Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

[pelle]

Quake 2 (ps1)

Edelleen erittäin mainio räiskintä joka näyttääkin hyvältä ps2:n smoothing toiminnon kanssa ja muutenkin tykkään tän visuaalisesta tyylistä paljon enemmän mitä siitä ruskeasta pc versiosta.
Oikeastaan ainoa valituksen aihe on ohjaus sillä vaikka tatit on tuettuna niin niille on tasan yks ohjaustapa jossa vasen liikuttaa eteen ja taakse sekä kääntää ja oikeassa on strafe ja katsominen ylös sekä alas.
Tuskin olen väärässä jos sanon, että tuo on varmaan kaikille täysin pelikelvoton asetelma.
Joten tämä tulikin pelattua ihan dpadin kanssa jolloin strafe on olkanapeissa ja ylös sekä alas katsomisen laitoin kolmioon ja ympyrään sillä niitä tarvitaan aika harvoin ja pystysuunnassa on myös varsin antelias aim assist.
Vaakatasossa sitä sitten ei olekaan yhtään joten jos tähtäin on vihollisen pään vieressä niin ohi menee.
Tämä kyllä tukee pleikkarin hiirtä jos joku sattuu sellaisen omistamaan ja nykyäänhän emulaattoreilla saa ohjauksen mieleisekseen.

Modern vintage gamer teki tästä myös hyvän videon pari kuukautta sitten:


Tomb raider underworld (ps2)

Tästä ei löydy yhtään positiivista videota tubesta, mutta silti ostin tän ihan uteliaisuudesta ja onhan tämä teknisesti aika karu.
Tämä on siis porttaus wii versiosta, mutta näyttää huonommalta ja ruudunpäivitys on huonompi.
Mulle ei tule mieleen yhtään ps2 peliä jossa olis ollut huonompi ruudunpäivitys ja jopa joku switchin deadly premonition 2 rullaa paremmin ja se on open world osiossa muistaakseni aika tasainen 15fps.

Muutenkin tämä eroaa paljon xbox360 ja ps3 versiosta sillä monet pulmat on yksinkertaisempia ja kokonaisia alueita puuttuu.
Myös taistelua on vähemmän mitä yhdessäkään sarjan pelissä ja koko pelin aikana tuli ehkä tapettua 30 vihollista tai jtn.
Monilla alueilla on myös uusia ovia joiden avaaminen lataa seuraavan alueen.
Esim se eka alue jossa on se iso mustekala on jaettu kolmeen osaan ja ne sivuhuoneet on omien oviensa takana.
Samoin prätkä kentässä pitää pysähtyä pari kertaa oven eteen odottamaan jotta saadaan ladattua seuraava alue ja nyt siinä prätkässä on myös joku minigunin tapainen kiinnitettynä joten Lara ei enää ammu pistooleillaan sillä ajaessa.
Paskan ruudunpäivityksen takia sitä on myös aika kamala ohjata, mutta onneksi sillä ei ole mikään pakko ajaa täysiä joten ei tuo mikään ongelma ollut.

Muuten tämä oli parempi mitä videot antaa olettaa sillä ne on täynnä bugeja ja valittamista ohjauksesta ja kamerasta.
Joko mä olen äärimmäisen onnekas tai sitten nuo kaikki johtuu niiden käyttämästä emulaattorista sillä ohjauksessa ei ollut mitään vikaa ja kamerakin pysyi helvetisti paremmin kurissa mitä xbox 360 versiossa jossa se alkoi ärsyttää heti ekassa varsinaisessa kentässä kun se poukkoili mihin sattui kapeissa käytävissä. Tässä ei ollut mitään tuollaista ja ainoat ongelmat oli se kun muutaman kerran kiipeillessä se ei näyttänyt onko yläpuolella kädensija, mutta se selviää aina kokeilemalla.
Paremmin mä tän parissa viihdyin kuin sen xbox 360 version kanssa kun sen pelasin uudestaan joskus likemmäs 2 vuotta sitten ja taisin tähän ketjuun siitä avautuakin.

 

[pelle]

Simpsons hit & run (ps2)

Tää on kyllä niin yliarvostettu ettei mitään rajaa.
Road ragen tehtävä moodia haukuttiin siitä kuinka se toistaa samaa kavaa ja niin se toistikin, mutta se oli vaan extra moodi ja tehtäviä oli kymmenen.
Tämä on käytännössä tuo venytettynä koko pelin mittaiseksi.

Kerää 30 apinaa dr. nickille, kerää 22 kalaa sille kapteenille, jahtaa ja kolhi cletuksen autoa jotta se tiputtaa raadon jonka keräät talteen, toista 15 kertaa tai sitten jahtaat ja tuhoat tietyn määrän autoja.
Tai sitten ajat jotain vastaan ja tekoäly ei välitä susta ollenkaan ja sillä on joku infinite mass huijaus käytössä joten se olet aina sinä joka kärsii jos se osuu suhun.
Tuossa on kaikki variaatio mitä peli tarjoaa ja tietenkin 90% tehtävistä on myös aikarajallisia.
Mä olen pelannut nyt kolme kenttää eli tehnyt 21 tarina tehtävää joissa tehdään aina joku noista asioista ja vielä olis neljä kenttää jäljellä eikä pahemmin enää jaksais.
Joka kentässä on ollut tarjolla myös bonus tehtävä joka taas on lisää sitä samaa sekä kolme kisaa jotka on äärimmäisen turhauttavia tuon tekoälyn takia.

 

[pelle]

Hit & run läpi ja tämä kyllä lähentelee paikoitellen driver 2:sta sen suhteen millaista raivoa peli onnistuu aiheuttamaan.
Ihan kuin se ei riittäisi, että välillä sulla on tiukka aikaraja tuhota vaikka 25 asiaa niin sen jälkeen sulla on vieläkin tiukempi aikaraja ajaa takaisin sen tehtävän antajan luo ja tuon lisäksi sä et voi oikeasti luottaa minimappiin ollenkaan sillä se ei näytä sulle sitä lopullista päämäärää vaan se täplä warppaa paikasta toiseen kun lähestyt sitä ja välillä se neuvoo väärään suuntaan.

Ajatellaan, että tulet risteykseen ja suoraan edessä on oikopolku, mutta minimapin mukaan sun päämäärä on oikealla joten lähdet sinne ja melkein välittömästi se täplä hyppääkin just sinne oikoreitin suuntaan, mutta nyt on myöhäistä ja sulta loppuu aika kesken, koska et käyttänyt sitä oikoreittiä.

Ihan kuin kaikki tuo ei riittäisi niin peli päätti vielä ihan lopussa näyttää keskaria.
Viimeisessä tehtävässä sun pitää viedä ydinjäte tynnyri koulunpihalle ja ajaa se auto ufon vetosäteeseen ja tämä kaikki tietenkin tiukan aikarajan kanssa ja jos osut kovemmin johonkin niin se tynnyri räjähtää.
No lopulta pääsen sinne koululle, katson kuinka auto nousee ufon sisään ja räjähtää, mutta sitten ruudulle ilmestyykin "get back to your car", laskuri laskee nollaan ja mission failed.
Tuossa kohdassa pitäisi tulla mission completed siinä vaiheessa kun se auto räjähtää ja sen jälkeen tulee loppuvideo.

 

[tomine11]

Ensimmäinen Alone in the Dark (1992) oli kyllä kova sana aikoinaan, varsinkin miltä se näytti niin teki siitä meikälle todella kiehtovan tapauksen.. sillain vallan omitakeiselta ja omaperäiseltä ja se oli yksi suuri syy minkä takia se nappas niin kovasti mutta sillain ei kuitenkaan kauhu/pelottelu/jännäri taholta ole erityisesti jäänyt meikäläisen mieleen jostain kumman syyystä, aika erikoista…

Ensin kunhan on pelannut & kolunnut tämän uuden aivan uunituoreen tulemisen, joka on todellakin maistunut ja mainiolla tavalla kunnoittaa alkuperäistäkin ! mikä vielä kaiken kukkuran ja muun hyvän lisäksi oikein mahtava juttu.

Niin pitää näiden ihan alkuperäisten pariin kyllä ehdottomasti palailla todella pitkästä aikaa… toki voipi olla noiden kontrollien ja kuvakulmien kanssa vähän pureskelemista, sillain varmaan aika pahastikin niin vanhentuneita että voivat harmaita hiuksia kyllä päänuppiin kasvattaa. Kuitenkin mielenkiintoista taas nähdä että vieläkö se tunnelma kuitenkin siitä välittyisi ja jos välittyy niin millä tavalla ja tasolla nyt nykypäivänä ja aikana.. sillain kiehtova matka varmasti edessä.

Alone in the Dark Is the Best Horror Game You Might’ve Never Played
https://www.escapistmagazine.com/original-alone-in-the-dark-1992-best-survival-horror-game/

Taasen tuossa seuraavassa jutussa tuolla alapuolella...
...mainitaan tuo pieni erillinen Jack in the Dark (1993) joka oli jokin oli tuon mukaan jokin ”joulujuttu” ja pieni esileikki sitten Kakkoseen, niin jotenkin sen olisin hämärästi muistavinani mutta en mene takuuseen pelasinko sitä silti.. sinänsä kyl tuokin taitaa kokeiluun mennä joka tapauksessa..

..Alone in the Dark 2sta (1993) tuli kyllä aikoinaan pelattua sitten sen ensimmäisen lisäksi.

