Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Ai niin yksi juttu tuli mieleen mikä tavallaan ärsyttää: En osaa päättää millä hahmolla pelaisin. Toadilla on tullut ehkä eniten väännettyä kun se on niin symppis.
Tätä tuli eilen testailtua kahden pelaajan yhteispelinä, joka toki ennen pitkää meni suorastaa kisaamiseksi, ja erittäin positiivisena lisänä tuosta kenttien alkuvalikoista löytyi Random-toiminto, jolla pelattavat hahmot arvotaan. Todella hyvä lisä, joka toi hieman ennalta-arvaamattomuutta sekaan. Ensimmäinen maailma oli muuten aikas näyttävä tietyissä kohdin, etenkin linnan pomotaistelun paikkeilla näkynyt vesi oli päheän näköinen!
Tämähän on Suomessa myynyt yllättävän hyvin Wii U -peliksi, kun on päässyt kaikkien alustojen myyntilistalla sijalle 10: Suomen suosituimmat pelit viikolla 48
On ollut tässä jo viikon ajan tarkoitus käydä kommentoimassa peliä, kun sain sen käsiini jo tuossa viime viikon torstaina. Jotenkin ei vain ole saanut aikaiseksi kommentoitua ja sitten aloin miettimään, että säästänkö mielipiteeni arvosteluun, joka olisi tarkoitus julkaista viimeistään ensi viikon alkupuolella.
Mutta voisihan tässä muutamalla sanalla peliä kommentoida..
Super Mario 3D World on toistaiseksi aiheuttanut hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Peliä on ollut toki mukava pelata ja moninpeli toimii paremmin kuin osasin odottaa (en oikeastaan odottanut suuntaan tai toiseen, kun yksinpeli on aina ollut Marioissakin se tärkein elementti), mutta siinä on joitakin piirteitä, jotka eivät oikein kolahda ainakaan minuun. Yksi noista huonoista puolista on melko tiukasti rajatut kamerakulmat. Olin viimeiseen asti siinä uskossa, että yksinpelissä kamera on vapaasti liikuteltavissa, mutta eihän se ole kuin vain tietyissä paikoissa. Tuo sitten aiheuttaa välillä koordinaatiovirheitä, jotka pahimmillaan johtavat kuolemaan. Kameraan kyllä tottuu, mutta olisin mielelläni saanut mahdollisuuden tutkailla kenttiä vapaammin, sillä nautin peleissä ympäristöjen tutkimisesta, varsinkin jos ne on toteutettu niinkin näyttävästi kuin tässä pelissä parhaimmillaan. Kenttäsuunnittelu on pääasiassa ollut tasaisen laadukasta, mutta vielä ei ole vastaan tullut mitään huikean mullistavaa (pari viimeistä maailmaa vielä näkemättä).
Sorruin tästä lukemaan joitakin arvosteluja ennen kuin pääsin itse pelaamaan ja niiden perusteella olisin odottanut jotakin paljon upeampaa, mahtavampaa, eeppisempää jne. Ehkä nuo pari viimeistä vielä näkemättä olevaa maailmaa sitten tarjoavat niitä uskomattimia WAU-elämyksiä, mutta nähtäväksi jää. Vaikka olenkin parhaimmillaan nauttinut pelistä hyvinkin paljon, herää väistämättä ajatus, että pelin maailmalla osakseen saama varaukseton hehkutus kertoo pikemminkin nykyisten suuren profiilin pelien keskinkertaisuudesta kuin 3D Worldin suunnittelijoiden rajattomasta neroudesta.
Mutta ensi viikolla lopulliset mietteeni selvinnevät. En halua tätä kuitenkaan liian aikaisin tuomita, kun nähtävää vielä riittää.
