Vastaus: Splinter Cell: Conviction
Yksinpeli on tullut pelattua läpi tuossa perjantaina ja kyllä ainakin minulle maistui kovasti. Kaikista aiemmista splintereistä olen tykännyt ja Chaos Theory oli oma suosikkini. Nyt en enään ole niin varma.
Tarina oli mielenkiintoinen ja sisälsi ihan mukavia yllätyksiä, ainakin minulle, ja oli kevyesti kiinnostavin tarina mitä Splinter Celleissä on nähty.
Yksinpeli oli lyhyt, varmaan juuri jotain 7h mutta onneksi edes se 7h oli rautaa alusta loppuun. Edelleen toki on pelattavana Deniable Opsit ja Co-op tarina sekä iso läjä PEC haasteita. Eli pelattavaa kyllä vielä löytyy, jopa yksinpelaajalle. Itse olen pelaillut yksinpeliä uudelleen ja kokeillut kaikkia erilaisia lähestymistapoja ja reittejä. Monikohan vanhempi Splinter Cell on muuten ollut tuota 7h pidempi?
Hiippailun tyyli on muuttunut nopeatempoiseksi ja monenmielestä puhtaaksi räiskinnäksi. Itse en voi yhtyä tähän räiskintäkuoroon, koska tämä peli tekee jotain mitä muut hiippailut eivät ole vielä tehnyt, pelaaja voi hiipiä vaikka AI olisi täydessä sotavalmiudessa. Silti AI ei jollain ihmeen kaupalla tiedä missä pelaaja on vaan he etsivät pelaajaa ja pelaajalla on edelleen valta valita sortuuko räiskimään vai pysytteleekö varjoissa ja poimiiko vihuja yksikerrallaan. Kuitenkin suurinosa tehtävistä on sellaisia, että ne voi edetä vaikka niin että tappaa vain muutaman äijän ja kiertää loput.
AI käyttäytyy mielestäni hyvin. Toki pelaajasta voi tuntua, että vihut on tyhmiä, kun ne ei huomaa samiä parin metrin päässä, koska se on varjoissa. Tämähän on sitä tuttua Splinter Celliä. Last known position ominaisuus on myös hauska uudistus ja helpottaa hiiviskelyä kivasti vaikka peli olisikin revennyt tulitaisteluksi.
Pelissä on mielestäni, monen muun väitteen vastaisesti, paljonkin erilaisia toimintatapoja, joilla edetä tasot läpi. Suosittelen kokeilemaan kaikkia Samin vempaimia ja kykyjä monipuolisesti eri tilanteissa ja tutkimaan ympäristöä kunnolla. PEC haasteita tekemällä saa hyvän kuvan mitä kaikkea Samillä voi tehdä.
Grafiikka on pirun tyylikästä ja omasta mielestä erittäin nättiä. Parille kentälle voisi antaa erityismaininnan mutta en nyt ala spoilaamaan ketään. Kontrollit toimii ja on entistä sulavammat. Nyt Sam tuntuukin siltä, että se pystyykin niihin temppuihin mitä sillä voi tehdä.
Äänet ja musiikki ovat hyvää. Musiikista tulee välistä kovasti mieleen Bourne-elokuvat, mikä ei mielestäni ole ollenkaan huono asia. Eräs kiva yksityiskohta mikä täytyy mainita, oli, kun pelasin Deniable opsia yöllä, kuulokkeet päässä ja pääsin tasoon, jossa oli yökerhon tapainen paikka. Musiikin jumputus kuului taustalla niin hienolla tavalla, että piti jopa pariin otteeseen ottaa kuulokkeet korvilta ja kuunnella, että eihän tämä musiikki nyt kuulu naapurista tai toisesta huoneesta.
No joo, siinä "pieni" arvio siitä mitä itse pidän pelistä. Jokainenhan saa toki olla pelistä sitä mieltä mitä haluaa. Itse en vain halua haukkua tämän tasoista peliä, joka uudistaa sarjaa, joka on polkenut paikallaan käytännössä ensimmäisestä osasta asti. Neljä peliä siis, itseasiassa 5, jos lasketaan vanhan ja uuden boksin versiot double agentista, mitkä käytännössä ovat kaksi eripeliä.
Eli mielestäni oikein viihdyttävä paketti ja ainut suurempi valitus on yksinpelin lyhyys. 9+/10 kouluarvosanalla.