Sit taas tuo Alone in the Dark 3 (1995) tais multa jäädä aikoinaan, aivan kokonaan väliin ja melko varmasti sanoisin että jäi.. sillä olisin kyllä muistanut, jos siinä mukana on jotain lännenmeininkiä ! kuten tuossa alla olevassa jutussa ainakin niin väitettäis olevan.. sit jos Kolmosen kantta vilaisee internetin ihmeellisestä maailmasta niin kyllähän toi aikamoisen western henkinen on ! perhana hieno kansi siinä vieläpä ! en tajua miten tämä on voinut aivan täysin meikän tutkan alta livahtaa kaikki kuluneet vuodet...

..tuossa jutussajutussa sit ihan hivenen mainitaan myös mihinkä suuntaan toi Kakonen ja Kolomoone lähti kyseistä pelisarjaa kuljettamaan..

Alone in the Dark -historiikki
https://www.pelit.fi/artikkelit/alone-in-the-dark-historiikki/

 

[pelle]

Prince of persia: the two thrones (ps2)

Varsin onnistunut päätös trilogialle ja mun mielestä paljon parempi mitä warrior within vaikka ei sekään huono ollut.
Tässä ei ole enää turhaa synkistelyä joten harmaat ja ankeat maisemat on poissa kuten myös taistelun aikana soiva metalli.
Lisäksi peli on paluu lineaarisempaan tyyliin joten et voi lähteä täysin väärään suuntaan tai jopa aikakauteen eikä tässä myöskään ravata samojen alueiden läpi useampaan kertaan joten peli pysyy tuoreena.

Myös hevoskärryillä päästään ajamaan pari kertaa ja tässä on myös mukana hiiviskely ja speed kill mekaniikka jossa sä menet vihollisen taakse ja painat kolmiota ja sen jälkeen neliötä aina kun aika hidastuu ja tikari vilahtaa valkoisena.
Tuolla tavalla saa monet kohtaukset hoidettua mukavan nopeasti vaikka välillä tuo ajoitus tuntui hieman liian tarkalta ja joskus vaikka joku palmu voi olla suoraan kameran edessä niin vituiksihan se menee.
Onneksi noissakin voi vaan kelata aikaa takaisin jos haluaa.

Yksi asia tässä kuitenkin on josta en niin hirveästi välittänyt. Dark prince.
Pian alun jälkeen tuo on siis osa prinssiä ja ottaa tietyissä kohdissa vallan ja ihan kuten edellisen pelin sandwraith osio niin näissäkin menettää kestävyyttä jatkuvasti ja vielä aikaa kovaa tahtia.
Tällä kertaa sitä sentään saa takaisin ihan vaan tappamalla vihollisia tai löytämällä hiekkaa hajotetuista tavaroista, mutta silti tässäkin olisi pari osuutta ollut aivan mahdottomia mulle ellen olisi kerännyt jokaista kestävyys päivitystä, jotka sentään on nyt sellaisissa paikoissa, että ne voi löytää myös ilman opasta.
Dark prince eroaa myös siinä, että sillä on aseena ketju joka on huomattavasti tehokkaampi mitä se perus tikari tai miekat sillä se osuu laajalle alueelle ja sun oikeastaan tarttee vaan rämpyttää kolmiota ja kaikki kuolee, ainakin easylla.
Myös speed kill tapot hoidetaan vain rämpyttämällä kolmiota sillä tarkan ajoituksen sijaan dark prince vaan kuristaa viholliset sillä ketjulla.

Tätä on haukuttu lyhyeksi, mutta mulla meni n.seitsemän tuntia joka on ihan perus pituus tän ajan peleille eikä se warrior within sen pidempi olis ellei se kierrättäisi samoja alueita uudestaan ja uudestaan kahdessa eri aikakaudessa. Itseasiassa se olis varmaan paljon lyhyempi.

Killzone (ps2)

Mun muistoissa tää oli helvetin komea joskin vaikea räiskintä.
No muistot oli aika paljonkin väärässä sillä visuaalisesti tämä on täynnä sahalaitaa ja ruudunpäivitys ei oikeastaan koskaan ole kovin vakaa vaan nykii enemmän tai vähemmän ihan jatkuvasti.
Vaikeuden suhteen varmaan muistin sen millainen tämä oli Lugerilla pelatessa joka on se stealth hahmo joka ei paljoa kestä osumaa sillä Ricolla pelatessa tämä oli jo melkein ihan kunnon voimafantasia easylla pelatessa.

Silloin aikoinaan mä pelasin tän jokaisella neljällä hahmolla läpi sillä niillä oli pieniä eroja.
Templar on se jolla pelataan aina pari ekaa tehtävää ja on perus sotilas.
Luger voi ryömiä joistakin koloista ja kiivetä vaijereita pitkin ja sillä on lämpökamera sekä vaimennettu konepistooli.
Hakha voi mennä helghastin lasereiden läpi ja Rico on porukan tankki jolla on tehokkain ase, mutta se ei osaa kiivetä edes tikkaita.

Oli tämä edelleen varsin jees ja sitten kun siirryn ps3 pelien pariin niin täytyy tarkistaa jos storessa olis vielä se hd versio tarjolla sillä se on 720p resolla ja ilmeisesti varsin vakaa 30fps.

 

[pelle]

Jos sitä koittas vaihteeks jotain tännekin kirjottaa kun hieman modernimman vlopun jälkeen on taas tullut jatkettua retro pinon läpi pelaamista.

GTA liberty city stories (ps2)

Pelasin tän aikoinaan vitalla eikä mulla ollut tästä yhtään huonoa muistoa ja nyt mietin, että olenko vaan blockannut ne mielestäni.
Tähtäys on pelin isoin ongelma, koska se on sama mitä gta 3:ssa ja vice cityssa eli jos käytössä on jotain pistoolia isompaa niin sä jämähdät paikoilles jo tähdätessä samalla kun viholliset täyttää sut lyijyllä.
Varsin kivaa varsinkin silloin kun tiedät jo valmiiksi niiden odottavan kulman takana ja ainoa vaihtoehto on vaan marssia suoraan niiden eteen ja ottaa osumaa.

Sitten on ne poliisit jotka jo kolmen tähden tasolla on aivan perseestä sillä niillä on taas joku infinite mass cheat käytössä joten kun, ei jos, vaan kun ne onnistuu osumaan suhun niin, että sun auto kääntyy poikittain niiden auton eteen niin ne vaan jatkaa täysiä ajamista ja työntää sua edellä kuin sun auto ei painais mitään ja tuo jatkuu kunnes ne osuu johonkin joka ei anna periksi eli yleensä seinään.
Tuosta tilanteesta ei saa sitä omaa autoa irti vaikka mitä tekisi.
Heitetään mukaan vielä piikkimatot jota ei ehdi edes näkemään niin ei kestänyt kauaa kun heitin never wanted cheatin päälle ja aika pian myöhemmin aloin käyttämään health ja armor cheatteja jos oli riski, että täytyy aloittaa koko tehtävä uudestaan sillä eihän tässä mitään checkpointeja ole.
Alunperin tuli ihan rehellisesti pelattua ja ostinkin tän just sillä ajatuksella, että jos on riski, että peli alkaa vituttamaan niin sitten käytän huijauksia.

Jos tämä sais kolmosen tyylisen remasterin niin tää olis parempi mitä se sillä Toni on paljon parempi hahmo mitä Claude sillä se osaa jopa puhua ja sillä on persoonallisuus, tarina on parempi ja tässä on myös moottoripyörät.

Serious sam: the next encounter (ps2)

Eka ja viimeinen sarjan peli jonka pelasin läpi.
Joskus olen vissiin kahta ekaakin peliä kokeillut ja aina ne on jääneet muutaman kentän jälkeen kesken kun se jatkuva vihollis laumojen räiskiminen tylsissä areena tyylisissä kentissä vaan oli niin puuduttavaa ja niin oli tässäkin.
Yksikin kenttä kesti 18 minuuttia ja mä tapoin melkein 600 vihollista. Jotain rajaa jo hei.
Yhteensä tää kesti yli 7 tuntia ja mä olin täysin tympääntynyt jo puol välissä.

PS2 versio on myös paikoitellen aivan helvetin ruma ja yhtään liioittelematta noissa kohdissa maa ja seinä tekstuurit oli kuin suoraan jostain n64 pelistä.
Harmi kun en voinut ottaa screenshotteja. Gamecube versio näyttää paljon paremmalta ja rullaa reippaasti paremmalla ruudunpäivityksellä vielä sen lisäksi.

Cold winter (ps2)

Ihan jees agentti räiskintä vaikka tähtäys tuntui siltä kuin oikea tatti vaan simuloisi nappeja. Jokainen joka on pelannut vaikka vitalla psp:n syphon filtteria ja laittanut oikean tatin taakse ne x,o,neliö ja kolmio namiskat osaa varmasti kuvitella miltä tän tähtäys tuntuu.
Kyllähän tuohonkin tottui muutaman kentän jälkeen ja onneksi viholliset yleensä pysyy paikoillaan niin ei tuo isompia ongelmia tuottanut.
Tämä on myös aika brutaali ja vaikka ei nyt ihan soldier of fortunen tasolle päästä niin päät mosahtelee aika kivasti. Ainakin näkee hieman kauempaakin lähtikö tyypistä henki.