En päässyt hankkimaan peliä suoraan julkaisussa, vaan jouduin odottamaan veronpalautusten kilahtamista tilille. Mutta sen jälkeen pieksin uutta 3D-Mariota apinan raivolla! Kaksi vuorokautta sitten upotin pelilevyn ensimmäistä kertaa Wii U:n syövereihin. Alle vuorokausi sitten peli pamahti läpi. Ja nyt väänsin pelistä videoarvostelun pihalle. Voisi kuvitella että vedin paketin kasaan tosi hätäisesti, mutta oikeasti pelitunteja ehti kertyä melkoisia määriä! Oli ilo huomata, että Nintendo pystyy ylittämään itsensä silloin kun se yrittää tosissaan. Vielä kun tällaiset huippupelit kääntäisivät surkeasti rämpivän Wii U:n myynnit nousuun, mutta tuskinpa ainakaan täällä päin maailmaa... Kiva huomata että peli sentään pääsi Suomen myyntilistoilla kymmenen parhaan joukkoon!
Zanis Dustista poiketen en löytänyt valittamisen aihetta kamerakulmista. Toki Super Mario Sunshinen kaltainen vapaasti kieputettava kamera olisi poikaa, mutta tällaisenaan kuvakulmat ovat aina toiminnan kannalta parhaimmat. Eipähän ainakaan tarvitse kirota seinien taakse jumittavaa kuvakulmaa tai sekaisin menevää suuntavaistoa. Tosin vihreiden tähtien metsästyksen aikana myönnän pariin kertaan toivoneeni, että kameraa saisi pyöritellä vapaammin... Joka tapauksessa olen itse aika pyörällä päästäni tämän pelin hienoudesta! Ainakin tuplasti omaperäisempää ja parempaa jälkeä kuin New Super Mario Bros. U... Joka oli myös aika hyvä elämys.
Itse olen kahdeksannessa maailmassa eikä tämä minullakaan mitään wau hetkiä ole aiheuttanut enkä sitä kyllä odottanutkaan. Kyllä esim rayman legends vaan oli paljon kovempi tapaus oikeastaan joka osa-alueella. En siis ole pettynyt vaan kuten aiemmin sanoin niin tämä on tasohyppely joka pelataan läpi ja siinä se. Tosin nyt näyttää vahvasti siltä, että pelaan vielä toisenkin kerran eri hahmolla nuo kentät. Nyt olen pelannut vain peachilla ja kummasti se ärsyttävä kissapuku muuttuu kivaksi kun se on naisen päällä.
Se kyllä ihmetyttää kun esim niitä kohtuu alussa olevia mikrofoniin puhaltamalla aktivoitavia laattoja ei ole tuon kentän jälkeen näkynyt ollenkaan. Miksi edes tehdä tuollaisia jos ne on vain sen kerran koko pelissä? Ellei sitten jossain bonus kentässä noita vielä nähdä.
Lisäksi hehkutetaan, että kokoajan tulee uutta ja ihmeellistä vastaan pelimekaniikan osalta. No en kyllä keksi mitä uutta tässä viimeisen parin maailman aikana olisi tullut. Kohtuu alussa kuitenkin oli nuo puhalluksella toimivat laatat, kosketuksella aktivoitavat pilarit ja se varjoilla kikkailu siinä yhdessä kentässä. Onhan tässä juu tullut se iso luistin vastaan, mutta siinäpä se taisi olla.
Kiitos hienosti tehdystä arvostelusta, selkeä ääni ja uskallusta sanoa mielipiteitä.. teknisesti hieno ja muutenkin todella mielenkiintoisesti tehty. Ehkä tuo kameran liikuttaminen voisi olla vieläkin kovempi juttu..
Tänään oli viimein aikaa pelata tämä läpi. Parissa viimeisessä maailmassa oli jo melko nokkelia kenttiä. Kovin suurta haastetta ne eivät loppujen lopuksi tarjonneet, mutta sitä lienee luvassa kun kerää kaikki vihreät tähdet ja leimasimet. Jotakuinkin viidenteen maailmaan asti keräsin ne varsin järjestelmällisesti, mutta sitten keskityin lähinnä etenemiseen ja keräsin pääasiassa vain ne, mitkä tulivat vastaan. Bonusmaailmoita en ole vielä ehtinyt pelata, joten saa nähdä mitä ne pitää sisällään.
