Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Witcher 3: Wild Hunt

Itsekin tuosta katselin eilen videoita enkä keksi onko switch fanipojat oikeasti vaan kovia fanipoikia vai mitä sieniä ovat popsineet kun kehuvat tätä hienon näköiseksi.
Siis peli on sellaista suttua, että jos en olisi tuota koskaan kokenut niin en kyllä haluaisi tuollaisenakaan kokea ensimmäistä kertaa.

Itse kans katsoin näitä videoita moneen kertaan ennen ostoa, kun kovasti teki mieli päästä pelin pariin taas Netflix-sarjan innoittamana. Tiesin että tämä PS4 kirjastosta jo löytyisi ladattavaksi, mutta Switchin oston jälkeen ei ole pleikkaria tullut juuri käynnistettyä, joten päädyin tämän Switchille ostamaan.

Peli ei tosissaan loista Switchillä graafisesti muihin alustoihin verrattuna, mutta ei myöskään mitenkään pelikelvoton ole. Peli pyörii kivasti, latausajat lyhyemmät kuin PS4 versiossa, ja mikä itselle tärkeintä - Switchin virtanapin painalluksesta 4-5 sekunnissa ollaan jo mätkimässä mörköjä turpaan.

Ja mitä nyt piti sanomani, jos epäröit ostoa Switchille muiden alustojen sijaan, itse en ainakaan kadu ollenkaan vaikka olisi valmiina jo PS4:lle ollut ilmaisena peli kirjastossa.
 
Witcher 3 tuli napattua storen aleista....
Muutama maukas tehtävä sieltä täältä.
Tuli itsekin ostettua jo jokin aikaa sitten tämä uudelleen goty versiona. Kannattaa ne DLC :t ostaa, kun siellä taisi jokin osio olla jopa isompi kuin itse pääpeli. Suosittelen!
 
Itellä ois vielä Blood and Wine pelaamatta. Kävi niin että aluksi pelasin levyversiolla läpi ja sitten ostin digiversion ja Blood and Winen, savet ei jostain ihme syystä ole yhteensopivia niin piti aloittaa koko peli alusta. Nyt on peli läpi mutta ei riitä leveli Blood and Wineen ja pitäis joko grindata tai pelata 1 DLC ensin läpi, 1 DLC ois vanhassa savessa läpäistynä mutta ei se toimi digiversiossa, pitää jossain vaiheessa varmaan grindata koska ei ole enää tuota 1 DLC koska se oli kaverin tililtä lainassa, eli tämmöinen soppa päässyt syntymään :eek:

Ois tässä sekin vaihtoehto että aloittais suoraan Blood and Winen mutta silloin hahmo ei tunnu omalta.
 
Peli on tullut 3 kertaa pelattua läpi mutta lisäosat vielä läpäisemättä. HoS aloitin ja pääsin ensimmäiseen bossiin asti mutta silloin olin jo pelannut niin kauan, että alko turhauttaa ja tympiä koko peli niin se jäi siihen. Pitäisi taas ladata peli konsolille.
 
Itse pelailin tyyliin vuosi sitten tarinan Skelligeen asti ja se jäi kesken. Nyt aloitin uuden pelin, että jospa nyt pelaisi kunnolla pelin läpi ja sit ne DLC:t.
 
Itselläkin alkoi kauheet Witcher 2 ja 3 himot tulla päälle, pitää kattoo jos jossain välissä olis aikaa pelailla. Kolmosta en ole ikinä saanut läpi asti, Skelligeen asti tainnut itsekkin pelata tätä.
 
Kokeilin itsekin sarjan innostamana nyt toissapäivänä kolmannen tai neljännen kerran innostua tästä pelistä. Edellisestä yrityksestä oli huomattavan pitkä aika, joten kontrollit ja aivan kaikki muu hakusessa.

Hetken pelailin ja suuntasin tehtävään, jossa vastassa olisi jokin aarnikotka. Katsoin välinäytöksen, taistelin, en saanut about yhtään vahinkoa aikaan, kuolin, ajattelin kokeilla uudestaan, koetin skipata välinäytöksen, koko peli kaatui, heitin pelin seinään.

Jos joskus kokeilen uudestaan, niin aloitan tyystin alusta. JOS joskus.
 
Witcher 3:n yksi kiehtovimmista ominaisuuksista on siinä, että vaikeammilla tasoilla pitää oikeasti ottaa selvää vihollisten heikkouksista ja käyttäytymisestä. Isompiin koitoksiin pitää lisäksi valmistautua esimerkiksi voitelemalla aseita öljyllä. Jos lähtee soitellen sotaan, niin hyvin helposti tulee pataan.