Tässä on myös simppeli crafting systeemi jonka avulla voi tehdä tiirikoita, polttopulloja ja muuta vastaavaa.
Myös melkein kaiken voi ottaa käteen ja siirtää ja esim pöydät ja sängyt voi kaataa suojaksi, mutta tuolle ei oikeastaan ikinä ole tarvetta.
Sä voit myös tonkia tapettujen vihollisten taskut ja niiltä saakin lisää armoria ja joskus harvoin myös crafting materiaaleja.
Sulla on myös loputon määrä medpackeja, mutta niiden käyttäminen on todella hidasta ja vielä senkin jälkeen kestää hetki kunnes kestävyys on kokonaan palautunut.
Vaikeustasoja taisi aluksi olla kolme ja easy on todellakin nimensä veroinen.
Pituuttakin tai olla yli 7 tuntia, mutta tässä on myös varsin pitkiä välivideoita.
Miinusta tekstityksen puutteesta sillä yhdellä tyypillä on niin vahva skotti aksentti, että mulla meni ekan tehtävän selityksestä puolet ohi kun en vaan tajunnut mitä helvettiä se sönköttää.

Sonic riders: zero gravity (ps2)

Mainettaan parempi joskin varsin yksinkertainen ilmalauta kisailu.
Tarina kestää vajaa kolme tuntia eikä se sovi mitenkään kisaamis teemaan.
Esim välillä sun pitää mennä johonkin tarpeeksi nopeasti tai päästä Amyn luo joten miten tämä on hoidettu? No kiertämällä rataa kolme kierrosta ihan normaalin kisan merkeissä.
Tarinan edetessä aukeaa haastetehtäviä joissa pitää vaikka kerätä tietty määrä sormuksia yhden kierroksen aikana tai saada tarpeeksi tempuista pisteitä ja muuta vastaavaaa. Yhteensä näitä taisi olla 117 tai jtn.
Eri ratoja on vissiin 14.

Sitten on vielä perus gp moodi jossa radat on jaettu kahteen eri cuppiin ja siinä se kaikki sitten olikin.
Jos tehtävä moodi ei kiinnosta niin aika vähän on pelattavaa, mutta ihan tarpeeksi 10e hinnalla.

Se itse kisaaminen sitten onkin äärimmäisen yksinkertaista sillä alku vauhdin jälkeen sun tarttee vaan kääntää sivuille ja jos tulee oikein jyrkkä mutka niin rikotaan painovoiman lakeja ja käännytään paikoillaan ja sitten taas syöksytään vauhdilla eteenpäin.
Jostain syystä peli käyttää tuosta edelleen drift termiä joka se ei todellakaan ole.
Sitten on gravity dive jonka aikana syöksytään vauhdilla eteenpäin ja kun sitä käyttää oikeissa kohdissa niin se myös vetää kamaa siihen radan yläpuolelle ja niihin osuessa saa vielä lisää vauhtia.
Temput tehdään vaan painamalla X:ää hyppyrin huipulla.

Hahmoilla sentään on hieman eroa sillä tässä on kolmen eri luokan hahmoja.
Osa voi grindata, toinen lentää tietyissä kohdissa boosti rinkuloiden läpi ja kolmas saa moottoripyörän jonka avulla voi vetää tietyistä seinistä läpi.
Nuo ominaisuudet voi tietenkin aktivoida vasta kun on kerännyt tietyn määrän sormuksia.

 

[pelle]

Speed racer (ps2)

Taas yks peli joka tuli ostettua minimmen tekemän videon takia ja tämän voi lisätä hyvien lisenssipelien listalle.
Äärimmäisen vauhdikas ja kaaottinen arcade kaahailu.
Mestaruus moodi muodostuu kolmesta nopeusluokasta ja joka luokassa on tietty määrä turnauksia joissa täytyy olla kokonaispisteissä vähintään kolmas jotta seuraava sarja avautuu.
Voitosta saa 10 pistettä ja extraa saa kun teloo vastustajia tönimällä, pyöräyttämällä tai flippaamalla ne ympäri.
Tästä mekaniikasta käytetään termia car-fu
Class 3 nopeusluokan jälkeen tulee lopputekstit ja aukeaa vielä class 4 luokka jonka kisoissa ajetaan radat peilikuvana.

Lisäksi sulla on boosti jonka avulla voi tietenkin ajaa kovempaa, tehdä pari kovempaa hyökkäystä tai korjata auton.
Oikeasti tuota kannattaa pitää maksimit varastossa ja korjata auto kun on tarvetta ja sopivasti ennen loppua aktivoida kaikki neljä boostia kerralla ja suorastaan liitää voittoon.
Tässä meinaan on niin rankka kuminauha, että ennen tuota boostin käyttäminen vauhdin kasvattamiseen on täysin turhaa.

Visuaalisesti ps2 versio häviää wii versiolle aika reippaasti ihan kuvan laadussa yleisestikin, mutta jostain syystä ainakin yhdellä radalla on koko värimaailma erilainen ja pelissä on myös aika järkky bloom efekti jota wii versiossa ei ole.
Ruudunpäivityskin on sulava ainoastaan time trial moodissa kun muita autoja ei ole.
Silti mun suositus olis ps2 versio jos pelistä on kiinnostunut sillä wii versiota voi ohjata vain kapulaa kallistelemalla
Eilen luin vanhoja viestejä gamefaqsin puolelta ja tämä ilmeisesti maksoi jo uutena jenkeissä vain 15$ ps2:lle joten hinta ainakin on ollut kohdillaan.
Tämänhän on tehnyt sama tiimi joka on tehnyt varsin mainion gripshiftin.
Myös speed racerilla, trixiella ja racer x:lla on leffasta tutut ääninäyttelijät joka oli yllätys. Tosin eipä tässä muuta puhuttua dialogia ole kuin muutama oneliner kisan aikana.

Mulla tais mennä kuutisen tuntia kun vedin ne kolme luokkaa läpi ja seuraavaksi haluan pelata jotain huomattavasti rauhallisempaa ajopeliä.

Tämä videolla oleva versio on se wii versio.

 

[pelle]

Splashdown (ps2)

Vesiskootteri kisailu jota kukaan ei koskaan muista vaikka joku wave race kyllä muistetaan.
Vielä 23 vuotta myöhemmin erittäin hyvä peli ja varsinkin vesi näyttää hienolta ja seadoon ohjaaminen tulee ihan luonnostaan sillä tässä on aika sama tuntuma mitä gta 5:n vesiskoottereissa. Nämä vaan kääntyy näpsäkämmin.
Voit nostaa hieman keulaa jotta se kulkee kovempaa tai sitten painaa koko rakkineen veden alle jolloin ylös tullessa voi hypätä esteen yli ja tämä on taito jota todellakin tarvitaan kovemmilla tasoilla.
Lisäksi voi tietenkin tehdä temppuja jotka täyttää performance mittaria ja kun se on täynnä niin huippunopeus kasvaa hieman.

Tarjolla on mestaruus moodi kolmella vaikeustasolla ja ajettavien kisojen määrä riippuu vaikeustasosta.
Jos haluaa kokea kaikki 20 rataa niin täytyy pelata hardilla.
Mä pelasin vaan easyn 12 rataa käsittävän kokonaisuuden ja avasin koodilla loput sillä mä ostin tän vaan nostalgista fiilistelyä varten.
Ja aikamoinen nostalgia pommi tämä olikin ja kun blink 182:n rockshow pärähti soimaan niin tunsin itseni taas kakskymppiseks.

Sonic mega collection+ (ps2)

Tarkoitus oli pelata mega driven sonicit, mutta ei pystynyt kun ne oli niin hitaita ja kankeita joten päätin kokeilla niitä game gearin pelejä ja ne oli yllättävän hyviä.
Tuli siis pelattua sonic drift, sonic chaos, sonic blast ja sonic the hedgehog joka on siis porttaus siitä master systemin versiosta.

Drift oli ihan ok karting peli, joskin äärimmäisen yksinkertainen sillä hahmoja on neljä, mestaruus luokkia kolme ja jokaisessa on kuusi rataa.
Normal tasolla voitin kaikki ekalla yrittämällä ja aikaa tais mennä ehkä 30 minsaa.
Eka kisa on se vaikein, koska sä lähdet viimeisenä ja tekoäly ajaa aina keskellä tietä ja jos siihen osuu niin sun auto pysähtyy.
Tekoälyä tuo ei koske vaan se voi ajaa suoraan sun läpi ja taas se olet sinä joka kärsii.
Onneksi tuo ei ole ekan voiton jälkeen ongelma sillä niin kauan kun olet pisteissä ekana niin sä myös lähdet ekana eikä mitään power uppeja ole.

Blast on monen mielestä niin huono, että monessa videossa se vaan mainitaan nimeltä ja ehkä näytetään pari sekuntia, mutta ei tämä nyt ihan niin paska ole.
Tässä on yritetty käyttää samantyylistä graffaa mitä snesin dkc peleissä ja mun mielestä se oli ihan ok tossa putkitelkkarin ruudulla kun se pehmentää kuvaa mukavasti, mutta ilmeisesti kaikkien muiden mielestä tämä on äärimmäisen ruma.
Pelattavuus sitten onkin todella kankea ja muutenkin hahmo vie ison osan ruudusta joten et pahemmin tiedä mitä on tulossa.
Se kaikista pahin osa-alue oli kuitenkin vesikenttä. Kuvitelkaa se ekan sonicin vesikenttä, mutta paljon pahempana.
Liikkuminen on ainakin tuplasti kankeampaa, siellä on virtauksia joita et edes näe ja monta putkea jotka usein tykkää heittää sut sinne mistä alotit.
Mun oli oikeasti pari kertaa pakko katsoa tubesta mihin mun pitää oikein mennä ja lisäksi välillä oli pakko hyppiä todella pienien tasojen päälle joka näillä kontrolleilla oli yhtä painajaista joten tein save staten joka hypyn jälkeen sillä jos hyppäät ohi niin taas se virtaus vie sut kaus pois ja eikun alusta.

