Sekiro: Shadows Die Twice

[Murdoc]

Itse asiassa ei tuo kyllä oikeaa miekkailua nimenomaan juurikaan muistuta. Ei miekkailu todellisuudessa ole tuollaista jatkuvaa ad/hd hakkaamista, mitä vihut Sekirossa harrastavat lähes järjestään. Jos haluaa pelata oikeasti realistisemmin miekkailua mallintavaa peliä, niin sitten kannattaa unohtaa Sekiro ja pelata Ghost of Tsushimaa. Siinä on sitä oikeanlaista otetta siihen mitä miekkailu todellisuudessa on. Muutenkin Ghost of Tsushima on paljon parempi ja mielenkiintoisempi peli kuin Sekiro. Sen kohdalla voin itsekin todeta kyseessä olevan mestariteoksen.

Sepä se, kun ei tuo mitään adhd hakkausta ole jos siihen malttaa vähä keskittyä ja koettaa opetella. Sanoisin, että suurin haaste Sekirossa varsinkin soulsbourne veteraanille on se, että on tavallaan lähtöpisteessä. Vanhat kikat ei enään toimi ja joutuu aloittamaan opettelun ns nollista niinkuin aikanaan ensimmäisen DS:n kanssa. Mutta jos tuohon opetteluun ei ole kärsivällisyyttä niin kesken jää aivan kuin ensimmäinen DS:kin.

Ghost of Tsushimaa tähän keskusteluun on turha vetää, on kuitenkin aivan erilainen peli Sekiroon verrattuna. Siitä sentään olen samaa mieltä, että myös siinä on hienosti tehty taistelu. Sen open world vain on niin kovin perinteistä samojen aktiviteettien toistoa ja vielä turhan pitkään. Mutta kuten sanoin, ei kuulu tämän ketjun aiheeseen.

 

[Ippenator]

Sepä se, kun ei tuo mitään adhd hakkausta ole jos siihen malttaa vähä keskittyä ja koettaa opetella. Sanoisin, että suurin haaste Sekirossa varsinkin soulsbourne veteraanille on se, että on tavallaan lähtöpisteessä. Vanhat kikat ei enään toimi ja joutuu aloittamaan opettelun ns nollista niinkuin aikanaan ensimmäisen DS:n kanssa. Mutta jos tuohon opetteluun ei ole kärsivällisyyttä niin kesken jää aivan kuin ensimmäinen DS:kin.

Ghost of Tsushimaa tähän keskusteluun on turha vetää, on kuitenkin aivan erilainen peli Sekiroon verrattuna. Siitä sentään olen samaa mieltä, että myös siinä on hienosti tehty taistelu. Sen open world vain on niin kovin perinteistä samojen aktiviteettien toistoa ja vielä turhan pitkään. Mutta kuten sanoin, ei kuulu tämän ketjun aiheeseen.

Niin, no kesken ei ennen Sekiroa ole jäänyt yksikään Soulsborne-peli, ja kaikki on erittäin hyvin kokemuksin siis pelattu läpi, ja opeteltu kärsivällisesti niiden niksejä. Jopa niinkin nopeatempoisen pelin, kuin Bloodbornen kohdalla ei tullut todellista turhautumista tai tylsistymistä, vaan se on itse asiassa minulle Dark Souls 3:n ohella Fromsoftin paras peli. Mutta siinä pystyikin väistelemään ja enemmän siltikin harkitsevuudella pärjäämään, vaikka olikin Sekiron ohella vaikein pelaamani Fromsoftin peli. Sekiro on todellakin minuun makuuni aivan liian puhtaasti nopeisiin reaktioihin ja jatkuvaan nopean ajoituksen rytmipelaamiseen perustuva peli, joka ei vain millään ole minulle nautinnollinen. Hienoa, jos sinusta ei ole vaikea, ja pystyy oppimaan kyseisen pelaamisen tavan pelata. Itselläni ei ole varsinaisesti siitäkään kyse, ettenkö kovalla puurtamisella voi jollain lailla tuollaista pelaamistakin oppia. Mutta se ei siltikään ole nautinnollista, vaan se on liian monotonista ja hermojani rasittavaa. Tuon kaltaisella mekaniikalla tehty peli ei vain ole minulle. Aivan samaan tapaan kuin ei ollut esim. seuraavan videon tehneelle kaverille.

 

[Ananas]

Mun mielestä Sekiron vahvuus on se, että taistelussa tehokkain tapa on olla aggressiivinen. Jos et deflectaa, nii lyöt ja vaikka vastustaja torjuisi sun iskut niin hyökkäämällä kasvatat niiden posturea ja aina voit edistää taistelua.

Dark Soulsseissa monet viholliset on parasta hoitaa niin, että odotat niiden tekevän jotain. Eli pelissä on paljon odottelua. Varsinkin jos pelaa kilvellä.

 

[Ippenator]

Mun mielestä Sekiron vahvuus on se, että taistelussa tehokkain tapa on olla aggressiivinen. Jos et deflectaa, nii lyöt ja vaikka vastustaja torjuisi sun iskut niin hyökkäämällä kasvatat niiden posturea ja aina voit edistää taistelua.

Dark Soulsseissa monet viholliset on parasta hoitaa niin, että odotat niiden tekevän jotain. Eli pelissä on paljon odottelua. Varsinkin jos pelaa kilvellä.

Tuosta juuri itse pidän Dark Soulseissa. Toki siitä huolimatta nautin kylläkin myös erittäin paljon Bloodbornen nopeatempoisesta ja aggressiivisesta taistelusta. Miksikö siitä nautin, mutta Sekirosta en? No suurin syy on juuri tuo Sekiron pahuksen posture-mittari, joka pakottaa koko ajan hakemaan sitä täydellistä ajoitusta kerta toisensa perään, jos haluat puhtaasti miekkailemalla päihittää vihun. Jos alat väistelemään ja odottelemaan tai et saa parryn ajoitusta tehtyä tarpeeksi usein juuri oikeaan aikaan, se vihun posturemittari alkaa laskea ja alat menettää mahdollisuutesi. Eli peli pakottaa sinut tiettyyn tapaan pelata ja toimimaan aggressiivisesti silloinkin, kun et halua tai jaksa niin tehdä.

Bloodbornessa ei rankaista siitä, että menet hetkeksi pakoon vihua ja väistelet sitä ja vaikkapa muutat lähestymistapaasi kesken taistelun. Ja siinä palkitaan mielestäni paljon mielekkäämmin aggressiivisuudesta, kun hyökkäämällä heti vihollisen kimppuun juuri iskun otettuasi vastaan, voit vielä saada itsellesi takaisin jo menettämiäsi hipareita. Jos siis toimit riittävän nopeasti vihollisen iskun perään. Ja toiseksi, Bloodborne ei vaadi läheskään niin paljon tarkkuutta ja ajoitusta kuin Sekiro vaatii lähes jatkuvasti taistelussa. Bloodbornessa voin paremmin itse rytmittää sen miten haluan taistella. Siitä nimenomaan pidän peleissä, en siitä pakotetusta rytmistä, jota Sekiro hieroo naamalle jatkuvasti.

 

[Ananas]

Ja toiseksi, Bloodborne ei vaadi läheskään niin paljon tarkkuutta ja ajoitusta kuin Sekiro vaatii lähes jatkuvasti taistelussa. Bloodbornessa voin paremmin itse rytmittää sen miten haluan taistella. Siitä nimenomaan pidän peleissä, en siitä pakotetusta rytmistä, jota Sekiro hieroo naamalle jatkuvasti.

Tähän pitää vähän tarttua sillä Sekirossa on 30 framen ikkuna (eli puoli sekuntia) saada deflecti osumaan oikein. Se ei siis vaadi ihan älytöntä tarkkuutta. Spämmäämällä blockkia se laskee 7 frameen, mutta sekin on aika ruhtinaallinen. Tähän pitää myös mainita, että Bloodborne menee itsellä helposti ykköseksi Soulsborneista.

 

[Ippenator]

Tähän pitää vähän tarttua sillä Sekirossa on 30 framen ikkuna (eli puoli sekuntia) saada deflecti osumaan oikein. Se ei siis vaadi ihan älytöntä tarkkuutta. Spämmäämällä blockkia se laskee 7 frameen, mutta sekin on aika ruhtinaallinen. Tähän pitää myös mainita, että Bloodborne menee itsellä helposti ykköseksi Soulsborneista.

Itselleni tuo on jo varsin kova tarkkuus, ja vaatii aikamoista pinnistelyä, että pysyy koko ajan niin skarppina, että saisi noita riittävästi onnistumaan putkeen. Mahdollista kyllä itsellenikin, mutta tuon posturemittarin vähitellen tapahtuvan nollautumisen ja itselleni varsin vaativan ajoittamisen tarpeen takia johtaa kuitenkin siihen liian pakotettuun ja rasittavaan pelikokemukseen, josta en sitten juuri Sekiron taisteluissa pysty nauttimaan. Bloodbornen taistelut ovat silkkaa onnea ja auvoa tuohon verrattuna, vaikka ovatkin usein kutkuttavan haasteellisia. Mutta vain paljon mielekkäämmällä ja vähemmän rasittavalla tavalla. Näin siis nimenomaan itselläni.

