Nyt kun Tähtipeltoa on kynnetty ensimmäiset 15 tuntia ja koulittu UC:n diplomaattihahmoa tasolle 11 asti, niin uskallan kertoa ensimmäiset kommenttini. Pohjustetaan havaintojani vielä pienellä fanipoika-kalibroinnilla. Elder Scrollesseja olen pelannut Daggerfall-ajoista asti. Falloutit myös pelattu ilolla läpi. Moninpeliversiot olen jättänyt suosiolla muille.
Muutama ilmeinen kommentti audiovisuaaliselta puolelta (XSX):
- Hahmomallit ovat kiistatta edelleen prev-geniä. Toki on skyrimeistä ja falliksista tultu eteenpäin.
- Lataustauot eivät oikein enää tunnu tältä päivältä.
Hektisenä internet-aikana tuntuu ihmeelliseltä, että vielä pitää SSD:tä odottaa. Eiväthän ne lataukset nyt rehellisesti kauan kestä, mutta pieni särö tulee immersioon. Erikoista sikäli, että siellä on kuitenkin siirtymäanimaatioitakin piilottamaan latauksia. Fast travelissa toki sallin lataustauon ja kiitän kyllä niiden olemassaolosta. RDR2:ssa immersio kyllä säilyi, mutta kovasti sai kopukalla ratsastaa pitkin karttaa.
- 30 fps tuntuu kiistatta vähän wanhanaikaiselta, vaan onhan tähän taas totuttu.
- New Atlantiksen kaupungissa npc:t ovat selvästi prev-geniä, jollei jopa prev-prev-geniä. Ei tunnu millään hetkiseltä avaruusmetropolilta.
- Perusmaastotekstuuri ja kasvillisuus ovat nekin vähän valjua grafiikaltaan.
- Osa kohteista (esim. hylätty kaivos) on kiusallisen samankaltaisia tismalleen samoine esinepaikkoineen ja vihollisineen. Ehkä tarinallisesti voi perustella, että sama yhtiö on rakentanut samalla sapluunalla, mutta ei kai ne joka paikassa kaiva just samaa seinää ja jätä vehkeet samalla tavalla levälleen. Tämä syö immersiota enenmmän kuin lataustauot.
+ Mutta sen vastapainoksi monet skifi-vistat ovat kyllä sangen maukkaita ja kovasti on photomoodi laulanut
+ Ja vastaavasti käsintehdyissä lokaatioissa on paljon enemmän taikaa kuin No Man’s Skyn proseduraalimaailmoissa
+ Musiikista tykkään myös kovasti. Avaruuteen lähdön ja tasonnousun fanfaarit sykähdyttävät joka kerta.
Pelattavuuden osalta sanon, että:
- Jotain elämänlaatuparannuksia kaipaan ja uskon, että niitä nähdään päivitysten myötä. Minimapin puute kummastuttaa.
- En ole loputtomien tutoriaalien ystävä, mutta turhan monta asiaa on pitänyt käydä kysymässä googlelta.
+- Taistelumekaniikka on ihan tarpeeksi jämerää ja on sangen mukava huomata ruhojen jäävän paikalleen. Kaadettujen vihujen haihtuminen on kismittänyt aina Nemesis The Warlock -c64-pelin julkaisun jälkeen, jossa se oli jo kertaallen ratkaistu. Tosin tuntuu vähän tylsältä, kuinka paljon sitä ammuskelua on aina oltava roolipelissä. Disco Elysium teki monta asiaa oikein, mutta eihän näitä nyt oikeasti voi verrata.
Tarinan vuoksihan näitä Bethesdan möhkäleitä pelataan, joten onneksi:
+ Tarina kaappaa mukaansa precursor-artifakteineen välittömästi.
+ Vaikka pääjuoni tuntuu tärkeältä, niin se jättää kivasti hengitystilaa sivutehtäville (tämä on musta aina käsikirjoituksellisesti jännä haaste roolipeleille: pitäisi olla maailmanlopun kiire, mutta silti ehtiä listimään kellarin rottalaumoja).
+ Tekemistä tuntuu olevan tuttuun tapaan loputtomasti ja kivasti hahmon tausta ja valinnat vaikuttavat jälleen tilanteisiin.
+ Hienoja ski-fi-hetkiä tulee vastaan tarinoissa tuon tuosta (esim. painovoima-anomalia lumisella planeetalla!)
- Vaan CD Project Red on opettanut odottaamaan pää- ja sivujuonelta enemmän. Osa tarinoista on vähän liiankin tuttua Elder Scrolls ja Fallout -settiä.
- Yhtään erityisen kiinnostavaa NPC:tä en ole vielä tavannut. Ehkä vähän liian normaaleja ihmisiä. Ei kauheasti kiinnosta aloittaa romansseja kenenkään kanssa — sinä missä Cyberpunkissa oli isoja valintoja Judyn ja Panamin välillä. ‘Punkissa oli ehkä maailmaankin paremmin sopien enemmän rosoisia hahmoja. Myös Massa Efektien alien-kumppaneista olen aina tykännyt.
Mutta yhteenvetona: sitä samaa Bethesdaa hyvässä ja pahassa. Auttamatta vanhentunut moottori (paitsi tajunnanräjäyttävä pienesineiden fysiikkamallinnus) ajaa tavattoman suurta ja (suht)elävää maailmaa. Tuskin maltan päästä jatkamasta seikkailuani. Kohta pitää alkaa jo pihtailla pääjuonta, jottei lopu kesken. Heittämällä vuoden parhaita pelejä mulle jo tässä vaiheessa.