Jos tuo kenttä unohdetaan niin kärsivällisempi ja paljon nuorempi minä olisi aika varmasti tämänkin pelannut ilman mitään save stateja aikoinaan läpi. Tuskin olisin kovin paljoa tykännyt, mutta kyllä se läpi olisi tullut pelattua.
Sonic chaos ja eka sonic olikin sitten ihan sitä perus sonicia ja kun ykkösen pelasi blastin jälkeen niin se tuntui aivan tajuttoman nopealta ja vaikka game gear versiossa aika kova screen crunch niin ei sitä edes huomannut kun sonic oli niin pieni blastin hahmoon verrattuna.
Chaoksen ja driftin kanssa en edes tarvinnut save stateja joka kertoo varmaan niiden helppoudesta jotain sillä nykyään mä en jaksais pelata edes mega driven ekaa sonicia ilman niitä.

 

[pelle]

Ostin sonic origins plus kokoelman ja ekana aloitin tietenkin siitä ekasta pelistä ja kun tuota vertaa siihen ps2:n mega collectioniin niin ero on kuin yöllä ja päivällä.
Valitin siitä kuinka nuo orkkikset tuntui niin hitailta ja kankeilta ettei niitä tehnyt mieli pelata yhtään, mutta tämän kanssa ei ole mitään ongelmaa.
Oikeasti siinä ps2 kokoelmassa liikkeelle lähteminen oli melkein yhtä hidasta mitä tässä kun olet veden alla.
Toki siinä ps2 kokoelmassa on pal versiot eli musiikkia myöden kaikki rullaa hitaammin mitä kuuluisi, mutta mä ajattelin ettei se mitään haittaa kun sellaisia ne silloin lapsuudessa oli. Edelleen kyllä vaikea uskoa, että noin iso ero johtuisi vaan siitä.

Ainakaan vielä mulla ei ole tästä kokoelmasta mitään valittamista sillä pelit rullaa sulavasti ja näyttää switchin ruudulla hyvältä ja nyt on laajakuva niin jopa näkee paremmin mitä edessä on tulossa.
Tuohon kun lisää sen, että anniversary moodissa on loputtomat elämät sekä spin/drop dash joka pelissä ja ne voi pelata myös Knucklesilla ja Amylla niin vaikea on kritisoitavaa keksiä. Varsinkin nyt kun peli oli vpd:ssa uutena vain 22e.
Tässähän on mukana vielä 12 game gear peliä joista tails adventure kiinnostaa eniten sillä se on hidastempoinen metroidvania.

Tuli myös sitä mission moodia kokeiltua ja kaks extreme haastetta oli sellaisia ettei mulla ole toivoakaan päästä niitä edes läpi, mutta kaikki muut ykkösen haasteet tuli tehtyä.
Ajattelin pelata aina yhden pelin ja sen haaste tehtävät päivässä niin ei pääse ähky iskemään ja niiden jälkeen sitten testaamaan niitä game gear pelejä.
Sonic cd on vielä sellainen mitä en ole koskaan pelannut.

 

[pelle]

Sonic originsin pelaaminen jatkunut ja nyt on myös kakkonen ja 3+knuckles paketti läpi.
Mä taidan olla maailman hitain sonic pelaaja sillä mulla meni kolmosen parissa 3.5 tuntia ja pelasin vielä Amylla joten sen kanssa on hieman helpompaa kun sen vasaran kanssa pystyy tappamaan esim ne viholliset joiden ympärillä pyörii piikkipalloja ja pomoihin yltää iskemään helpommin.
Mä vaan olen sellainen joka on aina pelannut soniceja rauhallisesti, koska muuten tipun jokaiseen kuiluun tai osun jokaiseen viholliseen joka eteen tulee.
Kyllä mä myös kuolin ties kuinka monta kertaa kakkosen vikassa pomossa ja kolmosen loppupuolen kentissä ihan yleensäkin.

Vaikka sonic cd on vielä kokematta niin voin sanoa jo nyt 100% varmuudella, että näistä klassisista soniceista ykkönen on mun mielestä paras sillä siinä ei ole mitään ylimääräisiä gimmickeja, kentät on yksinkertaisempia ja mä jopa tykkään sen visuaalisesta ilmeestä eniten, koska taustat ja muut on selkeitä.
Kakkosessa ja kolmosessa on käynyt monesti niin etten huomaa jotain vihollista kun se vaan hukkuu taustaan kun ne on täynnä kaikkea tavaraa.

Siitä ps2:n kokoelmalta tuli pelattua myös sonic 3d blast joka on se isometrisestä kuvakulmasta pelattava mega drive peli jossa sun pitää aina kerätä viisi flickya ja viedä ne isolle sormukselle joka avaa reitin eteenpäin.
Oon yrittänyt tätä muutaman kerran ps4:n sega classics kokoelman kautta, mutta koskaan en pelannut paria kenttää pidemmälle kun sonic tuntui liian nopealta, mikä on huvittavaa sillä kaikki valittaa tämän olevan liian hidas peli.
Tuli kuitenkin mieleen, että koska ps2 kokoelman muutkin mega drive pelit on niitä hitaammin rullaavia pal versioita niin ehkä tämäkin sitten on hieman hitaampi ja nyt tän pelaaminen oli ihan ok ja näyttikin erittäin hyvältä kuvaputki telkkarin ruudulla.

 

[pelle]

Tuli pelattua lisää niitä sonic origins kokoelman game gear pelejä.

Sonic 2

Aivan kamala ja suorastaan pelikelvoton.
Tässä on niin paha screen crunch, että usein et näe edes normi hypyn jälkeen mihin olet laskeutumassa ennen kuin on liian myöhäistä.
Sitten vasta kivaa onkin kun hypitään niiden trampoliinien avulla.
Vertailu kuva. Master system versio vasemmalla ja game gear oikella.



Jos tuo ei riitä niin loppupuolella alkaa olemaan aikamosita bullshit kamaa kenttä suunnittelun osalta kuten vaikka verkosto putkia jotka tiputtaa sut suoraan piikkien päälle jos et valitse oikeaa reittiä ja tuossa ei varmasti onnistu ellei tiedä etukäteen mihin pitää mennä.
Tai sitten seinillä on trampoliineja joista viimeinen heittää sut suoraan piikkeihin. Jotenkin sun pitäs vaan tietää heti hypyn jälkeen pitää dpadia oikealle.
Kaiken kruunaa todella liukkaan tuntuinen ohjaus.
Sonic blast on suorastaan loistava tähän verrattuna.

Sonic drift 2

Jos eka peli oli lyhyt, helppo ja kiva niin tämä on lyhyt ja ärsyttävä sillä nyt mukaan on tungettu power upit ja tekoäly joka huijaa minkä ehtii sillä se tulee jatkuvasti ohi, katoaa horisonttiin ja sitten taas hidastaa ja taas tulee ohi.
Jopa silloin kun sulla on turbo aktiivisena niin se tulee ihan normaalisti ohi.
Sitten jos sulla on kuolemattomuus ja ajat vastustajaa päin niin sä menet niistä vaan läpi, mutta kun itse normaalisti edes hipaiset niitä niin sun auto pysähtyy joten miksei ne spinnaa. Ne voi myös tulla suoraan sun läpi vaikka sulla on tuo efekti vielä voimassa.
Sitten on rata gimmeckeja kuten vaikka rata jossa on tyhjää reunoilla ja välillä tulee tuulenpuuska sivulta tai sitten ukkostaa ja aina kun salama välähtää niin koko ruutu menee valkoiseksi. Oi kun kivaa ja hassua.
Edelleen voitin joka cupin ekalla yrityksellä, mutta kiroilin joka kisan alusta loppuun.

Sonic spinball

Tämä olikin oikeasti hyvä joka oli aika iso yllätys sillä mä en koskaan pelannut kakkos kenttää pidemmälle sitä mega drive versiota.
Teknisesti tämä ei kummoinen ole ja ruudunpäivitys tahmaa jatkuvasti, mutta eipä tuo pahemmin pelaamiseeen vaikuttanut kun sä voit kuitenkin aika vapaasti ohjata sonicia.
Olikos tässä neljä eri flipperipöytää jotka on aika isoja ja sun tarkoitus on aina kerätä kaikki chaos emeraldit jonka jälkeen pääsee taistelemaan pomoa vastaan.

Tails skypatrol

Toinen oikeasti hyvä peli jossa vaan lennetään tailsilla ja sillä on aseena sormus jolla voi heittää vihollisia ja jopa niiden ammuksia joten ne ei ole mikään iso ongelma, mutta ympäristö on sillä jos edes hipaiset seinää tai lattiaa niin henki lähtee.
Onneksi kentissä on checkpointeja ja tässä on myös loputtomat continuet.
Sulla on myös lentovoima mittari ja jos se pääsee tyhjenemään niin sitten tails tippuu maahan ja tuo kuluu jatkuvasti ja jos otat osumaa niin siitä lähtee hieman enemmän pois, mutta sitä voi täyttää keräämällä minttukarkkeja.
Eteneminen on aika yritys ja erehdys menoa ennen kuin oppii missä kaikki on, mutta kentät on aika lyhyitä joten ei tämä turhauttamaan pääse.
Lisäksi kaikissa näissä kokoelman game gear peleissä on save state tuki ja sitä tulikin huorattua ihan jatkuvasti sonic 2:n kanssa.

edit:

Tuli myös sonic 3 pelattua knucklesilla kun sillä on eri reittejä ja pomoja.
Kolikkojakin oli kertynyt jo niin paljon, että enää puuttuu n.20 biisiä ja sitten on kaikki mahdollinen ostettu.
Kaiken extra materiaalin katsomisen kuitenkin jätän odottamaan sitä kun kaikki kiinnostavat pelit on pelattu läpi.
On tämä ihan hemmetin kova kokoelma varsinkin switchilla sillä ei noita game gear pelejä oikein kestäisi katsoa isolta 4k ruudulta.

