Sekiro: Shadows Die Twice

[Hulikopteri]

Tekisi mieli todella paljon jo aloittaa tämä. Varmaan sorrun pian

 

[Remeded]

Vartija-apina on kyllä kiva bossi mutta en itsekään kokenut sitä erityisen vaikeana. Ensimmäinen phase on hyvin nopeasti ohi kun käyttää tulta hyväkseen. Toisessa phasessa sama juttu kuin muissakin pomoissa, opetella vaan lukemaan iskut ja parry. Liikeradat oli mielestäni helpommin luettavissa kuin monessa muussa pomossa. Ykkös phasesta -> kakkoseen siirtymä on visuaalisesti yksi mieleen painuvimmista. Erittäin tyylikkäästi tehty ilman että olisi vaan tungettu välianimaatio siihen. Oli paskat housuissa ensimmäisellä läpipeluulla!

Raivoapinan eka vaihe oli musta paljon vaikeempi kun toinen, toises vaihees oli paljon selkeemmin milloin pitää väistää ja torjua, eka vaihe oli semmosta älytöntä raivoamista, apinaan liittyen:

Spoileri

Oli siinä jossain lähettyvillä sitten vielä toinen päätön apina bossi, sen liikkeet oli sen verran hyvin opetettu että meni helposti kunnes... Hemmetti sielt tuli toinen apina avuksi, ekalla kerralla toki iski paniikki ja kuolema tuli. Toisella yrityksellä sitten niin että keskityin vaan siihen toiseen apinaan joka tippui taivaalta, se oli onneksi melko pehmee että ei sitä tarvinnu paljon piestä että sai sen pois alta, niitä "tulipapanoita" vaa naamaa ja sit pieksi, sen kun sai pois tieltä niin pystyi taas keskittyy siihen päättömään apinaan.

Sit semmonen vielä että tässä on jotkut rivivihut ehkä kovimpia rivivihuja mitä missään souls peleis ikinä, jotkut ninjat saa oikee kunnolla taistella niitten kanssa ellei käytä sniikkailua ja selkään puukottamista hyväksi, mitä teen aina jos suinkin mahollista, on meinaan sen verran kovaa kakkaa välillä niitten kans alkaa rehellisesti tappelee.

Eka souls peli missä ehkä on eniten tullut se totaali epätoivon tunne, mutta silti sitä sitkeesti vaa päässy vielä eteenpäin ja aina pikkuhiljaa kehittyy ja avaa uusia kykyjä. Saa nyt nähää tuleeko jossain vaihees totaalinen luovutus, mutta ylivoimasesti mun mielestä mitä nyt näitä soulseja pelannut helposti vaikein fromsoftin souls.

 

[Ippenator]

Raivoapinan eka vaihe oli musta paljon vaikeempi kun toinen, toises vaihees oli paljon selkeemmin milloin pitää väistää ja torjua, eka vaihe oli semmosta älytöntä raivoamista, apinaan liittyen:

Spoileri

Oli siinä jossain lähettyvillä sitten vielä toinen päätön apina bossi, sen liikkeet oli sen verran hyvin opetettu että meni helposti kunnes... Hemmetti sielt tuli toinen apina avuksi, ekalla kerralla toki iski paniikki ja kuolema tuli. Toisella yrityksellä sitten niin että keskityin vaan siihen toiseen apinaan joka tippui taivaalta, se oli onneksi melko pehmee että ei sitä tarvinnu paljon piestä että sai sen pois alta, niitä "tulipapanoita" vaa naamaa ja sit pieksi, sen kun sai pois tieltä niin pystyi taas keskittyy siihen päättömään apinaan.

Sit semmonen vielä että tässä on jotkut rivivihut ehkä kovimpia rivivihuja mitä missään souls peleis ikinä, jotkut ninjat saa oikee kunnolla taistella niitten kanssa ellei käytä sniikkailua ja selkään puukottamista hyväksi, mitä teen aina jos suinkin mahollista, on meinaan sen verran kovaa kakkaa välillä niitten kans alkaa rehellisesti tappelee.

