Eipä järjestystä tässäkään:
Space Invaders (kolikkopeli, Atari, jne jne): Nostalgiaa. "She was standing by the Space Invaders, so I asked her can I see you later..." (Ramones)
Zelda: Ocarina of Time (N64): Ei taida enää kaivata sen kummempia perusteluita...
GTAIII (PS2): Ihan uskomaton. Niin vaikuttava, että ensi alkuun koetin jopa noudattaa liikennesääntöjä, ja olla ajamatta sivullisten yli...
Final Fantasy Adventure (GB): Zeldan ohella aivan mainio peli vanhalle paksulle Game Boylle. Noissa oli jo paljon niitä elementtejä, mihin nykyistenkin tuontyyppisten pelien addiktiivisuus perustuu. Em. pelien takia olen joskus unohtanut nousta bussista pois ajoissa.
Phoenix (kolikkopeli jne): Samaa viehätystä kuin Space Invadersissa, mutta kehitetty siitä eteenpäin. Ensimmäinen kunnollinen boss, jonka muistan voittaneeni - ja se oli muuten upeaa.
Chessmaster (GB): Joo, haukkukaa tylsäksi. Mä vaan pidän pelien kuninkaasta. Tämä oli semmoinen joka kulki kätevästi mukana, ja oli ihan riittävän hankalakin. PC-shakeissahan on tietysti enemmän älyä ja ominaisuuksia.
Disneyn Viidakkokirja (PS2, myös PSX, PC?): Koko perheen viihdettä. Kiva tapa pitää hubaa muksujen kanssa. Täytyisikin testata sykemittarin kanssa, kävisikö tuo myös matalasykkeisestä, oikeasta liikunnasta.
Space Quest II (PC): Päässä naksahti oikea vaihde päälle, ja pelasin tämän läpi noin neljässä-viidessä tunnissa ilman apuja. Yksi amerikkalainen kaverini ihmetteli vieressä - hän oli pahimmillaan jäänyt pariksi viikoksi jumiin yksittäisiin kohtiin. Yksi niitä harvoja älykkyyskohtauskokemuksia...
Real Sports Volleyball (Atari): Yksinpelissä tuli ensialkuun turpaan 0-15. Jonkun ajan kuluttua numerot olivat toisinpäin, kun vähän malttoi treenata. Muut kaveriporukasta eivät malttaneet - ja tämähän teki lystistä vielä hauskempaa.
Atic Atac (Sinclair Spectrum): Raren esiaste Ultimate teki hauskoja pelejä aikoinaan. Tämä jäi niistä mieleen erityisenä lempparina.
