Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Tony Hawk's Pro Skater 1 & 2 Remaster

Tänään tuli suoritettua kaikista kentistä tehtävät eikä nämä pelit ole kyllä enää meikäläistä varten.
Aivan liian hektistä menoa kun välillä pitää naputella nappeja kuin jotain project divaa pelatessa ja varsinkin ne kisoissa käytettävät skate parkit tuntuu ihan liian pieniltä kun ottaa huomioon millaista vauhtia hahmo menee jos nopeus statsi on maksimissa ja grindit sekä halfpipe temput vielä kasvattaa vauhtia lisää.

Teknisesti kyllä hyvä eikä mitenkään pilannut muistoja pelisarjan suhteen ja oli sen 29e arvoinen mitä tästä maksoin, mutta jos tähän sattuisi vaikka tulemaan lisärinä thps 3:n kentät ja tehtävät niin tuskin tulisi ostettua.
 

Eihän se varmaan ketään yllätä, että haukka toimii myös Switchillä. Pieniä myönnytyksiä on toki tehty heikompaa rautaa varten, mutta kokonaisuus on silti ihana tuulahdus nuoruusvuosien ajalta. Meikä tykkää.
 
On kyllä hauska peli ja todella laadukkaasti tehty. Tämän tyyliset nopeat ja sorminäppäryyttä vaativat pelit ei oikein enää yleensä iske, mutta THPS 1+2 on näköjään poikkeus.

Aina välillä pitää tehdä vähän realistisempia ja yksinkertaisempia runeja, mutta kyllä nuo haasteet sekä hurjat comboilutkin laittavat koukuttamaan. Yllättävän hyvin se välillä jo sujuu ja pääsee sinne "sick scoreen" asti.

Näyttävä peli, loistava presentaatio ja musat. Pelattavuus vähän nopeata, mutta kuitenkin hyvin tehty. Itselle 1+2 kentät on suurimmaksi osaksi uusia, joten se on toki kiva asia. Vaikka jääkin kaipaamaan 3 & 4 nostalgiaa, kun niitä pelejä itse tahkosin aivan läpikotaisin. Kenties niiden remasterointi olisi vaatinutkin vielä enemmän työtä, joten tämä ratkaisu oli varmaan ihan fiksua kehittäjältä.

Hauska ja hyvä peli, sekä mahdollisesti myös viimeinen Tony Hawk-peli, joten mielenkiintoinen sekoitus nostalgiaa, modernia tekniikkaa ja kenties sitten tulevaa historiaa.
 
THPS2 löytyy toimivana alkuperäisversiona (PS One), siihen tulee aina tasaisin väliajoin palattua hetken nostalgiahuumassa. Eli tälle kokoelmalle ei itselläni käyttöä, vaikka näppärältä paketilta vaikuttaakin.
Vastaan itselleni, mutta pitäähän tämä ladata kun kerta PS Plussasta irtoaa. Annan perästä tiukat asiantuntijalausunnot siitä miten kaikki on pilattu :cool::p
 
Vastaan itselleni, mutta pitäähän tämä ladata kun kerta PS Plussasta irtoaa. Annan perästä tiukat asiantuntijalausunnot siitä miten kaikki on pilattu :cool::p
Ei ole pilattu. On ihan yhtä hyvä, mutta nätimpänä. :) En tosin muistanut, että on niin lyhyt kuin oli. Pelasin nämä molemmat remasterit yhdellä hahmolla läpi (en tehnyt ihan kaikkia tehtäviä joka kentästä) noin seitsemään tuntiin. Toki tässä voisi pelata useammalla hahmolla läpi ja yrittää 100% läpäisyä, mutta siinä menisi ehkä nykyisellä sorminäppäryydellä pikemminkin hermo kuin että olisi hauskaa. Lyhyinä nostalgiarykäisyinä kuitenkin erinomaisia.
 
Tuli pelailtua n. tunnin verran, kun peli Plussaan rantautui. Kyllähän tämä nostalgia pärinöitä tarjosi ja ihan hauskaa pelailua.

Olin hieman pettynyt kenttiin, kun jotenkin muistelin, että tässä olisi ollut joitain kenttiä mitkä todellisuudessa olivatkin vasta myöhemmissä peleissä. Juuri suosikkikenttiäni siis, kuten esimerkiksi Cruise Ship, joka on syöpynyt muistiin, mutta se tosiaan oli vasta kolmosessa.

Sinänsä olen tyytyväinen, että en tätä ostanut silloin julkaisun aikoihin, koska en tästä niin suuria kiksejä saanut. Ehkä tämä muutamia tunteja viihdettä tarjoaa mutta en kyllä usko, että jaksan peliä ”läpi” pelata. Free skatessa pelleilyä vain.
 
120fps on kyllä Jumalan siunaus tässä pelissä, todella smoothia menoa. Crash-pelien tapaan yllättävän nopeasti tuli lihasmuistista tietyt jutut ja kentätkin muistui mieleen heti vaikka edellisen kerran nämä pelit bootannut sen 20 vuotta sitten. :D
 
Tuplanostalgia-arvostelussa: Tony Hawk's Pro Skater 1 & 2 Remaster sekä Goldfinger - Superman -biisi

Henk.koht. taustaa arvostelulle:
THPS 1 ja 2 ovat erittäin tuttuja alkuperäiseltä pleikkarilta ja toisaalta PC:ltä. Ensimmäisen pelasin "vain läpi" kaverilla, mutta eritoten THPS2 tuli tahkottua 100% läpi jokaisella hahmolla.

