
Kuten sanottu, 90 luvun pelidesign.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että quick save tallentaa koneen muistiin joten jos peli kaatuu tai sähköt menee poikki niin samalla katoaa se tallennuskin joten välillä kannattaa tallentaa ihan muistikortille.
Sitten on tietenkin se lopun xen osio joka ei vieläkään mun mielestä sovi peliin ollenkaan ja silloin 20 vuotta sitten se myös latisti erittäin hyvät fiilikset jotka mulla oli tuohon asti.
Deus exän tapaan tässäkin on paljon latauskohtia pc versioon verrattuna ja sen alun junamatkan aikana peli lataa vähintään kolmesti.
Myös deusin tapaan tässäkin on näppis ja hiiri tuki joten pelasin padi+hiiri kombolla ja tämä osaa hyödyntää myös rullan käyttämisen joten napit voi laittaa niin ettei otetta tarvitse koskaan muuttaa sillä kaiken voi määrittää itse.
Gordonin tarinan parissa mulla taisi mennä kymmenisen tuntia.
Se missä ps2 versio ottaa etumatkaa pc versioon on decay moodi joka tarjoaa yhdeksän co-op tehtävää jonka pääosassa on Colette Green ja Gina Cross ja nämä tehtävät tapahtuu Gordonin tarinan rinnalla.
Esim yhdessä tehtävässä autetaan dr.Rosenbegia ottamaan yhteys armeijaan joten nyt tiedätte kenen vika sekin oli
Decay tehtävät voi pelata myös yksin jolloin hahmosta toiseen vaihdetaan selectia painamalla.
Tekoäly osaa kyllä ampua jos näkee vihollisen, mutta muuten se seisoo siinä mihin sen toisen hahmon jätit, mutta varsin sujuvasti nuo meni silti.
Siis jos unohdetaan se fakta ettei näissäkään ole checkpointeja eikä tallennusta joten jos toisesta lähtee henki likemmäs 30 minuutin pelaamisen jälkeen niin alusta vaan uudestaan.
Ei tuo silti koskaan vituttamaan päässyt sillä seuraavalla yrityksellä aikaa meni puolet vähemmän kun tiesi mitä odottaa.
Yhteensä mulla taisi mennä aikaa viitisen tuntia.
Jos kaikki yhdeksän tehtävää pelaa A-arvosanalla niin aukeaa kymmenes tehtävä jossa pelataan vortigauntilla eli sillä perus alienilla joka ampuu niitä vihreitä salamoita.
Jos tuosta saa A-arvosanan niin cheat valikkoon aukeaa alien mode jolloin koko perus tarinan voi pelata tuolla läpi.
Tuon alien moden ja sen bonus decay tehtävän voi avata myös ihan koodeilla kuten minä tein.
Niin ja nuo decay tehtävät saa myös pc versioon modilla ja sen pystyy pelaamaan ihan netin kautta cooppina.
Red faction (ps2)
Pakkohan tämä oli pelata melkein heti halfiksen perään jotta saa tehtyä pientä vertailua ja oikeastaan tekisi mieli sanoa, että oli tämä edelleen hieman parempi juurikin sen takia, että peli tarjoaa enemmän vaihtelua.
Lisäksi tässä ei ole tasoloikkaa, mutta äkkikuolemia tulee lopussa railgun vihollisten takia, koska sillä pystyy ampumaan seinien läpi etkä voi tietää missä tuollainen vaanii. Joskus sellainen voi olla oven takana ja sä kuolet välittömästi kun avaat oven.
Onneksi tässäkin on vapaa tallennus joten ei nuo vituttamaan pääse ja nuo olikin oikeastaan se ainoa miinus koko pelissä edelleen.
Liikkuminen on sujuvaa eikä Parker ole niin liukas ohjattava mitä Gordon ja vihollisetkin tippuu nopeammin kun halfiksessa sai välillä upottaa puolen rynkkylipasta sotilaan naamaan ennen kuin se kuoli.
Pituutta tällä olikin reippaasti vähemmän sillä aikaa meni vajaa kuus tuntia. Toisaalta tässä ei tarvinut myöskään harrastaa save/load rumbaa läheskään niin paljoa mitä halfiksessa.
Edelleen mainio yhden iltapäivän räiskintä kokemus ja muistaakseni tämä löytyy jopa ps4:n storesta.
Gran turismo (ps1)
Tämä oli myös edelleen erittäin hyvä.
Peli näyttää ihan kivalta, ajettavuus toimii vaikka tuntuukin nykyään varsin arcadelta ja tässä on myös koko sarjan paras soundtrack ja senpä takia mulla on myös soundtrack cd hyllyssä.
Enkä tarkoita vain kisa musiikkeja vaan myös valikoiden musiikit on hemmetin hyvät sillä niissä ei soi mikään tylsä jazz pimputus vaan ne pitää fiiliksen yllä kisojen välissäkin.
Ajettavaa tässä oli vähemmän mitä muistin, mutta toisaalta se tekee tästä sopivan retroilu fiilistely pelin sillä tämän voi pelata jopa alusta loppuun.
Tässä on vain 11 muutaman kisan mestaruutta ja kolme kestävyys kisaa joista pisin taisi olla grand valley joka muistaakseni kestää n. tunnin ja sitten ajetaan special stage route 11 kumpaankin suuntaan ja lisenssi testejäkin on vain 24.
Kestävyys kisat jätin ajamatta ja mulla taisi mennä ehkä kymmenisen tuntia.
Toki tilanne oli toinen silloin yli 20 vuotta sitten kun olin IA lisenssissä jumissa vaikka kuinka pitkään ja epätoivoisesti yritin koulussa etsiä netistä jotain cheattia jotta saisin jatkaa kisoja eteenpäin.
Enkä ihmettele, että nuo oli silloin pahoja sillä joka testissä ajetaan kokonainen kierros ja autona on aina joko dodge viper tai tvr griffith joista varsinkin jälkimmäinen oli silloin kamala ajaa, mutta nykyään tietenkin menee vaan nätissä sladissa jos perä karkaa.
Sportin ja seiskan jälkeen myös valikot oli suorastaan ihanat. Ei mitään turhia animaatioita tai siirtymä efektejä vaan napin painamisen jälkeen siirtymä tapahtuu välittömästi. En muista koska viimeksi valikoiden selaaminen gran turismossa on ollut näin sujuvaa.
Lisäksi joka valmistajalta voi ostaa niiden autoon viriosat joten sun ei tartte poukkoilla pitkin karttaa paikasta toiseen.
Senkus valitset valmistajan suoraan kartalta, ostat auton ja samalla reissulla viriosat.
Tämän arcade moodi myös eroaa myöhemmistä peleistä sillä, että ajettavuus on enemmän arcadea sillä autoilla on reippaasti enemmän pitoa ja joihinkin ratoihin on lisätty myös pieniä hyppyjä.
The bouncer (ps2)
Tämä kyllä ansaitsee oikeastaan kaikki haukut mitä tube videoissa yleensä sanotaan.
Mä mainitsin emulaattori ketjussa kuinka ps classicin ppsspp emulla crisis corea pelatessa oli havaittavissa input lagia.
No kun tässä pääsin ekan kerran ohjaamaan hahmoa niin tämä tuntui pahemmalta vaikka mitään input lagia ei vissiin olekaan.
Kaikki vaan on niin hidasta ja tönkköä. Kuvitelkaa vaikka joku perus kierrepotku tekkenissä, kuvitelkaa se nyt 20% hitaampana ja tuo pätee oikeastaan kaikkiin liikkeisiin.
Pelatessa myös ihmettelin miksi mun hahmo tekee välillä kolme kertaa kolmiota painamalla kolmen potkun kombon ja välillä kolmen iskun kombon.
Läpäisyn jälkeen gamefaqsia lukiessa opein, että peli käyttää niitä analogisia nappeja ja hyökkäyset määräytyy sen mukaan kuinka kovaa niitä runnoo.
Ihan kuin tuo itsessään ei olisi jo äärimmäisen typerää niin peli ei edes opeta tuota sulle. Ei tutoriaalia, ei practice moodia, ei mitään.
Katsoin vielä ohjekirjan uudestaan, koska mun mielestä sielläkään ei lukenut tuosta mitään. No tavallaan luki...tavallaan.
Tässä on siis x= low attack, neliö = med attack, kolmio= high attack ja ympyrä=jump attack.
Ohjekirjassa on esim high attackin kohdalla pieni H ikoni ja sen vieressä lukee light ja sitten on isompi H ikoni jonka vieressä lukee heavy ja tästä pitäisi siis päätellä, että tuo tarkoittaa napin painamisen voimakkuutta.
Tämä on saanut kritiikkiä siitä kuinka peli kestää korkeintaan kaks tuntia ja silloinkin videoiden katsomista on varmaan tunti, mutta tässä tapauksessa se on vaan hyvä asia.
Ainoa hyvä asia koko pelissä on visuaalinen puoli ja tämä näyttää oikeasti hyvältä kun ottaa huomioon kuinka tämä oli ps2:n ekoja pelejä ja silloin ei oltu nähty vielä mitään tällaista.
Huomenna sitten death by degrees ja ei se ainakaan huonompi voi olla. Ei se vaan voi. Se ei saa olla huonompi.
Hyviä muistoja.
www.konsolifin.net
