Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Star Wars: Outlaws

Kyse on enemmän useamman asian yhtälöstä kuin vain määrästä. Rytmityksellä on iso merkitys, samoin kuin tehtävien merkityksellisyydellä eli laadulla. Jos pelaajalle tungetaan suuri määrä tekemistä kerralla, on se huonoa rytmitystä vaikka tehtävät olisivat parhaita mahdollisia. Siihen päälle se, että Ubin peleissä tehtävät usein ovat pääasiassa keskitasoa ja sisältävät paljon filleriä, niin vähemmästäkin tympii.

Ja sehän nyt on sanomattakin selvää että kaikkia ei haittaa samat asiat ja jotkut pelaa vaikka mitä yhdentekevyyksiä esimerkiksi ns. podcast-peleinä kun ei tarvitse oikeasti keskittyä peliin kun sen suorittaminen on niin yhdentekevää että voi keskittyä podcastiin tai vaikka videoon samalla. Itse tykkään uppoutua peliin ja olenpahan huomannut että AC-peleissä alkaa kiinnostus laskea sitä mukaa mitä pidemmälle peliä etenee. Ja sitä pituuttahan sitten riittää, joten kiinnostuskin ehtii laskea hyvin matalalle.


Tämä mainittu asia ei yleisesti ottaen olekaan ongelma vaan se, millaista tekemistä ja missä määrin ja miten rytmitettynä pelaajalle annetaan. Kirjoittelin jo aiemmin että sinänsä ihan sama miten ne tekemiset lopulta saa. Toisaalta senkin voi toteuttaa eri tavoilla.


Itse en edes koe että karttamerkinnät itsessään olisi joku ongelma. Enemmän kyse siis on tosiaan määrästä ja siitä miten paljon niitä syydetään pelaajalle. Minua jopa häiritsee se, jos jotain tehtäviä voi jäädä löytymättä vain siksi, ettei ole sattunut käymään jossain ihan oikeassa kohtaa karttaa ja pahimmillaan oikeaan aikaan. Soulsit sisältää aika paljon tällaisia, ainakin ne vanhat: piti olla joku world tendency oikein ja tehty oikeita asioita että pääsi jotain hahmoa näkemään ja eihän näistä usein tiennyt yhtään mitään jos ei googlannut. Tosin en tuohonkaan haluaisi suoraa karttamerkkiä vaan vähän selkeämmän vinkit vaikka hahmon keskustelussa että jossain on nyt jotain muuttunut. Samoin Hell is Us teki osin samaa tympeyttä että jossain kohtaa tapahtui jotain, mikä mahdollisti uusia asioita, mutta tästä ei kerrottu selkeästi pelaajalle. Piti vain tietää.

Minulle ei siis liian suoria merkkejä mutta ei myöskään täyttä tutkapimeyttä tai kertomattomuutta. Jonkinlainen kultainen keskitie, jossa jätetään pelaajalle äkättävää mutta ei niin että asiaa ei ymmärrä edes etsiä ilman että siitä lukee pelin ulkopuolelta.


Laaja pelimaailma ja monipuolinen tekeminen ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa että tekemisen määrää rytmitetään tai tekeminen olisi laadukasta eikä samojen asioiden toistamista. Määrä ei siis tosiaankaan tai välttämättä yksinomaan ole ongelma.


Nyt ei kannata sotkea liikaa tätä siihen, että tungetaan liikaa sisältöä kerralla. En tykkäisi siitäkään että rakastamassani Kingdom Comessa tungettaisiin vaikka kymmeniä tehtäviä kerralla kartalle tai tehtävälistalle. Siinä nimenomaan rytmitetään tehtäviä niin, ettei niitä ilmesty jatkuvasti kartalle. Toki siinäkin niitä on helposti jatkuvasti kymmenenkin listoilla olemassa mutta rytmityksen vuoksi ei ole haitannut itseäni.

Ubin peleissä on ihan normi että torniin (tms.) kiipeämällä avautuu se kymmenen tai enemmän merkkiä kartalle. Ei niistä kaikki ole toki tehtäviä mutta kun sitä jatketaan Ubin karttojen laajuuden verran tuntikausia, niin ei minua ainakaan ihmetytä että alkaa ahdistamaan ja tympimään. Bonuksena päälle se, että noiden tehtävät ei usein ainakaan itselle ole kauhean mielenkiintoisia vaan vain sellaista "good enough"-tason tekemistä. Riittää joillekin, itselleni ei. Ainakaan siinä määrin ja rytmityksellä miten Ubi noita tarjoilee.


