Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Itsellä olisi ollut varmaan ensimmäisenä mielessä järkyttävä pettymys pelistä jos olisin itse tuon lopun ottanut ensimmäisellä kerralla. "Ai tämä olikin studion muiden 30 tunnin pelien sijaan 10 tunnin peli.
"
Itsellä ei ollut todellakaan tuossa vaiheessa 10h, koska jokaisen bossin kanssa oli ongelmia. Lähemmäksi varmaan lopussa oli 30h tai ainakin siltä tuntuiItsellä olisi ollut varmaan ensimmäisenä mielessä järkyttävä pettymys pelistä jos olisin itse tuon lopun ottanut ensimmäisellä kerralla. "Ai tämä olikin studion muiden 30 tunnin pelien sijaan 10 tunnin peli.
Tavallaan kun ajattelee, niin aika FromSoftware-tyylistä toimintaa mahdollistaa pelin lopetus ennen kuin on käytännössä puoliakaan nähnyt pelistä. On ne aika vekkuleita.
Toisen peluun jälkeen oli 95h.. Oli tämä sen verran haastava peli itselle, ja toisen peluun lopussa oli kyllä mahtava fiilis kun helposti pystyi potkimaan jokaista vihua perseelle eikä edes hiki tullut.
Juu ei todellakaan pääse lähellekään Soulsien ja Bornen tasoa. Tähän on kolme merkittävää syytä:
Todellakin pääsee ja täällä myös paras Frommin peli kevyellä erolla. Olisiko niin, että makuja on monia ja sinun luettelemasi ”ongelmat” eivät ole ongelmia ollenkaan jollekin muulle? Tunnelmasta voidaan myös olla aika montaa mieltä. Eihän se samanlainen tunnelmaltaan ole, kun vaikka BB mutta mitä sitten? Sen takia itse pidin Sekirosta eniten, kun siinä oli vähän sekoitettu jo aika väsynyttä Souls kaavaa ja tunnelmassakin oli haettu vähän jotain erilaista. Coop tai online puoli muutenkaan ei voisi vähempää kiinnostaa tämän tyyppisissä peleissä. Jopa ne pelaajien jättämät viestit joka nurkalla lähinnä häiritsee omaa pelaamista.
Tottakai makuja on erilaisia. Ja juuri siksi toinkin tähän toisenlaisen näkemyksen aikalailla stratosfääriin menneen hehkuttamisen vastapainoksi. Peli ei nimittäin ole läheskään kaikille Soulsborne-pelien faneille mikään mestariteos. Joillekin teistä toki on näin ja hyvä niin, mutta itse en taas oikein pitänyt siitä tavasta millä täällä kirjoitettiin siitä kuin Sekiro olisi Souls-faneille joku päivänselvä mestariteos ja jopa selvästi parempi peli kuin ne Fromsoftin pelit, jotka ovat myös monelle ne todelliset mestariteokset.
1. Kyllä tässä mielestäni on ihan hyvä tunnelma. Mukavan värikkäät ympäristöt tuovat oikeaa tunnelmaa. Ei ole aina niin pirun synkkää kaikki.
2. Ei muuten todellakaan ole Soulsit vain tuota, tai sitten olet vain itse päätynyt jostain syystä noin yksipuolisesti pelaamaan. Soulseissahan voi nimenomaan väistelyn lisäksi käyttää hyväkseen halutessaan kilpiä. Tai valita rohkeammin kahden käden otteen taktiikan. Tai voi valita itse asiassa ainakin itselleni usein tylsäksi käyvän meleen ja lähitaistelun vaihtoehdoksi magian (erilaisia magia-tyyppejäkin löytyy mielenkiintoa lisäämään) tai jousen hyödyntämisen. Jouset, aseet ylipäätään ja muutkin varusteet kun ovat myös aivan helvetisti monipuolisempia ja pidemmälle kehitettäviä kuin Sekirossa.
