Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Uncharted: The Nathan Drake Collection

Vastaus: Uncharted: The Nathan Drake Collection

Joo, pelkästään 3 bd:n edestä tavaraa survominen yhdelle levylle on saavutus sinänsä, mutta vielä parannettuina versioina.. (y)
 
Vastaus: Uncharted: The Nathan Drake Collection

Nyt ajattelin hommata pitkän pohdinnan jälkeen platinan myös kolmosesta vaikka paskan Drakes fortunen jälkeen päätin etten sitä tee.. Kyllä edelleen kun murskaavalla pelatessa tulee se tunne että en tiiä olisiko kannattanut :D Drake ei edelleenkään tottele vaan kun pitäisi mennä suojaan tai kaiteen yli niin edelleen hypitään päin ****** ja tehdään mitä halutaan.. 71% pelistä on onneksi jo läpi ja ei oo montaa tuntia takana niin eiköhän tästä selvitä :D sen päätöksen kyllä pidän etten neljättä kertaa enään ala tämmöistä kokemaan niin jätän Uncharted 4:n kokonaan pelaamatta, en vihaa peleissä mitään muuta niin paljon kuin kiipeilyä ja hyppimistä ja vielä enemmän jos sekin on paskasti tehty.
 
Vastaus: Uncharted: The Nathan Drake Collection

Aloittelin itsekkin Drake's Fortunea pelaamaan ja vaikka pelaankin vain hardilla, niin alkaa kyllä usko loppumaan noiden paskojen kontrollien takia :D

Hyviä pelejä nämä vielläkin ovat, mutta toivoin, että olisivat ohjausta parannelleet edes pikkasen.
 
Vastaus: Uncharted: The Nathan Drake Collection

Aloittelin itsekkin Drake's Fortunea pelaamaan ja vaikka pelaankin vain hardilla, niin alkaa kyllä usko loppumaan noiden paskojen kontrollien takia :D

Hyviä pelejä nämä vielläkin ovat, mutta toivoin, että olisivat ohjausta parannelleet edes pikkasen.

Kaikista uncharteista platinium tullu hankittua, mutta kyllähän toi ensimmäinen niistä on kaikista tuskallisin.En ole kyllä ikinä kuollut missään peleissä kuollut niin paljon kuin Drakes fortunea pelatessa, varmaan yhteensä enemmän kuin kaikissa lopuissa uncharteissa yhteensä. Siinä murskaava pelimuoto todellakin on murskaava :). Yleensä yritän mennä ilman apuja, mutta oli kyllä muutamassa kohtauksessa pakko kattoo youtubesta neuvoa miten selvitä henkissä joistakin hc kohtauksista.
 
Vastaus: Uncharted: The Nathan Drake Collection

Nyt on platina jokaisesta collectionin pelistä ja kyllä se kakkonen pesee edelleen tolla kolmosella lattiaa joka asiassa, täytyy kyllä sanoa myös että nytkö näitä on pelannut taas niin ei voisi uskoa että unchartedit ovat naughty dogin käsialaa.. Last of us on kyllä aivan eri luokkaa kun näihin vertaa :D
 
Mä oon tykänny kovasti näistä Uncharted peleistä. 2 ensimmäistä osaa oon pelannu helpolla läpi. Kolmannessa osassa oon jumissa yhdessä arvoituksessa. Mun mielestä ensimmäinen osa oli kokonaisuutena paras näistä. Toisessa ja kolmannessa osassa on joitain puuduttavia kohtia. Pitää vielä jossain välissä yrittää näitä vaikeammilla vaikeustasoilla, joten vielä riittää pelattavaa näissä.
 
Kolmonen on mun mielestä paras näistä ellei nelosta lasketa. Toki on nämä kaikki hyviä pelejä ja hauska pelata aina kerta toisensa jälkeen :)
 
Toissa päivänä meni 3 osa läpi kun pääsin kohdasta missä olin jumissa eteenpäin. Mun mielestä tää 3 osa oli sarjan heikoin. Tässä 3 osassa oli eniten puuduttavia kohtia ja mun mielestä jotakin kohtia olisi saanu poistaa tästä pelistä. Arvoitukset oli parasta 3 osassa ja kranaatin heittäminen takaisin toiminto oli kiva lisä peliin. Tässä myös lopputaistelu oli sarjan huonoin. Toivottavasti 4 on parempi kuin 3.

Drakella pelaaminen lapsena, kohta missä piti kävellä aavikolla ja laivalla kiipeily kohdat.
 
Kun täällä muistellaan Unchartedeja, niin kaivamalla kaivoin oman toisaalle kirjoittamani näkemyksen sarjasta kahden ensimmäisen osan jälkeen, eli todella kauan sitten. Tämän jälkeen olen pelannut kolmososaa vain ihan vähän alusta, nelostakin kokeilin pari v sitten mutta kesken jäi. Eli koska mielipide on pysynyt yllättävän saman niin miksikäs en sitä tähän copy-pasteisi muiden kiusaksi :D

Unchartedit ovat meikäläiselle sellaisia vajaan 80 pisteen pelejä. Grafiikka ja ääni ovat aivan mahtavia, pelattavuus pääasiassa kunnossa, bugit ovat karsittu minimiin ja parhaimmillaan toiminta rullaa uskomattoman hienosti. Uncharted 2:n alkupään kohtaus kerrostalossa jota tulitetaan helikopterista ei ollut omaperäinen (no loppu kyllä oli!), mutta surroundit täysillä pimeässä pelaten kyseessä oli yksi pelihistorian parhaista kohtauksista.
Mutta nämä hunajaiset onnen hetket ovat valitettavan pieni osa kokonaisuutta. Vastapainona on ihan jees -kiipeilyä, harvemmin mielenkiintoisia ongelmanratkontahetkiä ja mikä pahinta loputon määrä aivan uskomattoman puuduttavaa asemasotaa. Itse asiassa perusräiskinnän ääliömäisyys saa muut osapuolet tuntumaan paremmilta kuin ne ovatkaan. Esim. hyppely ja kiipeily on tehty sujuvammin Assassin's Creed -peleissä ja ongelmanratkonnan hönöydestä kertoo se, etten osaa jälkikäteen oikeastaan nimetä yhtään pulmaa kahdesta pelistä joka olisi vaatinut jonkinlaista nokkeluutta.

Ja se juoni. "Charmantisti" ärsyttävä mutta silti pidettävä päähahmo, muinaisten aarteiden metsästys, energiset ja seksikkäät naishahmot, vanhempi herrasmies joka valittelee olevansa "too old for this", natsit, ei-amerikkalaiset pahikset, hautakammiot, muinaiset ansamekanismit, silleen perheleffaan sopivasti kaksimieliset jutut jne. ovat aineksia joista saa kyllä helposti kivaa viihdettä. Mutta katsojan yllättäminen jo useaan otteeseen kierrätetyillä aineksilla on hiukan hankalaa. Ja suurimpana ongelmana omalta kannaltani on se, että siinä missä Indiana Jones on hyvä jätkä, on Nathan Drake pelihistorian pahin idiootti jonka hyppyrilettiä tai näsäviisaita kommentteja ei jaksa sitten ollenkaan. Juonet rullaavat Unchartedeissa "silleen ihan kivasti" kuten tällaisessa popcorn-viihteessä tarvitseekin, mutta onhan tarinan vertaaminen esimerkiksi dystopisen ja yhteiskuntafilosofisen BioShockin tai todellisuuteen linkittyvän Assassin's Creedin kanssa pyhäinhäväistys.
 
Vihdoin tämäkin kokoelma läpi niin pääsee aloittamaan Uncharted 4:sen. Kesti joku pari vuotta pelata tämä kokoelma läpi, mutta kyllä se kannatti tehdä. Olivat ihan pelattavia pelejä edelleen tänä päivänäkin ja samalla myös jonkinlainen osa pelimaailman historiaa. Nuorempana Unchartedit kiinnostivat kovastikin, mutta tuli skipattua koko PS3 ja pelattua Xboxilla.

1 oli ihan hyvä konsepti, mutta ei vielä se hiottu lopputuote. Pelin ikä näkyy selvästi, mutta se on myös osittain vahvuus.
2 oli hyppy eteenpäin, mutta itse en siitä oikein pitänyt. Jäi vielä välimallin peliksi.
3 on sitten se jo oikeasti todella hyvä peli vielä tänä päivänäkin ja täynnä eeppisiä kohtauksia. Myös tarinankerronta oli loistavaa, sekä visuaalisesti peli todella upea.

Ihan kiva kokonaisuus. Mukavia kevyen viihteen pelejä, missä on kuitenkin laatuakin tarjolla. Ei kuitenkaan mitään syvällistä menoa tarinassa tai pelaamisessa. Toimii!
 