 

[Ananas]

Itselleni tuo on jo varsin kova tarkkuus, ja vaatii aikamoista pinnistelyä, että pysyy koko ajan niin skarppina, että saisi noita riittävästi onnistumaan putkeen. Mahdollista kyllä itsellenikin, mutta tuon posturemittarin vähitellen tapahtuvan nollautumisen ja itselleni varsin vaativan ajoittamisen tarpeen takia johtaa kuitenkin siihen liian pakotettuun ja rasittavaan pelikokemukseen, josta en sitten juuri Sekiron taisteluissa pysty nauttimaan. Bloodborne taistelut ovat silkkaa onnea ja auvoa tuohon verrattuna, vaikka ovatkin usein kutkuttavan haasteellisia. Mutta vain paljon mielekkäämmällä ja vähemmän rasittavalla tavalla. Näin siis nimenomaan itselläni.

Enemmän Bloodborne vaati tarkuutta. Dodgella Bornessa on 11 iframea eli noin kolmasosa sekunnin ikkuna (koska 30fps). Vihollisilla on Sekirossa myös elämämittari joten Sekiroa ei ole pakko pelata pelkästään Posture mielessä.

Olen kuitenkin siitä samaa mieltä, että Sekiro on rytmipeli ja mielestäni vaatii enemmän ulkoa opettelua. Itse myös pidän Sekiroa vaikeinpana ja maailma tai viholliset ei pääse Bornen tasolle.

 

[Murdoc]

Niin, no kesken ei ennen Sekiroa ole jäänyt yksikään Soulsborne-peli, ja kaikki on erittäin hyvin kokemuksin siis pelattu läpi, ja opeteltu kärsivällisesti niiden niksejä. Jopa niinkin nopeatempoisen pelin, kuin Bloodbornen kohdalla ei tullut todellista turhautumista tai tylsistymistä, vaan se on itse asiassa minulle Dark Souls 3:n ohella Fromsoftin paras peli. Mutta siinä pystyikin väistelemään ja enemmän siltikin harkitsevuudella pärjäämään, vaikka olikin Sekiron ohella vaikein pelaamani Fromsoftin peli. Sekiro on todellakin minuun makuuni aivan liian puhtaasti nopeisiin reaktioihin ja jatkuvaan nopean ajoituksen rytmipelaamiseen perustuva peli, joka ei vain millään ole minulle nautinnollinen. Hienoa, jos sinusta ei ole vaikea, ja pystyy oppimaan kyseisen pelaamisen tavan pelata. Itselläni ei ole varsinaisesti siitäkään kyse, ettenkö kovalla puurtamisella voi jollain lailla tuollaista pelaamistakin oppia. Mutta se ei siltikään ole nautinnollista, vaan se on liian monotonista ja hermojani rasittavaa. Tuon kaltaisella mekaniikalla tehty peli ei vain ole minulle. Aivan samaan tapaan kuin ei ollut esim. seuraavan videon tehneelle kaverille.

Siis ihanko oikeasti Sterlingin videon pastesit väitteidesi tueksi. Ehkä rasittavin ja surkein arvostelija kenet tiedät. Ei ihmekkään, ettei olla alkuunkaan samaa mieltä tästä pelistä.

 

[Ippenator]

Enemmän Bloodborne vaati tarkuutta. Dodgella Bornessa on 11 iframea eli noin kolmasosa sekunnin ikkuna (koska 30fps). Vihollisilla on Sekirossa myös elämämittari joten Sekiroa ei ole pakko pelata pelkästään Posture mielessä.

Olen kuitenkin siitä samaa mieltä, että Sekiro on rytmipeli ja mielestäni vaatii enemmän ulkoa opettelua. Itse myös pidän Sekiroa vaikeinpana ja maailma tai viholliset ei pääse Bornen tasolle.

Tarkkuus voi joltain osin olla jopa noin. Mutta silti Sekiro vaatii sitä jatkuvaa tarkkuutta enemmän. Nimenomaan tuo posturemittarin vähitellen ”jäähtyminen” tekee sen. Siis jos et ole agressiivinen tai saa niitä tarkkoja parryja riittävästi putkeen. Tämä on juuri itselleni Sekiroa eniten pilaava elementti. Eli nopeuteen ja tarkkuuteen pakotetaan enemmän pelin ehdoilla ja tietyllä tavalla. Jos et pelaa nimenomaan tuota posturemittaria ”syöden” ovat taistelut sitten kyllä todella pitkiä ja myös silloin turhauttavia.

Bloodborne antaa pelaajalle enemmän kontrollia pelaamisen tavasta. Ja varsinkin antaa pelaajan rytmittää pelaamistaan enemmän omien lähtökohtiensa mukaan. Tämä on erittäin tärkeä asia peleissä minulle yleisestikin, joten ei ihme, ettei Sekiro ole minulle oikein kolahtanut. On siinäkin tietyt hetkensä, ja on siinä monella tapaa sitä Fromsoftin taattua laatua. Siltikään se ei pääse oikein miltään osin itselleni muiden Fromsoftin pelien tasolle. Bloodborne ja Dark Souls 3 ovat siis itselleni olleet ne parhaat Fromsoftin pelit, ja muutkin ovat olleet yleisesti loistavia pelikokemuksia.

