m_vierimaa
Well-Known Member
Eikös 3DS versio ole jatko-osa eli Luigi’s Mansion 2?
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin
- Viestiketjun aloittaja Dragonfly
- Aloituspäivämäärä
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Molemmat.
nedruska
Well-Known Member
3DS:lle on saatavilla sekä Luigi’s mansion 1 että 2. Molemmat itseltä löytyy hyllystä ja kumpaakin voin suositella, vaikka tuo 1 on ehkä näistä hieman parempi monipuolisempien pomojensa ansiosta.
m_vierimaa
Well-Known Member
Ok, 3DS:ää ei löydy, mutta tuo kakkososa on kohta tulossa Switchille, joten otan sitten sen.
pelle
Well-Known Member
Sonic unleashed (xbox 360 / series x)
Mä en ole koskaan ollut ns. boost pelattavuuden ystävä, mutta ne osuudet oli ihan ok colorsissa, generationsissa ja forcesissa.
No tässäpä ei ollut sillä vauhti on aivan järjetön ja eteen heitetään pohjatonta rotkoa, piikkipalloa ja muuta vastaavaa sellaista vauhtia ettet voi mitenkään reagoida ellet jo valmiiksi tiedä niiden tulevan päin naamaa sekunnin päästä.
Sivulta kuvatuissa osuuksissa tuo vielä korostuu entisestään.
Joku voisi vaan todeta "git gud", mutta yhdellä tyypillä oli täysin samat valituksen aiheet ja se oli hommannut ihan joka kentästä S-rankin joten se osasi pelata, mutta ei siltikään pahemmin noista tykännyt.
No onneksi on warehog kentät joissa saa edetä rauhallisesti ja niissä on ihan normaalia tasoloikkaa ja tappelua, todella paljon tappelua.
Aluksi kyllä näissäkin osioissa paska kamera ärsytti sillä joskus sitä voi kääntää itse, mutta suurimman osan ajasta se on aina jossain staattisessa kuvakulmassa ja kääntyilee silloin kun haluaa. Varsinkin kapeilla lankuilla tasapainoillessa tuo sai kiroilemaan.
Seuraavana päivänä tuo ei haitannut enää niin paljoa joten joko totuin siihen tai sitten niissä ekoissa warehog kentissä oli paskin kamera, joka on mahdollista sillä ne oli aika ahtaita.
Pelaajan kiusana on myös kerättävät kuu ja aurinko mitalit joista kumpaakin löytyy vaatimattomat 200 kappaletta ja näitä on sitten myös pakko kerätä sillä pelin läpäisyyn vaaditaan 120 aurinko mitalia ja 80 kuu mitalia.
Mä sain just ja just kerättyä vaadittavan määrän ilman vanhojen kenttien uudelleen koluamista.
Warehog kentissä noiden etsiminen on ok, mutta en tajua mikä idea noita on ollut laittaa myös niihin boost kenttiin kun ne vilahtaa ohi alle sekunnissa.
Tuon lisäksi niitä on vielä pomo matseissakin.
Tarina on myös ihan pakko mainita.
Sonic 06 kohdalla valitetaan juoniaukoista aikamatkustuksessa ihan jatkuvasti ja muutenkin tarina on paska, mutta tämän kohdalla tarinaa jopa kehutaan.
No mitä siinä sitten tapahtuu?
Heti alussa robotnik räjäyttää maapallon palasiksi. Ei, ei täysin atomeiksi vaan se hajoaa muutamaan isoon alueeseen jotka sitten vaan leijuu irrallaan kunnes viet chaos emeraldin temppeliin jonka jälkeen se pala laskeutuu kiltisti paikoilleen.
Kaiken tämän aikana myös ihmiset jatkaa normaalia elämäänsä. Tämä on sitten ilmeisesti hyvin kirjoitettu tarina. Tämä selvä.
Ai niin. Chip on ärsyttävä, se ei ole hauska ja sillä on typerä ääni.