Eka souls peli missä ehkä on eniten tullut se totaali epätoivon tunne, mutta silti sitä sitkeesti vaa päässy vielä eteenpäin ja aina pikkuhiljaa kehittyy ja avaa uusia kykyjä. Saa nyt nähää tuleeko jossain vaihees totaalinen luovutus, mutta ylivoimasesti mun mielestä mitä nyt näitä soulseja pelannut helposti vaikein fromsoftin souls.

Sekiron tekee ehkä itsellenikin vaikeammaksi Fromsoftin peliksi se, ettei pelissä pysty onlinen kautta pyytämään avuksi co-op-pelaajia. En kyllä muuten välttämättä näkisi Sekiron olevan kuitenkaan vaikeampi kuin Bloodborne (erityisesti sen DLC) tai Dark Souls 3 (ja sen DLC). Ja kyllä Elden Ringissäkin haastetta riittää etenkin DLC:n muodossa. Itse asiassa luulen, etten olisi yhtäkään mainitsemaani peliä päässyt läpi ainakaan DLC:n osalta, ellen olisi online-apuja joissakin kohdin käyttänyt. Sekiroakaan en ole toki koskaan läpi pelannut, vaan olen yhden valinnaisen ja yhden pakollisen bossin päihittämisen päässä pelin läpäisemisestä. Noita kahta bossia en ole koskaan edea kokeillut, mutta sen verran olen kommentteja lukenut pelin viimeisimmistä bosseista, että vaikeudeltaan ovat suunnilleen samaa tasoa, kuin tuo edellinen vapaaehtoinen turhauttavuuden perikuva jonka n. 70 yrityksen jälkeen lopulta onnistuin päihittämään. Siksi uskoisin, ehkä olevan mahdollista päästä Sekiro loppuun kovalla vääntämisellä. Voi olla, että yhteensä pari sataakin yritystä tarvitsisin noihin kahteen viimeiseen bossiin, enkä ole sellaiseen savottaan ollut enää valmis. Edellä mainittujen Fromsoftin muiden pelien DLC:t olivat kyllä niin helvetillisen vaikeita, etten tosiaan usko, että olisin koskaan niissä tiettyjä vihuja päässyt pakollisella sooloamisella.

 

[Remeded]

Sekiron tekee ehkä itsellenikin vaikeammaksi Fromsoftin peliksi se, ettei pelissä pysty onlinen kautta pyytämään avuksi co-op-pelaajia. En kyllä muuten välttämättä näkisi Sekiron olevan kuitenkaan vaikeampi kuin Bloodborne (erityisesti sen DLC) tai Dark Souls 3 (ja sen DLC). Ja kyllä Elden Ringissäkin haastetta riittää etenkin DLC:n muodossa. Itse asiassa luulen, etten olisi yhtäkään mainitsemaani peliä päässyt läpi ainakaan DLC:n osalta, ellen olisi online-apuja joissakin kohdin käyttänyt. Sekiroakaan en ole toki koskaan läpi pelannut, vaan olen yhden valinnaisen ja yhden pakollisen bossin päihittämisen päässä pelin läpäisemisestä. Noita kahta bossia en ole koskaan edea kokeillut, mutta sen verran olen kommentteja lukenut pelin viimeisimmistä bosseista, että vaikeudeltaan ovat suunnilleen samaa tasoa, kuin tuo edellinen vapaaehtoinen tirhauttavuuden perikuva jonka n. 70 yrityksen jälkeen lopulta onnistuin päihittämään. Siksi uskoisin, ehkä olevan mahdollista päästä Sekiro loppuun kovalla vääntämisellä. Voi olla, että pari sataakin yritystä tarvitsisin noihin kahteen viimeiseen bossiin, enkä ole sellaiseen savottaan ollut enää valmis. Edellä mainittujen Fromsoftin muiden pelien DLC:t olivat kyllä niin helvetillisen vaikeita, etten tosiaan usko, että olisin koskaan niissä tiettyjä vihuja päässyt pakollisella sooloamisella.

Joo tottahan tuo, sitä vaa jotenkin vähän niiku "unohtaa" ne aiemmat souls kärsimykset ja haasteet ja jälkeenpäin aina miettii "no ei se nyt niin vaikee ollut".