Joo, ihan jees päätös. Se vain tässä ihmetyttää että myös muistaakseni olet kertonut miten pelin kesto ja sisältö on tärkeää. Aika ristiriitaista että sitten jättääkin ne merkittävästi ostopäätökseen vaikuttaneet tehtävät tekemättä. Siinä on kyllä Ubin taktiikka osunut täysin maaliinsa, sillä sitähän tuo niiden sisältö on: mainospuheita siitä, miten laajaa ja "monipuolista" tekemistä peli tarjoaa. Mutta hei, ei ole pakko pelata kun alkaa kyllästyttämään. Mutta joo, sekin on sitä "monipuolisuutta" että osa tehtävistä vain on niin yhdentekeviä että ei kiinnosta. Minusta se on vain paskaa ja köyhää pelisuunnittelua että sisällöstä osa on noin yhdentekevää. Enkä todellakaan ole erityisen nirso sisällön suhteen, sillä pelaan hyvin keskinkertaisiakin pelejä. Ubi vain on tehnyt tuosta oman "taiteenlajinsa".
Se nyt vaan on se oma valinnan vapaus. Et tunnu sitä ymmärtävän sitten millään. Minä olen se, joka päättää mitä pelistä pelaan, eikä pelin kehittäjä. Siksi siis pidän siitä, että peleissä on valtavasti tekemistä, josta en silti tee, kuin ne mitkä minua eniten kiinnostavat. Jotain muuta saattaisi kiinnostaa ne eri tekemiset samassa pelissä, joten hän voikin valita hiukan eri juttuja kuin minä. Silloin voi kummallakin olla itselleen sopiva pelikokemus. Eihän kaikella tekemisellä voi kaikkia miellyttää, eikä minun mielestäni ainakaan pitäisikään. Se riittää, että mielekästä tekemistä kuitenkin löytyy, ja saa pelin omilla valinnoillaan juuri itselleen sopivaksi. Minusta taas se on juurikin loistavaa pelisuunnittelua, että kaikkea ei kaikkien tarvitse tehdä, vaan voi omilla valinnoillaan päättää mitä haluaa tehdä, ja siltikin saada aikaan itselleen mielekkään pelikokemuksen.
 
Se nyt vaan on se oma valinnan vapaus. Et tunnu sitä ymmärtävän sitten millään.
Kyllä minä ymmärrän varsin hyvin ettei huonoa sisältöä saati pelejä ole pakko pelata. Siksipä nämä Ubin pelit olen jättänyt paitsioon.

Se ei tosin ole kenenkään "vapaus" jos kehittäjä rytmittää pelinsä sisältöä niin että sitä tungetaan ähkyksi asti. Olen jo useaan kertaan todennut että ongelma ei ensisijaisesti edes ole se että on "monipuolista" tai paljon tekemistä vaan se, millä tahdilla sitä avataan pelaajalle.

Kerro minulle miten voin valita missä tahdissa peli tehtäviä avaa?

Minä olen se, joka päättää mitä pelistä pelaan, eikä pelin kehittäjä.
Oliko joku väittänyt muuta? Eri asia tosin on että millä perusteella ne pelinsä valitsee. Osalle menee läpi "biggest map ever" ja muut mainoslauseet niin hyvin että voi sitten hyvillä mielin jättää kokematta sen "biggestin mapin ever" koska on "vapaus".

Siksi siis pidän siitä, että peleissä on valtavasti tekemistä, josta en silti tee, kuin ne mitkä minua eniten kiinnostavat. Jotain muuta saattaisi kiinnostaa ne eri tekemiset samassa pelissä, joten hän voikin valita hiukan eri juttuja kuin minä. Silloin voi kummallakin olla itselleen sopiva pelikokemus.
Tästä sinä jaksat jatkaa mutta sivuutat ne pointit, joissa puhun sisällön rytmityksestä. Samoin se kysymykseni siitä, miten peli ostetaan sisällön määrän vuoksi mutta sitten kuitenkin jonkun vapauden vuoksi jätetään sisältöä pelaamatta. Pitääkö sisältöä olla siis siksi niin helvetisti kun tietää että siitä niin iso osa on yhdentekevää? Se on juuri sitä, millä saadaan niitä "biggest ever"-sloganeita aikaiseksi ilman että tarvitsee tehdä kuitenkaan mitään laadukasta kun keskitytään mainostamaan määriä. Johon sinä toteat vain että "ei ole pakko pelata".

Eihän kaikella tekemisellä voi kaikkia miellyttää, eikä minun mielestäni ainakaan pitäisikään. Se riittää, että mielekästä tekemistä kuitenkin löytyy, ja saa pelin omilla valinnoillaan juuri itselleen sopivaksi. Minusta taas se on juurikin loistavaa pelisuunnittelua, että kaikkea ei kaikkien tarvitse tehdä, vaan voi omilla valinnoillaan päättää mitä haluaa tehdä, ja siltikin saada aikaan itselleen mielekkään pelikokemuksen.
Näin saadaan yhdentekevä ja puhtaaksi täytteeksi suunniteltu ja copypastettu sisältö väännettyä loistavaksi pelisuunnitteluksi sen perusteella että kaikkea ei ole pakko pelata.

Kyllä minä tiedän että Ubin peleissä on ihan pelaamisen arvoista sisältöä mutta minusta on hyvin erikoista että joku jaksaa puolustella sitä ei-hyvää sisältöä vain sillä, että ei ole pakko pelata. Samalla kun myös arvottaa pelejä niiden sisällön perusteella, mikä tarkoittaa siis lähinnä sen määrää eikä laatua - koska "ei ole pakko pelata" ja "vapaus".

Ei vapaudella mitään tee jos valinnat on että otatko suklaata vai paskaa. Se valinta on keinotekoinen.
 
Kyllä minä ymmärrän varsin hyvin ettei huonoa sisältöä saati pelejä ole pakko pelata. Siksipä nämä Ubin pelit olen jättänyt paitsioon.

Se ei tosin ole kenenkään "vapaus" jos kehittäjä rytmittää pelinsä sisältöä niin että sitä tungetaan ähkyksi asti. Olen jo useaan kertaan todennut että ongelma ei ensisijaisesti edes ole se että on "monipuolista" tai paljon tekemistä vaan se, millä tahdilla sitä avataan pelaajalle.

