Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Tales of Arise

18h takana ja party vihdoin kasassa, kalastus oli ihan k mutta se hemmetin rokki musiikki joka alkaa soida kun kala käy kiinni pilaa aikalailla koko homman, kalastuksen pitäisi olla rentouttavaa puuhaa eikä tuntua boss fightilta jatkuvasti. Isot harvinaiset kalat on asia erikseen, voi soida vaikka minkälainen sinfonia orkesteri kun niitä yrittää napsia, mutta ei joka kalan kohdalla.
 
Juu ja ilmeisesti aukesi myös new game+, en tiiä mitä se pitää sisällään.

Mitä luin, niin ilmeisesti ei lisää muuta ku saa pitää saavutetut levelit ja varusteet ym. Lisäksi vaikeustasoa tulee lisää yhden artefaktin myötä jos näin haluaa.
 
Läpi meni ja muutenkin kauttaaltaan kaluttu. Peli oli hyvä, mutta omaan makuun ei ylttänyt parhaimpien Tales pelien joukkoon. Tuntui, että monia asioita aiemmista osista oli virtaviivaistettu ja peli oli todella helppo. Myöskään löytämisen riemua ei tässä päässyt tapahtumaan koska peli eteni tiukassa putkessa alusta loppuun, ja kaikki tarjottiin tarjottimella.

Kaikesta huolimatta peli oli hyvä, ja visuaalisesti miellytti silmää!
 
Viimeksi muokattu:
Kaikille pelin läpi vetäneille kysymys.

Tuli nyt päästyä tuohon ensimmäiseen loppuun niin sanotusti ja homma vähän taas rauhottui. Mites paljon peliä on vielä jäljellä kun tuntuu että alkaa vähän ähky tulla? Toki jatkamaan pääsee vasta vkl joten varmasti taas vähän enemmän intoa silloin pelata. Sitä vaan alkaa pian ilmestymään paljon erittäin mielenkiintoisia pelejä ja haluaisin tämän hoitaa sitä ennen alta pois.
 
Kaikille pelin läpi vetäneille kysymys.

Tuli nyt päästyä tuohon ensimmäiseen loppuun niin sanotusti ja homma vähän taas rauhottui. Mites paljon peliä on vielä jäljellä kun tuntuu että alkaa vähän ähky tulla? Toki jatkamaan pääsee vasta vkl joten varmasti taas vähän enemmän intoa silloin pelata. Sitä vaan alkaa pian ilmestymään paljon erittäin mielenkiintoisia pelejä ja haluaisin tämän hoitaa sitä ennen alta pois.
Tarinallisesti olet ihan vähän yli puolen välin. Toi loppupuolisko on aika keskustelupainoitteinen ja menee huomattavasti nopeammin kuin alkupuolisko, on siellä jokunen dunkkis mutta tuntui itselle että pelinkehittäjille tullu joko kiire tai mielikuvituksen puute, nimittäin ovat aika huonoja dunkkiksia. Itselle tuli myös tuossa kohden ja loppua kohden varsinkin ähky.
 
Menipäs se vihdoin läpi 37h 37min 41sek, skippailin lopussa ihan hemmetisti paikkoja missä olisi voinut käydä ja taisteluitakin välttelin parhaani mukaan joten kesto on varmasti monilla paljon pidempi. Välillä vihasin peliä ja meinasin ottaa digitaalisen disketin ulos koneesta ja halkaista sen kahtia, välillä pelin hahmot, tarina ja maailma oli niin upeaa katseltavaa että pelaaminen oli suorastaan nautintoa.

Dunkut vaihteli laadultaan paljon ja varsinkin loppupuolella tulee aika paljon kökköä sekä kierrätettyjä bosseja, vihut on samat koko pelin läpi vain väriskaala muuttuu, mutta onneks taistelut oli erittäin mieluista puuhaa. pelissä on ihan liikaa niitä skits pätkiä joiden laatu vaihtelee tarpeettomasta, hyvin hauskaan ja välillä tarpeellista tietoakin saa, kuitenkin liikaa kaikkea turhaa höttöä.

Pelin soundtrack ja enkku ääninäyttely ansaitsee erityismaininnan huikella laadulla, grafiikat oli satumaisen upeat lukuunottamatta kamalaa popuppia joka varsinkin kaupungeissa pistää pahasti silmään.

Muita miinuspuolia oli se kun joudut jatkuvasti seisomaan ja odottamaan mitä hahmot sanoo ennenkuin hyökkäät vihun kimppuun tai menet ovesta. Pelissä on lukuisia outoja cutscenejä missä ei ole mitään muita ääniä kuin hahmojen puheet sekä askeleet, joten jos he eivät liiku tai puhu ne tuntuu kuin mykkä filmiä katsoisi. Sivutehtävät on 80% sellaisia että kun menet puhumaan hahmolle joka antaa sinulle tehtävän niin sinulla on jo kaikki tarpeeliset kamat mukana joten ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa ne sille.