Aikoinaan aloitin ensimmäisen pelikerran normaalitasolla, sitten siirryin Blood and broken bones -tasolle juuri ennen Ulukain mainitsemaa aarnikotkaa. Oletan siis, että kyseessä oli tämä vastus, jonka teilaamisen sai tehtäväksi eräästä sotilaslinnakkeesta. En muista otuksen englanninkielistä nimeä. Vinkin linnakkeen sijainnista sai ensimmäisessä tavernassa olevalta hepulta, joka tunnisti Yenneferin saman tien Geraltin kuvauksen perusteella.

Moni on sanonut, että Witcher 3:n taistelu on kovin pelkistetyn oloista. Sitä se usein onkin tavallisten vihujen kanssa. Silloin riittää oikea-aikaiset väistöt ja iskut vihollisiin sekä tarvittaessa Quen-taitoja ja blokkauksia. Isompien laumojen kanssa pitää olla enemmän havaintokykyä, parryttamista ja oikeita ajoituksia. Alussa selviytyminen on vaikeaa, kun käytössä ei ole vielä parannuspulloja, vaan pitää pärjätä enimmäkseen ruoalla.
 
Witcher 3:n yksi kiehtovimmista ominaisuuksista on siinä, että vaikeammilla tasoilla pitää oikeasti ottaa selvää vihollisten heikkouksista ja käyttäytymisestä. Isompiin koitoksiin pitää lisäksi valmistautua esimerkiksi voitelemalla aseita öljyllä. Jos lähtee soitellen sotaan, niin hyvin helposti tulee pataan.
Monet bossit pääsi kyllä aika kivuttomasti läpi ilman mitään voiteita ynm vaikka pelasi Death Marchilla, varsinkin jos olit muutamaa leveliä korkeampi kuin questin tarkoitettu leveli.
 
Ja sen huomasin, että peli oli vaikeampi ekalla kerralla toiseksi vaikeimmalla tasolla, kun kykyjä sekä varusteita avataan pikku hiljaa. NG+ vaikeimmalla tasolla on aavistuksen helpompaa, kun itse pystyy niin hyvin käsittelemään vihollisia. Silloin, kun se taistelu ei suju kuin tanssi niin tietenkin vauriota ottaa aika pirusti jo yhdestä osumasta. Sen takia joku random susilauma on yleensä haastavampi kuin monsterit tai sotilaat.

Kaksi asiaa pelissä on jotka voisivat olla paremmin toteutettu. Taistelun dynaamisuus monstereita vastaan, se menee enemmän vain hack slashiin tai sign spämmiksi. Miekkataistelut ihmisiä vastaan on paremmin animoitu ja niissä on parempi rytmi.

Toinen asia on se, että pelissä ei ole kunnon analoogista liikettä ja näin ollen myös liian vähän animaatioita liikkumiseen. Se on syy miksi liikkuminen pelissä on vähän kankeaa. Siihen kyllä tottuu ja kerran tuli PC:llä kokeiltua niin näppäimistön digitaalinen liike sopi peliin paljon paremmin mitä konsolilla ohjaimella pelaaminen.

Peli on kyllä omasta mielestäni mestariteos, pienistä vioista huolimatta. Kaikille Witcher ei uppoa ja se on ihan ymmärrettävää. On hyvä tietenkin antaa pelille uusia mahdollisuuksia, mutta aina sekään ei vaan toimi ja on parempi pelata peliä, joka itselle maistuu enemmän.

TV-sarjan takia tuli palattua peliin pariin vuoden tauon jälkeen, ehkä tässä vielä saa NG+ myös vedettyä läpi jossain vaiheessa.
 
Tulipas ostettua tämä Switchille, kun en ole aiemmin millään alustalla omistanut. Pienen pätkän aikanaan PS4:lla kaverilla testasin, muuta kokemusta pelisarjasta ei ole. Eilen hetken alun tutoriaalia ehdin pelata, vähän kontrollien kanssa hukassa eikä grafiikat edes käsikonsolina pelattaessa ole kummoiset mutta eiköhän se tästä lähde.
 