Kyllähän tämän parissa viihtyi ja parhaimmillaan kenttäsuunnittelu on hienoa. Mutta silti en vielä ole vakuuttunut, että tämä olisi ihan sen viiden tähden arvoinen. Täytyy sulatella asiaa päivä tai pari ja alkaa sitten analysoimaan tilannetta tarkemmin.
Edit: Noista kameraan liittyvistä koordinaatiovirheistä sen verran, että niitä ei loppujen lopuksi tullut kuin muutama koko pelin aikana ja nekin yleensä sattui tilanteissa, joissa oli samaan aikaan vihollisia ja muuta toimintaa. 5-vuotiaalle lapselle sen sijaan näytti välillä tuottavan vaikeuksia, joita seurasi hyppy ulos kentästä jne. Mutta olisin kyllä vapaata kameraa kaivannut ihan jo vain sen ympäristön ihastelun vuoksi.
Tänään oli viimein aikaa pelata tämä läpi. Parissa viimeisessä maailmassa oli jo melko nokkelia kenttiä. Kovin suurta haastetta ne eivät loppujen lopuksi tarjonneet, mutta sitä lienee luvassa kun kerää kaikki vihreät tähdet ja leimasimet.
Kasimaailman loppuun, jonka jälkeen lopputekstit tulevat, vai myös maailmat, jotka aukeavat kasimaailman jälkeen? Niissä muuten löytyy haastetta...
Itse pelasin alusta lähtien sillä periaatteella, että kaikki tähdet, nupit ja hilkkeet etsitään. Pelaan tätä myös pelkästään moninpelinä, jolloin haastetta on selkeästi enemmän.
Kyllähän tämän parissa viihtyi ja parhaimmillaan kenttäsuunnittelu on hienoa. Mutta silti en vielä ole vakuuttunut, että tämä olisi ihan sen viiden tähden arvoinen. Täytyy sulatella asiaa päivä tai pari ja alkaa sitten analysoimaan tilannetta tarkemmin.
Mun on vaikeaa arvioida tätä viiden tähden asteikolla, sillä mun mieli toimii 0-100 asteikolla, jolla antaisin tälle pelille 94. Ei ihan Galaxyjen vertainen mestariteos, mutta silti aivan heittämällä Wii U:n paras peli, kirkas GotY ja parhaita pelejä pitkiin aikoihin. Yhtä suurta pelinautintoa alusta loppuun. Niitä harvoja pelejä, jonka peluun aloitan heti alusta uudelleen pelin läpäistyäni.
Se mikä tässä pelissä, kuin myös uudessa Zeldassa viehättää suuresti on se, että Nintendo osoitti, että näiden pelisarjojen tulevaisuus ja innovatiivisuus ei ole kiinni gimmickeissä, vaan ottamalla pari tervettä askelta taakseppäin, hiomalla vuosikymmenten saatossa kehittynyttä kaavaa ja tekemällä se sydämellä pystytään saamaan ihmeitä aikaan. Mario Galaxy vei pelisarjan ihan uuteen ulottuvuuteen ja Skyward Sword veti Zeldan kaavan melko uusiksi monella tapaa ja nojasi motion detection-temppuihin kuten miekkailuun ja pommien keilaukseen jne. Kumpikin näistä peleistä toki onnistuivat erinomaisesti, mutta näiden pohjalta jäi oletus, että seuraavissa osissa homma pitää vetää vielä "pidemmälle" ja kauemmas juurista. NSMB-sarja ja osa viimeaikojen Zeldoista (Twilight Princess, Spirit Tracks) tuntuivat hiukan sieluttomilta ja tukivat mielikuvaa, että tämä peruskaava on kulutettu puhki.
