Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Last Of Us Part II

  • Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 5945
  • Aloituspäivämäärä
Ei kai siinä sen kummallisempaa ymmärtämistä ole. Joku ei tykännyt pelin juonen käänteistä. Silloin se joku kritisoi, kun taas toinen joka tykkäsi ylistää.

Saavat tottakai, mutta saahan niitä heidän tekemiään valintoja silti kritisoida.
Juu ei minun tarvitse ymmärtää, ja tottakai saa kritisoida sellaisia asioita mitkä ei ole mieleen. Tämän pelin kohdalla se on vain ollut aika kiivasta, ja ehkä vähän hataria argumentteja on tullut kuultua ja luettua. Enkä tarkoittanut että ainoastaan täällä foorumilla, mutta yleisesti.

Esimerkiksi semmoisia että on ollut suuri vääryys että oli tapahtuma x, vaikka se on olisi pelaajien mielestä pitänyt mennä tavalla y. Puhumattakaan mistään "agendoiden tuputtamisesta" tai vastaavasta
 
Juu ei minun tarvitse ymmärtää, ja tottakai saa kritisoida sellaisia asioita mitkä ei ole mieleen. Tämän pelin kohdalla se on vain ollut aika kiivasta, ja ehkä vähän hataria argumentteja on tullut kuultua ja luettua. Enkä tarkoittanut että ainoastaan täällä foorumilla, mutta yleisesti.

Esimerkiksi semmoisia että on ollut suuri vääryys että oli tapahtuma x, vaikka se on olisi pelaajien mielestä pitänyt mennä tavalla y. Puhumattakaan mistään "agendoiden tuputtamisesta" tai vastaavasta
Kyllä minulla tulee elokuvia ja sarjoja katsellessakin sellaisia fiiliksiä, että joku tapahtuma meni nyt täysin väärin, että olipa hölmösti tehty. Tietenkin se on edelleen tekijöidensä visio, mutta helposti voi olla pettynyt tai jopa ärsyyntynyt. Vielä helpommin jopa, kun kyseessä on fanien rakastamat hahmot aikaisemmista tuotoksista, joten oletukset ja toiveet hahmojen kohtaloista ja edesottamuksista ovat vahvemmat. Ja pelissä kun vielä ohjaat hahmoja, niin se on helposti elokuvia henkilökohtaisempaa.
 
Tämä on juuri se. Kun yllätät katsojat asialla joka on heille tärkeä, he pettyvät kun tapahtuu jotain odottamatonta.
Tässä on hyvä muistuttaa, että 80-luvulla iso joukko äänekkäistä faneista vihasi Imperiumin vastaiskua sen juonenkäänteiden vuoksi. Aikalaislehdet ja palstat täyttyivät kirjoituksista, joissa suivaantunut poppoo selitti, miten tarina on pilalla, eikä sitä pitäisi hyväksyä kun tekijät näin mokasivat.

Nykyään harvempi taitaa olla samaa mieltä, mutta niin ne ajat vain muuttuvat.
 
Onks porukka vielä testannut sitä survival/roguelike mikälie modi onkaan? Onko se millainen, kuulisin siitä jotain kommentteja. Onko kertakäyttökokeilu ja roskiin vai onko siitä jopa iloa pitemmäksi aikaa?
 
Kyllä vaan, on tullut testattua Ei paluuta -moodia. Ihan on mielenkiintoinen ja sanoisinko melko kuumottava. Tapani mukaan otin helpoimman vaikeustason ja ihan kivasti alkaa tulla haastetta parin ensimmäisen kentän jälkeen. Jatkuva vaaran ja kiireen tunne läsnä. Viholliset tässä huomattavasti fiksumman ja aktiivisemman oloisia kuin itse peruspelissä. Toki kaikkia ominaisuuksia, kuten juuri vihollisen aktiivisuutta, pääsee myös vapaasti säätämään, jos valmiit asetukset ei miellytä.

Tätä pelatessa on useasti harmitellut, että se peruttu TLOU-moninpeli olisi voinut olla aika mahtava kokemus. Laajat sokkeloiset kentät täynnä tartutettuja jotka olisivat yhtäläinen uhka sekä omille, että vihollisille. No, sitä nyt ei tiedä millainen tuo olisi lopulta ollut, mutta potentiaalia olisi ainakin ollut valtavasti.

Tuli myös tarina aloitettua uudestaan, Uusi peli + -moodissa. Onhan se nätti ja pyörii hyvin. Portalilla kun tähän asti vain pelaillut, niin vaikea ihan tarkkaan vertailla grafiikkaa, tarvii television ruudulta vielä kokeilla. Sen verran vähän on aikaa edellisestä pelikerrasta, että välivideot on tullut pääsääntöisesti skipattua, tämä tietysti vie vähän tunnelmasta pois.

