Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dragonfly
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
50 cent bulletproof (ps2)

Jos driver 3 on saanut paljon haukkuja niin tämä on saanut vieläkin enemmän ja hei tässä on heti esimerkki pelistä jossa ainakin mun mielestä on paljon paskempi tähtäys mitä driverissa.
Mun oli oikeasti pakko laittaa herkkyys melkein minimiin jotta osun johonkin ja silloin kääntyminen tietenkin on julmetun hidasta ja vihollisia spawnaa vähän jokapuolelle joten osumaa tulee selkään jatkuvasti.
Onneksi very easy tasolla tuo ei ole mikään ongelma sillä äijä kestää osumaa todella paljon.
Tuo on myös sen takia hyvä, että pelin suoja mekaniikka on varsin tönkkö ja muutenkin siihen käytettävää nappia käytetään moneen muuhunkin asiaan.

Tarina sentään oli jopa ihan hyvä vaikka ylilyöty onkin.
Alussa äijää ammutaan ne kuuluisat yhdeksän kertaa ja tuosta selvittyään herra puolikas dollari lähteekin etsimään ampujaa ja tarinaan tulee mukaan huume/asekauppaa ja poliisin korruptiota ja vaikka mitä.
50 cent on tietenkin oma itsensä ja sitten mukana on dr.Dre joka on asemyyjä Grizz sekä Eminem joka on etsivä McVicar.

Kovemmilla vaikeustasoilla varmasti turhauttava peli mekaniikkojensa takia, mutta very easylla varsin hauska n.5 tuntinen räiskyttely jonka dialogi oli paikoitellen ihan oikeasti hyvää.
50 cent faneille tässä on kyllä varsin kattava määrä bonus matskua sillä pelissä voi ostaa biisejä ja musiikkivideoita, mutta ne kannattaa oikeasti avata koodeilla sillä niiden hinnat on ihan naurettavia.
Yksi biisi maksaa 15 000$ ja samalla rahalla saa pelin parhaan raketinheittimen ja rahaa saa lähinnä tapetuilta vihollisilta varastamalla joka tarkoittaa neliön pitämistä pohjassa pari sekuntia jokaisen raadon kohdalla.

Tarjolla on seuraavat albumit ihan kokonaisuudessaan.
50cent:
Bulletproof
Get rich or die trying
The massacre

G Unit:
Beg for mercy

Lisäksi on 16 musavideota ja muutama biisi parilta muulta pelissä olevalta tyypiltä.

Deus ex (ps2)

Tätä aloittaessa oli pelko siitä kuinka aika on varmasti kullannut muistot eikä tämä enää iske, mutta olihan tämä edelleen ihan helvetin hyvä eikä tekniset ongelmatkaan haitanneet.
Ruudunpäivityshän tässä on usein varsin tökkivä ja jos tulee tulitaistelu vaikka neljän vihollisen kanssa niin aletaan olemaan jo diashow tunnelmissa joten vaikka teknisesti sä voisit pelata räiskimällä niin ei se ps2 versiossa ole mikään oikea vaihtoehto.
Sama pätee myös tähtäämiseen ja mä oikeasti suosittelen jokaista ottamaan hiiren käteen kun tätä pelaa tai muuten aika varmasti menee tärkeät headshotit ohi ja taas on hälytys päällä.
Itsehän pelasin tämän jo 20 vuotta sitten padi+hiiri kombolla eli normaalisti vaan paikkoja tutkiessa käytän pelkkää padia ja jos kuulen tai näen vihollisen niin sitten otan hiiren käyttöön.
Toki näppistäkin voi käyttää, mutta mä käytän mieluummin ohjainta liikkumiseen koska kahdeksan eri suunnan sijaan sulla on täysin portaaton liikkuminen ja nopeus.
Se kannattaa muistaa, että jos tän ostaa ps3:n storesta niin siinä ei sitten hiiri ja näppis toimi.

Latausruutuja on myös varsin paljon ja esim se alun liberty island on jaettu neljään eri alueeseen kun pc versiossa se on yks alue ilman latausruutuja.
Nuokaan ei pahemmin häirinneet kun yleensä tulee edettyä varsin hitaasti, mutta kohtuu hidas tallennus kyllä hieman häiritsi.
Toisaalta ei kukaan pakottanut mua tallentamaan minuutin välein.

Tämä oli myös ihan pirun pitkä ja mietinkin miten ne tyypit tätä on pelanneet joiden videot katsoin ennen aloittamista kun toinen sanoi, että sillä kestää nykyään sellainen kasuaali läpäisy 9 tuntia, mutta ekakertalaisella voi mennä jopa 20 tuntia ja toinen valitti kuinka sen energiamiekan saa jo pelin alkupuolella ja se tavallaan rikkoo koko pelin jos sitä käyttää, koska se tappaa laakista melkein kaikki ihmis viholliset.
Mulla meni melkein 30 tuntia ja tuon miekan sain 13 tunnin jälkeen.

Sled storm (ps1)

Tämä oli taas ihan kiva nostalgia pommi kun viimeksi pelannut tätäkin yli 20 vuotta sitten ja samalla taas arvostaa nykyisiä pelejä hieman enemmän sillä tämäkin on taas hyvin lyhyt kokemus ja koko pelin pelaa läpi alle kolmessa tunnissa ja tämähän on ollut aikoinaan ihan täysihintainen julkaisu.
Kyseessähän on moottorikelkka kisailua joka tarjoaa kaksi mestaruutta, open mountain ja snowcross.
Ensin mainitussa ajetaan ensin neljä rataa, sitten samat sumun kanssa, kaksi uutta rataa, kaikki kuusi rataa yöllä ja lopuksi vielä kaksi uutta rataa.
Kisojen voitosta (ne on pakko voittaa) ja tempuista saa rahaa joilla kelkkaa voi pävittää paremmaksi.
Snow cross tarjoaa kuusi kisaa suljetuilla radoilla ilman rahapalkintoja tai kelkan päivittämistä.

Siinä se kaikki sisältö sitten olikin. Toki tarjolla on useampi eri hahmo, mutta niiden statsit eroaa toisistaan niin vähän ettei se ajaminen sen erilaisemmalta tunnu.
Radat sentään on erittäin hyvin tehty sillä niissä on lukuisia eri reittejä joista toiset on hyödyllisempiä mitä toiset.
 
Kieltämättä vanhat pelit eivät välttämättä ole niin kauhean kattavia sisällöltään, mutta kyllä hyviin peleihin silti aikaa sai paljon upotettua ja hauskaa pidettyä. Ja toisaalta silloin pienempänä ei välttämättä edes niin hirveästi tullut mitään tosi pitkiä pelejä pelattua. Lisäksi pelitaidot heikommat niin samoja kohtaa saattoi pelata enemmän.

Sled Storm oli ainakin muutaman vuoden meillä pelattavana ja kyllä se varmaan liki 100h tarjosi viihdettä niin yksin- kuin moninpelinä. Huikea peli ja hyvät musat!
 
Driver 2

Tän pelaaminen alkaa aiheuttamaan pakottavaa tarvetta potkaista tuo telkkari alas tuosta kajarin päältä ja taittaa levy kahtia.
Siis jumalauta millaista paskaa osa tehtävistä on. Jos tarkoitus on jahdata ja tuhota joku auto niin sillä on lähinnä joku infinite mass cheat päällä.
Esim vegasin ambulanssi tehtävä jossa se ei hievahda mihinkään vaikka ajaisit täysillä kylkeen kun se kääntyy ja lisäksi se kiihtyy ja kulkee kovempaa mitä mun muskeliauto.