Lasken itseni siihen joukkoon, joka innostui uudestaan Witcher 3:sta sarjan myötä. Toki sekin edesauttoi, että pelistä oli vielä niin paljon näkemättä. Tarkoitukseni on myös kokea maailma erilaisena erilaisten valintojen kautta kuin 4,5 vuotta sitten. Juuri meneillään oleva Family Matters on yksi parhaista tehtävistä ja sen aikana on tullut nähtyä maailmaa todella paljon. Tähän mennessä haastavimman kohtaamisen koin
...ihmissutta vastaan, koska se ryökäle regeneroi jatkuvasti. Lopulta sain sen kuitenkin hengiltä, kun hyödynsin puun lähellä olevaa place of poweria ja tehostin siinä Ignin intensity-tasoa. Eräästä luolasta illuusioseinän takaa löytämästäni erinomaisesta kolmen runeslotin silver-miekasta oli myös paljon apua.
Mennessään tämä vie, ei tee edes mieli pelata mitään muuta.
 
Täällä myös yksi joka löysi Wild Huntin uudestaan pari viikkoa sitten. Itseasiassa tv-sarjalla ei ollut tässä osaa, vaan päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja pelata nuo lisärit, jotka aikanaan tuli ostettua julkaisussa, muttei pelattua. Sarjakin tulee varmasti katsottua samaan syssyyn. Tuli vedettyä koko Hearts of Stone parissa illassa ja nyt on jo Blood & Wine hyvässä vauhdissa.

Liitteenä kuva mun vanhasta tallenteesta, mistä lähdin suorilta käsin jatkamaan Hearts of Stoneen. Voin sanoa, että pienen paussin jälkeen tuo ensimmäinen tunti oli aika kamala, kun 37 levelistä vihollista puskee naamalle joka suunnasta :D

cduMZWa.jpg
 
Täällä myös yksi joka löysi Wild Huntin uudestaan pari viikkoa sitten. Itseasiassa tv-sarjalla ei ollut tässä osaa, vaan päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja pelata nuo lisärit, jotka aikanaan tuli ostettua julkaisussa, muttei pelattua. Sarjakin tulee varmasti katsottua samaan syssyyn. Tuli vedettyä koko Hearts of Stone parissa illassa ja nyt on jo Blood & Wine hyvässä vauhdissa.

Liitteenä kuva mun vanhasta tallenteesta, mistä lähdin suorilta käsin jatkamaan Hearts of Stoneen. Voin sanoa, että pienen paussin jälkeen tuo ensimmäinen tunti oli aika kamala, kun 37 levelistä vihollista puskee naamalle joka suunnasta :D

cduMZWa.jpg

Niin tuttua. Itsekin ostin lisärit Gwent-pakkoineen julkaisuissa ja Blood and Wine tuli pelattua vasta tänä vuonna.

Olipahan hieno fiilis palata pelin pariin uusilla käänteillä ^^
 
Modatulla switchillä pääsee säätämään pelin post processing asetuksia.
Sieltä löytyy esim antialisointi, kuvan terävöitys, veden laatu, bloom ja paljon muuta.
Jos nuo tuotaisiin päivityksellä ihan kaikkien saataville niin voisin ostaa pelin ihan periaatteesta.

Pelkkä antialisoinnin poisto tekee pelistä paljon paremman näköisen, koska se koko ruudun peittävä sumeus häviää melkein kokonaan.


3.6 päivitys on tuonut nämä ominaisuudet valikoihin sekä cross-savet steamiin ja GOGiin. Pitääpi tuota anti-aliasingia vielä kokeilia. Sharpeningin laitoim päälle ja yksityiskohdat tulevat nyt paljon paremmin näkyviin. Toki osa tekstuureista on vähän karumman näköisiä, mutta kokonaisuudessaan paljon paremman näköinen! Todella hienoa, että jaksavat peliä päivittää!
 
Koronavirus aiheutti kaikkien urheiluharrastusten lamautumisen, joten piti kaivaa rakas peliharrastus naftaliinista ja pienellä pelihyllyn edestakas selauksella vaihtoehdoiksi jäivät kesken jäänyt viimeisin Tomb Raider ja korkkaamaton Witcher 3. Näistä kahdesta päädyin Witcheriin, ei ole sarjasta aiempaa kokemusta, enkä ole Netflixin Witcheriin lyönyt pihviveitsellä kiinni, vaikka se on hurjat katsojaluvut saavuttanutkin.

Ollaan vähän samanlaisen villikortin äärellä kuin GOW muutama vuosi takaperin, genre on aika kaukana mukavuusalueesta, keskiaika, örkit ja miekkojen kolistelu ei herätä lähtökohtaisesti kiinnostusta, mutta GOW todisti, että joskus hyppy tuntemattomaan voi tarjota parhaita pelikokemuksia koskaan.

Muutama tunti takana ja eka petolinnunperse tiputettu taivaalta, vielä vähän pakkopullaa, mutta ehkä se tästä kun kontrollit alkaa muovautua käsiin sopiviksi.
 
Ylös Bottom