 

[Lebe80]

Vertailu kuva. Master system versio vasemmalla ja game gear oikella.

Selkeästi "säästetty" ja kierrätetty graffoja pelattavuuden kustannuksella.

 

[pelle]

Unreal tournament ja quake 3 revolution (ps2)

UT oli aina se oma suosikki, mutta nyt kun tätä pelasi yli 20 vuotta myöhemmin niin mä en voi käsittää miten olen aikoinaan pelannut tän läpi kovimmalla vaikeustasolla sillä ruudunpäivitys on vielä pahempi mitä xboxin unreal championshipissa ja usein peli nykii niin pahasti ettei edes hiirellä meinaa osua viholliseen.
Muutenkaan tämä ei visuaalisesti mikään kaunokainen ole sillä tekstuurit on aika suttua.
Silti tavallaan tykkään tästä edelleen enemmän mitä quakesta, koska flak cannon on mun lemppari ase ja sitten on tietenkin se kuuluttaja.
"double kill, triple kill, m-m-m-monster kill, untouchable". Quaken vastaava vaan sanoo excellent ihan sama kuinka kovin pelaat.

Toisaalta quake sitten taas rullaa täydet 50 kuvaa sekunnissa likemmäs 90% ajasta ja näyttää paljon paremmalta mitä unreal tournament ja aim assist on niin antelias, että perus padin kanssa pärjää hyvin. Eipä tässä mitään hiiri tukea edes olisi.
Myös yksinpeli on mun mielestä parempi sillä tässä on vaan perus deathmatchia, possession jossa täytyy pitää lippua hallussa pisimpään ja yhden lipun ctf.

Unreal sitten taas sisältää moodeja joissa täytyy luottaa tekoälyyyn eli esim ctf on se perus versio jossa kummallakin tiimillä on oma tukikohta ja sun täytyy varastaa sieltä lippu ja luottaa siihen, että tekoäly osaa edes jotenkin puolustaa sitä omaa basea.
Dominationissa täytyy pitää useampaa paikkaa hallussa jne.
Quakessa sä toimit aina yksin joka vähemmän yllättäen sopii paremmin yksinpeliin.

 

[pelle]

Sonic adventure dx (GC)

Olin aika varma etten tule tästä tykkäämään sillä videoiden perusteella vauhti on kova ja pelissä on paljon aikakautensa mukaista kankeutta, mutta olinkin väärässä.
Varmaan kaikkien retropelien pelaaminen myös jotain vaikuttaa, mutta mulla ei ollut mitään ongelmia ohjauksen kanssa edes alussa ja lisäksi tämä on hyvin pitkälle klassista sonicia 3d maisemissa joten kentissä on normaalia tasoloikkaa ja vain muutama speedboosteri.
Mulle tuo sopii paremmin kuin hyvin sillä kuten aina muistan mainita niin mä tykkään pelata sonicini varsin rauhallisesti ja tässä se on mahdollista.

Pelattavia hahmoja on kuusi joista sonicin kampanja on tietenkin se pisin. Tails oli aika turha sillä on vain yks tai kaks omaa kenttää ja lopuissa toistetaan samat osiot mitä sonicilla, mutta nyt kisataan sitä vastaan. Tuo ei sovi mun mielestä tarinaan sitten mitenkään.
Knucklesilla sitten on ne aarteen etsimiset eli kentässä on kolme master emerald palasta piilossa ja sulla on tutka joka näyttää kuinka lähellä niitä olet.
Ihan mukavan rauhallista vaihtelua tails kenttien jälkeen.
Amylla on vain kolme kenttää ja niissä sulla on kokoajan zero robotti perässä eli sun pitää jatkuvasti mennä sitä karkuun ja välillä laittaa palikoitakin oikeaan paikkaan kun se on kimpussa.
Sitten on se kaikkien vihaama big the cat jolla on neljä kenttää joissa vaan kalastetaan ja tarkoitus on pyydystää sen lemmikki sammakko, siinä kaikki.
Amyn karkuun juoksemis kenttien jälkeen tuo oli taas vaan hyvää vaihtelua.
Viimeisenä on gamma jolla vaan räiskitään menemään oikein kunnolla ja se on pakollista sillä kello tikittää armottomasti alaspäin ja joka taposta saa lisää aikaa.
Yhteensä kaikessa meni n.10 tuntia.

Monet sonic puristit väittää tätä jopa huonoksi versioksi sillä tässä on joissakin kentissä huonompi valaistus ja muuta pientä visuaalista eroa.
Mä luulin, että tämä on täysin pelikelvoton bugikasa, mutta ei. Ne kaikki valitukset liittyy vaan visuaalisiin muutoksiin.
Tässä tosin on sulava 60fps ruudunpäivitys kun dreamcast versiossa oli vain 30fps eikä se pysy jatkuvasti edes siinä, välivideot voi skipata ja tarjolla on myös mission moodi jossa on 60 tehtävää.
Hieman kaikesta saa emblemeitä joilla ei tehnyt dreamcast versiossa mitään, mutta tässä ne avaa game gear pelejä ja jos kerää kaikki niin saa metal sonic skinin. Mutta joo onhan se valaistus ja pari tekstuuria tärkeämpiä kuin jatkuvasti sulava ruudunpäivitys ja muut extrat.
Tämä pääsi mun 3d sonic listalla kakkoseksi sonic boom: rise of lyricin perään. Ei. Se ei ollut sarkasmia vaan mun mielestä sonic boom oli oikeasti hyvä peli.

Sonic adventure 2 battle (GC)

Tämän kohdalla sitten toteutuikin ihan kaikki minkä oletin olevan ekassa osassa vialla.
Hahmot on ihan helvetin herkkiä ohjata ja ne menee aivan järjetöntä vauhtia ja esim knuckles juoksee kovempaa ja kiihdyttää maksimi nopeuteensa nopeammin mitä sonic ykkösessä ja knucksilla edelleen kerätään niitä aarteita.
Ja siitä puheenollen, koko moodi on aika tehokkaasti pilattu sillä kentät on paljon isompia ja nyt se tutka kertoo vain yhden aarteen läheisyydestä kerrallaan kun ykkösessä kaikki kolme oli aina aktiivisina.
Lisäksi aarteiden paikat on aina randomeita joten et voi ärsyttävimmissä kentissä katsoa edes tubesta apua.

Sitten on ne sonicin kentät jotka on nyt melkein pelkkää boostpadia ja pomppujousia ja muuta vastaavaa.
Mä oikeasti tykkäsin tailsin kentistä eniten vaikka sillä vaan ohjataan sen mechia ja ammutaan kaikkea.
Lisäksi kamera on aivan hirveä ihan jatkuvasti kun taas ykkösessä sen kanssa oli ongelmia vain parissa kentässä ja homing attack vetelee myös omiaan kun ykkösessä sen kanssa ei ollut kertaakaan ongelmia.
Mulla oli oikeasti ekan 30 minuutin aikana enemmän ongelmia, homing attackin, kameran ja kontrollien kanssa mitä ekassa pelissä koko 10 tunnin aikana.
Ei voi käsittää miten loistavasta ykkösestä otettiin takapakkia näin paljon ihan joka osa-alueella.

Hero tarina tuli silti pelattua läpi ja huomenna varmaan aloitan sen dark puoliskon vaikka fiksumpi jättäis pelaamatta kun vielä on edes neutraalit fiilikset.

 

[pelle]

No nyt on koko adventure 2 pelattu ja hyvä, että jatkoin sillä tykkäsin siitä toisesta puoliskosta paljon enemmän.
Rougella piti olla koko pelin pahimmat aarteen etsimiset sillä toisessa on 5 minuutin aikaraja ja toisessa iso alue avaruudessa jossa on myös mario galaxy tyylistä painovoima kikkailua parilla pikku alueella, mutta kumpikin noista meni ihan ok ja muutenkin tykkäsin sen kentistä knucksin vastaavia enemmän.
Shadowin kentät oli myös parempia mitä sonicilla ja sama koskee myös robotnikin mech kenttiä jotka oli paljon paremmin suunniteltu mitä tailsin vastaavat.
Muutenkin kamera häiritsi paljon vähemmän, mutta veikkaan tuossa olevan kyse vaan siihen tottumisesta.
Jos ekan puoliskon jälkeen olisin ollut valmis antamaan tälle arvosanaksi 5/10 niin nyt se olisi vahva seiska.

Molemmat pelit muuten on tarjolla xboxin marketplacella pikkurahalla sillä eka maksaa vitosen ja kakkonen kympin.
Tosin ahneuksissaan sega myy ne ykkösen tehtävät ja kakkosen battle moodin erillisinä lisäreinä.
Eka peli on vain 4:3 kuvasuhteella ja ruudun reunoilla on vielä tumman violetit kehykset, mutta mä olin unohtanut ne jo ekan kentän aikana.
Kakkosessa sitten onkin laajakuvatuki ja kameraa voi kääntää myös oikealla tatilla, mutta x-akseli on inverttinä eikä sitä voi muuttaa.
Tuli ostettua myös sonic fighters vitosella ja pelattua amylla läpi. Ihan kiva mäiske easylla pelattuna ja mulla meni vaan yks continue.
Nuo toimii siis myös series sarjan koneillakin.

