Murdoc
Well-Known Member
KA on 89. Että näin.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
KA on 89. Että näin.
Reijo T Lipponen
Active Member
Rupesin sitten striimaamaan kun saa parempilaatuisen kuvan ja salasanakin löytyi. Tässä ihan alusta pelikuvaa: https://www.youtube.com/results?search_query=Käyttäjän+NorthEuropean
Reijo T Lipponen
Active Member
Tässä osa 2 alun tapahtumiin.
Ja vielä osa 3: ruohoa ja suukottelua:
Ja vielä osa 3: ruohoa ja suukottelua:
Viimeksi muokattu:
Reijo T Lipponen
Active Member
Älkää poistako kommenttia. Peli ei ole missään tapauksessa helppo. Itselläni on tullut jatkuvasti vaikeuksia. Esimerkiksi tämä eräs rouva hakunkaltaisen massiivisen lyömäaseen kanssa oli niin hankala, että jouduin yrittämään sen päihittämistä 25 minuuttia, kun aina tuli pataan. Muiden mahdollisten uusien pelaajien on syytä tietää se, että pelissä tulee vaikeita kohtia, vaikka olisit valinnut helpoimman vaikeustason. Pelin loistokkuus sitten mittaa sen, kuinka kovasti jaksat yrittää yhä uudelleen ja selvittää ne vaikeat kohdat. Itse olen jaksanut vaikka tosin masentunut vähäksi aikaa, mutta sitten peli on vetänyt takaisin pelaamaan, niin loistava se vaan on.
Guybrush Threepwood
Well-Known Member
Tervehdys kaikille! Taidan olla ainakin toinen uusi käyttäjä joka rekisteröityy tämän pelin takia mutta oli itsellekin niin vahva kokemus että halusi päästä jakamaan ajatuksia. Olen kanssa reilusti yli 10 vuotta lukenut foorumia ja samalla kirjoitellut muutamalle englanninkieliselle leffa ja pelifoorumeille mutta viime kuukausien aikana noille foorumeille kirjoittelu on loppunut niin voisi olla sopiva hetki vihdoin rekisteröityä tänne.
The Last of Us on itselle kaikkien aikojen top 5 pelejä mutta jostain syystä olin pitkään epäileväinen jatko-osan suhteen ja ajattelin että tarvitseeko peli edes sitä mutta onneksi epäilyni osittautuivat vääriksi hyvin nopeasti ja peli vei mukanaan alusta lähtien.
Kuten odottikin visuaalisesti peli on upea ja täynnä hienoja yksityiskohtia ja samaa voi sanoa myös äänipuolesta ja musiikeista, joita käytettiin välillä todella tehokkaasti. Näyttely ja hahmojen eläväisyys on pitkälti parasta mitä peleissä nähty. Pelattavuuden osalta peli on myös parasta Naughty Dogia tähän mennessä ja se on mielestäni kova saavutus.
Alle tarkempia mietteitä spoilereihin
Peli on pyörinyt ajatuksissa päivittäin läpipeluun jälkeen ja olisi heti fiiliksiä aloittaa uusi läpipeluu vaikka kyseessä olikin niin raskas ja synkkä kokemus. Mielestäni The Last of Us 2 on pikku vikoineenkin mestariteos vaikka ei ihan ensimmäinen osan tasolle ylläkään kokonaisuutena ja taitaa mennä itselle toiseksi parhaaksi PS4-peliksi (En laske remastereita ja uudelleen julkaisuja mukaan) Bloodbornen jälkeen. Voi kyllä jo tässä vaiheessa melkoisella varmuudella sanoa että on oma GOTY.
10/10
The Last of Us on itselle kaikkien aikojen top 5 pelejä mutta jostain syystä olin pitkään epäileväinen jatko-osan suhteen ja ajattelin että tarvitseeko peli edes sitä mutta onneksi epäilyni osittautuivat vääriksi hyvin nopeasti ja peli vei mukanaan alusta lähtien.
Kuten odottikin visuaalisesti peli on upea ja täynnä hienoja yksityiskohtia ja samaa voi sanoa myös äänipuolesta ja musiikeista, joita käytettiin välillä todella tehokkaasti. Näyttely ja hahmojen eläväisyys on pitkälti parasta mitä peleissä nähty. Pelattavuuden osalta peli on myös parasta Naughty Dogia tähän mennessä ja se on mielestäni kova saavutus.