Itseasiassa nyt tulikin mieleen tässä muutama kuukaus takaperin pelaamani bloodborne DLC ja jumatsuikkeli et siinä muuten saikin kärsiä ja kunnolla, se vieläpä tuli vedetty ihan soolona koska ilmeisesti peli jo sen verran vanha että en kelloa soittamalla saanut ikinä pelaajia avuksi pieksemään bossia. Joten solona tuli vedettyä ja ainoa lohtu oli kun siel sai sentään niitä NPC apupieksijöitä mukaan. Yhen kerran niitä chalice dungeoita tekemällä sain kelloa soittamalla kaverin avuksi pieksemään.

Joten joo varmasti sekiro olisi helpompi jos saisi pelaajia avuksi tarvittaessa tai NPC pieksijöitä, mitä tässä ei myöskään ilmeisesti ole?

 

[karpaasi]

Ite taisin DS1& 2:n ja Bloodborne pelata ilman apuja. Sitten ei jaksanut enää. Hauskin tais olla Eldenin lisärin vika pomo, jota en jaksanut kokeilla 5 kertaa enempää ja eka kutsuttu apuri oli "Let me Solo her", joka nimensä mukaisesti sitten soolona hoiteli Radanin.

Tästäkin tykkäsin Sekirossa - ei houkutusta kutsua apujoukkoja!

 

[DarkAges]

Ei ollut älyttömän vaikea, kun käytti ekassa vaiheessa

Spoileri

papattia ja tokassa keihästä.

 

[Remeded]

Ite taisin DS1& 2:n ja Bloodborne pelata ilman apuja. Sitten ei jaksanut enää. Hauskin tais olla Eldenin lisärin vika pomo, jota en jaksanut kokeilla 5 kertaa enempää ja eka kutsuttu apuri oli "Let me Solo her", joka nimensä mukaisesti sitten soolona hoiteli Radanin.

Tästäkin tykkäsin Sekirossa - ei houkutusta kutsua apujoukkoja!

Toi on kyllä totta ja myönnän itse että kutsun apupieksijöitä liiankin helposti. Just ehkä max 10 yritystä jos sitäkään niin alkaa kellojen ja missä pelissä nyt milläkin niitä apupieksijöitä kutsutaan ja Elden Ringis oli joka tappelus se "henkiolento" kummitus apuna jne. Tässä sitä vaihtoehtoa ei ole vaikka kuinka haluis, on vain kärsittävä ja pärjättävä omilla taidoilla ja mahdollisilla juustoilla.

 

[Ippenator]

Toi on kyllä totta ja myönnän itse että kutsun apupieksijöitä liiankin helposti. Just ehkä max 10 yritystä jos sitäkään niin alkaa kellojen ja missä pelissä nyt milläkin niitä apupieksijöitä kutsutaan ja Elden Ringis oli joka tappelus se "henkiolento" kummitus apuna jne. Tässä sitä vaihtoehtoa ei ole vaikka kuinka haluis, on vain kärsittävä ja pärjättävä omilla taidoilla ja mahdollisilla juustoilla.

Joo, unohdin itse asiassa nuo NPC-apurit. Ne on minunkin tullut hyödynnettyä muissa Fromsoftin peleissä jossain vaiheessa, ennen kuin olen välttämättä online-apureihin turvautunut. Noita NPC-apureitakaan ei tosiaan Sekirossa ole ollenkaan. Toki sellainen apukeinojen olemattomuus johtaa ainakin itselläni siihen, että pelin ollessa todella vaikea, haen hyvinkin aktiivisesti juustotusmahdollisuuksia, ja käytän niitä surutta ilman minkäänlaisia omantunnontuskia.

Ehdoton gitgud-pelaaminen ei itseäni kiinnosta kyllä pätkääkään, vaikka toki tietynlainen haastava pelaaminen usein kiinnostaakin. Aina on kuitenkin tähän mennessä läpi pelaamiseen ne muutkin keinot löytyneet peleissä, vaikka varsinainen taitoraja olisikin tullut vastaan. Toki kaksi parry-painotteista peliä ovat jääneet minulta siihen kesken, ettei ole edes huvittanut mennä kokeilemaan enää tulevia bosseja, kun joku haastava bossi on loppupuolella mennyt kauhean tuskan jälkeen läpi. Nuo pelit ovat Sekiro ja Clair Obscur: Expedition 33.

