m_vierimaa
Well-Known Member
Eikös 3DS versio ole jatko-osa eli Luigi’s Mansion 2?
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin
- Viestiketjun aloittaja Dragonfly
- Aloituspäivämäärä
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Molemmat.
nedruska
Well-Known Member
3DS:lle on saatavilla sekä Luigi’s mansion 1 että 2. Molemmat itseltä löytyy hyllystä ja kumpaakin voin suositella, vaikka tuo 1 on ehkä näistä hieman parempi monipuolisempien pomojensa ansiosta.
m_vierimaa
Well-Known Member
Ok, 3DS:ää ei löydy, mutta tuo kakkososa on kohta tulossa Switchille, joten otan sitten sen.
pelle
Well-Known Member
Sonic unleashed (xbox 360 / series x)
Mä en ole koskaan ollut ns. boost pelattavuuden ystävä, mutta ne osuudet oli ihan ok colorsissa, generationsissa ja forcesissa.
No tässäpä ei ollut sillä vauhti on aivan järjetön ja eteen heitetään pohjatonta rotkoa, piikkipalloa ja muuta vastaavaa sellaista vauhtia ettet voi mitenkään reagoida ellet jo valmiiksi tiedä niiden tulevan päin naamaa sekunnin päästä.
Sivulta kuvatuissa osuuksissa tuo vielä korostuu entisestään.
Joku voisi vaan todeta "git gud", mutta yhdellä tyypillä oli täysin samat valituksen aiheet ja se oli hommannut ihan joka kentästä S-rankin joten se osasi pelata, mutta ei siltikään pahemmin noista tykännyt.
No onneksi on warehog kentät joissa saa edetä rauhallisesti ja niissä on ihan normaalia tasoloikkaa ja tappelua, todella paljon tappelua.
Aluksi kyllä näissäkin osioissa paska kamera ärsytti sillä joskus sitä voi kääntää itse, mutta suurimman osan ajasta se on aina jossain staattisessa kuvakulmassa ja kääntyilee silloin kun haluaa. Varsinkin kapeilla lankuilla tasapainoillessa tuo sai kiroilemaan.
Seuraavana päivänä tuo ei haitannut enää niin paljoa joten joko totuin siihen tai sitten niissä ekoissa warehog kentissä oli paskin kamera, joka on mahdollista sillä ne oli aika ahtaita.
Pelaajan kiusana on myös kerättävät kuu ja aurinko mitalit joista kumpaakin löytyy vaatimattomat 200 kappaletta ja näitä on sitten myös pakko kerätä sillä pelin läpäisyyn vaaditaan 120 aurinko mitalia ja 80 kuu mitalia.
Mä sain just ja just kerättyä vaadittavan määrän ilman vanhojen kenttien uudelleen koluamista.
Warehog kentissä noiden etsiminen on ok, mutta en tajua mikä idea noita on ollut laittaa myös niihin boost kenttiin kun ne vilahtaa ohi alle sekunnissa.
Tuon lisäksi niitä on vielä pomo matseissakin.
Tarina on myös ihan pakko mainita.
Sonic 06 kohdalla valitetaan juoniaukoista aikamatkustuksessa ihan jatkuvasti ja muutenkin tarina on paska, mutta tämän kohdalla tarinaa jopa kehutaan.
No mitä siinä sitten tapahtuu?
Heti alussa robotnik räjäyttää maapallon palasiksi. Ei, ei täysin atomeiksi vaan se hajoaa muutamaan isoon alueeseen jotka sitten vaan leijuu irrallaan kunnes viet chaos emeraldin temppeliin jonka jälkeen se pala laskeutuu kiltisti paikoilleen.
Kaiken tämän aikana myös ihmiset jatkaa normaalia elämäänsä. Tämä on sitten ilmeisesti hyvin kirjoitettu tarina. Tämä selvä.
Ai niin. Chip on ärsyttävä, se ei ole hauska ja sillä on typerä ääni.
Kokonaisuutena sellanen "kyllä tän ny pelasi kun tuli ostettua". Rullaa sentään sulavat 60fps series x:lla, mutta mitään reso boostia tämä ei saa.
Sonic generations (xbox 360 / series x)
Tämä tuli joskus pelattua ps3:lla enkä pahemmin tykännyt sillon ja pelasin mieluummin mega driven ykköstä jonka tässä voi myös avata.
Nyt tykkäsin paljon enemmän kun kaikki pelissä olevat alueet on tullut just pelattua alkuperäisessä muodossaan ja kaikki hahmotkin oli tuttuja.
Edellisen jälkeen ohjaus oli myös aivan helvetisti parempi eikä boost osiot ole täynnä äkkikuolemia vaan nyt niitä oli jopa kiva pelata.
Time eater on kyllä edelleen paska pomo, mutta sentään matka siihen oli varsin jees.
Tämä on myös 4k/60fps series x:lla joten senkin suhteen kokemus oli paljon parempi mitä ps3:lla aikoinaan.
Tuli myös palattua sonic 06:n pariin ja pelattua kaikki kentät hard tasolla joka pikkasen muokkaa niitä lisäämällä uusia esteitä ja laittamalla kovempia vihollisia uusiin paikkoihin ja muuta vastaavaa.
Tykkäsin myös silverilla pelaamisesta niin paljon, että ostin sitten myös very hard kentät jotka maksoi alle 3e ja samalla tuli ostettua team attack amigo paketti joka oli alle 2e.
Tuossa on seitsemän muokattua kenttää joissa on käytössä tails, blaze ja omega ja tuo olikin yllättävän haastava ja siinä oli pari perus peliä vaikeampaa kohtaa.
Lisäksi sun täytyy aloittaa ihan alusta asti jos elämät loppuu ja loppuihan ne ekalla yrityksellä.
Tein myös kaikki loput kaupungilla olevat sivutehtävät ja yhteensä niitä on yli 50.
Aikaa tän parissa on nyt mennyt n.30 tuntia ja haluan vielä lisää joten kai mä ostan vielä ne sonicin ja shadowin very hard paketit vaikken varmaan kaikkia kenttiä pääsekään läpi sillä ne muokkaa niitä vielä enemmän.
Esim shadowin crisis city kentässä lennetään yhdessä vaiheessa liitimellä kaikenlaisen romun keskellä ja ammutaan vihollisia.
Very hard versiossa tuo pelataan rougella joten sun pitää hyppiä ja liitää samalla kun paikka on täynnä vihollisia ja nopeasti liikkuvia piikkapalloja.
Tuli myös vpd:sta tilattua fyysinen versio hyllyyn kun tykkään tästä niin paljon. Se kylläkin on ps3 versio, mutta ihan sama mikä versio siellä hyllyssä on koristeena.
Mä en ole koskaan ollut ns. boost pelattavuuden ystävä, mutta ne osuudet oli ihan ok colorsissa, generationsissa ja forcesissa.
No tässäpä ei ollut sillä vauhti on aivan järjetön ja eteen heitetään pohjatonta rotkoa, piikkipalloa ja muuta vastaavaa sellaista vauhtia ettet voi mitenkään reagoida ellet jo valmiiksi tiedä niiden tulevan päin naamaa sekunnin päästä.
Sivulta kuvatuissa osuuksissa tuo vielä korostuu entisestään.
Joku voisi vaan todeta "git gud", mutta yhdellä tyypillä oli täysin samat valituksen aiheet ja se oli hommannut ihan joka kentästä S-rankin joten se osasi pelata, mutta ei siltikään pahemmin noista tykännyt.
No onneksi on warehog kentät joissa saa edetä rauhallisesti ja niissä on ihan normaalia tasoloikkaa ja tappelua, todella paljon tappelua.
Aluksi kyllä näissäkin osioissa paska kamera ärsytti sillä joskus sitä voi kääntää itse, mutta suurimman osan ajasta se on aina jossain staattisessa kuvakulmassa ja kääntyilee silloin kun haluaa. Varsinkin kapeilla lankuilla tasapainoillessa tuo sai kiroilemaan.
Seuraavana päivänä tuo ei haitannut enää niin paljoa joten joko totuin siihen tai sitten niissä ekoissa warehog kentissä oli paskin kamera, joka on mahdollista sillä ne oli aika ahtaita.
Pelaajan kiusana on myös kerättävät kuu ja aurinko mitalit joista kumpaakin löytyy vaatimattomat 200 kappaletta ja näitä on sitten myös pakko kerätä sillä pelin läpäisyyn vaaditaan 120 aurinko mitalia ja 80 kuu mitalia.
Mä sain just ja just kerättyä vaadittavan määrän ilman vanhojen kenttien uudelleen koluamista.
Warehog kentissä noiden etsiminen on ok, mutta en tajua mikä idea noita on ollut laittaa myös niihin boost kenttiin kun ne vilahtaa ohi alle sekunnissa.
Tuon lisäksi niitä on vielä pomo matseissakin.
Tarina on myös ihan pakko mainita.
Sonic 06 kohdalla valitetaan juoniaukoista aikamatkustuksessa ihan jatkuvasti ja muutenkin tarina on paska, mutta tämän kohdalla tarinaa jopa kehutaan.
No mitä siinä sitten tapahtuu?
Heti alussa robotnik räjäyttää maapallon palasiksi. Ei, ei täysin atomeiksi vaan se hajoaa muutamaan isoon alueeseen jotka sitten vaan leijuu irrallaan kunnes viet chaos emeraldin temppeliin jonka jälkeen se pala laskeutuu kiltisti paikoilleen.
Kaiken tämän aikana myös ihmiset jatkaa normaalia elämäänsä. Tämä on sitten ilmeisesti hyvin kirjoitettu tarina. Tämä selvä.
Ai niin. Chip on ärsyttävä, se ei ole hauska ja sillä on typerä ääni.
Kokonaisuutena sellanen "kyllä tän ny pelasi kun tuli ostettua". Rullaa sentään sulavat 60fps series x:lla, mutta mitään reso boostia tämä ei saa.
Sonic generations (xbox 360 / series x)
Tämä tuli joskus pelattua ps3:lla enkä pahemmin tykännyt sillon ja pelasin mieluummin mega driven ykköstä jonka tässä voi myös avata.
Nyt tykkäsin paljon enemmän kun kaikki pelissä olevat alueet on tullut just pelattua alkuperäisessä muodossaan ja kaikki hahmotkin oli tuttuja.
Edellisen jälkeen ohjaus oli myös aivan helvetisti parempi eikä boost osiot ole täynnä äkkikuolemia vaan nyt niitä oli jopa kiva pelata.
Time eater on kyllä edelleen paska pomo, mutta sentään matka siihen oli varsin jees.
Tämä on myös 4k/60fps series x:lla joten senkin suhteen kokemus oli paljon parempi mitä ps3:lla aikoinaan.
Tuli myös palattua sonic 06:n pariin ja pelattua kaikki kentät hard tasolla joka pikkasen muokkaa niitä lisäämällä uusia esteitä ja laittamalla kovempia vihollisia uusiin paikkoihin ja muuta vastaavaa.
Tykkäsin myös silverilla pelaamisesta niin paljon, että ostin sitten myös very hard kentät jotka maksoi alle 3e ja samalla tuli ostettua team attack amigo paketti joka oli alle 2e.
Tuossa on seitsemän muokattua kenttää joissa on käytössä tails, blaze ja omega ja tuo olikin yllättävän haastava ja siinä oli pari perus peliä vaikeampaa kohtaa.
Lisäksi sun täytyy aloittaa ihan alusta asti jos elämät loppuu ja loppuihan ne ekalla yrityksellä.
Tein myös kaikki loput kaupungilla olevat sivutehtävät ja yhteensä niitä on yli 50.
Aikaa tän parissa on nyt mennyt n.30 tuntia ja haluan vielä lisää joten kai mä ostan vielä ne sonicin ja shadowin very hard paketit vaikken varmaan kaikkia kenttiä pääsekään läpi sillä ne muokkaa niitä vielä enemmän.
Esim shadowin crisis city kentässä lennetään yhdessä vaiheessa liitimellä kaikenlaisen romun keskellä ja ammutaan vihollisia.
Very hard versiossa tuo pelataan rougella joten sun pitää hyppiä ja liitää samalla kun paikka on täynnä vihollisia ja nopeasti liikkuvia piikkapalloja.
Tuli myös vpd:sta tilattua fyysinen versio hyllyyn kun tykkään tästä niin paljon. Se kylläkin on ps3 versio, mutta ihan sama mikä versio siellä hyllyssä on koristeena.
pelle
Well-Known Member
Sonic unleashed (ps2)
Se parempi versio pelistä.
Boost kentät on parempia sillä niistä puuttuu ne lukuisat äkkikuolemat ja muu vastaava ja sulla on jopa aikaa reagoida asioihin.
Werehog kentät on yli 20 minuutin kentän sijasta jaettu pienempiin 5-7 minuutin kenttiin ja taistelua on paljon vähemmän ja tästä puuttuu myös ne kapeiden palkkien päällä tasapainoilut.
Silloin kun taistelua on niin se on ohi paljon nopeammin sillä viholliset kestää paljon vähemmän osumaa.
Jos xbox 360 versiossa menee ihan ekoihin werehog kenttiin maksimiin kehitetyn hahmon kanssa niin vihut kuolee samaa tahtia mitä tässä ihan alusta alkaen.
Myöskään niitä mitaleja ei ole mikään pakko kerätä ja muutenkin niitä annetaan suorituksen mukaan.
Kentän läpäisy B-rankilla antaa yhden, A-rank kaksi ja S-rank kolme. Noilla voi sitten avata gaia gate huoneita joissa on aina joku pikku pulma jossa vaihdellaan normi ja werehog sonicin välillä ja noista saa kuva ja musa extroja sekä lisäreitä ja uusia extra kenttiä.
Elämät on tehty eritavalla mitä normaalisti sillä 100 sormusta keräämällä ei saa lisäriä eikä niitä muutenkaan ole kentissä vaan sä aloitat kentät aina tietyllä määrällä elämiä joka alussa on kaksi.
Sitten noista pulmahuoneista lisäreitä keräämällä saa nostettua tuota aloitus määrää ja maksimi taitaa olla 14 elämää.
On tässä pari isoa vikaakin ainakin ps2 versiossa.
Toinen on werehog juoksun aktivoiminen tatin tupla liikautuksella haluttuun suuntaan ja välillä tuo aktivoitui kun vaan normaalisti käänsin tattia ja hahmo juoksi reunalta kuolemaansa.
Ohjaimen liipaisimia ei käytetä mihinkään joten miks helvetissä juoksua ei ole laitettu niihin.
Sitten on boost kenttien homing attack joka onnistui turhauttamaan aivan liian monta kertaa.
Vihollisen päällä on se homing attack kohteen kuvake, minä painan nappia, sonic tekee homing attackin, mutta lopettaa sen parin sentin jälkeen ja tippuu kuolemaan.
Jos noita ongelmia ei olisi niin olisin kutsunut tätä jopa hyväksi. Wii version kohdalla en ole kuullut noista valitusta ja se on muutenkin se parempi versio ja sitä voi pelata myös gamecube ohjaimella.
Sonic rush, rush adventure ja colors (ds)
Rush oli se peli joka esitteli ns. boost mekaniikan eli kunhan boost palkissa on tavaraa niin Y nappia painamalla sonic menee aikamoista vauhtia.
Eka peli esitteli myös Blaze the catin jolla päästään myös pelaamaan.
Itse peli on varsin lyhyt sillä eri maailmoja taisi olla kuusi ja jokaisessa on kaks kenttää ja pomo, mutta tämä onkin tarkoitus pelata molemmilla ja tietenkin kerätä kaikki chaos emeraldit jotta saa sen oikean loparin.
Blazella on omat sol emeraldit, mutta se saa sellaisen aina pomomatsin jälkeen.
Mä pelasin vain Blazella sillä kummallakin mennään aivan samat kentät ja pomot ja mä sain tän kenttä designista aivan tarpeeksi jo sen kanssa.
Kaikki nämä on tehnyt dimps joka suorastaan rakastaa pohjattomia kuiluja ja kuten arvata saattaa niin tuollainen ei oikein toimi boost mekaniikan kanssa.
Aluksi kentät oli ihan hyviä, mutta viimeiset kolme maailmaa on täynnä tuota paskaa ja uskon hyppyjä saa ottaa yhtä usein kuin vanhoissa nes ja amiga peleissä.
Koska kyseessä on ds peli niin tämä tietenkin käyttää kumpaakin ruutua johon kesti hetken tottua ja mä edelleen vihaan sitä kuinka se ruutujen välissä oleva aluekin on tavallaan pelialuetta vaikkei sitä näe.
Eli jos vihollinen tulee alaspäin niin se ei siirry suoraan yläruudun alareunasta alaruudun yläreunaan vaan se on hetken siinä välissä.
Aivan vitun kivaa kun kyseessä on sivuttain liikkuva vihollinen ja sä olet liikkuvan tason päällä josta tiput jos edes hipaiset vihollista tai seinää.
Ja tuo sama ärsytys on ihan jokaisessa ds pelissä joka käyttää kumpaakin ruutua kentän näyttämiseen ja mä olen aina vihannut sitä.
Rush adventure sitten olikin iso parannus sillä kenttä design on paljon parempaa eikä mitään pohjatonkuilu helvettiä ole pilaamassa pelaamista.
Tällä kertaa mukaan heittäytyy myös Marine pesukarhu joka on yli pirteä sekä innokas ja moni tuntuu vihaavan sitä, mutta mun mielestä se oli vaan hauska. Valitettavasti sillä ei päästä pelaamaan vaan pelattavana on edelleen sonic ja blaze.
Uutta on myös ajoneuvot joita on neljä. Vesiskootteri, ilmatyynyalus, isompi laiva sekä sukellusvene ja näillä mennään aina uusille saarille kunhan ensin piirretään haluttu reitti eli homma toimii ihan kuten LoZ: phantom hourglassissa. Matkustamisen aikana jopa ammutaan vihollisia ja niiden ammuksia kosketusnäyttöä tökkimällä.
Ajoneuvojen mukana tulee kyllä myös sellainen uudistus mistä ei pahemmin tykätä eli niiden rakentamiseen tarvitaan materiaaleja ja joka saarelta saa eri materiaalia ja niiden määrä riippuu sijoituksesta.
Mä pelasin ekan pomon varmaan neljä kertaa ekan tunnin aikana, koska mä sain siltä nopeammin tarvittavaa materiaalia kuin niitä normi kenttiä pelaamalla, koska mä saan aina paskan arvosanan joka kentästä.
Jos haluaa vaan perus lopetuksen tarinaan niin tuota ei tarvitse liikoja harrastaa ja jos saa hyvän arvosanan kentästä niin vieläkin vähemmän, mutta jos haluaa sen ns. oikean lopun niin homma on eri sillä sun pitää myös päivittää ajoneuvoja jotka vaatii taas lisää materiaaleja.
Mä tietenkin tyydyin siihen normi loppuun joten tämä oli varsin mainio peli.
Colors jatkaa samalla linjalla, mutta nyt boostin virkaa toimittaa tietenkin valkoinen wisp ja mukana on myös laser, pora, burst ja void wispit.
Tämä on taas perinteisen suoraviivainen peli ja pelattavana on vain sonic itse.
Aluksi tämäkin oli varsin jees, mutta mukana on pari ärsyttävää pomoa ja parissa viimeisessä maailmassa alkaa taas se perus dimps kenttä design nostamaan päätään.
Eipä tästä oikein muuta tavitse sanoa. Pohjimmiltaan eka rush wispeillä varustettuna.
Sonic advance (gba)
Tämän kohdalla huomasi kuinka vainoharhaiseksi noiden ds pelien pelaaminen on mut tehnyt sillä aina kun ei nähnyt mihin on hyppäämässä niin olin varma, että siellä odottaa varma kuolema ja pari kertaa tippuessa jo kirosin, mutta yllättäen alhaalla odottikin vielä maata ja olin iloisesti yllättynyt.
No puolvälin jälkeen se helvetti taas repesi ja joka kenttä ihan täynnä pohjattomia kuiluja.
Se on kivaa kun seisot reunalla ja ruudulla näkyy kaikkialla vaan se kentän tausta grafiikka. Mihin pitää mennä? Odottaako alhaalla maa, piikit vai kuilu? Who the fuck knows. Hyppää ja ota selvää.
Tämä kyllä antaa game overin jälkeen jatkaa siitä kentästä mihin jäit, mutta en mä ala aikaani tuhlaamaan tuollaisen paskan takia joten save statet oli ahkerassa käytössä.
Nämä kaikki tuli siis pelattua WiiU:lla. DS pelit oli hyvä pelata niin, että normi kentissä kumpikin ruutu on telkkarin ruudulla ja sitten kosketusnäyttö osioissa kuten ne ajoneuvo jutut tuli laitettua se pelkkä alaruutu gamepadin ruudulle. Advance tuli pelattua myös gamepadin ruudulta sillä eihän mitään gba peliä kestä 4k telsun ruudulta katsoa.
Sitten jo pidempi aika sitten tuli pelattua myös origins kokoelman kautta sonic cd ja mä suorastaan vihasin sitä.
Mä voisin kirjoittaa jotain, mutta laitan vain radical sodan videon siitä, koska sillä oli melkein sanasta sanaan samat ajatukset mitä mulla ja paljon hauskempi sen videota on katsoa kuin lukea tylsää tekstiä
Se parempi versio pelistä.
Boost kentät on parempia sillä niistä puuttuu ne lukuisat äkkikuolemat ja muu vastaava ja sulla on jopa aikaa reagoida asioihin.
Werehog kentät on yli 20 minuutin kentän sijasta jaettu pienempiin 5-7 minuutin kenttiin ja taistelua on paljon vähemmän ja tästä puuttuu myös ne kapeiden palkkien päällä tasapainoilut.
Silloin kun taistelua on niin se on ohi paljon nopeammin sillä viholliset kestää paljon vähemmän osumaa.
Jos xbox 360 versiossa menee ihan ekoihin werehog kenttiin maksimiin kehitetyn hahmon kanssa niin vihut kuolee samaa tahtia mitä tässä ihan alusta alkaen.
Myöskään niitä mitaleja ei ole mikään pakko kerätä ja muutenkin niitä annetaan suorituksen mukaan.
Kentän läpäisy B-rankilla antaa yhden, A-rank kaksi ja S-rank kolme. Noilla voi sitten avata gaia gate huoneita joissa on aina joku pikku pulma jossa vaihdellaan normi ja werehog sonicin välillä ja noista saa kuva ja musa extroja sekä lisäreitä ja uusia extra kenttiä.
Elämät on tehty eritavalla mitä normaalisti sillä 100 sormusta keräämällä ei saa lisäriä eikä niitä muutenkaan ole kentissä vaan sä aloitat kentät aina tietyllä määrällä elämiä joka alussa on kaksi.
Sitten noista pulmahuoneista lisäreitä keräämällä saa nostettua tuota aloitus määrää ja maksimi taitaa olla 14 elämää.
On tässä pari isoa vikaakin ainakin ps2 versiossa.
Toinen on werehog juoksun aktivoiminen tatin tupla liikautuksella haluttuun suuntaan ja välillä tuo aktivoitui kun vaan normaalisti käänsin tattia ja hahmo juoksi reunalta kuolemaansa.
Ohjaimen liipaisimia ei käytetä mihinkään joten miks helvetissä juoksua ei ole laitettu niihin.
Sitten on boost kenttien homing attack joka onnistui turhauttamaan aivan liian monta kertaa.
Vihollisen päällä on se homing attack kohteen kuvake, minä painan nappia, sonic tekee homing attackin, mutta lopettaa sen parin sentin jälkeen ja tippuu kuolemaan.
Jos noita ongelmia ei olisi niin olisin kutsunut tätä jopa hyväksi. Wii version kohdalla en ole kuullut noista valitusta ja se on muutenkin se parempi versio ja sitä voi pelata myös gamecube ohjaimella.
Sonic rush, rush adventure ja colors (ds)
Rush oli se peli joka esitteli ns. boost mekaniikan eli kunhan boost palkissa on tavaraa niin Y nappia painamalla sonic menee aikamoista vauhtia.
Eka peli esitteli myös Blaze the catin jolla päästään myös pelaamaan.
Itse peli on varsin lyhyt sillä eri maailmoja taisi olla kuusi ja jokaisessa on kaks kenttää ja pomo, mutta tämä onkin tarkoitus pelata molemmilla ja tietenkin kerätä kaikki chaos emeraldit jotta saa sen oikean loparin.
Blazella on omat sol emeraldit, mutta se saa sellaisen aina pomomatsin jälkeen.
Mä pelasin vain Blazella sillä kummallakin mennään aivan samat kentät ja pomot ja mä sain tän kenttä designista aivan tarpeeksi jo sen kanssa.
Kaikki nämä on tehnyt dimps joka suorastaan rakastaa pohjattomia kuiluja ja kuten arvata saattaa niin tuollainen ei oikein toimi boost mekaniikan kanssa.
Aluksi kentät oli ihan hyviä, mutta viimeiset kolme maailmaa on täynnä tuota paskaa ja uskon hyppyjä saa ottaa yhtä usein kuin vanhoissa nes ja amiga peleissä.
Koska kyseessä on ds peli niin tämä tietenkin käyttää kumpaakin ruutua johon kesti hetken tottua ja mä edelleen vihaan sitä kuinka se ruutujen välissä oleva aluekin on tavallaan pelialuetta vaikkei sitä näe.
Eli jos vihollinen tulee alaspäin niin se ei siirry suoraan yläruudun alareunasta alaruudun yläreunaan vaan se on hetken siinä välissä.
Aivan vitun kivaa kun kyseessä on sivuttain liikkuva vihollinen ja sä olet liikkuvan tason päällä josta tiput jos edes hipaiset vihollista tai seinää.
Ja tuo sama ärsytys on ihan jokaisessa ds pelissä joka käyttää kumpaakin ruutua kentän näyttämiseen ja mä olen aina vihannut sitä.
Rush adventure sitten olikin iso parannus sillä kenttä design on paljon parempaa eikä mitään pohjatonkuilu helvettiä ole pilaamassa pelaamista.
Tällä kertaa mukaan heittäytyy myös Marine pesukarhu joka on yli pirteä sekä innokas ja moni tuntuu vihaavan sitä, mutta mun mielestä se oli vaan hauska. Valitettavasti sillä ei päästä pelaamaan vaan pelattavana on edelleen sonic ja blaze.
Uutta on myös ajoneuvot joita on neljä. Vesiskootteri, ilmatyynyalus, isompi laiva sekä sukellusvene ja näillä mennään aina uusille saarille kunhan ensin piirretään haluttu reitti eli homma toimii ihan kuten LoZ: phantom hourglassissa. Matkustamisen aikana jopa ammutaan vihollisia ja niiden ammuksia kosketusnäyttöä tökkimällä.
Ajoneuvojen mukana tulee kyllä myös sellainen uudistus mistä ei pahemmin tykätä eli niiden rakentamiseen tarvitaan materiaaleja ja joka saarelta saa eri materiaalia ja niiden määrä riippuu sijoituksesta.
Mä pelasin ekan pomon varmaan neljä kertaa ekan tunnin aikana, koska mä sain siltä nopeammin tarvittavaa materiaalia kuin niitä normi kenttiä pelaamalla, koska mä saan aina paskan arvosanan joka kentästä.
Jos haluaa vaan perus lopetuksen tarinaan niin tuota ei tarvitse liikoja harrastaa ja jos saa hyvän arvosanan kentästä niin vieläkin vähemmän, mutta jos haluaa sen ns. oikean lopun niin homma on eri sillä sun pitää myös päivittää ajoneuvoja jotka vaatii taas lisää materiaaleja.
Mä tietenkin tyydyin siihen normi loppuun joten tämä oli varsin mainio peli.
Colors jatkaa samalla linjalla, mutta nyt boostin virkaa toimittaa tietenkin valkoinen wisp ja mukana on myös laser, pora, burst ja void wispit.
Tämä on taas perinteisen suoraviivainen peli ja pelattavana on vain sonic itse.
Aluksi tämäkin oli varsin jees, mutta mukana on pari ärsyttävää pomoa ja parissa viimeisessä maailmassa alkaa taas se perus dimps kenttä design nostamaan päätään.
Eipä tästä oikein muuta tavitse sanoa. Pohjimmiltaan eka rush wispeillä varustettuna.
Sonic advance (gba)
Tämän kohdalla huomasi kuinka vainoharhaiseksi noiden ds pelien pelaaminen on mut tehnyt sillä aina kun ei nähnyt mihin on hyppäämässä niin olin varma, että siellä odottaa varma kuolema ja pari kertaa tippuessa jo kirosin, mutta yllättäen alhaalla odottikin vielä maata ja olin iloisesti yllättynyt.
No puolvälin jälkeen se helvetti taas repesi ja joka kenttä ihan täynnä pohjattomia kuiluja.
Se on kivaa kun seisot reunalla ja ruudulla näkyy kaikkialla vaan se kentän tausta grafiikka. Mihin pitää mennä? Odottaako alhaalla maa, piikit vai kuilu? Who the fuck knows. Hyppää ja ota selvää.
Tämä kyllä antaa game overin jälkeen jatkaa siitä kentästä mihin jäit, mutta en mä ala aikaani tuhlaamaan tuollaisen paskan takia joten save statet oli ahkerassa käytössä.
Nämä kaikki tuli siis pelattua WiiU:lla. DS pelit oli hyvä pelata niin, että normi kentissä kumpikin ruutu on telkkarin ruudulla ja sitten kosketusnäyttö osioissa kuten ne ajoneuvo jutut tuli laitettua se pelkkä alaruutu gamepadin ruudulle. Advance tuli pelattua myös gamepadin ruudulta sillä eihän mitään gba peliä kestä 4k telsun ruudulta katsoa.
Sitten jo pidempi aika sitten tuli pelattua myös origins kokoelman kautta sonic cd ja mä suorastaan vihasin sitä.
Mä voisin kirjoittaa jotain, mutta laitan vain radical sodan videon siitä, koska sillä oli melkein sanasta sanaan samat ajatukset mitä mulla ja paljon hauskempi sen videota on katsoa kuin lukea tylsää tekstiä
pelle
Well-Known Member
Sonic and the secret rings (wii)
Mikäs voisikaan mennä vikaan kun tehdään sonic joka on autorunner ja kaikki ohjaaminen tehdään pelkän wiimoten kanssa.
Sä siis kallistelet kapulaa jotta voit liikkua sivuttain ja työnnät eteenpäin homing attackia varten.
Nuo vielä toimii ihan ok ja homing attack oli oikeasti luotettavampi mitä unleashedin ps2 versiossa.
Mutta sitten on se muu pelattavuus.
Perus hyppy on jopa pari senttiä korkea ja jos haluat silleen normaalisti ilmaa niin sun täytyy ladata hyppy pitämällä 2 nappia hetki pohjassa ja tämän aikana sonic luisuu pitkin maata...usein kuolemaansa kunnes tuohon tottuu.
Mä en tottunut koskaan joten mä tein pikku hypyn ja painoin välittömästi napin uudelleen pohjaan jolloin sonic tulee välittömästi alas ja pysyy paikoillaan kunnes hyppäät uudestaan. On sillä kyllä jarru nappikin.
Joskus on myös pakko mennä takaperin joka hoidetaan kallistamalla kapulaa niin, että napit on sua kohti, mutta sonic ei käänny kuten ei kamerakaan joten peruutat vaan sokkona.
Jos tämä ei riitä niin peli myös pakottaa tekemään tehtäviä kuten välttelemään saviruukkuja tai keräämään tietyn määrän sormuksia ennen kuin se päästää jatkamaan tarinaa.
Isoin ongelma on siinä ettei peli kerro mitkä tehtävät sun pitää tehdä jotta se tarina etenee joten kolmannen maailman kohdalla mä otin läppärin viereen ja katsoin mitkä pitää tehdä.
Peli sentään näyttää hyvältä ja tässä on loputtomat elämät ja mukavan reilusti checkpointeja joten kokonaisuutena tämä ei päässyt ärsyttämään edes niin paljoa mitä xbox 360 unleashedin boost kentät.
Pelin parasta antia olikin party mode joka on kokonaan eri tiimin tekemä ja se on aika suora mario party kopio.
Tarjolla on yli 40 minipeliä ja kolme eri tapaa pelata jos ei vaan halua valita niitä valikosta.
Yhdessä on huone täynnä arkkuja ja minipelin voittaja saa avata niin monta kuin uskaltaa.
Melkein kaikissa on tavara joka antaa eri määrän pisteitä, mutta joissakin on ansa joka antaa vuoron toiselle pelaajalle tai vissiin jopa sun pisteet jollekin toiselle. Kun kaikki aarteen sisältävät arkut on avattu niin peli on ohi.
Treasure hunt moodissa on pelilauta jossa on monta arkkua ja peli kertoo mikä aarre pitää löytää ja kolmen aarteen löytäjä on voittaja.
Se kuinka monta ruutua saa liikkua riippuu siitä kuinka hyvin sijoitut minipeleissä.
Sitten on vielä yks jossa jokaisella pelaajalla on oma laiva ja se liikkuu aina tietyn määrän eteenpäin sijoituksesta riippuen ja se joka pääsee ekana aarteelle on voittaja.
Mä jaksoin pelata noita muutaman tunnin jopa ihan yksin tekoälyä vastaan.
Sonic and the black knight (wii)
Aivan huikea parannus vaikka kriitikot muuta väittikin aikoinaan.
Nyt liikutaan ihan tatin avulla joten sonic ei juokse automaattisesti eteenpäin ja motella huitominen käyttää miekkaa. Juu nyt ollaan king arthurin tarinoissa ja sonicilla on miekka ja vielä puhuva sellainen.
Pelissä on edelleen iso määrä erilaisia tehtäviä, mutta sulle on aina selvää mikä vie tarinaa eteenpäin ja tarinakin on parempi ja välivideot hienompia.
Tai no sellaisia aika liikkumattomia kuvia ne on vieläkin, mutta nyt niissä on jopa väriä toisin kuin edellisessä jossa oli joku filtteri joka sai kaiken näyttämään haalealta.
Valitettavasti tässä ei ole mitään party modea vaan sen tilalla on battle mode jossa voi tapella kaveria vastaan.
Sonic chronicles: the dark brotherhood (ds)
Tämä on peli jota moni ei varmaan muista tai edes tiedä, että tällainenkin on olemassa.
Kyseessä on siis biowaren tekemä ja vuoropohjaisella taistelulla varustettu roolipeli.
Internetin perusteella kukaan ei tykkää tästä, mutta mä tykkäsin.
Tarina oli ihan kiinnostava sillä käy ilmi ettei knuckles olekaan viimeinen echidna vaan niitä on ihan kokonainen toinen klaani vangittuna twilight cage nimiseen ulottuvuuteen ja niiden johtaja Ix on nyt kovin tuomassa niitä takaisin aikeinaan valloittaa koko maailma.
Matkan aikana pelattavaksi tulee 10 eri hahmoa ja melkein kaikilla tulee myös pelattua sillä pari kertaa tiimi jaetaan kahteen neljän tyypin porukkaan.
Onneksi kaikki saa aina saman määrän expaa joten voit pelata niillä millä haluat ilman pelkoa siitä, että tuossa tilanteessa puolet porukasta on liian alhaisella tasolla.
Taistelustakin tykkäsin enemmän mitä mario & luigi ropeissa sillä tämä käyttää osusta tuttua mekaniikka jolloin power hyökkäyksiä tehdessä pitää styluksella näpäyttää rinkuloita oikeaan aikaan ja välillä on myös "hold nuotteja" jossa pitää vaan seurata sitä palloa.
