Murdoc
Well-Known Member
Ei se nyt ihan näin ole. Arvostelujen keskiavo liikkuu n.70% :ssa.
KA on 89. Että näin.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Ei se nyt ihan näin ole. Arvostelujen keskiavo liikkuu n.70% :ssa.
Tervehdys kaikille! Taidan olla ainakin toinen uusi käyttäjä joka rekisteröityy tämän pelin takia mutta oli itsellekin niin vahva kokemus että halusi päästä jakamaan ajatuksia. Olen kanssa reilusti yli 10 vuotta lukenut foorumia ja samalla kirjoitellut muutamalle englanninkieliselle leffa ja pelifoorumeille mutta viime kuukausien aikana noille foorumeille kirjoittelu on loppunut niin voisi olla sopiva hetki vihdoin rekisteröityä tänne.
The Last of Us on itselle kaikkien aikojen top 5 pelejä mutta jostain syystä olin pitkään epäileväinen jatko-osan suhteen ja ajattelin että tarvitseeko peli edes sitä mutta onneksi epäilyni osittautuivat vääriksi hyvin nopeasti ja peli vei mukanaan alusta lähtien.
Kuten odottikin visuaalisesti peli on upea ja täynnä hienoja yksityiskohtia ja samaa voi sanoa myös äänipuolesta ja musiikeista, joita käytettiin välillä todella tehokkaasti. Näyttely ja hahmojen eläväisyys on pitkälti parasta mitä peleissä nähty. Pelattavuuden osalta peli on myös parasta Naughty Dogia tähän mennessä ja se on mielestäni kova saavutus.
Alle tarkempia mietteitä spoilereihin
Peli oli kerronnaltaan poikkeava, yllättävä ja paikoin todella synkkä, harvoja pelejä missä hahmojen puolesta sai tosissaan pelätä. Loppupuolella pelaaminen alkoi olla jopa stressaavaa ja oli helpottunut olo kun lopputekstit vihdoin rullasivat. Onneksi Ellie jäi lopulta henkiin eikä tappanut Abbya. Alkoi kuitenkin jo tehdä pahaa miten koston sokaistama Ellie oli taistellessaan pahasti riutunatta Abbya vastaan.
Harvoin näkee pelissä näin realistista, rajua ja julmaa väkivaltaa kaikkine pienine yksityiskohtineen, jotta siitä tulisi pelaajalle mahdollisimman huono olo ja se kyllä toimii. Dramaattisesti Last of us 2 oli todella tehokas ja täytyy myöntää että silmät kostuivat useita kertoja ja peli vyörytti huikeita ja vahvasti iskeviä kohtauksia tasaisin väliajoin. Joelin kuolema, joka oli itselle varmasti traumaattisin pelikohtaus ei helposti unohdu, Joelin talolla vierailu sekä loppu äkkiseltään ne vahvimmat. Mukana toki myös paljon pienempiä kohtauksia jotka tekivät suuren vaikutuksen, kuten Ellien "Take On Me".
Ensimmäisessä osassa Joel ja Ellie olivat itselle kaikki kaikessa, joten Joelin kuolema varhaisessa vaiheessa sekä myöhemmin Abbylla pelaaminen olivat kovia paloja purra mutta ne oli kuitenkin taidokkaasti hoidettu. Joelin takaumat oli itselle pelin parhaita hetkiä ja vaikka Abbylla pelaaminen tuntui aluksi epämiellyttävältä niin yllättävän nopeasti pääsin siihenkin mukaan ja Abbyn tarina sisälsi lopulta monia pelin parhaista hetkistä ja opin myös hahmosta välittämään. Iso syy oli miten epäitsekkäästi Abby välitti ja suojeli "Scars lapsia" ja usein sympatiat oli Abbyn puolella vaikka Ellien kelkassa olinkin loppuun asti. Täytyy sanoa että tässä viimeistään Ellie nousi yhdeksi suosikki pelihahmoista samoin kuin Joel ensimmäisessä.
Täytyy nostaa hattua miten nerokkaasti pelin tarina oli rakennettu ja miten eri silmillä tapahtumia katsoi Abbylla pelatessa. Monet Ellien teot tuntuivat vielä paljon julmemmilta kun sai uuden näkökannan. Owenin ja Melin kuolemat varmaan ne pahimmat ja vaikka koira jonka kanssa Abby ja Lev leikkivät jonka Ellie tappaa ja kommentoi tyyliin "Stupid dog". Enpä ole pelissä aikaisemmin noin ristiriitaisia tunteita kokenut. Muutenkaan Last of Us 2 ei ole mikään tuttu ja turvallinen kokemus mihin ehkä osa pelaajista on tottunut ja pelaaja laitetaan paikoin todella koville.