Kerro minulle miten voin valita missä tahdissa peli tehtäviä avaa?


Oliko joku väittänyt muuta? Eri asia tosin on että millä perusteella ne pelinsä valitsee. Osalle menee läpi "biggest map ever" ja muut mainoslauseet niin hyvin että voi sitten hyvillä mielin jättää kokematta sen "biggestin mapin ever" koska on "vapaus".


Tästä sinä jaksat jatkaa mutta sivuutat ne pointit, joissa puhun sisällön rytmityksestä. Samoin se kysymykseni siitä, miten peli ostetaan sisällön määrän vuoksi mutta sitten kuitenkin jonkun vapauden vuoksi jätetään sisältöä pelaamatta. Pitääkö sisältöä olla siis siksi niin helvetisti kun tietää että siitä niin iso osa on yhdentekevää? Se on juuri sitä, millä saadaan niitä "biggest ever"-sloganeita aikaiseksi ilman että tarvitsee tehdä kuitenkaan mitään laadukasta kun keskitytään mainostamaan määriä. Johon sinä toteat vain että "ei ole pakko pelata".


Näin saadaan yhdentekevä ja puhtaaksi täytteeksi suunniteltu ja copypastettu sisältö väännettyä loistavaksi pelisuunnitteluksi sen perusteella että kaikkea ei ole pakko pelata.

Kyllä minä tiedän että Ubin peleissä on ihan pelaamisen arvoista sisältöä mutta minusta on hyvin erikoista että joku jaksaa puolustella sitä ei-hyvää sisältöä vain sillä, että ei ole pakko pelata. Samalla kun myös arvottaa pelejä niiden sisällön perusteella, mikä tarkoittaa siis lähinnä sen määrää eikä laatua - koska "ei ole pakko pelata" ja "vapaus".

Ei vapaudella mitään tee jos valinnat on että otatko suklaata vai paskaa. Se valinta on keinotekoinen.
Sinä se et ymmärrä, että jokainen meistä on yksilö, jota kiinnostavat ainakin jossain määrin eri asiat. Ei sellaista peliä olekaan, jossa se kaikki avoimen maailman sisältö olisi kaikille mielekästä. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että siellä on vain hyvää ja huonoa sisältöä, vaan, että makuja on kovin erilaisia.

Ei kaikki mistä sinä pidät pelissä ole esim. sitä mistä minä pitäisin samassa pelissä, ja vice versa. Eli ei ole kyse siitä, että on vain paljon huonoa sisältöä, vaan siitä, että osa sisällöstä miellyttää toisia ja osa sitten enemmän taas toisia, ja kaikkia ei todellakaan miellytä kaikki sisältö. Ei ole siis olemassa sellaista kuin absoluuttisen hyvä tai absoluuttisen huono pelisisältö, vaan erilaista sisältöä, josta löytyy jokaiselle jotakin, kunhan ei odota, että kaikki toimii juuri minulle. Siihen se tarjonnan paljous ja valinnan vapaus juurikin perustuu. Ja en kyllä allekirjoita sitten ollenkaan sitä, etteikö esim KCD-peleissäkin olisi ihan hitokseen sellaisia tehtäviä ja juttuja, jotka eivät minua muuten kiinnostaisi, kuin hahmon levuttamisen näkökulmasta. Paljon on fillerin oloisia tehtäviä ja sivutehtäviä, mutta onneksi myös varsin hyviäkin tehtäviä riittää ihan yltäkyllin. Tosin niitä riittää mielestäni ihan yhtä hyvin myös Ubin peleissä. KCD-pelit ovat itselleni aivan pelien parhaimmistoa, mutta niin ovat parhaat Ubinkin avoimen maailman pelit.

Sekä KCD-peleissä että vaikkapa AC-peleissä ovat itselleni parasta nimenomaan hahmon kehittäminen ja monipuolisuus, sekä pelimaailman avoimuus ja laajuus. Tarinatkin ovat toki ihan jees, mutta jäävät silti hieman itselleni taustalle tuohon hahmon kehitykseen ja vapaassa pelimaailmassa seikkailemiseen nähden. Ja muuten, mitä enemmän olen nyt KCD 2 pelannut, niin sitä enemmän olen huomannut sen pelimaailman olevan paljon enemmän copy pastea, kuin yksikään viimeisimmistä neljästä AC-pelistä. Silti peli on minulle yksi vuoden parhaista peleistä ja kaikkien aikojen pelien listallanikin korkealla. Kylät ja rakennukset seuraavat pelissä siis todella paljon samaa kaavaa. Tosin sekin on todettava, että niinhän se ihminen todellisessakin elämässä rakentaa. On mm. asemakaavat ja rakennusluvat, jotka pitävät tietynlaisesta ”copy pastesta” kiinni monissa kaupungeissa ja muillakin asutusalueilla.
 
Sinä se et ymmärrä, että jokainen meistä on yksilö, jota kiinnostavat ainakin jossain määrin eri asiat. Ei sellaista peliä olekaan, jossa se kaikki avoimen maailman sisältö olisi kaikille mielekästä.
Ei tämä ole minulle missään kohtaa ollut epäselvää.

Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että siellä on vain hyvää ja huonoa sisältöä, vaan, että makuja on kovin erilaisia.
Kyllä näitä voi tiettyyn pisteeseen asti vertailla objektiivisesti mm. sen kautta, että onko sisältö tai osa siitä vain parin yksinkertaisen tehtävärakenteen toistoa. Ihan arvosteluissa asti tällaista vertailua ja arvotusta tehdään.

Ja en kyllä allekirjoita sitten ollenkaan sitä, etteikö esim KCD-peleissäkin olisi ihan hitokseen sellaisia tehtäviä ja juttuja, jotka eivät minua muuten kiinnostaisi, kuin hahmon levuttamisen näkökulmasta. Paljon on fillerin oloisia tehtäviä ja sivutehtäviä, mutta onneksi myös varsin hyviäkin tehtäviä riittää ihan yltäkyllin. Tosin niitä riittää mielestäni ihan yhtä hyvin myös Ubin peleissä. KCD-pelit ovat itselleni aivan pelien parhaimmistoa, mutta niin ovat parhaat Ubinkin avoimen maailman pelit.
En kai minä voikaan väittää että kaikki KCD:n sisältö sinua kiinnostaisi mutta kun tästä jo joskus puhuttiin, niin et tainnut joko antaa mitään esimerkkejä tai sitten listasit niitä asioita, jotka eivät ole varsinaisia tehtäviä, kuten seppätouhut ja muut. Niistähän minä en puhu jos puhun pelien tehtävistä, sillä erottelen ihan erilleen nuo harrastustouhut ja muut "pelissä elämiset", mitä en itse käytännössä harrasta yhtään. KCD:ssa olenkin myös kritisoinut sitä että on pakko noitakin tehdä tasojen nostamiseksi mutta se nyt on ihan eri kritisoitavan kohde kuin mistä me tässä mielestäni ollaan puhuttu.

Mielestäni siis edelleen pitää erotella pelin tehtävät kaikesta "touhusta", joka on loputonta, kuten KDC:n seppäilyt ja taistelutreenit tai GTA-pelien taksikuskeilut tai golfaukset. Ei ne ole sellaisia tehtäviä tai tekemistä, mitä tässä olen kritisoinut. Nuo minä kyllä skippaan kokonaan jos eivät kiinnosta. Ongelma on siinä, jos varsinaiset tehtävät on jotain moneen kertaan monistettua täytettä.

Plus se kuorrutus että hyväkin sisältö alkaa tulla korvista ulos jos se vain jatkuu ja jatkuu. Tämä kävi Witcher 3:n kohdalla. Ainoastaan KCD2 on ollut sellainen peli, että en oikeastaan olisi halunnut että se olisi loppunut. Siis näistä isommista peleistä, joihin menee kolminumeroinen määrä tunteja. Lyhyempien pelien kohdalla totta kai on useita tapauksia, joissa olisi voinut ottaa lisätunteja. Toisaalta osa lyhyistäkin on tuntunut siltä että voisi jo loppua.

Ja muuten, mitä enemmän olen nyt KCD 2 pelannut, niin sitä enemmän olen huomannut sen pelimaailman olevan paljon enemmän copy pastea, kuin yksikään viimeisimmistä neljästä AC-pelistä. -- Kylät ja rakennukset seuraavat pelissä siis todella paljon samaa kaavaa. Tosin sekin on todettava, että niinhän se ihminen todellisessakin elämässä rakentaa. On mm. asemakaavat ja rakennusluvat, jotka pitävät tietynlaisesta ”copy pastesta” kiinni monissa kaupungeissa ja muillakin asutusalueilla.
Itselleni tuo ei taas ole näkynyt ja syy on varmaan se, että sitä monistamista on vähemmän tai se ei näy samalla tapaa. Onhan se nyt itsestäänselvää että Ubin pelien laajuus vaatii paljon enemmän samojen elementtien käyttämistä kuin joku (nykypelien mittakaavalla) oikeinkin hillityn kokoinen KCD.

Sitä varmaan myös antaa tiedostamattakin enemmän peleillä anteeksi jos niillä tuntuu olevan joku "sydän" eikä vain "biggest world ever"-mantrojen ja massin vuoksi tehtyä "sisältöä".

Jos tässä nyt jotain loppukaneettia tai summausta yritän, niin en tietysti tarkoittanut yleistää täysin että Ubin tai muidenkaan pelien sisällössä on jotain objektiivista sisältöä, mikä ei kelpaa yhtään kenellekään. Väitän silti että niissä on sellaista höttötäytettyä, jonka suuri osa pelaajista jättää kesken. Ja vaikka joku siitä tykkäisikin, ei se tee siitä sisällöstä yhtäkkiä yleisesti ottaen yhtään sen parempaa. Kuten sanoit, ihmisiä ja makuja on monenlaisia, joten voihan joku tykätä vaikka itsensä kiduttamisestakin.
 
Ei tämä ole minulle missään kohtaa ollut epäselvää.


Kyllä näitä voi tiettyyn pisteeseen asti vertailla objektiivisesti mm. sen kautta, että onko sisältö tai osa siitä vain parin yksinkertaisen tehtävärakenteen toistoa. Ihan arvosteluissa asti tällaista vertailua ja arvotusta tehdään.