Torjunta ja parry ovat kaksi eri asiaa. Soulseissa juuri torjutaan paljonkin kilvellä. Mutta niissä riittää, että vaikkapa hieman ennakoit ja pidät torjunnan päällä iskun osuessa. Ajoituksen ei tarvitse olla täydellinen, kuten taas parryamisessa pitää olla. Haastavuus on peleissä usein toki itsellenikin hyvä juttu, mutta en kuitenkaan kaipaa sitä tuon kaltaisten rasittavien ja turhauttavien elementtien kautta mitä tuo jatkuvan tarkan ajoituksen parryaminen on. Pelaamisen pitää olla kuitenkin rentoutumisen mahdollistavaa myös näissä haastavissa peleissä.
Ei se toki ole ainoa tapa niitä pelata, mutta selkeästi paras. Kilvellä ei tee bosseja vastaan yhtään mitään, koska stamina loppuu vaan kesken pakosti. Jousella ei kerkiää taas tekemään mitään, mutta taikavoimat toimivat joitain bosseja vastaan hyvin. Mutta maagina on aika tylsä pelata. Kahden käden aseet on myös sitä ympyrän rämpyttämistä myös, mutta iskut pitää ajoittaa tarkemmin. Eli lyhyesti Soulseissa ei pärjää ellei osaa sitä rollaamista ja Bornessa se on pakollista koska ei mitään kilpiä ole
Itse asiassa Sekirossa nimenomaan juustossa löytyy. Ei vaan toimi yleensä vastaavat juustot kuin Soulsborneissa. Mutta esim. tiettyjen erityisliikkeiden spämmääminen tietyissä kohtaa sulattaa monen vihun posturen, kun tietää mikä juttu niihin toimii. Sitten vaan perään pari miekaniskua ja rinse and repeat.
Joo, pelin vikahan se toki on, että pelaaja etsii kaikki mahdolliset konstit huijata, kun ei itse vaan malta opetella kunnolla pelin uusia systeemeitä. Ja noitahan kannaa mainostaa helpotuksina peliä pelaaville. Noita vastaavia löytyy jokaisesta soulsbourne pelistä ja varmasti muistakin peleistä, kun vaan jaksaa etsiä mutta ei minua ainakaan kiinnosta pilata omaa pelikokemusta tommoisilla. Ennemmin jätän pelin kesken ja totean, etten ole tarpeeksi taitava, kun alan pelleilemään tollaisilla.
Sekiron miljöö vielä korostaa sitä miekalla parryamista.
Itse asiassa se on kyllä todellakin pelin ja pelisuunnittelun vika, jos nimenomaan bugeihin viittaavia juustoamismahdollisuuksia löytyy pilvin pimein. Ja niiden etsimiseen vaikuttaa juuri tuo typerän yksipuolinen pelimekaniikka, joka on siis pelkkää reaktiohippaa ja millisekunnin tarkkaa ajoituksen ja rytmin jatkuvaa hakemista.
Itselleni tuo jatkuva lähitaistelu on myös tylsä juttu. En jaksa sellaista peleissä kauaa. Mätkintäpelejä en esim. siitä syystä pelaa juuri lainkaan. Pelaan vain joitain kohtia Soulseissakin lähitaisteluna, ja erittäin mielelläni vaihtelen lähestymistapaa ja itse asiassa useimmin käytän kuitenkin loitsuja tai elementtivaikutuksella olevia jouskareita, kuin lähitaisteluaseita. Ja lähitaistelussakin haluan aseiden olevan enemmän raskasta vahinkoa aiheuttavia isoja aseita, joilla ei mennä niinkään siihen jatkuvaan reaktiohippaan, vaan enemmänt nimenomaan hieman taktisempaan oikean iskun paikan kyttäämiseen ja vihun houkuttelemiseen tekemään sen ensimmäisen liikkeen. .Olen ollut jo vuosia Souls-pelien suurkuluttaja ja kai niiden fanikin ja silti vasta Sekirossa tunsin että osaan oikeasti pelata. Se tosin tapahtui vasta ensimmäisen läpipeluun loppupuolella mutta sen jälkeinen pelikerta olikin ihan eri maasta.
Ymmärsin samalla miksi ilmeisen monet pelaavat Soulseissakin parryilla. Se on ihan hiton tyydyttävää ja siitä saa tunteen että on ihan hiton kova jätkä
Ja noin muutenkin minusta Sekirossa on jo isommin vaihtelua tai virkistävyyttä pelkästään hypyn olemassaolo sekä "grappling hook", jolla matkata paikasta toiseen. Onkin todella loistavaa että nyt saadaan Elden Ringissä Sekiron monipuolisuus liikkumisen ja yhteenottojen lähestymisen osalta mutta noin muutoin Soulsien monipuolisuus.
