Sen verran pitää avautua, että loppubossi ei todellakaan ole mikään Remnant 2:n Annihilation-kauhistus, joka pyyhkii pelaajilla lattiaa mennen tullen. Tässä näkee koko ajan eteensä, pelaajaa ei sokaista millään tavalla. Ampumatarvikkeita on kosolti, ja niitä löytää jatkuvasti lisää, kunhan ei ole trigger happy -pelaaja, joka tyhjentää puolet lippaastaan seinille, kun ei osaa arvioida kevyemmän vihollisen kestävyyttä. Opetelkaa, oppikaa virheistänne, toistakaa, parantakaa. Niin kuin Zenyatta sanoo Overwatchissa: "Overconfidence is a flimsy shield", eli suomeksi "Liika itseluottamus on hatara/köykäinen suoja".
Se on tietysti eri asia, miten peliä lähestyy, mutta pelintekijöillä on loppupeleissä se vastuu, että kaikentasoisilla pelaajilla on mahdollisuus selvitä loppuun asti, eli julkaisu on tarpeeksi pelattava. Se loppubossi ei kuitenkaan ole mikään "palkinto", jonka saa tykittää helposti hengiltä niillä meriiteillä, että selvisi sinne asti. Sen kuuluukin olla haastava.
Edit. sen verran lisään offtopicia, että mun mielipiteitä ei pidä ottaa minään "isona totuutena". Mä olen kuitenkin 80- ja 90-lukujen ajan peleillä kovetettu vanha pieru, joka pelasi kaikki pelit läpi, vaikka ne olisivat olleet miten vaikeita tahansa. Esimerkiksi kaiken maailman Cauldronit, Shadow of the Beastit ja muut vastaavat karmeudet pelattiin ilman nettiä tai ohjeita läpi mukisematta. Ne kovettivat pelaajana niin paljon, että kohtaan haasteet aina mielenkiintoisina tänä päivänä.