Alle tarkempia mietteitä spoilereihin
Peli oli kerronnaltaan poikkeava, yllättävä ja paikoin todella synkkä, harvoja pelejä missä hahmojen puolesta sai tosissaan pelätä. Loppupuolella pelaaminen alkoi olla jopa stressaavaa ja oli helpottunut olo kun lopputekstit vihdoin rullasivat. Onneksi Ellie jäi lopulta henkiin eikä tappanut Abbya. Alkoi kuitenkin jo tehdä pahaa miten koston sokaistama Ellie oli taistellessaan pahasti riutunatta Abbya vastaan.
Harvoin näkee pelissä näin realistista, rajua ja julmaa väkivaltaa kaikkine pienine yksityiskohtineen, jotta siitä tulisi pelaajalle mahdollisimman huono olo ja se kyllä toimii. Dramaattisesti Last of us 2 oli todella tehokas ja täytyy myöntää että silmät kostuivat useita kertoja ja peli vyörytti huikeita ja vahvasti iskeviä kohtauksia tasaisin väliajoin. Joelin kuolema, joka oli itselle varmasti traumaattisin pelikohtaus ei helposti unohdu, Joelin talolla vierailu sekä loppu äkkiseltään ne vahvimmat. Mukana toki myös paljon pienempiä kohtauksia jotka tekivät suuren vaikutuksen, kuten Ellien "Take On Me".
Ensimmäisessä osassa Joel ja Ellie olivat itselle kaikki kaikessa, joten Joelin kuolema varhaisessa vaiheessa sekä myöhemmin Abbylla pelaaminen olivat kovia paloja purra mutta ne oli kuitenkin taidokkaasti hoidettu. Joelin takaumat oli itselle pelin parhaita hetkiä ja vaikka Abbylla pelaaminen tuntui aluksi epämiellyttävältä niin yllättävän nopeasti pääsin siihenkin mukaan ja Abbyn tarina sisälsi lopulta monia pelin parhaista hetkistä ja opin myös hahmosta välittämään. Iso syy oli miten epäitsekkäästi Abby välitti ja suojeli "Scars lapsia" ja usein sympatiat oli Abbyn puolella vaikka Ellien kelkassa olinkin loppuun asti. Täytyy sanoa että tässä viimeistään Ellie nousi yhdeksi suosikki pelihahmoista samoin kuin Joel ensimmäisessä.
Täytyy nostaa hattua miten nerokkaasti pelin tarina oli rakennettu ja miten eri silmillä tapahtumia katsoi Abbylla pelatessa. Monet Ellien teot tuntuivat vielä paljon julmemmilta kun sai uuden näkökannan. Owenin ja Melin kuolemat varmaan ne pahimmat ja vaikka koira jonka kanssa Abby ja Lev leikkivät jonka Ellie tappaa ja kommentoi tyyliin "Stupid dog". Enpä ole pelissä aikaisemmin noin ristiriitaisia tunteita kokenut. Muutenkaan Last of Us 2 ei ole mikään tuttu ja turvallinen kokemus mihin ehkä osa pelaajista on tottunut ja pelaaja laitetaan paikoin todella koville.
Uusista hahmoista Dina oli ehdoton suosikki vaikka jäikin aika paljon taka-alalle jo ennen puoliväliä ja suhde Ellieen oli myös hyvällä maualla toteutettu.
Koston kierre ei ole aiheena omaperäinen mutta mielestäni tässä se oli todella hienosti toteutettu ja teki pahaa katsoa miten se tuhosi kaiken Ellien sekä Abbyn elämästä ja se teki lopusta entistä koskettavamman. Iso syy Ellien sokeaan kostoon oli syyllisyys miten ei ehtinyt antamaan Joelille anteeksi tämän eläessä.
Pieniä miinuksiakin omalla kohdalla löytyy mutta ne eivät paljoa kokonaisuutta laske. Abbyn osuus oli kuitenkin mielestäni ehkä hieman liian pitkä ja rytmitys kärsi hieman pelin toisella puoliskolla. Lisäksi jatko-osa ei ollut ihan yhtä ehyt eikä tiivis kokonaisuus kuin ensimmäinen ja tapahtumien osalta mentiin kyllä draama ja shokkiarvo edellä ja ihan kaikki tapahtumat ja hahmojen päätökset eivät aina olleet täysin
uskottavia mutta eipä sitä pelatessa ehtinyt miettimään.