Lopussa peli pistää tarina vaihteen kunnolla päälle ja välillä se on sellaista kävele metri ja katsoo uusi pätkä menoa, mutta onneksi suurimmaksi osaksi se on mielenkiintoista kamaa joten ei itseä niin häirinnyt.

Onneksi kuitenkin taistelin tieni loppuun asti koska lopussa peli palkitsee pelaajan ja saatiin kiitettävä loppu tarinalle.

Siinä on kuitenkin liikaa ärsyttäviä ja todella tyhmästi tehtyjä asioita jotta sille voisi antaa enempää kuin 3.5/5, ainut Tales of sarjan peli jonka jaksanut loppuun asti pelata ja vain koska pelin kahden päähahmon tarinan päätös kiinnosti niin paljon.
 
Onkos täällä ketään joka olis pelannu pelin easyllä läpi? Lähinnä mietin että pääseekö tarinan läpi ilman grindausta sikäli mikäli pukkaa vaikeustasoa vähä pienemmälle? 14h takana ja alkaa puuduttamaan niin paljo että jäänee pian pelaamatta läpi asti.Mietin vain että saisko tämän juostua tarinan osalta läpi jos vaan suosiolla pudottais vaikeusastetta..Normalilla pelannut tähän asti.
 
Nyt on tarina pelattu läpi. 44h tuli peliaikaa.

Olihan tuo tarina sitä perustavaraa, ettei siinä ollut kummemmin tärkeämpää juonta. Hahmotkin olivat mukavia.

Tässä pelissä on myös jotain asioita, jotka jäävät miinuksen tasolla:

- Sivutehtävät ei oikeastaan tuonut mitään enimmäkseen muuta kun etsit tietyn tavaran ja toimitat sen. Tämän voi läpäistä vaikka heti, jos löytyy kyseinen tavara. Enemmän pidin niistä tehtävistä, jossa täytyy lyödä voimakas vihollinen. Tämä antaa enemmän haastetta.
- Pelissä oli paljon animaatioita, kun kävelet/juokset jossain, niin alkaa usein se animaatio pyörimään. Cutscene oli sellaista, joista en välittänyt, joten skippasin valtaosan.

Kuitenkin pidin pelaamisesta ja en kokenut tylsäksi missään kohtaan. Tässä oli enemmän roolipelattavaa kuin aiemmissa sarjan peleissä, joista olen pelannut Vesperian ja Berserian. Alueita oli myös enemmän että pääsi paljonkin liikkumaan.

Jos joku Tales of peli kiinnostaa, niin suosittelisin tätä juuri.
 
Tuli tämä otettua HFW jälkeen työn alle. Alkufiilikset vähän kaksjakoiset 5h jälkeen, vaikuttaa lupaavalle, mutta pieniä ärsytyksen aiheitakin löytynyt.

Putkimainen kenttäsuunnittelu ei haittaa, jos se on hyvin toteutettu, mutta tässä latausruutua pukkaa ruutuun vähän väliä. Onneksi niitä ei PS5 kauaa tartte ihmetellä.

Myöskin taisteluiden 'under the dome' kenttärajaus tuntuu vähän vanhanaikaiselta.

Hahmot, tarina ja ääninäyttely toimii.

Taistelusysteemi on vielä kysymysmerkki, kun arteja auennut vasta niin vähän
 
Tuli tämä peli läpäistyä, aikalaskurin pysähtyessä 45h paikkeille.

Liian usein, ts. aina pääsankari, joka tarinaa kuljettaa on jostain syystä piikkitukkainen, epäsosiaalinen introvertti, jota ei varsinaisesti kiinnostaisi justkailla kenenkään kanssa missään tilanteessa. Hän vain haluaisi kaikessa rauhassa harrastella kendoilua, sattumalta omistamallaan kylän cooleimmalla miekallaan, mutta kerta toisensa jälkeen emo charmi puree ohikulkijoihin ja sankari alkaa vetämään puoleensa yltiösosiaalisia ihailijoita. Ja ennen kuin sankari huomaakaan on hänen matkaansa liimautunut pakollinen kilpimies, healer, maagi ja joku vähäosaisempi, jolle ei riitä aseita, joten hän heiluu nyrkein matkan loppuun asti, vaikka siinä vaiheessa sankareilla tuleekin rahaa ovista ja ikkunoista.