En kai minä voikaan väittää että kaikki KCD:n sisältö sinua kiinnostaisi mutta kun tästä jo joskus puhuttiin, niin et tainnut joko antaa mitään esimerkkejä tai sitten listasit niitä asioita, jotka eivät ole varsinaisia tehtäviä, kuten seppätouhut ja muut. Niistähän minä en puhu jos puhun pelien tehtävistä, sillä erottelen ihan erilleen nuo harrastustouhut ja muut "pelissä elämiset", mitä en itse käytännössä harrasta yhtään. KCD:ssa olenkin myös kritisoinut sitä että on pakko noitakin tehdä tasojen nostamiseksi mutta se nyt on ihan eri kritisoitavan kohde kuin mistä me tässä mielestäni ollaan puhuttu.

Mielestäni siis edelleen pitää erotella pelin tehtävät kaikesta "touhusta", joka on loputonta, kuten KDC:n seppäilyt ja taistelutreenit tai GTA-pelien taksikuskeilut tai golfaukset. Ei ne ole sellaisia tehtäviä tai tekemistä, mitä tässä olen kritisoinut. Nuo minä kyllä skippaan kokonaan jos eivät kiinnosta. Ongelma on siinä, jos varsinaiset tehtävät on jotain moneen kertaan monistettua täytettä.

Plus se kuorrutus että hyväkin sisältö alkaa tulla korvista ulos jos se vain jatkuu ja jatkuu. Tämä kävi Witcher 3:n kohdalla. Ainoastaan KCD2 on ollut sellainen peli, että en oikeastaan olisi halunnut että se olisi loppunut. Siis näistä isommista peleistä, joihin menee kolminumeroinen määrä tunteja. Lyhyempien pelien kohdalla totta kai on useita tapauksia, joissa olisi voinut ottaa lisätunteja. Toisaalta osa lyhyistäkin on tuntunut siltä että voisi jo loppua.


Itselleni tuo ei taas ole näkynyt ja syy on varmaan se, että sitä monistamista on vähemmän tai se ei näy samalla tapaa. Onhan se nyt itsestäänselvää että Ubin pelien laajuus vaatii paljon enemmän samojen elementtien käyttämistä kuin joku (nykypelien mittakaavalla) oikeinkin hillityn kokoinen KCD.

Sitä varmaan myös antaa tiedostamattakin enemmän peleillä anteeksi jos niillä tuntuu olevan joku "sydän" eikä vain "biggest world ever"-mantrojen ja massin vuoksi tehtyä "sisältöä".

Jos tässä nyt jotain loppukaneettia tai summausta yritän, niin en tietysti tarkoittanut yleistää täysin että Ubin tai muidenkaan pelien sisällössä on jotain objektiivista sisältöä, mikä ei kelpaa yhtään kenellekään. Väitän silti että niissä on sellaista höttötäytettyä, jonka suuri osa pelaajista jättää kesken. Ja vaikka joku siitä tykkäisikin, ei se tee siitä sisällöstä yhtäkkiä yleisesti ottaen yhtään sen parempaa. Kuten sanoit, ihmisiä ja makuja on monenlaisia, joten voihan joku tykätä vaikka itsensä kiduttamisestakin.
Makuasiat eivät ole koskaan objektiivisia. Eivät koskaan. Enemmistönkään mielipide ei ole millään lailla objektiivinen totuus, vaan ainoastaan tietynlaisten mielipiteiden kokoelma.
 
Makuasiat eivät ole koskaan objektiivisia. Eivät koskaan. Enemmistönkään mielipide ei ole millään lailla objektiivinen totuus, vaan ainoastaan tietynlaisten mielipiteiden kokoelma.
Hyppään takavasemmalta keskusteluun. Olen kyllä seurannut, mutta on ollut sen verran kiihkeää vääntöä, ettei siihen ole kannattanut mennä väliin. Pienellä riskillä kuitenkin nyt vastaan. :)

Makuasiat eivät ole objektiivisia, mutta eihän tuossa @shamaniac :in vertailussa ollut kyse makuasiasta, vaan ihan laskennallisesta faktasta.

Kärjistetysti vaikka näin:
Jos pelissä x on yhteensä 100 sivutehtävää ja niitä on vain neljää erilaista sorttia, niin voidaanko puhua toistosta?
 
Makuasiat eivät ole koskaan objektiivisia. Eivät koskaan. Enemmistönkään mielipide ei ole millään lailla objektiivinen totuus, vaan ainoastaan tietynlaisten mielipiteiden kokoelma.
En ole sanonut että makuasiat olisivat objektiivisia. Asioita vain voi tiettyyn pisteeseen asti käsitellä myös objektiivisesti. Tuossa tulikin hyvä esimerkki mutta annoin sellaisen myös itse kun puhuin miten voidaan tarkastella onko pelissä paljon jonkin tietyn tehtävärakenteen toistamista.

Aika vähän on saanut lukea arvosteluita jos ei ole törmännyt ikinä siihen että peliä kritisoitaisiin toistosta tai yhdentekevistä tehtävistä. Toki ne on myös esittäjän subjektiivista näkemystä mutta kuten useaan kertaan olen todennut, voidaan näitä asioita tarkastella tiettyjen speksien kautta myös objektiivisesti.

Tämä koko juttu on myös ajautunut ihan täysin sivuraiteille siitä, miten kerroin että ongelmaa on usein myös rytmityksessä. Ja ihan turha sanoa että "ei kaikkia haittaa vaikka sataa jatkuvasti tehtäviä naamalle" mutta sekin on asia, jota voidaan tarkastella objektiivisesti: paljonko keskimäärin aukeaa merkkejä ja/tai tehtäviä vaikka jostain tornista pähyilemällä tai muulla vastaavalla.