 

[Ananas]

Tarkkuus voi joltain osin olla jopa noin. Mutta silti Sekiro vaatii sitä jatkuvaa tarkkuutta enemmän. Nimenomaan tuo posturemittarin vähitellen ”jäähtyminen” tekee sen. Siis jos et ole agressiivinen tai saa niitä tarkkoja parryja riittävästi putkeen. Tämä on juuri itselleni Sekiroa eniten pilaava elementti. Eli nopeuteen ja tarkkuuteen pakotetaan enemmän pelin ehdoilla ja tietyllä tavalla. Jos et pelaa nimenomaan tuota posturemittaria ”syöden” ovat taistelut sitten kyllä todella pitkiä ja myös silloin turhauttavia.

Bloodborne antaa pelaajalle enemmän kontrollia pelaamisen tavasta. Ja varsinkin antaa pelaajan rytmittää pelaamistaan enemmän omien lähtökohtiensa mukaan. Tämä on erittäin tärkeä asia peleissä minulle yleisestikin, joten ei ihme, ettei Sekiro ole minulle oikein kolahtanut. On siinäkin tietyt hetkensä, ja on siinä monella tapaa sitä Fromsoftin taattua laatua. Siltikään se ei pääse oikein miltään osin itselleni muiden Fromsoftin pelien tasolle. Bloodborne ja Dark Souls 3 ovat siis itselleni olleet ne parhaat Fromsoftin pelit, ja muutkin ovat olleet yleisesti loistavia pelikokemuksia.

Juu sulla on hyviä pointteja ja monilta osin olenkin samaa mieltä.

 

[Hulikopteri]

Tarkkuus voi joltain osin olla jopa noin. Mutta silti Sekiro vaatii sitä jatkuvaa tarkkuutta enemmän. Nimenomaan tuo posturemittarin vähitellen ”jäähtyminen” tekee sen. Siis jos et ole agressiivinen tai saa niitä tarkkoja parryja riittävästi putkeen. Tämä on juuri itselleni Sekiroa eniten pilaava elementti. Eli nopeuteen ja tarkkuuteen pakotetaan enemmän pelin ehdoilla ja tietyllä tavalla. Bloodborne antaa pelaajalle enemmän kontrollia pelaamisen tavasta. Ja varsinkin antaa pelaajan rytmittää pelaamistaan enemmän omien lähtökohtiensa mukaan. Tämä on erittäin tärkeä asia peleissä minulle yleisestikin, joten ei ihme, ettei Sekiro ole minulle oikein kolahtanut. On siinäkin tietyt hetkensä, ja on siinä monella tapaa sitä Fromsoftin taattua laatua. Siltikään se ei pääse oikein miltään osin itselleni muiden Fromsoftin pelien tasolle. Bloodborne ja Dark Souls 3 ovat siis itselleni olleet ne parhaat Fromsoftin pelit, ja muutkin ovat olleet yleisesti loistavia pelikokemuksia.

Bloodbornessa ei ole sen enempää tapoja pelata kuin tässäkään. Siinäkin pelaajan on vain pakko opetella rollaus. Parryaminen auttaa siinäkin suuresti, vaikkei se niin pakollista ole. Soulseissa on tosiaan enemmän tapoja pelata, mutta eriasia onko muut buildit kannattavia kuin joko rollauspämmi buildi tai maagibuildi. Esimerkiksi pelkällä strenght buildilla joka blokkaa niin ei tee yhtään mitään.

Tässä Sekirossa puolestaan kuin jossain ylempänä sanottiin, niin kun peliin pääsee sisälle niin ei se ole tosiaan pelkkää ADHD huitomista. Tai voi niinkin pelata, mutta sillä tekee pelin itselleen turhan vaikeaksi.

 

[Ippenator]

Bloodbornessa ei ole sen enempää tapoja pelata kuin tässäkään. Siinäkin pelaajan on vain pakko opetella rollaus. Parryaminen auttaa siinäkin suuresti, vaikkei se niin pakollista ole. Soulseissa on tosiaan enemmän tapoja pelata, mutta eriasia onko muut buildit kannattavia kuin joko rollauspämmi buildi tai maagibuildi. Esimerkiksi pelkällä strenght buildilla joka blokkaa niin ei tee yhtään mitään.

Tässä Sekirossa puolestaan kuin jossain ylempänä sanottiin, niin kun peliin pääsee sisälle niin ei se ole tosiaan pelkkää ADHD huitomista. Tai voi niinkin pelata, mutta sillä tekee pelin itselleen turhan vaikeaksi.