En ole vuosiin kolmea ensimmäistä pelannut mutta kyllähän nuo kakkonen ja kolmonen edelleen varsin hyviä toimintaseikkailuja. Kolmonen myös itselle paras näistä eikä vähiten itseä kiinnostavan "Lawrence of Arabia" -juonen takia ja siinä myös tosiaan eniten eeppisiä ja mieleenpainuvia kohtauksia.

Nelonen sitten onkin omasta mielestä ihan täysin eri tasolla ja tullut useasti pelattua läpi, on ihan siellä viime vuosien suosikkien joukossa. Grafiikat ja animaatiot edelleen ihan kärkitasoa, juoni sekä tapahtumapaikat kiehtovia ja tässä mielestäni ehdottomasti sarjan paras rytmitys toiminnan ja muun puuhastelun välillä. Ja kyllähän Nathan, Sully ja Sam on hienoja ja hauskoja hahmoja kaikki.

The Lost Legacy myös yllättävän hieno ja pelaamisen arvoinen seikkailu.
 
Viimeksi muokattu:
Nelonen sitten onkin omasta mielestä ihan täysin eri tasolla ja tullut useasti pelattua läpi, on ihan siellä viime vuosien suosikkien joukossa. Grafiikat ja animaatiot edelleen ihan kärkitasoa, juoni sekä tapahtumapaikat kiehtovia ja tässä mielestäni ehdottomasti sarjan paras rytmitys toiminnan ja muun puuhastelun välillä. Ja kyllähän Nathan, Sully ja Sam on hienoja ja hauskoja hahmoja kaikki.
Itselle kolme ensimmäistä oli jotenkin hyvinkin ristiriitaisia. Ne tuntuivat ennemminkin peleiltä, joissa Playstationin ominaisuuksia tuotiin esille (ohjaimen omat anturit, näytönohjaimen laskentehot yms.). Onneksi Nelonen (ja sen pieni jatko-osa) tuli ja heitti kaikki möröt ja taruolennot romukoppaan. Peli toi genrelle tyypilliset hiippailut mukaan, sekä isot alueet, joissa vihollisen ohittaminen (tai hävittäminen) toteutetaan joko hiljaa, tai ryminällä.
 
Itselle kolme ensimmäistä oli jotenkin hyvinkin ristiriitaisia. Ne tuntuivat ennemminkin peleiltä, joissa Playstationin ominaisuuksia tuotiin esille (ohjaimen omat anturit, näytönohjaimen laskentehot yms.). Onneksi Nelonen (ja sen pieni jatko-osa) tuli ja heitti kaikki möröt ja taruolennot romukoppaan. Peli toi genrelle tyypilliset hiippailut mukaan, sekä isot alueet, joissa vihollisen ohittaminen (tai hävittäminen) toteutetaan joko hiljaa, tai ryminällä.
Itselleni nelonen oli ikävä kyllä geneeristäkin geneerisempi ja suoraan sanoen tylsä peli, joka jäi aikoinaan yli vuodeksi tauolle, kun ei mitään innostavaa pelistä löytynyt. Henkilökohtaisesti sarjan pelien järjestys ja arvosana menee seuraavasti:

1. Selvääkin selvemmin Uncharted 2. Huikean innostava, toimintakohtauksien osalta yllätyksellinen ja eeppinen seikkailu, jossa tavoitettiin hienosti Indiana Jonesin veijarimeno ja kuitenkin myös se tietty mystinen yliluonnollisuus, joka itseäni Indyssäkin aikoinaan kiehtoi. Arvosana 9,5.

2. Kolmonenkin oli hyvä peli, vaikka ehkä vähän jäivät toimintakohtausten yllätyksellisyys ja innostavuus piippuun kakkoseen nähden. Toki lentokonekohtaus oli aika jepa. Arvosana 8,5.

3. Ykkönen on teknisesti peleistä heikoin ja tarinan kulussakin on puutteensa. Ne möröt ja yliluonnolliset mysteerit nyt kuitenkin kuuluivat juurikin tähän pelisarjaan (siis ainakin minun mielestäni), aivan kuten ne ovat aina kuuluneet Indiana Jonesiinkin. Geneeristä huttua saa kyllä ihan tarpeeksi muiden pelien parissa. Arvosana 8.