Ja jos olet kuin minä, eli Tales of - pelisarja ei ole entuudestaan tuttu ja ajattelit tutustua sarjan viimeisimpään osaan tässä vaiheessa (vuoden myöhässä), niin spoiler alert: jos odotat jotain tutusta kaavasta poikkeavaa, niin todennäköisesti tulet pettymään.
Jos taat kaipaat hyvää, nykymallista RPG:ta niin tarjolla on sitä tuttua ja turvallista, sillä poikkeuksella, että tällä kertaa pääsankari hyväksyy sankarin roolin perinteistä nopeammin ja loppua kohden hänen puhetulvansa täyttyy pelkistä rakkauden tunnustuksista, jotka yltyy toisinaan niin siirappisiksi, että peliohjain kädessä alkaa tuntua tahmealta kaikesta siitä siirapista, mitä ruudulla vuodatetaan rakkauden nimessä.

Vuoropohjainen combat alkaa olemaan muinaisjäänne ja tämäkin peli on nykytrendin mukaisesti realiaikaisella combatilla. Voi niitä aikoja kun FF8 pelatessa sai syödä herkkuja toisella kädellä ja miettiä shakkimaisesti seuraavia siirtoja, kellä hyökätä ja ketä pistää parannettavaksi ennakkoon, koska tietää, että vihun hyökkäys tulee jossain välissä pistämään kerralla arkun pohjalle.

Mutta on aktiivisessa ADHD taistelussa myös puolensa, koska tämä mahdollistaa paremmin pelaajan astumisen jonkin toisen tyypin saappaisiin, jättäen pääsankarin heiluttelemaan sapeliaan tietokoneen ohjeistamana. Tykkään myös, että tätä nykyä on jo yleistä, että päähahmon voi jättää kokonaan pois siitä omasta dreamteamistä. Tosin itsellä se pitää olla osana jengiä roikkumassa, koska tarina aina eletään hänen kauttaan, rikkoo muuten itsellä liikaa immersiota.

Pelasin tämän kokonaan läpi maagilla, sillä se tuntui poikkeuksellisen monipuoliselle hahmolle combatin suhteen, aiempiin pelaamiini RPG nähden.

Tarjolla oli perushuitaisu, sekä vähän manaa kuluttavia lähihyökkäyksiä, sekä kauemmin lataavia, mana ahneempia hyökkäyksiä. Lisäksi kaikilla hahmoilla oli oma erikoiskykynsä, joka maagilla oli taian talteenottaminen. Taikoja tallettamalla taikoja pystyi kombottamaan ja täten paukuttamaan sitten kerralla tuhannen voltin voimalla vastustajan niskaan, yksittäisen salamaniskun sijaan. Kombottamalla sai jo varhaisessa vaiheessa tehtyä melko isoa vahinkoa, jos vain sai pysyteltyä taka-alalla lukemassa loruja miekkasankareiden huitoessa etulinjassa.

Joka reservissä olevalla sankarilla oli myös erikoishyökkäys, jolla pystyi herpaannuttamaan vihollisen hyökkäyksen hetkellisesti, ja taistelun nopean päättämisen salaisuus olikin osata käyttää oikeaa taitoa oikeassa paikassa. Yksi ampui pulut alas taivaalta, yksi puhui päälle ja sai vihollisen menemään sekaisin loitsuaan lukiessa, yksi sitoi vihun kengännauhat ja esti etenimisen ja yksi tunki stop-merkin vihollisen naaman eteen kesken ryntäysyrityksen, aiheuttaen hetkellisen pyörtymisen, jne.

Skillspointseja sai ihan kiitettävästi ja oli kiva, että osa taidoista oli sidottu sivutehtäviin, niin tuli niitäkin koluttua yli parisenkymmentä, jotta sai esim. jonkun tehokkaamman taian auki. Sivutehtävät itsessään oli perinteisen ajatusköyhiä. Muutama taian aukisaanti oli myös sidottu käyttömääriin, joten niitä ei saanut auki kun kovalla tahkoamisella. Kerkesin yhdellä pelikerralla saada kaikki maagin kykylätkät auki, muutama taito jäi aukaisematta.

Tales of Arise ei varsinaisesti ole mikään avoimen maailman seikkailu, mutta itselle kyllä toimii putkimainen kenttärakennekkin hyvin. Kun ei ole liian avointa maailmaa koluttavaksi, niin maisemat vaihtuu nopeasti paikasta toiseen siirryttäessä ja nurkat on helppo koluta kertajuoksulla, vs. esim XC2, jossa saat juosta aakeetalaakeeta karttaa 10min suuntaansa tarkistaessa löytyisikö kartan vastalaidalta joku yksittäinen arkku.

Vaikka putkimainen kenttärakenne ei ärsyttänyt, niin kenttäsuunnittelu sensijaan oli kuin suoraan 2000-luvun alusta, koska jokaisesta ovesta toiseen siirryttäessä eteen puskettiin latausruutu. Onneksi PS5 niiden kesto oli vain 10s luokkaa, mutta siitä huolimatta se sai pelin tuntumaan todella kivikautiselta. Tämä ärsytti etenkin linnoissa, jossa saattoi olla 6 huonetta samassa kerroksessa, ja heti huoneeseen päästyäsi huomasit, että tilassa ei ole mitään, käännyt ympäri katsomaan taas latausruutua.