Harvoin näkee pelissä näin realistista, rajua ja julmaa väkivaltaa kaikkine pienine yksityiskohtineen, jotta siitä tulisi pelaajalle mahdollisimman huono olo ja se kyllä toimii. Dramaattisesti Last of us 2 oli todella tehokas ja täytyy myöntää että silmät kostuivat useita kertoja ja peli vyörytti huikeita ja vahvasti iskeviä kohtauksia tasaisin väliajoin. Joelin kuolema, joka oli itselle varmasti traumaattisin pelikohtaus ei helposti unohdu, Joelin talolla vierailu sekä loppu äkkiseltään ne vahvimmat. Mukana toki myös paljon pienempiä kohtauksia jotka tekivät suuren vaikutuksen, kuten Ellien "Take On Me".
Ensimmäisessä osassa Joel ja Ellie olivat itselle kaikki kaikessa, joten Joelin kuolema varhaisessa vaiheessa sekä myöhemmin Abbylla pelaaminen olivat kovia paloja purra mutta ne oli kuitenkin taidokkaasti hoidettu. Joelin takaumat oli itselle pelin parhaita hetkiä ja vaikka Abbylla pelaaminen tuntui aluksi epämiellyttävältä niin yllättävän nopeasti pääsin siihenkin mukaan ja Abbyn tarina sisälsi lopulta monia pelin parhaista hetkistä ja opin myös hahmosta välittämään. Iso syy oli miten epäitsekkäästi Abby välitti ja suojeli "Scars lapsia" ja usein sympatiat oli Abbyn puolella vaikka Ellien kelkassa olinkin loppuun asti. Täytyy sanoa että tässä viimeistään Ellie nousi yhdeksi suosikki pelihahmoista samoin kuin Joel ensimmäisessä.
Täytyy nostaa hattua miten nerokkaasti pelin tarina oli rakennettu ja miten eri silmillä tapahtumia katsoi Abbylla pelatessa. Monet Ellien teot tuntuivat vielä paljon julmemmilta kun sai uuden näkökannan. Owenin ja Melin kuolemat varmaan ne pahimmat ja vaikka koira jonka kanssa Abby ja Lev leikkivät jonka Ellie tappaa ja kommentoi tyyliin "Stupid dog". Enpä ole pelissä aikaisemmin noin ristiriitaisia tunteita kokenut. Muutenkaan Last of Us 2 ei ole mikään tuttu ja turvallinen kokemus mihin ehkä osa pelaajista on tottunut ja pelaaja laitetaan paikoin todella koville.
Uusista hahmoista Dina oli ehdoton suosikki vaikka jäikin aika paljon taka-alalle jo ennen puoliväliä ja suhde Ellieen oli myös hyvällä maualla toteutettu.
Koston kierre ei ole aiheena omaperäinen mutta mielestäni tässä se oli todella hienosti toteutettu ja teki pahaa katsoa miten se tuhosi kaiken Ellien sekä Abbyn elämästä ja se teki lopusta entistä koskettavamman. Iso syy Ellien sokeaan kostoon oli syyllisyys miten ei ehtinyt antamaan Joelille anteeksi tämän eläessä.
Pieniä miinuksiakin omalla kohdalla löytyy mutta ne eivät paljoa kokonaisuutta laske. Abbyn osuus oli kuitenkin mielestäni ehkä hieman liian pitkä ja rytmitys kärsi hieman pelin toisella puoliskolla. Lisäksi jatko-osa ei ollut ihan yhtä ehyt eikä tiivis kokonaisuus kuin ensimmäinen ja tapahtumien osalta mentiin kyllä draama ja shokkiarvo edellä ja ihan kaikki tapahtumat ja hahmojen päätökset eivät aina olleet täysin
uskottavia mutta eipä sitä pelatessa ehtinyt miettimään.
Peli on pyörinyt ajatuksissa päivittäin läpipeluun jälkeen ja olisi heti fiiliksiä aloittaa uusi läpipeluu vaikka kyseessä olikin niin raskas ja synkkä kokemus. Mielestäni The Last of Us 2 on pikku vikoineenkin mestariteos vaikka ei ihan ensimmäinen osan tasolle ylläkään kokonaisuutena ja taitaa mennä itselle toiseksi parhaaksi PS4-peliksi (En laske remastereita ja uudelleen julkaisuja mukaan) Bloodbornen jälkeen. Voi kyllä jo tässä vaiheessa melkoisella varmuudella sanoa että on oma GOTY.