Todellakin voi pelata blokkausbuildillakin bosseja Soulseissa. Se vaatii toki oikeanlaisen buildin. Pitää satsata hyvään armoriin ja erittäin jykevään kilpeen. Ja pitää olla sitten myös todella paljon leveliä staminassa. Itse olen nimenomaan noinkin pelaamalla pelannut Souls-pelejä läpi. Takuuvarmasti onnistuu, mutta vaatii myös satsausta ja grindausta. Se ei sinänsä minua haittaa, jos se palkinto sitä kauttakin on mahdollista.

Ja edelleen se pointtini on, että vastaavasti esim. Bloodborne ei pakota pelin rytmitystä juurikaan, vaikka sinänsä onkin nopeatempoinen peli, hieman Sekiron tapaan. Siinä voin kuitenkin vaikkapa pakoilla vihuja jonkin aikaa, jos haluan hengähtää ja vaikka kesken taistelun miettiä uudelleen lähestymistapaani. Sekirossa en voi luontevasti näin tehdä pidentämättä ja hankaloittamassa taistelua todella merkittävästi, koska jo saavutettu posturen ”syönti” nollautuu, jos en pidä sitä tarpeeksi yllä. Ja jos ei etene nimenomaan posturemittarin kautta, niin sitten taisteluista tulee todella pitkiä ja turhauttavia, koska bosseilla on niin pelatessa valtavat hiparimittarit, joihin pystyy nimenomaan vaikuttamaan nopeuttavasti tuon posturemittarin täyttämisen kautta.

 

[Murdoc]

Todellakin voi pelata blokkausbuildillakin bosseja Soulseissa. Se vaatii toki oikeanlaisen buildin. Pitää satsata hyvään armoriin ja erittäin jykevään kilpeen. Ja pitää olla sitten myös todella paljon leveliä staminassa. Itse olen nimenomaan noinkin pelaamalla pelannut Souls-pelejä läpi. Takuuvarmasti onnistuu, mutta vaatii myös satsausta ja grindausta. Se ei sinänsä minua haittaa, jos se palkinto sitä kauttakin on mahdollista.

Ja edelleen se pointtini on, että vastaavasti esim. Bloodborne ei pakota pelin rytmitystä juurikaan, vaikka sinänsä onkin nopeatempoinen peli, hieman Sekiron tapaan. Siinä voin kuitenkin vaikkapa pakoilla vihuja jonkin aikaa, jos haluan hengähtää ja vaikka kesken taistelun miettiä uudelleen lähestymistapaani. Sekirossa en voi luontevasti näin tehdä pidentämättä taistelua todella merkittävästi, koska jo saavutettu posturen ”syönti” nollautuu, jos en pidä sitä tarpeeksi yllä. Ja jos ei etene nimenomaan posturemittarin kautta, niin sitten taisteluista tulee todella pitkiä ja turhauttavia, koska bosseilla on niin pelatessa valtavat hiparimittarit, joihin pystyy nimenomaan vaikuttamaan nopeuttavasti tuon posturemittarin täyttämisen kautta.

Toisaalta Sekirossa tuon posturen saa vastaavasti vaikka nollasta tosi nopeasti tappiin, joten ei tuo posturen nollautuminen mitenkään merkittävästi taistelua pidennä. Yhtälailla voi ja kannattaa myös Sekirossa vetäytyä, ottaa happea ja kokeilla uudelleen. Ja tämä, että Sekiro vaatii aggressiivisemman lähestymistavan on nimenomaan virkistävää muiden soulsbourne pelien jälkeen. Lisäksi Sekirossa oli myös bosseja, jotka oli parempi päihittää väistelemällä, kun suojaamalla tai parryttamalla. Ja BB tuo parrytys oli aivan järjettömän paljon armottomampaa, kun Sekirossa, ei sitä tullut kyllä koskaan kunnolla opittua vaikka Sekirossa sen oppi suht nopsaa heti pelin alkuvaiheilla. BB:ssä sitten mentiin rollailemalla kaikki taistot suurimmalta osin. Ei kyllä mitenkään pysty allekirjoittamaan, että eteenkään BB olisi sen monipuolisempi taistelultaan, kun Sekiro. Muut soulsit saattaa jonkin verran ollakin mutta kyllä niissäkin vain se hallitsevin taktiikka on se rollailu vihun ympärillä.

 

[shamaniac]

Tähän pitää vähän tarttua sillä Sekirossa on 30 framen ikkuna (eli puoli sekuntia) saada deflecti osumaan oikein. Se ei siis vaadi ihan älytöntä tarkkuutta. Spämmäämällä blockkia se laskee 7 frameen, mutta sekin on aika ruhtinaallinen.

Minusta tuntui aina, kun opin pelaamaan, että Sekirossa parryt on luotettavia. Verraten varsinkin vaikkapa Kenaan, josta joku kirjoittelee näin:

"I think the parry window is about 10ms, but you don't really know which 10ms because every enemy has such inconsistent timing with their hits that it's a crap shoot. Don't bother unless they patch it and increase it, dodging is a thousand times more reliable."