4. The Lost Legacy oli oikeastaan yllättävänkin hyvä, vaikka ajoittain sellainen itseäni ärsyttävä kovien naisten feminismi pyrki vähän liikaa esiin. Ei se nyt kuitenkaan kovin häiritsevää ollut, ja olivat nuo naishahmot oikeastaan usein aika symppiksiäkin pelissä. Yllätyksellisempi peli joka tapauksessa kuin tuo geneeristäkin geneerisempi nelonen. Ja teknisesti toki pelisarjan kärkeä. Arvosana 8.

5. Pelisarjan ylivoimaisesti heikoin ja tylsin peli itselleni on nelonen. Itselleni jäi nimenomaan tästä pelistä tekniikkademon fiilikset. Toki teknisesti sarjan paras peli, mutta ikävä kyllä aikaisempien osien magiikka onnistuttiin hukkaamaan lähes täysin. Tarina on tympeääkin tympeämpi ja todellinen geneeristen pelien huipentuma. Sam on tylsääkin tylsempi ja muutenkin tökerö ja ärsyttävä hahmo, joka oli valtava askel taaksepäin Sullysta ja Elenasta, jotka jäivät pelissä valitettavan paljon taustalle. Pitkin hampain vedin pelin läpi yli vuoden tauon jälkeen, kun alkoi vaan maistumaan aivan tolkuttoman puisevalta. Oli julkaisuvuotensa suurin pettymys minulle. Arvosana 7, joka pelastuu kutoselta sinänsä varsin mukavan moninpelin ansiosta. Moninpeliä aikoinaan jaksoin enemmän pelata kuin itse yksinpeliä.
 
Viimeksi muokattu:
Itselleni nelonen oli ikävä kyllä geneeristäkin geneerisempi ja suoraan sanoen tylsä peli, joka jäi aikoinaan yli vuodeksi tauolle, kun ei mitään innostavaa pelistä löytynyt. Henkilökohtaisesti sarjan pelien järjestys ja arvosana menee seuraavasti:

1. Selvääkin selvemmin Uncharted 2. Huikean innostava, toimintakohtauksien osalta yllätyksellinen ja eeppinen seikkailu, jossa tavoitettiin hienosti Indiana Jonesin veijarimeno ja kuitenkin myös se tietty mystinen yliluonnollisuus, joka itseäni Indyssäkin aikoinaan kiehtoi. Arvosana 9,5.

2. Kolmonenkin oli hyvä peli, vaikka ehkä vähän jäivät toimintakohtausten yllätyksellisyys ja innostavuus piippuun kakkoseen nähden. Toki lentokonekohtaus oli aika jepa. Arvosana 8,5.

3. Ykkönen on teknisesti peleistä heikoin ja tarinan kulussakin on puutteensa. Ne möröt ja yliluonnolliset mysteerit nyt kuitenkin kuuluivat juurikin tähän pelisarjaan (siis ainakin minun mielestäni), aivan kuten ne ovat aina kuuluneet Indiana Jonesiinkin. Geneeristä huttua saa kyllä ihan tarpeeksi muiden pelien parissa. Arvosana 8.

4. The Lost Legacy oli oikeastaan yllättävänkin hyvä, vaikka ajoittain sellainen itseäni ärsyttävä kovien naisten feminismi pyrki vähän liikaa esiin. Ei se nyt kuitenkaan kovin häiritsevää ollut, ja olivat nuo naishahmot oikeastaan useinkin aika symppiksiäkin pelissä. Yllätyksellisempi peli joka tapauksessa kuin tuo geneeristäkin geneerisempi nelonen. Ja teknisesti toki pelisarjan kärkeä. Arvosana 8.

5. Pelisarjan ylivoimaisesti heikoin ja tylsin peli itselleni on nelonen. Itselleni jäi nimenomaan tästä pelistä tekniikkademon fiilikset. Toki teknisesti sarjan paras peli, mutta ikävä kyllä aikaisempien osien magiikka onnistuttiin hukkaamaan lähes täysin. Tarina on tympeääkin tympeämpi ja todellinen geneeristen pelien huipentuma. Sam on tylsääkin tylsempi ja muutenkin tökerö ja ärsyttävä hahmo, joka oli valtava askel taaksepäin Sullysta ja Elenasta, jotka jäivät pelissä valitettavan paljon taustalle. Pitkin hampain vedin pelin läpi yli vuoden tauon jälkeen, kun alkoi vaan maistumaan aivan tolkuttoman puisevalta. Oli julkaisuvuotensa suurin pettymys minulle. Arvosana 7, joka pelastuu kutoselta sinänsä varsin mukavan moninpelin ansiosta. Moninpeliä aikoinaan jaksoin enemmän pelata kuin itse yksinpeliä.