10/10
Murdoc
Well-Known Member
Hieno ja fiksu arvio ja hyviä hyviä ajatuksia muutenkin pelistä! Ei muutakun kovasti tervetuloa foorumeilla minun puolestani.
Guybrush Threepwood
Well-Known Member
Hieno ja fiksu arvio ja hyviä hyviä ajatuksia muutenkin pelistä! Ei muutakun kovasti tervetuloa foorumeilla minun puolestani.
Kiitos paljon ystävällisistä kommenteista!
Tuntuu että olen lukenut foorumia niin pitkään että monet käyttäjät ja pelimaut ovat tulleet tutuiksi mutta mukava päästä itsekin vihdoin osallistumaan. Ollut jo tarkoitus rekisteröityä pitkään mutta aina sitten jäänyt syystä tai toisesta, onneksi nyt vihdoin sain aikaiseksi.
Reijo T Lipponen
Active Member
Mitä enemmän pelaan kyseistä peliä, sitä enemmän olen vakuuttunut, kun sanoin että kyseessä on paras videopeli, jota olen pelannut, niin se todella on sitä. On vain harvoja pelejä, jotka ovat tunnelmansa puolesta yltäneet johonkin arvosanan kahdeksan tietämille. Mutta LOU2 on tosiaan täyden kympin peli!
Jostain syystä mieleeni tulee joka kerta, kun pelaan LOU2:sta Hideo Kojiman Metal Gear Solid 3 ja sen hiiviskelyt takaapäin sekä salatapot - myös painajaisuni, joka oli sitä pidempi, mitä enemmän olit tappanut ihmisiä sekä pelin loppu, joka oli siihen aikaan aivan omaa luokkaansa ja nosti erittäin vahvat tunteet pintaan. Kuten LOU2.ssa, siinäkään ei ollut tyypillistä mustavalkoista hyvä/paha -akselia.
Kun LOU2:ssa tutustuu siihen henkilöön, joka kuvataan monsterina pelin alussa, mutta jonka elämään tutustuin sitten myöhemmin pelin aikana, jäi lopputulemaksi mustavalkoisuuden sijaan vain harmaan eri sävyjä. Tämä on realistista, sillä oikeassakaan elämässä ei ole vain täysin pahoja ihmisiä tai täysin hyviä ihmisiä, vaan yleensä näiden välimuotoja.
Mieleen tuleekin, olisiko Hideon MGS3 antanut vaikutteita LOU2:n tekijöille? Ainakin se osoitti jo kauan sitten, että videopeleissäkin voidaan formaatin asettamista rajoituksista huolimatta tarjota pelaajille vahvoja tunnekokemuksia.
Hideo Kojiman MGS3 oli varsin primitiivinen sen aikakauden osaamisen tuote, tosin paras sellainen siihen aikaan niin teknisesti kuin muutenkin, mutta LOU2:n tekijät ovat nyt vieneet tätä tunnelmanluontia nykyajan mahdollisuuksilla reilusti eteenpäin ja luulen, että muiden pelien tekijät ovat kateellisia heidän erinomaisesta saavutuksestaan tai ainakin tulevaisuudessa pyrkivät tuomaan peleihinsä samaa kuin Naughty Dog nyt on tehnyt. Kulttuurievoluutio siis etenee - välillä yskähdellen ja jopa takapakkia ottaen - mutta taas on yksi hyvä todiste sen elinvoimaisuudesta ja kehittymiskyvystä saatu!
Konsolit myydään peleillä. Itselläni on ollut jo vuosia PS4 varakonsolina, ja olen pelannut sillä muutamia pelejä. Pääkonsolini on kuitenkin Xbox One X. En siis joutunut ostamaan konsolia, mutta sen sanon, että jos hyvä veli ja sisko et omista vielä PS4:ää, niin Last of Us 2 on erittäin, erittäin hyvä syy hankkia tuo konsoli!
Guybrush Threepwood
Well-Known Member
Kyllä ehdottomasti yksi parhaista peleistä itselle myös ja ainakin yksi eniten tunteita herättänyt pelikokemus. Pitää vielä uudelleen pelailla läpi jossain vaiheessa ja katsoa miten toimii toisella kerralla mutta luulen että paranee vaan entisestään.