Uusista hahmoista Dina oli ehdoton suosikki vaikka jäikin aika paljon taka-alalle jo ennen puoliväliä ja suhde Ellieen oli myös hyvällä maualla toteutettu.
Koston kierre ei ole aiheena omaperäinen mutta mielestäni tässä se oli todella hienosti toteutettu ja teki pahaa katsoa miten se tuhosi kaiken Ellien sekä Abbyn elämästä ja se teki lopusta entistä koskettavamman. Iso syy Ellien sokeaan kostoon oli syyllisyys miten ei ehtinyt antamaan Joelille anteeksi tämän eläessä.
Pieniä miinuksiakin omalla kohdalla löytyy mutta ne eivät paljoa kokonaisuutta laske. Abbyn osuus oli kuitenkin mielestäni ehkä hieman liian pitkä ja rytmitys kärsi hieman pelin toisella puoliskolla. Lisäksi jatko-osa ei ollut ihan yhtä ehyt eikä tiivis kokonaisuus kuin ensimmäinen ja tapahtumien osalta mentiin kyllä draama ja shokkiarvo edellä ja ihan kaikki tapahtumat ja hahmojen päätökset eivät aina olleet täysin
uskottavia mutta eipä sitä pelatessa ehtinyt miettimään.
Peli on pyörinyt ajatuksissa päivittäin läpipeluun jälkeen ja olisi heti fiiliksiä aloittaa uusi läpipeluu vaikka kyseessä olikin niin raskas ja synkkä kokemus. Mielestäni The Last of Us 2 on pikku vikoineenkin mestariteos vaikka ei ihan ensimmäinen osan tasolle ylläkään kokonaisuutena ja taitaa mennä itselle toiseksi parhaaksi PS4-peliksi (En laske remastereita ja uudelleen julkaisuja mukaan) Bloodbornen jälkeen. Voi kyllä jo tässä vaiheessa melkoisella varmuudella sanoa että on oma GOTY.
10/10
Hieno ja fiksu arvio ja hyviä hyviä ajatuksia muutenkin pelistä! Ei muutakun kovasti tervetuloa foorumeilla minun puolestani.![]()
Mitä enemmän pelaan kyseistä peliä, sitä enemmän olen vakuuttunut, kun sanoin että kyseessä on paras videopeli, jota olen pelannut, niin se todella on sitä. On vain harvoja pelejä, jotka ovat tunnelmansa puolesta yltäneet johonkin arvosanan kahdeksan tietämille. Mutta LOU2 on tosiaan täyden kympin peli!Tervehdys kaikille! Taidan olla ainakin toinen uusi käyttäjä joka rekisteröityy tämän pelin takia mutta oli itsellekin niin vahva kokemus että halusi päästä jakamaan ajatuksia. Olen kanssa reilusti yli 10 vuotta lukenut foorumia ja samalla kirjoitellut muutamalle englanninkieliselle leffa ja pelifoorumeille mutta viime kuukausien aikana noille foorumeille kirjoittelu on loppunut niin voisi olla sopiva hetki vihdoin rekisteröityä tänne.
The Last of Us on itselle kaikkien aikojen top 5 pelejä mutta jostain syystä olin pitkään epäileväinen jatko-osan suhteen ja ajattelin että tarvitseeko peli edes sitä mutta onneksi epäilyni osittautuivat vääriksi hyvin nopeasti ja peli vei mukanaan alusta lähtien.
Kuten odottikin visuaalisesti peli on upea ja täynnä hienoja yksityiskohtia ja samaa voi sanoa myös äänipuolesta ja musiikeista, joita käytettiin välillä todella tehokkaasti. Näyttely ja hahmojen eläväisyys on pitkälti parasta mitä peleissä nähty. Pelattavuuden osalta peli on myös parasta Naughty Dogia tähän mennessä ja se on mielestäni kova saavutus.
