Vastaus: The Elder Scrolls IV: Oblivion
Tällainen fiilistelypostaus minultakin tähän ketjuun. Peli odotti perjantaina postilaatikossa ja nyt on kuusi tuntia takana. Ensimmäinen Oblivion-portti on suljettuna ja parhaillaan olen Kvatchin raunioissa etsimässä eloonjääneitä. Hahmoni on lv 2 nais dark elf ja hahmoluokkana customoitu ninjailuun painottuva - sniikkausta, kevyitä aseita ja panssareita ja vähän taikoja*.
Plussaa:
- jo käytyjen keskustelujen aiheet on tummennettu
- se fiilis kun ratsastaa kuun valossa ylös rinnettä puurivistön silhuetin piirtyessä kohti horisonttia - tämä on taidetta!
- musiikki
- vapaus
- avuliaat vartijat, jotka hoitelevat maantierosvot, kun itse alkaa olla heikossa hapessa
- tehtävien määrä
Miinusta:
- pelin mukana tullut kartta on ankea verrattuna Morrowindin karttaan
- en voinut antaa health potioneita mukanani olleelle vartijalle ensimmäisessä Oblivion-portissa seikkaillessani vaan piti seurata sivusta kun ukko hutkii itsensä hengiltä
- hevonen on jotain kamalaa kun Agro on hyvässä muistissa (
http://gamasutra.com/features/20060328/colossus2.jpg )
- tyhjästä ilmestyvät asiat (rakennukset, maisemat)
- maastossa säännönmukaiset kuviot (rikkoo immersion tehokkaasti)
- luolien monotonisuus (näin ensituntumalta)
- ammuttuasi kaikki nuolesi hahmo ei ota automaattisesti käyttöön juuri keräämiäsi nuolia (tässä on varmaan jokin logiikka, mutta ärsyttää käydä inventaarion kautta tällaisen sattuessa)
- ne lisko- ja kissaeläinotutkset jahahmoluokkina - Morrowindistä tuttua porukkaa kylläkin (ja varmaan sarjan aikaisemmistakin osista), mutta jotenkin tällainen sinappi-kermakakku -fiilis niistä silti tulee
- kameraa ei voi kääntää oman hahmonsa kasvoihin
*) Jossain on varmasti tehty tutkimusta siitä miten roolipelin hahmon valinta korreloi ihmisen persoonan kanssa. Laita infoa, jos satut tietämään tällaisesta.