Vastaus: Uncharted: The Nathan Drake Collection
Allekirjoittaneella on pleikkarin ohjain istunut aina paremmin käteen kuin x-boxin ohjain, mutta silti Uncharted peli saaga on jäänyt täysin väliin. Törmäsin kumminkin pleikkari nelosta etsiessä pakettiin, jossa kylkiäisenä tulisi Uncharted collection ja pienellä tutkiskelulla huomasin, että pelintekijöinä on sama lafka kuin alkuperäisten Crash Bandicoottien, eli Naughty Dog, jolloin peli meni ehdottomasti hankintalistalle. Vaikka en todistetusti ole naista saanutkaan (= ei vielä lapsia) niin aika tuntuu olevan sen verran kortilla, että ilman lomia kerkeää harvemmin pelikonsolin ääreen syventymään, jonka vuoksi vaikeusasteena lähtökotaisesti oli easy, jotta kokoelman kerkeisi läpäistä loppiaiseen mennessä.
Luettujen arvosteluiden ja sitä kautta korkeille nousseista odotuksista huolimatta ensimmäinen osa oli melkoista pakkopullaa, joka tuli pelattua vain tarinan vuoksi. Ykkösessä tuntui, että ei oikein mikään toiminut, etenkään ohjaus: tähtääminen oli turhauttavaa ja harhahyppyjä tuli jatkuvasti ja jos vihu pääsi lähelle niin yleensä se merkitsi kuolemaa, koska lyöminen/lähelle ampuminen ei vaan onnistunut. Silti kaikkein eniten meikäläistä häiritsi pelin juoni: ratkaiset hieroglyfi puzzlen -> aukeaa salaovi ja pääsy kammioon, jossa ei ole ketään ollut satoihin vuosiin PAITSI 15 kpl vihuja, jotka siellä jo odottelivatkin sinua. Pakko vielä mainita, että tuo erittäin paska ohjaustuntuma yhdistettynä loppupuolen pahiksiin kiristi hampaita oikein toden teolla. Pelistä päällimmäisenä jäi mieleen huono ohjaustuntuma sekä patit, jotka oli aina loppu. Yhteenvetona: tuskin tulee ihan kohta palattua ykkösosan pariin.
Kakkos-osa taas lunasti ne odotukset, jota olin peli saagalle asettanut. Jo ensimmäinen junakohtaus (armoton spoiler), tempaisi mukaansa ja peli piti hyvin otteesa läpi kotoisin. Grafiikka oli totuttua PS3 laatua. Myöskin kontrollipuolella oli tapahtunut suuria, joka teki pelaamisesta nautinnollista. Peli myös tarjosi ekaa kertaa vaihtoehdon pelkälle ammuskelulle, nimittäin hiiviskelyn, mutta liekkö johtuen heikosta kärsivällisyydestäni (joka johtui vaikeusasteesta (helpoimmalla ei ole helppoa kuolla)) itsellä tuo hiiviskely ei kantanut koskaan loppuun asti vaan parin ekan hapettamisen jälkeen joku huomasi. Pakko tosin mainita, että jäin vähän kaipaamaan ykkösosan tunnetta siitä, että vihollisia juoksee ovista ja ikkunoista ja pistoolissa 3 panosta jäljellä. Puzzleja oli mielestäni huomattavasti vähemmän kuin ykkösessä ja olivat melko läpihuutojuttuja, joissa ei paljoa päätä tarvinnut käyttää. Ainut häiritsevä piirre kakkosessa (joka tosin toistui kaikissa kolmessa osassa) oli, että vihollista ei voinut ampua päähän vaikka pälvikalju selvästi paistoikin nurkan takaa, päähän ampuminen onnistui vasta kun vihollinen selvästi kurkisti nurkan takaa sanoakseen 'hellouu'. Yhteenvetona: jos et ole koskaan pelannut Uncharted sarjaa ja 'aika on rahaa' niin aloita tästä.
Kolmas juuri menossa ja chapter 10 alkoi juuri, eli melkein puolessa välissä ja juoni ei ehkä ihan yhtä mukaansa tempaava ainakaan ekan kymmenen jakson perusteella kuin kakkosessa, mutta varsin menevä tämäkin. Ohjaustuntuma parantunut entisestään ja kaikkia pieniä niksejä tullut lisää, jotka helpottaa pelaamista. Huomionarvoisia seikkoja aiempiin osiin verrattaessa: puzzlet on todella paljon vaikeampia (tai huonommin toteutettuja), varsinkin ns. Guardian puzzle oli kyllä melkoisen haastava vihjeistä (eli HINTeistä haha) huolimatta. Toinen seikka minkä huomasin niin liekkö vaikeusastetta laskettu, mutta jouduin nostamaan vaikeusastetta normaaliin, koska helpoimmalla tuntui vihollisten kaatuvan jopa liian helposti. Ei enää tuntunut siltä, että olet vain liian hyvä vaan alkoi tuntua siltä, että viholliset kaatuu myötätunnosta
.
[/SUB]