Goldfingerin Superman-biisi oli mielestäni aikoinaan ensimmäisen pelin soundtrackin ehdoton helmi. Mukava poppipunkkikappale, jonka säkeistö jäi aina soimaan päiväkausiksi.

Mistä teokset ammentavat:
Noh, THPS 1 & 2 Remaster ammentaa tietenkin pelisarjan kaikista ikonisimmista peleistä. Niistä peleistä, jotka julkaistiin alunperin vain PS One & N64 -sukupolvelle (kai, en jaksa tarkistaa?). Niinä vanhoina hyvinä aikoina, mitä nyt keski-ikäistyneet kuluttajat voivat fiilistellä. Eli kyllä, nyt ollaan nostalgian kovassa ytimessä ja valinta pelin tekemiseksi on varmasti ollut helppo, eritoten kun näitä ei ole taidettu PS Minille ja muille retrokonsoleille julkaista?

Jälkikäteen voi myös nähdä, miten Goldfinger ammentaa biisissään todellakin hittitehtailun oppikirjasta osia. Lyriikat ovat sellaista universaalia aikuiseksi kasvamista ja parhaansa yrittämistä ja musiikki on suoraan "mitkä melodiset punk-bändit breikkasivat ysärillä"-generaattorista. Vähän sähkökitaraa ja tempoa, muttei liikaa ja heitetään vielä pikkasen skata ja torvisoittimia sekaan.
Ja ei ihme, että se säkeistö tuntuu tarttuvalta, eikös se ole sama sointukulku joka on tehty liian moneen kertaan:


Sama sointukulkuhan oli tuossa vaiheessa käytetty jo megaisossa (Green Day - Basket Case) ja pienemmässä (NOFX - Longest Line) poppunkhitissä, eli jo genrenkin sisällä hyväksi havaituilla vesillä mennään.

Miltä teokset tuntuvat 2020-luvulla:
Heti alkuun muistutus siitä, että THPS 1 & 2 Remaster on ottanut mukaan myös myöhemmin peleihin tulleet revertit sekä mahdollisuuden tehdä tupla- ja triplaflippejä ja vaihtaa reilejä ja manuaaleja ilman välihyppyjä. Nämä ovat hyvä lisä. Muuten, noh, sehän tuntuu tutulta Tony Hawkilta. Pelattavuus on rautaa ja parempi ruudunpäivitys helpottaa asiaa entisestään. Kyllähän tätä hakkaa mielellään, eritoten ykkösen kentät oli kiva kahlata läpi, kun niitä ei muistanut aivan täysin ulkoa.
Samalla joutuu fiilistelemään, että kenttäsuunnittelu on ollut pääsäntöisesti hyvää, mutta eritoten ykkösen kisakentät ovat sangen riisuttuja ja pieniä. Niitä ei ehkä ole tarkoitettu manuaalilla kombotettavaksi. Noh, joskus kompaktius on vain hyvä asia, mutta kun peli ei perustu kovinkaan realistiseen skeittaukseen, vaan hurjiin komboihin, niin kisakentät eivät oikein tue tätä - ja kuitenkin pitäisi repiä hirveitä pisteitä, jos haluaa voittaa.

Vanhojen tuttujen juttujen lisäksi peleihin on sitten ängetty kaikenlaista lisächallengea, uusia biisejä, uusia skeittaajia jne., mutta eihän nämä nostalgianälkäiselle merkkaa mitään. Jos nyt eivät haittaakaan. Tasapainoilu uuden ja vanhan välillä onnistuu sangen kivasti.

Goldfingerin Superman-biisi on yhä parinkymmenen vuoden tauon jälkeen kuultuna tarttuva, mutta todella, todella imelä. Siis hemmetti, en muistanut että lyriikat ovat ihan tällaista purkkanostalgiaa ja siis toi ska-kohta, argh. Ja miten sliipattu biisi voi olla? Ei herättänyt hinkua laittaa tätä omille soittolistoille, vaikka pelaamisen taustalla menikin oikein mukavasti.

Lopputulema:

So here I am
Growing older all the time
Looking older all the time
Feeling younger in my mind


Laulaa Goldfinger. Mutta aika saa meidät kaikki, vaikka ei sen tarvitse tarkoittaa elämänilon katoamista.

Tony Hawkin ykkös- ja kakkososat eivät ole "objektiivisesti arvioituna" edes pelisarjansa parhaita pelejä, saati parhaita skeittipelejä ikinä.
Goldfingerin Superman ei ole nykyään mielestäni erityisen hyvä poppunk-biisi eikä missään nimessä ensimmäisen Tony Hawkin soundtrackin paras kappale (Dead Kennedys wo-hoo!).

Mutta kyllähän tämän remasterin pelaaminen on yhä edelleen superhauskaa hommaa ja Goldfinger sopii sinne taustalle vieläkin erittäin hyvin.

Ööö annetaan molempien teosten yhteisarvosanaksi vaikka vahva 3/5
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom