Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Rise of the Ronin

korjataas tosiaan sen verran, että tarkoitin siis että bossien suhteen heikoin team ninja lähinnä juuri niiden sekiromaisuutensa takia mutta juu ehkä tuossa äsköisessä viestissä oli myös turhautumista mukana olin 3-4h jumissa vaikka vaihdoin sille normalille, mutta mitä tulee sitten niihin pelin parhaimpiin puoliin eli liittoumiin niin välttämättä suurinosa ei edes kohtaa tuota bossia tuossa vaiheessa, kiitos noiden eri liittoumien ja valintojen, ja tosiaan itse en muistanut ollenkaan että onhan pelissä myös se cooppi mukana, joten se auttaa varmasti.

mutta joo sen mä uskallan melkein jo luvata että ilman parryä pelissä ei tosiaan pärjää, edes sillä Normalilla, tai fightit kestää todella kauan koska parry on edelleen se paras tapa rikkoa vihollisen stance, bosseissa se tosiaan enemmän haittaa, overworldissa kun on tosiaan monta eri tapaa lähestyä taistelua kuten vaikka sneakkaamalla salamurhaten, tai menee torniin ampumaan rifflellä yms. siitä pidän kovasti.

se missä nuo parryt todennäköisesti vielä bossien jälkeen tulee enemmän korostumaan on dojo tyyliset fightit jotka käydään aikalailla tasavertaisesti fightit puumiekoilla. mutta ne on onneksi vapaaehtoisia, mutta niillä opitaan sitten uusia taistelutyylejä.

mutta tosiaan nyt kun tänään avautui noi pelin liittoumat niin onkin sitten todella kiehtovaa settiä, eli monta eri liittoumaa jolle lähteä tekemään questejä, mutta kannattaa olla tarkkana kelle niitä questejä tekee tai voi tulla conflikteja, eli tässä pelissä todellakin on valinnoilla merkitystä. ja pitää tosiaan melkein pitää taukoja ja miettiä tarkkaan et mitä seuraavaksi uskaltaa tehdä.
 
Itselleni kävi juuri toisin päin, eli DD2 tulee vasta sitten ostettua, kun se alkaa kunnon aleista löytyä. Kaikki mitä pelistä olen kuullut henkii niin paljon sitä samaa mitä ykkönen jo oli. Ja itseäni alkoi varsinkin loppua kohden tympimään DD1, vaikka suurimman osan pelistä kyllä pidinkin siitä. En pitänyt kuitenkaan siitä samojen paikkojen edestakaisin kelaamisesta ja loppujen lopuksi kun vihollisetkin olivat alkuhuuman jälkeen kovin geneerisiä, ja näyttävät videoiden perusteella olevan kovin samoja kakkosessakin, niin ei vaan jaksa nyt oikein DD2:sta innostua.

Rise of the Roninissa kiehtoo tuo japanilainen samurai-aikojen ympäristö ja siihen sijoittuva tarina, co-op-pelaamisen mahdollisuus, sekä haaste joka Team Ninjan peleissä yleensö on. Saattaa tässäkin olla ehkä jonkin verran liikaa samankaltaisuutta Team Ninjan aikaisempiin peleihin, mutta uskoisin silti tämän maistuvan itselleni paremmin kuin DD2:n. Mutta juuri näin se menee, eli joillakin elementeillä on toisille merkitystä ja jotkut toiset elementit saattavat olla tylsiä tai jopa ärsyttävät, ja silloin on yleensä kovin vähän merkitystä sillä miten arvostelijat ovat pelin nähneet. Toki jos pelin on arvostellut joku omien näkemysten tapaisesti usein ajatteleva tuttu arvostelija, saattaa virallisella arvostelulla olla itsellenikin enemmän painoarvoa.

.
OT:tai nyt sen verran vielä että DD2:sta kannattaa ehkä pitää enemmän eräänlaisena Remakena alkuperäisestä pelistä. Itse en ykköstä paljon alkua pidemmälle pelannut, joten en ehtinyt turtumaan siihen.

Itse taisin innostua tästä Rise of Roninista enemmän kun peli nimeltä Sekiro mainittiin. Itse pidän siinä toteutettua combattia parhaimpana mistään pelistä tähän asti, joten minun mielestäni hienoa että jos tämä on ottanut vaikutteita siitä.Ja jos on myös paljon Bosseja niin ai että. Tykkään :D

Tässä vain eniten pelottaa tuo avoimen maailman toteutus. Alkaako tekeminen liikaa ja liian aikasin toistamaan itseään. Ei pelkästään tarina ja taistelu yksinään jaksa pitämään mielenkiintoa yllä.
 
Parisen tuntia tätä takana ja ihan hyvin on maistunut. Vähän hankaluuksia ton parryn kanssa kun se siis tapahtuu kolmiosta eikä tuttuun tapaan l1. Graafisesti ihan mukiinmenevä, ei mitään kauneinta mahdollista mutta kyllä maisemat näytti oikein mukavilta ekaa kertaa kun pääsi avoimempaan ympäristöön. Paljon tässä on kaikkea ku on nuo eri taistelutyylit yms yms eli ihan lupaavalta vaikuttaa
 
4 tuntia tuli taas pelailtua mutta nyt on aika siirtyä taas Dragons dogma 2, pariin tykkään kyllä pelistä overal kovasti, tosiaan vaikka tuo maailma ja kartta onki vähän ubisoftmainen niin on siinä kumminkin paljon eroa, sanoisin että se on vähän ku sekoitus ubisoftia, Red dead redemptionia ja jopa Witcheriä, esim se että meet tekemään sideQuestin niin se voi myös tarkoittaa sitä että saat uuden liittolaisen, ja se avaa ties minkälaisia ominaisuuksia, pelissä pääsee jopa leikkimään pahista, sidequesteissäkin on tosiaan dialogivaihtoehtoja mainitaan yksi scenaario missä mun piti mennä hoitaa yks juttu, mutta kun menin paikalle niin liittouduinkin sen pahiksen kanssa ja kävin sitten teurastamassa sen quest giverin ja hänen juokkonsa tuon pahiksen kanssa, ja sain pahiksesta itselleni liittolaisen, tuo siis ei ollut liittoumaquesti vaan ihan sidequest.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä tämä on loistava peli kaltaiselleni avoimen maailman pelien ystävälle, joka pitää yleensä myös muinaiseen Japaniin sijoittuvista pelistä. Toki vain puolen tunnin testit eilen ennen pehkuihin menoa, ja tänään menikin päivä aamusta iltaan työasioissa muualla. Nyt pikkuhiljaa kotona, joten sormet syyhyävät päästä jatkamaan pelin parissa.

Vaikuttaa kyllä erittäin laadukkaalta peliltä juuri minun makuuni. Ihmettelen kyllä vähätteleviä kommentteja pelin graafisesta ulkoasusta, koska minun silmääni tuokin puoli on vaikuttanut erittäin hyvältä.
 
dome ei tykännyt, ihmeellinen arvostelu muutenkin, itsellä ei myöskään ollut graafista hirveesti haittaa, paitsi tänä aamuna meni vähän aikaa tottua siihen kun vaihdoin Ultra max settings 4k RTX DD2:n Rise of the Roniniin, johtuen siitä että DD2 on yksi hienoimpia pelejä mitä olen pelannut noilla settingseillä, mutta eilen se ei häirinnyt yhtään

 
Viimeksi muokattu:
Nyt on 7 ja puol tuntia peliä takana ja kyllä maistuu. Äärimmäisen koukuttava sekoitus Ghost of Tsushimaa, Niohia. Se mikä tämän eniten erottaa Ghost of Tsushimasta on pelattavuus. Siinä missä GoT on rauhallinen jopa rentouttava pelikokemus, on tämä peli kaaottinen action temmellyskenttä. Sniikkaillakkin voi mutta ennemmin tai möhemmin homma menee kauheaksi mähinäksi eikä se haittaa kun pelin taistelut on äärimmäisen kovaluokkaista tekoa. Taistelun ulkopuolella on rauhallisempia hetkiä mutta kyllä melkeen joka nurkan takana odottaa uusi kahakka.

Oman "asunnon" kun saa auki voi muokata hahm8n ulkonäköä, valita armoreiden ulkonäön ja paljon muuta. Jos Grandblue Fantasy oli upea kokemus sen pelattavuuden takia niin tämä on kyllä vielä parempi. Voit hyppiä katoilla ja liidellä lennokilla paikasta toiseen helposti ja kaikki vaan soljuu hyvin yhteen mestarilliseksi kokonaisuudeksi.

Paljon on vielä koettavaa mutta tähän asti peli on tarjonnut Team Ninjan parhaan pelin.
 
Nyt on 7 ja puol tuntia peliä takana ja kyllä maistuu. Äärimmäisen koukuttava sekoitus Ghost of Tsushimaa, Niohia. Se mikä tämän eniten erottaa Ghost of Tsushimasta on pelattavuus. Siinä missä GoT on rauhallinen jopa rentouttava pelikokemus, on tämä peli kaaottinen action temmellyskenttä. Sniikkaillakkin voi mutta ennemmin tai möhemmin homma menee kauheaksi mähinäksi eikä se haittaa kun pelin taistelut on äärimmäisen kovaluokkaista tekoa. Taistelun ulkopuolella on rauhallisempia hetkiä mutta kyllä melkeen joka nurkan takana odottaa uusi kahakka.

Oman "asunnon" kun saa auki voi muokata hahm8n ulkonäköä, valita armoreiden ulkonäön ja paljon muuta. Jos Grandblue Fantasy oli upea kokemus sen pelattavuuden takia niin tämä on kyllä vielä parempi. Voit hyppiä katoilla ja liidellä lennokilla paikasta toiseen helposti ja kaikki vaan soljuu hyvin yhteen mestarilliseksi kokonaisuudeksi.

Paljon on vielä koettavaa mutta tähän asti peli on tarjonnut Team Ninjan parhaan pelin.
Heitäs vähän kommenttia combatista kun tunteja kertyy, luin jostain että todella yksitoikkoista yhden napin rämpyttämistä liki koko pelin, joka sai itseni vähän epäröimään
 
Erinomaiselta vaikuttaa peli itselleni muuten, mutta toki alkanut huolestuttamaan, että mitähän tästä loppujen lopuksi tulee, jos se parry on muka ihan välttämätön oppia. Ekaan bossiin mennessä, kun en ole kertaakaan tutoriaalin ulkopuolella saanut parrya onnistumaan ja tutoriaalissakin jouduin ihan helvetin monta kertaa yrittämään, ennen kuin kerran onnistui. En siis todellakaan KERTAAKAAN ole tutoriaalin ulkopuolella siinä onnistunut! Siitä huolimatta, että olen jatkuvasti yrittänyt sitä eri vihuja vastaan harjoitella. Tuntuu aivan mahdottomalta kyllä.

Onneksi toistaiseksi vihut ovat kuitenkin ihan perustorjunnoilla ja oikein ajoitetuilla hyökkäyksillä lopulta kaatuneet. Mutta jos tämä muka joku pakkoparrypeli on, niin sitten en tätä todennäköisesti pysty loppuun asti pelaamaan. Sekirossakin sain edes satunnaisesti parrya onnistumaan jo alkuvaiheessa, mutta en koskaan oppinut sitä kuitenkaan niin, että se useimmmiten onnistuisi, vaan tuntui aina, että olin enemmän tuurin varassa, joten hylkäsin siinä parryn käytön kokonaan. Siinäkin sentään olen päässyt yhtä valinnaista bossia sekä loppubossia lukuunottamatta kaikista taisteluista eteenpäin. Noita kahta taistelua en tosin edes jaksanut mennä yrittämään aivan kamalan työlään Father Owlin jälkeen.

Nyt ei joka tapauksessa sitä tuuriakaan tunnu olevan noissa Rise of the Roninin parry-ajoituksissa ollenkaan. Ja ihan helvetin pieni tuntuu olevan se aikaikkuna, että osuisi kohdalleen. Ihan mahdottomia nuo parry-mekaniikat ovat muutenkin olleet kaikissa peleissä itselleni. Aikoinaan se Metal Gear Revengeancen parry oli myös aivan mahdoton, kun siinäkin piti sitä tiettyä parrya joissakin kohdin käyttää. Ilmeisesti omat ominaisuuteni eivät vaan riitä tuollaisiin juttuihin peleissä. Onneksi kuitenkin tähän mennessä peleissä on päässyt yleensä muillakin keinoin eteenpäin kuin parrylla, vaikka jotkut parry-intoilijat herkästi muuta väittävätkin.
 
Viimeksi muokattu:
Erinomaiselta vaikuttaa peli itselleni muuten, mutta toki alkanut huolestuttamaan, että mitähän tästä loppujen lopuksi tulee, jos se parry on muka ihan välttämätön oppia. Ekaan bossiin mennessä, kun en ole kertaakaan tutoriaalin ulkopuolella saanut parrya onnistumaan ja tutoriaalissakin jouduin ihan helvetin monta kertaa yrittämään, ennen kuin kerran onnistui. En siis todellakaan KERTAAKAAN ole tutoriaalin ulkopuolella siinä onnistunut! Siitä huolimatta, että olen jatkuvasti yrittänyt sitä eri vihuja vastaan harjoitella. Tuntuu aivan mahdottomalta kyllä.

Onneksi toistaiseksi vihut ovat kuitenkin ihan perustorjunnoilla ja oikein ajoitetuilla hyökkäyksillä lopulta kaatuneet. Mutta jos tämä muka joku pakkoparrypeli on, niin sitten en tätä todennäköisesti pysty loppuun asti pelaamaan. Sekirossakin sain edes satunnaisesti parrya onnistumaan jo alkuvaiheessa, mutta en koskaan oppinut sitä kuitenkaan niin, että se useimmmiten onnistuisi, vaan tuntui aina, että olin enemmän tuurin varassa, joten hylkäsin siinä parryn käytön kokonaan. Siinäkin sentään olen päässyt yhtä valinnaista bossia sekä loppubossia lukuunottamatta kaikista taisteluista eteenpäin. Noita kahta taistelua en tosin edes jaksanut mennä yrittämään aivan kamalan työlään Father Owlin jälkeen.

Nyt ei joka tapauksessa sitä tuuriakaan tunnu olevan noissa Rise of the Roninin parry-ajoituksissa ollenkaan. Ja ihan helvetin pieni tuntuu olevan se aikaikkuna, että osuisi kohdalleen. Ihan mahdottomia nuo parry-mekaniikat ovat muutenkin olleet kaikissa peleissä itselleni. Aikoinaan se Metal Gear Revengeancen parry oli myös aivan mahdoton, kun siinäkin piti sitä tiettyä parrya joissakin kohdin käyttää. Ilmeisesti omat ominaisuuteni eivät vaan riitä tuollaisiin juttuihin peleissä. Onneksi kuitenkin tähän mennessä peleissä on päässyt yleensä muillakin keinoin eteenpäin kuin parrylla, vaikka jotkut parry-intoilijat herkästi muuta väittävätkin.
Joo aika tiukalta tuntuu tuo parryn aikaikkuna. Ja siitä puheenollen, itsellänikin oli aluksi erittäin paljon vaikeuksia parryn kanssa, mutta kun vaihdoin performance moden säteenseurantamoodiin nii johan alko parryja tulemaan :D en tiedä mitä magiaa tässä tapahtu, kai tuo vähän töks töks töksähtelevämpi ruudunpäivitys helpottaa oikein ajoittamista
 