Kokonaisuutena sellanen "kyllä tän ny pelasi kun tuli ostettua". Rullaa sentään sulavat 60fps series x:lla, mutta mitään reso boostia tämä ei saa.
Sonic generations (xbox 360 / series x)
Tämä tuli joskus pelattua ps3:lla enkä pahemmin tykännyt sillon ja pelasin mieluummin mega driven ykköstä jonka tässä voi myös avata.
Nyt tykkäsin paljon enemmän kun kaikki pelissä olevat alueet on tullut just pelattua alkuperäisessä muodossaan ja kaikki hahmotkin oli tuttuja.
Edellisen jälkeen ohjaus oli myös aivan helvetisti parempi eikä boost osiot ole täynnä äkkikuolemia vaan nyt niitä oli jopa kiva pelata.
Time eater on kyllä edelleen paska pomo, mutta sentään matka siihen oli varsin jees.
Tämä on myös 4k/60fps series x:lla joten senkin suhteen kokemus oli paljon parempi mitä ps3:lla aikoinaan.
Tuli myös palattua sonic 06:n pariin ja pelattua kaikki kentät hard tasolla joka pikkasen muokkaa niitä lisäämällä uusia esteitä ja laittamalla kovempia vihollisia uusiin paikkoihin ja muuta vastaavaa.
Tykkäsin myös silverilla pelaamisesta niin paljon, että ostin sitten myös very hard kentät jotka maksoi alle 3e ja samalla tuli ostettua team attack amigo paketti joka oli alle 2e.
Tuossa on seitsemän muokattua kenttää joissa on käytössä tails, blaze ja omega ja tuo olikin yllättävän haastava ja siinä oli pari perus peliä vaikeampaa kohtaa.
Lisäksi sun täytyy aloittaa ihan alusta asti jos elämät loppuu ja loppuihan ne ekalla yrityksellä.
Tein myös kaikki loput kaupungilla olevat sivutehtävät ja yhteensä niitä on yli 50.
Aikaa tän parissa on nyt mennyt n.30 tuntia ja haluan vielä lisää joten kai mä ostan vielä ne sonicin ja shadowin very hard paketit vaikken varmaan kaikkia kenttiä pääsekään läpi sillä ne muokkaa niitä vielä enemmän.
Esim shadowin crisis city kentässä lennetään yhdessä vaiheessa liitimellä kaikenlaisen romun keskellä ja ammutaan vihollisia.
Very hard versiossa tuo pelataan rougella joten sun pitää hyppiä ja liitää samalla kun paikka on täynnä vihollisia ja nopeasti liikkuvia piikkapalloja.
Tuli myös vpd:sta tilattua fyysinen versio hyllyyn kun tykkään tästä niin paljon. Se kylläkin on ps3 versio, mutta ihan sama mikä versio siellä hyllyssä on koristeena.
Mä en ole koskaan ollut ns. boost pelattavuuden ystävä, mutta ne osuudet oli ihan ok colorsissa, generationsissa ja forcesissa.
No tässäpä ei ollut sillä vauhti on aivan järjetön ja eteen heitetään pohjatonta rotkoa, piikkipalloa ja muuta vastaavaa sellaista vauhtia ettet voi mitenkään reagoida ellet jo valmiiksi tiedä niiden tulevan päin naamaa sekunnin päästä.
Sivulta kuvatuissa osuuksissa tuo vielä korostuu entisestään.
Joku voisi vaan todeta "git gud", mutta yhdellä tyypillä oli täysin samat valituksen aiheet ja se oli hommannut ihan joka kentästä S-rankin joten se osasi pelata, mutta ei siltikään pahemmin noista tykännyt.
No onneksi on warehog kentät joissa saa edetä rauhallisesti ja niissä on ihan normaalia tasoloikkaa ja tappelua, todella paljon tappelua.