Peli pyöri melko tasaisesti 60fps, välillä taisteluissa oli selvä nykähdys, mutta en tiedä oliko se tarkoituksellista korostamaan syntyneen vahingon määrää vai vaan framedroppaus johtuen liiallista liikkeen määrästä ruudulla. Grafiikka oli OK, hahmot oli tarkkoja, mutta maisemat toisinaan melko karuja. Myöskin kilpisankarin kilvet näyttivät aivan järkyttävän rakeisille jopa pukuvalikossa.

Välianimaatioita syötettiin sarjakuvaruutuina, animoituna cutscenenä ja jopa animena. Animekohtaukset oli todella näyttäviä ja nämä hetket oli kuin olisi tv sarjaa katsonut. Olisi ehdottomasti toivonut, että kaikki pomokohtaukset olisi esitetty siten, mutta nyt niitä oli niin vähän ja ne oli osittain niin random kohdissa, että tuntuivat vaan kokonaisuudessa loppujen lopuksi aika irtonaisilta ja väkinäisiltä. Lähinnä jäi fiilis, että näin olisi haluttu tehdä, mutta aika loppunut kesken. Saattoi siis olla, että tuli ensiksi näyttävää animea ja heti perään vielä 5min animoitu cutscene.

Ainiin, äänimaailma: heittämällä parasta englantilaista ääninäyttelyä pitkään aikaan. Myös musiikit toimi. Ja erityismaininta pelin käynnistyksen alkukohtaukselle, jossa oli periaatteessa koko pelin juoni erittäin näyttävän animen ja musiikin kera.

Juoni ei yllä omien FF suosikkien, tai DQ11 tasolle, mutta ihan menevä. Tarina oli hyvä ja piti otteessaan hyvinkin pitkälle, mutta sitten loppua kohden kun kierroksia haluttiin kasvattaa ja saada perus RPG tason eeppisyyttä kehiin, niin jostain syystä se haluttiin näyttävien cutscenejen sijaan pakkosyöttää kertarysäyksellä kurkusta alas tunkemalla loputtomia keskusteluita käymällä random tyyppien kanssa. Kun loputtomat keskustelut oli saatu käytyä lävitse niin se kaikki eeppisyys purkitettiin vähän turhan nopeasti ja sitten jo pyörikin lopputekstit. Tarina sai kuitenkin arvoisensa päätöksen.

Ihan pikkusen vähemmän siirappia ois voinut olla. Tuntu, että vähän lirahtinut siirappikannusta nyt enemmän siirappia pannukakkujen päälle kuin olisi tarvinnut.

Miinusta antaisin
- Puvut ei päivittynyt uusien kamojen oston myötä, vaan outfit piti käydä erikseen päivittää miekkaa myöten (saatto olla vain bugi, mutta en ainakaan löytänyt tähän keinoa)
- Tekeillä oleva taika keskeyty tai vielä vahinkoa tekevä taika hävisi kentältä jos joku teki Mystic Artin, erityisen ärsyttävää maagilla jos olit koko taistelun rakentanut jotain isompaa taikaa
- Mystic art animaatioita ei saanut skipattua
- Loppupuolen loputtomat keskustelut. 5min rupattelutuokio, metri kävelyä ja taas uusi 5min rupattelu
- Jatkuvat latausruudut
- anime cutscenet oli törkeen hienoja, mutta niitä oli aivan liian vähän
- valikot oli alkuun aika sekavat


Loppu arvosanaksi antaisin perusvarman 8.
Erittäin toimiva ja monipuolinen combat, loistavaa ääninäyttelyä ja varmasti uppoaa rpg ystäviin. Tulee varmasti tulevaisuudessa tsekattua kyseisen pelisarjan tuotokset.

Edit. Muutama typo korjattu ja Mangalla tarkoitettu animea, pieni aivopieru kirjoittaessa :p
 
Viimeksi muokattu:
Ostin tän jo viime vuonna, mutta ehti peluuseen vasta nyt. Tämä oli mulle ensikosketus Tales-sarjaan ja täytyy sanoa, että olen kyllä enimmäkseen pitänyt tästä. Pelailin jo pelin läpi juonen osalta ja nyt olen post-game sisällöissä. Eiköhän nämä post-game sisällötkin tulee vielä tässä kaluttua loppuun ja sitten katsottua, mitä platinan saanti vielä vaatisi.