 

[Hulikopteri]

Vaikka tässä ei saa coopata tai saa muutakaan apuria, niin sentään peli antaa sen yhden kuoleman anteeksi. Se mekaniikka on oikeasti aika hyvä. Myös se, ettei takaisinkjuoksu bossille ollut ikinä pitkä.

Muttajoo, on tämä Fromin pelien vaikeimpia pelejä kuitenkin.

 

[Remeded]

Joo, unohdin itse asiassa nuo NPC-apurit. Ne on minunkin tullut hyödynnettyä muissa Fromsoftin peleissä jossain vaiheessa, ennen kuin olen välttämättä online-apureihin turvautunut. Noita NPC-apureitakaan ei tosiaan Sekirossa ole ollenkaan. Toki sellainen apukeinojen olemattomuus johtaa ainakin itselläni siihen, että pelin ollessa todella vaikea, haen hyvinkin aktiivisesti juustotusmahdollisuuksia, ja käytän niitä surutta ilman minkäänlaisia omantunnontuskia.

Ehdoton gitgud-pelaaminen ei itseäni kiinnosta kyllä pätkääkään, vaikka toki tietynlainen haastava pelaaminen usein kiinnostaakin. Aina on kuitenkin tähän mennessä läpi pelaamiseen ne muutkin keinot löytyneet peleissä, vaikka varsinainen taitoraja olisikin tullut vastaan. Toki kaksi parry-painotteista peliä ovat jääneet minulta siihen kesken, ettei ole edes huvittanut mennä kokeilemaan enää tulevia bosseja, kun joku haastava bossi on loppupuolella mennyt kauhean tuskan jälkeen läpi. Nuo pelit ovat Sekiro ja Clair Obscur: Expedition 33.

Joo, kyllä se git guttailu on ihan ok tiettyyn pisteeseen asti, mutta itsekin kaikissa aikaisemmissa soulseissa alkuun toki yrittää itse mutta äkkiä siinä lähtee NPC apupieksijät ja coop ihmispieksijät ja mahdolliset juustot käyttöön enkä myöskään koe mitään huonoa omatuntoa siinä että juustottaa tai käyttää apupyöriä tai että joku alkaa saarnaa "toi on väärää pelaamista".

Toki jos nyt on joku äärimmäisen taitava pelaaja ja menee pieksee jotain älyttömän vaikeeta bossia pelkät kalsarit päällä ja joku onneton pelin huonoin ase ja itse perunasta tehdystä ohjaimesta silmät kiinni ohjaten varpailla soittaen samalla huilua suorassa lähetyksessä että katsokaa kuinka hyväksi minä olen tullut niin mikäs siinä.

Kyllä tykkään haasteesta ja hieno fiilis se tiettyyn pisteeseen asti se itsensä piiskaaminen on ja lopulta tulee se kuuluisa voiton huuto ja raskas taakka putoo harteilta, kyllä te tiedätte sen fiiliksen...

Mutta! Rajansa kaikella ja mielelläni oman mielenterveyteni haluisin kuitenkin säilyttää, jos yrityksiä alkaa olee tyyliin 100 niin se ei enää ole terveellistä.

Vaikka tässä ei saa coopata tai saa muutakaan apuria, niin sentään peli antaa sen yhden kuoleman anteeksi. Se mekaniikka on oikeasti aika hyvä. Myös se, ettei takaisinkjuoksu bossille ollut ikinä pitkä.

Muttajoo, on tämä Fromin pelien vaikeimpia pelejä kuitenkin.

Juu se sentään että voi herättää itsensä, myöhemminhän täs saa herättää kahteenkin kertaan, eikä tosiaan bosseille ole mitään kilometrien matkaa ja siinä matkan varrella vielä tuhansien pikku rivibossien pieksemistä jne. Joten on tässä sitä balanssia myös se on totta.

 

[Hulikopteri]

Minä sorruin.