Aluksi kyllä näissäkin osioissa paska kamera ärsytti sillä joskus sitä voi kääntää itse, mutta suurimman osan ajasta se on aina jossain staattisessa kuvakulmassa ja kääntyilee silloin kun haluaa. Varsinkin kapeilla lankuilla tasapainoillessa tuo sai kiroilemaan.
Seuraavana päivänä tuo ei haitannut enää niin paljoa joten joko totuin siihen tai sitten niissä ekoissa warehog kentissä oli paskin kamera, joka on mahdollista sillä ne oli aika ahtaita.
Pelaajan kiusana on myös kerättävät kuu ja aurinko mitalit joista kumpaakin löytyy vaatimattomat 200 kappaletta ja näitä on sitten myös pakko kerätä sillä pelin läpäisyyn vaaditaan 120 aurinko mitalia ja 80 kuu mitalia.
Mä sain just ja just kerättyä vaadittavan määrän ilman vanhojen kenttien uudelleen koluamista.
Warehog kentissä noiden etsiminen on ok, mutta en tajua mikä idea noita on ollut laittaa myös niihin boost kenttiin kun ne vilahtaa ohi alle sekunnissa.
Tuon lisäksi niitä on vielä pomo matseissakin.
Tarina on myös ihan pakko mainita.
Sonic 06 kohdalla valitetaan juoniaukoista aikamatkustuksessa ihan jatkuvasti ja muutenkin tarina on paska, mutta tämän kohdalla tarinaa jopa kehutaan.
No mitä siinä sitten tapahtuu?
Heti alussa robotnik räjäyttää maapallon palasiksi. Ei, ei täysin atomeiksi vaan se hajoaa muutamaan isoon alueeseen jotka sitten vaan leijuu irrallaan kunnes viet chaos emeraldin temppeliin jonka jälkeen se pala laskeutuu kiltisti paikoilleen.
Kaiken tämän aikana myös ihmiset jatkaa normaalia elämäänsä. Tämä on sitten ilmeisesti hyvin kirjoitettu tarina. Tämä selvä.
Ai niin. Chip on ärsyttävä, se ei ole hauska ja sillä on typerä ääni.
Kokonaisuutena sellanen "kyllä tän ny pelasi kun tuli ostettua". Rullaa sentään sulavat 60fps series x:lla, mutta mitään reso boostia tämä ei saa.
Sonic generations (xbox 360 / series x)
Tämä tuli joskus pelattua ps3:lla enkä pahemmin tykännyt sillon ja pelasin mieluummin mega driven ykköstä jonka tässä voi myös avata.
Nyt tykkäsin paljon enemmän kun kaikki pelissä olevat alueet on tullut just pelattua alkuperäisessä muodossaan ja kaikki hahmotkin oli tuttuja.
Edellisen jälkeen ohjaus oli myös aivan helvetisti parempi eikä boost osiot ole täynnä äkkikuolemia vaan nyt niitä oli jopa kiva pelata.
Time eater on kyllä edelleen paska pomo, mutta sentään matka siihen oli varsin jees.
Tämä on myös 4k/60fps series x:lla joten senkin suhteen kokemus oli paljon parempi mitä ps3:lla aikoinaan.
Tuli myös palattua sonic 06:n pariin ja pelattua kaikki kentät hard tasolla joka pikkasen muokkaa niitä lisäämällä uusia esteitä ja laittamalla kovempia vihollisia uusiin paikkoihin ja muuta vastaavaa.
Tykkäsin myös silverilla pelaamisesta niin paljon, että ostin sitten myös very hard kentät jotka maksoi alle 3e ja samalla tuli ostettua team attack amigo paketti joka oli alle 2e.
Tuossa on seitsemän muokattua kenttää joissa on käytössä tails, blaze ja omega ja tuo olikin yllättävän haastava ja siinä oli pari perus peliä vaikeampaa kohtaa.