Tämähän on tosiaan melko perinteinen JRPG sillä erotuksella, ettei taistelu ole vuoropohjainen. Tavallaan pidin paljonkin Talesin reaaliaikaisesta combatista, jossa taistelu perustuu erilaisten art:ien käyttöön ja niiden combottamiseen, mutta toisaalta omasta mielestä combat oli vaikeustasoltaan todella epätasapainoinen: jonkun alueen loppupomo saattoi olla paljon helpompi kuin saman alueen välipomot olivat. Perusviholliset ylipäätänsä olivat naurettavan helppoja pomoihin verrattuna. Samoin loppupuolella vapaaehtoisten pomojen levelit eivät oikeasti kerro melkein mitään oikeasta vaikeustasosta: esim. yksi level 59 pomo oli mulle tosi paljon vaikeampi kuin toinen level 70 pomo.

Pelailin juonen osalta pelin läpi hardilla, mutta nyt post-game sisällöissä totesin, ettei vaan enää jaksa ja vaihdoin vaikeuden ensin moderateen ja sitten ihan normaliin. Olisin varmasti pärjännyt hardillakin tämän loppuun asti, mutta homma alkoi tuntua liian vaivalloiselta, joten totesin, että nautin tästä loppuosasta luultavasti enemmän helpommalla tasolla. Normalin ja hardin välillä ero on kyllä todella huomattava. Varmasti myös juonen osainen peli olisi tuntunut aivan eriltä peliltä normaalilla vaikeustasolla. Tosin juonen osalta peliä vielä nautin tuosta hardin tuomasta haasteesta, vaikka se teki pelaamisesta myös paikoitellen aika työlästä.

Mikä sitten teki hardista vaivalloista ja työlästä? Yksi iso ongelma on, että pomovastukset ovat kaikki ihan jäätäviä tankkeja, joilla on ihan hurjat määrät hp:ta. Tämän lisäksi pomot iskevät kovaa ja oneshottaavat tiimin jäseniä, jopa näiden ollessa täysin samalla levelillä kuin pomo ja parhailla varusteilla aseistettuja. Pahimmillaan pomo saattaa oneshotata koko AI:n ohjaaman osan tiimistä yhdellä ainoalla iskulla. Hardin tietenkin kuuluukin olla hard eli tavallaan tämä on ihan ok silti. Käytännössä kuitenkin jokainen pomotaistelu vaati läpipäästäkseen melko paljon itemeiden käyttöä (koska voit tehdä vaan rajallisesti asioita AI:n ohjaamien hahmojen vuoksi) ja tässä pelissä ei todellakaan ole liikaa rahaa käytössä ja itemit on tosi kalliita (ja sitä rahaa tarvii myös kalliisiin varusteisiin). Perusvihollisten tappamisesta ei rahaa saa, joten ainoa toivo rahan grindaamiseen on listiä perusvihuja ja toivoa, että nämä tiputtaisivat sellaisia itemejä, joita myymällä rahaa saisi. Toinen ongelma pomojen kanssa on, että jos haluat mennä pomon luokse niin, että olisit samalla levelillä kuin pomo, niin joudut grindaamaan myös exp:tä. Pelkästään pomon luokse meneminen ja matkalla kaikkien perusvihollisten tappaminen ei nosta hahmojen leveleitä lähellekään pomon levelejä. Ja jos hardilla haluaa pomon voittaa, niin levelit olisi kyllä hyvä saada melko lähelle sitä pomoa. Itse vähän epäilen, että nämä exp:n ja rahan todella hidas kertyminen (ja itemin kalliit hinnat) on pelinkehittäjien strategia, jolla yrittävät saada pelaajat ostamaan DLC:tä, josta saisi näihin kaikkiin asioihin helpotusta. Mutta tiedä sitä...

Pelailin itse pelin läpi enimmäkseen lähitaistelijaninjalla (tai mikä tämä nyt olisi suomeksi ilmaistuna :D Martial artist- tyypillä siis). Kiva, että nykyään on tosiaan mahdollista valita pelattavaksi muutakin kuin se pelin varsinainen päähahmo. Päähahmon pelityyli ei ollut mulle erityisen kiinnostava, joten ilahduin, kun sain pelin alkuosan jälkeen käyttöön kiinnostavammin pelattavia hahmoja. Ninjan lisäksi pelailin jonkun verran myös maagilla ja jonkun verran kepin kanssa heiluvalla maagi/healer/melee-hybridityypillä. Muut kolme hahmoa jäi melko vähälle pelaamiselle, koska niiden pelityyli ei vaan puhuttellut. Näiden kolmen hahmon osalta mulla on vielä pelaamatta viimeiset sooloareenataistot läpi eli jonkun verran joudun vielä niidenkin pariin palaamaan kuitenkin.