Nyt yrittänyt jo varmaan 20 kertaa stake out tehtävää jossa pitää viedä Jones lentokentälle vegasissa ja peli tietenkin spawnaa poliiseja jotka ajaa suoraan naamaan ja koska autoilla on massaa niin tässä ei mitään äkillisiä väistöliikkeitä tehdä vaan yleensä ne osuu vähintään peräkulmaan.
Sitten jos ne onnistuu pyöräyttämään sut poikittain niin ne vaan jatkaa sun työntämistä eteenpäin kunnes osut seinään ja tuosta tilanteesta on aika vaikea saada auto uudestaan liikkeelle.
Kerran pääsin melkein perille ja tietenkin peli spawnasi kytän suoraan siihen maalin viereen ja seuraava osuma tuhosi auton.
Autoa ei tietenkään voi vaihtaa, koska ilmeisesti Jones ei tiedä miten auton ovet toimii.
Välillä pakko mennä tubeen lukemaan muiden viha kommentteja näihin tehtäviin liittyen.
Onneksi tästä mulla ei ollut mitään kultaisia muistoja tai muistoja yleensäkään. Mä muistan vaan yhden tehtävän jossa vissiin jahdattiin jotain mutkaisella vuoristotiellä tai jtn.
Videoiden perusteella tuo saattaa olla se kaikkien vihaama chase the gunman tehtävä joka selittäisi sen miksi tuo on muistissa.

Lisäksi joka tehtävässä on aikaraja jopa silloin kun ne ei vaikuta edes mitään kuten vaikka jonkun seuraaminen tai jahtaaminen, koska nuo epäonnistuu jos kohde pääsee liian kauas joten miksi niissä on aikaraja?
Teknisesti tämä on myös todella karu ja isot kerrostalotkin ponnahtaa esiin muutama metri autosta ja usein peli toimii kuin hidastettuna.
Emulaattoreillahan tämän saa rullaamaan sulavasti, mutta silloin peli on oikeastaan vielä vaikeampi tuon todella surkean piirtoetäisyyden takia, koska sulla on paljon vähemmän aikaa reagoida kaikkeen.
 
Kieltämättä vanhat pelit eivät välttämättä ole niin kauhean kattavia sisällöltään, mutta kyllä hyviin peleihin silti aikaa sai paljon upotettua ja hauskaa pidettyä. Ja toisaalta silloin pienempänä ei välttämättä edes niin hirveästi tullut mitään tosi pitkiä pelejä pelattua. Lisäksi pelitaidot heikommat niin samoja kohtaa saattoi pelata enemmän.

Sled Storm oli ainakin muutaman vuoden meillä pelattavana ja kyllä se varmaan liki 100h tarjosi viihdettä niin yksin- kuin moninpelinä. Huikea peli ja hyvät musat!


Eikö kyseisessä pelissä soinut myös Rob Zombien Dragula? Kova peli kyllä oli. Älä @pelle vielä hajota mitään, noita sun kirjoituksia on mukava lueskella!
 
Älä @pelle vielä hajota mitään, noita sun kirjoituksia on mukava lueskella!

Myöhäistä sillä eka cd on nykyään moderni palapeli. En mä olekaan hajottanut raivoissani mitään varmaan likemmäs 7 vuoteen joten hyvä suoritus peliltä siinä mielessä kun sai noin pahasti veren kiehumaan.

Kyllä se vuoristotie tehtävä oli juurikin chase the gun man joka vaati muutaman kymmenen yritystä ja lopulta pääsin läpi kun huomasin, että välillä se saa hitaamman startin ja sulla on mahdollisuus päästä sen edelle joten restart niin monta kertaa kunnes tuo tapahtuu ja sitten ekassa risteyksessä nojaa siihen koko käännöksen ajan ja tuon jälkeen vielä estelee sen ohitus yrityksiä niin hyvällä tuurilla saat 80% sen damage palkista täyteen ennen sitä vuoristoa.
Ja siihen pitää nimenomaan nojata risteyksessä, koska sillä on taas ihan eri fysiikat joten jos ajat täysillä kylkeen niin se ottaa minimaalisesti vahinkoa, jatkaa matkaansa normaalisti ja sun auto lentää metsään.

Seuraava tehtävä meni parilla yrityksellä, mutta viimeistä tehtävää tahkosin varmaan yli tunnin.
Siinähän pitää seurata tulessa olevaa helikopteria ja vielä senkin jälkeen kun tiesin reitin ulkoa, jouduin yrittämään kymmeniä ja kymmeniä kertoja, koska aika pian alun jälkeen peli spawnaa sun edelle aina kaks jengiläistä kerrallaan jotka ajaa suoraan sua päin ja koska niitä on aina kaksi niin yleensä se yksi ainakin osuu ja jos spinnaat niin voit aloittaa uudestaan sillä se kopteri saa just ennen loppua ihan naurettavan turbo boostin ja vaan katoaa horisonttiin joten jos se on hiukankin sua edellä niin tehtävä epäonnistuu.
Ei ihme, että mun muistoissa nuo kaksi tehtävää oli sulautunut yhdeksi sillä muistin, että siellä vuoristossa olisi seurattu helikopteria.

Jos jollain on tästä hyviä muistoja niin älkää vaan ikinä pelatko tätä uudestaan tai korkeintaan testatkaa take a ride moodia ja nauttikaa alle 20fps ruudunpäivityksestä ja 20m piirtoetäisyydestä.
Jos jotain positiivista pitää löytää niin tämän jälkeen arvostan jopa parallel linesin poliiseja ja driver 3 on suorastaan goty materiaalia.
 
Half-life (ps2)

Tämä ei varmaan esittelyä kaipaa sillä onhan kyseessä peli joka mullisti fps genren tarjoamalla pelaajalle yhtenäisen maailman erillisten kenttien sijaan.
Nykyään tämä ei kylläkään enää niin kovin iske mitä 20 vuotta sitten eikä tämä silloinkaan ollut mulle mitenkään maailmaa mullistava peli sillä mä olin pelannut jo red factionin joka teki saman homman, mutta laittoi sekaan vielä ajoneuvo osioita ja pari hiippailu osuuttakin vaihtelua tuomaan.

Ei halfis nytkään huono ollut, mutta varsin geneerinen putki joka paikoitellen kyllä iskosti päähän sen, että peli tuli alunperin 90 luvun lopulla sillä varsinkin loppupuolella tulee paljon vastaan asioita jotka tappaa laakista. Esim parkkihallissa kun juokset eteenpäin vievälle ovelle niin katto romahtaa niskaan. Toivottavasti muistit tallentaa sillä ps2 versiossa ei ole checkpointeja.
Onneksi normaalin vapaan tallennuksen lisäksi löytyy myös quick save joka on mukavan nopea käyttää ja tuolle tulee kyllä monta kertaa tarvetta.
Ellei katto romahda niskaan niin kuolet tikkaita kiivetessä sähköön tai random sotilas ampuu sua kranaatilla ennen kuin ehdit edes reagoimaan tai sitten kuolet yhdessä monesta tasoloikka kohdasta.
Kuten sanottu, 90 luvun pelidesign.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että quick save tallentaa koneen muistiin joten jos peli kaatuu tai sähköt menee poikki niin samalla katoaa se tallennuskin joten välillä kannattaa tallentaa ihan muistikortille.
Sitten on tietenkin se lopun xen osio joka ei vieläkään mun mielestä sovi peliin ollenkaan ja silloin 20 vuotta sitten se myös latisti erittäin hyvät fiilikset jotka mulla oli tuohon asti.