Lisäksi sun täytyy aloittaa ihan alusta asti jos elämät loppuu ja loppuihan ne ekalla yrityksellä.
Tein myös kaikki loput kaupungilla olevat sivutehtävät ja yhteensä niitä on yli 50.
Aikaa tän parissa on nyt mennyt n.30 tuntia ja haluan vielä lisää joten kai mä ostan vielä ne sonicin ja shadowin very hard paketit vaikken varmaan kaikkia kenttiä pääsekään läpi sillä ne muokkaa niitä vielä enemmän.
Esim shadowin crisis city kentässä lennetään yhdessä vaiheessa liitimellä kaikenlaisen romun keskellä ja ammutaan vihollisia.
Very hard versiossa tuo pelataan rougella joten sun pitää hyppiä ja liitää samalla kun paikka on täynnä vihollisia ja nopeasti liikkuvia piikkapalloja.
Tuli myös vpd:sta tilattua fyysinen versio hyllyyn kun tykkään tästä niin paljon. Se kylläkin on ps3 versio, mutta ihan sama mikä versio siellä hyllyssä on koristeena.
pelle
Well-Known Member
Sonic unleashed (ps2)
Se parempi versio pelistä.
Boost kentät on parempia sillä niistä puuttuu ne lukuisat äkkikuolemat ja muu vastaava ja sulla on jopa aikaa reagoida asioihin.
Werehog kentät on yli 20 minuutin kentän sijasta jaettu pienempiin 5-7 minuutin kenttiin ja taistelua on paljon vähemmän ja tästä puuttuu myös ne kapeiden palkkien päällä tasapainoilut.
Silloin kun taistelua on niin se on ohi paljon nopeammin sillä viholliset kestää paljon vähemmän osumaa.
Jos xbox 360 versiossa menee ihan ekoihin werehog kenttiin maksimiin kehitetyn hahmon kanssa niin vihut kuolee samaa tahtia mitä tässä ihan alusta alkaen.
Myöskään niitä mitaleja ei ole mikään pakko kerätä ja muutenkin niitä annetaan suorituksen mukaan.
Kentän läpäisy B-rankilla antaa yhden, A-rank kaksi ja S-rank kolme. Noilla voi sitten avata gaia gate huoneita joissa on aina joku pikku pulma jossa vaihdellaan normi ja werehog sonicin välillä ja noista saa kuva ja musa extroja sekä lisäreitä ja uusia extra kenttiä.
Elämät on tehty eritavalla mitä normaalisti sillä 100 sormusta keräämällä ei saa lisäriä eikä niitä muutenkaan ole kentissä vaan sä aloitat kentät aina tietyllä määrällä elämiä joka alussa on kaksi.
Sitten noista pulmahuoneista lisäreitä keräämällä saa nostettua tuota aloitus määrää ja maksimi taitaa olla 14 elämää.
On tässä pari isoa vikaakin ainakin ps2 versiossa.
Toinen on werehog juoksun aktivoiminen tatin tupla liikautuksella haluttuun suuntaan ja välillä tuo aktivoitui kun vaan normaalisti käänsin tattia ja hahmo juoksi reunalta kuolemaansa.
Ohjaimen liipaisimia ei käytetä mihinkään joten miks helvetissä juoksua ei ole laitettu niihin.
Sitten on boost kenttien homing attack joka onnistui turhauttamaan aivan liian monta kertaa.
Vihollisen päällä on se homing attack kohteen kuvake, minä painan nappia, sonic tekee homing attackin, mutta lopettaa sen parin sentin jälkeen ja tippuu kuolemaan.
Jos noita ongelmia ei olisi niin olisin kutsunut tätä jopa hyväksi. Wii version kohdalla en ole kuullut noista valitusta ja se on muutenkin se parempi versio ja sitä voi pelata myös gamecube ohjaimella.
Sonic rush, rush adventure ja colors (ds)
Rush oli se peli joka esitteli ns. boost mekaniikan eli kunhan boost palkissa on tavaraa niin Y nappia painamalla sonic menee aikamoista vauhtia.
