Tullut sittenkin pelattua enemmän pelejä läpi A500 minillä kuin mitä aluksi oletin.
Superfrog
Cool spot
Skidmarks
Virocop
Chaos engine
Zool
Giana sisters
Global gladiators
Project X SE'93
Mr nutz: hoppin mad
Test drive 2
Shadow of the beast 3
Shadow fighter
Another world
Elfmania
Bubba 'n' stix
Zool 2
Risky woods
Super skidmarks
Voin myös suoraan myöntää, että
test drive 2 ja
skidmarks on ainoat joissa en käyttänyt save stateja, cheateja tai pelin mukana tullutta traineria.
Test drive oli edelleen varsin mainio vaikka ruudunpäivitys on välillä alle 10fps.
Oli kuitenkin kiva ajella samoilla autoilla kuin millä nykyään tulee ajettua gt7:ssa vr lasien kanssa ja jaksoin pelata myös kaikki lisälevyt läpi.
Skidmarks oli myös edelleen erittäin hyvä vaikka tekoäly välillä koheltaakin välittämättä sun tai omasta turvallisuudesta ja törmäys fysiikat on myös sellaiset, että välillä sun tai vastustajan auto ampaisee täysillä eteenpäin jos ne osuu toisiinsa just sopivasti.
Onneksi kahdella helpoimmalla tasolla saa aika turvallisen etumatkan kohtuu helposti.
Sitten on super skidmarks joka ottaa takapakkia aika reippaasti.
Nyt on kyllä lisää ratoja ja autoja sekä hi-res moodi jossa näkee todella paljon enemmän rataa joten ajaminen on helpompaa.
Nyt championship kisoissa ei vaan ole ollenkaan vaikeustason säätöä ja sun on pakko voittaa ihan jokainen kisa joten miks siinä edes lasketaan pisteitä.
Tekoäly on myös edelleen samanlainen kuten myös törmäysfysiikat joten lopulta ajoin vain yhtä vastustajaa vastaan ja siltikin melkein jokaista kisaa sai yrittää useamman kerran ja ainoastaan kaks autoluokkaa oli sellaisia, että voisin sanoa jopa nauttineeni kisoista.
Chaos engineä yritin pelata rehellisesti vaikka siihen oli traineri jolla sai 99 elämää, mutta pelin lataaja totesi ettei suosittele sitä, koska peli on reilu.
No meillä on sitten eri käsitys reiluudesta.
Tässä on siis aina kaks hahmoa eli jos pelaat yksin niin tekoäly ohjaa toista ja otin sen tyypin kaveriksi jota kehuttiin hyväksi, koska sillä on korkein älykkyys joten se osaa väistellä ja ampua paremmin.
Se myös varasti melkein kaikki tapoista saadut rahat ja usein myös health kamat vaikka sillä oli täys palkki ja mulla enää 20% jäljellä.
Sitten kun siltä loppui elämät niin niitä täytyy ostaa kaupasta lisää eikä ne ole halpoja.
Tällä kertaa ne rahat taisi mennä sentään sen pussista, mutta ilmeisesti mun pitää maksaa jos sillä ei ole rahaa.
Lisäksi vihollisia spawnaa usein suoraan naaman eteen etkä voi tietenkään liikkua ja ampua samaan aikaan ja jos osut viholliseen niin sulta lähtee heti 20% kestävyydestä ellei vieläkin enemmän ja sillä ei ole mitään väliä onko sulla se aloitus määrä kestävyyttä vai täyteen päivitetty, aina sama homma joten mitä järkeä niitä päivityksiä on edes ostaa.
Lisäksi kentät on täynnä salaisuuksia, mutta sun pitää joko seurata opasta tai opetella kaikki ulkoa, koska peli sulkee takaa reittejä jatkuvasti ja se ei myöskään kerro koska joku salaisuuden avaava avain on ilmestynyt johonkin tai sitä minkä paikan se avain avaa.
Ja jos tätä haluaa pelata ihan oikealla koneella tai muuten vaan ilman save stateja niin koodin saa vain koko maailman jälkeen ja jokaisessa tais olla neljä kenttää.
Mitä muutakaan voi odottaa kun kyseessä on bitmap brothersin peli jotka on yleensä tunnettuja kolmesta asiasta.
Ne näyttää helvetin hyvältä, ne kuulostaa helvetin hyvältä ja ne on helvetin vaikeita ja usein täysin vääristä syistä.
Täys vastakohta tuolle on
virocop.
Oikealla raudallakin pelattuna peli ilmeisesti generoi henk.koht kenttä koodin joka kentän jälkeen ja jopa lopussa jossa on käytännössä kaks pomoa peräkkäin, saa koodin niiden välissä.
Muutenkin ainoastaan toiseks viimeinen maailma oli sellainen jossa oli aika epäreilun tuntuisia kohtia.
Ohjauskin on kohdillaan sillä tästä tulee käytännössä dual stick shooter jos pelaa yksin tiimi moodissa jolloin toisella ohjaimella liikutaan ja toisella ammutaan.
Normaalisti yksin pelatessa voi ampua vain siihen suuntaan mihin liikkuu.
1995 vuoden peliksi yllättävän reilu ja samalla myös sellainen amiga peli joka on varmaan monella mennyt ohi kun oli niin myöhäinen julkaisu.
Another world oli myös edelleen hyvä, mutta nyt tuli käytettyä aika paljon save stateja.
Yllättävän paljon mä tästä edelleen muistin vaikka viimeks pelannut varmaan 30 vuotta sitten, mukaan lukien sen dialogi pätkän jonka se alien sanoo sen jälkeen kun heti alussa tiputat sen häkin alas mihin molemmat on vangittu.
Aikoinaan mulla jäi tämä kesken. Ei suinkaan vaikeuden takia vaan ruudulle iski disc error siinä vaiheessa kun mennään sen ajoneuvon sisälle.
Oli multa sellaiset 10-15 minsaa siis jäänyt kokematta.
Tuli sitten ostettua myös se 20th anniversary versio pleikkarille ja ihmettelin mitä ne vaikeustasot tekee kun tässähän lähtee aina henki laakista.
No ainakin easylla pelatessa pelissä on enemmän checkpointeja mitä amigalla joten samoja kohtia täytyy hinkata vähemmän uudestaan kun kuolet.
Ruudunpäivityskin oli silkin sulava ja uusittu ulkoasukin varsin onnistunut. 8e hintalapulla iso suositus jos tämä klassikko on vielä kokematta.
Shadow of the beast 3 oli myös edelleen erittäin hyvä.
Tässähän on vain neljä kenttää ja peli keskittyy lähinnä pulmien ratkaisuun.
Henki kyllä lähtee herkästi, mutta onneksi sä voit aloittaa mistä kentästä haluat joten ongelma kohtaa on aika helppo yrittää uudestaan.
Tässä voi myös useamman kerran ns. softlockata itsensä tekemällä jotain väärin jolloin ainoa ratkaisu on tappaa itsensä jotenkin tai aloittaa koko kenttä alusta joten tän kanssa kannattaa kyllä käyttää save stateja ja vaikka loputtomia elämiäkin niin ei tartte jatkuvasti aloittaa kenttää alusta sillä elämiä on vain kolme.
Superfrog oli myös varsin mainio kun oli loputon aika ja elämät.
Kontrollit toimii just eikä melkein, hitboxit on kunnossa ja ruudunpäivitys silkin sulava.
Tämä on myös malliesimerkki keinotekoisesta pelin pitkittämisestä sillä sun pitää voittaa kentän koodi uhkapelistä.
Joka kentän jälkeen siis pelataa perus hedelmäpeliä ja jos saat tietyt ikonit niin voit painaa gamble nappia jotta mahdollinen potti kasvaa.
Kaiksita ylimpänä on kentän koodi johon vaaditaan varmaan likemmäs 10 tuplausta.
Toinen vaihtoehto on saada lo-hi mahdollisuus jossa pitää arvata onko seuraava numero iso vai pieni ja taas siinä pitää onnistua varsin monta kertaa.
Mä saatoin välillä pyöräyttää tota konetta kymmenenkin kertaa enkä voittanut mitään.
Onneksi nykyään tuosta ei tartte välittää kun on save statet, mutta onhan tuo varsin räikeää pitkittämistä.
Giana sisters oli myös edelleen hyvä loputtomilla elämillä varustettuna kuten myös bubba 'n' stix josta tykkäsin paljon enemmän mitä oletin sillä mä pelasin sen silloin joskus myös loputtoman kestävyyden kanssa ja muistan miettineeni miten joistakin kohdista pitäs selvitä hengissä, mutta nyt se meni ihan kivasti viimeistä kenttää lukuunottamatta joka oli aikamoinen piikki vaikeustasossa.
Tuohan on siis yhdistelmä pulmanratkontaa ja tasoloikkaa ja sulla on mukana keppi jota käytetään vaikka mihin.
Mutta tiedättekö mikä ei ollut hyvä?
Zool.
Tuokin tuli aikoinaan pelattua kuolemattomuuden kanssa ja se oli hemmetin hauskaa.
No nyt päätin ottaa vain loputtomat elämät ja kaduin sitä jo toisessa maailmassa.
Ohjaus on äärimmäisen herkkä ja liukas ja viholliset spawnaa uudestaan kuin jossain vanhoissa nes peleissä eli heti kun se kohta on mennyt pois ruudusta.
Ja kun sanon ohjauksen olevan herkkä ja liukas niin tarkoitan sitä, että jos olet vaikka jokun pilarin päällä niin sä et voi edes kääntyä ilman, että toi ninja tippuu alas kun se ottaa heti askeleen johonkin.
Zool 2 sitten oli vieläkin huonompi ja siinä mulla oli kuolemattomuus.
Kaikki on ihan samaa, mutta nyt kentissä on aivan helvetisti enemmän tarkkuutta vaativaa tasoloikkaa ja kiipeilykin on huonompi joka on saavutus sillä ykkösessä pitää jatkuvasti hypätä irti seinästä kun tässä voi oikeasti kiivetä.
