Vastaus: Star Ocean: The Last Hope
Huhhuhhuijaa... lopputekstit on nyt katsottu. Viimeinen bossi oli kyllä sellainen, että en muista milloin olisi viimeksi tuollaista taistelua missään ollut. Kyllä siinä nyt ainakin tunti meni, hahmonikin taisivat olla vähän alitasoiset. Parannusesineet ne vaan hupenivat hupenemistaan, ja lopulta voitosta sai kiittää yhtä kaikkien aikojen ärsyttävintä pelihahmoa, enkä edes tarkoita sitä pikkutyttöä. Viimeiset 25 minuuttia hoidin healerin hommia juuri tällä kaiken ratkaisseella hahmolla. Eivätpä koneen ohjaamat tyypit kovin nopeasti saaneet vahinkoa aikaiseksi, mutta ei siinä oikein muutakaan voinut, kun ei ollut enää varaa tappaa ainoaa Resurrection-kyvyn taitajaa. Pari kertaa oli Game Over melko lähellä, mutta niin se vaan vihdoin kaikui ilmoille tuo tuttu Achievement Unlocked -ääni, ja se kuulostikin hienommalta kuin aikoihin. Kaksi endingiä jäi katsomatta, joista toisen tiesin menettäneeni jo etukäteen.
Mitä ylipitkiin luolastoihin ja liian harvassa oleviin tallennuspisteisiin tulee, niin ainoastaan juuri tuossa pelin viimeisessä luolastokokonaisuudessa olisi saanut olla pari tallennuspistettä lisää. Ääninäyttelyäkään en lähde sen kummemmin moittimaan, kunhan vain unohtaa ne kaikkien tuntemat pari hahmoa. Juoni oli muutamissa paikoin kiinnostava ja koukuttava, mutta eipä kuitenkaan mikään erikoinen, toivottavasti ToV:ssa on tämä osuus paremmassa kunnossa. TLH:n juoni oli loppujen lopuksi aika laimea, eikä loppuvideotkaan oikeastaan yhtä kohtaa lukuun ottamatta oikein mitään suurempia tunteita herättäneet. Tunteista puheen ollen, pelin aikana sai kyllä naurahtaa ja hymyillä moneen otteeseen. Varsinkin monet kahden tai muutaman hahmon väliset Private Actionit olivat usein hauskaa katseltavaa. Hahmot olivat ihan kelvollisia. Mukaan mahtui pari kiinnostavaa, sekä pari sietämätöntä hahmoa, ja loput olivat sitten sellaista mitäänsanomatonta soossia.
Graafisesti TLH ei koskaan ainakaan häirinnyt minua. Toki oli useitakin kohtia, joissa selviä puutteita huomasi. Pelin parissa CGI-videossa huulisynkkaus ei ollut sinne päinkään, muuten se oli kohdillaan tyydyttyävästi. Alueet olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi miellyttävän näköisiä, ja muutama valokuvaamisen arvoinen maisemakin tuli matkalla vastaan. Vähän elävyyttä niihin olisin kyllä kaivannut, kukat, puut ja ruoho olisivat ainakin voineet edes heilua tuulessa.
Taistelusysteemin ärsyttävin ominaisuus on se, että kun tiukassa paikassa vaihtaa hahmoa, niin se uusi ohjastettava onkin juuri juoksemassa jonkun toisessa päässä kenttää olevan vihollisen kimppuun, tai castaamassa jotain spelliä, eikä tuota toimintoa voi millään pysäyttää. Toinen suurempi puute on tietenkin kohteen vaihtamisen puuttuminen. Muutamassa viimeisimmässä bossissa olisi myös ollut mukava jollakin tapaa nähdä paljonko bossilla on HP:ta jäljellä. Muilta osin olen kuitenkin systeemiin tyytyväinen.
Pelin Soundtrack on täyttä laatua alusta loppuun yleisintä bossimusiikkia lukuun ottamatta. Kaikki kappaleet sopivat juuri niihin paikkoihin joissa ne soivat. Ehkä yhden lauletun kappaleen olisi voinut vielä lisätä, mutta eipä se välttämättä olisi oikein sopinut pelin tunnelmaan.
Kokonaisuudessaan kyllä ehdottomasti hintansa arvoinen peli, joka kilpailee boxin parhaan JRPG:n tittelistä. Sitten vaan tappamaan pari lisäbossia, nostamaan itseään ykköseksi Colosseumilla ja hankkimaan pari muuta achievementtia, sekä tietysti odottelemaan mitä ToV:lla on tarjottavana.