Jos bassokitarassa on 4 kieltä ja sillä soitetaan kappale, jossa on 100 peräkkäistä nuottia, voidaanko puhua toistosta?
Musiikki tai soittimen kielet on vähän eri asia kuin tämä mistä nyt puhutaan. Musiikki kuitenkin myös pohjautuu toistoon. Toki pelaamisen ydinkin on aina tiettyjen asioiden toistoa mutta joissain asioissa se näkyy ns. väärällä tavalla.

Kyllä musiikkikin tietysti voi alkaa olla tylsää jos se toistaisi vain samaa looppia. Tai jos vertauksia jatketaan, niin levyllä olisi joku kappale hyvin samanlaisena joku 3-5 kertaa ja ne loput 5-7 eroaisivat enemmän noista muista. Kyllähän monet artistit saa kritiikkiä juurikin siitä, miten kierrättävät kappaleita tai samaa asiaa.
 
No, se on fakta silloin kun tehtävät ovat oikeasti identtisiä. Jossain 80-luvun peleissä se oli aika yleistä, korkeintaan värit vaihtuivat. Nykyään tehtävissä on yleensä paljon variaatiota, vaikka ne jakautuisivat vain neljään eri tehtävätyyppiin. Onhan peleissä muutenkin valtavasti toistoa, esimerkiksi samanlaisen vihollisen kanssa voi joutua taistelemaan useammin kuin kerran. Toisto on yksi elementti, joka tekee peleistä mielekkäitä. Jos pelissä ei olisi mitään toistoa, sitä voisi olla vaikea oppia. Esimerkiksi tiettyä nappia painamalla pelihahmo tekee usein aina saman asian.
 
Hyppään takavasemmalta keskusteluun. Olen kyllä seurannut, mutta on ollut sen verran kiihkeää vääntöä, ettei siihen ole kannattanut mennä väliin. Pienellä riskillä kuitenkin nyt vastaan. :)

Makuasiat eivät ole objektiivisia, mutta eihän tuossa @shamaniac :in vertailussa ollut kyse makuasiasta, vaan ihan laskennallisesta faktasta.

Kärjistetysti vaikka näin:
Jos pelissä x on yhteensä 100 sivutehtävää ja niitä on vain neljää erilaista sorttia, niin voidaanko puhua toistosta?
Tuo esittämäsi esimerkki on kuitenkin valheellinen, jos yrität sanoa, että esim. AC-peleissä olisi noin. Tuo ei pidä paikkaansa, vaan suurin osa todellisista sivutehtävistä on omanlaisellaan pienellä tarinalla. Jokainen noista tarinoista on tosiaankin omanlaisensa. Ei ole minun syyni, jos et niitä selkeitä eroja huomaa. Se muu sälä onkin sitten ehkä juuri minullekin sitä ylimääräistä filleritekemistä (ja jollekin muulle, se voi olla vaikka mielekästä), mitä kaikissa avoimen maailman peleissä toki on, mutta ne eivät ole mitenkään pakollisia tehdä. Ja itsekin teen sellaisia varsin vähän, eikä ahdista yhtään, jos jää kaikesta tuollaisesta yli puolet tekemättä. Sen verran toki teen juttuja joka tapauksesa, että saan hahmon leveliä nousemaan, mutta se nyt ei ole koskaan ja missään pelissä ollut itselleni ongelma, koska grindaaminen ja levuttaminen sen kautta on sopivina annoksina ihan ok puuhaa. Ja kun siihen kyllästyy, niin avoimessa maailmassa voi mennä tekemään jotain sellaista, mikä sillä hetkellä eniten kiinnostaa. Läheskään aina se ei ole minulle se päätarinassa eteneminen, vaan useimmiten uusien paikkojen tutkiminen ja uusien NPC:eiden, aseiden, salaisuuksien ja sivutehtävien löytäminen.
 
Tuo esittämäsi esimerkki on kuitenkin valheellinen, jos yrität sanoa, että esim. AC-peleissä olisi noin. Tuo ei pidä paikkaansa, vaan suurin osa todellisista sivutehtävistä on omanlaisellaan pienellä tarinalla. Jokainen noista tarinoista on tosiaankin omanlaisensa. Ei ole minun syyni, jos et niitä selkeitä eroja huomaa. Se muu sälä onkin sitten ehkä juuri minullekin sitä ylimääräistä filleritekemistä (ja jollekin muulle, se voi olla vaikka mielekästä), mitä kaikissa avoimen maailman peleissä toki on, mutta ne eivät ole mitenkään pakollisia tehdä. Ja itsekin teen sellaisia varsin vähän, eikä ahdista yhtään, jos jää kaikesta tuollaisesta yli puolet tekemättä. Sen verran toki teen juttuja joka tapauksesa, että saan hahmon leveliä nousemaan, mutta se nyt ei ole koskaan ja missään pelissä ollut itselleni ongelma, koska grindaaminen ja levuttaminen sen kautta on sopivina annoksina ihan ok puuhaa. Ja kun siihen kyllästyy, niin avoimessa maailmassa voi mennä tekemään jotain sellaista, mikä sillä hetkellä eniten kiinnostaa. Läheskään aina se ei ole minulle se päätarinassa eteneminen, vaan useimmiten uusien paikkojen tutkiminen ja uusien NPC:eiden, aseiden, salaisuuksien ja sivutehtävien löytäminen.
No äläs nyt puhu paskaa. Itellä jäi jälleen kerran pitkälle tauolle Shadows juurikin sen takia, että tehtävät ovat liian samankaltaisia ja itseään toistavia. Ja sitä samaa on jälleen kerran aivan liikaa. Tästä Outlawsista tosin pidin paljonkin jotenkin ei tuntunut samalla tavalla puuduttavalta ja itseään toistavalta.
 
No, se on fakta silloin kun tehtävät ovat oikeasti identtisiä. Jossain 80-luvun peleissä se oli aika yleistä, korkeintaan värit vaihtuivat. Nykyään tehtävissä on yleensä paljon variaatiota, vaikka ne jakautuisivat vain neljään eri tehtävätyyppiin. Onhan peleissä muutenkin valtavasti toistoa, esimerkiksi samanlaisen vihollisen kanssa voi joutua taistelemaan useammin kuin kerran. Toisto on yksi elementti, joka tekee peleistä mielekkäitä. Jos pelissä ei olisi mitään toistoa, sitä voisi olla vaikea oppia. Esimerkiksi tiettyä nappia painamalla pelihahmo tekee usein aina saman asian.
Menee vähän saivartelun puolelle jos pitää olla identtinen että voi sanoa asioita toistoksi.

Enkä ole missään vaiheessa sanonut että toisto itsessään on huono asia. Kyse on siitä että ikävän monissa peleissä asiat tuntuvat vain nopeasti kopioiduilta, siinä missä tuo antamasi esimerkki siitä että vain joku väri on vaihdettu. Sellainen halpa maku.

Ei minua haittaa esimerkiksi se että vihollisia olisi kourallinen, jos niiden sijoittelu, liikevalikoima ja kokoonpanot tarjoavat vaihtelua. Sitten jos sama porukka tulee vastaan aina samanlaisissa paikoissa, niin voi alkaa kyllästyttämään.

---

Hoksasin myös yhden lisäongelman, mikä tulee tästä "vapaudesta" valita mitä pelaa: miten voin tunnistaa ne itseäni kiinnostavat ja pelaamisen arvoiset tehtävät? Tiedän monia pelejä, joissa tehtävän alkuasetelma on kovin geneerinen mutta joka voi johtaa ihan huikeisiin tilanteisiin. Tästä aiheutuu siis joko se, että minun pitää käydä ne kaikki läpi TAI olettaa että jokainen on sitä samaa jos se alkaa samalla tapaa.

Miten voi edes tietää, onko joku tehtävä pelaamisen arvoinen ennen kuin sen on pelannut? Entä mistä tietää, onko seuraava samankaltainen myös samaa vai ehkä sen verran erilainen, että mielipide muuttuu tehtävää kokiessa?

Ongelma siis yhä mielestäni on se, ettei peleissä pitäisi edes olla mitään "ei ole pakko pelata jos et halua"-tason tehtäviä. Jos ne voi hyvillä mielin jättää pelaamatta, ovat ne minun mielestäni heti täytetehtävien kategoriassa.

Enkä sano että mielipeleissänikään ihan kaikki tehtävät olisivat parasta ikinä mutta niissä on aina jotain, minkä vuoksi ne on halunnut pelata.

Toki Ubin pelien ongelman voi tiivistää näinkin: liian paljon keskinkertaista "good enough" sisältöä. Lyhyempänä jäisi parempi maku. Eikös siitä lyhyemmästä AC-pelistä tykätty juuri senkin takia että ei kestänyt ikuisuuksia? Kertoo paljon pelistä (ja pelisarjasta) että yksi plussista on se, että se on niin tiivis.
 
No äläs nyt puhu paskaa. Itellä jäi jälleen kerran pitkälle tauolle Shadows juurikin sen takia, että tehtävät ovat liian samankaltaisia ja itseään toistavia. Ja sitä samaa on jälleen kerran aivan liikaa. Tästä Outlawsista tosin pidin paljonkin jotenkin ei tuntunut samalla tavalla puuduttavalta ja itseään toistavalta.
Asiat ovat todellakin makuasioita taas kerran. Itse koin juuri niin päin, että tämä Star Wars oli aivan liikaa itsensä toistoa, ja jäi itselläni aika alkupuolelle kesken, kun siinä oli tuota hiippailua minun makuuni aivan liikaa. Kysehän on juurikin siitä, että mistä tarjonnasta kukakin pitää. Joka tapauksessa nuo pidemmät ja roolipelimäisemmät AC-pelit ovat nimenomaan tuota Shadowsia lukuunottamatta myyneet todella hyvin, ja lyhyempi ja kompaktimpi Mirage taas myi heikommin. Itsellenikin Origins, Odyssey ja Valhalla maistuivat todella hyvin ilman hetkenkään tylsistymistä, ja vastaavasti suljetumman maailman ja vähemmän roolioelimäinen Mirage puudutti aika pian ja jäi kesken, kun oli vain sitä tylsää hiippailua ja salamurhaamista suljetummissa ympäristöissä. Myyntiluvut eivät valehtele, varsinkaan, kun puhutaan siitä mikä pelaajia kiinnostaa.
Joo, ois ihan siistiä!
Erityisen siistiä on osallistua keskusteluun alatyylisellä kielenkäytöllä ja ala-arvoisella kommentilla, ja sitten käyttäytyä, kuin olisi jotenkin keskustelun yläpuolella. Niin huvittavaa ja ylimielistä samaan aikaan..
Menee vähän saivartelun puolelle jos pitää olla identtinen että voi sanoa asioita toistoksi.