Hieman OT: Vuosia kun viimeksi MGS3:sta pelannut mutta kyllä vahvoja tunnekokemuksia on peleissä tullut usein vastaan. Nopeasti miettynä ainakin seuraavat pelit tulee mieleen: The Last of Us, The Walking Dead Season 1, Red Dead Redemption 1 ja 2, Life is Strange, Detroit: Become Human (osittain myös Heavy Rain ja Beyond), Inside, The Witcher 3, Valiant Hearts: The Great War, Grim Fandango ja melkoisia laidasta laitaan tunnekuohuja tullut myös From Softwaren peleistä ja etunenässä nyt Bloodborne, Dark Souls ja Sekiro. Varmasti monia unohtui vielä listalta.
Tämä on täysin totta.
Viimeksi muokattu:
Reijo T Lipponen
Active Member
Kyllä vain, mutta viittasin siihen, että MGS3:ssa ja LOU2:ssa on siis muutakin yhteistä, kuten perässä hiiviskely ja salatapot, joten siksi en maininnut esimerkiksi Final Fantasy X:ä tai jotain muuta peliä.
Mutta asiasta toiseen:
Valitettavasti tuli semmoinen välipomo vastaan, josta en selviä. En löydä reittiä ulos ja mikään muu ei tehoa tuohon välipomoon. Mutta ei tässä mitään, peli on loistava. Voin aina aloittaa sen alusta uudestaan ja pelata tuohon kohtaan, jossa Abby käy sairaalassa hakemassa tarvikkeita, jotta erään hahmon käsi saadaan amputoitua. Tarinankäänteistäkään en jää paitsi, sillä aiheeseen liittyvää tallennosta löytyy You Tubesta yllin kyllin, joten voin sanoa kuin legendaarinen formulaselostaja Matti Kyllönen 90-luvulla erään kisan aikana, kun lähdettiin mainostauolle: "Mitään ette menetä!".
Katsokaapa epätoivoinen taisteluni tuulimyllyjä vastaan oheisessa Live-videossa. Uskallan jo sen pituuden perusteella väittää, että tein varmasti kaikkeni. Parempaan en pysty kun en näe mitään ja varusteet ovat mitä ovat:
Murdoc
Well-Known Member
Reijo T Lipponen
Active Member
Et sitten malttanut katsoa videota. Älä rupea neuvomaan, jos et edes sitä viitsi tehdä. Melkein 50 minuuttia yritin ja käytin kaikenlaisia taktiikoita.
Vaikeustasoa vaikka hetkellisesti alaspäin.
Murdoc
Well-Known Member
Sori nyt vaan mutta ei tarvitse videota katsoa, jotta tietää, että se on läpi mentävissä.
Fabre#4
Well-Known Member
Tuosta puheena olleesta välipomosta. Laitan spoilereiden taakse vinkin, jolla sen itse kaadoin normaalilla vaikeustasolla.
Pommi/granaatti pomoa päin, sen räjähdys "stunnaa" pomon hetkeksi aikaa. Sitten vaan haulikolla/kiväärillä ampumaan. Toista niin monta kertaa, kuin tarvitsee. Ei se oikeasti vaikea ole, mutta vaatii, että pomoa juoksee karkuun ja välillä joutunee craftaamaan uuden pommin/granaatin. Melkein kaikki kudit siinä meni ainakin itsellä, mutta kyllä sen kaadettua saa. Itsellä meni pari yritystä siinä.
Kannattaa vaikka tubesta vilkaista pari videota tuosta taistelusta ja niinkuin aikaisemmin jo neuvottiin, laske hetkellisesti vaikeustaso. Itse ammuin kauempaa ja juoksin pakoon. Alueella on kerättäviä joten näidenkään ei pitäisi loppua kesken. Usein myös seinissä on pieni rako (mikä on helppo missata) mistä pääsee livahtamaan karkuun. Muutama yritys siihen meni mutta kyllä se lopulta kaatui
Reijo T Lipponen
Active Member
Käytin kaikki mitä löytyi, niin pommit kuin panoksetkin, mutta ne eivät yksinkertaisesti vaan riittäneet ja sitten välibossi alkoi jakautua ja oli pakko alkaa jakaa huomiota sen apureille. Eikä minulla yksinkertaisesti ollut vaan aikaa ruveta kyhäämään uusia pommeja - en edes ehtinyt tarkistaa, onko minulla siihen tarvittavia aineksia.