Mä oikeasti ihmettelen miksi tuota haukutaan itseääntoistavaksi ja tylsäksi vaikka mario & luigi peleissäkin on käytössä alusta loppuun se sama pomppu, vasara, tulipallo ja pari spesiaalia ja aina sä vaan painat A tai B nappia oikeaan aikaan.
Tätä myös haukutaan rumaksi ja jos tätä pelaa emulaattorilla pc:lla niin ymmärrän valituksen kun kuva on iso, mutta mä pelasin WiiU:lla niin, että kumpikin ruutu oli gamepadin ruudulla ja pidin sitä pystyssä ja varsinkin ne käsin tehdyt taustat näytti oikeasti hienoilta.
Lisäksi taistelu tietenkin toimii paljon paremmin styluksella kuin hiirellä.
Aikaakin meni päälle 20 tuntia
BMX XXX (ps2)
Mä pelasin tätä joskus 20 vuotta sitten ja tykkäsin joten ihan nostalgian takia ostin kun halvalla sai ja tykkäsin edelleen joten tämänkään kohdalla en tajua kaikkia "paskin peli ikinä" videoita ja kommentteja.
Mä kyllä ymmärrän ettei pelin lapsellinen vessa / alapää huumori iske kaikkiin, mutta tuollaiset kommentit tarkoittaa mun mielestä jo sitä, että peli on teknisesti täysin rikki, mutta kun se ei ole.
Mä pelasin tän heti thps 4:n jälkeen enkä huomannut minkään olevan erityisen rikki vaan temput, grindit ja muut toimi kuten pitää.
Isoin ongelma olikin mun oma lihasmuisti joka pakotti aina grindin lopuksi painamaan alas + neliö joka haukassa taitaa olla perus heelflip, mutta tässä se on backflip ja sanomattakin selvää, että voltti fillarin kanssa ei oikein onnistu kaiteen päältä hyppäämällä
Kaikkialla myös sanotaan kuinka ps2 versio on sensuroitu, mutta ei mun peli ainakaan ole vaan siinäkin voi pelata naisella jolla on tissit paljaana.
Jopa niissä oikeissa strippi videoissa on pari pätkää jossa ollaan yläosattomissa.
Soundtrack on myös hyvä ja peli rullaa sulavat 50fps toisin kuin thps4, mutta tämä kyllä on myös rumempi.
Turok evolution (ps2)
Mä en käsitä miten olen tämänkin joskus pelannut rehellisesti läpi.
Tai no ehkä se on tavallaan kertovaa, että mun ainoat positiiviset muistot on siitä kun sen ekan kierroksen jälkeen pelasin tän uudestaan läpi kuolemattomana ja loputtomien ammusten kanssa.
Ruudunpäivitys takeltelee ihan jatkuvasti ja taitaa olla enimmäkseen jossain 20fps tuntumassa.
Viholliset ampuu sua paikoista josta niitä ei meinaa erottaa vaikka oikeasti etsit niitä ja välillä kentät on pitkiä eikä checkponteja ole.
Isoin ongelma oli kuitenkin tähtäys joka häiritsi jopa huijausten kanssa sillä jostain syystä viistoon tähdätessä tähtäimen nopeus muuttuu suorastaan matelevan hitaaksi. Siis tyylin codin hitain herkkyys tason hitaaksi.
Mä en vielä tiedä johtuiko tuo siitä kun pelasin sen 8bitdo adapterin kanssa vai ei, mutta aion kyllä testata kun laitan pleikan taas telkkariin kiinni.
Uteliaisuudesta testasin cube versiota eikä tähtäyksessä ole tuollaista ongelmaa vaikka sama adapteri ja ohjain käytössä ja vielä toinen adapteri siinä välissä eli cube ps2 adapteri -> 8bitdo -> dualshock 4.
Lisäksi cube versio on jatkuva 50 fps.
Conduit 2 (wii)
Varsin jees 4-5 tunnin fps räiskintä jossa päähahmon äänenä on duke nukem itse eli Jon st. John.
Onneksi tässä oli classic controller tuki sillä motella tähtääminen olisi ollut aika tuskaa sillä vaikka liikuttaisit tähtäintä vain vähän niin kamera kääntyy aina. Jos se tähtäin olisi lukittu keskelle ruutua niin tuo olisi ok, mutta kun se liikkuu ruudulla kuten wii peleissä aina niin tuo häiritsi äärimmäisen paljon. Yleensähän kamera kääntyy vasta kun tähtäimen vie lähelle ruudun reunaa.
Koitin myös vetää deadzonen maksimiin ja silti ruutu aina liikkui johonkin.
Onneksi mulla oli aikoinaan ebaysta ostettu classic controller kopio tallessa.
Jotain kertoo sekin, että mä pelasin mieluummin tuolla vaikka siinä on tateissa puolet tyhjää. Ei siis niin minkäänlaista vastusta kun niitä heiluttaa puolelta toiselle ennen kuin mennään puolvälin yli. Alle 10e se kyllä vaan maksoikin joten ei ihme
Itse räiskintä toimii ihan hyvin, maisemissa on vaihtelua ja kiinan kenttä näytti oikeasti aika hemmetin hyvältä mitä en wii peliltä odottanut.
Aseitakin on perus mp5:sta aina alieneiden hive cannoniin asti jonka sisuksiin hahmo survoo kätensä ja se vinkaisee aina kun sen ottaa käyttöön.
Se vinkuu myös silloin kun sillä lyö jotain
Kentissä on myös kerättävää ja niistä voi löytää myös päivityksiä jotka on cod tyylisiä perkejä ja eri asioita skannaamalla saa myös rahaa jolla nuo perkit voi myös ostaa.
Fiksuna päätöksenä rahat saa takaisin jos myöhemmin löytää sen perkin jostain kentästä.
Suorastaan raikas tuulahdus kun nykyään fps pelitkin on jotain open world pelejä.
Joo tiedetään, että tarjolla on nykyään myös miljoona boomer shooteria, mutta niitä mä en kaipaa ja mulla on niistä yliannostus jo pelkästään gmanin arvosteluja katsomalla.
Mikäs voisikaan mennä vikaan kun tehdään sonic joka on autorunner ja kaikki ohjaaminen tehdään pelkän wiimoten kanssa.
Sä siis kallistelet kapulaa jotta voit liikkua sivuttain ja työnnät eteenpäin homing attackia varten.
Nuo vielä toimii ihan ok ja homing attack oli oikeasti luotettavampi mitä unleashedin ps2 versiossa.
Mutta sitten on se muu pelattavuus.
Perus hyppy on jopa pari senttiä korkea ja jos haluat silleen normaalisti ilmaa niin sun täytyy ladata hyppy pitämällä 2 nappia hetki pohjassa ja tämän aikana sonic luisuu pitkin maata...usein kuolemaansa kunnes tuohon tottuu.
Mä en tottunut koskaan joten mä tein pikku hypyn ja painoin välittömästi napin uudelleen pohjaan jolloin sonic tulee välittömästi alas ja pysyy paikoillaan kunnes hyppäät uudestaan. On sillä kyllä jarru nappikin.
Joskus on myös pakko mennä takaperin joka hoidetaan kallistamalla kapulaa niin, että napit on sua kohti, mutta sonic ei käänny kuten ei kamerakaan joten peruutat vaan sokkona.
Jos tämä ei riitä niin peli myös pakottaa tekemään tehtäviä kuten välttelemään saviruukkuja tai keräämään tietyn määrän sormuksia ennen kuin se päästää jatkamaan tarinaa.
Isoin ongelma on siinä ettei peli kerro mitkä tehtävät sun pitää tehdä jotta se tarina etenee joten kolmannen maailman kohdalla mä otin läppärin viereen ja katsoin mitkä pitää tehdä.
Peli sentään näyttää hyvältä ja tässä on loputtomat elämät ja mukavan reilusti checkpointeja joten kokonaisuutena tämä ei päässyt ärsyttämään edes niin paljoa mitä xbox 360 unleashedin boost kentät.
Pelin parasta antia olikin party mode joka on kokonaan eri tiimin tekemä ja se on aika suora mario party kopio.
Tarjolla on yli 40 minipeliä ja kolme eri tapaa pelata jos ei vaan halua valita niitä valikosta.
Yhdessä on huone täynnä arkkuja ja minipelin voittaja saa avata niin monta kuin uskaltaa.
Melkein kaikissa on tavara joka antaa eri määrän pisteitä, mutta joissakin on ansa joka antaa vuoron toiselle pelaajalle tai vissiin jopa sun pisteet jollekin toiselle. Kun kaikki aarteen sisältävät arkut on avattu niin peli on ohi.
Treasure hunt moodissa on pelilauta jossa on monta arkkua ja peli kertoo mikä aarre pitää löytää ja kolmen aarteen löytäjä on voittaja.
Se kuinka monta ruutua saa liikkua riippuu siitä kuinka hyvin sijoitut minipeleissä.
Sitten on vielä yks jossa jokaisella pelaajalla on oma laiva ja se liikkuu aina tietyn määrän eteenpäin sijoituksesta riippuen ja se joka pääsee ekana aarteelle on voittaja.
Mä jaksoin pelata noita muutaman tunnin jopa ihan yksin tekoälyä vastaan.
Sonic and the black knight (wii)
Aivan huikea parannus vaikka kriitikot muuta väittikin aikoinaan.
Nyt liikutaan ihan tatin avulla joten sonic ei juokse automaattisesti eteenpäin ja motella huitominen käyttää miekkaa. Juu nyt ollaan king arthurin tarinoissa ja sonicilla on miekka ja vielä puhuva sellainen.
Pelissä on edelleen iso määrä erilaisia tehtäviä, mutta sulle on aina selvää mikä vie tarinaa eteenpäin ja tarinakin on parempi ja välivideot hienompia.
Tai no sellaisia aika liikkumattomia kuvia ne on vieläkin, mutta nyt niissä on jopa väriä toisin kuin edellisessä jossa oli joku filtteri joka sai kaiken näyttämään haalealta.
Valitettavasti tässä ei ole mitään party modea vaan sen tilalla on battle mode jossa voi tapella kaveria vastaan.
Sonic chronicles: the dark brotherhood (ds)
Tämä on peli jota moni ei varmaan muista tai edes tiedä, että tällainenkin on olemassa.
Kyseessä on siis biowaren tekemä ja vuoropohjaisella taistelulla varustettu roolipeli.
Internetin perusteella kukaan ei tykkää tästä, mutta mä tykkäsin.
Tarina oli ihan kiinnostava sillä käy ilmi ettei knuckles olekaan viimeinen echidna vaan niitä on ihan kokonainen toinen klaani vangittuna twilight cage nimiseen ulottuvuuteen ja niiden johtaja Ix on nyt kovin tuomassa niitä takaisin aikeinaan valloittaa koko maailma.
Matkan aikana pelattavaksi tulee 10 eri hahmoa ja melkein kaikilla tulee myös pelattua sillä pari kertaa tiimi jaetaan kahteen neljän tyypin porukkaan.
Onneksi kaikki saa aina saman määrän expaa joten voit pelata niillä millä haluat ilman pelkoa siitä, että tuossa tilanteessa puolet porukasta on liian alhaisella tasolla.
Taistelustakin tykkäsin enemmän mitä mario & luigi ropeissa sillä tämä käyttää osusta tuttua mekaniikka jolloin power hyökkäyksiä tehdessä pitää styluksella näpäyttää rinkuloita oikeaan aikaan ja välillä on myös "hold nuotteja" jossa pitää vaan seurata sitä palloa.
Mä oikeasti ihmettelen miksi tuota haukutaan itseääntoistavaksi ja tylsäksi vaikka mario & luigi peleissäkin on käytössä alusta loppuun se sama pomppu, vasara, tulipallo ja pari spesiaalia ja aina sä vaan painat A tai B nappia oikeaan aikaan.
Tätä myös haukutaan rumaksi ja jos tätä pelaa emulaattorilla pc:lla niin ymmärrän valituksen kun kuva on iso, mutta mä pelasin WiiU:lla niin, että kumpikin ruutu oli gamepadin ruudulla ja pidin sitä pystyssä ja varsinkin ne käsin tehdyt taustat näytti oikeasti hienoilta.
Lisäksi taistelu tietenkin toimii paljon paremmin styluksella kuin hiirellä.
Aikaakin meni päälle 20 tuntia
BMX XXX (ps2)
Mä pelasin tätä joskus 20 vuotta sitten ja tykkäsin joten ihan nostalgian takia ostin kun halvalla sai ja tykkäsin edelleen joten tämänkään kohdalla en tajua kaikkia "paskin peli ikinä" videoita ja kommentteja.
Mä kyllä ymmärrän ettei pelin lapsellinen vessa / alapää huumori iske kaikkiin, mutta tuollaiset kommentit tarkoittaa mun mielestä jo sitä, että peli on teknisesti täysin rikki, mutta kun se ei ole.
Mä pelasin tän heti thps 4:n jälkeen enkä huomannut minkään olevan erityisen rikki vaan temput, grindit ja muut toimi kuten pitää.
Isoin ongelma olikin mun oma lihasmuisti joka pakotti aina grindin lopuksi painamaan alas + neliö joka haukassa taitaa olla perus heelflip, mutta tässä se on backflip ja sanomattakin selvää, että voltti fillarin kanssa ei oikein onnistu kaiteen päältä hyppäämällä
Kaikkialla myös sanotaan kuinka ps2 versio on sensuroitu, mutta ei mun peli ainakaan ole vaan siinäkin voi pelata naisella jolla on tissit paljaana.
Jopa niissä oikeissa strippi videoissa on pari pätkää jossa ollaan yläosattomissa.
Soundtrack on myös hyvä ja peli rullaa sulavat 50fps toisin kuin thps4, mutta tämä kyllä on myös rumempi.
Turok evolution (ps2)
Mä en käsitä miten olen tämänkin joskus pelannut rehellisesti läpi.
Tai no ehkä se on tavallaan kertovaa, että mun ainoat positiiviset muistot on siitä kun sen ekan kierroksen jälkeen pelasin tän uudestaan läpi kuolemattomana ja loputtomien ammusten kanssa.
Ruudunpäivitys takeltelee ihan jatkuvasti ja taitaa olla enimmäkseen jossain 20fps tuntumassa.
Viholliset ampuu sua paikoista josta niitä ei meinaa erottaa vaikka oikeasti etsit niitä ja välillä kentät on pitkiä eikä checkponteja ole.
Isoin ongelma oli kuitenkin tähtäys joka häiritsi jopa huijausten kanssa sillä jostain syystä viistoon tähdätessä tähtäimen nopeus muuttuu suorastaan matelevan hitaaksi. Siis tyylin codin hitain herkkyys tason hitaaksi.
Mä en vielä tiedä johtuiko tuo siitä kun pelasin sen 8bitdo adapterin kanssa vai ei, mutta aion kyllä testata kun laitan pleikan taas telkkariin kiinni.
Uteliaisuudesta testasin cube versiota eikä tähtäyksessä ole tuollaista ongelmaa vaikka sama adapteri ja ohjain käytössä ja vielä toinen adapteri siinä välissä eli cube ps2 adapteri -> 8bitdo -> dualshock 4.
Lisäksi cube versio on jatkuva 50 fps.
Conduit 2 (wii)
Varsin jees 4-5 tunnin fps räiskintä jossa päähahmon äänenä on duke nukem itse eli Jon st. John.
Onneksi tässä oli classic controller tuki sillä motella tähtääminen olisi ollut aika tuskaa sillä vaikka liikuttaisit tähtäintä vain vähän niin kamera kääntyy aina. Jos se tähtäin olisi lukittu keskelle ruutua niin tuo olisi ok, mutta kun se liikkuu ruudulla kuten wii peleissä aina niin tuo häiritsi äärimmäisen paljon. Yleensähän kamera kääntyy vasta kun tähtäimen vie lähelle ruudun reunaa.
Koitin myös vetää deadzonen maksimiin ja silti ruutu aina liikkui johonkin.
Onneksi mulla oli aikoinaan ebaysta ostettu classic controller kopio tallessa.
Jotain kertoo sekin, että mä pelasin mieluummin tuolla vaikka siinä on tateissa puolet tyhjää. Ei siis niin minkäänlaista vastusta kun niitä heiluttaa puolelta toiselle ennen kuin mennään puolvälin yli. Alle 10e se kyllä vaan maksoikin joten ei ihme
Itse räiskintä toimii ihan hyvin, maisemissa on vaihtelua ja kiinan kenttä näytti oikeasti aika hemmetin hyvältä mitä en wii peliltä odottanut.
Aseitakin on perus mp5:sta aina alieneiden hive cannoniin asti jonka sisuksiin hahmo survoo kätensä ja se vinkaisee aina kun sen ottaa käyttöön.
Se vinkuu myös silloin kun sillä lyö jotain
Kentissä on myös kerättävää ja niistä voi löytää myös päivityksiä jotka on cod tyylisiä perkejä ja eri asioita skannaamalla saa myös rahaa jolla nuo perkit voi myös ostaa.
Fiksuna päätöksenä rahat saa takaisin jos myöhemmin löytää sen perkin jostain kentästä.
Suorastaan raikas tuulahdus kun nykyään fps pelitkin on jotain open world pelejä.
Joo tiedetään, että tarjolla on nykyään myös miljoona boomer shooteria, mutta niitä mä en kaipaa ja mulla on niistä yliannostus jo pelkästään gmanin arvosteluja katsomalla.
pelle
Well-Known Member
Wave race: blue storm (gamecube)
Videoiden perusteella aina ajattelin tämän olevan huonompi mitä ps2:n splashdown, mutta päätin viimeinkin kokeilla.
No oikeassa olin.
Tässä on kaks varsin isoa ongelmaa. Sisällön puute ja halpamaisin tekoäly hetkeen.
Sulla on championship moodi joista normal tasolla on 5 kisaa, hardilla 6 ja expertilla 7.