3D World on sinäänsä huomattavasti perinteisempi Mario, mitä Galaxyt, mutta todistaa sen, että kaava toimii vielä ja sillä on paljon annettavaa. 3D World heittelee innovatiivisia ja hykerryttävän hauskoja ideoita oikealle ja vasemmalle samaan tyyliin mitä Galaxyt, silti kuluttamatta mitään ideaa puhki. Jotkut täällä kritisoivat sitä, että hyviä ideoita ei käytetä riittävästi (puhallettavat tasot), mutta omasta mielestäni tämä juuri henkii sitä pelisuunnittelullista nerokkuutta, jolla tämä peli on veistetty ja tuo tälle pelille valtavasti jälleenpeluuarvoa. Sitä juuri nimenomaan koittaa muistaa ne kentät, jossa oli ne mieleenpainuvat ja hauskat ideat ja hakeutuu niihin kenttiin takaisin pelatakseen ne vielä kerralleen läpi. Yksi suosikkiesimerkkejäni se ihastuttava savanni-kenttä.
Muutamasta asiasta olisi valitettavaa, kuten Y-napilla tapahtuva kaverin heitto, joka aiheuttaa jatkuvasti ikäviä kaverin yli laidan nakkaamisia joka raastaa erityisesti viimeisissä maailmoissa, joissa tilanteet ovat kiperiä jo muutenkin. Toinen asia, joka häiritsee on se, ettei Game Overista rankaista kunnolla + kaikki nuo kuolemattomuus-itemit, jotka ilmestyvät, kun turoilet. Jos nykyajan pullamössögeneraatiolla herpaantuu ote, kun eivät pääse kenttää läpi, niin voivat mun puolesta mennä rauhassa pelailemaan niitä ängri pöörsejä...ei tarvitse Marioihin tunkea noita ärsyttäviä itemejä, vaikka vapaavalintaisia ovatkin. Myös minipeleissä olisi voinut olla hiukan enemmän variaatiota. Mm. NSMB-sarjan muistipeliä jäin kaipailemaan. Vaikeistaso olisi saanut myös yleisesti ottaen olla ehkä hiukan kovempi, ja erityisesti lopputaistelu oli aivan liian helppo.
Muuten peli on kyllä aivan täyttä timanttia ja kaiken ennakkohypen arvoinen klassikko.
On erittäin surullista, jos tämän pelin alhaiset myyntiluvut antavat Nintendolle semmoisen signaalin, että New Super Mario -sarjaa kannattaa kierätää hautaan saakka ilman, että tehtäisiin kunnollisia 3D Super Marioja.
Eipä siinä mitään, varmasti lämmittää mieltä, kun itse saan pelin hyppysiini Jouluaattona samalla kun napostelen kinkkua sinappikastikkeella.
Briteissä tämä oli melko odotettavaa, mutta olen ymmärtänyt, että jenkeissä peli on käynyt kaupaksi varsin hyvin (Wii U-peliksi)...Kyllähän tämä silti pistää miettimään. Mun mielestä NSMB-sarjan voisi pistää naftaliiniin vaikkapa seuraavaan konsolisukupolveen saakka.
Niin varmaan tulee käymään. Muistaakseni Nintendolta annettiin lausuntoa joskus vuosi-pari takaperin, että julkaisevat yhden NSMB -pelin/konsoli. Eihän noita kuitenkaan ole tullut kuin yksi DS:lle, yksi Wiille, yksi 3DS:lle ja yksi Wii U:lle.
Niin varmaan tulee käymään. Muistaakseni Nintendolta annettiin lausuntoa joskus vuosi-pari takaperin, että julkaisevat yhden NSMB -pelin/konsoli. Eihän noita kuitenkaan ole tullut kuin yksi DS:lle, yksi Wiille, yksi 3DS:lle ja yksi Wii U:lle.
Totta. Mitä nyt Wii U:lle tuli vielä se Luigi-versio...Ehkä niistä on tullut ähky, koska olen pelannut ne suht peräjälkeen läpi ja ne ovat kuitenkin aika samankaltaisia.
Joku Nintendon pomomieshän totesi, että heillä on aikomuksena julkaista vain yhden New Super Mario Bros. -sarjan pelin per konsoli. Joten eiköhän nyt noista olla päästy hetkeksi eroon. Ei kuitenkaan sillä, että nuo huonoja omasta mielestäni olisivat. Wii U:n peli oli viimeksi viime viikolla peluutuksessa moninpelinä.
Joku Nintendon pomomieshän totesi, että heillä on aikomuksena julkaista vain yhden New Super Mario Bros. -sarjan pelin per konsoli. Joten eiköhän nyt noista olla päästy hetkeksi eroon. Ei kuitenkaan sillä, että nuo huonoja omasta mielestäni olisivat. Wii U:n peli oli viimeksi viime viikolla peluutuksessa moninpelinä.
Joo siis ovathan ne vikoineenkin parasta tasohyppelyä, jota maailmalla on tarjota, mutta ihan jo siitäkin syystä sitä kaavaa ei kannata kuluttaa puhki.
Läpi meni yksinpelinä. Viimeiseen linnaan mentäessä sattui olemaan kasassa juuri tarvittava määrä vihreitä tähtiä niin ei tarvinnut mennä kertaamaan vanhoja kenttiä. Tämä peittoaa mun edellisen suosikki Marion, eli 3D Landin. Pidän juuri tämän tyylisistä Marioista. Paha sanoa kumpi on parempi - Rayman Legends vai tämä. Mutta pidin kummastakin selvästi enemmän kuin viimevuotisesta NSMB.U:sta. Ei tarvinnut käyttää hopeista pesukarhupukua. Sitä kyllä tarjottiin kentässä jossa pompitaan laavassa kierivän laatikon päällä mutta siinä siitä ei olisi ollut mitään hyötyä kun alas tippumiselta puku ei pelasta.
Läpi meni yksinpelinä. Viimeiseen linnaan mentäessä sattui olemaan kasassa juuri tarvittava määrä vihreitä tähtiä niin ei tarvinnut mennä kertaamaan vanhoja kenttiä.
Noita tähtiä sai kyllä yllättävän hyvin keräiltyä niin, ettei niitä erityisesti edes metsästänyt. Tosin jossain viidennen maailman tienoilla päätin palata takaisin päin ja etsin kaikki tähdet viidestä ensimmäisestä maailmasta. Jotkut oli kyllä ihan nokkelasti piilotettu ja varsinkin sitten vielä myöhemmissä maailmoissa sai tehdä jo töitäkin ne saavuttaakseen. Tosin kuudennesta maailmasta eteen päin kaikki ei vielä ole kerättynä.
Lisäreitä kyllä jaetaan melko runsaalla kädellä, etenkin kun oppi oikean tekniikan siinä ajoittain maailmankartalle ilmestyvässä hedelmäpelissä - tekniikan oppimisen myötä joka kerralla sai ne 777 kolikkoa, joiden ansiosta tuli parhaimmillaan se kahdeksan lisäriä, jos oli alla vähintään se 23 kolikkoa. Pelin läpäistyä lisärejä taisi olla plakkarissa n. 120-130.
Kummasti tämä peli vain voitti puolelleen, kun sitä jaksoi sinnikkäästi pelata. Ja varmasti tulee palattua 3D Worldin pariin uudestaankin, kunhan saa Bravely Defaultin pelattua alta pois. Molemmat ovat kyllä yksiä tämän vuoden suurimpia yllättäjiä.
Pelin parissa on tullut viihdyttyä jo noin 25 tuntia ja vielä puuttuisi muutamia tähtiä, leimoja ja lipputankoja. Jotkut niistä ovat muuten todella pirullisia. Suosittelen kyllä jatkamaan pelaamista lopputekstienkin jälkeen, tulee mukavia lisäkenttiä