Deus exän tapaan tässäkin on paljon latauskohtia pc versioon verrattuna ja sen alun junamatkan aikana peli lataa vähintään kolmesti.
Myös deusin tapaan tässäkin on näppis ja hiiri tuki joten pelasin padi+hiiri kombolla ja tämä osaa hyödyntää myös rullan käyttämisen joten napit voi laittaa niin ettei otetta tarvitse koskaan muuttaa sillä kaiken voi määrittää itse.
Gordonin tarinan parissa mulla taisi mennä kymmenisen tuntia.
Se missä ps2 versio ottaa etumatkaa pc versioon on decay moodi joka tarjoaa yhdeksän co-op tehtävää jonka pääosassa on Colette Green ja Gina Cross ja nämä tehtävät tapahtuu Gordonin tarinan rinnalla.
Esim yhdessä tehtävässä autetaan dr.Rosenbegia ottamaan yhteys armeijaan joten nyt tiedätte kenen vika sekin oli :D

Decay tehtävät voi pelata myös yksin jolloin hahmosta toiseen vaihdetaan selectia painamalla.
Tekoäly osaa kyllä ampua jos näkee vihollisen, mutta muuten se seisoo siinä mihin sen toisen hahmon jätit, mutta varsin sujuvasti nuo meni silti.
Siis jos unohdetaan se fakta ettei näissäkään ole checkpointeja eikä tallennusta joten jos toisesta lähtee henki likemmäs 30 minuutin pelaamisen jälkeen niin alusta vaan uudestaan.
Ei tuo silti koskaan vituttamaan päässyt sillä seuraavalla yrityksellä aikaa meni puolet vähemmän kun tiesi mitä odottaa.
Yhteensä mulla taisi mennä aikaa viitisen tuntia.
Jos kaikki yhdeksän tehtävää pelaa A-arvosanalla niin aukeaa kymmenes tehtävä jossa pelataan vortigauntilla eli sillä perus alienilla joka ampuu niitä vihreitä salamoita.
Jos tuosta saa A-arvosanan niin cheat valikkoon aukeaa alien mode jolloin koko perus tarinan voi pelata tuolla läpi.
Tuon alien moden ja sen bonus decay tehtävän voi avata myös ihan koodeilla kuten minä tein.
Niin ja nuo decay tehtävät saa myös pc versioon modilla ja sen pystyy pelaamaan ihan netin kautta cooppina.

Red faction (ps2)

Pakkohan tämä oli pelata melkein heti halfiksen perään jotta saa tehtyä pientä vertailua ja oikeastaan tekisi mieli sanoa, että oli tämä edelleen hieman parempi juurikin sen takia, että peli tarjoaa enemmän vaihtelua.
Lisäksi tässä ei ole tasoloikkaa, mutta äkkikuolemia tulee lopussa railgun vihollisten takia, koska sillä pystyy ampumaan seinien läpi etkä voi tietää missä tuollainen vaanii. Joskus sellainen voi olla oven takana ja sä kuolet välittömästi kun avaat oven.
Onneksi tässäkin on vapaa tallennus joten ei nuo vituttamaan pääse ja nuo olikin oikeastaan se ainoa miinus koko pelissä edelleen.

Liikkuminen on sujuvaa eikä Parker ole niin liukas ohjattava mitä Gordon ja vihollisetkin tippuu nopeammin kun halfiksessa sai välillä upottaa puolen rynkkylipasta sotilaan naamaan ennen kuin se kuoli.
Pituutta tällä olikin reippaasti vähemmän sillä aikaa meni vajaa kuus tuntia. Toisaalta tässä ei tarvinut myöskään harrastaa save/load rumbaa läheskään niin paljoa mitä halfiksessa.
Edelleen mainio yhden iltapäivän räiskintä kokemus ja muistaakseni tämä löytyy jopa ps4:n storesta.

Gran turismo (ps1)

Tämä oli myös edelleen erittäin hyvä.
Peli näyttää ihan kivalta, ajettavuus toimii vaikka tuntuukin nykyään varsin arcadelta ja tässä on myös koko sarjan paras soundtrack ja senpä takia mulla on myös soundtrack cd hyllyssä.
Enkä tarkoita vain kisa musiikkeja vaan myös valikoiden musiikit on hemmetin hyvät sillä niissä ei soi mikään tylsä jazz pimputus vaan ne pitää fiiliksen yllä kisojen välissäkin.




Ajettavaa tässä oli vähemmän mitä muistin, mutta toisaalta se tekee tästä sopivan retroilu fiilistely pelin sillä tämän voi pelata jopa alusta loppuun.
Tässä on vain 11 muutaman kisan mestaruutta ja kolme kestävyys kisaa joista pisin taisi olla grand valley joka muistaakseni kestää n. tunnin ja sitten ajetaan special stage route 11 kumpaankin suuntaan ja lisenssi testejäkin on vain 24.
Kestävyys kisat jätin ajamatta ja mulla taisi mennä ehkä kymmenisen tuntia.
Toki tilanne oli toinen silloin yli 20 vuotta sitten kun olin IA lisenssissä jumissa vaikka kuinka pitkään ja epätoivoisesti yritin koulussa etsiä netistä jotain cheattia jotta saisin jatkaa kisoja eteenpäin.
Enkä ihmettele, että nuo oli silloin pahoja sillä joka testissä ajetaan kokonainen kierros ja autona on aina joko dodge viper tai tvr griffith joista varsinkin jälkimmäinen oli silloin kamala ajaa, mutta nykyään tietenkin menee vaan nätissä sladissa jos perä karkaa.

Sportin ja seiskan jälkeen myös valikot oli suorastaan ihanat. Ei mitään turhia animaatioita tai siirtymä efektejä vaan napin painamisen jälkeen siirtymä tapahtuu välittömästi. En muista koska viimeksi valikoiden selaaminen gran turismossa on ollut näin sujuvaa.
Lisäksi joka valmistajalta voi ostaa niiden autoon viriosat joten sun ei tartte poukkoilla pitkin karttaa paikasta toiseen.
Senkus valitset valmistajan suoraan kartalta, ostat auton ja samalla reissulla viriosat.

Tämän arcade moodi myös eroaa myöhemmistä peleistä sillä, että ajettavuus on enemmän arcadea sillä autoilla on reippaasti enemmän pitoa ja joihinkin ratoihin on lisätty myös pieniä hyppyjä.

The bouncer (ps2)

Tämä kyllä ansaitsee oikeastaan kaikki haukut mitä tube videoissa yleensä sanotaan.
Mä mainitsin emulaattori ketjussa kuinka ps classicin ppsspp emulla crisis corea pelatessa oli havaittavissa input lagia.
No kun tässä pääsin ekan kerran ohjaamaan hahmoa niin tämä tuntui pahemmalta vaikka mitään input lagia ei vissiin olekaan.
Kaikki vaan on niin hidasta ja tönkköä. Kuvitelkaa vaikka joku perus kierrepotku tekkenissä, kuvitelkaa se nyt 20% hitaampana ja tuo pätee oikeastaan kaikkiin liikkeisiin.