Hard ja expert siis lisää aina yhden uuden radan lisää ja muut on samoja mitä jo normalilla, mutta kovemmalla tasolla on enemmän poijuja mitä kiertää ja uusia esteitä radalla ja saattaa se reitti muutenkin hieman poiketa, mutta ei mitään dramaattista eroa kuitenkaan ole.
Ja siinä se sitten olikin. Täydet 60e kiitos.
No on tässä myös time attack ja stunt moodi joka paperilla olis kiva, mutta kun temppu kontrollit ei toimi.
Peli käskee pitää B pohjassa ja kääntää tattia vaikka ylös ja sitten alas, mutta mitään ei tapahdu.
Kun tutoriaali alueella yrittää noin simppeliä asiaa likemmäs 10 kertaa onnistumatta niin jossain on menty pieleen ja googletus paljasti etten ole ainoa joka ei noita saa toimimaan.
Lisäksi stunt moodissa ajetaan vaan yksi lyhyt kierros, siinä on tiukka aikaraja jota voi pidentää menemällä rinkuloiden läpi ja kaiken tuon keskellä pitäs tehdä temppuja kontrolleilla jotka ei puolet ajasta edes toimi.
Typerintä tuossa on se, että ohjaimessa on vielä kaks nappia jota ei käytetä mihinkään.
Nyt esim can can tehdään pitämällä b pohjassa ja kääntämällä ensin oikealle ja sitten vasemmalle jos haluaa tehdä left can canin tai b pohjaan ja kääntää vasemmalle ja sitten oikealle jos haluaa tehdä right can canin.
Miksei tuokin voisi vaan olla oikealle / vasemmalle + Y riippuen siitä kumpaan suuntaan sen haluaa tehdä.
Sitten on tietenkin temppuja joissa pitää pyörittää tattia just oikeaan suuntaan ja muistaa vielä sen jälkeen pitää sitä tattia ylös tai alas.
Tämä kaikki stunt moodissa jossa se kierros kestää ehkä minuutin ja pitäs jatkuvasti olla tekemässä jotain.
Ja voi jessus millainen se tekoäly on.
Mä oikeesti treenasin ratoja time attackin puolella, opettelin oikoreitit ja sen missä kohdissa kannattaa skipata poiju sillä sä voit missata niitä neljä ennen hylkäämistä ja siitäkin huolimatta expert tason tekoäly potkii perseelle. Välillä se tulee ohi just ennen maalia ja välillä et vaan saa kärkeä kiinni millään.
No tubesta katsomaan videota ja se paljasti kuinka räikeästi peli kusettaa pelaajaa.
Videon tekijä voitti arctic bay radan ajalla 2min 18s.
Mun aika oli 2min 6s ja olin neljäs. 12 vitun sekuntia nopeampi ja silti neljäs ja minä kun luulin, että missaan jonkun hyvän oikopolun.
Mikä pointti pelaamisella edes tuossa vaiheessa enää on?
Kun tätä vertaa splashdowniin mitä kukaan ei tunnu koskaan muistavan niin se näyttää paremmalta, siinä on reippasti enemmän ratoja, reilumpi tekoäly, voit tallentaa joka kisan jälkeen (tässä ei voi edes aloittaa nykyistä kisaa uudestaan), paremmat ja toimivat temppu kontrollit ja parempi soundtrack.
Toisinsanoen se tekee ihan kaiken paremmin.
Videoiden perusteella aina ajattelin tämän olevan huonompi mitä ps2:n splashdown, mutta päätin viimeinkin kokeilla.
No oikeassa olin.
Tässä on kaks varsin isoa ongelmaa. Sisällön puute ja halpamaisin tekoäly hetkeen.
Sulla on championship moodi joista normal tasolla on 5 kisaa, hardilla 6 ja expertilla 7.
Hard ja expert siis lisää aina yhden uuden radan lisää ja muut on samoja mitä jo normalilla, mutta kovemmalla tasolla on enemmän poijuja mitä kiertää ja uusia esteitä radalla ja saattaa se reitti muutenkin hieman poiketa, mutta ei mitään dramaattista eroa kuitenkaan ole.
Ja siinä se sitten olikin. Täydet 60e kiitos.
No on tässä myös time attack ja stunt moodi joka paperilla olis kiva, mutta kun temppu kontrollit ei toimi.
Peli käskee pitää B pohjassa ja kääntää tattia vaikka ylös ja sitten alas, mutta mitään ei tapahdu.
Kun tutoriaali alueella yrittää noin simppeliä asiaa likemmäs 10 kertaa onnistumatta niin jossain on menty pieleen ja googletus paljasti etten ole ainoa joka ei noita saa toimimaan.
Lisäksi stunt moodissa ajetaan vaan yksi lyhyt kierros, siinä on tiukka aikaraja jota voi pidentää menemällä rinkuloiden läpi ja kaiken tuon keskellä pitäs tehdä temppuja kontrolleilla jotka ei puolet ajasta edes toimi.
Typerintä tuossa on se, että ohjaimessa on vielä kaks nappia jota ei käytetä mihinkään.
Nyt esim can can tehdään pitämällä b pohjassa ja kääntämällä ensin oikealle ja sitten vasemmalle jos haluaa tehdä left can canin tai b pohjaan ja kääntää vasemmalle ja sitten oikealle jos haluaa tehdä right can canin.
Miksei tuokin voisi vaan olla oikealle / vasemmalle + Y riippuen siitä kumpaan suuntaan sen haluaa tehdä.
Sitten on tietenkin temppuja joissa pitää pyörittää tattia just oikeaan suuntaan ja muistaa vielä sen jälkeen pitää sitä tattia ylös tai alas.
Tämä kaikki stunt moodissa jossa se kierros kestää ehkä minuutin ja pitäs jatkuvasti olla tekemässä jotain.
Ja voi jessus millainen se tekoäly on.
Mä oikeesti treenasin ratoja time attackin puolella, opettelin oikoreitit ja sen missä kohdissa kannattaa skipata poiju sillä sä voit missata niitä neljä ennen hylkäämistä ja siitäkin huolimatta expert tason tekoäly potkii perseelle. Välillä se tulee ohi just ennen maalia ja välillä et vaan saa kärkeä kiinni millään.
No tubesta katsomaan videota ja se paljasti kuinka räikeästi peli kusettaa pelaajaa.
Videon tekijä voitti arctic bay radan ajalla 2min 18s.
Mun aika oli 2min 6s ja olin neljäs. 12 vitun sekuntia nopeampi ja silti neljäs ja minä kun luulin, että missaan jonkun hyvän oikopolun.
Mikä pointti pelaamisella edes tuossa vaiheessa enää on?
Kun tätä vertaa splashdowniin mitä kukaan ei tunnu koskaan muistavan niin se näyttää paremmalta, siinä on reippasti enemmän ratoja, reilumpi tekoäly, voit tallentaa joka kisan jälkeen (tässä ei voi edes aloittaa nykyistä kisaa uudestaan), paremmat ja toimivat temppu kontrollit ja parempi soundtrack.
Toisinsanoen se tekee ihan kaiken paremmin.
pelle
Well-Known Member
Prince of persia: forgotten sands (wii)
Forgotten sands on siitä mielenkiintoinen, että neljällä eri versiolla on täysin sama nimi, mutta ne on täysin eri pelejä omalla tarinallaan.
PS3 / Xbox 360 versio on ilmeisesti enemmänkin hack 'n' slash mitä perinteisempi persian prinssi, psp versio on sivulta kuvattu ja keskittyy enemmän tasoloikkaan, 3ds versio on oikeasti jatkoa jollekkin sen omalle PoP pelille ja käyttää pelkkää kosketusnäyttöä ja wii versio on lähinnä sands of time sarjan pelejä.
Ainakin se ps3/xbox versio sijoittuu sands of timen ja warrior within pelien väliin joten mä tykkään ajatella, että nämä kaikki tapahtui siinä välissä jonka jälkeen on aika ymmärrettävää miksi prinssi oli niin vittuuntuneen oloinen warrior within:ssa.
Visuaalisesti tämä näyttää erittäin hyvältä ja peli rullaakin sulavasti.
Wii sai paljon varsin huitaisten tehtyjä pelejä joten mä odotin tämän olevan jotain ps2 PoP tasoa, mutta reippaasti paremmalta tämä näyttää mitä two thrones.
Ongelmana tietenkin on se wiin ohjain sillä nuntsalla liikutaan ja taistelu tietenkin hoidetaan motea ja nuntsaa heiluttamalla.
On tässä sentään jotain oikeasti uuttakin tehty sillä prinssi saa uusia kykyjä ja pystyy laittamaan seinään koukkuja joista voi ottaa kiinni ja lattiaan tornadon joka nostaa sut korkeammalle.
Aluksi noita voi laittaa vaan valmiisiin paikkoihin, mutta parin tunnin pelaamisen jälkeen nuo päivittyy ja niitä voi laittaa mihin haluaa kunhan se alusta ei ole punaisten köynnösten valtaama ja nuo tietenkin tehdään ruutua motella osoittamalla.
Vielä myöhemmin saadaan kyky joka muodostaa kuplan prinssin ympärille jonka avulla voi pysyä paikoillaan ilmassa.
Kun nuo kaikki yhdistää niin tasoloikka on vaativampaa mitä ps2 trilogiassa ja varsinkin kun just lähiaikoina on pelannut warriorin ja two thronesin niin pelin logiikka ei vaan mennyt tajuntaan.
Esim välillä täytyy juosta seinää pitkin kahden sirkkelin väliin, hypätä pois seinästä vaikka alhaalla odottaa vaan kuolema, muodostaa se kupla, laittaa koukku toiseen seinään ja hypätä sinne.
Tässä ei myöskään kelata aikaa taaksepäin vaan sulla on muutama life orb joista menettää yhden jos tiput kuolemaan ja maksimi määrä on 6 jos onnistuu löytämään kaikki päivitykset.
Nuo palauttaa sut myös taistelun aikana just siihen missä olit jos henki lähtee joka on hyvä asia sillä vihut iskee varsin usein kameran ulkopuolelta ja kun miekkaa heilutetaan motea vatkaamalla ja kameraa käännetään pitämällä c nappi pohjassa ja osoittamalla motella ruudun reunaa niin kaikki varmaan tietää kuinka hyvin tuo toimii.
Mä en tajua miksei kameran kääntämistä oli laitettu dpadiin sillä nyt ainoa suunta joka on käytössä on alaspäin jossa on kierähdys.
Tuo olisi voitu laittaa sen nuntsan c napin taakse ja kamera dpadiin niin homma toimisi paljon paremmin.
Eri versioista kiinnostuneille löytyy tubesta varsin kattava video kun joku pelasi kaikki sarjan pelit läpi.
Kuvauksesta löytyy timestampit joka pelille, mutta kyllähän nyt kaikki katsoo tuollaisen vaatimattoman kolmen tunnin videon kerralla.
Ai ainoastaan minä, okei.
Forgotten sands on siitä mielenkiintoinen, että neljällä eri versiolla on täysin sama nimi, mutta ne on täysin eri pelejä omalla tarinallaan.
PS3 / Xbox 360 versio on ilmeisesti enemmänkin hack 'n' slash mitä perinteisempi persian prinssi, psp versio on sivulta kuvattu ja keskittyy enemmän tasoloikkaan, 3ds versio on oikeasti jatkoa jollekkin sen omalle PoP pelille ja käyttää pelkkää kosketusnäyttöä ja wii versio on lähinnä sands of time sarjan pelejä.
Ainakin se ps3/xbox versio sijoittuu sands of timen ja warrior within pelien väliin joten mä tykkään ajatella, että nämä kaikki tapahtui siinä välissä jonka jälkeen on aika ymmärrettävää miksi prinssi oli niin vittuuntuneen oloinen warrior within:ssa.
Visuaalisesti tämä näyttää erittäin hyvältä ja peli rullaakin sulavasti.
Wii sai paljon varsin huitaisten tehtyjä pelejä joten mä odotin tämän olevan jotain ps2 PoP tasoa, mutta reippaasti paremmalta tämä näyttää mitä two thrones.
Ongelmana tietenkin on se wiin ohjain sillä nuntsalla liikutaan ja taistelu tietenkin hoidetaan motea ja nuntsaa heiluttamalla.
On tässä sentään jotain oikeasti uuttakin tehty sillä prinssi saa uusia kykyjä ja pystyy laittamaan seinään koukkuja joista voi ottaa kiinni ja lattiaan tornadon joka nostaa sut korkeammalle.
Aluksi noita voi laittaa vaan valmiisiin paikkoihin, mutta parin tunnin pelaamisen jälkeen nuo päivittyy ja niitä voi laittaa mihin haluaa kunhan se alusta ei ole punaisten köynnösten valtaama ja nuo tietenkin tehdään ruutua motella osoittamalla.
Vielä myöhemmin saadaan kyky joka muodostaa kuplan prinssin ympärille jonka avulla voi pysyä paikoillaan ilmassa.
Kun nuo kaikki yhdistää niin tasoloikka on vaativampaa mitä ps2 trilogiassa ja varsinkin kun just lähiaikoina on pelannut warriorin ja two thronesin niin pelin logiikka ei vaan mennyt tajuntaan.
Esim välillä täytyy juosta seinää pitkin kahden sirkkelin väliin, hypätä pois seinästä vaikka alhaalla odottaa vaan kuolema, muodostaa se kupla, laittaa koukku toiseen seinään ja hypätä sinne.
Tässä ei myöskään kelata aikaa taaksepäin vaan sulla on muutama life orb joista menettää yhden jos tiput kuolemaan ja maksimi määrä on 6 jos onnistuu löytämään kaikki päivitykset.
Nuo palauttaa sut myös taistelun aikana just siihen missä olit jos henki lähtee joka on hyvä asia sillä vihut iskee varsin usein kameran ulkopuolelta ja kun miekkaa heilutetaan motea vatkaamalla ja kameraa käännetään pitämällä c nappi pohjassa ja osoittamalla motella ruudun reunaa niin kaikki varmaan tietää kuinka hyvin tuo toimii.
Mä en tajua miksei kameran kääntämistä oli laitettu dpadiin sillä nyt ainoa suunta joka on käytössä on alaspäin jossa on kierähdys.
Tuo olisi voitu laittaa sen nuntsan c napin taakse ja kamera dpadiin niin homma toimisi paljon paremmin.
Eri versioista kiinnostuneille löytyy tubesta varsin kattava video kun joku pelasi kaikki sarjan pelit läpi.
Kuvauksesta löytyy timestampit joka pelille, mutta kyllähän nyt kaikki katsoo tuollaisen vaatimattoman kolmen tunnin videon kerralla.
Ai ainoastaan minä, okei.
pelle
Well-Known Member
Tätä tuli eilen ja tänään pelattua ja tykkäsin enemmän mitä kolmosesta kun kaikki oli simppelimpää.
Kolmonen alkoi kunnolla maistumaan vasta tarinan läpäisyn jälkeen kun sai omassa tahdissa mennä joka paikkaan etsimään niitä extra aarteita.
Tätä haukutaan lyhyeksi, mutta eka läpäisy kesti 7-8 tuntia.
Jumitin kyllä pari kertaa ja oli pakko katsoa neuvoa netistä kun en tajunnut, että game boy horrorilla minkä tahansa peilin aktivoimalla voi warpata suoraan aulaan takaisin ja tuo oli ainoa keino päästä huoneesta pois.
Peli opetti alusta asti, että sä vaan käytät sitä kovempien haamujen kanssa siihen, että saa pienen vinkin miten ne saa haavoittuvaksi.
Lisäksi mä klikkasin sillä paria tavaraa, mutta luigi vaan aina totesi kuinka jostain taulusta vois saada hyvän hinnan ja muuta vastaavaa joten ei mulle tullut mieleenkään klikata peiliä kun ne oli vaan ihan tavallisia peilejä.
Samoin sen ennustajan kanssa ei tullut edes mieleen koittaa puhua kun peli taas kerran opetti, että ne kaikki haamut pyydystetään joten mä kokeilin esim sytyttää joka kyntteliköstä vain sinisen kynttilän kun sillä paloi kaks sinistä kynttilää omalla pöydällä ja muuta vastaavaa.
Ekalla kierroksella rahaa kertyi vajaa 80 miljoonaa ja tuli B-rank.
Aloitin heti perään sen hidden mansion moodin jossa haamut tekee enemmän vahinkoa, mutta myös imurissa on enemmän tehoa ja tuon pelaaminen oli paljon kivempaa kun niiden haamujen talteen nappaaminen ei vaatinut enää sitä jatkuvaa tatin nitkutusta vastakkaiseen suuntaan kun imurissa riitti imutehoa muutenkin.
Onneksi tuosta mekaniikasta luovuttiin jo kakkosen kohdalla sillä tatin näpyttäminen tiettyyn suuntaan ei tunnu koskaan mielekkäältä ja tässä sitä sai tehdä jatkuvasti.
Tuokin kierros kesti edelleen joku kuutisen tuntia, rahaa kertyi 108 miljoonaa ja A-rank.
Mulla on siis jenkki versio jossa nuo on ne ainoat muutokset hidden mansion moodissa.
Pal versiossa koko kartano on peilikuvana, vihut kestää enemmän osumaa ja pomojen hyökkäyksiäkin on muokattu.
Nuo muutokset on myös 3ds versiossa riippumatta alueesta.
tomine11
Well-Known Member
Sitä olis näköjään tuollainenkin Batman peli aikoinaan ilmestynyt.. melkein pitäis kyllä itsekin tuota testailla että onko noin hyvä.
The Adventures Of Batman & Robin (Mega Drive) – Pelimuistelot
”Batman ja Robin mäiskivät menemään Mega Driven Batman - animaatioon perustuvassa pelissä Pelimuisteloiden kahdeksannessa jaksossa. Batarangeja lentää oikein urakalla ja tekno pauhaa. Ymmärtävätkö aikuiset mitään? Hyppää omaan lepakkomenopeliisi, ja liity mukaan Pelimuisteloiden matkaan!”
