Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Samoten vihollisten wifebeaterit kestää enemmän lyijyä kuin luotiliivit. Onneksi sentään tippuvat pääosumilla kerrasta. Ja pumppuhaulikolla läheltä lonkalta.
Upea valaistus ja "pelottavat" ääniefektit toi tunnelmaa siihen.. ja tunnelmaa loi myös kaikkien tuntema MP-40!!!Kerran tämän pelin jo myin, kun pelkkä räiskiminen ei innostanut. Nyt kuitenkin...
...
Pakko tuo on kuitenkin läpi vetää, vaikka nuo taistelukohtaukset kypsyttää välillä. Toivottavasti Uncharted 2:ssa vaan on muutakin kuin tuota räiskimistä. Enemmän kaipaisin puzzleja ja sen alun juoksukohtauksen (jossa puuhässäkät romahtelivat) tyyppisiä kohtauksia. Jos ei muuten, niin tyydyttävämmät äänet aseisiin, niin kelpaa lahdata jengiä.
Noita "vihollisaaltoja" ja semmosia pieniä "areenoita" tulee siellä heti alkuchapterien jälkeen. Lopussa homma tasapainottuu paremmin. Katsotaan mikä on lopullinen mielipide pelistä kun olen loppuun asti päässyt. Toistaiseksi se on "ihan kiva".
Kontrollit toimivat juuri eikä melkein ja loppupäässä peliä olikin meno jo aikamoista ownausta ja teurastusta normal-tasolla. Eli vaikka alkuun kiroilin taisteluita, aloin niistä myöhemmässä vaiheessa pitää, kun oppi pelin tavoille. Erityismaininta pelin ajeluosuuksille, jotka oli toteutettu sen verran hyvin, että niistä pidin hyvinkin paljon. Hahmot, dialogi, grafiikka, animointi, tarina, pelattavuus, kaikki toimii! Yksi PS3:n parhaista peleistä.