Tuo epämääräisyys on juuri hyvä sana kuvaamaan omiakin tuntojani Kenan parissa. Oli jotenkin tosi vaikea saada se parry osumaan vaikka Sekirossa jyräili vastuksia sitten lopulta kun sitä oppi pelaamaan. Kenassa en tullut yhtä hyväksi ja jäi fiilis että ei pystykään tulemaan ellei peliä jollain tapaa muuteta.

Paljonko tuo 10 ms muuten on frameiksi muutettuna? Ei tuo toki ole kuin jonkun mutuilua toki mutta jos oletetaan sen olevan suunnilleen sen.

Enemmän Bloodborne vaati tarkuutta. Dodgella Bornessa on 11 iframea eli noin kolmasosa sekunnin ikkuna (koska 30fps). Vihollisilla on Sekirossa myös elämämittari joten Sekiroa ei ole pakko pelata pelkästään Posture mielessä.

Tältä minustakin tuntui. En ikinä päässyt Bloodbornen kanssa sinuiksi ja siksikään se ei omissa kirjoissa ole erityisen korkealla. Nimenomaan se taistelu tökki eikä koskaan käynyt sitä samaa kuin Sekirossa että olisin oppinut pelaamaan peliä ja olisi tullut sellainen fiilis että "nyt tämä sujuu!"

Olen kuitenkin siitä samaa mieltä, että Sekiro on rytmipeli ja mielestäni vaatii enemmän ulkoa opettelua. Itse myös pidän Sekiroa vaikeinpana ja maailma tai viholliset ei pääse Bornen tasolle.

Toisaalta eikös jokainen parryamista harjoittava peli sitten ole "rytmipeli"? Se on sitten eri asia miten hyvin se on toteutettu. Sekirossa esimerkillisesti, Kenassa vähän hämärästi ja esim. Parappa the Rapperissa ihan järkyttävän huonosti. Kun siis rytmiä vaativasta pelaamisesta siis on kyse.

Tarkkuus voi joltain osin olla jopa noin. Mutta silti Sekiro vaatii sitä jatkuvaa tarkkuutta enemmän. Nimenomaan tuo posturemittarin vähitellen ”jäähtyminen” tekee sen. Siis jos et ole agressiivinen tai saa niitä tarkkoja parryja riittävästi putkeen. Tämä on juuri itselleni Sekiroa eniten pilaava elementti. Eli nopeuteen ja tarkkuuteen pakotetaan enemmän pelin ehdoilla ja tietyllä tavalla. Jos et pelaa nimenomaan tuota posturemittaria ”syöden” ovat taistelut sitten kyllä todella pitkiä ja myös silloin turhauttavia.

Nyt vasta tajuan kunnolla mistä oikeastaan kritisoit. Eli siitä että taisteluissa tulee takapakkia jos ei pelaa tietyllä tavoin. Ymmärrän nyt paremmin kritiikkiäsi koska onhan se rasittavaa. Samalla tapaa kuin vaikka se että pieksää vaivoin jonkin pomon vain huomatakseen että sillä on toinen vaihe, joka on vielä pahempi. Tai että sillä on vielä kolmaskin ja kaikki nämä pitää mennä aika lailla täydellisesti. Terveiset taas Kenalta muuten

Bloodborne antaa pelaajalle enemmän kontrollia pelaamisen tavasta. Ja varsinkin antaa pelaajan rytmittää pelaamistaan enemmän omien lähtökohtiensa mukaan. Tämä on erittäin tärkeä asia peleissä minulle yleisestikin, joten ei ihme, ettei Sekiro ole minulle oikein kolahtanut. On siinäkin tietyt hetkensä, ja on siinä monella tapaa sitä Fromsoftin taattua laatua. Siltikään se ei pääse oikein miltään osin itselleni muiden Fromsoftin pelien tasolle. Bloodborne ja Dark Souls 3 ovat siis itselleni olleet ne parhaat Fromsoftin pelit, ja muutkin ovat olleet yleisesti loistavia pelikokemuksia.

Voisiko sanoa myös että Bloodborne antaa pelaajalle siis aikaa myös huolia pomotaiston keskellä koska ei ole mitään mittaria, mikä nousisi jos ei hyöki tasaiseen tahtiin?

Toisaalta on jännä että pidän niin paljon Bloodbornesta kun juuri se tuntui täysin samalta minulle mitä Sekiro sinulle. Että olisi koko ajan pitänyt olla aggressiivisempi ja Souls-kokemuksella ei tehnyt paljon mitään. Se ero vielä jäi että Sekiron opin ja päädyin sitä sen vuoksi rakastamaan mutta Bloodbornen kehuttu lisäri on yhä pelaamatta kun tosiaan ei innosta taas tapella sen pelin kanssa. Tekisi toisaalta mieli mutta toisaalta ei. Sinulla lienee saman tyylisiä fiilikset Sekirosta.