Pelatessa myös ihmettelin miksi mun hahmo tekee välillä kolme kertaa kolmiota painamalla kolmen potkun kombon ja välillä kolmen iskun kombon.
Läpäisyn jälkeen gamefaqsia lukiessa opein, että peli käyttää niitä analogisia nappeja ja hyökkäyset määräytyy sen mukaan kuinka kovaa niitä runnoo.
Ihan kuin tuo itsessään ei olisi jo äärimmäisen typerää niin peli ei edes opeta tuota sulle. Ei tutoriaalia, ei practice moodia, ei mitään.
Katsoin vielä ohjekirjan uudestaan, koska mun mielestä sielläkään ei lukenut tuosta mitään. No tavallaan luki...tavallaan.

Tässä on siis x= low attack, neliö = med attack, kolmio= high attack ja ympyrä=jump attack.
Ohjekirjassa on esim high attackin kohdalla pieni H ikoni ja sen vieressä lukee light ja sitten on isompi H ikoni jonka vieressä lukee heavy ja tästä pitäisi siis päätellä, että tuo tarkoittaa napin painamisen voimakkuutta.

Tämä on saanut kritiikkiä siitä kuinka peli kestää korkeintaan kaks tuntia ja silloinkin videoiden katsomista on varmaan tunti, mutta tässä tapauksessa se on vaan hyvä asia.
Ainoa hyvä asia koko pelissä on visuaalinen puoli ja tämä näyttää oikeasti hyvältä kun ottaa huomioon kuinka tämä oli ps2:n ekoja pelejä ja silloin ei oltu nähty vielä mitään tällaista.
Huomenna sitten death by degrees ja ei se ainakaan huonompi voi olla. Ei se vaan voi. Se ei saa olla huonompi.
 
Tullut pelattua jonku aikaa Fallout 3:sta Xbox Series S:llä ja tänään tulee myös poistettua se.. Peli on yhtä paskaa kuin aikoinaan mitä sitä aikalailla sama matka pelattua Ps3:lla. Voisin antaa pelille kolmannen mahdollisuuden jos se saataisiin Remakena tai Remasteredina Fallout 4 ominaisuuksilla mutta noilla mekaanikoilla ja sekavilla kartoilla ja muilla niin ei ole mitään mahkuja palata pelin pariin.
 
Q
Tullut pelattua jonku aikaa Fallout 3:sta Xbox Series S:llä ja tänään tulee myös poistettua se.. Peli on yhtä paskaa kuin aikoinaan mitä sitä aikalailla sama matka pelattua Ps3:lla. Voisin antaa pelille kolmannen mahdollisuuden jos se saataisiin Remakena tai Remasteredina Fallout 4 ominaisuuksilla mutta noilla mekaanikoilla ja sekavilla kartoilla ja muilla niin ei ole mitään mahkuja palata pelin pariin.
Siinä oli sentään jotain valintoja toisinkuin nelosessa. Ja joo, kartat voisi olla selvempiä. Toki itselle oli ainoastaan jotkut metrot sekavia paikkoja.
 
Death by degrees (ps2)

Tekkenin Nina Williamsin oma peli joka ajallisesti sijoittuu ennen ekaa tekkeniä.
Tämähän on aikamoinen sekoitus eri elementtejä sillä enimmäkseen tutkiskellaan pelin alueina toimivaa risteilijää ja vankilaa ja ratkotaan resident evil tyylisiä pulmia ja tietenkin tapellaan niin perkeleesti.
Myös vaihtuvat kuvakulmat tuo mieleen ressat, mutta yleensä kameran saa myös selän taa pitämällä r2 pohjassa, mutta tämä aiheuttaa myös omat ongelmansa sillä tuossa moodissa voi pelkästään juosta joten jos haluat hiipiä vihollisen taa jotta voit vaan taittaa sen niskan niin se kuulee sut, mutta sitten taas se vakio kuvakulma saattaa piilottaa koko vihollisen.

Taistelu hoidetaan oikealla tatilla ja firman kokouksessa se varmaan on kuulostanut hyvältä kun voit helposti potkaista vaikka selän takana olevaa vihollista.
Vaihtuvat kuvakulmat vaan aiheuttaa omat ongelmansa ja usein kuvakulman vaihtumisen myötä huomaatkin huitovasi ilmaa.
Kombot on vielä oma asiansa ja hattua nostan jokaiselle joka nuo sisäistää sillä ne voi olla vaikka seuraavanlaisia:
L1 pohjaan, vasemman tatin näpäytys kohti vihollista, klikkaa oikeaa tattia ja kaksi oikean tatin näpäytystä kohti vihollista.
Eri komboja ja liikkeitä on myös iso määrä ja mä en opettelut niistä ensimmäistäkään vaan käytin tappeluista saatavat pisteet melee aseiden kestävyyden parantamiseen joka oli paljon hyödyllisempää.

Nina voi siis löytää useampiakin eri aseita kuten katanan, sähköistetyn pampun, konepistoolin ja railgunin ja kaikilla näillä on oma kestävyys.
Yleensä näitä löytää koodilukoilla varustetuista laatikoista ja kaapeista jotka avatakseen pitää laittaa numerot järjestykseen ja parin ekan pulman jälkeen mä lunttasin kaikki oppaasta sillä mun älykkyys ei noihin riittänyt ja nuo aseet on aika must have jos haluaa sujuvasti edetä.
Taistelun lisäksi päästään pari kertaa suojaamaan kaveria sniperilla ja käyttämään dronea.
Molemmat näistä toi varsin tervetullutta vaihtelua.

Aikaa mulla meni n.13 tuntia ja läpäisyn jälkeen aukeaa vielä kymmenittäin haasteita niin taistelun, tarkka-amppumisen kuin drone lentelyn muodossa ja nuo olisi ollut ihan kivoja ellei aikarajat olisi niin naurettavia.
Jos oikein ymmärsin valikoista niin esim sniper ja drone haasteita on 30, mutta niistä on vain 10 aluksi pelattavana.
Jos ekassa sniper haasteessa haluaa kultaa niin sun täytyy tappaa vihollinen headshotilla 1.7 sekunnissa ja se kävelee tornissa jonka valot sokaisee sun näkökentän täysin jos zoomaat liikaa.
Drone lentely toimii hyvin tarinan aikana, mutta kun sulla on tiukka aikaraja kerätä kristalleja jotka on ympäri huonetta niin sen ohjaus on aivan liian kankea ja epätarkka.
Ajattelin kokeilla jos saisin lisää kenttiä auki vaikka en mitään mitalia saisikaan, mutta tuolla tyylillä mulla sitten loppui jo akku vissiin viidennessä kentässä joten päätin antaa olla.