Eka peli esitteli myös Blaze the catin jolla päästään myös pelaamaan.
Itse peli on varsin lyhyt sillä eri maailmoja taisi olla kuusi ja jokaisessa on kaks kenttää ja pomo, mutta tämä onkin tarkoitus pelata molemmilla ja tietenkin kerätä kaikki chaos emeraldit jotta saa sen oikean loparin.
Blazella on omat sol emeraldit, mutta se saa sellaisen aina pomomatsin jälkeen.
Mä pelasin vain Blazella sillä kummallakin mennään aivan samat kentät ja pomot ja mä sain tän kenttä designista aivan tarpeeksi jo sen kanssa.
Kaikki nämä on tehnyt dimps joka suorastaan rakastaa pohjattomia kuiluja ja kuten arvata saattaa niin tuollainen ei oikein toimi boost mekaniikan kanssa.
Aluksi kentät oli ihan hyviä, mutta viimeiset kolme maailmaa on täynnä tuota paskaa ja uskon hyppyjä saa ottaa yhtä usein kuin vanhoissa nes ja amiga peleissä.
Koska kyseessä on ds peli niin tämä tietenkin käyttää kumpaakin ruutua johon kesti hetken tottua ja mä edelleen vihaan sitä kuinka se ruutujen välissä oleva aluekin on tavallaan pelialuetta vaikkei sitä näe.
Eli jos vihollinen tulee alaspäin niin se ei siirry suoraan yläruudun alareunasta alaruudun yläreunaan vaan se on hetken siinä välissä.
Aivan vitun kivaa kun kyseessä on sivuttain liikkuva vihollinen ja sä olet liikkuvan tason päällä josta tiput jos edes hipaiset vihollista tai seinää.
Ja tuo sama ärsytys on ihan jokaisessa ds pelissä joka käyttää kumpaakin ruutua kentän näyttämiseen ja mä olen aina vihannut sitä.
Rush adventure sitten olikin iso parannus sillä kenttä design on paljon parempaa eikä mitään pohjatonkuilu helvettiä ole pilaamassa pelaamista.
Tällä kertaa mukaan heittäytyy myös Marine pesukarhu joka on yli pirteä sekä innokas ja moni tuntuu vihaavan sitä, mutta mun mielestä se oli vaan hauska. Valitettavasti sillä ei päästä pelaamaan vaan pelattavana on edelleen sonic ja blaze.
Uutta on myös ajoneuvot joita on neljä. Vesiskootteri, ilmatyynyalus, isompi laiva sekä sukellusvene ja näillä mennään aina uusille saarille kunhan ensin piirretään haluttu reitti eli homma toimii ihan kuten LoZ: phantom hourglassissa. Matkustamisen aikana jopa ammutaan vihollisia ja niiden ammuksia kosketusnäyttöä tökkimällä.
Ajoneuvojen mukana tulee kyllä myös sellainen uudistus mistä ei pahemmin tykätä eli niiden rakentamiseen tarvitaan materiaaleja ja joka saarelta saa eri materiaalia ja niiden määrä riippuu sijoituksesta.
Mä pelasin ekan pomon varmaan neljä kertaa ekan tunnin aikana, koska mä sain siltä nopeammin tarvittavaa materiaalia kuin niitä normi kenttiä pelaamalla, koska mä saan aina paskan arvosanan joka kentästä.
Jos haluaa vaan perus lopetuksen tarinaan niin tuota ei tarvitse liikoja harrastaa ja jos saa hyvän arvosanan kentästä niin vieläkin vähemmän, mutta jos haluaa sen ns. oikean lopun niin homma on eri sillä sun pitää myös päivittää ajoneuvoja jotka vaatii taas lisää materiaaleja.
Mä tietenkin tyydyin siihen normi loppuun joten tämä oli varsin mainio peli.
