Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dragonfly
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hamtaro: ham ham heartbreak (gba)

Taas yksi lisenssipeli jonka lähdemateriaalia en ole koskaan katsonut.
Helposti voisi luulla, että taas on tehty joku simppeli tasoloikka lapsille, mutta tämä muistuttaa enemmän point & click seikkailupelejä.
Pahiksena häärii Spat niminen hamsteri joka valheillaan saa ystävät ja pariskunnat riitelemään ja se on Hamtaron ja Bijoun homma saada ne taas yhteen.

Homma hoituu juttelemalla kaikille ja samalla opitaan uusia sanoja joiden avulla tehdään eri asioita ja joka sanalla on oma suloinen animaationsa.
Eli tavallaan nuo opittavat sanat korvaa normaalisti tän tyylisissä peleissä olevat tavarat joita käytetään pulmien ratkomiseen vaikka kyllä tässä välillä tavaroitakin tarvitaan.
Pelaaminen on kivaa niin kauan kun peli etenee sujuvasti, mutta jos et huomaa vaikka käyttää jotain tiettyä sanaa jonkun tietyn kyltin edessä niin uusi sana jää oppimatta ja oot jumissa ja tuollaisten takia tulikin katsottua opasta muutaman kerran.
Silti varsin kiva ja mukavan kevyt seikkailu.

Antdude teki joku aika sitten hyvän videon jossa käydään sarjan pelit läpi:


Wario land (virtual boy)

Tämä on varmaan se ainoa oikeasti hyvä virtual boy peli vaikka onkin ihan perus wario land eli keräät rahaa ja aarteita sekä voitat pari pomoa.
Kun kyseessä on virtual boy niin tietenkin tässä on myös 3d elementti mukana joten sä voit tietyissä kohdissa hypätä taustalla olevaan osioon ja samoin esim pyörivät piikkipallot ja jotkut viholliset hyödyntää syvyys vaikutelmaa.
Tuota ei tietenkään emulaattorilla pääse kokemaan kuten on tarkoitettu, mutta eipä se peliä mitenkään negatiivisesti muutakaan ja emulla pelatessa voi vaihtaa värit punamustasta mustavalkoiseksi joka on paljon ystävällisempi silmille.
Jos on tykännyt wario landeista ihan yleisesti niin tykkää tästäkin.
Antdudelta löytyy tästäkin hyvä video:


Metroid zero mission (gba)

Oma suosikki 2d metroid joka oli edelleen ihan yhtä hyvä mitä muistinkin.
Peli näyttää hyvältä, kontrollit on napakat ja maailman tutkiminen mukavan sujuvaa.
Tämä on mun mielestä paljon parempi mitä dread ja se lopun stealth osio zero suit Samuksen kanssa on paljon parempi mitä emmi kohtaukset dreadissa sillä tuo on just sopivan pitkä, tarjoaa vaihtelua ja saat todellakin olla varovainen kun henki lähtee parista osumasta.
Tämän pelaamisen jälkeen olin tyytyväinen etten ole myynyt tätä ja fusionia pois vaikka niistä ebayn mukaan saisi yli 100e / kpl kun ihan priimakuntoisia ovat.
Huomenna on vuorossa fusion jonka pääsen kokemaan ekaa kertaa englanniksi joten tarinastakin tajuaa jotain.
Kyseessä on kyllä edelleen japsi versio, mutta se on patchattu englanniksi. Miksi japsi versio? Koska siinä on easy vaikeustaso jota ei eurooppa tai jenkki versiosta löydy ja sillä mä olen alunperinkin tuon pelannut.
 
Time crisis 3 ja crisis zone (ps2)

Pääsin viimeinkin testaamaan vieläkö mun gconit toimii ja toimihan ne, mutta eipä näitä kovin kauaa jaksanut pelata.
Time crisis 3 sentään tarjoaa loputtomat continuet kun käyttää ensin kaikki continuet kuudesti joka on helppoa kun ottaa vaan yhden elämän käyttöön ja kuolee tarkoituksella.
Noin sai vaan keskittyä pelaamiseen ilman vihollisten ulkoa opettelua sillä nämähän on alunperin arcade pelejä jotka on suunniteltu ahmimaan ihmisten kolikot joten halpamaista settiä on aika paljon.

Kolmonen tarjoaa vielä toisen kampanjan läpäisyn jälkeen jossa pelataan eri hahmolla, mutta siinä continuen käyttäminen sitten heittääkin takaisin nykyisen alueen alkuun joten se siitä rennosta ja kivasta paukuttelusta.
Varsinkin kun kolmos kentässä viholliset juoksee siviilien seassa ja jos osut siviiliin niin heti lähtee yks elämä pois.

Crisis zone sitten tekeekin homman täysin nurinkurisesti ja antaa sulle yhden lisärin ja yhden continuen lisää jokaisen läpäisyn jälkeen.
Jos mä pystyisin jo muutenkin pelaamaan sen läpi niin mihin siinä vaiheessa jotain lisärejä tarvitsee?
Olisi tuotakin jaksanut varmasti aina välillä pelata rundin tai kaks jos olisi joku retronurkka jossa voi vaan laittaa koneen ja telkkarin päälle ja alkaa pelaamaan.
Nyt lopetin kerta yrityksen jälkeen kun olin yhteensä jo pari tuntia pelannut ja alkoi käsiä sattumaan.
Samalla tuli huomattua ettei mulla ainakaan vaikuta mitään peli fiilikseen se, että onko käytössä valopistooli vai pelaako vaikka jotain house of the deadia move kapulalla. Tai oikeastaan moven kanssa on parempi fiilis kun sitä ei ole pakko kannatella naaman edessä.

Rygar the legendary adventure (ps2)

Lyhyesti sanottuna tämä on god of war ennen god of waria.
Aseena on diskarmor joka on ketjun päässä oleva kilpi jolla huidotaan vihollisia ja pelin edetessä saa myös pari eri diskarmoria lisää joilla on omat kykynsä.
Kamerakulmat ja liikkuminenkin on varsin tuttua kuten myös aseiden päivittäminen.