Alle tarkempia mietteitä spoilereihin
Peli oli kerronnaltaan poikkeava, yllättävä ja paikoin todella synkkä, harvoja pelejä missä hahmojen puolesta sai tosissaan pelätä. Loppupuolella pelaaminen alkoi olla jopa stressaavaa ja oli helpottunut olo kun lopputekstit vihdoin rullasivat. Onneksi Ellie jäi lopulta henkiin eikä tappanut Abbya. Alkoi kuitenkin jo tehdä pahaa miten koston sokaistama Ellie oli taistellessaan pahasti riutunatta Abbya vastaan.
Harvoin näkee pelissä näin realistista, rajua ja julmaa väkivaltaa kaikkine pienine yksityiskohtineen, jotta siitä tulisi pelaajalle mahdollisimman huono olo ja se kyllä toimii. Dramaattisesti Last of us 2 oli todella tehokas ja täytyy myöntää että silmät kostuivat useita kertoja ja peli vyörytti huikeita ja vahvasti iskeviä kohtauksia tasaisin väliajoin. Joelin kuolema, joka oli itselle varmasti traumaattisin pelikohtaus ei helposti unohdu, Joelin talolla vierailu sekä loppu äkkiseltään ne vahvimmat. Mukana toki myös paljon pienempiä kohtauksia jotka tekivät suuren vaikutuksen, kuten Ellien "Take On Me".
Ensimmäisessä osassa Joel ja Ellie olivat itselle kaikki kaikessa, joten Joelin kuolema varhaisessa vaiheessa sekä myöhemmin Abbylla pelaaminen olivat kovia paloja purra mutta ne oli kuitenkin taidokkaasti hoidettu. Joelin takaumat oli itselle pelin parhaita hetkiä ja vaikka Abbylla pelaaminen tuntui aluksi epämiellyttävältä niin yllättävän nopeasti pääsin siihenkin mukaan ja Abbyn tarina sisälsi lopulta monia pelin parhaista hetkistä ja opin myös hahmosta välittämään. Iso syy oli miten epäitsekkäästi Abby välitti ja suojeli "Scars lapsia" ja usein sympatiat oli Abbyn puolella vaikka Ellien kelkassa olinkin loppuun asti. Täytyy sanoa että tässä viimeistään Ellie nousi yhdeksi suosikki pelihahmoista samoin kuin Joel ensimmäisessä.
Täytyy nostaa hattua miten nerokkaasti pelin tarina oli rakennettu ja miten eri silmillä tapahtumia katsoi Abbylla pelatessa. Monet Ellien teot tuntuivat vielä paljon julmemmilta kun sai uuden näkökannan. Owenin ja Melin kuolemat varmaan ne pahimmat ja vaikka koira jonka kanssa Abby ja Lev leikkivät jonka Ellie tappaa ja kommentoi tyyliin "Stupid dog". Enpä ole pelissä aikaisemmin noin ristiriitaisia tunteita kokenut. Muutenkaan Last of Us 2 ei ole mikään tuttu ja turvallinen kokemus mihin ehkä osa pelaajista on tottunut ja pelaaja laitetaan paikoin todella koville.
Uusista hahmoista Dina oli ehdoton suosikki vaikka jäikin aika paljon taka-alalle jo ennen puoliväliä ja suhde Ellieen oli myös hyvällä maualla toteutettu.
Koston kierre ei ole aiheena omaperäinen mutta mielestäni tässä se oli todella hienosti toteutettu ja teki pahaa katsoa miten se tuhosi kaiken Ellien sekä Abbyn elämästä ja se teki lopusta entistä koskettavamman. Iso syy Ellien sokeaan kostoon oli syyllisyys miten ei ehtinyt antamaan Joelille anteeksi tämän eläessä.
Pieniä miinuksiakin omalla kohdalla löytyy mutta ne eivät paljoa kokonaisuutta laske. Abbyn osuus oli kuitenkin mielestäni ehkä hieman liian pitkä ja rytmitys kärsi hieman pelin toisella puoliskolla. Lisäksi jatko-osa ei ollut ihan yhtä ehyt eikä tiivis kokonaisuus kuin ensimmäinen ja tapahtumien osalta mentiin kyllä draama ja shokkiarvo edellä ja ihan kaikki tapahtumat ja hahmojen päätökset eivät aina olleet täysin
uskottavia mutta eipä sitä pelatessa ehtinyt miettimään.