Colors jatkaa samalla linjalla, mutta nyt boostin virkaa toimittaa tietenkin valkoinen wisp ja mukana on myös laser, pora, burst ja void wispit.
Tämä on taas perinteisen suoraviivainen peli ja pelattavana on vain sonic itse.
Aluksi tämäkin oli varsin jees, mutta mukana on pari ärsyttävää pomoa ja parissa viimeisessä maailmassa alkaa taas se perus dimps kenttä design nostamaan päätään.
Eipä tästä oikein muuta tavitse sanoa. Pohjimmiltaan eka rush wispeillä varustettuna.
Sonic advance (gba)
Tämän kohdalla huomasi kuinka vainoharhaiseksi noiden ds pelien pelaaminen on mut tehnyt sillä aina kun ei nähnyt mihin on hyppäämässä niin olin varma, että siellä odottaa varma kuolema ja pari kertaa tippuessa jo kirosin, mutta yllättäen alhaalla odottikin vielä maata ja olin iloisesti yllättynyt.
No puolvälin jälkeen se helvetti taas repesi ja joka kenttä ihan täynnä pohjattomia kuiluja.
Se on kivaa kun seisot reunalla ja ruudulla näkyy kaikkialla vaan se kentän tausta grafiikka. Mihin pitää mennä? Odottaako alhaalla maa, piikit vai kuilu? Who the fuck knows. Hyppää ja ota selvää.
Tämä kyllä antaa game overin jälkeen jatkaa siitä kentästä mihin jäit, mutta en mä ala aikaani tuhlaamaan tuollaisen paskan takia joten save statet oli ahkerassa käytössä.
Nämä kaikki tuli siis pelattua WiiU:lla. DS pelit oli hyvä pelata niin, että normi kentissä kumpikin ruutu on telkkarin ruudulla ja sitten kosketusnäyttö osioissa kuten ne ajoneuvo jutut tuli laitettua se pelkkä alaruutu gamepadin ruudulle. Advance tuli pelattua myös gamepadin ruudulta sillä eihän mitään gba peliä kestä 4k telsun ruudulta katsoa.
Sitten jo pidempi aika sitten tuli pelattua myös origins kokoelman kautta sonic cd ja mä suorastaan vihasin sitä.
Mä voisin kirjoittaa jotain, mutta laitan vain radical sodan videon siitä, koska sillä oli melkein sanasta sanaan samat ajatukset mitä mulla ja paljon hauskempi sen videota on katsoa kuin lukea tylsää tekstiä
Se parempi versio pelistä.
Boost kentät on parempia sillä niistä puuttuu ne lukuisat äkkikuolemat ja muu vastaava ja sulla on jopa aikaa reagoida asioihin.
Werehog kentät on yli 20 minuutin kentän sijasta jaettu pienempiin 5-7 minuutin kenttiin ja taistelua on paljon vähemmän ja tästä puuttuu myös ne kapeiden palkkien päällä tasapainoilut.
Silloin kun taistelua on niin se on ohi paljon nopeammin sillä viholliset kestää paljon vähemmän osumaa.
Jos xbox 360 versiossa menee ihan ekoihin werehog kenttiin maksimiin kehitetyn hahmon kanssa niin vihut kuolee samaa tahtia mitä tässä ihan alusta alkaen.
Myöskään niitä mitaleja ei ole mikään pakko kerätä ja muutenkin niitä annetaan suorituksen mukaan.
Kentän läpäisy B-rankilla antaa yhden, A-rank kaksi ja S-rank kolme. Noilla voi sitten avata gaia gate huoneita joissa on aina joku pikku pulma jossa vaihdellaan normi ja werehog sonicin välillä ja noista saa kuva ja musa extroja sekä lisäreitä ja uusia extra kenttiä.
Elämät on tehty eritavalla mitä normaalisti sillä 100 sormusta keräämällä ei saa lisäriä eikä niitä muutenkaan ole kentissä vaan sä aloitat kentät aina tietyllä määrällä elämiä joka alussa on kaksi.