Gunnm: Kasei no Kioku (ps1)

Jos tuo nimi ei kerro mitään niin ehkä Alita battle angel: Martian memory kuulostaa paremmalta.
Pelihän julkaistiin japanissa vuonna 1998 eikä sitä koskaan nähty muualla, mutta muutama kuukausi sitten ilmeisesti joku fani sai viimeinkin käännösprojektinsa siihen kuntoon, että koko pelin pystyy pelaamaan alusta loppuun ihan englanniksi vaikka onhan siellä vihreitä vaikka kuinka kuten myös rivitys ongelmi
a, mutta noita pystyy kuitenkin ihan hyvin sietämään. Asia joka mua eniten häiritsi oli se kuinka hahmojen nimiä käytetään jatkuvasti "you" sanan tilalla.
Jos vaikka Alita, tai siis Gally kuten se japanissa tunnetaan kysyy Idolta "did you know that person" niin ruudulla lukee "did Ido know that person" ja aluksi oli epäselvää puhutaanko tässä nyt toiselle hahmolle vai onko nuo jotain päänsisäisiä ajatuksia.

Tarinallisesti tähän on ahdettu kaikki ekan mangan tärkeimmät jutut ja vielä hieman extraa päälle sillä tässä on hieman samoja asioita jotka oli myös last order mangassa vaikka tämä on tehty ennen sitä.
Mun mielestä tämä olisi kyllä voinut loppua siihen mihin alkuperäinen mangakin loppui sillä nyt tämä tuntuu jo liian pitkältä.
Mä olen nyt pelannut tätä n.16 tuntia ja vissiin pari tuntia olis vielä jäljellä.
Ongelma ei sinänsä ole pelin pituus vaan se kuinka varmaan yli puolet tuosta ajasta on sitä tekstin lukemista samalla kun katsellaan varsin vaatimattomia ps1 graffoja.
Mitä pidemmälle peli etenee niin sitä ärsyttävämpiä vihollisia tulee myös vastaan ja muutama pomo on myös sellaisia, että oikeastaan ainoa tapa vahingoittaa niitä on torjua just oikeaan aikaan jolloin Alita tekee counterin ja niitä pääsee mättämään kunnolla turpaan.
Tuon ajoitus on vaan niin tarkka, että mä joudun välillä lataamaan save staten 10 kertaa uudestaan jotta onnistun tuossa kerran.

Sä voit myös parantaa alitan statseja, mutta aina kun se saa uuden vartalon niin päivittäminen täytyy aloittaa alusta ja tuon takia mä aloinkin säästelemään rahoja sillä jokaisen uuden vartalon päivitykset on reippaasti kalliimpia mitä edellisen.
Myös pari asetta on tarjolla kuten myös kakkos aseita kuten molotoveja, ohjuksia tai sähköistettyjä piikkejä.
Myös motorball on mukana, mutta siinä on aina tarkoituksena vaan tuhota kaikki vastustajat ja ihan kuten mangassa niin tässäkin sen parissa vietetään hitusen liian pitkään.

Sinänsä ihan kiinnostavaa päästä tämäkin kokemaan kun kohtuu kova alita fani olen, mutta kun jopa näin paksujen fanilasien kanssa alkaa ajattelemaan, että peli olisi saanut loppua jo likemmäs 7-8 tuntia sitten niin ei tätä oikein suositella voi.

Disaster: Day of crisis (wii)

Tämä oli erittäin hyvä. Muistakaa tykätä, jakaa ja tilata kanava.

Taisi olla liian vähälle huomiolle jääneet pelit ketju jossa hehkutin disaster report 4:sta ja tässä on niin paljon samaa, että olen aika varma ettei tätä olisi koskaan edes tehty ellei disaster report sarjaa olisi olemassa.
Tässäkin on siis jos jonkinlaista katastrofia. On maanjäristys, tsunami, romahtavia taloja, tulitornado ja tulivuorikin perkele purkautuu ja kaikki saman päivän aikana.
Tämä kuitenkin eroaa disaster report sarjasta siinä, että tässä on aika perus toimintapeli juoni jossa päähahmon on tarkoitus pelastaa entisen työkaverinsa kidnapattu sisko ja sitten mukaan heitetään vielä ydinaseetkin. Ai niin. Peli myös ottaa itsensä täysin vakavasti :D

Toimintaakin on luvassa sillä aina välillä tulee räiskintä osioita jotka toimii ihan kuten time crisis peleissä eli sä voit napin painalluksella mennä suojaan ja tilaisuuden tullen tulla pois sieltä ampumaan pari headshottia ja mennä taas piiloon ja liikkuminen paikasta toiseen menee ihan automaatilla.
Näistä saa myös pisteitä joilla voi ostaa uusia aseita sekä kehittää vanhoja paremmaksi ja mukana voi olla neljä asetta kerrallaan.

Sitten on se rauhallisempi puoli jossa kävellään pitkin alueita ja autetaan ihmisiä ja koska kyseessä on wii peli niin oikeastaan kaikki tehdään liikeohjauksella.
Jos joku vaikka roikkuu jostain niin sun pitää heilauttaa kapulaa just sopivasti kun se kurottaa sua kohti jotta saat siitä otteen.
Kaikki kannattaa tietenkin pelastaa sillä siitä saa hahmon kehitykseen käytettäviä pisteitä.
Tietenkin myös melee iskut tehdään kapulaa heiluttamalla kuten myös quick time eventit ja ovetkin avataan kääntämällä kapulaa joka on simuloivinaan nupin kääntämistä.
Välillä päästään myös auton rattiin eikä tämäkään tietenkään käytä tattia ohjaamiseen vaan kapula käännetään poikittain ja sitä sitten käännellään.
Ajamisessa mulle oli ainoa ongelma 90 asteen käännökset sillä mistä mä voin tietää kuinka paljon sitä kapulaa täytyy kääntää jotta auto kääntyy maksimit.
Sinänsä ihme, että liikeohjaus ei koskaan tullut pelistä nauttimisen tielle vaikka monesti tuli kyllä todettua "miksei tätäkin voi tehdä vaan nappia painamalla".

X-files (ps1)

Tämä on ollut odottamassa vuoroaan varmaan 20 vuotta.
Kyseessä on siis point & click seikkailu jossa jokainen ruutu on joko valokuva tai videokuvaa ja tämä viekin 4 levyä.
Tämä on myös siitä harvinainen tapaus, että tätä ei voi pelata ps2:lla tai ps3:lla. Tai kyllä tämä päälle lähtee, mutta se pelin kursori on täyttä suttua joten on aika mahdoton tietää meinaatko käyttää jotain, puhua jollekkin vai kävellä ovesta pihalle.
Onneksi vanha pleikkarin raato suostui vielä pyörittämään tätä kunhan sen laittoi vasemman kyljen varaan pystyyn.