Sitten tuli ostettua myös se kaikista paskin sonic eli sonic 06 kun sekin oli vitosella xbox 360 marketplacella.
Tiedän mitä pelaan kun seuraavan kerran ryyppään. Ei tuota selvinpäin halua pelata
Huomenna sitten sonic heroes jossa kuulemma on paskempi ohjaus mitä adventure 2:ssa. Odotan pelonsekaisin tuntein.

 

[Ferraro]

Sain OSSC:n myötä vihdoin viritettyä Sega Saturnin pysyvästi pelikuntoon viikko sitten, joten raportoidaanpa hiukan tunnelmia ensimmäsen Saturn-viikon ajalta.

Kunnia ensimmäisestä Saturnilla läpäisemästäni pelistä lankesi yksinoikeutetusti ensimmäiselle Tomb Raiderille. Remaster-paketin myötä tuli innostuttua uudelleen klassisen Lara Croftin seikkailuista sen verran paljon, että voisi jopa sanoa että koko Saturnin hankinnan osasyy saattoi olla mahdollisuus päästä pelaamaan sitä aivan ensimmäistä Tomb Raider -julkaisua, eli Saturnin PAL-versiota. En tokikaan nyt Saturnia pelkästään sen vuoksi hankkinut, mutta ajatus Saturnilla pelaamisesta kyllä ihan oikeasti lähti liikkeelle Tomb Raiderin julkaisuhistoriasta.

Peli itsessään oli jo minullekin tässä vaiheessa vanha tuttu, etenkin kun vasta alkuvuodesta tuli pelattua kolme ensimmäistä Raideria PS5-remastereina. Pelillisesti se olikin oikein hyvä asia, sillä Saturn-versiossa sai jälleen totutella vapaan tallennuksen puutteeseen ja kitsaasti reitin varrelle sijoiteltujen tallennuskristallien metsästämiseen. Saturnilla kristalleja on itse asiassa vieläkin vähemmän kuin pleikkarilla, joten tasojen tuntemisesta ennakkoon on todella merkittävä hyöty. Tasot ovat muuten lähes täysin samat kuin pelin muissakin versioissa, paria yksittäistä huoneen osaa lukuunottamatta. Koska peli on pohjimmiltaan sama kuin esimerkiksi pleikkariversio, tarkoittaa se tietysti automaattisesti sen olevan loistava (retro)seikkailupeli.

Saturn-versio kärsii kuitenkin selvästi pleikkaria enemmän pikkubugeista, jotka juontanevat juurensa Segan lyhyeen ajalliseen yksinoikeuteen, minkä vuoksi Saturn-versio puskettiin ulos kiireemmällä aikataululla kuin muiden alustojen julkaisut. Käytännössä Saturnin Raideria pelatessa tuntuu kuin pelaisi jotakin nykyaikaista peliä ilman buginkorjauspatcheja. Yksittäisiä ääniefektejä jää usein kuulumatta, tekstuurit elävät paikoin omaa elämäänsä ja taisi valikoista ja inventaariosta muutama kirjoitusvirhe tai nimeämätön esinekin löytyä. Ei mitään isommin pelinautintoa pilaavaa kuitenkaan, ja todennäköisesti näitä asioita ei sen kummemmin ajattelisi, ellei tietäisi paremmin mitä kussakin kohdassa kuuluisi näkyä tai kuulua. Yksi ongelma tosin oli muita suurempi ja harmillisempi, sillä kaikki pelin aikaiset ääniefektit tuntuivat seilaavan vasemman ja oikean äänikanavan välillä aivan sattumanvaraisesti. Musiikki ja tausta-ambienssi kuuluu kuitenkin stereona aivan kuten pitääkin. Lisäksi Saturn-versiosta puuttuu kokonaan Laran käsilläseisontaliike, vaikkei se pelilliseen antiin vaikutakaan.

Graafisesti Saturnin Tomb Raider on suhteellisen lähellä PS1-versiota, mutta on kuitenkin jonkin verran rujomman näköinen. Remasteroituun versioon ei ole oikein edes vertaamista, mutta kyllä tämän Saturnillakin ihan sujuvasti pelasi. Piirtoetäisyys on itse asiassa Saturnilla jopa selvästi parempi kuin pleikkarilla. Tosin, mikä piirtoetäisyydessä voitetaan, se ruudunpäivityksessä hävitään. Muutamassa laajemman ympäristön kohdassa peli hidasteli todella pahasti, ehkä n. 10 frameen sekunnissa. Ruudunpäivitys toki palautui nopeasti takaisin normaaliksi kun ruudulla oli vähemmän tavaraa. PAL-versio taitaa pyöriä NTSC:tä ja remastereita hitaammin, kuten aikanaan usein oli tapana. Nopeuseroa en kylläkään enää huomannut ensimmäisen tason jälkeen, joten nopeasti siihen tottui.

Pelasin Tomb Raiderin Saturnin vakio-ohjaimella, joka tuntui sopivan hommaan erittäin mainiosti. Pieniä vaikeuksia kylläkin aiheutti muutamilta kriittisiltä komennoiltaan erilainen näppäinkartta, jota ei pystynyt muuttamaan. Sen johdosta läpi pelin ja loppuvastusta myöten minulla oli varsin vahva taipumus laittaa aseet taskuun kesken ammuskelun, kun yritin hapuilla kierähdysnäppäintä. Rotkojen reunoille kävely tuotti aluksi myös hikisiä paikkoja, sillä pleikkarin kävelynappia vastaavalla painikkeella Lara tekee Saturnilla juurikin sen kierähdyksen eteenpäin. Noin ylipäänsä Saturnin ohjaimesta on todella positiivinen tuntuma, se on mukava pitää käsissä pitkiäkin aikoja putkeen ja omaa erinomaisen D-padin ja näppäintuntuman.

Kaiken kaikkiaan Tomb Raideria suosittelen edelleen loistavana retroseikkailuna ja interaktiivisena palana pelihistoriaa, mutta rehellisyyden nimissä tämän pelin paras versio ei löydy Saturnilta. PS1-julkaisussa on vähemmän bugeja, mutta puhtaasti pelillisen sujuvuuden sekä visuaalisen annin kannalta kannattaa ehdottomasti valita pelattavaksi Remastered-paketista löytyvä versio. Saturnilla pelaaminen oli siltikin todella kivaa, ja pelasinkin pelin läpi kahdessa illassa.

Tuli kokeiltua myös muutaman tason verran Pandemonium -tasoloikkaa, ja jestas sentään että se on vaikea peli. Montaakaan osumaa ei kärsi ottaa, kun jo löytää itsensä ensin tason alusta ja sen jälkeen taas päävalikosta. Siinä on kyllä juuri sellainen menneen ajan meininki, että vaikka etenemisensä tasojen välillä saakin salasanojen avulla "tallennettua", niin muutaman kuoleman jälkeen pitää aina palata takaisin päävalikkoon, josta taas ladataan sama taso josta juuri lähdettiin. Vaikka latausajat eivät ole mitään mahdottoman pitkiä, niin pidemmän päälle tämä alkaa tuntua melko turhauttavalta. Graafisesti peli näyttää kyllä oikeinkin hyvältä ja sisältää myös varsin hyvää pelimusiikkia. Otan tämän varmasti jossakin vaiheessa paremmalla keskittymisellä käsittelyyn, vaikka se juuri nyt jäikin muutaman tason kokeiluksi.

Seuraavaksi yritin aloittaa Myst -seikkailupeliklassikkoa. Tämä projekti keskeytyi kuitenkin valitettavan pian, sillä tämän pelin Saturn-versiota ei todellakaan ole suunniteltu katseltavaksi 55'' UHD-ruudulta. Peli nimittäin sisältää verrattain pientä, käsinkirjoitetun näköisellä fontilla kirjoitettua tekstiä ainakin alkuvaiheessa todella paljon, ja on vieläpä kuvasuhteeltaan letterboxattu 16:9. En ole ihan varma mikä siinä tulee silloin lopulliseksi resoluutioksi, mutta ei se paljoa yli 200 pystypikselin voi olla. Monta aukeamallista pikselimössötekstiä siristeltyäni totesin, että tästä pelistä on niin monta versiota eri alustoille, että niistä varmasti löytyy muutama edes hiukan paremmalla resoluutiolla varustettu julkaisu. Tämä jäi siis toistaiseksi kesken, ja tulen tämän pelaamaan todennäköisesti myöhemmin jollakin toisella alustalla.

Nyt on puolestaan menossa Atlantis: The Lost Tales, joka vaikuttaa erinomaiselta seikkailupeliltä. Tämän uskon pelaavani loppuun saakka, sillä tekstistä saa selvän, puzzlejen selvittäminen on mukavaa ja tarinakin vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Eri "ruutujen" välillä liikkuminen ja vaikkapa ääninäytellyn dialogin eteneminen tuntuu tämän päivän standardeilla todella hitaalta, mutta sellaistahan se näissä tämän ajan CD-peleissä on. Kuolemia tai erilaisia epäonnistumisia tässä tulee kyllä puzzlepelille todella runsaalta tuntuva määrä, mutta onneksi peli kuitenkin omaa hyvin toimivan autosave-systeemin. Taitaa olla tämäkin sellaista vahvasti 90-lukulaista ajattelua, että eihän se ole videopeli eikä mikään, jos siinä ei voi kuolla - oli pelaaminen sitten kuinka combat-vapaata hyvänsä.