Siinä on vaan se ero, että ykkösessä sä voit kääntää pois seinästä ja vaan nitkauttaa dpadia yläviistoon kun taas tässä tuo saa hahmon irrottamaan otteensa ja tippumaan alas. Sun pitää vääntää just eikä melkein sinne viistoon jotta hyppy seinästä onnistuu.
Jos pitäs verrata johonkin kohtuu haastavana pidettyyn peliin niin mikään rayman legendsin kenttä ei aiheuttanut likimainkaan sellaista turhautumista mitä tämä ja mulla tosiaan oli kuolemattomuus ja loputon aika.
Joten päätin sitten ostaa pleikalle sen
zoolin remasterin kun ajattelin, että nyt on varmaan paras hetki pelata se ja olin oikeassa.
Videoiden perusteella se näyttää aika samalta mitä liikkumiseen tulee sillä vauhtia on edelleen paljon, mutta jumalauta sen pelattavuus oli täydellinen kakkosen jälkeen.
Kaikki liukkaus ja kiikkeryys on poissa, seinähypyt toimii vaan kääntämällä poispäin ja painamalla hyppyä ja lisäksi redimensioned moodissa sulla on myös tuplahyppy eikä sun ole myöskään pakko kerätä tiettyä määrä kamaa jotta exit aukeaa.
Lisäksi pelialuetta näkyy paljon enemmän eikä vihollisetkaan spawnaa uudestaan
Tän pelaaminen oli yhtä juhlaa ja hintakin vain 9e.
Valitettavasti vielä on yks hirveä tasoloikka eli
mr nutz.
Tolla oravalla on aivan kamala pelata sillä jo parin askeleen jälkeen sen hypyissä on sellainen momentumi, että se hyppää jatkuvasti sen kohdan ohi johon yrität tähdätä.
Kun peli etenee pidemmälle niin kentistäkään ei meinaa enää saada selvää sen suhteen, että missä voi kulkea ja missä ei.
Mä otin pelin omilla cheateilla 80 elämää, mutta jo toisessa maailmassa aloin käyttämään reippaasti save stateja kun jo perus tasoloikka on kamalaa ja sitten kun pitäisi olla tarkka niin ei siitä mitään tule.
Viimeisessä kunnon maailmassa ei oikeasti enää erota mihin pitää mennä ja samalla ruudun ulkopuolelta lentää keihästä ja kivenmurkulaa naamaan.
Tässä on longplay video jossa tyyppi osaa jopa pelata ja sekin ottaa jatkuvasti osumaa:
Kohdasta 8:48 eteenpäin näkee myös pelin kartan joka on myös aivan perseestä sillä se on tuollainen pieni ikkuna ja välillä saa etsiä seuraavaa kenttään pidempään kuin mitä se kenttä kestää pelata läpi, koska sun täytyy käyttää teleporttereita päästäkses eri paikkoihin tai sitten mennä vaikka lautalla joka tarkoittaa sitä, että katsot varmaan 10s kun se lautta menee johonkin ja sitten siellä ei olekaan muuta kuin lukittu arkku ja eikun takaisin.
Viimeisessä maailmassa aktivoin jo lentomoodin jolla pystyi vapaasti liikkumaan kartalla ja silti mulla kesti kohtuu pitkään löytää se seuraava kenttä.
Tämähän on siis täysin eri peli mitä snes ja mega drive mr nutz pelit ja mä eilen nopeasti testasin sitä snes versiota ja leuka meinasi tippua lattiaan sillä ensinnäkin wiiu:n gamepadin ruudulta pelattuna se näytti aivan jumalaisen upealta eikä pelattavuudessakaan ollut vikaa.
Tästä mä pelasin aikoinaan vissiin one amigan mukana tullutta demoa ja koska se oli eka kenttä niin se oli vielä ok ja siitä lähtien olen halunnut päästä pelaamaan myös koko peliä.
Joku fiksumpi olisi varmaan lopettanut jo ekan 20 minuutin jälkeen mutta minä pelasin väkisin loppuun ja jopa huijausten kanssa meni neljä tuntia enkä nauttinut missään vaiheessa.
Cool spot sentään oli yllättävän hyvä vaikka siinäkin oli kaks kenttää joissa on typerän tiukkoja hyppyjä, mutta muuten eteneminen oli sujuvaa kunhan meni rauhallisesti.
Pelasin toki easylla jolloin täytyy kerätä paljon vähemmän kamaa jotta kentän lopussa olevan häkin saa auki ja kaverin pelastettua.
Tässä ei edes ollut mitään huijauksia ja save statejakin käytin lähinnä pelin omien checkpointien kohdalla niitä kahta kenttää lukuunottamatta joista toisessa pieleen mennyt hyppy yleensä aiheutti kuoleman ja toisessa täytyi tehdä tooodella pitkä osuus uudestaan joka olisi oikeastaan tarkoittanut ajan loppumista kesken.
Aikoinaan ihan oikealla amigalla jäin just tuohon ekana mainittuun kenttään.
Nyt ei jaksa kirjoittaa enempää enkä edes tarkistaa typoja