Sitten on vielä Anna moodi jossa pitää kerätä kuolleilta tekken force sotilailta 12 jotain koodikorttia ja päästä evac pisteeseen.
Nuo raadot voi olla missä vaan kunnes opit niiden sijainnit ulkoa ja lisäksi tässä ei ole tallennusta eikä checkpointeja ja mä onnistuin aika äkkiä löytämään ns. ansa huoneen jossa varmaan 10 vihollista kävi laumana päälle ja tässä moodissahan ei voi avata ovea ennen kuin kaikki on voitettu.
Katsoin tubesta jonkun läpäisy videon ja se näytti tietävän mitä teki ja silläkin meni 45 minuuttia.
Joo en ala tuhlaamaan aikaani tuollaiseen.

Itse tarinan pelaaminen oli paria pomoa lukuunottamatta ihan viihdyttävä ja oli tämä aivan helvetisti parempi mitä the bouncer.
New game+ moodissa saisi jopa muutamasta aselaatikosta loputtoman aseen ja meinasin pelata tämän vielä uudestaan läpi ja ampua vaan kaikki, mutta yhtäkään tuollaista asetta ei saa koko laiva osion aikana joten muutama eka tunti menisi ihan kuten viimeksikin. Tai no nyt koko pelin vois pelata bikinit päällä joka on aina plussaa.

Erittäin hyvä arvostelu:
 
Treasure planet (ps2)

Hei oikeasti hyvä ps2 aikakauden lisenssipeli. Sinänsä ei mikään ihme kun kyseessä on aivan suora jak & daxter kopio.
Jak & daxterissa suoritettiin eri tehtäviä joista palkintona oli power cell. Tässä suoritetaan eri tehtäviä joista palkintona aktivoituu ancient beacon.
Lisäksi myös hypyt, iskut ja pyörähdys on kuin suoraan jakista kopsattu.
Valitettavasti myös kamera on suoraan jakista kopsattu joten oikean tatin kääntäminen oikealle kääntää kameraa vasemmalle ja ylös/alas ei suinkaan katso ylös ja alas vaan zoomaa lähemmän ja kauemmas ja tuolle toiminnolle ei koskaan ole mitään käyttöä kuten ei ollut jak & daxterissakaan.

On tässä jotain omaakin sillä tasoloikan lisäksi on useampi kenttä jossa kävelyn sijaan käytössä on leffasta tuttu solar surfer jolle on tarjolla muutama aikarajoitteinen haaste sekä 10 vihreän energiapallon kerääminen kuolematta ja kaikkien kolikoiden kerääminen.
Kahdessa kentässä pitää myös saada tarpeeksi pisteitä temppuja tekemällä aikarajan puitteissa.
Kentässä itsessään ei kuitenkaan ole aikarajaa joten nuo keräily hommat saa hoitaa ihan omaa tahtia.
Solar surferin ohjaus on ihan ok ja välillä pitää myös vetää purje alas jotta mahtuu menemään matalan esteen alta tai se on laakista henki pois.
Myös vauhtia riittää ihan tarpeeksi viimeistään boostin kanssa.

Tasoloikka kentissä on samat keräily tehtävät, mutta niiden lisäksi tarjolla voi olla vaikka minipeli jossa pitää puolustaa laivaa tykin avulla, suorittaa joku hieman vaativampi tasoloikka haaste ja muuta vastaavaa.
Tarjolla on myös muutama eri kyky kuten jetpack tai kyborgi kädet joiden avulla voi rikkoa tiettyjä seiniä ja nostaa sekä heittää räjähtäviä säiliöitä.
Kaikki nämä kuitenkin kestää yleensä vain just sen aikaa mitä homman tekemiseen vaaditaan ja jos olet liian hidas niin kyky pitää käydä hakemassa uudestaan.
Mulla meni n.8 tuntia ja joistakin kentistä jäi 1-3 kolikkoa keräämättä. Olisin jaksanut etsiä niitä pidempäänkin jos pelin kamera olisi kunnossa ja tuo onkin oikeastaan se ainoa kunnon miinus koko pelissä.
Lisäksi tämä oli eka lisenssipeli joka sai mut kiinnostumaan myös lähdemateriaalin katsomisesta.

Varsin hyvä arvostelu jonka perusteella itsekin tämän päätin ostaa, mutta nyt läpäisyn jälkeen pakko sanoa, että mulle ne myöhemmät solar surfer kentät ei aiheuttaneet mitään sellaisia ongelmia mitä tuossa videolla mainitaan.
Tuossa myös verrataan yhdessä kohtaa hetki tätä ja jak & daxteria vierekkäin niin sokeakin huomaa tämän olevan suora kopio.

 
Tourist trophy (ps2)

Aikoinaan kirjoitin kuinka gt sport on hyvä ajopeli, mutta äärimmäisen keskinkertainen kilpa-ajopeli ja tähän pätee ihan sama.
Jos haluat ps2:lle prätkä pelin jossa voi vaan fiilistellä tuttuja gran turismo ratoja ja siinä samalla voittaa oikeastaan jokaisen kisan ekalla yrittämällä niin tämä on hyvä ostos. Varsinkin kun esim vpd myy tätä käytettynä alle kympillä.
Jos taas haluat ajaa kilpaa niin kannattaa mieluummin ostaa vaikka se ihan eka namcon moto gp sillä tässä on maksimissaan kolme vastustajaa ja ekat kymmenisen kisaa ajetaan tasan yhtä vastustajaa vastaan.

Peli myös tykkää kierrättää samoja ratoja jatkuvasti ja tänäänkin ajoin kolme mestaruutta joissa kaikissa oli suzuka mukana.
Eka ajoin sitä 7 kierrosta, sitten 10 kierrosta ja vielä 5 kierrosta. Noissa kaikissa taisi olla myös motegin täys versio joten noiden jälkeen mulla tuli molemmat radat jo korvista pihalle.
Vielä typerämpää tuosta tekee se, että ratoja kyllä olisi, mutta niitä ei pahemmin käytetä.

Tässä on lista radoista joilla ei ajeta ensimmäistäkään kilpailua tourist trophy moodissa:

nurburgring nordschleife
driving park - beginner course
driving park - motorland
el capitan
hong kong
seattle
citta di aria
amalfi
cote d' azur

Sitten jotain umpitylsää motegin ovaalia kyllä ajetaan vähintään neljästi joista pisin on 10 kierrosta. Siis mitä vieteriä oikeesti.
 
Tulipa pelattua sellainen peli pitkästä aikaa läpi kuin Resident Evil 5.. Poika katellu pelin alusta alkaen vierestä ja meinas että olipa se hyvä! Mulla perkele verenpaineet tapissa koska SHEVA SHEVA HURRY HURRY CANT DO RIGHT NOW! Edelleen silti pelattava kokonaisuus ja Weskers edelleen yksi lemppari pahiksista ikinä. Tekoälyn ja kontrollien ansiosta pisteet tippuu sinne 8,5/10 mutta kyllä tätä silti pelaili taas läpi.. Jos oikein laskeskelin niin tais olla nyt 10 vai 11 kerta mutta eiköhän niitä ole lisää vielä joskus tulossa.
 
Tulipa pelattua sellainen peli pitkästä aikaa läpi kuin Resident Evil 5.. Poika katellu pelin alusta alkaen vierestä ja meinas että olipa se hyvä! Mulla perkele verenpaineet tapissa koska SHEVA SHEVA HURRY HURRY CANT DO RIGHT NOW! Edelleen silti pelattava kokonaisuus ja Weskers edelleen yksi lemppari pahiksista ikinä. Tekoälyn ja kontrollien ansiosta pisteet tippuu sinne 8,5/10 mutta kyllä tätä silti pelaili taas läpi.. Jos oikein laskeskelin niin tais olla nyt 10 vai 11 kerta mutta eiköhän niitä ole lisää vielä joskus tulossa.

