The Blood of Dawnwalker

[shamaniac]

Xanthen touhut taputeltu ja oli kyllä vaikea valinta siellä tarjolla. Vaakakupissa painoi periaatteessa moraali ja se, haluaako lopusta helpomman vaiko ei. Valitsin lopulta taas sen, mikä tuntui oikealta. Tulkoot mitä tulkoot.

Onneksi taistelu oli parempi kuin Bakirin vastaava ja kuviot sai selville aika pian.

Nyt olisi sitten Lacran kanssa seikkailun jatkaminen, sillä Craken juonihomma ei ole vielä edes jatkettavissa kun pitää odottaa päivä tai jotain. Brencisin pakeille pääsisi jo kahtakin eri reittiä, sen lisäksi että sinne pääsisi myös Lacran kautta. Melko varmasti myös Craken juonihommista avautuu reitti Brencisin luo.

Päiviä jäljellä 12, joten tässä ehtisi vielä vaikka jotain ylimääräistäkin. Puolen vuorokauden verran heitin päivityksiä miekkakykyihin ennen kuin jatkoin Lacrailua.

Melkoisen mielenkiintoiset tilanteet on kyllä nyt pelissä. Ehkä eniten on ihmetyttänyt että Ancan kautta ei tullut suoraa keinoa pomon pakeille. Jotenkin oletin että sieltäkin sellainen olisi avautunut. Tai ehkä se meni ohi, sillä sielläkin tosiaan valinta tai useampi oli. Ja onhan tässä kuitenkin sekä reittejä että erilaisia helpotuksia Brencisin suhteen lukuisia jo tullut.

 

[shamaniac]

Ei hittolainen, lähdin sitten tutkimaan että mitä noissa rajapaikoissa on ja pääsin pelin läpi. En tiedä pääseekö noista läpi/ohi tyyliin heti pelin alusta lähtien mutta sieltä pääsi erittäin vaivattomasti kiertämään kaikki vartijat, joita sinne oli reilusti sijoitettu.

Nyt muutenkin Lacran tehtävän jälkeen olisi kaikki vähän auki kun suuntia on tavallaan minne vain ja toisaalta ei mihinkään, sillä loppu kutsuisi monesta suunnasta eikä oikein tiedä pitäisikö tässä enää mitään ylimääräistä tehdä. Sen vuoksipa tuonne eksyi katselemaan kun paikka on merkattu "kylä"-ikonilla mutta mitään kysymysmerkkejä tai muuta siellä ei ollut. Samoin suolta löysin uuden tehtävän ihan vain katsomalla että on joku torni siellä. Mitään kysymysmerkkiä tai muutakaan vinkkiä en tuonne ollut löytänyt vaikka sellaisen ehkä jostain olisi saattanut löytää.

Loppuvideonkin siis sain, vaikka kyseenalaistin kyllä että kuinkahan kaanonia tuo Coenin laaksosta pakeneminen on? Siistiä silti että tuo on mahdollista eikä ollut mitään näkymättömiä seiniä tai "en voi lähteä"-yksinpuheluita. Toisaalta olisi hyväksynyt täysin jos siellä olisi ollut joku este vaikka kiviröykkiön tai muun muodossa.

Löytyipä sieltä myös kunnon joukkotaistelu, jossa oli mukana perusvihujen lisäksi yksi niitä spessuvihulaisia. Oli hauska mättö vaikka kuolinkin lopulta perusmiekkamieheen. Siinä oli kuitenkin yli kymmenen ukkoa pyörimässä ympärillä.

Huvittavia taisteluita myös tullut moneen kertaa vastaan kun on ensin joutunut rähinään vaikka ukkojen kanssa, niin kohta jaloissa on villisikoja ja jostain paikalle eksyy myös rosvoja tai lisäpartioita. Kahdeksan minuuttia meni taistelussa kun seurasin erästä partiota kohti sotilaiden ja rosvojen taistelua, jonka huomattuaan nämä juokseekin Coenin kimppuun vaikka eivät tätä aiemmin huomioineet. Sitten kohta oli jaloissa villisikoja ja partion kimpussa susilauma. Näiden lisäksi paikalle eksyy vielä ainakin yksi lisäpartio tietä pitkin.