itselläkin kävi perinteiset, että alku kangertelee ja sitten sitä vaan jotain naksahtaa kohalleen, sen yhden Rantin jälkeen siitä parrystä mulla ei ole enää ollut mitään vaikeuksia sen kanssa edes pelin vaikeimmalla tasolla, jotain klikkasi tosiaan, sitä vaan jotenkin oppii ja omaksuu miten peli toimii ja viholliset käyttäytyy, fightit kyllä vaikenee kokoajan. mutta samalla myöskin itse kehittyy. eli nyt jäis Rant:tti tekemättä boss Fighteista, ja jopa nautin niistä nykyään, jopa senkin verran että pelasin pääasissa tänään pelkästään Rise of the Ronia, prosentteja tasan 50% eli puolivälissä ollaan. meikällä on peleissä sillai että niin sanotut Light speed tempo bossit on se oma vahvuus et mitä nopeampi bossi, niin se helpompi se on itselle. kaikkein pahimmat bossit on itelle just sellaiset hidastempoiset, et nyt kun peli on ottanut sen Wo Long,Nioh vaihteen et bossi vetää hirveellä tahdilla comboja niin olen kuin kotonani.
 
Viimeksi muokattu:
Joo aika tiukalta tuntuu tuo parryn aikaikkuna. Ja siitä puheenollen, itsellänikin oli aluksi erittäin paljon vaikeuksia parryn kanssa, mutta kun vaihdoin performance moden säteenseurantamoodiin nii johan alko parryja tulemaan :D en tiedä mitä magiaa tässä tapahtu, kai tuo vähän töks töks töksähtelevämpi ruudunpäivitys helpottaa oikein ajoittamista
Nyt itsellänikin onnistui ensimmäisen kerran jopa KAKSI parrya putkeen! Sen jälkeen ei sitten enää ole ajoitusta löytynytkään, joten taisi vain aurinko paistaa tosi pienen hetken risukasaan… :D Pitäisiköhän tuota säteenseurantamoodia kokeilla?
 
Tuo parry on kyllä varsinkin siinä mielessä typerä juttu peleissä, että kun sen sitten joidenkin vihujen kohdalla luulee oppineensa, tuleekin vastaan sellaisia vihuja, joihin täytyy niiden ihme hidastettujen ja viivytettyjen liikkeiden takia hakea ihan eri ajoituksia. Juuri kun luulin Rise of the Roninissa saaneeni ainakin kohtalaisen tatsin tuohon parryyn, alkoi tulla sellaisia vihuja, joihin ei taas löydä millään ajoitusta.

Onneksi tässä on edelleen ainakin toistaiseksi toiminut sellainen Bloodbornen kaltainen semiagressiivinen hyökkääminen. Sopivasti sitten väistöä ja torjuntaa sekaan, niin on mennyt ihan ok tähän mennessä. Ja myös sniikaten sekä tuliaseilla ja jouskalla saa aika hyvin vihuja tapettua. Hemmetin hauskaa on kyllä RotR:in parissa ollut! Paitsi parrya treenatessa. Se on ollut edelleen yhtä paskaa kuin muissakin parryn sisältävistä peleissä.
 
Nyt on 25h takana, lvl 25 ja Chapter 2 juuri alkoi.

Tähän mennessä peli on kyllä ollut ihan huikeaa viihdettä ja harvoin tekee mieli koluta joka nurkka ja tehdä kaikki sivutehtävät ja hahmotehtävät mutta tässä on tullut tehtyä kaikki mitä löytyy.

Easy tasolla peli on tähän mennessä ollut helppoa poislukien bossit jotka vaatii kyllä paljon enemmän keskittymistä kuin perus vihut. Tosin tasan kerran olen tähän mennessä kuollut joten ei nyt puhuta mistää soulslike vaikeustasosta, todells anteeksiantava tällä tasolla varsinkin kun mennyt ilman niitä kahta helpotusta.

Peli antaa open worldille aikaa ja sitten kun on tarinan aika mennään putkessa eteenpäin. Siinä suhteessa tämä ei ole perus open world missä alueelta toiselle pääsee ihan vain kulkemalla maailmassa. Nyt kun pääsin chapter 2 olen ihan uudessa kartassa ja sinne ekalle alueelle pitää tavallaan mennä ajassa taakseppäin uuden ominaisuuden myötä joka antaa tehdä vanhoja tehtäviä ja päätöksiä uudestaan.

Tuli heti uusi mekaniikka mukaan tossa chapter 2 alussa, katsotaan miten se on tehty kun voi olla aika hit and miss yleensä peleissä.

Ainut isompi nipotuksen aihe on edelleen pelinsuorituskyky joka ei vastaa sen PS4 lookkia. Toivonkin että joskus saadaan PC versio ja voi sitten toisen rundin ottaa nauttien sulavasta kokemuksesta.
 
Tuo parry on kyllä varsinkin siinä mielessä typerä juttu peleissä, että kun sen sitten joidenkin vihujen kohdalla luulee oppineensa, tuleekin vastaan sellaisia vihuja, joihin täytyy niiden ihme hidastettujen ja viivytettyjen liikkeiden takia hakea ihan eri ajoituksia. Juuri kun luulin Rise of the Roninissa saaneeni ainakin kohtalaisen tatsin tuohon parryyn, alkoi tulla sellaisia vihuja, joihin ei taas löydä millään ajoitusta.
Nuo kyseiset "ihanuudet" on kyllä aina ärsyttäviä pelistä riippumatta. Taitaa olla myös Elden Ring ja soulsit saaneet näistä osansa jos oikein muistan ja juuri noiden kanssa on kiroillut varmasti eniten.

Ehkä se vaihtelua tuo siihen yksinkertaiseen reagointiin mutta ei tuo kyllä hauskaa ole että reaktiot eivät enää riitä vaan täytyy opetella ne tietyt liikkeet. Pahimmillaan se on sitten myös sitä että ne liikkeet saattaa alkaa jossain perusliikkeen muodossa ja/tai samanlaisena mutta sitten tuleekin se hiton pysähdys.

Rytmi- ja reagointi on kyllä omaan makuun parempi vaihtoehto vaikka tietysti nekin voivat olla haasteellisia toisille.
 
Team Ninjan paras peli pitkään aikaan.
No tästä oon samaa mieltä. Wo Long oli aika keskinkertainen/tynkä, mikä varsinkin Nioh 2:en jälkeen tuntui pettymykseltä. Voin sanoo tutoriaalin pelanneena, että laadukkaalta vaikuttaa. 105% varmuudella tuun tän läpäisemään. Normaalilla pelaan ja DD2 odottaa vuoroaan, kunhan vaan joskus sen ehdin alottaa. On kyllä hieno tiistai kun pääsee tätä pelaamaan ja vielä Disney+:n Shogunia kahtomaan.
 
Itsekin aloitin juuri chapter 2 ja peli maistuu koko ajan paremmin. Suurin osa ekan alueen oheishässäköistäkin tuli suoritettua hymyssä suin. Ihmetyttää vähän kriitikoiden yllättävän nuiva suhtautuminen tähän

Ja tosiaan shogun sopii mainiosti katselulistalle tämän kanssa
 
Itsekin aloitin juuri chapter 2 ja peli maistuu koko ajan paremmin. Suurin osa ekan alueen oheishässäköistäkin tuli suoritettua hymyssä suin. Ihmetyttää vähän kriitikoiden yllättävän nuiva suhtautuminen tähän

Ja tosiaan shogun sopii mainiosti katselulistalle tämän kanssa
koska se ei ole kokonaan souls pelit ja eikä tule muille se vaikuittaa myös arvosanoihin
menee itselläkin ostoon kyseinen peli
 
Ylös Bottom