 

[TT-2k]

Paljonko tuo 10 ms muuten on frameiksi muutettuna? Ei tuo toki ole kuin jonkun mutuilua toki mutta jos oletetaan sen olevan suunnilleen sen.

30 fps -pelissä yksi frame on 33,33 millisekuntia, ja 60 ruudulla rullatessa 16,67 ms. Joten 10 millisekuntia ei voi mitenkään pitää paikkaansa, koska se olisi alle yhden framen.

 

[Hulikopteri]

Todellakin voi pelata blokkausbuildillakin bosseja Soulseissa. Se vaatii toki oikeanlaisen buildin. Pitää satsata hyvään armoriin ja erittäin jykevään kilpeen. Ja pitää olla sitten myös todella paljon leveliä staminassa. Itse olen nimenomaan noinkin pelaamalla pelannut Souls-pelejä läpi. Takuuvarmasti onnistuu, mutta vaatii myös satsausta ja grindausta. Se ei sinänsä minua haittaa, jos se palkinto sitä kauttakin on mahdollista.

Ja edelleen se pointtini on, että vastaavasti esim. Bloodborne ei pakota pelin rytmitystä juurikaan, vaikka sinänsä onkin nopeatempoinen peli, hieman Sekiron tapaan. Siinä voin kuitenkin vaikkapa pakoilla vihuja jonkin aikaa, jos haluan hengähtää ja vaikka kesken taistelun miettiä uudelleen lähestymistapaani. Sekirossa en voi luontevasti näin tehdä pidentämättä ja hankaloittamassa taistelua todella merkittävästi, koska jo saavutettu posturen ”syönti” nollautuu, jos en pidä sitä tarpeeksi yllä. Ja jos ei etene nimenomaan posturemittarin kautta, niin sitten taisteluista tulee todella pitkiä ja turhauttavia, koska bosseilla on niin pelatessa valtavat hiparimittarit, joihin pystyy nimenomaan vaikuttamaan nopeuttavasti tuon posturemittarin täyttämisen kautta.

Noh, loppupään tai dlc:n bossit ovat varmaan DS3:ssa olleet sinulle mielenkiintoisia jos blokkibuildilla olet ne voittanut. Ykkösessä ja kakkosessa bossit eivät olleet niin haastavia, joten kai sitä kovalla farmilla sai varmaan hyvän blokkibuildin. Mutta voin kuvitella että on haastavaa kun blokkiminen vie paljon staminaa ja usein bossit staggeroi sut aikalailla huolella kun Stamina on vähissä.. Väitän edelleen että rollispämmi Bossin ympärillä on paras taktiikka kaikissa Fromin peleissä paitsi Sekirossa.

Voi tosiaan Sekirossa pakoilla eikä se pitkitä taisteluita jos peliä pelaa oikein. Sekirossa on myös aika helppoa mennä sniikkien kohtia läpi. Bosseissa onneksi peli kuitenkin pakottaa taistelemaan.

Ehkä suurin mielipiteitä jakava asia on, että tykkääkö Sekiron tyylistä. Tosiaan tässä on vain pakko oppia taistelemaan, oikotietä voittoon ei vain ole.

 

[Subi]

Noh, loppupään tai dlc:n bossit ovat varmaan DS3:ssa olleet sinulle mielenkiintoisia jos blokkibuildilla olet ne voittanut. Ykkösessä ja kakkosessa bossit eivät olleet niin haastavia, joten kai sitä kovalla farmilla sai varmaan hyvän blokkibuildin. Mutta voin kuvitella että on haastavaa kun blokkiminen vie paljon staminaa ja usein bossit staggeroi sut aikalailla huolella kun Stamina on vähissä.. Väitän edelleen että rollispämmi Bossin ympärillä on paras taktiikka kaikissa Fromin peleissä paitsi Sekirossa.

Voi tosiaan Sekirossa pakoilla eikä se pitkitä taisteluita jos peliä pelaa oikein. Sekirossa on myös aika helppoa mennä sniikkien kohtia läpi. Bosseissa onneksi peli kuitenkin pakottaa taistelemaan.

Ehkä suurin mielipiteitä jakava asia on, että tykkääkö Sekiron tyylistä. Tosiaan tässä on vain pakko oppia taistelemaan, oikotietä voittoon ei vain ole.

Vaikka suurin osa buildeista toki nojautuu rollaamiseen niin kyllä tankki buildit ovat ihan vaihtoehto siinä kuin muutkin. Oikeilla varusteilla saa mm. DS3 yli minuutiksi kerrallaan 100% stabilityn kilpeen eli blokkaaminen ei syö staminaa ollenkaan.