Mutta enimmäkseen positiiviset fiilikset on nyt kuitenkin tästä pelistä. Juoni oli ok, musiikit toimi, anime-tyyliset grafiikat kelpaa aina ja teknisesti ei tullut vastaan mitään isompia ongelmia. Ei Tales-sarjasta mun lemppari JRPG-sarja luultavasti tule, mutta voisin hyvinkin tämän perusteella kokeilla muitakin Tales-sarjan pelejä joskus. Pitää pitää silmällä josko vaikka PS4:n Tales on Compilation kävelisi jostain vastaan. Ja Tales of Symphoniasta taisi olla ens vuoden alussa tulossa joku remasteroitu versio? Mitä Tales-sarjan pelejä te sarjan paremmin tuntevat suosittelette pelattavaksi?
 
Ostin tän jo viime vuonna, mutta ehti peluuseen vasta nyt. Tämä oli mulle ensikosketus Tales-sarjaan ja täytyy sanoa, että olen kyllä enimmäkseen pitänyt tästä. Pelailin jo pelin läpi juonen osalta ja nyt olen post-game sisällöissä. Eiköhän nämä post-game sisällötkin tulee vielä tässä kaluttua loppuun ja sitten katsottua, mitä platinan saanti vielä vaatisi.

Tämähän on tosiaan melko perinteinen JRPG sillä erotuksella, ettei taistelu ole vuoropohjainen. Tavallaan pidin paljonkin Talesin reaaliaikaisesta combatista, jossa taistelu perustuu erilaisten art:ien käyttöön ja niiden combottamiseen, mutta toisaalta omasta mielestä combat oli vaikeustasoltaan todella epätasapainoinen: jonkun alueen loppupomo saattoi olla paljon helpompi kuin saman alueen välipomot olivat. Perusviholliset ylipäätänsä olivat naurettavan helppoja pomoihin verrattuna. Samoin loppupuolella vapaaehtoisten pomojen levelit eivät oikeasti kerro melkein mitään oikeasta vaikeustasosta: esim. yksi level 59 pomo oli mulle tosi paljon vaikeampi kuin toinen level 70 pomo.

Pelailin juonen osalta pelin läpi hardilla, mutta nyt post-game sisällöissä totesin, ettei vaan enää jaksa ja vaihdoin vaikeuden ensin moderateen ja sitten ihan normaliin. Olisin varmasti pärjännyt hardillakin tämän loppuun asti, mutta homma alkoi tuntua liian vaivalloiselta, joten totesin, että nautin tästä loppuosasta luultavasti enemmän helpommalla tasolla. Normalin ja hardin välillä ero on kyllä todella huomattava. Varmasti myös juonen osainen peli olisi tuntunut aivan eriltä peliltä normaalilla vaikeustasolla. Tosin juonen osalta peliä vielä nautin tuosta hardin tuomasta haasteesta, vaikka se teki pelaamisesta myös paikoitellen aika työlästä.

Mikä sitten teki hardista vaivalloista ja työlästä? Yksi iso ongelma on, että pomovastukset ovat kaikki ihan jäätäviä tankkeja, joilla on ihan hurjat määrät hp:ta. Tämän lisäksi pomot iskevät kovaa ja oneshottaavat tiimin jäseniä, jopa näiden ollessa täysin samalla levelillä kuin pomo ja parhailla varusteilla aseistettuja. Pahimmillaan pomo saattaa oneshotata koko AI:n ohjaaman osan tiimistä yhdellä ainoalla iskulla. Hardin tietenkin kuuluukin olla hard eli tavallaan tämä on ihan ok silti. Käytännössä kuitenkin jokainen pomotaistelu vaati läpipäästäkseen melko paljon itemeiden käyttöä (koska voit tehdä vaan rajallisesti asioita AI:n ohjaamien hahmojen vuoksi) ja tässä pelissä ei todellakaan ole liikaa rahaa käytössä ja itemit on tosi kalliita (ja sitä rahaa tarvii myös kalliisiin varusteisiin). Perusvihollisten tappamisesta ei rahaa saa, joten ainoa toivo rahan grindaamiseen on listiä perusvihuja ja toivoa, että nämä tiputtaisivat sellaisia itemejä, joita myymällä rahaa saisi. Toinen ongelma pomojen kanssa on, että jos haluat mennä pomon luokse niin, että olisit samalla levelillä kuin pomo, niin joudut grindaamaan myös exp:tä. Pelkästään pomon luokse meneminen ja matkalla kaikkien perusvihollisten tappaminen ei nosta hahmojen leveleitä lähellekään pomon levelejä. Ja jos hardilla haluaa pomon voittaa, niin levelit olisi kyllä hyvä saada melko lähelle sitä pomoa. Itse vähän epäilen, että nämä exp:n ja rahan todella hidas kertyminen (ja itemin kalliit hinnat) on pelinkehittäjien strategia, jolla yrittävät saada pelaajat ostamaan DLC:tä, josta saisi näihin kaikkiin asioihin helpotusta. Mutta tiedä sitä...