Mä olen elämäni aikana katsonut ehkä yhden jakson koko sarjaa joten en tiedä kuinka monta sarjan hahmoa tässä on mukana.
Ainakin Mulder, Scully ja Skinner, mutta Mulder ja Scully nähdään vaan alussa ja lopussa sillä koko pelin juoni keskittyy niiden katoamisen selvittämiseen ja Skinnerin kanssa käydään tutkimassa kahta tapahtuma paikkaa jonka jälkeen sitä ei enää nähdä.

Koska pelin alueet koostuu vaan joko kuvista tai videosta niin navigointi tietenkin on aika tönkköä eikä aina oikeen hahmota, että mihin nyt oikein siirryttiin ja välillä myös johtolangan löytäminen on aikamoista arpapeliä josta on pari esimerkkiä alla olevassa videossa.
Onneksi ainakin pleikkari versiossa on vinkki systeemi joka näyttää kuvina ne kohdat joihin pitäisi seuraavaksi suunnata ja välillä se antaa mahdollisuuden suoraan hypätä sinne.
Esim tuossa videolla mainitaan kuinka naurettavan vaikeaa sen tupakantumpin löytäminen oli niin mä hyppäsin tuon vinkki systeemin avulla toisesta huoneesta suoraan poimimaan sen talteen.

Peli siis eteni tuon ansiosta varsin sujuvasti vaikka välillä tulikin jumitettua hetki jos toinenkin jossain, mutta lopussa sain itseni umpikujaan.
Siellä siis hyppää yks tyyppi aseen kanssa kimppuun ja mä tietenkin ammuin sen välittömästi sillä koko pelin ajan tuo on ollut se oikea ratkaisu tai susta on lähtenyt henki parissa sekunnissa.
Nyt olisi kuitenkin pitänyt huomata tainnutin jossain pöydän kulmalla ja käyttää sitä sillä jos sä tapat tuon tyypin niin peliä ei voi päästä läpi eikä peli edes kerro tuota joten voit luulla tehneesi jotain muuta väärin.
Jokainen kolmesta tallennuksesta oli tehty myös tuon jälkeen joten se siitä sitten.
Menin sitten katsomaan loput tubesta ja missasin jopa kolme minuuttia pelin lopusta tuon takia joten ei se vituttamaan jäänyt, mutta typerää suunnittelua silti.

 
En tiedä miten jaksat noita pelata ja vielä noin yksityiskohtaisesti raportoida - no harrastus siinä missä mikä tahansa - mutta kiitän Sinua @pelle kun jakselet noita kirjotella. Välillä palaan muistoissa niihin tuskaisiin kokemuksiin mistä mainitset, jossain tuli vilunväreet kun muistan turhautumisen. Olisko ollut Driver.

Ja tuo säätö että ps kyljelleen niin peli toimi :D

Ja kiitos muillekin näitä kirjottaville! 5 tähden pelikulttuuria.:)
 
FF7: Crisis core (psp)

Tämä oli se isoin syy miksi tuli ostettua playstation classic sillä ppsspp emulla voi pelata tämän isommalla resolla.
En edes tiedä kuinka monta vuotta tämä on ollut hyllyssä enkä aikoinaan tainnut edes käynnistää koko peliä kun silloin ei tullut muutenkaan pahemmin roolipelejä pelattua.
Tulipahan vaan aikoinaan ostettua kun halvalla sai ja näytti ihan kivalta.

Vaikka pelin alku sujui ihan mukavasti tupla resolla niin aika äkkiä tuli selväksi ettei classicin tehot ihan riitä sillä aina kun siitä "hedelmäpelistä" tulee joku erikoishyökkäys joka täyttää ruudun räjähdyksillä niin peli rullaa muutaman framen sekunnissa ja äänet rutisee niin perkeleesti, mutta silmäkarkista en luovu :D
Enkä kadu hetkeäkään sillä vaikka pari kertaa mietti, että miks mä odotin näin pitkään tämän pelaamista enkä pelannut jo silloin kun mulla vielä psp oli niin kyllä tämän pelaaminen oli nyt paljon kivempaa sillä vaikka peli hyytyi välillä niin sen pelaaminen ei näyttänyt eikä tuntunut psp peliltä, koska mulla oli ds4 käytössä joten kameran kääntämisenkin sai oikeaan tattiin joka teki siitä paljon luonnollisempaa.

Mitä itse pelaamiseen tulee niin taistelu toi tavallaan mieleen xenobladet, koska sulla on valikko josta valitaan hyökkäys, haluttu taika tai tavarat kuten vaikka parannusjuomat.
Toki sitä hyökkäys nappia täytyy painaa jatkuvasti toisin kuin xenobladessa, mutta silti tuo listan selaaminen tuntui kovin tutulta.
Se isoin asia tässä kuitenkin on se jatkuvasti vasemmassa yläkulmassa rullaava "hedelmäpeli" joka ihan randomilla voi antaa jonkun kovemman hyökkäyksen tai nostaa vaikka jonkun taian tasoa ja ne erikoishyökkäykset on aina pakko katsoa kokonaan ja ne on välillä melkein yhtä pitkiä mitä vanhempien final fantasy pelien summonit.
Ei tuo kuitenkaan päässyt ärsyttämään jostain syystä joten sen suhteen olen ihan neutraali.

Tarina tehtävien lisäksi tarjolla on ilmeisesti 300 sivutehtävää joissa aina ollaan jossain muutamasta ympäristöstä ja tapetaan tietty vihollinen.
Näitä ei ole mikään pakko tehdä, mutta joistakin tehtävistä saa erittäin hyviä varusteita.
Itse tein sen mikä kiinnostavalta tuntui ja sen jälkeen keskityin tarinaan kun luotin siihen, että nyt mulla on tarpeeksi hyvät kamat.
Myös materiaa voi yhdistellä toisiinsa ja näin luoda entistä parempaa materiaa, mutta tuo on niin sekava, että päätin vaan luntata netistä mitkä pitää yhdistää sillä yhdistelmiä on ihan järjetön määrä, koska myös sun materian taso vaikuttaa siihen mikä lopputulos on ja lisäksi niitä voi boostata vielä jollain tavaroilla eikä peli anna pienintäkään vinkkiä mikä vaikuttaa mihinkin.

Tarina oli kiinnostava eikä edes Genesiksen runoilut häirinneet ollenkaan ja Zack oli muutenkin paljon parempi hahmo mitä Cloud.
Vaikka orkkis FF7 on tullut pelattua joskus 90 luvulla niin silti nyt oli kiva rakentaa Aerikselle kärryt kukkia varten ja ostaa sille se rusetti joka sillä on seiskassa.
Ja mulle se on aina Aeris, koska sen niminen se oli pal alueen FF7:ssa ja Aerith kuulostaa muutenkin siltä kuin joku purisi huuleensa kesken nimen lausumisen tai jtn.
Iso plussa pelin viimeiselle taistelulle joka onnistui kunnolla nostamaan tunteet pintaan.