Joo kyllähän Ressu 5 vaatii coop partnerin että siitä saa kaiken irti. Loistavaa viihdettä kamun kanssa.
 
MGS 2 (ps2)

Edelleen täyden kympin peli.
Tarina on edelleen hemmetin kiinnostava ja informaation sensurointi ja valikointi siitä mitä ihmisille kerrotaan on todellisempaa kuin koskaan.
Ohjaimen analogisia nappeja hyödyntävät kontrollit toimii edelleen hemmetin hyvin ja niiden ansiosta tämä on mulle edelleen se paras versio.
Myöskään visuaalisesti peli ei ole vanhentunut oikeastaan ollenkaan sillä just edeltävänä päivänä katsoin gmanin videon tubesta jossa se pelasi hd versiota ja oikeastaan ainoa ero ps2 versioon oli se kuinka ps2 versiossa on enemmän sahalaitaa.
Mä tietenkin edelleen pelaan crt töllön kanssa joten ero tietenkin on paaaljon isompi jos kuvan heittäisi isolle 4k ruudulle.

Dirge of cerberus - final fantasy 7 (ps2)

Tämä on saanut aika paljon haukkuja, mutta mun mielestä tämä oli varsin jees third person shooter.
Hiiren kanssa pelaamisen sai kyllä unohtaa sillä se käyttää myös jotain outoa liikkeen kiihdytystä ja paras ratkaisu olikin laittaa hiiren herkkyys minimiin ja kameran herkkyys täysille, mutta silloin 180 asteen käännös vaati jo hiiren nostamista ja siirtämistä kun hiirimatto ei enää riitä.
Jos hiiren herkkyyttä nosti niin oikeastaan mikään ei muuttunut tuon kiihdytyksen takia.
Onneksi tässä on todella antelias auto aim joten padilla pelaaminen sujuu paremmin kuin hyvin.

Jotain pientä hahmon kehitystä tässä myös on sillä aina chapterin lopussa voit valita käytätkö expan Vincentin statsien parantamiseen vai muutatko sen rahaksi.
Rahalla sitten taas päivitetään aseita paremmaksi ja niiden päivitys onkin se pääasiallinen tapa nostaa tuotettua vahinkoa.
Aseisiin saa myös muutamia uusia osia kuten eri piippuja sekä kiikaritähtäimen ja nämä vaikuttaa siihen kuinka hyvin sillä osuu eri etäisyyksille.
Myös materian voi liittää aseeseen jolloin voi käyttää myös loitsuja, mutta niitä on vain kolme erilaista.

Tarina oli myös kiinnostava sillä se keskittyy Vincentin menneisyyteen, mutta on siinä pari ongelmaa.
Eka on se kuinka peli olettaa, että sä muistat final fantasy seiskan tapahtumia vaikka peli julkaistiin melkein 10 vuotta sen jälkeen ja mä olin pelannut sen silloin 90 luvun lopulla joten mulla meni muutamat asiat täysin ohi.
Se isompi ongelma on ääninäyttely sillä vähintään puolet hahmoista puhuu niin tylsän monotonisesti, että ne saa kiinnostavan tarinan tuntumaan tylsältä ja niitä välivideoita sitten riittää.
Mulla taisi mennä kymmenisen tuntia kun pelasin tämän läpi ja tubessa on video jossa otsikon mukaan on kaikki välivideot ja se kesti melkein neljä tuntia.
Visuaaliseti tämä näyttää hyvältä ja mukaan on tungettu myös muutama esirendattu cgi pätkä jotka on suoraan kuin advent childrenista napattu eli erittäin komeaa katsottavaa.

Apocalypse (ps1)

Bruce Willisin tähdittämä aivot narikkaan twin stick shooter jossa ei pahemmin taukoja ole.
Muistoissa tämä oli ihan helvetin hyvä ja yks ekan pleikkarin parhaita pelejä ja olihan tämä edelleen varsin toimiva, mutta mä olin unohtanut kuinka peli muuttuu varsin nykiväksi aina kun ruudulla tapahtuu enemmän.
Unohtunut oli myös tasoloikka kohdat joihin pelin varsin herkät kontrollit ei oikein sovi, mutta eipä nuo ärsyttäneetkään.
Tämä on myös todella lyhyt ja mulla menikin vain 2 tuntia läpäisyyn. Toisaalta eipä tuota jatkuvaa räiskintää kovin paljoa pidempään jaksaisikaan ennen kuin se alkaisi puuduttaa.

007 the world is not enough (ps1)

Ihan ok bond peli joka on myös varsin lyhyt sillä tämän parissa meni 3 tuntia vaikka parissa kentässä jumitin aika pitkään.
Kentät on varsin lineaarisia putkia joista jotkut pelaa läpi alle viidessä minuutissa jos tietää mitä tekee.
Kenttien välissä nähdään myös pätkiä elokuvasta joten kun pelin pelaa uudestaan läpi ja skippaa nuo niin tämä kestää ehkä 1.5 tuntia.
Toisaalta kai sekin jotain kertoo, että mä pelasin tämän uudestaan heti seuraavana päivänä.

Pelin isoin ongelma on ohjaus. Mä luulin yhden videon perusteella tämän käyttävän ihan perus fps ohjausta, mutta eipä tietenkään.
Vasen tatti ohjaa eteen, taakse ja kääntää ja olkanapeilla kävellään sivuttain eikä ylös ja alas voi katsoa kuin tähtäys moodissa jolloin äijä seisoo paikoillaan.
Siitä sentään plussaa kuinka inventaario ruudussa voi valita mitkä aseet ja varusteet on aselistassa joten kun siellä on likemmäs 10 asiaa niin sun ei tartte selata hitaasti kaikkien ohi jotta löydät sen tiirikkana toimivan luottokortin.
Muutama eri väline tosiaan löytyy kuten puhelin jolla voi tainnuttaa vihollisen, heittokoukkuna toimiva kello ja kynä räjähde, mutta tuo tainnutin on ainoa jota voi käyttää milloin vaan ja muille on aina se yks tai kaks paikkaa jossa niitä käytetään.
Visuaalisesti tämä näytti kyllä hyvältä varsinkin ps2 smoothing toiminnon kanssa.

C3 racing (ps1)

Tätä olin halunnut pelata siitä asti kun pleikkari lehden mukana tuli demo joka oli nimellä max power racing.
Tuolla nimellä peli tunnettiin briteissä, mutta muualla se on C3 racing.
Rata valikoima on mukavan kattava ja mukaan mahtuu usan sorateita ja kalliota, britannian metsää, monacon asfalttia ja paljon muuta.
Yhteensä maita on 10 ja jokaisessa on kolme rataa joista yleensä eka ajetaan päivällä, toisessa on sumua ja kolmannessa yö.
Ja kun sanon, että ajetaan yöllä niin silloin todellakin on niin pimeää, että sä näet tasan sen mitä valot näyttää etkä mitään muuta ja sankka sumu ei paljon helpompi ole.

Onneksi ennen jokaista kisaa voi säätää autoa ja testata sitä radalla niin monta kertaa kuin haluaa joten sen öisenkin radan pahimmat paikat voi opetella ennen varsinaista kisaa ja sille tulee myös tarvetta sillä tekoäly on paikoitellen varsin haastava, mutta ei kuitenkaan oikeista syistä sillä niiden auto ei koskaan menetä mutkissa pitoa kun sun auto menee soralla ja mudassa aina nätissä sladissa joka on tietenkin hitaampaa.

Tarjolla on neljä mestaruutta eri autoluokissa ja aluksi sulla on aina valittavissa lähinnä ne kaks paskinta autoa ja lisää avautuu sen mukaan kuinka hyvin lopussa sijoituit. Kolme noista mä voitin sillä aloitus autolla, mutta yhdessä oli pakko vaan vetää mestaruus läpi ja koittaa paremmalla autolla uudestaan jolloin voitto tulikin ihan helposti.
Yksi ärsyttävyys on myös restartin puute joka ei ole mitään muuta kuin pelaajan kiusaamista sillä sä voit kuitenkin tallentaa jokaisen kisan välissä joten jos kisa menee perseelleen niin palaat vaan päävalikkoon ja lataat tallennuksen.
Tarjolla on myös arcade moodi ja siellä kisan voi aloittaa milloin vaan uudestaan.

Joistakin ongelmista huolimatta mä tykkäsin tästä niin paljon, että kyllä tätä tulee joskus vuosien päästä lämmöllä muisteltua ihan kuten jotain porsche challengeakin.

Soldier of fortune (ps2)

Kaikkihan tämän varmaan muistaa...no jonnet ei muista, sillä olihan tämä yksi väkivaltaisimmista peleistä vuonna 2000 ja tässä on edelleen yksi parhaimmista haulikoista missään pelissä ikinä sillä sen kanssa irtoaa päät, jalat ja kädet kertalaakista vaikka ampuisit jopa hiukan kauempaa.
Pelillisestihän tämä ei tarjoa mitään ihmeellistä sillä kentät on putkia jossa vaan tapetaan kaikki ja painetaan paria katkaisijaa, mutta tämä on kuitenkin viihdyttävää räiskintää alusta loppuun vielä 22 vuotta myöhemminkin.
PS2 versio ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen hyvä tapa pelata sillä ruudunpäivitys nykii varsin usein, varsin paljon.
Tämä on myös niitä harvoja pelejä jotka tukee näppistä ja hiirtä vaikka sitä ei kotelossa mainitakkaan.

Stuntman (ps2)

WRONG WAY, CUT, WHAT ARE YOU DOING, AGAIN, TAKE 135, ACTION...

Siinä on koko peli pähkinänkuoressa sillä sä tulet epäonnistumaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Joskus se on oma vika, mutta varsin usein ohjaajan ohjeet tulee liian myöhässä ja se käskee väistää jotain kun olet jo osumassa siihen tai sitten sulla ei ole mitään hajua mihin suuntaan sun pitäs edes ajaa kun peli ei annakaan sulle opastavia vihreitä nuolia avoimessa kohdassa vaikka yleensä kaikki kapeat kadut on niitä täynnä.

Yhteensä tässä on kuusi leffaa ja jokaisessa on 4-5 stunttia joista monet vaatii monta yritystä varsinkin jos niissä on iso hyppy ja niitähän on loppua kohden.
Kun tuollaisesta ajaa niin voit alkaa rukoilemaan sitä omaa suosikki satuolentoa jotta se auto laskeutuu renkailleen sillä yleensä se tulee alas miten sattuu.
Varsinkin silloin tuo on ongelma kun hypätään vaikka kyltin tai rekan perävaunun läpi sillä sä voit ajaa siihen ramppiin täysin suorassa, mutta sitten se osuma alkaakin kallistaa sun autoa ja se tulee joko kyljelleen tai katolleen alas ja tuo on sellainen asia johon sä et vaan voi vaikuttaa.
Niin kauan kun auton renkaat pysyy tiessä kiinni niin kaikki toimii kuten pitää ja ajaminen on luonnollista.

Leffojen välissä käydään myös tekemässä joku stuntti areenalla ja varsinkin yksi niistä on todella raivostuttava sillä sun pitää ajaa monster truckilla kolme kierrosta kohtuu tiukan aikarajan puitteissa.
Ongelmana on vaan taas kerran ne fysiikat sillä kun ajat sillä autojen yli niin se voi alkaa pomppia miten sattuu joten oikeasti paras tapa on ohittaa ne autot ja checkpointin kohdalla hyvin varovasti ajaa just sen verran auton päälle, että se checkpoint hyväksytään.
Tämä ei varmaan ole se tarkoitettu tapa, mutta vaihtoehtona on taittaa ohjain kahtia.
Tuon lisäksi tässä oli viisi stunttia jotka sai huutamaan vittusaatanaa joten tavallaan jäätiin plussan puolelle.

Mä pelasin tän läpi jo silloin kun tämä oli just julkaistu enkä muista kuinka paljon tämä silloin kävi hermoille, mutta kyllä mulla jotain flashbackeja tuli joissakin kohdissa joten ei tämä silloinkaan ole varmasti ilman kiroiluja läpi mennyt.
Mulla oli myös muutamat vaikeimmat stuntit nauhoitettu vhs nauhalle ja niitä tuli katsottua monen monta kertaa.
 
Nyt on valopyssy pelejä lukuunottamatta pelattu kaikki ps2:lle ostetut pelit joten se saa hetken levätä ja sen tilalle tuli ps3 jolla oli myös pari ps2 peliä pelaamatta ja wii jonka kohdalla aloitin gamecube peleistä.

Ekana tuli pelattua seek & destroy (ps2) joka on japanissa osa choro q sarjaa joten nyt puhuvien autojen sijasta meillä on puhuvia tankkeja jotka on muotoiltu samalla söpöllä tyylillä mitä road trip adventuren autot.
Muutenkin realismi on kaukana sillä tankkiin voi ostaa vaikka siivet ja ilmasta käsin sitten tiputtaa pommeja vihollisten niskaan.
Eri aseita ja varusteita voi muutenkin huoletta ostella sillä myydessä niistä saa aina täyden hinnan takaisin.
Eri tehtäviin ja paikkoihin mennään kartan kautta, mutta silti peli etenee hyvin lineaarisesti.

Kaupungeissa on aina tarjolla myös areena jossa voi taistella kolmea tankkia vastaan joista jokainen on eri tasoinen ja voitosta saa aina kyseisen tankin itselle.
Myös jotain minipelien tapaisia haasteita vissiin löytyy, mutta mä en kokeillut niistä ensimmäistäkään ja sitten kun meinasin tarinan läpäisyn jälkeen mennä katsomaan millaisia ne on niin koko tarina alkoi taas alusta, mutta sulla kyllä säilyy kaikki ostetut kamat sekä rahat joten kokeilematta jäi.
Aikaa mulla taisi mennä n.5 tuntia.
Tämäkin taisi maksaa ps3 storessa vain vitosen.

Fatal frame 2: crimson butterfly (ps2)

Maiden of black water oli mun eka project zero / fatal frame kokemus ja sen jälkeen olen halunnut kokeilla aiempiakin pelejä ja katsottuani nitro radin arvostelut kaikista, päädyin ostamaan kakkosen muutamasta syystä.
Ykkönen on sarjan vaikein peli, siinä ei ole vaikeustaso valintaa ja kameran kontrollit vetää varmasti aivot solmuun sillä normaalisti liikutaan vasemmalla tatilla, mutta kameralla tähdätessä vasen tatti tähtää ja oikea tatti liikkuu eikä tuota voi muuttaa.

Kolmonen sitten taas sisältää ihan järkyttävät määrät päämäärätöntä harhailua kun peli ei kerro mihin pitää seuraavaksi mennä.
Kakkonen on ilmeisesti helpoin peli ja tämänkin pelasin easylla jolloin parannuskamoista tai filmistä ei ollut pulaa, mutta muutaman kerran oli pakko luntata oppaasta mihin pitää seuraavaksi mennä joten mä sain tässäkin jo hortoilla ympäriinsä aivan tarpeeksi.

Ei tämä huono ole, mutta tuo hortoilu kyllä rikkoi tunnelman aika tehokkaasti kuten myös taistelut haamuja vastaan pienissä huoneissa joita oli myös liian monta.
Tässä kun haamut tykkää viettää aika paljon aikaa seinien sisässä ja kameraa pystyy kääntämään varsin hitaasti niin niiden löytäminen oli turhauttavaa vaikka peli ei vaikea ollutkaan.
Pakko sanoa, että mun mielestä dreamsissa tehty Yurei: the sacred bells oli vähintään yhtä laadukas mitä tämä ellei jopa parempi sillä siinä eteneminen oli sujuvampaa ja taisteluissa oli vähintään yhtä hyvä tunnelma.
Mä olen siitä tehnyt video arvostelunkin joka löytyy dreams aiheesta.

Jos kuitenkin haluaa päästä koko trilogian pelaamaan halvalla niin oletan näiden olevan edelleen usa ps3 storessa tarjolla 10$/kpl

Kim Possible: What's the switch (ps2)

Hei jälleen yksi lasten animaatioon perustuva lisenssipeli ja tätäkään en ole koskaan katsonut jaksoakaan.
Metal jesus rocks on pari kertaa tämän maininnut hidden gems videoissaan ja en mä tätä nyt noin hyvänä pidä, mutta varsin ok 2.5d toiminta tasoloikka tämä oli.
Tässähän on pelattavana sekä Kim, että Shego ja kumpikin saa kolme eri varustetta jotka maustaa etenemistä. Kimillä on heittokoukku, purkka jolla saa viholliset pysymään hetken paikoillaan ja sitä käytetään myös katkaisijoihin sekä ase joka paljastaa näkymättömät vihut ja tasot.
Shegolla on heittokoukun virkaa toimittava energiasäde, emp jolla tuhotaan lähinnä muutama generaattori sekä magneettivoima jolla se voi vetää viholliset ja metalliset laatikot viereensä.

Visuaalisesti tämä matkii sarjan tyyliä, mutta sahalaitaa on kohtalaisesti eikä tuo tyyli muutenkaan mikään kovin hieno ole ja mua suorastaan huvitti kun tämän jälkeen heitin emulaattorilla mega driven Mick & Mack as the global gladiators pelin päälle ja se näytti ihan helvetisti paremmalta mitä tämä.
Tämäkin taisi olla ps3 storessa 7e

Star fox adventures oli mun muistoissa aivan helvetin hyvä peli, mutta ei se enää kovin ihmeellinen ollut.
Visuaalisesti kyllä kestänyt aikaa hyvin ja varsinkin vesi ja foxin turkki näyttää erittäin hyvältä ja ruudunpäivitys on sulavat 60fps 90% ajasta.
Muistoissa tämä kuitenkin oli rento seikkailu jossa oli hieman pulmia mukana, mutta eihän tässä melkein mitään muuta olekaan kuin pulmia parin ekan alueen jälkeen.
Välillä joku pääalue tuntuu jo lähinnä luolastolta kun pitää etsiä vipuja, räjäytellä seiniä ja aktivoida ilmavirtoja ja sitten tuon jälkeen mennään vielä varsinaiseen luolastoon.

Sitten on tietenkin se tähtäys.
Jokainen switchin omistaja voi helposti kokeilla millainen se on ihan vaan menemällä tattien kalibrointi ruutuun ja liikuttamalla tattia sillä tämän tähtäys on just sellainen ja keskittääkin itsensä yhtä nopeasti.
Kuvitelkaa sitten tuollaisella osuvanne kaukana olevaan katkaisijaan tai lentävään viholliseen

1080 avalanche oli täysin uusi tuttavuus ja videoiden perusteella olin jo varma, että tämä on taas sellainen peli jonka parissa saa kiroilla ääneen.
Päämoodi on match race joka tarjoaa aluksi kolme vaikeustasoa: beginner, hard ja expert ja expertin voittamisen jälkeen aukeaa extreme.
Beginner tarjoaa neljä kisaa ja jokainen seuraava vaikeustaso lisää aina yhden kisan enemmän ja sulla on jokaisella vaikeustasolla kolme elämää.
Jos häviät vastustajalle tai otat vaan liikaa osumaa niin elämä meni.

Oikeasti tämä olikin aika helppo sillä mä laskin time trial moodissa radat kertaalleen läpi ja sen jälkeen voitin kaikki ekalla yrittämällä expert tasoon asti ja mulla oli koko pelin hitain hahmo ja lauta.
Extreme tasolla sitten tulikin jo turpaan joten päätin kokeilla muita moodeja joista gate attack tarjoaa porttien välistä laskemista ja trick attack tarjoaa kolme temppurataa.
Gate attack radoista kun sai kultaa niin saa laudan jolla se extreme tasokin meni ihan mukavasti sillä se on kirjaimellisesti raketti jalkojen alla :D

Trick attackia en kokeillut yhtä laskua enempää sillä tän temppusysteemi vaatisi harjoittelua.
B,X ja Y tekee grabeja ja ne vaihtuu sen mukaan mihin tattia kääntää ja jos haluat tehdä flipin tai spinnin niin sitten pitää painaa vielä oikea liipaisin pohjaan ja tuo sotkee mun aivot aina, koska mikään muu snoukkapeli ei toimi noin.
Onneksi normi laskuissa ei ole mikään pakko temppuilla sillä mitään boost mekaniikkaa ei ole vaan temput täyttää power mittaria ja kun se on täynnä niin saat suojan joka suojaa vahingolta ekaan osumaan asti tai sitten voit kaataa vastustajan laskemalla sitä päin.
Mulla ei ollut tarvetta tuolle oikeastaan koskaan joten keskityin vaan laskemaan mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti.

Visuaalisesti peli on ihan nätti ja yleensä rullaa sulavasti, mutta sitten kun päästään siihen rataan jossa lasketaan lumivyöryä karkuun niin ruutu tärisee ja peli nykii varsin ikävästi. Välillä on vaikea jo hahmottaa mihin on laskemassa ja tuossa tilanteessa ei voi kameraakaan siirtää kauemmas.
Kyllä tämä sellainen oli, että jos joskus iskee fiilis retroilla niin kyllä tämän kanssa voi fiilistellä pari tuntia. Eipä tuon match race moodin läpäisyssä pidempään menekään.
 
Ylös Bottom