----------------------------------
Superfrog HD
Näistä Team 17 tekemistä ”eläimistä” sitten maan kastematoset Wormsin muodossa veivät sitten selkeän voiton, vaikka sieltä sitten tullutkaan sentään platformer tasoloikkaa.. toisin kuin tämän sammakon kera tuli.
Alkuperäinen pelihän ilmestyi Amigalle vuonna 1993. Sittemmin ainakin PC:lle ja Pleikkari 3:lle ja Vitalle tullut… liekö muillekin ?
Grafiikat on kelpoa katseltavaa, tosi selkeää ja värikkään iloista. Muistuttaa ehkä Sonicia hieman enempi mutta tempo pelissä on enempi sitten Marion suuntaan ja huomattavasti rauhallisempi kuin turboahdetulla siilillä, tosin kyllä tässäkin äityy ajoittain sitten vauhti ihan reippaasti että koko aikaa ei ole mikään ”hidastempoinen” tepastelu.
Niin perustavan tasoista tasoloikintaa kuin olla ja voi. Jos se nappaa niin tämä on edelleen ihan kelpo kenttäsuunnittelulla, visuaalisella ilmeellä, hyvällä äänimaailmalla.
Hyväntuulen ja letkeä tasoloikintaa kaikessa toimivassa yksinkertaisuudessaan. Pieninä annoksia kelpoa nostalgiaa tasoloikinnan ääressä, sellainen hyvänmielen levittäjä kaikessa yksinkertaisuudessaan, joka pyrkii pelaajan poskille hymykaretta aikaan saamaan, jos tähän on aikaansa päättänyt laitella.
PC versiota puuttuu tämä seuraava Alkuintro…
Pelin traileria...
The Adventures Of Batman & Robin (Mega Drive) – Pelimuistelot
”Batman ja Robin mäiskivät menemään Mega Driven Batman - animaatioon perustuvassa pelissä Pelimuisteloiden kahdeksannessa jaksossa. Batarangeja lentää oikein urakalla ja tekno pauhaa. Ymmärtävätkö aikuiset mitään? Hyppää omaan lepakkomenopeliisi, ja liity mukaan Pelimuisteloiden matkaan!”
----------------------------------
Superfrog HD
Näistä Team 17 tekemistä ”eläimistä” sitten maan kastematoset Wormsin muodossa veivät sitten selkeän voiton, vaikka sieltä sitten tullutkaan sentään platformer tasoloikkaa.. toisin kuin tämän sammakon kera tuli.
Alkuperäinen pelihän ilmestyi Amigalle vuonna 1993. Sittemmin ainakin PC:lle ja Pleikkari 3:lle ja Vitalle tullut… liekö muillekin ?
Grafiikat on kelpoa katseltavaa, tosi selkeää ja värikkään iloista. Muistuttaa ehkä Sonicia hieman enempi mutta tempo pelissä on enempi sitten Marion suuntaan ja huomattavasti rauhallisempi kuin turboahdetulla siilillä, tosin kyllä tässäkin äityy ajoittain sitten vauhti ihan reippaasti että koko aikaa ei ole mikään ”hidastempoinen” tepastelu.
Niin perustavan tasoista tasoloikintaa kuin olla ja voi. Jos se nappaa niin tämä on edelleen ihan kelpo kenttäsuunnittelulla, visuaalisella ilmeellä, hyvällä äänimaailmalla.
Hyväntuulen ja letkeä tasoloikintaa kaikessa toimivassa yksinkertaisuudessaan. Pieninä annoksia kelpoa nostalgiaa tasoloikinnan ääressä, sellainen hyvänmielen levittäjä kaikessa yksinkertaisuudessaan, joka pyrkii pelaajan poskille hymykaretta aikaan saamaan, jos tähän on aikaansa päättänyt laitella.
PC versiota puuttuu tämä seuraava Alkuintro…
Pelin traileria...
tomine11
Well-Known Member
Mielenkiintoista kuunneltavaa upeista peleistä ! Itse aikoinaan tuosta Vitosesta eteenpäin mukaan hypännyt pelisarjaan ihan toden teolla.. Seiska oli todella huikea peli 
The ultimate Ultima retrospective series has now covered Ultima 4 and Ultima 5
https://www.pcgamer.com/games/rpg/t...series-has-now-covered-ultima-4-and-ultima-5/
Ultima IV: Quest of the Avatar Retrospective | Reimagining the RPG
Ultima V Retrospective | The Tyranny of Virtue
The ultimate Ultima retrospective series has now covered Ultima 4 and Ultima 5
https://www.pcgamer.com/games/rpg/t...series-has-now-covered-ultima-4-and-ultima-5/
Ultima IV: Quest of the Avatar Retrospective | Reimagining the RPG
Ultima V Retrospective | The Tyranny of Virtue
tomine11
Well-Known Member
Darklands on peli, jos jokin ansaitsisi remaken niin se olis tämä.
Pelimaailma on tässä aikamoisen uniikki, pitkälti Saksalaista keskiaikiasta menoa (toki pelissä voi myös Puolassa, Itävallassa jne… myös piipahtaa ja heidän erinäisissä kaupungeissa) ja aikamoisen realistisen hakuista menoa on tässä pyritty tekemään, sitten vaikkapas vanha juliaaninen kaltenteri tässä käytössä ja sen aikaiset rahasysteemit... alkemia (joka on magian tilalla), uskonnot, uskomukset, kansantarut jne… niillä kaikilla on tässä oma paikkansa..
..pelin ohjekirja on jo itsessään aivan huikea tapaus ! Tämä peli kannattaa jo pelkästään sen takia hankkia ja sitä lukee erittäin mielellään kun siinä kerrotaan itse maailmasta vaikka ja mitä mielenkiintoista vaikkei itsepeliä pelaisikaan niin todella maittava lukupaketti itsessään ! Siinä pelilliset seikat kerrotaan todella mielenkiintoisella tavalla, sitten lisänä siitä itse maailmasta missä pelissä ollaan kans tosi hyvin kirjoitettua juttua reippaasti.
Toki tätä tietyllä tavalla ajanhammas aika pahastikin rouskaissut että siinä mielessä ei ole aikaa hyvin kestänyt mutta tästä saisi vähän siloittelemalla ja virittelemällä nykyaikaan aivan huikean mahtavan Seikkailun ! ..
..perusidehan tässä on että jonain päivänä itse kukin kuolee. Tässä on kysymys sitten siitä mistä sinut ja kaverisi tullaan muistamaan. Tulevien sukupolvien muistoissa. Että sillain ei lähdetä kukistamaan jotain ikiaikaista pahuutta tai muuta vastaavaa.
Tässähän mennään porukalla ja koko sakki ei saa vaihtaa hiippakuntaa taisteluiden tuoksinoissa, tai sitten peli päättyy siihen.. mutta jokunen yksittäinen voi matkalla menehtyä ja homma silti jatkuu eikä tyssää heti, sitten voi koettaa uuttaa aikanaan tyyppiä siihen tilalle ottaa mukaan menhtyneen tilalle..
..tässä muuten hahmot myös vanhenevat ja aikanaan peli tulee jo senkin takia päättymään, jos pääsankarimme alkaa olla niin korkeassa iässä. Toki voi myös päättää ihan milloin vain että meidän sankaritarinamme oli tässä ja pistää pillit niin sanotusti pussiin ja vetäytyä eläkkeelle jolloin peli kans loppuu, tuon voi käytännössä tehdä milloin vain jos halajaa nuorena eläkkeelle päästä.
Pelimaailmassa on kaikenmoisia tehtäviä tarjolla ja niiden perusteella sitten muotoutuu (riippuen mitä tekee ja kuinka niissä onnistuu tai epäonnistuu) se kuinka enempi tai vähempi sankarimme tullaan muistamaan… tasot ovat Unknown, Berely Known, Slight Reputation, Modest Reputation, Good Reputation, Slight Heroes, Modest Heroes, Great Heroes, Famous Heroes, Storied Heroes, Legendary Heroes.
Tietyllä tavalla tuo perusideaon tässä pelissä oikeinkin mainio ja hitusen jopa poikkeava piristävällä ja hyvällä tavalla… sitten tuotu visuaalisesti tiettyä vesivärimaalausjuttua vahvasti esille niin siitä pidän kanssa.. olennainen osa peliä.
Pelit lehden arvostelu vuodelta 1992 ..pelihän jakoi tuolloin melkoisesti mielipiteitä puolesta ja vastaan...
https://www.pelit.fi/artikkelit/darklands/
...lisää kuvia...
Pelimaailma on tässä aikamoisen uniikki, pitkälti Saksalaista keskiaikiasta menoa (toki pelissä voi myös Puolassa, Itävallassa jne… myös piipahtaa ja heidän erinäisissä kaupungeissa) ja aikamoisen realistisen hakuista menoa on tässä pyritty tekemään, sitten vaikkapas vanha juliaaninen kaltenteri tässä käytössä ja sen aikaiset rahasysteemit...
alkemia (joka on magian tilalla), uskonnot, uskomukset, kansantarut jne… niillä kaikilla on tässä oma paikkansa....pelin ohjekirja on jo itsessään aivan huikea tapaus ! Tämä peli kannattaa jo pelkästään sen takia hankkia ja sitä lukee erittäin mielellään kun siinä kerrotaan itse maailmasta vaikka ja mitä mielenkiintoista
vaikkei itsepeliä pelaisikaan niin todella maittava lukupaketti itsessään ! Siinä pelilliset seikat kerrotaan todella mielenkiintoisella tavalla, sitten lisänä siitä itse maailmasta missä pelissä ollaan kans tosi hyvin kirjoitettua juttua reippaasti.Toki tätä tietyllä tavalla ajanhammas aika pahastikin rouskaissut että siinä mielessä ei ole aikaa hyvin kestänyt mutta tästä saisi vähän siloittelemalla ja virittelemällä nykyaikaan aivan huikean mahtavan Seikkailun ! ..
..perusidehan tässä on että jonain päivänä itse kukin kuolee. Tässä on kysymys sitten siitä mistä sinut ja kaverisi tullaan muistamaan. Tulevien sukupolvien muistoissa. Että sillain ei lähdetä kukistamaan jotain ikiaikaista pahuutta tai muuta vastaavaa.
Tässähän mennään porukalla ja koko sakki ei saa vaihtaa hiippakuntaa taisteluiden tuoksinoissa, tai sitten peli päättyy siihen.. mutta jokunen yksittäinen voi matkalla menehtyä ja homma silti jatkuu eikä tyssää heti, sitten voi koettaa uuttaa aikanaan tyyppiä siihen tilalle ottaa mukaan menhtyneen tilalle..
..tässä muuten hahmot myös vanhenevat ja aikanaan peli tulee jo senkin takia päättymään, jos pääsankarimme alkaa olla niin korkeassa iässä. Toki voi myös päättää ihan milloin vain että meidän sankaritarinamme oli tässä ja pistää pillit niin sanotusti pussiin ja vetäytyä eläkkeelle jolloin peli kans loppuu, tuon voi käytännössä tehdä milloin vain jos halajaa nuorena eläkkeelle päästä.
Pelimaailmassa on kaikenmoisia tehtäviä tarjolla ja niiden perusteella sitten muotoutuu (riippuen mitä tekee ja kuinka niissä onnistuu tai epäonnistuu) se kuinka enempi tai vähempi sankarimme tullaan muistamaan… tasot ovat Unknown, Berely Known, Slight Reputation, Modest Reputation, Good Reputation, Slight Heroes, Modest Heroes, Great Heroes, Famous Heroes, Storied Heroes, Legendary Heroes.
Tietyllä tavalla tuo perusideaon tässä pelissä oikeinkin mainio ja hitusen jopa poikkeava piristävällä ja hyvällä tavalla… sitten tuotu visuaalisesti tiettyä vesivärimaalausjuttua vahvasti esille niin siitä pidän kanssa.. olennainen osa peliä.
Pelit lehden arvostelu vuodelta 1992 ..pelihän jakoi tuolloin melkoisesti mielipiteitä puolesta ja vastaan...
https://www.pelit.fi/artikkelit/darklands/
...lisää kuvia...
pelle
Well-Known Member
Eye toy groove ja sega superstars (ps2)
Ei mennyt kuten strömsössä
Mulla oli eye toy play silloin kun se julkaistiin ja toimi hienosti ja edelleen sama kämppä ja sama kohta jossa seison, mutta nyt selän takana on paljon enemmän kaikenlaista ja homma vaati aikamoista säätöä ennen kuin alkoi toimimaan.
Keittiön ovessa roikkuva cradle of filthin lippu täytyi heittää oven toiselle puolelle ja pelihyllyn päällä olevan cyberpunkin laatikon eteen laittaa perus ruskea pahvi, koska ilmeisesti kamera ei erottanut mun kalpean valkoista kättä keltaista taustaa vasten.
Nyt oltiin siinä tilanteessa, että vasemmalla oli se valkoinen keittiön ovi ja oikealla pelihylly ja kaikkea muuta krääsää joka aiheutti ongelmia joten vasempaan käteen musta hanska ja oikeaan valkoinen ja viimeinkin pelit alkoi toimimaan.
Groove oli ihan ok rytmipeli jossa ruudulla on kuusi kohtaa joihin nuotteja tulee ja mukana on myös hold nuotteja jotka vaatii käden heiluttamista oikean kohdan päällä sekä tupla nuotteja johon on vaikea osua tarpeeksi nopeasti jos ne tulee molemmat samalle puolelle kun mitään fyysistä palautetta ei ole joten joko olet liihan hidas tai sitten se toinen käsi menee oikean kohdan ohi.
Biisejä taisi olla 22 ja kyllä tämä sen kahden euron arvoinen oli mitä maksoin vai oliko jopa 3e.
Sega superstars sisältää kaikenlaista sega aiheista settiä.
Sonic pelissä juostaan putkessä ja sä liikutat kättä putken reunoilla ja se juoksee sinne.
Tässä tietenkin kerätään sormuksia ja vältellään piikkipalloja kuten aina ja kerättävänä on myös 7 chaos emeraldia jonka jälkeen sonic muuttuu super versioksi eikä piikkipalloista tartte enää välittää.
Kun läpäisee easy, normal ja hard tasot niin pääsee pelaamaan shadowilla.
Crazy taxia ei kannata edes harkita kerrostalossa sillä sun tehtävä on saada taxin huomio huitomalla ja HUUTAMALLA NIIN HELVETISTI.
Nights tarjoaa kolme kenttää joissa lennetään rinkuloiden läpi kuten perus pelissäkin ja sun täytyy pitää kädet sivuilla ja käännellä niitä.
Muuten ok, mutta jo ennen ekan kentän loppua mun käsiä saatui ja hartioissa oli varsin kiva polttava tunne.
House of the deadissa pitää huitoa zombeja, mutta ei viattomia naisia.
Easylla ihan kiva, mutta jo normal tasolla niitä mimmejä tulee jatkuvasti huutamaan HEEEELP HEEEELP ja jos sellainen on suoraan vieressä kun yrität lyödä sen yläpuolella puussa olevaa zombia niin tietenkin sun kyynärpää tai muu osuu siihen.
Samba de amigo oli oma suosikki sillä tässäkin on kuusi paikkaa johon nuotit tulee ja tarjolla taisi olla 5-6 biisiä ja kun yhden niistä läpäisee hardilla niin niitä aukeaa saman verran lisää, mutta uudet biisit on segan peleistä ja mukana on esim outrunin magical sound shower ja afterburner.
Mä en odottanut tykkääväni tästä, mutta pelkästään tämä oli jo 5e hinnan arvoinen.
Virtua fighterissa pitää iskeä vastustajaa tiettyihin kohtiin ja suojata kun se iskee. Varsin toimiva.
Virtua strikerissa pitää päällä pukata jalkapallo ja osua ilmapalloihin eli käytännössä sun pitäs katsoa sivulle jotta homma tuntuu edes jotenkin luonnolliselta, mutta silloin et tietenkään näe telkkaria. Kenen idea tämä oli?
Super monkey ball oli kiva easylla, mutta normalilla kontrollit aiheutti jo verenpaineen nousua sillä tässä kallistellaan kenttää pitämällä kädet sivulla ja kun laitat molemmat ylös niin kenttä nousee pystyyn ja vauhti hidastuu ja kun laitat molemmat alas niin vauhti kiihtyy joten voitte arvata kuinka hyvin homma toimii kun pitää alkaa navigoimaan ympäri kenttää olevia reikiä.
Mä pelaisin mieluummin n-gage versiota.
Puyo puyo oli ihan hauska sillä ylhäältä tulee iso määrä niitä palleroita ja sun pitää omaa kroppaa käyttämällä ohjata ne oikeisiin paikkoihin.
Space channel 5 olisi ollut kiva, mutta heti alun tutoriaalissa se jätti aina yhden kolmestä ylöspäin lyömisestä rekisteröimättä joten se jäi siihen.
En tiedä mistä johtuu kun samba de amigon kanssa ei ollut mitään ongelmia ja siinäkin on kaks nuotin paikkaa ylhäällä.
Chuchu rocket on just sitä eli sun pitää aktivoida kytkimillä toimivat sillat oikeaan aikaan jotta ne pikku otukset pääsee rakettiin, mutta koska tämä on eye toy niin sun pitää jatkuvasti heiluttaa kättä niiden katkaisijoiden päällä jotta ne pysyy aktivoituna. Ei jatkoon.
Billy catcherissa pitää tappaa viholliset isolla munalla ja mennä maaliin, mutta munan ohjaaminen käsiä räpläämällä ei toiminut oikein ollenkaan sillä jopa silloin kun käyttää kumpaakin kättä ja munan pitäisi mennä suoraan niin se menee sivulle.
Kyllä. Yritin kirjoittaa tän niin muka hauskasti kuin pystyin koska olen henkisesti 12 vuotias.