Mitään en odottanut kun tämän aloitin, mutta nyt tämä on mun goty listalla sijalla 3, mutta mulla on vielä monta uutta peliä pelaamatta joten eiköhän se tuosta vielä tipu.

Resident evil survivor (ps1)

Yksi paskimpia ps1 pelejä jos internettiä on uskominen, mutta mä oikeasti tykkäsin tästä.
Erittäin lyhyt tämä kyllä on sillä mulla meni 1t 45min läpäisyyn, mutta nautein melkein joka hetkestä jopa ohjaimella pelaten.
Ääninäyttely on huonompaa mitä ekassa ressassa ja juoni ei mikään ihmeellinen ole, mutta ne kerättävät tekstit on ehkä synkintä ja sairainta mitä näissä on nähty.
Umbrella käyttää kidnapattujen lasten aivoja tyranttien tekemiseen ja lisäksi mitään nukutusta tai muuta vastaavaa ei todellakaan käytetä vaan ne on täysin hereillä ja tajuissaan kun se pää avataan aivojen poistamista varten.

Muutenkin tämä tuntui ressalta sillä vaikka peli on ekasta persoonasta kuvattu niin tässä on perinteinen tankkiohjaus ja sun täytyy myös pysähtyä tähtäämään.
Jotenkin ihmetyttää miksi tässä tuo on yleisen mielipiteen mukaan paskinta ikinä, mutta muissa ressoissa se on vain hyvä asia sillä tässä sentään näkee mitä sun ympärillä on.

Lollipop chainsaw (xbox 360)

Tuli tämäkin vaihteeksi pelattua ja olihan se edelleen yhtä hyvä mitä muistinkin.
Tässä on ainoastaan kaksi asiaa jotka haluaisin muuttaa.
Eka on latausruudut joita tulee kohtuu usein ja monesti ne on vielä vaikka just pomon voittamisen jälkeen joka tuntuu extra tympeältä.
Toinen on ne puhelinsoitot joita Juliet välillä saa. Ne on kyllä lyhyitä ja niitä on vain muutama, mutta kun ne ei lisää yhtään mitään peliin eikä niitä voi edes skipata.
Samalla tuli myös todettua, että se remake on varmasti sensuroitu sillä jo eka pomo käyttää Julietista niinkin nättejä termejä kuin cunt ja whore.
Lisäksi melkein kaikki asut on sellaisia joissa automaattisesti näkee hameen alle kun vaan juoksee normaalisti ja mitään tuollaista ei varmasti ainakaan sonyn koneilla nähdä.
Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään niin kyllä. Tuo on iso juttu ja helvetin iso osa koko pelin identiteettiä. Ihan sama jos kaikki senran kagura tytöt puettaisiin kauluspaitaan ja housuihin niin se ei olisi enää senran kagura.

Megaman legends (ps1)

Tästä tuli yllättäen mun suosikki megaman.
Mukavaa luolaston tutkimista ja kaupungissa on muutama sivutehtävä ja muille asukkaille voi myös jutella.
Tässä ei myöskään tarvitse koskaan miettiä ja arpoa, että mikä kakkosase on se oikea valinta tulevaa pomoa varten sillä se perus mega buster on tarpeeksi hyvä aina. Varsinkin kun siihen pulttaa parempaa osaa kiinni.
Tämän pelaaminen oli oikeasti hauskaa ja mukavan rentoa ja tuo on lause jota en koskaan olisi kuvitellut megamanista sanovani.
Samalla tämä varmasti on monelle paskin megaman.

Resident evil: operation raccoon city (ps3)

Jälleen yksi pystyyn haukuttu ressa, mutta *sanokaa nyt kaikki yhdessä* mä tykkäsin tästä :D
Nyt ollaan umbrellan erikoisjoukkojen ohjaksissa joten tämä on enemmänkin aika perus third person cover shooter, mutta ei noille tyypeille mikään ammusten kitsastelu survival horror sopisikaan.
Lisäksi tämä sopisi erittäin hyvin kakkosen ja kolmosen rinnalle sillä pelin tutoriaalissa mennään Hunkin kanssa hakemaan se virus sample Birkinilta ja kaikkihan sen tietää miten siinä kävi.

Sitten tuhotaan umbrellaan liittyvää todistusaineistoa ja jopa korjataan yksi nemesis joka korjaamisen jälkeen nappaa vieressä olevan raketinheittimen mukaansa ja tämäkin sopisi hyvin siihen kun se kolmosessa ilmestyy tuollaisen kanssa paikalle.
Mutta tietenkin homma piti ryssiä sillä yhdessä kohtaa nähdään kun Leon ja Claire saapuu raccoon cityyn eikä siinä vielä mitään, mutta ihan lopussa sun tehtävänä on tappaa molemmat ja tuoda Sherry umbrellan haltuun ja tässä vaiheessa peli on lähinnä varsin kiva "what if" skenaario ja tuollaisena mä sen otinkin joten vaikka peli tarjoaa mahdollisuuden mennä Leonin puolelle niin mä päätin tappaa molemmat, koska se nyt vaan sopii paremmin koko "what if" ajatusmaailmaan sillä viimeinen tehtävä sijoittuu johonkin ratapihalle jossa ei koskaan RE2:ssa edes käyty joten mahdollinen juonijatkumo meni jo siinä pieleen ja lisäksi Leon ja Claire ei koskaan törmännyt näihin tyyppeihin ja Leon ei varsinkaan ampunut niitä tarkkuuskiväärillä.

Kuitenkin varsin kiva ja toimiva spin off jota nykyään saa varsin halvalla.

Ja nyt mun retroilut on saapuneet päätökseensä.
Mun oli tarkoitus pelata vielä parasite eve ja ps classicin valikoimista eka ressa ja ainakin testata jumping flash, wild arms ja persona, mutta mä olen nyt neljä kuukautta pelannut pelkkiä retropelejä ja sinä aikana pelannut kohtalaisen määrän näitä läpi joten viimeinkin iski ähky.