Minäkin nostan silti Sekiron kaikki Souls-pelien edelle. Ei sitä samaa fiilistä vain ole saanut muista. Ja sekin vielä että peli ei kenties olisi noussut muiden ylitse jos en olisi lopulta oppinut sitä pelaamaan kuten opin.
Ymmärrän kyllä että tarkkojen ajoitusten kanssa kikkailu ja hyökkäysten odottelu voi olla puuduttavaa pelaamista mutta yhtä lailla minulle on aina Soulsit olleet sitä että pitää kikkailla ajoitusten kanssa tavalla tai toisella. Ennen se oli sitä että osasi hyökätä kun oli vastustajan hyökkäyksissä sopiva väli ja rollata (tai ihan Souls-urani alussa nostaa kilpeä) oikealla hetkellä. Ajoitusta siis joka tapauksessa ja joku ulkopuolinen voisi yhtä lailla sanoa sitäkin odotteluksi ja puuduttavaksi, erityisesti kun usein se on sitä pikku hiljaa energiapalkin lyhentämistä.
Olen kyllä miettinyt että avautuisivatko Soulsitkin Bloodbornea myöten paremmin jos opettelisi niissäkin parryamisen jalon taidon? Ainakin se on aina mielestäni ollut todella siisti juttu kun se sattuu onnistumaan. Sekiro oli ainut näistä joka pakotti siihen ja kun sen lopulta opin, olin vain kiitollinen että se teki minulle niin
Ja mitä parryamisen tuskallisuuteen tulee: Kena on esimerkki pelistä jossa se on huonosti tehty. Tai kenties sekin vaatii sitten yhden kokonaisen pelikerran verran sisäänpääsyä? No, minusta silti tuntui että kyseisessä pelissä ne vihujen liikkeet olivat liian epämääräisiä parryttaa oikeassa kohtaa ja kenties se oikea aikakin oli todella tiukka. Yhä väitän että Kena vaikeimmalla on paljon vaikeampi kuin Sekiro tai mikään Souls koskaan
Joo, no noita juustoamosmahdollisuuksia löytyy pilvin pimein myös muista soulsborneista. Paskoja pelejä vissiin sitten nekin…
Tietenkin bugit ja hyävksikäytettävät "juustoamispaikat" on pelin vika mutta niiden käyttäminen on ihan pelkästään pelaajan valinta ja täten "vika". Minä käytän sellaisia ihan ongelmitta jos turhauttaa jokin pomo mutta vasta kun ns. "menee järki". Harvoin toisaalta menee mutta jos on koko peli kiinni enää yhdestä pomosta, jossa vaikka pitää kaikki onnistua täysin virheettä, niin mieluummin juustotan kuin yritän sadannen kerran uusiksi.
Minusta Sekiro on niitä harvoja Fromin Souls-genren pelejä, joissa on jokin yhteneväinen kunnon juoni. Muissa se on vain asioita, joita on tapahtunut ja asioiden taustoja. Sekirossahan ne asiat tapahtuu juuri siinä hetkessä sille pelaajalle tai tämä on muuten niitä todistamassa. Soulseissa on hahmoja, joilla on tarinoita, joita avataan tavaroiden kuvauksissa ja ties missä kryptisissä yhteyksissä mutta ei varsinaista punaista lankaa.
Itse asiassa ei tuo kyllä oikeaa miekkailua nimenomaan juurikaan muistuta. Ei miekkailu todellisuudessa ole tuollaista jatkuvaa ad/hd hakkaamista, mitä vihut Sekirossa harrastavat lähes järjestään. Jos haluaa pelata oikeasti realistisemmin miekkailua mallintavaa peliä, niin sitten kannattaa unohtaa Sekiro ja pelata Ghost of Tsushimaa. Siinä on sitä oikeanlaista otetta siihen mitä miekkailu todellisuudessa on. Muutenkin Ghost of Tsushima on paljon parempi ja mielenkiintoisempi peli kuin Sekiro. Sen kohdalla voin itsekin todeta kyseessä olevan mestariteoksen.