Pelailin itse pelin läpi enimmäkseen lähitaistelijaninjalla (tai mikä tämä nyt olisi suomeksi ilmaistuna :D Martial artist- tyypillä siis). Kiva, että nykyään on tosiaan mahdollista valita pelattavaksi muutakin kuin se pelin varsinainen päähahmo. Päähahmon pelityyli ei ollut mulle erityisen kiinnostava, joten ilahduin, kun sain pelin alkuosan jälkeen käyttöön kiinnostavammin pelattavia hahmoja. Ninjan lisäksi pelailin jonkun verran myös maagilla ja jonkun verran kepin kanssa heiluvalla maagi/healer/melee-hybridityypillä. Muut kolme hahmoa jäi melko vähälle pelaamiselle, koska niiden pelityyli ei vaan puhuttellut. Näiden kolmen hahmon osalta mulla on vielä pelaamatta viimeiset sooloareenataistot läpi eli jonkun verran joudun vielä niidenkin pariin palaamaan kuitenkin.

Mutta enimmäkseen positiiviset fiilikset on nyt kuitenkin tästä pelistä. Juoni oli ok, musiikit toimi, anime-tyyliset grafiikat kelpaa aina ja teknisesti ei tullut vastaan mitään isompia ongelmia. Ei Tales-sarjasta mun lemppari JRPG-sarja luultavasti tule, mutta voisin hyvinkin tämän perusteella kokeilla muitakin Tales-sarjan pelejä joskus. Pitää pitää silmällä josko vaikka PS4:n Tales on Compilation kävelisi jostain vastaan. Ja Tales of Symphoniasta taisi olla ens vuoden alussa tulossa joku remasteroitu versio? Mitä Tales-sarjan pelejä te sarjan paremmin tuntevat suosittelette pelattavaksi?
Hyvään pelisarjaan olet nyt aloittanut tutustumisen. Itse olen pitänyt paljonkin molemmista näistä mitä olen pelannut. Eli pelasin varsin lähekkäin läpi sekä Tales of Zestirian että melkein heti perään Tales of Berserian. Molemmista tykkäsin kovasti. Ehkä Berseria oli hieman jopa parempi, mutta ehdottomasti Zestiriassakin oli erittäin hyvät puolensa. Tales of Vesperiaa sekä Tales of Symphoniaa kumpaakin kokeilin jonkin verran alkupuolelta, ja kyllä nekin ihan mielenkiintoisilta tuntuivat, vaikkakaan en vielä kummankaan parissa sitten jatkanutkaan, kun tuli muuta vielä mielenkiintoisempaa pelattavaa loppuvuoteen. Siinä mielessä hyväkin, että jäi tuo Symphonia kesken, kun pelasin sitä PS3:lla, ja nyt kun siitä on tulossa se remasteroitu versio, niin sen voisin kyllä hankkia PS5:lle tai XSX:lle ja pelata sitten sen remasteroituna versiona.
 
...Siinä mielessä hyväkin, että jäi tuo Symphonia kesken, kun pelasin sitä PS3:lla, ja nyt kun siitä on tulossa se remasteroitu versio, niin sen voisin kyllä hankkia PS5:lle tai XSX:lle ja pelata sitten sen remasteroituna versiona.

Tuo PS3-versio on periaatteessa jo remasteri, ja taitaa olla vielä tämän hetken tiedoilla kyseenalaista miten tuo tuleva versio parantaa siitä. Edellisen kerran tuo peli on pyörinyt 60fps konsoleilla Gamecubella, eikä tämän hetken tietojen perusteella myöskään tämä tuleva versio sitä muuta. Resoluutio on tulevassa versiossa korkeampi, mutta aika löysältä remasterilta vaikuttaa vielä toistaiseksi. Mutta sen näkee varmaksi tietysti sitten vasta ensi vuonna.

 
Joulualeista tuli hankittua Tales of Arise pienellä varauksella, en demolle silloin ennen julkaisua lämmennyt, mutta nyt näin kuukauden pelaamisen jälkeen tämä on läpäisty. 50 tuntia otti että lopputekstit rullasi, ja innostuin jopa sen jälkeen platinankin hommaamaan eli lyhyesti sanottuna tykkäsin todella paljon tästä.

Tarina mielestäni melko perusvarma JRPG, jossa omat twistinsä. Loppuosuus ei itselleni täysin kolahtanut, mutta se ilmeisesti on näiden Talesien teema. Hahmoista pidin paljon, varsinkin niiden kahden päähahmon tarinat piti loistavasti otteessaan, vaikka välillä ärsytti kinastelu ja asioiden kiertely.