PS1 - 23 peliä
PS2 - 35 peliä
Wii - 4 peliä
Gamecube - 3 peliä
PS3 - 6 peliä
Xbox 360 - 2 peliä
3ds - 2 peliä
GBA - 3 peliä
Virtual boy - 1 peli
PSP - 1 peli

Edit:

Unohtui mainita kuinka eilen kyllä jäi hieman paskan maku suuhun kun ajattelin pelata xbox 360:lla outrun online arcadea.
Mä olen sen aikoinaan ostanut ja mulla on myös kaikki saavutukset, mutta download historyn kautta sai ladattua vain trial version ja googletuksen mukaan nettiselaimella ei pääse enää ollenkaan käsiksi lataushistoriaan joten se siitä sitten. Digital future ja silleen.
Mulla on myös boxin lataushistoria täynnä "this content is not available" kohtia eikä mitään tietoa mitä nuokin on joskus olleet.
Koitin myös lisenssien siirtoa jos olenkin alunperin ostanut sen toisella koneella, mutta ei sekään auttanut mitään.
 
Viimeksi muokattu:
casse sanoi:
Eikös ei-Japani -versio Lollipop Chainsaw’sta ollut sensuroimaton? Olis pitänyt ostaa (PS3:lle) silloin kun sen sai tähän hintaan: https://www.vpd.fi/lollipop-chainsaw-ps3.html?amp=1

Nykyäänhän hinnat ovatkin jo sitten aivan muuta. :eek:
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu ei tuota vanhaa versiota sensuroitu ole, mutta mä tarkoitinkin sitä tulevaa remakea ja kun ottaa huomioon kuinka sonylle ei nykyään kelpaa esim senran kagura enää niin koko peli tulee varmasti olemaan aika erilainen mitä alkuperäinen joko kaikilla koneilla tai sitten vaan pleikkarilla.

Myöskään tämä kehittäjän lausunto ei lupaa hyvää:

"Finally, we learned after the announcement of Lollipop Chainsaw Remake that many fans are worried about censorship in the game. We have not yet discussed the issue with the platform holders yet, and thus cannot say anything about the topic, but what we can say is that we intend to negotiate with the platform holders to make it so that the game can be as close to the original version as possible."
 
Menin tällä viikolla tekemään sellaisen virheen, että kaivoin pelihyllystä F1 2011:n PS3:lle, tein uuden kuskin ja aloitin uuden uran vaikeimmalla tasolla ja täysimittaisilla kisaviikonlopuilla.

Virhe tämä oli, koska:

A) Tätä on hyvin vaikea pelata minkään muun pelin "ohessa". Hiukan aiemmin aloittamani, myös jo tähän ketjuun sopiva Dragon Age Origins vaatisi vielä runsaasti opettelua ja pelitunteja, mutta nyt kaikki aika meneekin formuloiden parissa. Pitkät kisaviikonloput ovat sen verran koukuttavia, että sellainen tulee yleensä vedettyä yhdessä, 4-6 tunnin sessiossa.

B) DualShock3 on aivan uskomattoman epäergonominen ohjain pidempiin ajopelisessioihin. Varsinkin liipaisimet niin liikeradaltaan kuin muotoilultaankin ovat suorastaan kivuliaita käyttää pidemmässä sessiossa. Vielä tällä hetkellä, useita tunteja viimeisimmän kilpailun jälkeen, kaasusormen kipu säteilee oikean kyynärvarren puoliväliin saakka. :D Ei tällä tavalla käy millään uudemmista ohjaimista, varsinkaan DualSensellä tai Xboxin pädillä. DS3:n liipaisimien vuoksi on käytännössä myös pakko pitää ABS päällä ja luistonestokin keskiasennossa, kun ei noilla lärpäkkeillä pysty riittävän tarkkoja liikkeitä tekemään vaikka kuinka yrittäisi.

Mutta itse pelihän on suorastaan ilahduttavan hyvä. Ajaminen on hauskaa, radat ja autot hyvin mallinnettuja ja kisaaminen konekuskeja vastaan parhaimmillaan ihan mukiinmenevää. Automallit ovat tosin kyllä melkoisen rumia, mutta niinhän ne 11 vuotta sitten olivat. Aivan hyvä ajopeli tämänkin päivän mittareilla. En tosin ole vielä edes pelannut yhtäkään tätä uudempaa F1:ä, vaikka hyllystä itse asiassa löytyykin vähintään yksi virallinen F1-peli jokaiselta vuodelta aikaväliltä 1999-2021 (pl. F1 2007 ja F1 2008, sillä niitä ei ole olemassa).

Olisin tosin voinut uramoodissa valita ensimmäiseksi tiimiksi jonkin muun kuin HRT:n, sillä nyt kisaaminen on puolet kisasta lähinnä kierroksella ohittavien väistelyä. Kolmen pikkutiimin keskinäinen kisailu on sinänsä ihan hyväkin asetelma, mutta yleiskilpailussa HRT:llä ei ole ilman muiden keskeytyksiä asiaa sijaa 19 ylemmäs. Näköjään tiimi myös tykkää laittaa tulostavoitteeksi lähes jokaiseen kilpailuun sijan 18, jolloin hyvänkin ajon päätteeksi vastassa on haukut saavuttamattomasta tavoitteesta.

Uramoodi kestäisi tässä viisi kautta, mutta ehkäpä tavoitteena on nyt vain ajaa yksi kausi ja "jatkaa" uraa sitten F1 2012:n parissa. Jos intoa siihen vielä riittää, niin valitsen kyllä sitten myös tiimin hiukan ylempää lähtöruudukosta. :D
 
Ferraro sanoi:
Menin tällä viikolla tekemään sellaisen virheen, että kaivoin pelihyllystä F1 2011:n
Klikkaa laajentaaksesi...
Formulapeleille aina yläpeukkua. Asiallista meininkiä.

Itselläkin löytyisi Xbox 360/PS3 aikakaudelta F1 2010 ja F1 2012 hyllystä. Koen vaan niihin hyppäämisen aika hankalaksi kun olen pelannut nyt monta vuotta aina meneillään olevan vuoden versiota useamman tunnin viikossa. Siinä voisi 10 vuotias formulapeli tuntua hitusen oudolta. :) Varsinkin kun olisi pakko napata ohjain käteen ratin sijaan.
 
Dragonfly sanoi:
Formulapeleille aina yläpeukkua. Asiallista meininkiä.

