Vastaus: The Elder Scrolls IV: Oblivion
Xbox tuli hommattua lähinnä Oblivionia varten, joten pitihän pelikin käydä eilen hakemassa. Meinasin tosin jäädä puille paljaille, kun Puolenkuun Peleissä oli kuulemma satakunta varausta, ja hyllylle peliä saadaan vasta tiistaina. Mutta pieni kierros Lahden liikkeissä teki tulosta, Anttilasta tärppäsi. Sinne jäi vielä 4-5 kappaletta Xbox-versiota hyllyyn. Jonossa edelläni joku heppu osti juuri PC-version, joten kysyttyä tavaraa taitaa olla.
Sitten itse pelistä. Täytyy nyt ensi alkuun heittää vähän kritiikkiä, ettei kukaan erehdy pitämään Oblivionia minään pyhänä täydellisyytenä. Ruudunpäivitys kyllä hidastelee välillä, joskaan ei häiritsevästi. Lisäksi pop-uppia esiintyy melko tiuhaan, eli puut ja pensaat ilmestyvät tyhjästä noin sadan metrin päässä pelaajan edessä. Useimmiten siihen ei tosin kiinnitä huomiota. Kaukana olevat maisemat näyttävät välillä rumilta, kun yksityiskohdat piirretään vasta lähelle mentäessä.
Lisäksi peli tuntuu Morrowindiin verrattuna jotenkin yksinkertaistetulta. Keskustelut ei-pelaajahahmojen kanssa ovat lyhyempiä, kun kaikki dialogi on ääninäyteltyä. Yleensä jupinat ovat vain muutaman lauseen mittaisia. Muistan, että Morrowindissa pääsi välillä lukemaan sivukaupalla tarinaa ja maailmaa syventävää keskustelua. Tykkäsin siitä enemmän. Tai voihan olla, että aika on kullannut muistot.
Jotain bugejakin esiintyy, kuten pelisarjan luonteeseen kuuluu.
Kerran yritin tavata erästä ei-pelaajahahmoa sovitussa paikassa sovittuun aikaan, mutta kaveria ei näkynyt missään. Siinä jonkin aikaa odottelin ja kiroilin, kunnes yhtäkkiä huomaan äijän käsivarren törröttävän seinän sisästä. Eli hahmo oli jäänyt seinän sisään jumiin, eikä tehtävää voinut jatkaa. Hetken päästä äijä ilmestyy esiin ja kävelee pois. Puhuminen ei enää auta, sillä tapaamisaika on ohi.
Muita pahoja bugeja ei vielä ole näkynyt, eikä tuossakaan ollut kyseessä mikään hirveän oleellinen tehtävä.
Mutta joo, vioista viis. Jostain syystä sitten vaan huomaan pelanneeni peliä 12 tuntia, ja aika on kulunut hetkessä. Vapaa seikkailu on julmetun hauskaa ja koukuttavaa, tappelusysteemi rokkaa ja silmä lepää hienoissa maisemissa. Harmi kun pitäisi välillä töissäkin käydä.
