Unreal-Hawk
New Member
Sisältää spoilereita.
Ensi-ilta kauan odotetulle Taru Sormusten Herran -trilogian toiselle osalle tuli ja meni. Vaadin muidenkin TSH:ta seuraavien mielipiteitä, ja kertomaan oliko se elokuva sellanen kuin "toivoi". Kuvitteliko Entit juuri tuollaisiksi? Helmin Syvänteen taisto, vastaavaa suuruutta nähty? My opinion:
Odotin Kahta Tornia pitkät 365 päivää, eli heti kun näin Sormuksen Ritarit. Ne päivät ovat kalmanneet milloin enemmän ja milloin vähemmän, odottavan aika on pitkä. Kirjan sain luettua viikko - kaksi sitten, ja tätä tarkkailin, nimittäin miten uskollisesti Jacksonin näkemys seuraa alkuperäistä - The One and Only - Kahta Tornia, itsensä J.R.R. Tolkienin mielikuvituksen luomusta. Odotin kenties liikaa elokuvalta, niin montaa kirjan piirrettä, että elokuva latisti oman kuvani asioiden kulusta. Tuttua Hollywood-soopaa pääsi myös mukaan, tarkoittaen Aragornin ja Arwenin päästä heitettyä ns. suhdetta. Kumma kyllä, pidin siitä jollain tasolla... Se dramatiikka, mikä oli piilotettu karmean romanssin sekaan, oli hienoa. Silti, se vei liikaa aikaa itse tarinan kulun kertomisesta ja näin ollen Saattueen neljä jäsentä, jotka kävivät taiston Helmin Syvänteessä, eivät kohdanneet Saattueen kahta jäsentä Rautapihan rauniolla, kuten kirjassa.
Sarumanin sadattelua tappion johdosta ei kuultu, Griman Palantírin heittoa ei nähty, Saattueen seitsemän jäsentä ei jatkanut matkaansa. Raivostuttavaa. Joko minun kirjani on piraatti tuote tai vastaavaa, mutta en löydä siitä kohtaa, jossa Frodo, Sam ja Sméagol olisi mennyt Gondoriin Faramirin itsekkään käskyn takia. Odotin paljon syvällisempää keskustelua Frodon, Samin ja Faramirin välillä, mihinkään "joo, me viedään teidät nyt Gondoriin" -tyyliseen puheeseen en osannut varautua.
Helmin Syvänteen taisto oli käsittämättömän mahtava ja suuri taisto. Se oli juuri sellaista kuin sen kuvittelinkin olevan. Kymmeniä tuhansia örkkejä vastaan ihmisten ja haltioiden liittoumaa. Haldirin kuolema oli hyvin dramaattinen kohtaus, mutta silti jotenkin toiminnallinen.
Loppujen lopuksi, Kaksi Tornia ei miellytä kaikkia kirjan faneja, kaikkea ei voi saada. Kirjan suurena ystävänä, elokuva ei miellyttänyt täysin, mutta silti se jaksoi kiinnostaa loppuun asti ja toivoin hartaasti että se olisi jatkunut vielä. Mahtava elokuva, brilliantti toteutus ja tietenkin loistava näyttelijäkaarti hoiti homman loistavasti kotiin. Etenkin Klonkun / Sméagolin näyttelijä ansaitsee erikoismaininnan ja onnen toivotuksen Oscar jahdissa.
Ensi-ilta kauan odotetulle Taru Sormusten Herran -trilogian toiselle osalle tuli ja meni. Vaadin muidenkin TSH:ta seuraavien mielipiteitä, ja kertomaan oliko se elokuva sellanen kuin "toivoi". Kuvitteliko Entit juuri tuollaisiksi? Helmin Syvänteen taisto, vastaavaa suuruutta nähty? My opinion:
Odotin Kahta Tornia pitkät 365 päivää, eli heti kun näin Sormuksen Ritarit. Ne päivät ovat kalmanneet milloin enemmän ja milloin vähemmän, odottavan aika on pitkä. Kirjan sain luettua viikko - kaksi sitten, ja tätä tarkkailin, nimittäin miten uskollisesti Jacksonin näkemys seuraa alkuperäistä - The One and Only - Kahta Tornia, itsensä J.R.R. Tolkienin mielikuvituksen luomusta. Odotin kenties liikaa elokuvalta, niin montaa kirjan piirrettä, että elokuva latisti oman kuvani asioiden kulusta. Tuttua Hollywood-soopaa pääsi myös mukaan, tarkoittaen Aragornin ja Arwenin päästä heitettyä ns. suhdetta. Kumma kyllä, pidin siitä jollain tasolla... Se dramatiikka, mikä oli piilotettu karmean romanssin sekaan, oli hienoa. Silti, se vei liikaa aikaa itse tarinan kulun kertomisesta ja näin ollen Saattueen neljä jäsentä, jotka kävivät taiston Helmin Syvänteessä, eivät kohdanneet Saattueen kahta jäsentä Rautapihan rauniolla, kuten kirjassa.
Sarumanin sadattelua tappion johdosta ei kuultu, Griman Palantírin heittoa ei nähty, Saattueen seitsemän jäsentä ei jatkanut matkaansa. Raivostuttavaa. Joko minun kirjani on piraatti tuote tai vastaavaa, mutta en löydä siitä kohtaa, jossa Frodo, Sam ja Sméagol olisi mennyt Gondoriin Faramirin itsekkään käskyn takia. Odotin paljon syvällisempää keskustelua Frodon, Samin ja Faramirin välillä, mihinkään "joo, me viedään teidät nyt Gondoriin" -tyyliseen puheeseen en osannut varautua.
Helmin Syvänteen taisto oli käsittämättömän mahtava ja suuri taisto. Se oli juuri sellaista kuin sen kuvittelinkin olevan. Kymmeniä tuhansia örkkejä vastaan ihmisten ja haltioiden liittoumaa. Haldirin kuolema oli hyvin dramaattinen kohtaus, mutta silti jotenkin toiminnallinen.
Loppujen lopuksi, Kaksi Tornia ei miellytä kaikkia kirjan faneja, kaikkea ei voi saada. Kirjan suurena ystävänä, elokuva ei miellyttänyt täysin, mutta silti se jaksoi kiinnostaa loppuun asti ja toivoin hartaasti että se olisi jatkunut vielä. Mahtava elokuva, brilliantti toteutus ja tietenkin loistava näyttelijäkaarti hoiti homman loistavasti kotiin. Etenkin Klonkun / Sméagolin näyttelijä ansaitsee erikoismaininnan ja onnen toivotuksen Oscar jahdissa.
) Muutenkin juonen kulkua oli yksinkertaistetu paljon, mutta se on ymmärrettävää ja helposti anteeksiannettavissa, koska aika ei tietenkään riitä kaiken kertomiseen.