Niin ja Lost Levels tuli myös pelattua läpi, ihan kiva ja tällaisia toivoisi enemmänkin. Pelattavaa tuossa ei kyllä ollut juuri nimeksikään, kentät oli pieniä, lyhyitä ja oikeastaan täysin ilman vihollisia.
 
Kyllä vaan, on tullut testattua Ei paluuta -moodia. Ihan on mielenkiintoinen ja sanoisinko melko kuumottava. Tapani mukaan otin helpoimman vaikeustason ja ihan kivasti alkaa tulla haastetta parin ensimmäisen kentän jälkeen. Jatkuva vaaran ja kiireen tunne läsnä. Viholliset tässä huomattavasti fiksumman ja aktiivisemman oloisia kuin itse peruspelissä. Toki kaikkia ominaisuuksia, kuten juuri vihollisen aktiivisuutta, pääsee myös vapaasti säätämään, jos valmiit asetukset ei miellytä.

Tätä pelatessa on useasti harmitellut, että se peruttu TLOU-moninpeli olisi voinut olla aika mahtava kokemus. Laajat sokkeloiset kentät täynnä tartutettuja jotka olisivat yhtäläinen uhka sekä omille, että vihollisille. No, sitä nyt ei tiedä millainen tuo olisi lopulta ollut, mutta potentiaalia olisi ainakin ollut valtavasti.

Tuli myös tarina aloitettua uudestaan, Uusi peli + -moodissa. Onhan se nätti ja pyörii hyvin. Portalilla kun tähän asti vain pelaillut, niin vaikea ihan tarkkaan vertailla grafiikkaa, tarvii television ruudulta vielä kokeilla. Sen verran vähän on aikaa edellisestä pelikerrasta, että välivideot on tullut pääsääntöisesti skipattua, tämä tietysti vie vähän tunnelmasta pois.

Niin ja Lost Levels tuli myös pelattua läpi, ihan kiva ja tällaisia toivoisi enemmänkin. Pelattavaa tuossa ei kyllä ollut juuri nimeksikään, kentät oli pieniä, lyhyitä ja oikeastaan täysin ilman vihollisia.

Itekki kävin eilen testaamassa tätä ja 4 kentässä tulikin turpaan ja huolella. Kuumottavaksi meni.
 
Läpi meni. Olen ehkä sata vuotta myöhässä tämän kanssa, mutta toisaalta ei haittaa, kun remaster tuli vasta muutama viikko takaperin.

Pelinä tämä oli ihan huikea! Vähän ehkä hävettää, että läpipeluussa kesti näinkin kauan. Tunteja kului about kolmisen kymmentä. Ehkä jossain vaiheessa tuli fiilis, että voisko tämä jo loppua. En tykännyt siitä, että pelissä rämpättiin milloin missäkin. Esimerkiksi se sairaalaosuus. Se tuntui vähän turhalta, kun lopputulos kuitenkin oli mitä oli. Toisaalta ehkä tässä syvennyttiin enemmän hahmoihin, mutta aika selvää tässä oli, että kuka heittää veivit ja kuka ei.

Täällä on vähän haukuttu siitä, miten Abby tuntui jotenkin "vastenmieliseltä" hahmolta. Saan varmaan taas foorumin haukut päälle, mutta minä pidin Abbysta ehkä enemmän kuin Elliestä. Toki molemmilla oli omat kostomotiivit, mutta kyllä Abby tuntui lopulta enemmän hyvikseltä kuin Ellie. Mutta eiköhän tämä ole jo jankattu täällä, niin ei siitä sen enempää.

Graafisesti peli oli huikea! Ehkä graafisesti kaunein peli mitä olen ikinä pelanut. Jossakin määrin peli oli ehkä turhan liian pitkä, jonka takia ei kyllä hirveästi tee mieli aloittaa kakkoskierrosta. Ekassa LoU-pelissä vihasin niitä naksuttelijoita (vai mikä niiden nimi nyt olikaan). Kakkosessa örkit vaikuttivat paljon helpommilta. Ainoastaan ne pirun stalkkerit aiheuttivat harmaita hiuksia. Siis todella raivostuttavia otuksia!

Loistava peli, joka ehkä kuitenkin jää minulla yhden läpipeluun ihmeeksi.
 
13h takana kampanjaa Grounded+ vaikeusasteella. Tykkään joka sekunnista tämän pelin parissa. Varsinkin tuo vaikeusaste saa tunnelman ihan toiseen potenssiin. Resurssit ovat rajalliset ja ammuksia on niukasti, vaikkakin kaikki aseet on alusta lähtien matkassa näin ng+ modilla. Pelihahmo ei kestä myös hirveästi osumaa, joten hiiviskely ja salatapot ovat suositeltavaa. Kuolemia on tullut kiitettävä määrä, mutta onneksi checkpointit on järkevissä kohdissa. Pääsee nopeasti yrittämään uudestaan vaikka uudella taktiikalla.

Pelattavuus on siis huippuluokkaa ja hauskaa. Craftaaminen sopii tähän peliin kuin nyrkki silmään. Jouskaria ja muita apuvälineitä on tyydyttävä käyttää. Muutenkin taistelu tässä on tehty erittäin hyvin. Juuri pelaamani Alan Wake 2 olisi voinut ottaa tästä mallia.

Tarinassakin on pieniä yksityiskohtia, joita en yhtään muistanut. Toki julkaisun aikoihin pelasinkin tämän vain kerran läpi. Erittäin synkkää settiä, mutta sehän tekee tästä muistettavan. Hahmot ja heidän välinen kanssakäyminen tuntuvat aidoilta. Ihmisvihollisten tappaminen tässä tuntuu oikeasti pahalta. Saa miettimään joka kerta, että eikö tähän olisi voinut olla muuta ratkaisua. Harvat pelit saavat ajattelemaan näin.

Aivan mahtava peli.
 
Tänään meni toista kertaa läpi. Ekasta pelikerrasta oli vain noin 11kk aikaa. Peli on niin massiivinen, että yllättävän paljon oli pelialueita kerennyt unohtaa lyhyessäkin ajassa. Osa oli toki hyvin muistissa, mutta ihan raikkaalta tuntui pelata. Ja edelleen, kyllä nuo yksityiskohtaiset ympäristöt vaan immersoi sisään mielettömällä tavalla.

Pelimekaniikat alkoivat olemaan sen verran selkäytimessä, että minä joka olen elämässäni jokaisen pelin pelannut Normalilla, uskalsin nostaa vaikeustason Hardille. Se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Viholliset muuttuivat hieman fiksummiksi, peli kokonaisuudessaan intensiivisemmäksi ja omaa taktiikkaa sai välillä tosissaan harkita. Resursseja työnnettiin kuitenkin edelleen aika tuhdisti eteen ja lopulta taisin heittää henkeäni vähemmän mitä Normalilla. Pelissä tosin checkpoint-systeemi on tälläkin vaikeustasolla ehkä liiankin armollinen. Muutaman kerran kun taistelu lähti menemään aivan reisille, resetoin homman ja latasin vain checkpointin alusta. Nössö!

Rat King stressasi etukäteen eniten. Siihen olin tällä kertaa varustautunut neljällä pipe bombilla ja täydellä liekinheittimellä. Nehän sitten riittivätkin ja taisi örvelö kaatua noin kolmannella yrittämällä. Ekalla pelikerralla tuskailin tämän kanssa piiiitkäään.

Pelasin Part 1 ja Part 2 tässä putkeen ja aivan ensiluokkaisesti kulutetut noin 50 tuntia elämästä. Rohkeaa, riipaisevaa ja tunteita kutkuttelevaa tarinankerrontaa, jota toisella pelikerralla arvosti entistä enemmän. Harva elokuvakaan onnistuu lukitsemaan ruudun äärelle tällä tavalla. Eiköhän nämä ihanuudet tule vielä pelailtua tulevaisuudessakin.
 
Pitäisiköhän vaan jatkaa pelin PS4-version pelaamista, kun ei tuossa käytännössä mikään muutu ja vaan köyhtyy 10€.

Täytyy kuitenkin jokatapauksessa skarpata ja viimeistellä peli läpi kevään aikana. Kokemus noin pelin puoleen väliin asti on ollut loistava. 5/5

Toki aluksi tuli vuoden tauko ekan chapterin jälkeen ja nyt on taas puolen vuoden tauko pelin puolessa välissä. Ehkä ei aina sitten houkuta näin intensiivisen pelin pelaaminen. Mielestäni "vika" löytyy sekä pelistä, että pelaajasta. Peliä voi aina vaihtaa, mutta pelajaa ei... Ehkä tulevaisuudessa on mahdollista joku mielialaimplantti ja hymyilee läpi koko TLOU 2:sen, kun pelaa Remaster v4 siitä.
 
Jäi tämä aikanaan pahasti kesken enkä usko, että olisin saanut aikaiseksi enää jatkaa PS4 versiota et sinänsä kyllä hyvä kun tekivät tämän remasteredin. Sairaalasta selvisin hetki sitten ja alan kyllä toivomaan, että oltaisiin jo paremmalla puolen peliä. Tarina ja tunnelma vetää eteenpäin, mutta pelattavuus alkaa kyllä toistaan itseään. Myös nuo muutamat flashbackit menneisyydestä ovat myös olleet erittäin tylsiä pelattavia.

Pidän siitä mihin suuntaan Ellietä on tässä jatko-osassa viety, mutta muut hahmot eivät oikein ole kiinnostavia ja jäävät kovin kylmiksi. Ainakin tässä vaiheessa peliä.
 
Peli on minulla kirjastossa, mutta en löydä fyysistä levyä. Saanko remasterin tuolla 10€:lla kuten kauppa tarjoaa?
 
Ylös Bottom