Kaiken kaikkiaan Saturnilla pelaaminen on lähtenyt todella hyvin käyntiin, ja kiinnostavia pelejä on runsaasti jonossa omassakin hyllyssä - puhumattakaan vielä hankkimatta olevista julkaisuista. Muutamat Saturn-eksklusiivit ovat tosin tänä päivänä jo melkoisissa hinnoissa, mutta eihän niitä kaikkia tarvitsekaan kerralla hankkia. Atlantiksen jälkeen voisi antaa jollekin ajopelille mahdollisuuden - Daytona USA nyt ainakin voisi olla mukava ottaa käsittelyyn vähän paremminkin kuin muutaman Beginner-testikisan verran, mitä toistaiseksi on tullut kokeiltua. Myös OSSC on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi, ja Saturnin pelit näyttävätkin RGB SCART:lla OSSC:n kautta suorastaan erinomaisilta ikäisikseen.

Kaiken kaikkiaan voisi tässä vaiheessa sanoa, että Saturnin hankkiminen oli erittäin hyvä päätös. Kun viime viikolla vihdoinkin pääsin laitteella pelaamaan, niin en oikeasti muista milloin viimeksi olisin mistään asiasta ollut niin lapsenomaisesti innostunut! En tiedä kumpi meistä on nyt onnellisempi - minä kun saan pelata vihdoinkin Sega Saturnilla, vai Saturn joka on saanut uuden kodin ja pääsee taas pyörittelemään pelilevyjä, oletettavasti vuosien komerosäilytyksen ja divarikiertolaisuuden jälkeen.

 

[pelle]

Sonic heroes (GC)

Aika pitkälti sellainen mitä videoiden perusteella oletti eli aikas buginen.
Grindauksessa voi lentää kuolemaansa kun vaihtaa kiskoa, skriptatut hypyt voi heittää sut kuolemaan, lightspeed dash toimii kun haluaa joten hahmo vaan kierähtää kuolemaan
Pari kertaa hahmo myös tuli automatisoidusta hypystä alas ja juoksi täysillä suoraan sivulle ja kuolemaansa vaikka niiden piti mennä suoraan jne.
Tässä on siis pohjattomia kuiluja ihan joka puolella kun kentät vaan leijuu ilmassa.
Asiaa pahentaa vielä se, että esim knuckles syöksyy joka iskulla pari metriä eteenpäin joten sä voit äärimmäisen helposti tippua kuolemaan kun vaan yrität lyödä vihollista ja sen takia mä päädyinkin vaan tekemään hyökkäykset ilmasta.
Ilmeisesti knucks liikkuu lyödessä vain vähän jos et käännä tattia milliäkään, mutta kuka osaa tällaisessa pelissä juosta vihollisen luo, päästää tatti takaisin keskelle ja vasta sitten lyödä. Täysin luonnotonta ja lisäksi omegalla pelatessa ei ole edes tuota mahdollisuutta.
Myös homing attack onnistuu tapattamaan sut aina välillä ja esim yks pomo on iso ilmalaiva jonka perässä juostaan sillalla ja sun tarttee jatkuvasti tehdä homing attackia jotta voit tuhota sen moottorit jne ja tietenkin kummallakin puolella on se varma kuolema jos tiput.


Eka pelasin team rosella joka on se easy vaihtoehto ja pahimpia ongelmia ei vielä huomannut kun kentät on puolet lyhyempiä ja yksinkertaisempia, mutta team sonicilla sitten jo huomasikin.
Mä huorasin casino kentässä 99 elämää ja viimeisen maailman alussa niitä oli 45 vaikka lisäreitä tuli saatua matkalla.
Team darkilla pelatessa hommat sujui paremmin kun tiesi jo miten monessa kohdassa kannattaa toimia ettei peli tapata sua ja mulla oli pelin lopussa vielä yli 80 elämää. Team dark on siis ns. hard moodi jolla on vaikeammat kentät mitä muilla tiimeillä.
Sitten on vielä team chaotix joilla on aina joku tavoite kentissä kuten kerätä tietty määrä jotain tavaraa tai mennä vaikka kentän läpi niin ettei yksikään vihollinen huomaa.
Jos haluaa ihan viimeisen pomomatsin niin peli täytyy siis pelata neljä kertaa läpi ja kaikilla mennään samat kentät ja tapellaan samoja pomoja vastaan.
Kentät on myös varsin pitkiä sillä joku 10 minuutin kesto ei ole mikään poikkeus. Team rosen kentät on jossain 3-5 minuutin välissä mikä on lähempänä perus sonic kentän kestoa.
Totta kai sun pitää myös kerätä seitsemän chaos emeraldia jos sen viimeisen matsin haluat ja sitä mä en enää tehnyt sillä jotta pääset yrittämään sen jalokiven pyydystämistä niin sun täytyy act 2:sta löytää avain ja sen jälkeen päästä kenttä läpi ottamatta yhtään osumaa ja se bonus kenttäkin on aivan kamala ja kaikki vihaa sitä.

Plus puolena peli on varsin nätti ja kentät on visuaalisesti monipuolisia ja musiikit on hyvät.
Myöskään taistelu ei ollut mitenkään tylsää vaikka siitä valitetaankin ja mä tykkäsin muutenkin siitä tiimi mekaniikasta enemmän mitä oletin.

Shadow the hedgehog (GC)

Tämä sitten olikin aika...hyvä.
Visuaalisesti kyllä häviää heroesille reippaasti enkä tarkoita pelkästään harmaanruskeita maisemia vaan myös tekstuurit on huonommat.
Itse pelattavuus sitten toimiikin paremmin ja melkein kaikki kuolemat on ollut ihan omaa syytä.
Aseiden käyttökään ei haitannut vaan oli lähinnä kivaa vaihtelua sillä olihan tämä jo kahdeskymmenes sarjan peli jonka olen pelannut tässä muutaman viikon aikana.
Sulla on myös kaks palkkia jotka täyttyy sitä mukaa kun tapat porukkaa. Toinen täyttyy kun teilaat ihmisiä ja toinen kun teilaat pahiksia ja kun ne täyttyy niin shadow menee johonkin supermoodiin jolloin olet kuolematon ja sulla on loputtomat ammukset kunnes se palkki tyhjenee.
Sä voit myös aktivoida chaos blastin joka tekee isommalle alueelle vahinkoa tai chaos controllin joka saa sut kirjaimellisesti lentämään kohti kentän loppua. Erittäin hyvä jos vaan haluat kentän nopeasti läpi, mutta jos meinaat niitä tehtäviä suorittaa niin tuon kanssa lentää vaan objectiven ohi.
Joten yleensä kannattaa olla aktivoimatta kumpaakaan ja vaan nauttia niistä loputtomista ammuksista.

Se mistä peli on myös saanut paljon valitusta on sen rakenne.
Pelissä on kymmenen lopetusta ja sun täytyy saada ne kaikki jos haluat avata sen ihan viimeisen pomon ja lopetuksen.
Joten samoja kenttiä saa pelata muutaman kerran ja jokaisessa on myös hero ja dark tehtävä joka päättää mikä kenttä tulee seuraavaksi.
Välillä on myös neutraali vaihtoehto jolloin voi vaan mennä suoraan maaliin ja noin pelasin ekan läpipeluun ja aikaa taisi mennä tunti.
Alunperin mun ei pitänyt edes pelata enempää mutta tänään päätin kumminkin jatkaa ja enää puuttuu muutama lopetus eikä tämä mitään tylsää puurtamista ole ollut sillä sulla on aika hyvin varaa valita miten etenet.
Peli kuitenkin täytyy pelata 10 kertaa alusta loppuun jos haluaa ne kaikki loput sillä sä et voi vaan valita haluttua kenttää ja tehdä eri tehtävää.
Läpäisy kuitenkin kestää vain n.2 tuntia yleensä.

Tässä on kuva kenttien rakenteesta.
Valkoinen viiva on neutraali, vihreä on hero reitti ja oranssi dark reitti.
Kuten näkyy niin sulla on aika hyvin varaa valita mitkä kentät pelaat jotta pääset haluttuun loppuun.



Mä tosiaan ostin nämä molemmat ps2:lle viikko sitten, mutta kun opein, että nuo on ne huonoimmat versiot niin päätin napata netistä cube versiot kun voin ne pelata modatulla wiillä.
Näiden kohdalla ei meinaan puhuta mistään pienistä eroista sillä molemmat on cubella lukittu 60fps kun ps2 yrittää, huom, yrittää pyörittää pelejä 30fps, mutta ei pysty edes siihen ja varsinkin shadow on melkein diashow videoiden perusteella.
Lisäksi ainakin shadowin kohdalla on vielä reippaasti pidemmät latausajat.
Joten jos meinaatte näitä joskus kokeilla niin pysykää kaukana ps2 versioista.

Sonic rivals (psp)

Varsin simppeli peli jossa vaan juostaan toista hahmoa vastaan ja välillä on myös pomomatsi jossa pitää saada 6 iskua perille ennen vastustajaa.
Videoiden perusteella tämä näytti paljon rennommalta mitä oikeasti olikaan sillä tässä ei meinaa ehtiä reagoimaan eteen tuleviin esteisiin ja sitten kun edessä on tukki tai kivi josta voi joko ponnistaa ylemmäs tai ottaa pienen boostin suoraan eteen päin niin sulla on sekunnin murto-osa aikaa painaa oikeaa nappia kun se ilmestyy ruudulle.
Tuohon kun lisää sen, että vastustaja pommittaa sua powerupeilla pahimmallaan kuin mario kartissa niin kisoja sai alottaa aika monesti uudestaan.