Ei mennyt kuten strömsössä
Mulla oli eye toy play silloin kun se julkaistiin ja toimi hienosti ja edelleen sama kämppä ja sama kohta jossa seison, mutta nyt selän takana on paljon enemmän kaikenlaista ja homma vaati aikamoista säätöä ennen kuin alkoi toimimaan.
Keittiön ovessa roikkuva cradle of filthin lippu täytyi heittää oven toiselle puolelle ja pelihyllyn päällä olevan cyberpunkin laatikon eteen laittaa perus ruskea pahvi, koska ilmeisesti kamera ei erottanut mun kalpean valkoista kättä keltaista taustaa vasten.
Nyt oltiin siinä tilanteessa, että vasemmalla oli se valkoinen keittiön ovi ja oikealla pelihylly ja kaikkea muuta krääsää joka aiheutti ongelmia joten vasempaan käteen musta hanska ja oikeaan valkoinen ja viimeinkin pelit alkoi toimimaan.
Groove oli ihan ok rytmipeli jossa ruudulla on kuusi kohtaa joihin nuotteja tulee ja mukana on myös hold nuotteja jotka vaatii käden heiluttamista oikean kohdan päällä sekä tupla nuotteja johon on vaikea osua tarpeeksi nopeasti jos ne tulee molemmat samalle puolelle kun mitään fyysistä palautetta ei ole joten joko olet liihan hidas tai sitten se toinen käsi menee oikean kohdan ohi.
Biisejä taisi olla 22 ja kyllä tämä sen kahden euron arvoinen oli mitä maksoin vai oliko jopa 3e.
Sega superstars sisältää kaikenlaista sega aiheista settiä.
Sonic pelissä juostaan putkessä ja sä liikutat kättä putken reunoilla ja se juoksee sinne.
Tässä tietenkin kerätään sormuksia ja vältellään piikkipalloja kuten aina ja kerättävänä on myös 7 chaos emeraldia jonka jälkeen sonic muuttuu super versioksi eikä piikkipalloista tartte enää välittää.
Kun läpäisee easy, normal ja hard tasot niin pääsee pelaamaan shadowilla.
Crazy taxia ei kannata edes harkita kerrostalossa sillä sun tehtävä on saada taxin huomio huitomalla ja HUUTAMALLA NIIN HELVETISTI.
Nights tarjoaa kolme kenttää joissa lennetään rinkuloiden läpi kuten perus pelissäkin ja sun täytyy pitää kädet sivuilla ja käännellä niitä.
Muuten ok, mutta jo ennen ekan kentän loppua mun käsiä saatui ja hartioissa oli varsin kiva polttava tunne.
House of the deadissa pitää huitoa zombeja, mutta ei viattomia naisia.
Easylla ihan kiva, mutta jo normal tasolla niitä mimmejä tulee jatkuvasti huutamaan HEEEELP HEEEELP ja jos sellainen on suoraan vieressä kun yrität lyödä sen yläpuolella puussa olevaa zombia niin tietenkin sun kyynärpää tai muu osuu siihen.
Samba de amigo oli oma suosikki sillä tässäkin on kuusi paikkaa johon nuotit tulee ja tarjolla taisi olla 5-6 biisiä ja kun yhden niistä läpäisee hardilla niin niitä aukeaa saman verran lisää, mutta uudet biisit on segan peleistä ja mukana on esim outrunin magical sound shower ja afterburner.
Mä en odottanut tykkääväni tästä, mutta pelkästään tämä oli jo 5e hinnan arvoinen.
Virtua fighterissa pitää iskeä vastustajaa tiettyihin kohtiin ja suojata kun se iskee. Varsin toimiva.
Virtua strikerissa pitää päällä pukata jalkapallo ja osua ilmapalloihin eli käytännössä sun pitäs katsoa sivulle jotta homma tuntuu edes jotenkin luonnolliselta, mutta silloin et tietenkään näe telkkaria. Kenen idea tämä oli?
Super monkey ball oli kiva easylla, mutta normalilla kontrollit aiheutti jo verenpaineen nousua sillä tässä kallistellaan kenttää pitämällä kädet sivulla ja kun laitat molemmat ylös niin kenttä nousee pystyyn ja vauhti hidastuu ja kun laitat molemmat alas niin vauhti kiihtyy joten voitte arvata kuinka hyvin homma toimii kun pitää alkaa navigoimaan ympäri kenttää olevia reikiä.
Mä pelaisin mieluummin n-gage versiota.
Puyo puyo oli ihan hauska sillä ylhäältä tulee iso määrä niitä palleroita ja sun pitää omaa kroppaa käyttämällä ohjata ne oikeisiin paikkoihin.
Space channel 5 olisi ollut kiva, mutta heti alun tutoriaalissa se jätti aina yhden kolmestä ylöspäin lyömisestä rekisteröimättä joten se jäi siihen.
En tiedä mistä johtuu kun samba de amigon kanssa ei ollut mitään ongelmia ja siinäkin on kaks nuotin paikkaa ylhäällä.
Chuchu rocket on just sitä eli sun pitää aktivoida kytkimillä toimivat sillat oikeaan aikaan jotta ne pikku otukset pääsee rakettiin, mutta koska tämä on eye toy niin sun pitää jatkuvasti heiluttaa kättä niiden katkaisijoiden päällä jotta ne pysyy aktivoituna. Ei jatkoon.
Billy catcherissa pitää tappaa viholliset isolla munalla ja mennä maaliin, mutta munan ohjaaminen käsiä räpläämällä ei toiminut oikein ollenkaan sillä jopa silloin kun käyttää kumpaakin kättä ja munan pitäisi mennä suoraan niin se menee sivulle.
Kyllä. Yritin kirjoittaa tän niin muka hauskasti kuin pystyin koska olen henkisesti 12 vuotias.
pelle
Well-Known Member
No nyt on pelattu A500 minillä hieman enemmän ja pakko sanoa ettei amigan pelit ole kovin hyvin aikaa kestäneet.
Mä rakastin kahta ekaa mortal kombatia ja nyt ne tuntui aivan kamalan tönköiltä ja body blows vasta tönkkö olikin.
Lotus 2 sentään oli ihan ok ja mukavan sulavakin ruudunpäivityksen osalta, mutta lotus 3:n kanssa ruudunpäivitys sitten koki aika ison tiputuksen. Ei se mikään diashow ole, mutta paljon huonompi mitä kakkonen.
Superfrog sitten näytti edelleen kivalle ja rullaa silkin sulavasti ja vielä kun laittoi ohjaimen ylös suunnan ds4:n X napin taakse ja fire napin neliön taakse niin pelaaminen oli sujuvaa.
Tuon kanssa siis toimii sama 8bitdo usb adapteri mitä olen käyttänyt myös switchin ja playstation classicin kanssa ja ohjaimen vaihto parantaa kyllä pelaamista paljon sillä se koneen mukana tuleva ohjain on sellainen jossa dpad ja jokainen nappi pitää kovaa klonksumista kun niitä painaa eikä niiden tuntuma ole muutenkaan hyvä.
Alien breed 3d muuttui myös heti paremmaksi kun alkoi pelaamaan näppiksellä ja hiirellä. Olkoonkin, että visuaalisesti peli on sitä luokkaa ettei aina meinaa ammuksia erottaa lattiasta tai seinästä, mutta kyllä mä ainakin yritän pelata sen läpi save statejen kanssa nyt kun ohjaus on reippaasti parempi.
Mulla oli netistä ladattua n.40 peliä ja superfrogin lisäksi jatkoon pääsi flight of the amazon queen joka on vanha kunnon point & click seikkailu ja sen demoa tuli joskus pelattua, soccer kid, virocop jota en koskaan päässyt pelaamaan kun se vaati AGA amigan, venus the fly trap, benefactor jonka demoa joskus pelasin ja nyt en päässyt ekaa kenttää läpi kun varmaan missasin jotain ilmeistä
Sitten on tietenkin ruff 'n' tumble jota mä jaksan aina hypettää.
Jäi mulla ehkä noista vielä viitisen peliä testaamatta, mutta ns pelattavan laatuiset tuotokset on aika vähissä.
Mä rakastin kahta ekaa mortal kombatia ja nyt ne tuntui aivan kamalan tönköiltä ja body blows vasta tönkkö olikin.
Lotus 2 sentään oli ihan ok ja mukavan sulavakin ruudunpäivityksen osalta, mutta lotus 3:n kanssa ruudunpäivitys sitten koki aika ison tiputuksen. Ei se mikään diashow ole, mutta paljon huonompi mitä kakkonen.
Superfrog sitten näytti edelleen kivalle ja rullaa silkin sulavasti ja vielä kun laittoi ohjaimen ylös suunnan ds4:n X napin taakse ja fire napin neliön taakse niin pelaaminen oli sujuvaa.
Tuon kanssa siis toimii sama 8bitdo usb adapteri mitä olen käyttänyt myös switchin ja playstation classicin kanssa ja ohjaimen vaihto parantaa kyllä pelaamista paljon sillä se koneen mukana tuleva ohjain on sellainen jossa dpad ja jokainen nappi pitää kovaa klonksumista kun niitä painaa eikä niiden tuntuma ole muutenkaan hyvä.
Alien breed 3d muuttui myös heti paremmaksi kun alkoi pelaamaan näppiksellä ja hiirellä. Olkoonkin, että visuaalisesti peli on sitä luokkaa ettei aina meinaa ammuksia erottaa lattiasta tai seinästä, mutta kyllä mä ainakin yritän pelata sen läpi save statejen kanssa nyt kun ohjaus on reippaasti parempi.
Mulla oli netistä ladattua n.40 peliä ja superfrogin lisäksi jatkoon pääsi flight of the amazon queen joka on vanha kunnon point & click seikkailu ja sen demoa tuli joskus pelattua, soccer kid, virocop jota en koskaan päässyt pelaamaan kun se vaati AGA amigan, venus the fly trap, benefactor jonka demoa joskus pelasin ja nyt en päässyt ekaa kenttää läpi kun varmaan missasin jotain ilmeistä
Sitten on tietenkin ruff 'n' tumble jota mä jaksan aina hypettää.
Jäi mulla ehkä noista vielä viitisen peliä testaamatta, mutta ns pelattavan laatuiset tuotokset on aika vähissä.
Hulikopteri
Well-Known Member
Tuli Just Cause 2 pelattua nyt vasta.
Yllättävän hyvin peli on säilynyt ykköseen verrattuna. Vaikuttavaa kuinka ison kartan tuohon aikaan pystyivät tekemään. Pelattavuus on edelleen ihan hauskaa, joskin aika nopeasti rupeaa toistamaan itseään.
Eipä pelistä oikein muuta osaa sanoa. Just Causet ovat hyviä lyhyissä pelisessioissa, mutta ei niitä pidempään jaksa pelata.
spineshank
Active Member
M.U.D.S Mean Ugly Dirty Sports (Amiga/PC)
Kaikki vanhemmat pelaajat muistanevat Speedball kakkosen. Rainbow Arts teki omanlaisensa version siitä, joka sijoittui keskiaikaiseen fantasiamaailman.
Peli on siis jenkkifutiksen fantasiaversio vahvalla blood bowl viballa.
Pelissä on monia loistavia ideoita, kuten vallihaudat maalialueen edustalla, joissa elää peto, joka syö sinne liian kauaksi uiskentelemaan jääneet pelaajat. Pelipallo, joka on eläin, mikä vapaaksi jäädessään yrittää karata pelialueelta. Pallo voi myös pelin tiimellyksellä kuolla ja aiheuttaa pelikatkon. Tuomareita ja vastapuolen yksittäisiä pelaajia voi yrittää lahjoa yms.
Kiinnostavin aspekti pelissä on itse joukkueen kasaaminen. Eri rotuja(lajeja?) on paljon ja erot on merkittäviä. Rahaa ei ole koskaan liikaa, joten rahanlainausta voi harrastaa pankeilta tai hämärämiehiltä, joka voi väärällä hetkellä kostautua pahasti. Se juuri hankittu huippupelaaja voikin löytyä puukotettuna kuoliaaksi, mikäli velkoja ei saa maksettua. Vedonlyönti otteluista, myös omaa joukkuetta vastaan onnistuu.
Itsessään tuo joukkueen kasaaminen ja tilien plussalla pitäminen onkin pelin parhaita puolia ja erottaa sen muusta väkivaltaurheilumassasta. Rahaa ei nimittäin ole missään vaiheessa tarpeeksi, joten asioita on priorisoitava.
Itse ottelut ovat melko hidastempoisia, mutta tämä sopii tavallaan peliin. Ehtii paremmin miettimään miten etenee ja kenet koettaa vastapuolelta tappaa. PC-versio on sulavampi, (minillä tai emulaattoreilla voi amigaversiota nopeuttaa) mutta äänitehosteet karmeat ja grafiikka karumpaa, kuin amigalla. Pienen treenaamisen jälkeen heittopeli aukenee ja kohta vetäisee parhaalla juoksijalla kymmenien jaardien rykäisyjä, kunnes vastustajan pakki tökkäisee vallihautaan ja sitten mennäänkin pelaajakauppoille etsimään uutta juoksijaa syödyn tilalle.
Vaikka tavallaan nykyään meillä on Blood Bowl, niin silti tässä on paljon hyvää omaa ja karunnäköisen ottelutoteutuksen kestämällä tässä on edelleen pelattava ja kiinnostava väkivaltarymistely. Helposti suoraan mekaniikat kopioiva grafiikkapäivitetty nykyversio olisi aivan loistava.
Ehdottomasti kaikkien Blood Bowlista, Speedballista tai Brutal sports footballista pitävien kannattaa kokeilla.
Tuosta itse otteluosiosta pätkää, tosin uskomattoman surkean pelaajan esittelemänä.
Kaikki vanhemmat pelaajat muistanevat Speedball kakkosen. Rainbow Arts teki omanlaisensa version siitä, joka sijoittui keskiaikaiseen fantasiamaailman.
Peli on siis jenkkifutiksen fantasiaversio vahvalla blood bowl viballa.
Pelissä on monia loistavia ideoita, kuten vallihaudat maalialueen edustalla, joissa elää peto, joka syö sinne liian kauaksi uiskentelemaan jääneet pelaajat. Pelipallo, joka on eläin, mikä vapaaksi jäädessään yrittää karata pelialueelta. Pallo voi myös pelin tiimellyksellä kuolla ja aiheuttaa pelikatkon. Tuomareita ja vastapuolen yksittäisiä pelaajia voi yrittää lahjoa yms.
Kiinnostavin aspekti pelissä on itse joukkueen kasaaminen. Eri rotuja(lajeja?) on paljon ja erot on merkittäviä. Rahaa ei ole koskaan liikaa, joten rahanlainausta voi harrastaa pankeilta tai hämärämiehiltä, joka voi väärällä hetkellä kostautua pahasti. Se juuri hankittu huippupelaaja voikin löytyä puukotettuna kuoliaaksi, mikäli velkoja ei saa maksettua. Vedonlyönti otteluista, myös omaa joukkuetta vastaan onnistuu.
Itsessään tuo joukkueen kasaaminen ja tilien plussalla pitäminen onkin pelin parhaita puolia ja erottaa sen muusta väkivaltaurheilumassasta. Rahaa ei nimittäin ole missään vaiheessa tarpeeksi, joten asioita on priorisoitava.
Itse ottelut ovat melko hidastempoisia, mutta tämä sopii tavallaan peliin. Ehtii paremmin miettimään miten etenee ja kenet koettaa vastapuolelta tappaa. PC-versio on sulavampi, (minillä tai emulaattoreilla voi amigaversiota nopeuttaa) mutta äänitehosteet karmeat ja grafiikka karumpaa, kuin amigalla. Pienen treenaamisen jälkeen heittopeli aukenee ja kohta vetäisee parhaalla juoksijalla kymmenien jaardien rykäisyjä, kunnes vastustajan pakki tökkäisee vallihautaan ja sitten mennäänkin pelaajakauppoille etsimään uutta juoksijaa syödyn tilalle.
Vaikka tavallaan nykyään meillä on Blood Bowl, niin silti tässä on paljon hyvää omaa ja karunnäköisen ottelutoteutuksen kestämällä tässä on edelleen pelattava ja kiinnostava väkivaltarymistely. Helposti suoraan mekaniikat kopioiva grafiikkapäivitetty nykyversio olisi aivan loistava.
Ehdottomasti kaikkien Blood Bowlista, Speedballista tai Brutal sports footballista pitävien kannattaa kokeilla.
Tuosta itse otteluosiosta pätkää, tosin uskomattoman surkean pelaajan esittelemänä.
Viimeksi muokattu:
pelle
Well-Known Member
Tullut sittenkin pelattua enemmän pelejä läpi A500 minillä kuin mitä aluksi oletin.
Superfrog
Cool spot
Skidmarks
Virocop
Chaos engine
Zool
Giana sisters
Global gladiators
Project X SE'93
Mr nutz: hoppin mad
Test drive 2
Shadow of the beast 3
Shadow fighter
Another world
Elfmania
Bubba 'n' stix
Zool 2
Risky woods
Super skidmarks
Voin myös suoraan myöntää, että test drive 2 ja skidmarks on ainoat joissa en käyttänyt save stateja, cheateja tai pelin mukana tullutta traineria.
Test drive oli edelleen varsin mainio vaikka ruudunpäivitys on välillä alle 10fps.
Oli kuitenkin kiva ajella samoilla autoilla kuin millä nykyään tulee ajettua gt7:ssa vr lasien kanssa ja jaksoin pelata myös kaikki lisälevyt läpi.
Skidmarks oli myös edelleen erittäin hyvä vaikka tekoäly välillä koheltaakin välittämättä sun tai omasta turvallisuudesta ja törmäys fysiikat on myös sellaiset, että välillä sun tai vastustajan auto ampaisee täysillä eteenpäin jos ne osuu toisiinsa just sopivasti.
Onneksi kahdella helpoimmalla tasolla saa aika turvallisen etumatkan kohtuu helposti.
Sitten on super skidmarks joka ottaa takapakkia aika reippaasti.