Melko randomia tuo vihulaisten hyökkäily kun saattavat ensin taistella keskenään kunnes tulevatkin yhdessä Coenin kimppuun. Tai jos joku on Coenin kimpussa, niin joku toinen voi mätkiä sitä ilman että tätä kiinnostaa pätkääkään.

 

[shamaniac]

Eilen en oikein osannut päättää että mitä juonijatkumoa pitkin lähtisin Brencisin luokse, joten päätin käydä katsomassa erään tehtäväryppään kautta avautunutta sivureittiä linnaan. Lopputuloksena se, että oli lopputekstit ruudulla. Brencis oli yllättävän helppo - onneksi - mutta toisessa vaiheessa turvauduin ensimmäistä kertaa kaikenlaisten litkujen juomiseen, joiden kautta oli staminaa, elämää ja ties mitä vahinkoa paljon enemmän kuin normaalisti. Samoin pikavalinnassa oli muutakin kuin sieniä ja marjoja, jolloin sai helposti elämää nopeasti lisää. Noitakin kun tosiaan säästelin ennen tuota mutta nyt tuossa kohtaa ajattelin että nyt niitä viimeistään voi jo käyttää, ellei halua ikuisuuksia yrittää taistelua uusiksi. Lopulta se toinen vaihe tuntui jopa helpommalta kuin ensimmäinen. Oli myös vähemmän turhauttava taistelu jo alussa mitä Bakir, johon lopulta toki taktiikan keksinkin.

Sitten aloitinkin loppujen trophyjen kahlauksen, minkä kautta pääsin runsaammin testailemaan eri kykyjä. Ja voi hittolainen nuo vampyyrivoimat on päheitä! Siinä kun ukko räjähtää verimurskaksi niin on voiman tunne melkoinen.

Taikavoimissa en vastaavaa ihmeellisyyttä kokenut mutta niitä en saanut kykyjen suhteen yhtä kovalle tasolle, joten jäi vähän vajaaksi kokemukseksi. Se burning blood on edelleen hauska mutta tuplasti sitä kun se vaikuttaa kahteen vihuun yhtä aikaa.

Lopun jälkeinen osio käänteineen yllätti ja melkoiset odotukset tuli seuraavaan osaan. Se tapa miten laakson asioista myös lopussa kerrottiin, oli hieno ja sopi mahtavasti aiempaan systeemiin pelissä.

Kyllähän tämä on helposti 8/10 peli, josta yksi piste pois lähinnä sen takia että olisi yhä paljon viilattavaa. Vihut kestävät ihan liikaa iskuja ihan millä tahansa vaikeusasteella, sillä pelasin trophyjen vuoksi paria kohtaa story-vaikeudella ja silti vihuja sai hakata vaikka kuinka kauan.

Niin ja kun laskin vaikeustasoa niin huomasin että peli on huonompi. Torjuntojen suunnat saa kiinnittämään huomion ihan väärää asiaan kun pelaaja katsoo vain sitä "ristikkoa" itse vihun liikkeiden sijaan. Pelissä kuitenkin varmasti vähintään 80 % hyökkäyksistä on erittäin selkeitä suunnaltaan ilmankin mitään päälle liimattua UI-elementtiä, jonka kautta suosittelisin kyllä pelaamaan ilman sitä. Käsittääkseni kun vaikeustaso ei ole sidottu tuon käyttöön, joten voi kai pelata vaikka helpoimmalla mutta ilman sitä suunta-apua.

Koiraeläintenkin suunnat opin jo ajat sitten lukemaan enkä edes tajua, miksi niissä on ikinä ollut ongelmia. Aika selvähän se "nytkähdys" tiettyyn suuntaan ennen hyökkäystä on. Tosin aina aiemminkin ne oli ne juoksuhyökkäykset, joita en osannut torjua. Omniblockilla ne meni sitten loppuun asti.

Nyt vielä Craken ja Lacran kanssa loppuhyökkäykset sekä ainakin tasolle 50 pelaaminen ja alkaisi peli olemaan läpi. Tuolle 50 tasolle pelatessa voikin sitten pelailla samalla kaiken sisällön, jonka oli jättänyt väliin ettei lopu aika kesken.

