Tähän pitää vähän tarttua sillä Sekirossa on 30 framen ikkuna (eli puoli sekuntia) saada deflecti osumaan oikein. Se ei siis vaadi ihan älytöntä tarkkuutta. Spämmäämällä blockkia se laskee 7 frameen, mutta sekin on aika ruhtinaallinen.
Minusta tuntui aina, kun opin pelaamaan, että Sekirossa parryt on luotettavia. Verraten varsinkin vaikkapa Kenaan, josta joku kirjoittelee näin:
"I think the parry window is about 10ms, but you don't really know which 10ms because every enemy has such inconsistent timing with their hits that it's a crap shoot. Don't bother unless they patch it and increase it, dodging is a thousand times more reliable."
Tuo epämääräisyys on juuri hyvä sana kuvaamaan omiakin tuntojani Kenan parissa. Oli jotenkin tosi vaikea saada se parry osumaan vaikka Sekirossa jyräili vastuksia sitten lopulta kun sitä oppi pelaamaan. Kenassa en tullut yhtä hyväksi ja jäi fiilis että ei pystykään tulemaan ellei peliä jollain tapaa muuteta.
Paljonko tuo 10 ms muuten on frameiksi muutettuna? Ei tuo toki ole kuin jonkun mutuilua toki mutta jos oletetaan sen olevan suunnilleen sen.
Enemmän Bloodborne vaati tarkuutta. Dodgella Bornessa on 11 iframea eli noin kolmasosa sekunnin ikkuna (koska 30fps). Vihollisilla on Sekirossa myös elämämittari joten Sekiroa ei ole pakko pelata pelkästään Posture mielessä.
Tältä minustakin tuntui. En ikinä päässyt Bloodbornen kanssa sinuiksi ja siksikään se ei omissa kirjoissa ole erityisen korkealla. Nimenomaan se taistelu tökki eikä koskaan käynyt sitä samaa kuin Sekirossa että olisin oppinut pelaamaan peliä ja olisi tullut sellainen fiilis että "nyt tämä sujuu!"
Olen kuitenkin siitä samaa mieltä, että Sekiro on rytmipeli ja mielestäni vaatii enemmän ulkoa opettelua. Itse myös pidän Sekiroa vaikeinpana ja maailma tai viholliset ei pääse Bornen tasolle.
Toisaalta eikös jokainen parryamista harjoittava peli sitten ole "rytmipeli"? Se on sitten eri asia miten hyvin se on toteutettu. Sekirossa esimerkillisesti, Kenassa vähän hämärästi ja esim. Parappa the Rapperissa ihan järkyttävän huonosti. Kun siis rytmiä vaativasta pelaamisesta siis on kyse.
Tarkkuus voi joltain osin olla jopa noin. Mutta silti Sekiro vaatii sitä jatkuvaa tarkkuutta enemmän. Nimenomaan tuo posturemittarin vähitellen ”jäähtyminen” tekee sen. Siis jos et ole agressiivinen tai saa niitä tarkkoja parryja riittävästi putkeen. Tämä on juuri itselleni Sekiroa eniten pilaava elementti. Eli nopeuteen ja tarkkuuteen pakotetaan enemmän pelin ehdoilla ja tietyllä tavalla. Jos et pelaa nimenomaan tuota posturemittaria ”syöden” ovat taistelut sitten kyllä todella pitkiä ja myös silloin turhauttavia.
Nyt vasta tajuan kunnolla mistä oikeastaan kritisoit. Eli siitä että taisteluissa tulee takapakkia jos ei pelaa tietyllä tavoin. Ymmärrän nyt paremmin kritiikkiäsi koska onhan se rasittavaa. Samalla tapaa kuin vaikka se että pieksää vaivoin jonkin pomon vain huomatakseen että sillä on toinen vaihe, joka on vielä pahempi. Tai että sillä on vielä kolmaskin ja kaikki nämä pitää mennä aika lailla täydellisesti. Terveiset taas Kenalta muuten
Bloodborne antaa pelaajalle enemmän kontrollia pelaamisen tavasta. Ja varsinkin antaa pelaajan rytmittää pelaamistaan enemmän omien lähtökohtiensa mukaan. Tämä on erittäin tärkeä asia peleissä minulle yleisestikin, joten ei ihme, ettei Sekiro ole minulle oikein kolahtanut. On siinäkin tietyt hetkensä, ja on siinä monella tapaa sitä Fromsoftin taattua laatua. Siltikään se ei pääse oikein miltään osin itselleni muiden Fromsoftin pelien tasolle. Bloodborne ja Dark Souls 3 ovat siis itselleni olleet ne parhaat Fromsoftin pelit, ja muutkin ovat olleet yleisesti loistavia pelikokemuksia.
Voisiko sanoa myös että Bloodborne antaa pelaajalle siis aikaa myös huolia pomotaiston keskellä koska ei ole mitään mittaria, mikä nousisi jos ei hyöki tasaiseen tahtiin?
Toisaalta on jännä että pidän niin paljon Bloodbornesta kun juuri se tuntui täysin samalta minulle mitä Sekiro sinulle. Että olisi koko ajan pitänyt olla aggressiivisempi ja Souls-kokemuksella ei tehnyt paljon mitään. Se ero vielä jäi että Sekiron opin ja päädyin sitä sen vuoksi rakastamaan mutta Bloodbornen kehuttu lisäri on yhä pelaamatta kun tosiaan ei innosta taas tapella sen pelin kanssa. Tekisi toisaalta mieli mutta toisaalta ei. Sinulla lienee saman tyylisiä fiilikset Sekirosta.