Peli on pyörinyt ajatuksissa päivittäin läpipeluun jälkeen ja olisi heti fiiliksiä aloittaa uusi läpipeluu vaikka kyseessä olikin niin raskas ja synkkä kokemus. Mielestäni The Last of Us 2 on pikku vikoineenkin mestariteos vaikka ei ihan ensimmäinen osan tasolle ylläkään kokonaisuutena ja taitaa mennä itselle toiseksi parhaaksi PS4-peliksi (En laske remastereita ja uudelleen julkaisuja mukaan) Bloodbornen jälkeen. Voi kyllä jo tässä vaiheessa melkoisella varmuudella sanoa että on oma GOTY.
10/10
Mitä enemmän pelaan kyseistä peliä, sitä enemmän olen vakuuttunut, kun sanoin että kyseessä on paras videopeli, jota olen pelannut, niin se todella on sitä. On vain harvoja pelejä, jotka ovat tunnelmansa puolesta yltäneet johonkin arvosanan kahdeksan tietämille. Mutta LOU2 on tosiaan täyden kympin peli!
Mieleen tuleekin, olisiko Hideon MGS3 antanut vaikutteita LOU2:n tekijöille? Ainakin se osoitti jo kauan sitten, että videopeleissäkin voidaan formaatin asettamista rajoituksista huolimatta tarjota pelaajille vahvoja tunnekokemuksia.
En siis joutunut ostamaan konsolia, mutta sen sanon, että jos hyvä veli ja sisko et omista vielä PS4:ää, niin Last of Us 2 on erittäin, erittäin hyvä syy hankkia tuo konsoli!
Kyllä vain, mutta viittasin siihen, että MGS3:ssa ja LOU2:ssa on siis muutakin yhteistä, kuten perässä hiiviskely ja salatapot, joten siksi en maininnut esimerkiksi Final Fantasy X:ä tai jotain muuta peliä.Kyllä ehdottomasti yksi parhaista peleistä itselle myös ja ainakin yksi eniten tunteita herättänyt pelikokemus. Pitää vielä uudelleen pelailla läpi jossain vaiheessa ja katsoa miten toimii toisella kerralla mutta luulen että paranee vaan entisestään.
Hieman OT: Vuosia kun viimeksi MGS3:sta pelannut mutta kyllä vahvoja tunnekokemuksia on peleissä tullut usein vastaan. Nopeasti miettynä ainakin seuraavat pelit tulee mieleen: The Last of Us, The Walking Dead Season 1, Red Dead Redemption 1 ja 2, Life is Strange, Detroit: Become Human (osittain myös Heavy Rain ja Beyond), Inside, The Witcher 3, Valiant Hearts: The Great War, Grim Fandango ja melkoisia laidasta laitaan tunnekuohuja tullut myös From Softwaren peleistä ja etunenässä nyt Bloodborne, Dark Souls ja Sekiro. Varmasti monia unohtui vielä listalta.
Tämä on täysin totta.
Kyllä vain, mutta viittasin siihen, että MGS3:ssa ja LOU2:ssa on siis muutakin yhteistä, kuten perässä hiiviskely ja salatapot, joten siksi en maininnut esimerkiksi Final Fantasy X:ä tai jotain muuta peliä.
Mutta asiasta toiseen:
Valitettavasti tuli semmoinen välipomo vastaan, josta en selviä. En löydä reittiä ulos ja mikään muu ei tehoa tuohon välipomoon. Mutta ei tässä mitään, peli on loistava. Voin aina aloittaa sen alusta uudestaan ja pelata tuohon kohtaan, jossa Abby käy sairaalassa hakemassa tarvikkeita, jotta erään hahmon käsi saadaan amputoitua. Tarinankäänteistäkään en jää paitsi, sillä aiheeseen liittyvää tallennosta löytyy You Tubesta yllin kyllin, joten voin sanoa kuin legendaarinen formulaselostaja Matti Kyllönen 90-luvulla erään kisan aikana, kun lähdettiin mainostauolle: "Mitään ette menetä!".
Katsokaapa epätoivoinen taisteluni tuulimyllyjä vastaan oheisessa Live-videossa. Uskallan jo sen pituuden perusteella väittää, että tein varmasti kaikkeni. Parempaan en pysty kun en näe mitään ja varusteet ovat mitä ovat:
Et sitten malttanut katsoa videota. Älä rupea neuvomaan, jos et edes sitä viitsi tehdä. Melkein 50 minuuttia yritin ja käytin kaikenlaisia taktiikoita.
Et sitten malttanut katsoa videota. Älä rupea neuvomaan, jos et edes sitä viitsi tehdä. Melkein 50 minuuttia yritin ja käytin kaikenlaisia taktiikoita.
Kyllä vain, mutta viittasin siihen, että MGS3:ssa ja LOU2:ssa on siis muutakin yhteistä, kuten perässä hiiviskely ja salatapot, joten siksi en maininnut esimerkiksi Final Fantasy X:ä tai jotain muuta peliä.
Mutta asiasta toiseen:
Valitettavasti tuli semmoinen välipomo vastaan, josta en selviä. En löydä reittiä ulos ja mikään muu ei tehoa tuohon välipomoon. Mutta ei tässä mitään, peli on loistava. Voin aina aloittaa sen alusta uudestaan ja pelata tuohon kohtaan, jossa Abby käy sairaalassa hakemassa tarvikkeita, jotta erään hahmon käsi saadaan amputoitua. Tarinankäänteistäkään en jää paitsi, sillä aiheeseen liittyvää tallennosta löytyy You Tubesta yllin kyllin, joten voin sanoa kuin legendaarinen formulaselostaja Matti Kyllönen 90-luvulla erään kisan aikana, kun lähdettiin mainostauolle: "Mitään ette menetä!".
Katsokaapa epätoivoinen taisteluni tuulimyllyjä vastaan oheisessa Live-videossa. Uskallan jo sen pituuden perusteella väittää, että tein varmasti kaikkeni. Parempaan en pysty kun en näe mitään ja varusteet ovat mitä ovat:
Minä olen sen verran paljon viimeisen 20 vuoden aikana pelannut satoja eri videopelejä lähes joka päivä, että en alennu katsomaan mitään opetusvideoita, sillä uskon, että enempää kuin videossani näkyy, ei niillä resursseilla, jotka minulla oli ottaen huomioon hemmetinmoisen kiireen ja välibossin jakautumisen ei voi tehdä. Pelissä on muitakin turhan vaikeita kohtia ja ne pilaavat muuten niin loistavan teoksen. Kyllä normaalilla arvostelukyvyllä pelisuunnittelun olisi pitänyt tajuta, mitä tarkoittaa se helpoin vaikeustaso - se on tässä pelissä arvioitu TÄYSIN pieleen. Naughty Dog:kaan ei siis ole täydellinen videopelien tekijä, vaikka kyseessä on muuten pelihistorian ehdoton merkkiteos. En silti koe, että rahat olisivat menneet hukkaan. Katsoin jo Youtubesta pelin loppuratkaisut, joten minulla ei ole enää mitään tarvetta pelata ja vääntää naama punaisena ja kädet hikisenä em. välibossin kanssa. Aloitan pelin taas alusta ja nautin joka hetkestä niin pitkään kuin surkea pelisuunnittelu sen sallii ja pitkäpinnaisuuteni antaa myöten. Jään tässä vain miettimään, että mitä jos olisin valinnut heti alussa sen vaikeimman vaikeustason..? En varmaan olisi päässyt peliä eteenpäin kuin muutaman minuutin...Kannattaa vaikka tubesta vilkaista pari videota tuosta taistelusta ja niinkuin aikaisemmin jo neuvottiin, laske hetkellisesti vaikeustaso. Itse ammuin kauempaa ja juoksin pakoon. Alueella on kerättäviä joten näidenkään ei pitäisi loppua kesken. Usein myös seinissä on pieni rako (mikä on helppo missata) mistä pääsee livahtamaan karkuun. Muutama yritys siihen meni mutta kyllä se lopulta kaatui
En silti koe, että rahat olisivat menneet hukkaan. Katsoin jo Youtubesta pelin loppuratkaisut, joten minulla ei ole enää mitään tarvetta pelata ja vääntää naama punaisena ja kädet hikisenä em. välibossin kanssa. Aloitan pelin taas alusta ja nautin joka hetkestä niin pitkään kuin surkea pelisuunnittelu sen sallii ja pitkäpinnaisuuteni antaa myöten. Jään tässä vain miettimään, että mitä jos olisin valinnut heti alussa sen vaikeimman vaikeustason..? En varmaan olisi päässyt peliä eteenpäin kuin muutaman minuutin...