Normaalilla pelasin ensimmäisen kerran ja koska olen täysin käsi kaikenlaisen ampumisen kanssa, menin automaattitähtäyksellä. Kuulun itsekin siihen ryhmään, joka oli erittäin iloinen siitä, ettei tässä ollut niin paljon ammuskeluräiskintää kuin aikaisemmissa osissa. Niihin on aina mennyt hermot täysin ihan normaalillakin pelatessa, etten ole vaikeammalla jaksanut edes kokeilla. Tämä osa toimi paljon mukavammin, kun sai hiiviskelemällä tappaa kaikki/suurimman osan, jolloin loppujen ampumiseen ei mennyt hermot. Lisäksi automaattitähtäys helpotti pelaamista niin paljon, että crushing-vaikeustaso meni helposti läpi. Tätä tottakai helpotti myös se, että kun peli oli jo kertaalleen läpipelattu, sai käyttöönsä kaikkea muutakin helpottavaa kuten loppumattomat panokset, kaikki aseet, slow motionit, bullet timet ja mitä näitä nyt olikaan. Nämä jipot ovat kaikki sitten tottakai helpottaneet trophyjen hankkimista, kuten päähän ampuminen, eipä mene kauan hidastaessa aikaa
Pidin pelistä, eikä oikeastaan ruvennut edes ärsyttämään kaikki se kiipeileminen. Tykkäsin sen narun kanssa menemisestä ja maisemat olivat upeat. Aarteiden/lappujen/keskustelujen saaminen/etsintä oli vaivatonta, koska ne oli sijoitettu loogisiin piilopaikkoihin, eikä esim. johonkin hiton katonrajaan kuten aikaisemmin... Sullyä olisi saanut olla enemmänkin, nautin paljon enemmän hänen ja Naten sanailusta kuin Samin ja Naten välisestä. Arvostan myös, että tässä pelissä ei ollut mitään yliluonnollisia natsizombeja, vaan pysyttiin normaaliuden sisällä.
Ääninäyttely toimi ja on hienoa, miten paljon kasvojen animointi on kehittynyt, jäänyt vahvasti mieleen LA Noire sen osalta. Oli todella hauska katsella varsinkin Elenan kasvojen liikkeitä. Puzzlejen puolesta olin aika pettynyt, ne olivat selkeästi paljon helpompia kuin aikaisemmissa osissa, niitä ei tarvinnut edes miettiä, koska ne olivat niin itsestäänselviä ja helppoja.