Enkä ole missään vaiheessa sanonut että toisto itsessään on huono asia. Kyse on siitä että ikävän monissa peleissä asiat tuntuvat vain nopeasti kopioiduilta, siinä missä tuo antamasi esimerkki siitä että vain joku väri on vaihdettu. Sellainen halpa maku.

Ei minua haittaa esimerkiksi se että vihollisia olisi kourallinen, jos niiden sijoittelu, liikevalikoima ja kokoonpanot tarjoavat vaihtelua. Sitten jos sama porukka tulee vastaan aina samanlaisissa paikoissa, niin voi alkaa kyllästyttämään.

---

Hoksasin myös yhden lisäongelman, mikä tulee tästä "vapaudesta" valita mitä pelaa: miten voin tunnistaa ne itseäni kiinnostavat ja pelaamisen arvoiset tehtävät? Tiedän monia pelejä, joissa tehtävän alkuasetelma on kovin geneerinen mutta joka voi johtaa ihan huikeisiin tilanteisiin. Tästä aiheutuu siis joko se, että minun pitää käydä ne kaikki läpi TAI olettaa että jokainen on sitä samaa jos se alkaa samalla tapaa.

Miten voi edes tietää, onko joku tehtävä pelaamisen arvoinen ennen kuin sen on pelannut? Entä mistä tietää, onko seuraava samankaltainen myös samaa vai ehkä sen verran erilainen, että mielipide muuttuu tehtävää kokiessa?

Ongelma siis yhä mielestäni on se, ettei peleissä pitäisi edes olla mitään "ei ole pakko pelata jos et halua"-tason tehtäviä. Jos ne voi hyvillä mielin jättää pelaamatta, ovat ne minun mielestäni heti täytetehtävien kategoriassa.

Enkä sano että mielipeleissänikään ihan kaikki tehtävät olisivat parasta ikinä mutta niissä on aina jotain, minkä vuoksi ne on halunnut pelata.

Toki Ubin pelien ongelman voi tiivistää näinkin: liian paljon keskinkertaista "good enough" sisältöä. Lyhyempänä jäisi parempi maku. Eikös siitä lyhyemmästä AC-pelistä tykätty juuri senkin takia että ei kestänyt ikuisuuksia? Kertoo paljon pelistä (ja pelisarjasta) että yksi plussista on se, että se on niin tiivis.
Sinä puhut niin kuin kaikkien pitäisi pitää peleistä sinun tapaasi. Kuitenkin minä ja miljoonat muut pidämme nimenomaan AC-pelien (tai muidenkin Ubin pelien) viimeaikaisesta suunnasta. Myyntiluvut sen kertovat ainakin pääsääntöisesti. Toki Shadowsin kohdalla on ehkä jotain mennyt pieleen, ainakin myyntilukujen mukaan, mutta en osaa varmuudella sanoa mitä, koska en ole sitä vielä loppuun pelannut. Joka tapauksessa mielestäni on selvää, että Ubin pelit eivät vain ole sinulle ja joillekin muille täällä kyseisistä peleistä valittaville. Siitä huolimatta miljoonat noista peleistä pitävät. Sinä et ole asiassa oikeassa, kuin omalle kohdallesi, joten silloin ei varmaan kannata Ubin pelejä enää ostaa, ja voit keskittyä nimenomaan sen tyylisiin peleihin, joista pidät. Anna meidän, jotka Ubin peleistä pitävät kuitenkin juuri nykymuodoissaan, pelata rauhassa näitä pelejä. Niitä tullaan tekemään jatkossakin, kun niitä kuitenkin miljoonat edelleen pelaavat. Ja Mirage ei nyt kuitenkaan myyntien puolesta niin vakuuttava teos ollut, että se olisi se suunta mitä todellisuudessa AC-fanit ensisijaisesti haluavat. Ainakaan enemmistön osalta.
 
Viimeksi muokattu:
Piti ihan tekoälyltä kysyä kritisoidaanko Ubia kun se on vahvasti keskustelussa ollut läsnä. Eikös tekoäly ole aina oikeassa :rolleyes: On siellä myös vahvuuksia mainittu. En kokeillut tarjoaako samantyylisiä vastauksia jos olisin kysynyt jostain toisesta pelifirmasta saman kysymyksen.
 

Liitetiedostot

  • Screenshot_2025-12-04-12-37-55-845_com.openai.chatgpt.jpg
    Screenshot_2025-12-04-12-37-55-845_com.openai.chatgpt.jpg
    220 KB · Lukukerrat: 13
  • Screenshot_2025-12-04-12-38-05-429_com.openai.chatgpt.jpg
    Screenshot_2025-12-04-12-38-05-429_com.openai.chatgpt.jpg
    212,7 KB · Lukukerrat: 13
  • Screenshot_2025-12-04-12-38-13-199_com.openai.chatgpt.jpg
    Screenshot_2025-12-04-12-38-13-199_com.openai.chatgpt.jpg
    240,2 KB · Lukukerrat: 11
  • Screenshot_2025-12-04-12-38-30-636_com.openai.chatgpt.jpg
    Screenshot_2025-12-04-12-38-30-636_com.openai.chatgpt.jpg
    223,6 KB · Lukukerrat: 13
Ylös Bottom