Sitten noista pulmahuoneista lisäreitä keräämällä saa nostettua tuota aloitus määrää ja maksimi taitaa olla 14 elämää.
On tässä pari isoa vikaakin ainakin ps2 versiossa.
Toinen on werehog juoksun aktivoiminen tatin tupla liikautuksella haluttuun suuntaan ja välillä tuo aktivoitui kun vaan normaalisti käänsin tattia ja hahmo juoksi reunalta kuolemaansa.
Ohjaimen liipaisimia ei käytetä mihinkään joten miks helvetissä juoksua ei ole laitettu niihin.
Sitten on boost kenttien homing attack joka onnistui turhauttamaan aivan liian monta kertaa.
Vihollisen päällä on se homing attack kohteen kuvake, minä painan nappia, sonic tekee homing attackin, mutta lopettaa sen parin sentin jälkeen ja tippuu kuolemaan.
Jos noita ongelmia ei olisi niin olisin kutsunut tätä jopa hyväksi. Wii version kohdalla en ole kuullut noista valitusta ja se on muutenkin se parempi versio ja sitä voi pelata myös gamecube ohjaimella.
Sonic rush, rush adventure ja colors (ds)
Rush oli se peli joka esitteli ns. boost mekaniikan eli kunhan boost palkissa on tavaraa niin Y nappia painamalla sonic menee aikamoista vauhtia.
Eka peli esitteli myös Blaze the catin jolla päästään myös pelaamaan.
Itse peli on varsin lyhyt sillä eri maailmoja taisi olla kuusi ja jokaisessa on kaks kenttää ja pomo, mutta tämä onkin tarkoitus pelata molemmilla ja tietenkin kerätä kaikki chaos emeraldit jotta saa sen oikean loparin.
Blazella on omat sol emeraldit, mutta se saa sellaisen aina pomomatsin jälkeen.
Mä pelasin vain Blazella sillä kummallakin mennään aivan samat kentät ja pomot ja mä sain tän kenttä designista aivan tarpeeksi jo sen kanssa.
Kaikki nämä on tehnyt dimps joka suorastaan rakastaa pohjattomia kuiluja ja kuten arvata saattaa niin tuollainen ei oikein toimi boost mekaniikan kanssa.
Aluksi kentät oli ihan hyviä, mutta viimeiset kolme maailmaa on täynnä tuota paskaa ja uskon hyppyjä saa ottaa yhtä usein kuin vanhoissa nes ja amiga peleissä.
Koska kyseessä on ds peli niin tämä tietenkin käyttää kumpaakin ruutua johon kesti hetken tottua ja mä edelleen vihaan sitä kuinka se ruutujen välissä oleva aluekin on tavallaan pelialuetta vaikkei sitä näe.
Eli jos vihollinen tulee alaspäin niin se ei siirry suoraan yläruudun alareunasta alaruudun yläreunaan vaan se on hetken siinä välissä.
Aivan vitun kivaa kun kyseessä on sivuttain liikkuva vihollinen ja sä olet liikkuvan tason päällä josta tiput jos edes hipaiset vihollista tai seinää.
Ja tuo sama ärsytys on ihan jokaisessa ds pelissä joka käyttää kumpaakin ruutua kentän näyttämiseen ja mä olen aina vihannut sitä.
Rush adventure sitten olikin iso parannus sillä kenttä design on paljon parempaa eikä mitään pohjatonkuilu helvettiä ole pilaamassa pelaamista.
Tällä kertaa mukaan heittäytyy myös Marine pesukarhu joka on yli pirteä sekä innokas ja moni tuntuu vihaavan sitä, mutta mun mielestä se oli vaan hauska. Valitettavasti sillä ei päästä pelaamaan vaan pelattavana on edelleen sonic ja blaze.
