Willennium
New Member
Vastaus: Uni
Unia tulee nähtyä joka yö, lucideja myöskin toisinaan. Parhaiten on mieleen jäänyt muutaman vuoden takainen uni, jossa tiesin että tämä on vain unta ja aloin potkimaan tutun ostoskeskuksen ikkunoita pas2 ja varastin sieltä karamellejä.
Tämän kaltaisia on myös ollut viime keväänä, parikin kappaletta. Ensimmäinen tapahtui, kun menin iltapäivällä sängylle lepäilemään - tarkoitukseni ei ollut nukahtaa. Yllättäen olin isovanhemmillani. Tunsin leijuvani tahtomattani ilmassa, ja ajautuvani tuttuun huoneeseen josta välkkyi valoa. Tuntui pelottavalta kun leijuin ja vain leijuin ovea kohti, enkä voinut sille mitään. Taistelin nukahtamista vastaan. Pelkäsin kai näkeväni huoneessa jotain kamalaa. Yhtäkkiä päässä vihlaisi jotenkin oudosti ja pomppasin sängystä ylös.
Toisena päivänä, kuukausi-pari tuon äskeisen jälkeen menin samalla tavalla sänkyyni makailemaan. Katselin sänkyni vieressä olevan pöydän alle. Yritin nousta ylös, mutten päässyt! Yritin sitä monta kertaa, ei tullut mitään. Sitten sain noustua. Kävelin huoneestani ulos, pikkuveli oli pelaamassa Pleikkaria olohuoneessa. Sanoin, että näin äsken unta että heräsin mutten päässyt nousemaan ylös. Hetken kuluttua olin taas samassa tilanteessa, makasin vaan paikoillaan sängyssä tuijottaen pöydän alle, enkä päässyt ylös. Sitten taas pääsin, ja menin olohuoneeseen, jossa pikkuveli edelleen pelasi. Sanoin, että näin äsken unta jossa heräsin ja olit täällä pelaamassa. Taas makasin sängylläni, taistelin ja taistelin, enkä päässyt ylös. Tässä vaiheessa näin välähdyksen lautasesta, jossa oli kaksi pihviä. Yhtäkkiä makasin taas paikallani sängyssä, enkä päässyt ylös, tällä kertaa oli pihvin maku suussa.
Kaikki tähän asti tapahtunut oli siis unta. Kun oikeasti heräsin, en oikein tiennyt, olenko halvaantunut, unessa vai valveilla. En uskaltanut yrittää nousta ylös kuin vasta hetken kuluttua - tällä kertaa onnistuin ja olin oikeasti valveilla. Inhottavaa ja outoa.
Aika jännää on myös, kun näkee unta esim. jostain (naama)tutusta naisihmisestä. Sitten päivällä ei mitään muuta mielessä olekaan, kuin tämä ihminen. Kun seuraavan kerran näkee kyseisen ihmisen, uskoo tuntevansa hänet, ja tietävänsä hänestä paljonkin. Jotenkin myös siinä tilanteessa olettaa itsensä ja tuon henkilön välillä olevan jotain syvällisempää. Kutsuisin tätä Sands of Time -ilmiöksi.
Unia tulee nähtyä joka yö, lucideja myöskin toisinaan. Parhaiten on mieleen jäänyt muutaman vuoden takainen uni, jossa tiesin että tämä on vain unta ja aloin potkimaan tutun ostoskeskuksen ikkunoita pas2 ja varastin sieltä karamellejä.

Pepe90 sanoi:yksi painajainen jonka muistan oli semmoinen että en pystynyt heräämään vaikka tiesin että unta... sitten heräsin unessa ja menin nukkumaan. olin siis unen unessa!
Tämän kaltaisia on myös ollut viime keväänä, parikin kappaletta. Ensimmäinen tapahtui, kun menin iltapäivällä sängylle lepäilemään - tarkoitukseni ei ollut nukahtaa. Yllättäen olin isovanhemmillani. Tunsin leijuvani tahtomattani ilmassa, ja ajautuvani tuttuun huoneeseen josta välkkyi valoa. Tuntui pelottavalta kun leijuin ja vain leijuin ovea kohti, enkä voinut sille mitään. Taistelin nukahtamista vastaan. Pelkäsin kai näkeväni huoneessa jotain kamalaa. Yhtäkkiä päässä vihlaisi jotenkin oudosti ja pomppasin sängystä ylös.
Toisena päivänä, kuukausi-pari tuon äskeisen jälkeen menin samalla tavalla sänkyyni makailemaan. Katselin sänkyni vieressä olevan pöydän alle. Yritin nousta ylös, mutten päässyt! Yritin sitä monta kertaa, ei tullut mitään. Sitten sain noustua. Kävelin huoneestani ulos, pikkuveli oli pelaamassa Pleikkaria olohuoneessa. Sanoin, että näin äsken unta että heräsin mutten päässyt nousemaan ylös. Hetken kuluttua olin taas samassa tilanteessa, makasin vaan paikoillaan sängyssä tuijottaen pöydän alle, enkä päässyt ylös. Sitten taas pääsin, ja menin olohuoneeseen, jossa pikkuveli edelleen pelasi. Sanoin, että näin äsken unta jossa heräsin ja olit täällä pelaamassa. Taas makasin sängylläni, taistelin ja taistelin, enkä päässyt ylös. Tässä vaiheessa näin välähdyksen lautasesta, jossa oli kaksi pihviä. Yhtäkkiä makasin taas paikallani sängyssä, enkä päässyt ylös, tällä kertaa oli pihvin maku suussa.
Kaikki tähän asti tapahtunut oli siis unta. Kun oikeasti heräsin, en oikein tiennyt, olenko halvaantunut, unessa vai valveilla. En uskaltanut yrittää nousta ylös kuin vasta hetken kuluttua - tällä kertaa onnistuin ja olin oikeasti valveilla. Inhottavaa ja outoa.
Aika jännää on myös, kun näkee unta esim. jostain (naama)tutusta naisihmisestä. Sitten päivällä ei mitään muuta mielessä olekaan, kuin tämä ihminen. Kun seuraavan kerran näkee kyseisen ihmisen, uskoo tuntevansa hänet, ja tietävänsä hänestä paljonkin. Jotenkin myös siinä tilanteessa olettaa itsensä ja tuon henkilön välillä olevan jotain syvällisempää. Kutsuisin tätä Sands of Time -ilmiöksi.

Viimeksi muokannut moderaattori: