Kentissä oli vaihtelua ja huomasi, että Naughty Dog oli suunnitellut ensin nuo eeppiset kohtaukset ja rakentanut tarinan sitten siihen ympärille. Hyvä ratkaisu, pelaaminen ennen tarinaa. Juonessa ei kuitenkaan tapahtunut seikkailun varrella juuri minkäänlaisia merkittäviä muutoksia. Ne Cutterin sekoilut huumehouruissa siellä linnapaikassa (hitto, kun en muista sitä maan nimeä..) tuntui vähän turhilta, vaikka toivatkin jännitystä siihen tarinaan. Sain melkein koko seikkailun ajan pelätä, että joku sivuhenkilöistä kuolee.
Ensin pelkäsin Cutterin puolesta, varsinkin kun se tuntui jäävän aina yksikseen johonkin täpärään tilanteeseen ja loppujen lopuksi joutuikin sinne tulen saartamaksi. Katoin jo, että se tekee itsemurhan, kun se hyppäs, mutta onneks selvisi. Hauska hahmo, joka on selvästi myös todella kiinnostunut historiasta, Francis Drakesta ja kaikesta tollasesta Nathanin kanssa, kun taas Chloe ja Sully vähät välittivät. Lisäksi tuo klaustrofobia ja prepaid-puhelimet toi hauskan piirteen hahmolle. Harmi, että jäi pois jo melko alussa, mutta ei sentään kuollut.
Seuraavaksi sen Sullyn Chateaun palon jälkeisen puheen ja Elenan pyynnön jälkeen aloin jännittämään Sullyn puolesta. Varsinkin kun tarinassa syvennyttiin koko ajan enemmän ja enemmän Naten ja Sullyn suhteeseen. Sitten kun Sullyn kohtalosta ei ollut tietoa siinä Abducted-kappaletta edeltäneessä chapterissa, niin aloin jo pelkäämään pahinta. Ja sitten selviskin, että Sully on siepattu. Noh, kaikki hyvin, kunnes siellä viimeisimmissä chaptereissa Sullyä ammuttiin. Silloin raivostuin jo Naughty Dogille, että minkä menivät tekemään, mutta vielä aloin toivomaan, että Sully ei oliskaan kuollut siihen osumaan tai sitten että sieltä kadonneesta kaupungista löytyis joku parantava juttu. Noh, en osannut arvata, että se Draken juoma vesi aiheutti sen kaiken... onneksi.
Kun Sully tulikin taas esiin, niin olin jo innoissani, kunnes huomasin sen käyttäytyvän jotenkin oudosti. Sit kun se ei edes vastannut mitään, kun Nate kysy, miten se voi tietää onko se harhaa vai ei, niin aloin jo kuvitella että se olis vain taas joku huumaustemppu. Näpäytys otsaan ja Sullyhan se siinä, huh! Mutta sitten siellä aivan lopussa, kun tapeltiin Talbotin kanssa, niin sai pelätä, että Sully putoaa sieltä tai saa puukosta. Osas ne Naughty Dogilla ainakin luoda jännitystä, välillä tahtomattaankin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. I liek happy endings.
Mielestäni yksinpeli oli yhtä hyvä kuin Uncharted 2:ssa. Chloe ja Elena olivat suuremmassa roolissa kakkosessa, mikä oli hyvä. Harmillisesti etenkin Chloe jäi taka-alalle tässä kolmosessa. Juonessa ei tapahtunut merkittäviä käänteitä lukuunottamatta alkua, Naten sieppausta (tuli ihan puun takaa, että pelissä olikin joku ihan ulkopuolinenkin, kolmas taho) ja Sullyn valekuolemaa. Tosin eipä tapahtunut UC2:ssakaan lukuunottamatta alkua ja sitten taas Elenan valekuolemaa. Molemmista peleistä löytyy näitä eeppisiä kohtauksia, mikä tekee Unchartedista Unchartedin, mutta kolmosessa niitä viljeltiin oikein olan takaa, mikä uhmas jo realismia, mutta mielelläni otan ennemmin kymmeniä upean äärettömiä kohtauksia kuin pitäydyn realistisuudessa.
Mieleen jäivät baaritappelu, venetaistelut ja pako risteilyalukselta (sekä ne Poseidon-kohtaukset oli aivan mahtavia, olispa niitä vaan ollut enemmän), lentokonekohtaus ja etenkin se hyppy ilman laskuvarjoa, päiviä kestäneet harhailut autiomaassa, nyrkkitappelut autosaattueen perässä ja lopussa peliä pako sieltä sortuvasta "Heikkojen atlantiksesta". Teknisesti peli on parantunut niin grafiikoiden kuin animaatioiden, fysiikoiden ja yksityiskohtienkin osalta. Moninpeli on luonnollisesti kolmosessa parempi.
Täten julistan Uncharted 3:n sarjan parhaaksi peliksi. Yksinpeleiltään ne ovat yhtä hyviä: molemmissa oma, erilainen tarinansa ja omat eeppiset kohtauksensa. UC3:lla tulee plussaa vielä paremmasta teknisestä puolesta ja joistain kentistä, jotka vievät PS3:n raudan kyllä äärimmilleen (I'm looking at you, cruise ship..).