Komppaan Ippeä siinä, että Sekiro todellakin pakottaa tiettyyn pelityyliin mitä vain hieman voi varioida erilaisilla kyvyillä. Itse siitä tykkäsin ja ihan 10/10 peli omaan makuun, mutta ymmärrän hyvin ettei se todellakaan iske kaikkiin samalla tavalla. Kaikkien pelien ei tarvitse olla samanlaisia eikä kaikkien tarvitse tykätä kaikista.

Ja vaikka Soulseissa varsinkin bosseissa pääosin väistellään rollaamalla niin antaa se kuitenkin mahdollisuuden niissä siis myös kilven kanssa pelaamiseen ja parryyn (muutamat bossit nyt ainakin). Ylipäätään ne antavat paljon eri tapoja pelaamiseen eikä pelkästään mekaniikan puolesta vaan myös mm. tempon. Elden Ring jatkanee samoilla linjoilla ja avoimuudellaan vie sitä varmaan vielä eteenpäin.

 

[shamaniac]

30 fps -pelissä yksi frame on 33,33 millisekuntia, ja 60 ruudulla rullatessa 16,67 ms. Joten 10 millisekuntia ei voi mitenkään pitää paikkaansa, koska se olisi alle yhden framen.

Joo, olikin vähän fiilis että se kirjoitus oli liioiteltu vaikka en itse osannut/jaksanut alkaa laskemaan että paljonko se frameissa olisi. Kai tyypin tarkoitus oli kuitenkin sanoa että Kenassa parryjen aikaikkuna on pienempi, miltä se minustakin tuntuu. Toisaalta koska vihollisten liikkeissä (tai jossain joka tapauksessa) tuntuu olevan jotain epämääräisyyttä, niin voihan se olla jotain samaakin kuin verrokeissa.

 

[m_vierimaa]

Sekiro aiheutti aluksi melkoista hammastenkiristelyä ja meinasin jo luovuttaakkin kun onlinen puuttuminen sai urakan tuntumaan liki mahdottomalta.

Kun opin blokin siinä katolla tapahtuvassa taistelussa, ja etenkin father owlin kanssa liki täydellisesti, peli kasvoikin äkkiä yhdeksi Soulsborne sarjan parhaista, vaikka virallisesti From ei kai Sekiroa sarjaan laskekkaan.

Loppu olikin siksi lähes hurmosta ja toinen läpipeluu sujui kun easy moodissa. Aijai sitä tunnetta kun Gyoubu Oniwa tipahti ilman että liikuin juuri lainkaan.

Bloodborne on minulle kenties se ykkönen, etenkin vahvan Lovecraft mytologian ja Dark Soulssin kombona. Mutta Sekiro ei ole kaukana perässä, ymmärrän kyllä hyvin että jos ei ole blokkia opetellut, se tuntuu lähinnä tuskaiselta.

 

[Ippenator]

Sekiro aiheutti aluksi melkoista hammastenkiristelyä ja meinasin jo luovuttaakkin kun onlinen puuttuminen sai urakan tuntumaan liki mahdottomalta.

Kun opin blokin siinä katolla tapahtuvassa taistelussa, ja etenkin father owlin kanssa liki täydellisesti, peli kasvoikin äkkiä yhdeksi Soulsborne sarjan parhaista, vaikka virallisesti From ei kai Sekiroa sarjaan laskekkaan.

Loppu olikin siksi lähes hurmosta ja toinen läpipeluu sujui kun easy moodissa. Aijai sitä tunnetta kun Gyoubu Oniwa tipahti ilman että liikuin juuri lainkaan.

Bloodborne on minulle kenties se ykkönen, etenkin vahvan Lovecraft mytologian ja Dark Soulssin kombona. Mutta Sekiro ei ole kaukana perässä, ymmättän kyllä hyvin että jos ei ole blokkia opetellut, se tuntuu lähinnä tuskaiselta.

Vaikka oppisi jonkin asian, ei se automaattisesti tarkoita, että pitäisi siitä. Itselleni parry-tyyppinen pelaaminen on juuri tällainen asia. Se vaatii liian tarkkaa keskittymistä, jolloin pelaaminen menee vain liian työlääksi, jotta voisin siitä nauttia. Ei ole niinkään oppimisesta, vaan tuosta itselleni sopimattomasta liian tiukasta keskittymisestä tarkkuuteen sekä sen mukanaan tuomasta työläydestä kyse. Samasta syystä jäi pistooliparryn käyttäminen kokonaan Bloodbornessa. Hyvin pystyi pelin kuitenkin pelaamaan läpi niinkin. Koulussakin aikoinaan pärjäsin matematiikassa sinänsä hyvin, mutta en voinut kuitenkaan sietää sitä aineena. Osaaminen ei siis ole tae siitä, että joku asia on mieleinen.