Uutta on myös ajoneuvot joita on neljä. Vesiskootteri, ilmatyynyalus, isompi laiva sekä sukellusvene ja näillä mennään aina uusille saarille kunhan ensin piirretään haluttu reitti eli homma toimii ihan kuten LoZ: phantom hourglassissa. Matkustamisen aikana jopa ammutaan vihollisia ja niiden ammuksia kosketusnäyttöä tökkimällä.
Ajoneuvojen mukana tulee kyllä myös sellainen uudistus mistä ei pahemmin tykätä eli niiden rakentamiseen tarvitaan materiaaleja ja joka saarelta saa eri materiaalia ja niiden määrä riippuu sijoituksesta.
Mä pelasin ekan pomon varmaan neljä kertaa ekan tunnin aikana, koska mä sain siltä nopeammin tarvittavaa materiaalia kuin niitä normi kenttiä pelaamalla, koska mä saan aina paskan arvosanan joka kentästä.
Jos haluaa vaan perus lopetuksen tarinaan niin tuota ei tarvitse liikoja harrastaa ja jos saa hyvän arvosanan kentästä niin vieläkin vähemmän, mutta jos haluaa sen ns. oikean lopun niin homma on eri sillä sun pitää myös päivittää ajoneuvoja jotka vaatii taas lisää materiaaleja.
Mä tietenkin tyydyin siihen normi loppuun joten tämä oli varsin mainio peli.
Colors jatkaa samalla linjalla, mutta nyt boostin virkaa toimittaa tietenkin valkoinen wisp ja mukana on myös laser, pora, burst ja void wispit.
Tämä on taas perinteisen suoraviivainen peli ja pelattavana on vain sonic itse.
Aluksi tämäkin oli varsin jees, mutta mukana on pari ärsyttävää pomoa ja parissa viimeisessä maailmassa alkaa taas se perus dimps kenttä design nostamaan päätään.
Eipä tästä oikein muuta tavitse sanoa. Pohjimmiltaan eka rush wispeillä varustettuna.
Sonic advance (gba)
Tämän kohdalla huomasi kuinka vainoharhaiseksi noiden ds pelien pelaaminen on mut tehnyt sillä aina kun ei nähnyt mihin on hyppäämässä niin olin varma, että siellä odottaa varma kuolema ja pari kertaa tippuessa jo kirosin, mutta yllättäen alhaalla odottikin vielä maata ja olin iloisesti yllättynyt.
No puolvälin jälkeen se helvetti taas repesi ja joka kenttä ihan täynnä pohjattomia kuiluja.
Se on kivaa kun seisot reunalla ja ruudulla näkyy kaikkialla vaan se kentän tausta grafiikka. Mihin pitää mennä? Odottaako alhaalla maa, piikit vai kuilu? Who the fuck knows. Hyppää ja ota selvää.
Tämä kyllä antaa game overin jälkeen jatkaa siitä kentästä mihin jäit, mutta en mä ala aikaani tuhlaamaan tuollaisen paskan takia joten save statet oli ahkerassa käytössä.
Nämä kaikki tuli siis pelattua WiiU:lla. DS pelit oli hyvä pelata niin, että normi kentissä kumpikin ruutu on telkkarin ruudulla ja sitten kosketusnäyttö osioissa kuten ne ajoneuvo jutut tuli laitettua se pelkkä alaruutu gamepadin ruudulle. Advance tuli pelattua myös gamepadin ruudulta sillä eihän mitään gba peliä kestä 4k telsun ruudulta katsoa.
Sitten jo pidempi aika sitten tuli pelattua myös origins kokoelman kautta sonic cd ja mä suorastaan vihasin sitä.
Mä voisin kirjoittaa jotain, mutta laitan vain radical sodan videon siitä, koska sillä oli melkein sanasta sanaan samat ajatukset mitä mulla ja paljon hauskempi sen videota on katsoa kuin lukea tylsää tekstiä