Huhhuhhuijaa... lopputekstit on nyt katsottu. Viimeinen bossi oli kyllä sellainen, että en muista milloin olisi viimeksi tuollaista taistelua missään ollut. Kyllä siinä nyt ainakin tunti meni, hahmonikin taisivat olla vähän alitasoiset. Parannusesineet ne vaan hupenivat hupenemistaan, ja lopulta voitosta sai kiittää yhtä kaikkien aikojen ärsyttävintä pelihahmoa, enkä edes tarkoita sitä pikkutyttöä. Viimeiset 25 minuuttia hoidin healerin hommia juuri tällä kaiken ratkaisseella hahmolla. Eivätpä koneen ohjaamat tyypit kovin nopeasti saaneet vahinkoa aikaiseksi, mutta ei siinä oikein muutakaan voinut, kun ei ollut enää varaa tappaa ainoaa Resurrection-kyvyn taitajaa. Pari kertaa oli Game Over melko lähellä, mutta niin se vaan vihdoin kaikui ilmoille tuo tuttu Achievement Unlocked -ääni, ja se kuulostikin hienommalta kuin aikoihin. Kaksi endingiä jäi katsomatta, joista toisen tiesin menettäneeni jo etukäteen.
Mitä ylipitkiin luolastoihin ja liian harvassa oleviin tallennuspisteisiin tulee, niin ainoastaan juuri tuossa pelin viimeisessä luolastokokonaisuudessa olisi saanut olla pari tallennuspistettä lisää. Ääninäyttelyäkään en lähde sen kummemmin moittimaan, kunhan vain unohtaa ne kaikkien tuntemat pari hahmoa. Juoni oli muutamissa paikoin kiinnostava ja koukuttava, mutta eipä kuitenkaan mikään erikoinen, toivottavasti ToV:ssa on tämä osuus paremmassa kunnossa. TLH:n juoni oli loppujen lopuksi aika laimea, eikä loppuvideotkaan oikeastaan yhtä kohtaa lukuun ottamatta oikein mitään suurempia tunteita herättäneet. Tunteista puheen ollen, pelin aikana sai kyllä naurahtaa ja hymyillä moneen otteeseen. Varsinkin monet kahden tai muutaman hahmon väliset Private Actionit olivat usein hauskaa katseltavaa. Hahmot olivat ihan kelvollisia. Mukaan mahtui pari kiinnostavaa, sekä pari sietämätöntä hahmoa, ja loput olivat sitten sellaista mitäänsanomatonta soossia.
Graafisesti TLH ei koskaan ainakaan häirinnyt minua. Toki oli useitakin kohtia, joissa selviä puutteita huomasi. Pelin parissa CGI-videossa huulisynkkaus ei ollut sinne päinkään, muuten se oli kohdillaan tyydyttyävästi. Alueet olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi miellyttävän näköisiä, ja muutama valokuvaamisen arvoinen maisemakin tuli matkalla vastaan. Vähän elävyyttä niihin olisin kyllä kaivannut, kukat, puut ja ruoho olisivat ainakin voineet edes heilua tuulessa.
Taistelusysteemin ärsyttävin ominaisuus on se, että kun tiukassa paikassa vaihtaa hahmoa, niin se uusi ohjastettava onkin juuri juoksemassa jonkun toisessa päässä kenttää olevan vihollisen kimppuun, tai castaamassa jotain spelliä, eikä tuota toimintoa voi millään pysäyttää. Toinen suurempi puute on tietenkin kohteen vaihtamisen puuttuminen. Muutamassa viimeisimmässä bossissa olisi myös ollut mukava jollakin tapaa nähdä paljonko bossilla on HP:ta jäljellä. Muilta osin olen kuitenkin systeemiin tyytyväinen.
Pelin Soundtrack on täyttä laatua alusta loppuun yleisintä bossimusiikkia lukuun ottamatta. Kaikki kappaleet sopivat juuri niihin paikkoihin joissa ne soivat. Ehkä yhden lauletun kappaleen olisi voinut vielä lisätä, mutta eipä se välttämättä olisi oikein sopinut pelin tunnelmaan.
Kokonaisuudessaan kyllä ehdottomasti hintansa arvoinen peli, joka kilpailee boxin parhaan JRPG:n tittelistä. Sitten vaan tappamaan pari lisäbossia, nostamaan itseään ykköseksi Colosseumilla ja hankkimaan pari muuta achievementtia, sekä tietysti odottelemaan mitä ToV:lla on tarjottavana.
Edgestä kyllä tulee pelin aikana tosiaan aika lailla ylivoimainen toisiin verrattuna, ellei sitten heitä poikaa kokonaan ulos taisteluista, mikä ei kyllä ole edes kovin järkevää, sillä sen verran tasapainoinen hahmo on kyseessä. Edgelle kun vielä tarjoillaan pelin aikana parhaat aseet ja taidot. Pelin alkupuolella Reimi oli minulla kyllä aivan ylivoimainen, mutta loppua kohden tipahti sitten ihan peräpäähän.
Viimeksi muokannut moderaattori:
no anyway, pääsin kans seuraavalle planeetalle ja mulla oli bonusboardi täynnä ekspa boonusta, mut sit törmäsin joihinki puihin jotka sit läppäs koko boardin tyhjäks *heiluttaa nyrkkiä*