Nyt on kyllä lisää ratoja ja autoja sekä hi-res moodi jossa näkee todella paljon enemmän rataa joten ajaminen on helpompaa.
Nyt championship kisoissa ei vaan ole ollenkaan vaikeustason säätöä ja sun on pakko voittaa ihan jokainen kisa joten miks siinä edes lasketaan pisteitä.
Tekoäly on myös edelleen samanlainen kuten myös törmäysfysiikat joten lopulta ajoin vain yhtä vastustajaa vastaan ja siltikin melkein jokaista kisaa sai yrittää useamman kerran ja ainoastaan kaks autoluokkaa oli sellaisia, että voisin sanoa jopa nauttineeni kisoista.
Chaos engineä yritin pelata rehellisesti vaikka siihen oli traineri jolla sai 99 elämää, mutta pelin lataaja totesi ettei suosittele sitä, koska peli on reilu.
No meillä on sitten eri käsitys reiluudesta.
Tässä on siis aina kaks hahmoa eli jos pelaat yksin niin tekoäly ohjaa toista ja otin sen tyypin kaveriksi jota kehuttiin hyväksi, koska sillä on korkein älykkyys joten se osaa väistellä ja ampua paremmin.
Se myös varasti melkein kaikki tapoista saadut rahat ja usein myös health kamat vaikka sillä oli täys palkki ja mulla enää 20% jäljellä.
Sitten kun siltä loppui elämät niin niitä täytyy ostaa kaupasta lisää eikä ne ole halpoja.
Tällä kertaa ne rahat taisi mennä sentään sen pussista, mutta ilmeisesti mun pitää maksaa jos sillä ei ole rahaa.
Lisäksi vihollisia spawnaa usein suoraan naaman eteen etkä voi tietenkään liikkua ja ampua samaan aikaan ja jos osut viholliseen niin sulta lähtee heti 20% kestävyydestä ellei vieläkin enemmän ja sillä ei ole mitään väliä onko sulla se aloitus määrä kestävyyttä vai täyteen päivitetty, aina sama homma joten mitä järkeä niitä päivityksiä on edes ostaa.
Lisäksi kentät on täynnä salaisuuksia, mutta sun pitää joko seurata opasta tai opetella kaikki ulkoa, koska peli sulkee takaa reittejä jatkuvasti ja se ei myöskään kerro koska joku salaisuuden avaava avain on ilmestynyt johonkin tai sitä minkä paikan se avain avaa.
Ja jos tätä haluaa pelata ihan oikealla koneella tai muuten vaan ilman save stateja niin koodin saa vain koko maailman jälkeen ja jokaisessa tais olla neljä kenttää.
Mitä muutakaan voi odottaa kun kyseessä on bitmap brothersin peli jotka on yleensä tunnettuja kolmesta asiasta.
Ne näyttää helvetin hyvältä, ne kuulostaa helvetin hyvältä ja ne on helvetin vaikeita ja usein täysin vääristä syistä.
Täys vastakohta tuolle on virocop.
Oikealla raudallakin pelattuna peli ilmeisesti generoi henk.koht kenttä koodin joka kentän jälkeen ja jopa lopussa jossa on käytännössä kaks pomoa peräkkäin, saa koodin niiden välissä.
Muutenkin ainoastaan toiseks viimeinen maailma oli sellainen jossa oli aika epäreilun tuntuisia kohtia.
Ohjauskin on kohdillaan sillä tästä tulee käytännössä dual stick shooter jos pelaa yksin tiimi moodissa jolloin toisella ohjaimella liikutaan ja toisella ammutaan.
Normaalisti yksin pelatessa voi ampua vain siihen suuntaan mihin liikkuu.
1995 vuoden peliksi yllättävän reilu ja samalla myös sellainen amiga peli joka on varmaan monella mennyt ohi kun oli niin myöhäinen julkaisu.
Another world oli myös edelleen hyvä, mutta nyt tuli käytettyä aika paljon save stateja.
Yllättävän paljon mä tästä edelleen muistin vaikka viimeks pelannut varmaan 30 vuotta sitten, mukaan lukien sen dialogi pätkän jonka se alien sanoo sen jälkeen kun heti alussa tiputat sen häkin alas mihin molemmat on vangittu.
Aikoinaan mulla jäi tämä kesken. Ei suinkaan vaikeuden takia vaan ruudulle iski disc error siinä vaiheessa kun mennään sen ajoneuvon sisälle.
Oli multa sellaiset 10-15 minsaa siis jäänyt kokematta.
Tuli sitten ostettua myös se 20th anniversary versio pleikkarille ja ihmettelin mitä ne vaikeustasot tekee kun tässähän lähtee aina henki laakista.
No ainakin easylla pelatessa pelissä on enemmän checkpointeja mitä amigalla joten samoja kohtia täytyy hinkata vähemmän uudestaan kun kuolet.
Ruudunpäivityskin oli silkin sulava ja uusittu ulkoasukin varsin onnistunut. 8e hintalapulla iso suositus jos tämä klassikko on vielä kokematta.
Shadow of the beast 3 oli myös edelleen erittäin hyvä.
Tässähän on vain neljä kenttää ja peli keskittyy lähinnä pulmien ratkaisuun.
Henki kyllä lähtee herkästi, mutta onneksi sä voit aloittaa mistä kentästä haluat joten ongelma kohtaa on aika helppo yrittää uudestaan.
Tässä voi myös useamman kerran ns. softlockata itsensä tekemällä jotain väärin jolloin ainoa ratkaisu on tappaa itsensä jotenkin tai aloittaa koko kenttä alusta joten tän kanssa kannattaa kyllä käyttää save stateja ja vaikka loputtomia elämiäkin niin ei tartte jatkuvasti aloittaa kenttää alusta sillä elämiä on vain kolme.
Superfrog oli myös varsin mainio kun oli loputon aika ja elämät.
Kontrollit toimii just eikä melkein, hitboxit on kunnossa ja ruudunpäivitys silkin sulava.
Tämä on myös malliesimerkki keinotekoisesta pelin pitkittämisestä sillä sun pitää voittaa kentän koodi uhkapelistä.
Joka kentän jälkeen siis pelataa perus hedelmäpeliä ja jos saat tietyt ikonit niin voit painaa gamble nappia jotta mahdollinen potti kasvaa.
Kaiksita ylimpänä on kentän koodi johon vaaditaan varmaan likemmäs 10 tuplausta.
Toinen vaihtoehto on saada lo-hi mahdollisuus jossa pitää arvata onko seuraava numero iso vai pieni ja taas siinä pitää onnistua varsin monta kertaa.
Mä saatoin välillä pyöräyttää tota konetta kymmenenkin kertaa enkä voittanut mitään.
Onneksi nykyään tuosta ei tartte välittää kun on save statet, mutta onhan tuo varsin räikeää pitkittämistä.
Giana sisters oli myös edelleen hyvä loputtomilla elämillä varustettuna kuten myös bubba 'n' stix josta tykkäsin paljon enemmän mitä oletin sillä mä pelasin sen silloin joskus myös loputtoman kestävyyden kanssa ja muistan miettineeni miten joistakin kohdista pitäs selvitä hengissä, mutta nyt se meni ihan kivasti viimeistä kenttää lukuunottamatta joka oli aikamoinen piikki vaikeustasossa.
Tuohan on siis yhdistelmä pulmanratkontaa ja tasoloikkaa ja sulla on mukana keppi jota käytetään vaikka mihin.
Mutta tiedättekö mikä ei ollut hyvä? Zool.
Tuokin tuli aikoinaan pelattua kuolemattomuuden kanssa ja se oli hemmetin hauskaa.
No nyt päätin ottaa vain loputtomat elämät ja kaduin sitä jo toisessa maailmassa.
Ohjaus on äärimmäisen herkkä ja liukas ja viholliset spawnaa uudestaan kuin jossain vanhoissa nes peleissä eli heti kun se kohta on mennyt pois ruudusta.
Ja kun sanon ohjauksen olevan herkkä ja liukas niin tarkoitan sitä, että jos olet vaikka jokun pilarin päällä niin sä et voi edes kääntyä ilman, että toi ninja tippuu alas kun se ottaa heti askeleen johonkin.
Zool 2 sitten oli vieläkin huonompi ja siinä mulla oli kuolemattomuus.
Kaikki on ihan samaa, mutta nyt kentissä on aivan helvetisti enemmän tarkkuutta vaativaa tasoloikkaa ja kiipeilykin on huonompi joka on saavutus sillä ykkösessä pitää jatkuvasti hypätä irti seinästä kun tässä voi oikeasti kiivetä.
Siinä on vaan se ero, että ykkösessä sä voit kääntää pois seinästä ja vaan nitkauttaa dpadia yläviistoon kun taas tässä tuo saa hahmon irrottamaan otteensa ja tippumaan alas. Sun pitää vääntää just eikä melkein sinne viistoon jotta hyppy seinästä onnistuu.
Jos pitäs verrata johonkin kohtuu haastavana pidettyyn peliin niin mikään rayman legendsin kenttä ei aiheuttanut likimainkaan sellaista turhautumista mitä tämä ja mulla tosiaan oli kuolemattomuus ja loputon aika.
Joten päätin sitten ostaa pleikalle sen zoolin remasterin kun ajattelin, että nyt on varmaan paras hetki pelata se ja olin oikeassa.
Videoiden perusteella se näyttää aika samalta mitä liikkumiseen tulee sillä vauhtia on edelleen paljon, mutta jumalauta sen pelattavuus oli täydellinen kakkosen jälkeen.
Kaikki liukkaus ja kiikkeryys on poissa, seinähypyt toimii vaan kääntämällä poispäin ja painamalla hyppyä ja lisäksi redimensioned moodissa sulla on myös tuplahyppy eikä sun ole myöskään pakko kerätä tiettyä määrä kamaa jotta exit aukeaa.
Lisäksi pelialuetta näkyy paljon enemmän eikä vihollisetkaan spawnaa uudestaan
Tän pelaaminen oli yhtä juhlaa ja hintakin vain 9e.
Valitettavasti vielä on yks hirveä tasoloikka eli mr nutz.
Tolla oravalla on aivan kamala pelata sillä jo parin askeleen jälkeen sen hypyissä on sellainen momentumi, että se hyppää jatkuvasti sen kohdan ohi johon yrität tähdätä.
Kun peli etenee pidemmälle niin kentistäkään ei meinaa enää saada selvää sen suhteen, että missä voi kulkea ja missä ei.
Mä otin pelin omilla cheateilla 80 elämää, mutta jo toisessa maailmassa aloin käyttämään reippaasti save stateja kun jo perus tasoloikka on kamalaa ja sitten kun pitäisi olla tarkka niin ei siitä mitään tule.
Viimeisessä kunnon maailmassa ei oikeasti enää erota mihin pitää mennä ja samalla ruudun ulkopuolelta lentää keihästä ja kivenmurkulaa naamaan.
Tässä on longplay video jossa tyyppi osaa jopa pelata ja sekin ottaa jatkuvasti osumaa:
Kohdasta 8:48 eteenpäin näkee myös pelin kartan joka on myös aivan perseestä sillä se on tuollainen pieni ikkuna ja välillä saa etsiä seuraavaa kenttään pidempään kuin mitä se kenttä kestää pelata läpi, koska sun täytyy käyttää teleporttereita päästäkses eri paikkoihin tai sitten mennä vaikka lautalla joka tarkoittaa sitä, että katsot varmaan 10s kun se lautta menee johonkin ja sitten siellä ei olekaan muuta kuin lukittu arkku ja eikun takaisin.
Viimeisessä maailmassa aktivoin jo lentomoodin jolla pystyi vapaasti liikkumaan kartalla ja silti mulla kesti kohtuu pitkään löytää se seuraava kenttä.
Tämähän on siis täysin eri peli mitä snes ja mega drive mr nutz pelit ja mä eilen nopeasti testasin sitä snes versiota ja leuka meinasi tippua lattiaan sillä ensinnäkin wiiu:n gamepadin ruudulta pelattuna se näytti aivan jumalaisen upealta eikä pelattavuudessakaan ollut vikaa.
Tästä mä pelasin aikoinaan vissiin one amigan mukana tullutta demoa ja koska se oli eka kenttä niin se oli vielä ok ja siitä lähtien olen halunnut päästä pelaamaan myös koko peliä.
Joku fiksumpi olisi varmaan lopettanut jo ekan 20 minuutin jälkeen mutta minä pelasin väkisin loppuun ja jopa huijausten kanssa meni neljä tuntia enkä nauttinut missään vaiheessa.
Cool spot sentään oli yllättävän hyvä vaikka siinäkin oli kaks kenttää joissa on typerän tiukkoja hyppyjä, mutta muuten eteneminen oli sujuvaa kunhan meni rauhallisesti.
Pelasin toki easylla jolloin täytyy kerätä paljon vähemmän kamaa jotta kentän lopussa olevan häkin saa auki ja kaverin pelastettua.
Tässä ei edes ollut mitään huijauksia ja save statejakin käytin lähinnä pelin omien checkpointien kohdalla niitä kahta kenttää lukuunottamatta joista toisessa pieleen mennyt hyppy yleensä aiheutti kuoleman ja toisessa täytyi tehdä tooodella pitkä osuus uudestaan joka olisi oikeastaan tarkoittanut ajan loppumista kesken.
Aikoinaan ihan oikealla amigalla jäin just tuohon ekana mainittuun kenttään.
Nyt ei jaksa kirjoittaa enempää enkä edes tarkistaa typoja
Superfrog
Cool spot
Skidmarks
Virocop
Chaos engine
Zool
Giana sisters
Global gladiators
Project X SE'93
Mr nutz: hoppin mad
Test drive 2
Shadow of the beast 3
Shadow fighter
Another world
Elfmania
Bubba 'n' stix
Zool 2
Risky woods
Super skidmarks
Voin myös suoraan myöntää, että test drive 2 ja skidmarks on ainoat joissa en käyttänyt save stateja, cheateja tai pelin mukana tullutta traineria.
Test drive oli edelleen varsin mainio vaikka ruudunpäivitys on välillä alle 10fps.
Oli kuitenkin kiva ajella samoilla autoilla kuin millä nykyään tulee ajettua gt7:ssa vr lasien kanssa ja jaksoin pelata myös kaikki lisälevyt läpi.
Skidmarks oli myös edelleen erittäin hyvä vaikka tekoäly välillä koheltaakin välittämättä sun tai omasta turvallisuudesta ja törmäys fysiikat on myös sellaiset, että välillä sun tai vastustajan auto ampaisee täysillä eteenpäin jos ne osuu toisiinsa just sopivasti.
Onneksi kahdella helpoimmalla tasolla saa aika turvallisen etumatkan kohtuu helposti.
Sitten on super skidmarks joka ottaa takapakkia aika reippaasti.
Nyt on kyllä lisää ratoja ja autoja sekä hi-res moodi jossa näkee todella paljon enemmän rataa joten ajaminen on helpompaa.
Nyt championship kisoissa ei vaan ole ollenkaan vaikeustason säätöä ja sun on pakko voittaa ihan jokainen kisa joten miks siinä edes lasketaan pisteitä.
Tekoäly on myös edelleen samanlainen kuten myös törmäysfysiikat joten lopulta ajoin vain yhtä vastustajaa vastaan ja siltikin melkein jokaista kisaa sai yrittää useamman kerran ja ainoastaan kaks autoluokkaa oli sellaisia, että voisin sanoa jopa nauttineeni kisoista.
Chaos engineä yritin pelata rehellisesti vaikka siihen oli traineri jolla sai 99 elämää, mutta pelin lataaja totesi ettei suosittele sitä, koska peli on reilu.
No meillä on sitten eri käsitys reiluudesta.
Tässä on siis aina kaks hahmoa eli jos pelaat yksin niin tekoäly ohjaa toista ja otin sen tyypin kaveriksi jota kehuttiin hyväksi, koska sillä on korkein älykkyys joten se osaa väistellä ja ampua paremmin.
Se myös varasti melkein kaikki tapoista saadut rahat ja usein myös health kamat vaikka sillä oli täys palkki ja mulla enää 20% jäljellä.
Sitten kun siltä loppui elämät niin niitä täytyy ostaa kaupasta lisää eikä ne ole halpoja.
Tällä kertaa ne rahat taisi mennä sentään sen pussista, mutta ilmeisesti mun pitää maksaa jos sillä ei ole rahaa.
Lisäksi vihollisia spawnaa usein suoraan naaman eteen etkä voi tietenkään liikkua ja ampua samaan aikaan ja jos osut viholliseen niin sulta lähtee heti 20% kestävyydestä ellei vieläkin enemmän ja sillä ei ole mitään väliä onko sulla se aloitus määrä kestävyyttä vai täyteen päivitetty, aina sama homma joten mitä järkeä niitä päivityksiä on edes ostaa.
Lisäksi kentät on täynnä salaisuuksia, mutta sun pitää joko seurata opasta tai opetella kaikki ulkoa, koska peli sulkee takaa reittejä jatkuvasti ja se ei myöskään kerro koska joku salaisuuden avaava avain on ilmestynyt johonkin tai sitä minkä paikan se avain avaa.
Ja jos tätä haluaa pelata ihan oikealla koneella tai muuten vaan ilman save stateja niin koodin saa vain koko maailman jälkeen ja jokaisessa tais olla neljä kenttää.
Mitä muutakaan voi odottaa kun kyseessä on bitmap brothersin peli jotka on yleensä tunnettuja kolmesta asiasta.
Ne näyttää helvetin hyvältä, ne kuulostaa helvetin hyvältä ja ne on helvetin vaikeita ja usein täysin vääristä syistä.
Täys vastakohta tuolle on virocop.
Oikealla raudallakin pelattuna peli ilmeisesti generoi henk.koht kenttä koodin joka kentän jälkeen ja jopa lopussa jossa on käytännössä kaks pomoa peräkkäin, saa koodin niiden välissä.
Muutenkin ainoastaan toiseks viimeinen maailma oli sellainen jossa oli aika epäreilun tuntuisia kohtia.
Ohjauskin on kohdillaan sillä tästä tulee käytännössä dual stick shooter jos pelaa yksin tiimi moodissa jolloin toisella ohjaimella liikutaan ja toisella ammutaan.
Normaalisti yksin pelatessa voi ampua vain siihen suuntaan mihin liikkuu.
1995 vuoden peliksi yllättävän reilu ja samalla myös sellainen amiga peli joka on varmaan monella mennyt ohi kun oli niin myöhäinen julkaisu.
Another world oli myös edelleen hyvä, mutta nyt tuli käytettyä aika paljon save stateja.
Yllättävän paljon mä tästä edelleen muistin vaikka viimeks pelannut varmaan 30 vuotta sitten, mukaan lukien sen dialogi pätkän jonka se alien sanoo sen jälkeen kun heti alussa tiputat sen häkin alas mihin molemmat on vangittu.
Aikoinaan mulla jäi tämä kesken. Ei suinkaan vaikeuden takia vaan ruudulle iski disc error siinä vaiheessa kun mennään sen ajoneuvon sisälle.
Oli multa sellaiset 10-15 minsaa siis jäänyt kokematta.
Tuli sitten ostettua myös se 20th anniversary versio pleikkarille ja ihmettelin mitä ne vaikeustasot tekee kun tässähän lähtee aina henki laakista.
No ainakin easylla pelatessa pelissä on enemmän checkpointeja mitä amigalla joten samoja kohtia täytyy hinkata vähemmän uudestaan kun kuolet.
Ruudunpäivityskin oli silkin sulava ja uusittu ulkoasukin varsin onnistunut. 8e hintalapulla iso suositus jos tämä klassikko on vielä kokematta.
Shadow of the beast 3 oli myös edelleen erittäin hyvä.
Tässähän on vain neljä kenttää ja peli keskittyy lähinnä pulmien ratkaisuun.
Henki kyllä lähtee herkästi, mutta onneksi sä voit aloittaa mistä kentästä haluat joten ongelma kohtaa on aika helppo yrittää uudestaan.
Tässä voi myös useamman kerran ns. softlockata itsensä tekemällä jotain väärin jolloin ainoa ratkaisu on tappaa itsensä jotenkin tai aloittaa koko kenttä alusta joten tän kanssa kannattaa kyllä käyttää save stateja ja vaikka loputtomia elämiäkin niin ei tartte jatkuvasti aloittaa kenttää alusta sillä elämiä on vain kolme.
Superfrog oli myös varsin mainio kun oli loputon aika ja elämät.
Kontrollit toimii just eikä melkein, hitboxit on kunnossa ja ruudunpäivitys silkin sulava.
Tämä on myös malliesimerkki keinotekoisesta pelin pitkittämisestä sillä sun pitää voittaa kentän koodi uhkapelistä.
Joka kentän jälkeen siis pelataa perus hedelmäpeliä ja jos saat tietyt ikonit niin voit painaa gamble nappia jotta mahdollinen potti kasvaa.
Kaiksita ylimpänä on kentän koodi johon vaaditaan varmaan likemmäs 10 tuplausta.
Toinen vaihtoehto on saada lo-hi mahdollisuus jossa pitää arvata onko seuraava numero iso vai pieni ja taas siinä pitää onnistua varsin monta kertaa.
Mä saatoin välillä pyöräyttää tota konetta kymmenenkin kertaa enkä voittanut mitään.
Onneksi nykyään tuosta ei tartte välittää kun on save statet, mutta onhan tuo varsin räikeää pitkittämistä.
Giana sisters oli myös edelleen hyvä loputtomilla elämillä varustettuna kuten myös bubba 'n' stix josta tykkäsin paljon enemmän mitä oletin sillä mä pelasin sen silloin joskus myös loputtoman kestävyyden kanssa ja muistan miettineeni miten joistakin kohdista pitäs selvitä hengissä, mutta nyt se meni ihan kivasti viimeistä kenttää lukuunottamatta joka oli aikamoinen piikki vaikeustasossa.
Tuohan on siis yhdistelmä pulmanratkontaa ja tasoloikkaa ja sulla on mukana keppi jota käytetään vaikka mihin.
Mutta tiedättekö mikä ei ollut hyvä? Zool.
Tuokin tuli aikoinaan pelattua kuolemattomuuden kanssa ja se oli hemmetin hauskaa.
No nyt päätin ottaa vain loputtomat elämät ja kaduin sitä jo toisessa maailmassa.
Ohjaus on äärimmäisen herkkä ja liukas ja viholliset spawnaa uudestaan kuin jossain vanhoissa nes peleissä eli heti kun se kohta on mennyt pois ruudusta.
Ja kun sanon ohjauksen olevan herkkä ja liukas niin tarkoitan sitä, että jos olet vaikka jokun pilarin päällä niin sä et voi edes kääntyä ilman, että toi ninja tippuu alas kun se ottaa heti askeleen johonkin.
Zool 2 sitten oli vieläkin huonompi ja siinä mulla oli kuolemattomuus.
Kaikki on ihan samaa, mutta nyt kentissä on aivan helvetisti enemmän tarkkuutta vaativaa tasoloikkaa ja kiipeilykin on huonompi joka on saavutus sillä ykkösessä pitää jatkuvasti hypätä irti seinästä kun tässä voi oikeasti kiivetä.
Siinä on vaan se ero, että ykkösessä sä voit kääntää pois seinästä ja vaan nitkauttaa dpadia yläviistoon kun taas tässä tuo saa hahmon irrottamaan otteensa ja tippumaan alas. Sun pitää vääntää just eikä melkein sinne viistoon jotta hyppy seinästä onnistuu.
Jos pitäs verrata johonkin kohtuu haastavana pidettyyn peliin niin mikään rayman legendsin kenttä ei aiheuttanut likimainkaan sellaista turhautumista mitä tämä ja mulla tosiaan oli kuolemattomuus ja loputon aika.
Joten päätin sitten ostaa pleikalle sen zoolin remasterin kun ajattelin, että nyt on varmaan paras hetki pelata se ja olin oikeassa.
Videoiden perusteella se näyttää aika samalta mitä liikkumiseen tulee sillä vauhtia on edelleen paljon, mutta jumalauta sen pelattavuus oli täydellinen kakkosen jälkeen.
Kaikki liukkaus ja kiikkeryys on poissa, seinähypyt toimii vaan kääntämällä poispäin ja painamalla hyppyä ja lisäksi redimensioned moodissa sulla on myös tuplahyppy eikä sun ole myöskään pakko kerätä tiettyä määrä kamaa jotta exit aukeaa.
Lisäksi pelialuetta näkyy paljon enemmän eikä vihollisetkaan spawnaa uudestaan
Tän pelaaminen oli yhtä juhlaa ja hintakin vain 9e.
Valitettavasti vielä on yks hirveä tasoloikka eli mr nutz.
Tolla oravalla on aivan kamala pelata sillä jo parin askeleen jälkeen sen hypyissä on sellainen momentumi, että se hyppää jatkuvasti sen kohdan ohi johon yrität tähdätä.
Kun peli etenee pidemmälle niin kentistäkään ei meinaa enää saada selvää sen suhteen, että missä voi kulkea ja missä ei.
Mä otin pelin omilla cheateilla 80 elämää, mutta jo toisessa maailmassa aloin käyttämään reippaasti save stateja kun jo perus tasoloikka on kamalaa ja sitten kun pitäisi olla tarkka niin ei siitä mitään tule.
Viimeisessä kunnon maailmassa ei oikeasti enää erota mihin pitää mennä ja samalla ruudun ulkopuolelta lentää keihästä ja kivenmurkulaa naamaan.
Tässä on longplay video jossa tyyppi osaa jopa pelata ja sekin ottaa jatkuvasti osumaa:
Kohdasta 8:48 eteenpäin näkee myös pelin kartan joka on myös aivan perseestä sillä se on tuollainen pieni ikkuna ja välillä saa etsiä seuraavaa kenttään pidempään kuin mitä se kenttä kestää pelata läpi, koska sun täytyy käyttää teleporttereita päästäkses eri paikkoihin tai sitten mennä vaikka lautalla joka tarkoittaa sitä, että katsot varmaan 10s kun se lautta menee johonkin ja sitten siellä ei olekaan muuta kuin lukittu arkku ja eikun takaisin.
Viimeisessä maailmassa aktivoin jo lentomoodin jolla pystyi vapaasti liikkumaan kartalla ja silti mulla kesti kohtuu pitkään löytää se seuraava kenttä.
Tämähän on siis täysin eri peli mitä snes ja mega drive mr nutz pelit ja mä eilen nopeasti testasin sitä snes versiota ja leuka meinasi tippua lattiaan sillä ensinnäkin wiiu:n gamepadin ruudulta pelattuna se näytti aivan jumalaisen upealta eikä pelattavuudessakaan ollut vikaa.
Tästä mä pelasin aikoinaan vissiin one amigan mukana tullutta demoa ja koska se oli eka kenttä niin se oli vielä ok ja siitä lähtien olen halunnut päästä pelaamaan myös koko peliä.
Joku fiksumpi olisi varmaan lopettanut jo ekan 20 minuutin jälkeen mutta minä pelasin väkisin loppuun ja jopa huijausten kanssa meni neljä tuntia enkä nauttinut missään vaiheessa.
Cool spot sentään oli yllättävän hyvä vaikka siinäkin oli kaks kenttää joissa on typerän tiukkoja hyppyjä, mutta muuten eteneminen oli sujuvaa kunhan meni rauhallisesti.
Pelasin toki easylla jolloin täytyy kerätä paljon vähemmän kamaa jotta kentän lopussa olevan häkin saa auki ja kaverin pelastettua.
Tässä ei edes ollut mitään huijauksia ja save statejakin käytin lähinnä pelin omien checkpointien kohdalla niitä kahta kenttää lukuunottamatta joista toisessa pieleen mennyt hyppy yleensä aiheutti kuoleman ja toisessa täytyi tehdä tooodella pitkä osuus uudestaan joka olisi oikeastaan tarkoittanut ajan loppumista kesken.
Aikoinaan ihan oikealla amigalla jäin just tuohon ekana mainittuun kenttään.
Nyt ei jaksa kirjoittaa enempää enkä edes tarkistaa typoja
pelle
Well-Known Member
Lisää amiga pelejä.
Soccer kid oli varsin mainio tasoloikka jossa potkitaan pallon avulla viattomat ihmiset ja eläimet hengiltä
Siis jätkähän on ihan selvä futis huligaani sillä hengestään pääsee linnut, tarjoilijat, raksamiehet, polkupyöräilijät jne ja kaikki vaan sen takia, että se saa kerättyä mestaruuspokaalin viisi palasta eri puolilta maailmaa. Niin kuka se pahis oikeasti on.
Loputtoman ajan sekä elämien kanssa se tuntui niin modernilta, että voisin ostaa sen 10e hintaan jos olis tarjolla konsoleiden kauppapaikalla.
Toyota celica gt rally on vuoden 1990 amiga rallipeliksi aika hemmetin hyvä.
Autoa ajetaan ohjaamosta, pyyhkijöitä täytyy oikeasti käyttää jos lumisissa maisemissa haluaa nähdäkin jotain ja kartturikin puhuu nuotit selkeällä äänellä.
Sä voit myös ennen pätkää itse määrittää kartturin nuotit ja jos et tee mitään niin se sanoo vaan left tai right ja nekin myöhässä.
Itse määriteltynä se voi sanoa vaikka hard left then hard right.
Hyvin tässä kyllä pärjäs muutenkin sillä mä voitin mestaruuden 11 minuutilla.
Maita on vain englanti, meksiko ja suomi ja jokaisessa on 10 erikoiskoetta ja kaikkiin mennyt yhteisaika ratkaisee voittajan joka on hieman outoa.
Jurassic park sitten olikin aika meh.
Peli näyttää nätiltä ja musiikitkin on hyvät ja tässä olisi ollut potentiaalia, mutta kun kyseessä on 90 luvun alun lisenssipeli joka on vielä oceanin tekemä niin kaikkihan tietää, että pelissä tulee olemaan isompaa ja pienempää vikaa. Tai no jonnet ei edes tiedä koko pelifirmaa
Alueet on isoja ja sokkeloisia, sulle ei anneta mitään vinkkiä mihin mennä ja dinoja spawnaa loputtomasti.
Jos sun pitää löytää vaikka avainkortti bunkerin oveen niin siitä sitten vaan hitaasti kävelemään ympäriinsä ja ehkä sä löydät sen.
Lisäksi ruudun scrollaus on liian hidas ja pari kertaa hahmo alkoi menemään jo pois kuvasta kun menin ylöspäin ja aina alaspäin mennessä hahmo on ihan ruudun reunassa kiinni. Koita siinä sitten väistää päälle tulevaa dinoa.
No kuolemattomana mä tätä pelasin, mutta kyllä tuollainen ärsyttää silti sillä mä kuitenkin aina yritän väistää kaikki ja pelata ns. normaalisti vaikka en vahinkoa ottaisikaan.
Sitten on ne fps osuudet.
Mä luulin niiden olevan vaan joku pikku mauste, mutta lopussa on useamman kentän verran sitä ja se on äärimmäisen puuduttavaa.
Samoja äärimmäisen sokkeloisia käytäviä puolen metrin piirtoetäisyydellä ja loput on pimeyttä ja ne käytävät vaan jatkuu ja jatkuu.
Jotain kertoo sekin, että tubessa oleva longplay kestää tunnin ja tuo lopun fps osuus vie videosta 20 minuuttia ja se vaan juoksee paikasta toiseen kun tietää mihin pitää mennä.
Kaikista turhauttavinta on kuitenkin se raptorien räiskiminen sillä sun hahmolle ei ole määritetty vartaloa tai jotain aluetta missä se olisi, en osaa selittää.
No kuitenkin tuo aiheuttaa sen, että kun raptori syöksyy päälle niin se menee suoraan sun läpi ja on nyt selän takana.
Ainoa tapa välttää tuo on olla selkä kiinni seinässä.
Soccer kid oli varsin mainio tasoloikka jossa potkitaan pallon avulla viattomat ihmiset ja eläimet hengiltä
Siis jätkähän on ihan selvä futis huligaani sillä hengestään pääsee linnut, tarjoilijat, raksamiehet, polkupyöräilijät jne ja kaikki vaan sen takia, että se saa kerättyä mestaruuspokaalin viisi palasta eri puolilta maailmaa. Niin kuka se pahis oikeasti on.
Loputtoman ajan sekä elämien kanssa se tuntui niin modernilta, että voisin ostaa sen 10e hintaan jos olis tarjolla konsoleiden kauppapaikalla.
Toyota celica gt rally on vuoden 1990 amiga rallipeliksi aika hemmetin hyvä.
Autoa ajetaan ohjaamosta, pyyhkijöitä täytyy oikeasti käyttää jos lumisissa maisemissa haluaa nähdäkin jotain ja kartturikin puhuu nuotit selkeällä äänellä.
Sä voit myös ennen pätkää itse määrittää kartturin nuotit ja jos et tee mitään niin se sanoo vaan left tai right ja nekin myöhässä.
Itse määriteltynä se voi sanoa vaikka hard left then hard right.
Hyvin tässä kyllä pärjäs muutenkin sillä mä voitin mestaruuden 11 minuutilla.
Maita on vain englanti, meksiko ja suomi ja jokaisessa on 10 erikoiskoetta ja kaikkiin mennyt yhteisaika ratkaisee voittajan joka on hieman outoa.
Jurassic park sitten olikin aika meh.
Peli näyttää nätiltä ja musiikitkin on hyvät ja tässä olisi ollut potentiaalia, mutta kun kyseessä on 90 luvun alun lisenssipeli joka on vielä oceanin tekemä niin kaikkihan tietää, että pelissä tulee olemaan isompaa ja pienempää vikaa. Tai no jonnet ei edes tiedä koko pelifirmaa
Alueet on isoja ja sokkeloisia, sulle ei anneta mitään vinkkiä mihin mennä ja dinoja spawnaa loputtomasti.
Jos sun pitää löytää vaikka avainkortti bunkerin oveen niin siitä sitten vaan hitaasti kävelemään ympäriinsä ja ehkä sä löydät sen.
Lisäksi ruudun scrollaus on liian hidas ja pari kertaa hahmo alkoi menemään jo pois kuvasta kun menin ylöspäin ja aina alaspäin mennessä hahmo on ihan ruudun reunassa kiinni. Koita siinä sitten väistää päälle tulevaa dinoa.
No kuolemattomana mä tätä pelasin, mutta kyllä tuollainen ärsyttää silti sillä mä kuitenkin aina yritän väistää kaikki ja pelata ns. normaalisti vaikka en vahinkoa ottaisikaan.
Sitten on ne fps osuudet.
Mä luulin niiden olevan vaan joku pikku mauste, mutta lopussa on useamman kentän verran sitä ja se on äärimmäisen puuduttavaa.
Samoja äärimmäisen sokkeloisia käytäviä puolen metrin piirtoetäisyydellä ja loput on pimeyttä ja ne käytävät vaan jatkuu ja jatkuu.
Jotain kertoo sekin, että tubessa oleva longplay kestää tunnin ja tuo lopun fps osuus vie videosta 20 minuuttia ja se vaan juoksee paikasta toiseen kun tietää mihin pitää mennä.
Kaikista turhauttavinta on kuitenkin se raptorien räiskiminen sillä sun hahmolle ei ole määritetty vartaloa tai jotain aluetta missä se olisi, en osaa selittää.
No kuitenkin tuo aiheuttaa sen, että kun raptori syöksyy päälle niin se menee suoraan sun läpi ja on nyt selän takana.
Ainoa tapa välttää tuo on olla selkä kiinni seinässä.
Strooper12
Well-Known Member
Superfrog. Aivojen jostain syövereistä purskahti muistoja. Tämä oli kohtaisen huvittavaa pelattavaa