Aikahan tässä ei tosin loppunut kesken. En tainnut olla edes päivässä 24 ja en oikeasti keksinyt enää mitään sellaista tekemistä, etteikö olisi voinut mennä Brencisin luokse. Ja tämä siis duelist-vaikeustasolla, joten jos sillä riittää tasot ja muut pomon voittamiseen, niin pitäisi riittää helpommillakin vaikeusasteilla.

Nythän tässä myös kävi kuten ajattelin: peli ei tarjoa hirveän paljon syitä pelata sitä kokonaan uusiksi, vaan enemmänkin vain jostain tietystä kohtaa tai tiettyjä asioita sieltä ja täältä. Tosin pakko sanoa että vampyyrivoimilla leikkiessä tuli kiinnostus pelata peli läpi täydellisellä kuspää-vampyyrillä, jota ei kiinnosta kukaan tai mikään.

 

[shamaniac]

En tiedä pelaanko vain "vääriä" pelejä mutta en muista näin veristä peliä vähään aikaan pelanneeni. Varsinkin kun vampyyrinä "losauttaa" vastustajan verimössöksi niin oikeasti tuntuu jo melkein pahalta. Samoin se ruumiinosien ja veren määrä taistelun jäljiltä.

Ehkä pahin ja karuin on kuitenkin se, kun Coen imee verta viattomista ihmisistä. Se on jotenkin niin karua että yllätyin jopa omaa reaktiotani. Tuotahan en siis alunperin edes tehnyt, vaan imeskelin eläimiä ja niiden kauloja, jotka tulivat miekkojen kanssa kimppuun. Siinä kohtaa kun piti saada vampyyrivoimia tietylle tasolle trophyja varten, niin oli helpoin siirtyä imemään niitä, jotka ei vastustele ja joilta sai parasta verta.

Se vain oli karumpaa kuin olin ajatellut. Varsinkin tuskaiset äänet ja "kurlaukset" uhrilta. Huh huh.

Viimeksi (omalla kohdalla) yhtä veristä menoa on tainnut olla ehkä Doomeissa? Ja ne on kuitenkin "vain" demonien verta. Muissa viimeksi pelaamissani peleissä myös Resident Evil 3 on täynnä verimössöä/biomassaa, samoin kuin vaikkapa Cronos, mutta jotenkin se, että niissä sitä on niin paljon että ns. "hukkuu puut metsään" ja se ei tunnu missään.

 

[ripulipamaus]

En tiedä pelaanko vain "vääriä" pelejä mutta en muista näin veristä peliä vähään aikaan pelanneeni. Varsinkin kun vampyyrinä "losauttaa" vastustajan verimössöksi niin oikeasti tuntuu jo melkein pahalta. Samoin se ruumiinosien ja veren määrä taistelun jäljiltä.

Ehkä pahin ja karuin on kuitenkin se, kun Coen imee verta viattomista ihmisistä. Se on jotenkin niin karua että yllätyin jopa omaa reaktiotani. Tuotahan en siis alunperin edes tehnyt, vaan imeskelin eläimiä ja niiden kauloja, jotka tulivat miekkojen kanssa kimppuun. Siinä kohtaa kun piti saada vampyyrivoimia tietylle tasolle trophyja varten, niin oli helpoin siirtyä imemään niitä, jotka ei vastustele ja joilta sai parasta verta.

Se vain oli karumpaa kuin olin ajatellut. Varsinkin tuskaiset äänet ja "kurlaukset" uhrilta. Huh huh.

Viimeksi (omalla kohdalla) yhtä veristä menoa on tainnut olla ehkä Doomeissa? Ja ne on kuitenkin "vain" demonien verta. Muissa viimeksi pelaamissani peleissä myös Resident Evil 3 on täynnä verimössöä/biomassaa, samoin kuin vaikkapa Cronos, mutta jotenkin se, että niissä sitä on niin paljon että ns. "hukkuu puut metsään" ja se ei tunnu missään.

Oli tämä munkin mielestä suhteellisen verinen peli. Ei se pahaa tehnyt. Ihan virkistävää vaihtelua animepeleihin mitä enimmäkseen pelaan. Useamman kerran kyllä mietin, että ihan ansaitusti K18 peli.