Vastaus: Street Fighter IV [PS3]
Pelasin aikoinaan Street Fighter 2 SNES:llä kaverini luona aina koulun jälkeen ala-asteella. Vuotta en enää muista, mutta kyllä siitä lähemmäs parikymmentä vuotta alkaa jo olemaan. Itse en SNESia koskaan omistanut (ennenkuin pari vuotta sitten ostin heräteostoksena kun halvalla sain!), joten en mikään SF2:n Grand Master koskaan ollut. Peli teki kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen, sillä pidin sen ohjausmekaniikasta ja persoonallisista pelihahmoista jo pentuna niin paljon, että näin pelistä jopa painajaisia.
Sain kuin sainkin hankittua tämän uusimman version itselleni pari päivää sitten ja enpä ole hetkeäkään hankintaa katunut, vaikka vähän suolaisella hinnalla se lähtikin. Olen tässä nyt pari päivää hakannut sormet verillä hadokeneita ja shoryukeneita ja kyllä ne vielä kohtuullisen hyvin selkärangasta lähtevät, mutta eipä niillä näköjään pitkälle pötkitä! Peli oli Medium-vaikeustasollakin jo niin järkyttävän vaikea, että vaihdoin asteen takaisin easyksi, jolla pääsin juuri ja juuri SETHinkin läpi.
Pitkän ja piinallisen jauhamisen jälkeen ymmärsin kuinka EX ja ULTRA -mittaritkin toimivat ja osasin jopa käyttää niiden suomia erikoisliikkeitä. Muutamat testirundit netissä kuitenkin osoittivat, että olen pelissä todella paska, sillä BP-pisteeni ovat 20 pelatun matsin jälkeen edelleen nollissa, vaikka pari tosi tsägävoittoa onkin tullut. Mutta todella siistiä, että peliä voi VIHDOIN pelata oikeita vastustajia vastaan, vaikka eivät samoissa tiloissa hengaakaan. Tietokonevastus on aina yli-inhimillisen nopea ja refleksiivinen ja pelaa suurinpiirtein samalla taktiikalla kerrasta toiseen joten peli on epäreilu tämän suhteen.
Muutamia ongelmiakin on kyllä tullut vastaan, en nimittäin saa mitenkään irtoamaan Challengemodessa esimerkiksi comboa, jossa kyykystä pitää lyödä hard punch ja heti perään Shoryuken. Tämä on mielestäni täysin mahdotonta tai sitten olen jo liian vanha, että refleksini toimisivat nykypeleissä vaadittavalla tasolla...
PS3:n perusohjain on "ihan ok", mutta mikäli verrataan joitain liikeratoja SNESin ohjaimen vastaaviin, ei tuntuma ole kyllä aivan sama, esimerkiksi juuri ristiohjaimen kanssa minulla on välillä ongelmia tehdä 1/4 ympyrän muotoista liikerataan sujuvasti. Tilanteita, joissa Shoryuken olisi kuin nyrkki silmään, tulee jatkuvalla syötöllä, mutta kun ei irtoa niin ei irtoa! Analogitatilla pelaaminen on aivan kauheata sen ollessa liian herkkä yläsuunnalle, jolloin pelistä tulee tahatonta pomppimista silloin, kun pitäisi irrota terävä potku leukaan.
Nettipelissä tuli huomattua, että penskat ovat hiffanneet spämmäämisen ihanuuden, Sagatia vastaan on todella rasittavaa matsata välillä, sillä pelistä tulee pelkkää erikoisliikkeen spämmäystä todella helposti, jolloin esimerkiksi juuri Ryulla pelaaminen on täysin tyhjä arpa. Itse ainakin aikoinaan pidin ideologiasta, että opettelee hahmon kerrallaan kunnolla, käytän samaa systeemiä vieläkin.
En oikein saanut manuaalista irti tuota erikoisliikkeiden cancelointia, välillä esimerkiksi Metsu Hadokenia tehdessä tajuaakin vähän liian myöhään, että voi paska, vastustaja pääsee väistämään tämän, jolloin haluaisikin peruuttaa koko homman. Miten tämä käytännössä onnistuu?
Todella loistava ja koukuttava peli, en voi kuin suositella!