Erittäin kevyt vaikeustaso on tässä pelissä todellakin niiden useiden satojen videopelien kokemuksella, joita olen lähes joka päivä 20 vuotta pelannut, todellisuudessa extreme vaikeustaso, joten pelisuunnittelussa on tässä tapauksessa tapahtunut paha notkahdus. Näin on siksi, että pelissä on muitakin tuon vaikeustason yleisesti helpoksi normaalilla maalaisjärjellä käsitettäväksi turhan vaikeita kohtia. Peli on muuten aivan loistavaa työtä, mutta tässä pelisuunnittelupuolessa on tapahtunut sitten varsin paha munaus. Noh, pelaan sitten tästä lähtien vain uudestaan tuohon kohtaan asti.
Erittäin kevyt vaikeustaso on tässä pelissä todellakin niiden useiden satojen videopelien kokemuksella, joita olen lähes joka päivä 20 vuotta pelannut, todellisuudessa extreme vaikeustaso, joten pelisuunnittelussa on tässä tapauksessa tapahtunut paha notkahdus. Näin on siksi, että pelissä on muitakin tuon vaikeustason yleisesti helpoksi normaalilla maalaisjärjellä käsitettäväksi turhan vaikeita kohtia. Peli on muuten aivan loistavaa työtä, mutta tässä pelisuunnittelupuolessa on tapahtunut sitten varsin paha munaus. Noh, pelaan sitten tästä lähtien vain uudestaan tuohon kohtaan asti.
Minä olen sen verran paljon viimeisen 20 vuoden aikana pelannut satoja eri videopelejä lähes joka päivä, että en alennu katsomaan mitään opetusvideoita, sillä uskon, että enempää kuin videossani näkyy, ei niillä resursseilla, jotka minulla oli ottaen huomioon hemmetinmoisen kiireen ja välibossin jakautumisen ei voi tehdä. Pelissä on muitakin turhan vaikeita kohtia ja ne pilaavat muuten niin loistavan teoksen. Kyllä normaalilla arvostelukyvyllä pelisuunnittelun olisi pitänyt tajuta, mitä tarkoittaa se helpoin vaikeustaso - se on tässä pelissä arvioitu TÄYSIN pieleen. Naughty Dog:kaan ei siis ole täydellinen videopelien tekijä, vaikka kyseessä on muuten pelihistorian ehdoton merkkiteos. En silti koe, että rahat olisivat menneet hukkaan. Katsoin jo Youtubesta pelin loppuratkaisut, joten minulla ei ole enää mitään tarvetta pelata ja vääntää naama punaisena ja kädet hikisenä em. välibossin kanssa. Aloitan pelin taas alusta ja nautin joka hetkestä niin pitkään kuin surkea pelisuunnittelu sen sallii ja pitkäpinnaisuuteni antaa myöten. Jään tässä vain miettimään, että mitä jos olisin valinnut heti alussa sen vaikeimman vaikeustason..? En varmaan olisi päässyt peliä eteenpäin kuin muutaman minuutin...
Viimeksi muokattu:
payjay83
Well-Known Member
Luultavasti kuolin pelissä normaalitasolla alle 10 kertaa yhteensä niin en ainakaan omalla kohdalla laske tätä vaikeaksi peliksi.
Mutta annetaan nyt yksi neuvo tuohon kohtaan kun ei selvästikään näy tulevan mieleen 20-vuoden peli kokemuksella.
Lataa valikosta vähän aiempi chapter tee pommit ja polttopulloja valmiiksi. Pelaa tuohon viholliseen asti siitä uudestaan käyttämättä niitä, ja sitten ne on valmiina sulla niin ei tarvii kesken taistelun alkaa väsäämään.
Mutta annetaan nyt yksi neuvo tuohon kohtaan kun ei selvästikään näy tulevan mieleen 20-vuoden peli kokemuksella.
Lataa valikosta vähän aiempi chapter tee pommit ja polttopulloja valmiiksi. Pelaa tuohon viholliseen asti siitä uudestaan käyttämättä niitä, ja sitten ne on valmiina sulla niin ei tarvii kesken taistelun alkaa väsäämään.
Not sure if serious , itsellä täysin päinvastainen kuva vaikeustasosta. Selviytyjä + vedin jo läpi, ja nyt pelaan selviytyjätasolla vakiovarusteilla. Itsellä tää taitaa olla eka peli ikinä minkä oon läpäissy vaikeimmalla tasolla, en siis ole yleisesti ottaen mikään Chuck Norris tasoinen pelimies.
Ekaks vedin vaikea, sit vaikea+, sit selviytyjä+. Ja nyt menossa tosiaan jo neljäs selviytyjällä. Nuo new game plussan mukana tulevat aseet+ customoinnit tekee pelaamisen todella helpoksi IMO.