Hahmoja on neljä. Sonic, Shadow, Knuckles ja Silver ja ainoa ero on niiden signature kyky jota voi käyttää kun poimii tähden.
Sitten on muutama muu power up kuten tulipallo, jääammus, miina jne. Kaikki toimii myös puolustukseen eli jos olet ekana niin tulipallo antaa sulle flameshieldin ja jos olet toisena niin se heitetään eteenpäin ja se seuraa rataa aika pitkälle. Jotkut jopa osuu vastustajaan aina vaikka ne olisi missä.
On tässä tarinan tapainenkin jossa eggman nega on muuttanut Tailsin ja Amyn jonkun kameran avulla korteiksi ja lopuksi meinaa muuttaa koko planeetan kortiksi. Mitäköhän se sen jälkeen tekis jos onnistuis. Leijus yksin avaruudessa varmaan

Pelasin Sonicilla ja Silverillä läpi. Oli tää nyt sen 7$ arvoinen mitä psn storessa maksoi ja ostin sitten vielä kakkosenkin kun se maksoi saman verran.

 

[pelle]

Sonic 06 (xbox 360)

Odotukset ei tämänkään kohdalla ollut kovin kummoiset sillä netin mukaan tämä on pelikelvoton kasa bugista paskaa joka näyttää rumalle, tarina on naurettavan huono, ohjaus on paskaa ja ääninäyttely hirveää.

No tälleen kun on pelannut kaikki 3d sonicit järjestyksessä niin tämä kyllä näyttää aika hemmetin hyvälle ja ääninäyttely on parasta tähän mennessä.
Ohjauskin tuntuu aika samalta mitä ekassa adventuressa eli kaikki liukkaus poissa ja vauhti on just sopiva.
Hypyissä on kyllä hieman ongelmaa sillä hahmo ei oikein osaa pudota suoraan alaspäin joten joskus täytyy tavallaan pyöriä ilmassa jatkuvasti että se laskeutuu just siihen mihin haluaa jos vaikka sellasen jousen avulla hyppää oikein korkealle. Mulle tuo ei ollut koskaan ongelma ja yleisesti pelaaminen oli parempaa mitä kahdessa edellisessä pelissä.

Mulle tämä on muutenkin sonic adventure 3 kaikessa muussa paitsi nimessä.
Sulla on hub alue kuten ykkösessä ja kolme kampanjaa eli sonic, shadow ja silver ja näissä hypätään välillä myös jonkun muun saappaisiin pelaamaan pieni pätkä kenttää.
Sonicin mukana on tails ja knuckles, shadowin mukana rouge sekä omega ja silverin mukana amy sekä blaze ja pari kertaa myös shadow.
Rougella on jopa yks kohta jossa pitää etsiä kolme avainta joka on kuin se aarteen etsintä aiemmista. Tosin nyt ei ole mitään tutkaa, mutta alue on niin pieni ettei sitä tarvita.
Lisäksi jokaisen kampanjan läpäisyn jälkeen aukeaa vielä viimeinen osuus jossa pelataan useammalla hahmolla ihan kuten kakkosen lopussa.

Nyt kaupungissa on myös sivutehtäviä jotka on kyllä varsin yksinkertaisia eli joko taistelua tai rinkuloiden läpi juoksua, ajamista jne.
On siellä mukana pari logiikka pulmaakin. Kaikesta saa sormuksia joilla voi ostaa päivityksiä ja varsinkin sonicin jalokivet on täysin rikki hyvällä tavalla sillä niiden käytön pitäisi kuluttaa alakulmassa olevaa mittaria, mutta se ei koskaan kulu joten sulla voi olla vaikka 50% vihollisten hidastaminen jatkuvasti päällä.

Sivutehtävistä päästäänkin kätevästi puhumaan latausajoista sillä ne on aika pitkiä ja sivutehtävien kanssa niitä on paljon.
Eka sä meet juttelemaan tyypille joka antaa tehtävän kuten vaikka moottoripyörän ajotesti shadowilla.
Ensin se selittää sulle mistä on kyse ja sitten tulee varmaan yli 10s latausruutu jonka jälkeen se vaan sanoo "suorita testi" ja sitten uus lataus kun ladataan se tehtävä. Miksi siinä täytyy olla tuo extra dialogi välissä ja vielä erillisen latauksen takana.
Toisaalta eipä nuokaan mua häirinneet ollenkaan ja jos pelaa vaan ne varsinaiset kentät niin niiden ei pitäis olla ongelma kenellekään.
Ainakaan jos pelaa boxilla jolla pelin voi tietenkin asentaa kovolle. PS3 on sitten onkin ihan toinen asia ja sillä peli hidastelee muutenkin todella paljon.
Boxilla hidastelua on lähinnä silloin kun useampi laatikko tai muu fysiikoita käyttävä tavara menee palasiksi ja myös viidakossa sitä ilmeni. Muuten peli on aika liki 60fps.
Toisaalta silverin hyökkäykset keskittyy juurikin tavaroiden paiskomiseen telekinesialla joten silloin peli hidastelee enemmän.
No onneksi se sentään hidastuu eikä nykiä nylkytä.

Mitään isompia bugejakaan en huomannut. Esim rouge tai knuckles ei koskaan jämähtänyt seinään kiinni vaikka sen pitäisi olla yleinen ongelma kun niillä kiipeilee ja 15 tunnin aikana olen tainnut kuolla ehkä viidesti sen takia kun automatisoitu kohta on heittänyt mut suoraan kuolemaan vaikka tube videoiden perusteella tuotakin tapahtuu jatkuvasti.
Tarinakin on ollut kiinnostavampi mitä aiemmissa vaikka tuostakin jaksetaan kaivaa kaikki epäloogisuudet esiin kuten vaikka se, että jos tyypit voi halutessaan matkustaa ajassa ihan mihin ja milloin vaan niin miksei ne vaan mene tarpeeksi pitkälle ajassa taaksepäin estämään koko paskan.
Ei tommosia kuulu alkaa miettimään. Ei tässä, eikä missään muussakaan pelissä tai elokuvassa missä on aikamatkustus mukana.

Tai jos tuo on joku ongelma niin miten se ei ole, että robotnik käyttää jotain pieniä lintuja robottiensa voimanlähteenä tai jtn. Miten tuo toimii?
Tai miten sillä on aina joku massiivinen tukikohta lähistöllä vaikka pelit sijoittuu mihin milloinkin?
Mistä se oikein aina taikoo satoja robotteja?
Mistä lähtien sonic on asunut maapallolla, koska ekat 2 adventure peliä sijoittuu maapallolle ja mystic ruins ja angel island on siellä kaupungin vieressä.
Ja jos ne on olevinaan oikeita kaupunkeja niin miksi motarilla on silmukoita? Oikeasti kukaan ei vois ajaa edes kauppaan tän maailman kaupungeissa ilman, että tippuu kuolemaansa jostain.
Kyllä näiden pelien logiikassa on paljon pahempia ongelmia kuin joku epäloogisuus aikamatkustuksessa, mutta nuo ei tunnu ketään häiritsevän.

 

[m_vierimaa]

Luigi’s Mansion (gamecube)

Tämä peli on kyllä nintendon taikuutta parhaimillaan. Vaikka uudemmassa switchin Luigi’s Mansion 3:ssa on huomattavasti enemmän erilaisia apuja Luigille ja pelikin on laajempi, on tämä ykkösosa melkoinen taidonnäyte.

Vain tekstuureista ja resoluutiosta huomaa, että kyse on vuosituhannen alun pelistä, muutoin moninaiset animaatiot ja pienet yksityiskohdat saavat helposti hymyä naamalle. Onneksi kotoa löytyy OSSC jolla pelin saa kivasti nykytöllölle, tosin pienenä miinuksena kyseessä oli PAL peli, joten 480i ei OSSC:llä kyllä näytä niin hienolta, mitä NTSC:n 480p voisi tarjota.

Pelin vaikeustaso on maltillinen, jopa helppo. Silti kuolema korjasi satunnaisesti aina silloin tällöin, mutta yksikään bossi ei vaatinut yli neljää yritystä. Jos vain gamecube/wii löytyy kotoa, niin kyllä tätä voi ehdottomasti suositella. Sopivaa ajanvietettä, eikä vaikeuden takia tarvi heitellä ohjainta seinille välillä.

 

[nedruska]

Luigi’s Mansion (gamecube)

Tämä peli on kyllä nintendon taikuutta parhaimillaan. Vaikka uudemmassa switchin Luigi’s Mansion 3:ssa on huomattavasti enemmän erilaisia apuja Luigille ja pelikin on laajempi, on tämä ykkösosa melkoinen taidonnäyte.

Vain tekstuureista ja resoluutiosta huomaa, että kyse on vuosituhannen alun pelistä, muutoin moninaiset animaatiot ja pienet yksityiskohdat saavat helposti hymyä naamalle. Onneksi kotoa löytyy OSSC jolla pelin saa kivasti nykytöllölle, tosin pienenä miinuksena kyseessä oli PAL peli, joten 480i ei OSSC:llä kyllä näytä niin hienolta, mitä NTSC:n 480p voisi tarjota.

Pelin vaikeustaso on maltillinen, jopa helppo. Silti kuolema korjasi satunnaisesti aina silloin tällöin, mutta yksikään bossi ei vaatinut yli neljää yritystä. Jos vain gamecube/wii löytyy kotoa, niin kyllä tätä voi ehdottomasti suositella. Sopivaa ajanvietettä, eikä vaikeuden takia tarvi heitellä ohjainta seinille välillä.

Tästähän on myös 3ds versio tarjolla. Itse olen pelannut sen version pelistä ja toimi kyllä silläkin tosi hyvin. Eli jos käsikonsoliversiona mieluummin haluaa pelata niin onnistuu sekin.