Niin samaa mieltä, ja oma listaus menee juuri samanlailla. Nelonen oli vain niin puuduttava! Välillä toivoisi pelin jo loppuvan, mutta se vain jatkui ja jatkui. Hyvä että muistin kuka se loppupahis edes oli.
 
Itselleni nelonen oli ikävä kyllä geneeristäkin geneerisempi ja suoraan sanoen tylsä peli, joka jäi aikoinaan yli vuodeksi tauolle, kun ei mitään innostavaa pelistä löytynyt. Henkilökohtaisesti sarjan pelien järjestys ja arvosana menee seuraavasti:

1. Selvääkin selvemmin Uncharted 2. Huikean innostava, toimintakohtauksien osalta yllätyksellinen ja eeppinen seikkailu, jossa tavoitettiin hienosti Indiana Jonesin veijarimeno ja kuitenkin myös se tietty mystinen yliluonnollisuus, joka itseäni Indyssäkin aikoinaan kiehtoi. Arvosana 9,5.

Vaikka en tätä viestiä kokonaisuudessa allekirjoita niin kakkosen kommenteista olen kyllä pitkälti samaa mieltä, vaikka siinä onkin omaan makuun hieman liikaa toimintaa ja lopputaistelu oli melkoisen puuduttava. Muuten kyllä sarjalle tyypillisesti vauhdikasta menoa ja hyviä hahmohetkiä.

Indiana jones kommenteista myös samaa mieltä ja Raiders of the Lost Ark tullut katsottua varmasti kymmeniä kertoja, nyt viimeksi muutama kuukausi sitten 4k versiona.
 
Nelonen on paljon paremmin toteutettu kaikin puolin. Sopivassa suhteessa räiskintää, kiipeilyä ja pulmia. Graafisesti myös vetää vertoja nykypeleihin. Tarina ja hahmot ovat myös hyviä. Ykkössijalla on myös Lost Legacy, joka oli yhtä hyvä mutta tiiviimpi paketti.

Muita osia en päässyt julkaisussa pelaamaan koska siihen aikaan olin boksin omistaja. Kaverilla jonkin verran kokeilin kolmosta, mutta kunnolla PS4:lla vasta pelasin itse läpi trilogian. Ovat kestäneet yllättävän hyvin aikaa, vaikka joskin jotkut asiat ovat vanhentuneet aikalailla. Varsinkin räiskintä alkaa jokaisessa kolmessa osassa puuduttamaan.

Mutta helposti silti kasin ja ysin pelejä.
 
Viimeksi muokattu:
Nelonen ja kakkonen ovat omaan makuun todella yliarvostettuja ja kolmonen todella aliarvostettu.

Kolmosen toinen puolisko on sarjan parasta pelaamista, eka puolisko tosin aivan liian vähän ampumista. Kolmosen toisella puoliskolla tuntuu taistelukohtauksissa kaikki osaaminen, jonka Naughty Dog kerrytti vuosien varrella kampanjoiden ja moninpelin parissa, kivoja liikkumista painottavia räiskintäkohtauksia. Ja muutenkin se toinen puolisko vaan rullaa uskomattoman hyvin, aivan mahtava Hollywood-toimintapeli oikeasti todella hyvällä pelimekaniikalla ja - suunnitellulla. Mahtavia setpiecejä myös.

Nelonen olisi voinut olla hyvä, mutta crushing vaikeusaste oli balansoitu hölmösti. Käytännössä kaava meni niin, että ensin oli aina pakko harventaa stealthilla ja sitten ammuttiin loput aika geneerisissä kohtauksissa. Sellaisia tiukkoja, hyvin balansoituja ja suunniteltuja ampumiskohtauksia ei pelissä juuri ollut.

Kakkosessa ei vaan ollut oikeasti viihdyttävää räiskintää, liian suoraviivaista. Hauska kun porukka hehkutti aina sitä yhtä ainoaa dynaamisempaa ampumiskohtaa, jossa pompittin jotain kylttejä pitkin ja piti vaihtaa kyltin puolelta toiselle, kun eri puolilta tuli vihollisia. Ikään kuin koko peli olisi ollut samanlaista. Kunpa olisikin ollut.

Oma rankingini:
1. U3
2. Lost legacy
3. U1
...
....
....

100. U2
101. U4

U4:n coop on tosin huikean hauska moodi, omana pelinään laskisin sen parhaaksi Unchartediksi.
 
Ylös Bottom