Itselläkin löytyisi Xbox 360/PS3 aikakaudelta F1 2010 ja F1 2012 hyllystä. Koen vaan niihin hyppäämisen aika hankalaksi kun olen pelannut nyt monta vuotta aina meneillään olevan vuoden versiota useamman tunnin viikossa. Siinä voisi 10 vuotias formulapeli tuntua hitusen oudolta. :) Varsinkin kun olisi pakko napata ohjain käteen ratin sijaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Varmasti juuri näin. Onhan sarja ottanut aimo harppauksia eteenpäin kymmenen vuoden aikana, ja siitäkin syystä on varmasti pienempi kynnys päästä tähän sisälle mikäli ei ole uudempia ja oletettavasti parempia pelejä lainkaan pelannut. Omassa ajattelussani tosin huomaan kohtelevani tätä F1 2011:a vieläkin yhtenä "uusista" formulapeleistä, kun ei ole tullut vielä sitä tuoreempia korkattuakaan. Kymmenisen vuotta sitten olen tätä itse viimeksi pelannut, tosin pari vuotta sitten ajelin myös puolikkaan kauden F1 2010:a.

Ne itselleni oikeasti nostalgiset formulapelit löytyvätkin sitten PS2:lta. Sonyn F1 2002 aikaansai innostuksen koko lajiin, kun taas F1 2006:n uramoodista muistan vieläkin muutaman yksittäisen kisatapahtuman kuin eilisen päivän. :D Selvästi myös kaikki vuoden 2006 jälkeen F1-kalenteriin lisätyt radat pitää opetella uusiksi käytännössä tyhjästä, vaikka niitäkin olen tässä F1 2011:ssa ajanut kymmenisen vuotta sitten. Sen sijaan joku Magny-Coursin rataprofiili tulee edelleen ihan milloin tahansa selkärangasta, vaikka en ole missään pelissä sitä varmasti pelannutkaan F1 Championship Editionin jälkeen.

Edit:
Ei kun olenhan. Ainakin Ridessa olen Magny-Coursia ajanut. No sama se, pointtini säilyy, eli tuon ajan radat muistaa helposti ulkoa pitkänkin ajan jälkeen. :D
 
Viimeksi muokattu:
Ferraro sanoi:
DualShock3 on aivan uskomattoman epäergonominen ohjain pidempiin ajopelisessioihin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pakko tähän vielä palata, sillä nyt Monacon kisan ajettuani en ole varma, pystynkö jatkamaan enää paljoa pidemmälle. En voi käsittää, miten tuo DualShock3 ei aikanaan tuntunut tuottavan minkäänlaisia vaikeuksia, sillä nyt täysimittaisen kisan päätteeksi niin sormet kuin jopa ranteet tuntuvat kuin tulessa olisivat. Ajoin kertaalleen seinään sen vuoksi, että kaasusormi oikeasti kramppasi varikkokäynnin jälkeen. Ei voi olla terveellistä. :D

Kyllä tuolla ohjaimella ihan sujuvasti pelaa, jos sitä ei tarvitse pitää hyvässä otteessa jatkuvasti pitkiä aikoja putkeen. Ratkaiseva yhdistelmä on varmaan noiden liipaisimien vääränlainen kulma pohjaan painettuna, niiden kupera muoto sekä liian lyhyet "kahvat" tukisormille, jotka eivät saa kunnollista otetta pädistä. Nytkin oikeastaan etusormea kipeämpi on oikean käden pikkusormi, joka joutuu olemaan jotenkin epämiellyttävässä asennossa kaasua painaessa.

En tiedä. Tekisi mieli pelata esim. yksi kausi jokaista F1-peliä 2011:sta uudempiin edeten, mutta se saattaa nyt jäädä tekemättä. F1 2014 löytyisi kyllä boxille, ja sehän taitaisi toimia Series X:lläkin. Tai voisinhan siirtyä suoraan uusimpiin julkaisuihin, mutta siinä jäisi jotakin silloin kokematta. :D
 
DS3 on kyllä tuskallinen juuri pidempiin ajosessioihin. Itsellä oli aikoinaan liipaisimen päihin ne sellaiset jatkopalat, mutta mihin lie hukkuneet. Eipä tosin enää tule ajopelejä hirveästi tuolla pelattua, varsinkaan pidempiä sessioita.
 
JLunen sanoi:
DS3 on kyllä tuskallinen juuri pidempiin ajosessioihin. Itsellä oli aikoinaan liipaisimen päihin ne sellaiset jatkopalat, mutta mihin lie hukkuneet. Eipä tosin enää tule ajopelejä hirveästi tuolla pelattua, varsinkaan pidempiä sessioita.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minulla oli no koverat liipaisimien lisäpalat ihan kaikkeen pelaamiseen DS3:lla. Ne alkuperäiset kuperat liipaisimet olivat jotain aivan hirveää.
 
Dragonfly sanoi:
Minulla oli no koverat liipaisimien lisäpalat ihan kaikkeen pelaamiseen DS3:lla. Ne alkuperäiset kuperat liipaisimet olivat jotain aivan hirveää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sama homma. Harmi kun en tiedä missä ovat, GT6 olisi joskus testailtava. God of wareja nyt pelaa ilmankin ihan hyvin.
 
Tuli sittenkin pelattua tänään prisman alelaarista mukaan tarttunut lion king sekä aladdin kokoelma ps4:lle.

Muistelin kesäisen nopean emulaattorin testin ajoilta, että lion king olisi ollut jotenkin liian äkkipikainen ohjata, mutta se tuntuikin ihan hyvältä paitsi hypyissä, sillä jos sulla on hiukankin liian vähän vauhtia niin Simba ei hyppää melkein yhtään eteenpäin.
On tässä myös aika paljon sellaisia perus 90 luvun bullshit kohtia kuten vaikka sen lopun luolan lepakot joihin ei meinaa osua mitenkään ja samalla sä tietenkin yrität pysyä kivilaatan päällä, koska ympärillä on laavaa.
Myös katosta tippuu laavaa ja jos siitä näkyy edes yksi pikseli maahan tippumisen jälkeen niin siitä ottaa osumaa.
Sitten on tietenkin ne klassiset kiveä karkuun juoksemiset sillä sekin tappaa laakista ja yks lopun kenttä on täynnä ovia ja sun pitää vaan onnistua löytämään oikea reitti.
Tietenkin viholliset spawnaa aina kun palaat vanhaan huoneeseen takaisin.

Ei tämän kanssa silti kultaiset muistot pilalle menneet, mutta L1 napin takaa löytyvä rewind oli ahkerassa käytössä.
Nyt mä olen kyllä entistä enemmän ihmeissäni miten mä tän silloin aikoinaan 16 vuotiaana pelasin kuolematta läpi.
Toisaalta silloin mä pääsin battletoadsissakin viimeiseen pomoon ja jos mulla olisi ollut edes yks elämä enemmän niin olisin varmasti voittanut sen.