Taistelu oli äärimmäisen hauskaa ja sulavaa, vaikka vasta jossain kolmannen ison bossin aikana opinkin pelaamaan. Hard vaikeustaso tarjosi hyvällä tavalla haastetta, välillä kyllä meinasi puuduttaa kun dunkut vaan jatkuivat. Pelattavaa hahmoa koitin parhaani mukaan vaihtaa lennosta, mutta loppupeli meni Shionnella ja Rinwellillä (eli ranged hahmoilla) pelatessa. End gamessa ärsytti kun sidequestit eivät suoraan sanoneet minkä tasoisia ne ovat, pari kertaa tuli eksyttyä alueelle, jossa vastaan astui 20 lvl itseäni vahvempi boss.

Kyseessä oli siis ensimmäinen kosketus Tales sarjaan, tulee varmasti seurattua sarjan jatkoa.

9/10
 
Viimeksi muokattu:
Itselläni oli tosi lähellä, että peli oli lässähtää alkuunsa. Kymmenisen tuntia meni ensin kiinnostuskäyrä pikkuhiljaa laskien, kunnes olin jo pleikkarin käynnistysruudussa deletoimassa peliä pois. Pelissä eniten ärsytti taistelun yksitoikkoisuus ja haasteen puute, graafinen ilme ja putkimaisuus.

Pieni ääni kuitenkin sanoi pään sisällä että ”äläs nyt vielä” ja päätin poistamisen sijaan pitää pari päivää taukoa. Ja kas kummaa kaikki alkoikin yhtäkkiä soljumaan ihmeellisellä tavalla ja pelistä alkoi löytyä nautinto. Taisteluun tuli monipuolisuutta, uusia mekaanikoita, hahmoja joilla taistelu toi virkistävää vaihtelua sekä ennen kaikkea vastaan semihaastavia vihollisia ainakin välillä. Myös juoni alkoi kulkea eteenpäin kiinnostavalla tavalla ja seuraava kymmenen tunteroista pyörähtikin oikein mukavasti.

Nyt Fire Emblemin myötä peli jääköön hieman pidemmälle tauolle, mutta jatkan ehdottomasti etiäpäin myöhemmin. Ei omissa kirjoissa mene minnekään masterpiece-osastolle, mutta vähintäänkin nyt ihan hyvä peli. Tai ehkä enemmän kuin hyvä, sillä ei ole edes aikaa/jaksamista/kiinnostusta pelata tässä elämäntilanteessa vain ”hyviä” pelejä.
 
Tulipa vihdoin tämä hankittua pitkään ollut peli tutkalla. Demoa tuli aikasemmin testattua ja tykkäsin varsinkin pelin taistelu systeemistä.
Oli xbox storessa hyper super ultimate edition tarjouksessa 39.99e. Tuossa tuli iso kasa kostyymeja mukana ja expa boosteja ja muita paytowin tavaroita. Niin ja toki tärkeimpänä bikinejä nais hahmoille ;) sopii fantasia peliin kuin nenä päähän. Muutaman tunnin pelaillu ja hyvältähän tämä maistuu. Tarinakin pikkusen jo ottanut mukaansa. Myöskin pelin ulkoasu mielyttää näköhermoa. Anime kohtaukset on hyvin myös tehty.
 
9. marraskuuta tulossa DLC.


Ilmeisesti aivan puun takaa tuli tämä ilmoitus, en ainakaan itse odottanut enää palaavani Arisen maailmaan, mutta tämän myötä tulee kyllä tapahtumaan, vielä kun jostain löytyisi aikaa pelaamiseen.
 
Tämä onkin aikamoinen yllätys! Muistaakseni sanoivat pelin julkaisun jälkeen että heillä ei ole mitään suunnitelmia ladattavalle lisäsisällölle.

Hyvä vaan näin, ollut pitkään tarkoitus pelata peli uudestaan niin tämä antaa hyvän tekosyyn sille.
 
9. marraskuuta tulossa DLC.


Ilmeisesti aivan puun takaa tuli tämä ilmoitus, en ainakaan itse odottanut enää palaavani Arisen maailmaan, mutta tämän myötä tulee kyllä tapahtumaan, vielä kun jostain löytyisi aikaa pelaamiseen.

Kukaan pelannut tätä lävitse? Millaisia kokemuksia? Pääpelistä tykkäsin todella paljon ja vedinkin maagina käytännössä koko pelin
 
Meinasin ostaa julkaisussa, mutta jäin sittenkin odottelemaan alennuksia. Meinasin kyllä pelata peruspelinkin sitten uudestaan että muistaa tarinan vähän paremmin niin pitää varata pikkaisen enemmän aikaa koko paketille.

Redditistä vähän lueskelin että ihmiset olivat pitäneet tästä, mutta eipä kyllä oikein ilman etsimistä tullut vastaan eli ei taida olla mitenkään maailmaa mullistava tekele :D
 
Ylös Bottom