Aladdin sitten olikin sellainen jota olen pari kertaa emulaattorilla kokeillut, mutta koskaan se ei ole iskenyt sillä tässä on vielä enemmän bullshit kohtia mitä lion kingissa.
Jo pelkästään ekassa kentässä viholliset heittää sua veitsellä naamaan heti kun ne ilmestyy ruutuun joten ilman kelausta sun olisi vaan pakko opetella ne ulkoa.
Samoin jostain hypystä tai ziplinelta voidaan tipahtaa suoraan vihollisen naaman eteen.
Vankiluolassa etu alalla olevat pilarit onnistuu hienosti peittämään parit ansat ja viholliset ja muutenkin tuolla on vaikea erottaa missä voi kulkea ja missä ei.
Olisin mä varmaan tästäkin silloin teininä tykännyt, mutta nyt kaikki tuo epäreilu desing osuu välittömästi silmään...ja hermoon :D

Making of videot sentään oli kivoja sillä ne oli jotain hieman uudempaa matskua jossa tekijät muisteli pelin kehitystä.
Lion kingin kohdalla tuo materiaali sitten näytti siltä, että se taisi olla suoraan sieltä 90 luvulta.
Tuli katsottua myös lion kingin game boy version läpipeluu sillä sen ohjaus oli niin kamala etten jaksanut pelata edes ekaa kenttää läpi.
Siitä on pakko nostaa hattua kuinka uskollinen tuo on mega drive versiolle, mutta videon äänet rätisi jatkuvasti ihan kuin koneen tehot ei riittäisi ja tuo tosiaan on ihan vaan katsottava video.
Samaa ongelmaa oli myös making of videoissa, mutta niissä se kesti vain pari ekaa sekuntia kun taas tuossa ongelma kesti koko yli 30 minuutin keston ajan.
 
Jäi tuo aladdin vaivaamaan joten päätin pelata vielä uudestaan kun tiedän mitä on odotettavissa ja viimeksi huomasin vasta lopussa, että voin miekalla lyödä ne vihollisten heittämät veitsetkin takaisin.
Kai tuo olisi ohjekirjassa aikoinaan lukenut, mutta tässä kokoelmassa ei ole edes digitaalista manuskaa mikä on outoa kun varsinkin aladdinista löytyy iso määrä kaikkea matskua aina konsepti kuvista ja animaatio prosessin selittämisestä lähtien.

Nyt päätin myös pelata ihan rehellisesti ilman kelausta ja eihän tämä mikään paha enää ollutkaan. Elämiäkin jäi vielä viis ja olin kauppiaalta ostanut neljä continueta enkä tarvinnut niistä ensimmäistäkään.
Toki pelasin helpoimmalla mutta sillä mä pelasin myös ekalla kerralla.
Nyt se onkin lion king jossa on enemmän niitä epäreiluja kohtia.

Nyt on soundtrackit kuuntelussa kun tämän soitin osaa taas vaihteeksi vaihtaa automaattisesti seuraavaan biisiin.
Oikeasti vitutti kun bayonetta 3:n kohdalla tuo perus ominaisuus puuttui vaikka löytyi edellisistä peleistä.
 
PS+ premiumin kautta tuli pelattua ape escape ja resident evil directors cut pari viikkoa sitten.

Ape escape oli edelleen yllättävän hyvä vaikka kameraa ei voi vapaasti kääntää vaan sen voi ainoastaan keskittää hahmon taakse.
Tämähän taisi myös olla eka peli joka oikeasti vaati dual shock ohjaimen joten kaikki hyökkäyksistä lähtien tehdään tateilla ja olkanapit on varattu kameran keskittämiseen ja hyppäämiseen.

Tehtävänä on siis pyydystää apinat eri aikakausilta käyttäen mitä erilaisimpia apuvälineitä.
Heti alussa on valomiekkaa muistuttava pamppu sekä verkko, mutta myöhemmin saadaan esim. rc auto, hulavanne, ritsa ja muuta mukavaa.
Kentät on jaettu muutamaan pienempään osaan ja niihin on piilotettu myös kolikoita joita keräämällä aukeaa kolme minipeliä: laskettelu jossa on muistaakseni kolme eri rataa ja kumpikin suksi tietenkin tottelee eri tattia, nyrkkeily sekä avaruus räiskintä joka on perus dual stick shooter nyky mittapuulla.

Peliin käytetty aika riippuu ihan siitä tyytyykö ekaan lopetukseen vai haluaako kerätä jokaisen apinan jotta saa uuden pomomatsin ja sen todellisen lopetuksen. Uskaltaisin sanoa, että jos haluaa kerätä kaikki apinat ja kerätä kaikki kolikot niin kai tämän parissa saa kymmenisen tuntia kulumaan ja onhan tämä tavallaan sellainen osa pleikkarin historiaa joka jokaisen tulisi kokea.

Resident evil directors cut sitten olikin aika meh.
Siis on tämä paljon parempi mitä se orkkis versio jossa ei ollut edes auto aimia joten pelkästään tuon olemassa olo on iso parannus.
Japsi versiossa tuo siis oli alunperinkin, mutta länsimaalaisten versiosta se poistettiin ja lisättiin vasta directors cutin myötä.
Voitte arvata kuinka ankeaa sen orkkis version pelaaminen oli tällaiselle jonka eka ressa oli kakkonen jossa hahmo osasi ihan itse tähdätä ruudun ulkopuolella olevaa vihollista.

Lisäksi tässä on valittavissa helpompi vaikeustaso jolla ei ammuksista tule pulaa sillä jo siltä ihan ekalta ruumiilta saa kaksi lipasta joissa kummassakin on 30 ammusta ainakin Jillilla pelatessa. Oi kunpa se orkkis versiokin olisi ollut tällainen 90 luvulla niin mulla olisi ollut paljon kivempaa sen parissa.
Muutenkin tykkään tästä enemmän mitä remakesta jo pelkästään sen takia, että tässä ei ole niitä helvetin crimson head zombeja joita tulee jos et polta tapettujen zombien raatoja.
Silti tuo kartano on edelleen erittäin sekava ja mä sain jatkuvasti ravata arkulla, koska en tiennyt mitä seuraavaksi tarvitaan.
Mun suosikki versio on edelleen ds versio sillä siinä on jatkuvasti kartta toisella ruudulla joka on ihan huikea parannus.
 
Eilen unohtui mainita, että myös ekan doomin kolme ekaa episodia on tullut pelattua ja on tämä vaan klassikko joka ei pahemmin vanhene.
Pari kertaa kyllä pääsi ne sokkeloiset kentät hieman ärsyttämään joista varsinkin infernon toiseks viiminen kenttä sisälsi jo jatkuvaa teleporttereiden kautta ravaamista kun yritti löytää sen oikean katkaisijan tai avaimen.

Myös visuaalinen ilme toimii edelleen hienosti ja pelaaminen on kahden tatin ohjauksella parempaa kuin alunperin.
Mä olen siis niitä jotka aikoinaan pelasi doomin ihan vaan näppiksellä jolloin muistaakseni täytyi pitää control pohjassa jos halusi liikkua sivuttain joten standardi kahden tatin ohjaus on huikea parannus tuohon.
Thy flesh consumed episodi jäi vielä pelaamatta. Muistelen kyllä tuonkin joskus pelanneeni, mutta en tykännyt siitä tai sitten olen lopettanut parin ekan kentän jälkeen.
Tuo kuitenkin julkaistiin vasta ultimate doomin mukana doom 2:n jälkeen ja on myös vaikeampi mitä doom 2 jota en myöskään ole nuoruudessa pelannut ilman huijauksia läpi ja muistaakseni siinäkin oli kentät jo liian sokkeloisia.

Tämä on nyt ainakin kolmas kerta kun nuo alkuperäiset kolme episodia on tullut pelattua läpi.
Alunperin pc:lla joka oli huikea 386/25mhz joten loppua kohden oli pakko vetää se ruudun koko minimiin jotta peli toimi pelattavasti :D
Sitten orkkis xboxin doom 3:n mukana tullut versio ja nyt tämä uusin versio joka löytyy konsoleiden kauppapaikoilta.
Mulla tosin on boxille fyysisenä se slayer collection jossa tulee doom 1, doom 2, doom 3 ja doom 2016.
Valitettavasti kolme ekaa on kuitenkin vaan latauskoodin takana.

Odottamassa on myös ekan pleikkarin doom josta puuttuu joitakin kenttiä, mutta siinä on myös doom 2:n vihollisia, uusittu valaistus ja muuta vastaavaa.
Derek teki tuosta erittäin hyvän videon muutama viikko sitten.



edit:

Muisti palailee pätkittäin eli myös Ratchet: Gladiator tuli pelattua ps+ premiumin kautta tai siis Ratchet: Deadlocked kuten se euroopan ulkopuolella tunnetaan ja mä en ole koskaan tajunnut miksi meillä on eri nimet. Oliko ne orkkis trilogian pienet kaksmielisyydet muka oikeasti niin paha juttu?
Tämän kohdalla ei ole enää edes tuosta kyse ja lisäksi hahmojen kaulassa olevista räjähtävistä kaulapannoista käytetään nimeä deadlocked collar joten nyt tuo nimi muutos on entistäkin typerämpi.

Tämä siis heittää vanhan tutun Ratchet & Clank kaavan roskiin ja nyt keskitytään vaan areena räiskimiseen.
Toki tässä on myös omat planeettansa, mutta niissäkin on vain lineaarinen putki jossa pitää saavuttaa yks tietty asia joten mitään vapaampaa tutkimista ei ole ja tasoloikkaa on myös olemattoman vähän.

Silti tämä oli yllättävän viihdyttävä ja kyllä tämän mielellään läpi pelasi.
Vaikka tämän voi pelata vaan pilviversiona niin paria yksittäistä tilannetta lukuunottamatta en koskaan huomannut viivettä ohjauksessa ja muutenkin peli toimi kuten kuuluu, tai no niin hyvin mitä se ps3 remaster alunperin toimii eli varsinkin välivideoissa on animaatio virheitä ja yhden hahmon lasit saa koko kyseisen hahmon pään läpinäkyväksi eli kun se laittaa lasit silmiensä etten niin sä näet sen pään takana olevan kentän niiden läpi.
Suorastaan loistava porttaus kertakaikkiaan.
Kovin montaa tuntia tämä ei kestä ja ihan hyvä niin sillä muuten jatkuva lineaarinen räiskintä olisi käynyt tylsäksi.

Tämän jälkeen tuli myös testattua q-force tai siis full frontal assault kuten se muualla tunnetaan, mutta sen tower defense mekaniikkaa en jaksanut edes yhden kentän vertaa ja tuota tehdään koko peli viimeistä kenttää lukuunottamatta.
Kentissä siis täytyy puolustaa omaa tukikohtaa rakentamalla turretteja ja muuta vastaavaa käyttämällä kerättyjä pultteja ja samoilla vähäisillä pulteilla ostetaan myös aseet joita on vain pari tarjolla joka kentässä eikä niitä saa edes pitää kentän läpäisyn jälkeen. Tai näin mulle arvosteluissa sanottiin.
Muutenkin peli ilmeisesti kestää 4-5 tuntia joten tämän skippaaminen oli erittäin helppo päätös.

Nyt mulla on enää tänään hommattu secret agent clank pelaamatta. Jotkut tuntuu tykkäävän ja jotkut pitää sitä koko sarjan huonoimpana.
Ei se kuitenkaan voi olla huonompi mitä q-force ja saman tiimin tekemä size matters oli mun mielestä oikeasti hyvä.
 
Viimeksi muokattu:
pelle sanoi:
Nyt mulla on enää tänään hommattu secret agent clank pelaamatta. Jotkut tuntuu tykkäävän ja jotkut pitää sitä koko sarjan huonoimpana.
Ei se kuitenkaan voi olla huonompi mitä q-force ja saman tiimin tekemä size matters oli mun mielestä oikeasti hyvä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämän kanssa suosittelen pitkää pinnaa. Ainakin PS2-versio on melkoinen kärsivällisyystesti järjettömän pituisista latausajoista ja kummallisista tallennuspisteistä lähtien. Muistan ensimmäisellä pelikerralla lähemmäs kymmenen vuotta sitten tykänneenikin pelistä, mutta uusintakierros viime vuonna sai jäädä kesken. Muistaakseni tässä on ihan hyvä peli kuitenkin pohjalla, jos muutamista älyttömyyksistä pystyy olemaan välittämättä.
 
^ Kaiken lukemani perusteella psp versio olisi parempi, mutta sitä ei saa ostettua diginä ps storesta jotta sen voisi vitalla pelata.
Toki kokeilin sitä ps classicilla käyttäen ppsspp emua, mutta se oli niitä pelejä joita tuolla ei pelata teknisten ongelmien vuoksi.
Sitten taas jollain ei ilmeisesti ollut mitään isompia ongelmia ps2 version kanssakaan joten tuo tuntuu olevan tuurista kiinni miten käy.
Ilmeisesti kaikki kuitenkin on kyllästyneet siihen stealth hyökkäys quick time eventiin jo reippaasti ennen pelin loppua.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom