Vaikeuden viehätyksestä

[Fabre#4]

Meillähän on jo hyvin Souls-mainen peli, jossa on vaikeustasot valittavissa, josta voidaan hakea verrokkia! Star Wars: Jedi Fallen Order lainasi monia mekaniikoita juurikin Souls-peleistä, mutta lisäsi mukaan myös vapauden valita vaikeustason. Pelistä löytyy tarkasti valitut tallennuspiteet, exp:n menetys kuollessa, taistelumekaniikka on hyvin samanlainen, pomot omaavat omaa healthpoolia isommat määrät elämää ja vievät iskuillaan pelaajan hahmolta sitä aika huomattavasti ja niin edelleen. Tietenkään peli ei ole yksi yhteen Souls-peli, mutta aika lähelle kuitenkin, kun tarkastelee noita yhtäläisyyksien määrää. Vapaasta vaikeusasteen valinnasta "huolimatta" peli myi kuin häkä ja sai kehuja monesta eri suunnasta. Souls-veteraanit saattoivat pelata sen heti vaikeimmalla mahdollisella vaikeustasolla, kun taas pelin muista syistä, vaikkapa Star Warsin takia, ostaneet saattoivat pelata sen normaalilla vaikeustasolla nauttien tarinasta ja miljööstä ja kokien juuri sopivasti haastetta ilman, että haaste olisi turhauttanut ja saanut kyllästymään peliin. Ilman mahdollisuutta valita vaikeusastetta, olisi varmaan aika monella jäänyt kokematta pelin upea loppukohtaus. Ei se vaikeustason valinnan mahdollisuus varmasti ainakaan laskenut tuon pelin myyntilukuja.

 

[Wipe]

Star Wars -pelin ja Souls -pelien suosion vertaamisessa lienee tarpeen ottaa mukaan sata muutakin muuttujaa kuin mahdollisuus valita vaikeusaste. Siitä toki 110% samaa mieltä, että Star Wars -peli myy/myi varmasti paremmin, jos siitä ei tehdä liian vaikeaa läpäistä. Toki Disney ei koskaan päästäisikään markkinoille mitään Star Warsiin liittyvää, joka voisi olla mitenkään liian vaikeaa suurille massoille.
Eli tässä Jedi Fallen Orderin kohdalla vaikeusvaihdot on sekä pelifirman että kuluttajankin kannalta 100% ymmärrettäviä.

 

[PuppetMaster]

Meillähän on jo hyvin Souls-mainen peli, jossa on vaikeustasot valittavissa, josta voidaan hakea verrokkia! Star Wars: Jedi Fallen Order lainasi monia mekaniikoita juurikin Souls-peleistä, mutta lisäsi mukaan myös vapauden valita vaikeustason. Pelistä löytyy tarkasti valitut tallennuspiteet, exp:n menetys kuollessa, taistelumekaniikka on hyvin samanlainen, pomot omaavat omaa healthpoolia isommat määrät elämää ja vievät iskuillaan pelaajan hahmolta sitä aika huomattavasti ja niin edelleen. Tietenkään peli ei ole yksi yhteen Souls-peli, mutta aika lähelle kuitenkin, kun tarkastelee noita yhtäläisyyksien määrää. Vapaasta vaikeusasteen valinnasta "huolimatta" peli myi kuin häkä ja sai kehuja monesta eri suunnasta. Souls-veteraanit saattoivat pelata sen heti vaikeimmalla mahdollisella vaikeustasolla, kun taas pelin muista syistä, vaikkapa Star Warsin takia, ostaneet saattoivat pelata sen normaalilla vaikeustasolla nauttien tarinasta ja miljööstä ja kokien juuri sopivasti haastetta ilman, että haaste olisi turhauttanut ja saanut kyllästymään peliin. Ilman mahdollisuutta valita vaikeusastetta, olisi varmaan aika monella jäänyt kokematta pelin upea loppukohtaus. Ei se vaikeustason valinnan mahdollisuus varmasti ainakaan laskenut tuon pelin myyntilukuja.

Varmastihan soulsmaisen pelin vaikeustasovalinnallakin voi saada toimimaan, kun peli on alun alkaen kehitetty se mielessä. Täysin eri asia olisi heittää johonkin tämän hetken valmiiseen Soulsiin moinen päälleliimattu vaihtoehto (Tai laittaa tulevaankaan Soulsiin kun sarja on jo mitä on).

 

[m_vierimaa]

Noilla vaikeustasolla mahdollistetaan erityyppisten pelaajien mielenkiinto, joten kyllä voitaneen sikäli ajatella että niiden lisääminen peliin lisää myyntilukuja. Toki muitakin tapoja on, ja hyvin tiedossa. Yksi sellainen on varmasti myös yhden tunnetuimman brändin liittäminen peliin.

Eräässä maailman eniten myydyimmässä pelissä nimeltä grand theft auto V ei myöskään ole storyssa eri vaikeustasoja valittavana.

Joskus vaan kehittäjällä on kova visio toisenlaisesta lähestymistavasta kun mitä 95% muilla. Saattaapa olla niiinkin että erilainen lähestymistapa saa ihmiset kiinnostumaan pelistä joka voisi muuten erottua huonommin.

Souls pelien kohdalla tämmöinen ”mutku,mutku vaikeustasot vois lisätä myyntiä” on varmaan aika hyvin kehittäjillä tiedossa. Voihan tosiaan olla että seuraavaan Bloodborneen ne tulevat, mutta itse veikkaisin sen puolesta että nykytilanne jatkuu.

Ehkä korona-aikaan väääntäminen on kivaa ajanvietettä kaikille mutta kun 95% peleistä ne vaikeustasot löytyvät niin en näe hirvittävän kamalana jos yksi kehittäjä ottaa riskin myyntien suhteen ja tekee haasteellisen pelin ilman vaikeustason valintaa.

Kehoitan Fabrea edes yrittämään Bloodbornea, voi käydä kuten mulle että vaikea peli muuttuukin nautinnoksi ja alkaa ymmärtää miksi juuri tämän pelin kohdalla on tehty näin.

 

[Wipe]

Toisille mahdottomalta TUNTUVA tehtävä. Ja toisille taas TODELLISUUDESSA MAHDOTON tehtävä, josta syystä ne vaikeustasot olisi kuitenkin hyvä olla näissäkin peleissä.

Pakko mainita, ettei minun lapsuudessani ollut itseisarvo, että sen vaikean pelin ostanut henkilö pääsisi sen pelin läpi. Ehkä tämä selittää omaa ajatusmallia ja tätä ymmärrystä "liian vaikeita" pelejä kohtaan, vaikken itse mikään huippupelaaja olekaan. En tule todennäköisesti koskaan läpäisemään Dark Soulsia tai toisaalta jotain Ghouls 'n Goblinsia ja olen okay with it. Olenko missannut jotain? Tietenkin olen, kuten monella muullakin elämänalueella, kaikkea ei voi yhden elinajan aikana kokea. Eritoten jos ei ole valmis panostamaan johonkin asiaan.
Mutta olisiko mielestäni väärin, jos minulle ja muille tarjottaisiin helpotettu vaihtoehto näiden klassikoiden kokemiseen? Ei, pelintekijät tehköön pelinsä sellaisina kuin huvittaa ja siten lisätköön vaikka Dark Soulsiin vaikeustasovaihtoehdot, itse en vain ole osannut tällaista kaivata. Ymmärrän kyllä 100% miksi From Software on pitänyt pelinsä juuri sellaisina kuin ne ovat.
Mutta toiset selkeästi kaipaisivat näitä helpompia vaihtoehtoja jotta jokaisella olisi mahdollisuus kokea kaikki pelit ja mikäs siinä, vaikka ajattelumallini täysin erilainen onkin.

edit: Minun lapsuudessani ja miksei aikuisiälläkin "no mutta näillä muutoksilla se myisi enemmän"-argumentti oli yleensä käänteinen teoksen laadulle

 

[PuppetMaster]

Toisille mahdottomalta TUNTUVA tehtävä. Ja toisille taas TODELLISUUDESSA MAHDOTON tehtävä, josta syystä ne vaikeustasot olisi kuitenkin hyvä olla näissäkin peleissä.

Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn myös, että mitäs mieltä olet, jos itselläsi jäävät legendaariset Soulsborne-pelit tai sen kaltaiset pelit haaveeksi vain, kun olet 60-vuotias tai sitä vanhempi ikämiespeluri?

Vastaillaan nyt vielä tähänkin.

Soulsien vaikeushan ei millään tavalla ole mikään fyysisiä ominaisuuksia vaativa, vaan ainoastaan ettet voi mennä ns. soitellen sotaan peitsi tanassa. Tärkeintä on edetä rauhassa ja opetella mitä vihollinen tekee ja voi tehdä. Iskujen väistäminen ei vaadi mitään ninjarefleksejä, eikä vihun rankaiseminen minkäänlaista sorminäppäryyttä tai lihasmuistia minkään kombojen tai vastaavan muodossa.

Youtubesta taitaa löytyä video jossa kaveri pelaa Dark Soulsin läpi sokkona silmät sidottuna...

 

[Ippenator]

Vastaillaan nyt vielä tähänkin.

Soulsien vaikeushan ei millään tavalla ole mikään fyysisiä ominaisuuksia vaativa, vaan ainoastaan ettet voi mennä ns. soitellen sotaan peitsi tanassa. Tärkeintä on edetä rauhassa ja opetella mitä vihollinen tekee ja voi tehdä. Iskujen väistäminen ei vaadi mitään ninjarefleksejä, eikä vihun rankaiseminen minkäänlaista sorminäppäryyttä tai lihasmuistia minkään kombojen tai vastaavan muodossa.

Youtubesta taitaa löytyä video jossa kaveri pelaa Dark Soulsin läpi sokkona silmät sidottuna...

Sen verran pakko tähänkin vielä vastata, että kyllä noissa Soulsborne-peleissä toki on paljon trial and error-meininkiä, eli kokemus ja oppiminen auttavat toki pärjäämään monessa kohdin paremmin. Mutta raaka totuus on myös se, että kyllä nuo pelit ovat osittain erittäin armotonta reaktiohippaa (korostetusti Bloodborne ja Sekiro, mutta muissakin Souls-peleissä löytyy silti varsin hyvin myöskin näitä elementtejä). Eli mikäli reaktiokykysi syystä tai toisesta ei ole kovin hyvällä tasolla, niin sillon sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä tiettyjä kohtia tai vastustajia läpi.

Syitä heikompaan reaktiokykyyn voi olla monia. Monenlaiset sairaudet, perinnöllisyys tai vaikkapa iän myötä tuleva reaktiokyvyn heikkeneminen. Mielestäni nämä ovat kaikki asioita, jotka pitäisi noin muutenkin ottaa paremmin huomioon yhteiskunnissa, vaikka osittain niitä toki otetaankin huomioon. Ei kuitenkaan läheskään tarpeeksi, ja samaa pätee pelaamisessakin.

 

[PuppetMaster]

Sen verran pakko tähänkin vielä vastata, että kyllä noissa Soulsborne-peleissä toki on paljon trial and error-meininkiä, eli kokemus ja oppiminen auttavat toki pärjäämään monessa kohdin paremmin. Mutta raaka totuus on myös se, että kyllä nuo pelit ovat osittain erittäin armotonta reaktiohippaa (korostetusti Bloodborne ja Sekiro, mutta muissakin Souls-peleissä löytyy silti varsin hyvin myöskin näitä elementtejä). Eli mikäli reaktiokykysi syystä tai toisesta ei ole kovin hyvällä tasolla, niin sillon sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä tiettyjä kohtia tai vastustajia läpi.

Syitä heikompaan reaktiokykyyn voi olla monia. Monenlaiset sairaudet, perinnöllisyys tai vaikkapa iän myötä tuleva reaktioiden heikkeneminen. Mielestäni nämä ovat kaikki asioita, jotka pitäisi noin muutenkin ottaa paremmin huomioon yhteiskunnissa, vaikka osittain niitä toki otetaankin huomioon. Ei kuitenkaan läheskään tarpeeksi, ja samaa pätee pelaamisessakin.

Sekiro on pelaamatta ja osa lisäreistä, enkä nyt tietenkään kaikkia vastuksia muista, muttei kyllä tule mieleen tilannetta jossa olisin kuollut koska en mielestäni ehtinyt reagoimaan johonkin (itselläkin ikää jo kohta 40 joten varmasti omatkin refleksit jo alkaneet hidastumaan, ja esimerkiksi Street Fighterissa tuntuu jatkuvasti ettei johonkin ehdi vastaamaan, vaikka tietää että paremmat pelaajat siihen kykenevät), ja näihinkin asioihin voi peleissä vaikuttaa, esim. Bloodbornessa tuntui ettei sitä vastaiskua ehdi millään tekemään sillä enemmän lämää tekevällä pistoolilla, mutta siihen blunderbussiin vaihtamalla reagointiaika lisääntyi hurjasti.

Samoin jos tuntuu ettei iskujen väistely onnistu, niin sitten pelaa enemmän kilpiin ja haarniskoihin luottavalla hahmolla kuin nopealla dexterityjannulla, tai heittelee loitsuja kauempana vihusta.

Tietty joku sairaus voi olla syynä ettei siltikään kykene, mutta tuo sokkona pelaaminen oli siihenkin tuollainen hieman kieli poskessa kohdistettu vastaus, että aika paljon asioita oikeasti pystyy tekemään jos vain tahtoa löytyy, joten mikään ihan pieni hidastuminen tai vamma ei oikeasti tee peleistä mahdottomia.

 

[Cyrus1]

En ymmärrä, miksi jokaisen pelin tulisi olla pelattavissa jokaiselle. Jos pelin koko idea perustuu masteroinnille, niin miksi siitä pitäisi poistaa mekaniikoiden masterointi, jotta useampi voisi nauttia? Onko kyseessä enää edes sama peli? Mielestäni ei. Olisiko Demon's Souls noussut niin suureen kulttisuosioon, jos siinä olisi olleet ne 10 vaikeustasoa ja arvostelijat olisivat hakanneet easyllä? Kuinka monella ihmisellä olisi jäänyt huomaamatta pelin nerokkuus, jos siinä olisi ollut easy mahdollisuus? Väitän, että monella. Kuten nyt käy monen pelin kohdalla.

Vertaisin tätä niin, että nytkin monella jää oikeasti kokematta moni peli perusteellisesti eli niiden mekaniikoiden nerokkuus, koska niissä ON mahdollisuus valita se easy tai "normal", joissa vain juostaan peli läpi. Jos näitä ylihelppoja vaikeustasoja ei olisi, montaa muutakin peliä hehkutettaisiin yhtäkkiä huomattavasti nerokkaampana pelimekaniikoiden ylistyksenä, kun huomattavasti useampi kuin ne pelin HC-fanit olisi pakotettu opettelemaan pelin mekaniikat kunnolla. Moni peli oikeasti avautuu vasta hardilla tai legendillä tai vastaavalla vaikealla vaikeusasteella. Kun joudut opettelemaan mekaniikkaa, etkä vain tee sitä samaa, mitä nyt teet pelistä toiseen, eli juokset putkessa lopputeksteihin.

 

[Ippenator]

En ymmärrä, miksi jokaisen pelin tulisi olla pelattavissa jokaiselle. Jos pelin koko idea perustuu masteroinnille, niin miksi siitä pitäisi poistaa mekaniikoiden masterointi, jotta useampi voisi nauttia? Onko kyseessä enää edes sama peli? Mielestäni ei. Olisiko Demon's Souls noussut niin suureen kulttisuosioon, jos siinä olisi olleet ne 10 vaikeustasoa ja arvostelijat olisivat hakanneet easyllä? Kuinka monella ihmisellä olisi jäänyt huomaamatta pelin nerokkuus, jos siinä olisi ollut easy mahdollisuus? Väitän, että monella. Kuten nyt käy monen pelin kohdalla.

Vertaisin tätä niin, että nytkin monella jää oikeasti kokematta moni peli perusteellisesti eli niiden mekaniikoiden nerokkuus, koska niissä ON mahdollisuus valita se easy tai "normal", joissa vain juostaan peli läpi. Jos näitä ylihelppoja vaikeustasoja ei olisi, montaa muutakin peliä hehkutettaisiin yhtäkkiä huomattavasti nerokkaampana pelimekaniikoiden ylistyksenä, kun huomattavasti useampi kuin ne pelin HC-fanit olisi pakotettu opettelemaan pelin mekaniikat kunnolla. Moni peli oikeasti avautuu vasta hardilla tai legendillä tai vastaavalla vaikealla vaikeusasteella. Kun joudut opettelemaan mekaniikkaa, etkä vain tee sitä samaa, mitä nyt teet pelistä toiseen, eli juokset putkessa lopputeksteihin.

Huom! esille tuomasi asia on näin simppeli vain kaikille niille, jotka ovat niin onnekkaita, että pystyvät niitä vaikeampia pelejä juuri tällä hetkellä pelaamaan. Edelleenkin korostan, että esim. itse olen läpäissyt kaikki muut Soulsbornet paitsi Sekiron (ja siinäkin olen kai paria bossia vaille loppua, mutta ei vain kiinnosta jatkaa, kun on selvästi huonoin Soulsborne-peli minulle), enkä niihin tällä erää olisi kaivannut helpompaa vaikeustasoa. Ajattelen kuitenkin kaikkia joille on vaikkapa upeiden Soulsborne-kokemusten jälkeen tullut vaikkapa sairaus tai iän mukanaan tuoma hidastuminen, ja jotka eivät näistä syistä voikaan enää kokea mitään kyseisistä peleistä. Jossain vaiheessa se iän mukanaan tuoma hidastuminen tulee eteen meille kaikille ja on mielestäni aika julmaa sanoa, että so what, jos et enää pysty kyseisiä pelejä pelaamaan, niin älä sitten pelaa, kun kuitenkin todellisuudessa vaikeustasojen tuominen jokaiseen peliin ei olisi keneltäkään pois, mutta joillekin se mahdollistaisi edelleen rakastamastaan pelisarjasta nauttimisen. Edelleenkin korostan, SE EI OLISI KENELTÄKÄÄN POIS TODELLISUUDESSA.

 

[Wipe]

Syitä heikompaan reaktiokykyyn voi olla monia. Monenlaiset sairaudet, perinnöllisyys tai vaikkapa iän myötä tuleva reaktiokyvyn heikkeneminen. Mielestäni nämä ovat kaikki asioita, jotka pitäisi noin muutenkin ottaa paremmin huomioon yhteiskunnissa, vaikka osittain niitä toki otetaankin huomioon.

Tästä 100% samaa mieltä.

Peliteollisuuden osalta en "syytöstä" ihan suoraan vielä niele, kun miettii miten monimuotoiseksi pelaaminen on muuttunut vaikkapa parin vuosikymmenen aikana. On Wii Sportsia, Pokemon Go:ta, Animal Crossingia, "walking simulatoreita", pulmanratkontaa ja yleisesti ottaen tooooodella paljon vähemmän sadistisen rankaisevia, nopeita refleksejä vaativia pelejä. Onko mikään muu teollisuudenala valtavirtaistunut (=tullut kuluttajille helpommin lähestyttäväksi) yhtä nopeasti?
No, aina voisi tehdä vielä enemmän, mutta en ole hirveän huolissani siitä, etteikö minulle sopivia videopelejä löydy läpi elämän. Vaikka refleksit hidastuisivatkin.

 

[PuppetMaster]

Ajattelen kuitenkin kaikkia joille on vaikkapa upeiden Soulsborne-kokemusten jälkeen tullut vaikkapa sairaus tai iän mukanaan tuoma hidastuminen, ja jotka eivät näistä syistä voikaan enää kokea mitään kyseisistä peleistä. Jossain vaiheessa se iän mukanaan tuoma hidastuminen tulee eteen meille kaikille ja on mielestäni aika julmaa sanoa, että so what, jos et enää pysty kyseisiä pelejä pelaamaan, niin älä sitten pelaa, kun kuitenkin todellisuudessa vaikeustasojen tuominen jokaiseen peliin ei olisi keneltäkään pois, mutta joillekin se mahdollistaisi edelleen rakastamastaan pelisarjasta nauttimisen.

Jotenkin todella vaikea kuvitella että aiemmin sarjasta pitänyt saisi siitä samanlaista nautintoa irti pelaamalla jollain easymodella.

Edelleenkin korostan, SE EI OLISI KENELTÄKÄÄN POIS TODELLISUUDESSA.

Itse ainakin näen että ihan jokaiselle löytyy pelien joukosta niitä todellisia helmiä enemmän, kuin jos jokainen peli aletaan sorvata jokaiselle sopivaksi. Suuren yleisön kosiskelu on pilannut aika monta sarjaa.

 

[m_vierimaa]

Edelleenkin korostan, SE EI OLISI KENELTÄKÄÄN POIS TODELLISUUDESSA.

Eiköhän se ole pelinkehittäjän valinta. Soulsborne pelien tapauksessa ilmeisesti on uskottu jotain menetettävän tai saavutettavan tällä koska vaikeustasoja ei ole. Olen jo aiemmin kertonut mitä oletan sen olevan.

Lopetan omalta osaltani tämän keskustelun ettei mene turhan jankkaukseksi. Palaan jos uskon omaavani jotain uutta lisättävää.

 

[Cyrus1]

Edelleenkin korostan, SE EI OLISI KENELTÄKÄÄN POIS TODELLISUUDESSA.

Olen eri mieltä. Ensinnäkin se vaikeuttaa pelintekijöiden työtä, tasapainottaminen vaikeutuu, kun joutuu huomioimaan useampia asioita ja näin pelistä jää helposti optimaalinen hiominen vähemmälle. Riippuu tietysti kehittäjän resursseista ja omistautuneisuudesta.

Mutta, se isoin "monelta todellisuudessa pois" pointti oli jo edellisessä viestissäni. Superhelpot vaikeustasot ovat jatkuvasti todella monelta todella paljon pois. Jatkuvasti moni, joka ilman superhelppoja vaikeustasoja alkaisikin opetella pelin mekaniikkoja ja saisi pelistä aivan eri tavalla nautintoa irti, menettää sen kokemuksen, koska pelissä on mahdollisuus valita se helpompi tie.

Iso osa pelaajista on zombeja. He pelaavat pelejä kysymättä itseltään, miksi teen tätä. Peli toisensa jälkeen putkessa kävellen. Uskon, että tämä on sellainen isompi elämän filosofinen kysymys jopa totta puhuen, mutta en jaksa kirjoittaa enempää.

 

[Ippenator]

Jotenkin todella vaikea kuvitella että aiemmin sarjasta pitänyt saisi siitä samanlaista nautintoa irti pelaamalla jollain easymodella.


Itse ainakin näen että ihan jokaiselle löytyy pelien joukosta niitä todellisia helmiä enemmän, kuin jos jokainen peli aletaan sorvata jokaiselle sopivaksi. Suuren yleisön kosiskelu on pilannut aika monta sarjaa.

Omasta puolestani ainakin voin sanoa, että jo lore ja tunnelma saisivat minut pelaamaan Soulsborne-pelejä. Vaikeus ja haastavuus on toki niissä ajoittain itseänikin kiinnostanut, mutta myös erittäin usein turhauttanut ja ärsyttänyt. Itselleni ei niiden vaikeus ole missään tapauksessa tehnyt niistä mestariteoksia, vaan ensisijaisesti pelien maailmat, tunnelma ja pelimekaniikat itsessään. Itse vaikeus ei todellakaan ole itselleni se olennainen asia edes pelimekaniikkaan liittyen. Sellainen vähän häilyvä asia minulle noissa peleissä. Joihinkin kohtiin on mielestäni sopinut, mutta toisaalta jotkut kohdat ovat olleet todella ärsyttäviä tai suorastaan raivostuttavia. Itse en missään tapauksessa ole lainkaan masokisti, joten pidän tämän kaltaisista elementeistä peleissä varsin vähän, vaikka ne tosiaan joissain kohdin saattavat myös tunnelmaa ihan hyvinkin rakentaa. Mutta vain joissain kohdin.

 

[m_vierimaa]

Keskustelujen pohjalta tuli sitten into vääntää eteenpäin kesken jäänyttä DS remasteredia ja pelihimo iski. Aikoinaan tämä jäi keskn lähinnä siksi että jatko-osat + Bloodborne tuntuivat vaan paljon paremmilta.

On suorastaan hämmästyttävää, miten Soulsborne peleissä aika kuluu. Olen tahkonnut tätäkin 14h vaikka olen alussa eikä ajankäyttö tunnu lainkaan niin pitkältä. Monessa muussa pelissä olisin jo ärtyneenä ja kyllästyneenä hakemassa pelin loppua.

Joku maagisuus näissä on, ehkä juuri tuo että jokainen kuolema tuntuu (lähes aina) omalta vialta, olisi pitänyt olla tarkempi, olisi pitänyt malttaa odottaa jne. ja itse peli on väistöineen ja liikkeineen jotenkin hypnoottista, vaikka periaatteessa vihollisissa on paljon saman toistoa eikä vihollisiakaan tolkuttomasti erilaisia ole. Kuolemanpelko toimii tehokkaasti.

 

[Murdoc]

Pakko edelleen ihmetellä sitä, että moni puhuu täällä kokoajan siitä niinkuin tuo helpomman tason lisäys poistaisi sen alkuperäisen vaikeustason kokonaan. Kukaanhan ei täällä ole sanonut, että näistä pitää tehdä helpompia yleensäkkin vaan on puhunut lisävaikeustasosta jonka voi itse halutessaan valita. Ns normaali taso olisi edelleen se sama pelaajaa haastava taso mikä se on noissa peleissä aina ollut. Jos joku sen helpon haluaa valita niin sitten valitsee ja se on vain ja ainoastaan häneltä itseltään pois, ei tekijöiltä eikä keneltäkään toiselta pelaajalta.

Jos mentäisiin tuolla samalla logiikalla niin missään pelissä ei saisi olla kuin se yksi vaikeustaso, jonka tekijä on täydelliseksi suunnitellut ja jossa ei eri tasoisia ja kykyisiä pelaajia oteta millään tapaa huomioon.

Soulsbourne on vielä niin helppo peli muokata hieman helpommaksi: On health, stamina ja vihun health sekä iskujen nopeudet vihulle. Jokaista näistä säätämällä suuntaan tai toiseen pelistä saisi vaikeamman tai helpomman tarpeen mukaan muuttamatta pelin ideaa muuten mihinkään. Vihun lyönnin hidastaminen auttaisi pelaajaa reagoimaan paremmin. Oman health kasvatus vihun healthin pienentäminen saisi vihut kaatumaan nopeammin.

 

[Cyrus1]

Ei se poista sitä alkuperäistä, mutta poistaa sen alkuperäisen kokemuksen monelta, koska niin moni valitsee automaattisesti sen helpomman tien. Souls-sarja teki mielettömän palveluksen pelialalle sillä, että piti vaikeustasosta kiinni. Se on selvästi lisännyt haastavien pelien suosiota ja tätä kautta myös niiden tarjontaa. Samalla olen ollut huomaavinani, että monessa AAA-pelissäkin on alettu kiinnittää enemmän huomiota erilaisiin hardcore-vaikeusasteisiin jne.

Souls-sarja myös synnytti (ja udelleensynnytti vanhoja pelaajia, jotka olivat menneet siihen AAA-pelien casual-putkeen) monia pelaajia, jotka nauttivat haasteesta ja siitä, mikä tekee peleistä pelejä eli pelimekaniikasta. Pitkään tässä välissä tämä joukkio oli pieni ja keskittyi niihin harvoihin peleihin, joita oli tarjolla. Soulsin ansiosta tämä fiilistely valtavirtaistui aika paljonkin.

Näin seurailumutuiluna.

 

[Murdoc]

Miksi sinulle on niin oleellista että ihan kaikissa maailman peleissä pitäisi olla vaikeustason valinta? Jollet ole sitä mieltä niin miksi Soulsborne tai GTAV eivät saisi olla ilman sellaisen valintaa. Noita vaikeustason omaavia pelejä on kumminkin ihan hirveästi.

Kyllä mutta ei toista BB:tä tai DS:ää. Ja ei ole niin oleellista, että kaikissa on, kunhan keskustelen aiheesta ja annan oman mielipiteeni siitä miksi mielestäni se sopisi myös soulsbourne peleihin.

GTAV ei tosiaan ole vaikeustasoa ollenkaan mutta siinä sen sijaan on tähtäys vaihtoehdoissa yksi vaihtoehto, joka käytännössä mahdollistaa sen ettei tähdätä tarvi ollenkaan itse.

Mutta joo, hyvää keskustelua silti aiheesta vaikka nähdäänkin asiat vähän eri tavalla.

 

[Wipe]

Luin topikkia ja meinasin että:

Pakko edelleen ihmetellä sitä, että moni puhuu täällä kokoajan siitä niinkuin tuo helpomman tason lisäys poistaisi sen alkuperäisen vaikeustason kokonaan.

Kukaanhan ei ole sanonut näin missään vaiheessa...mutta onneksi seuraavassa viestissä oli avattu asia niin selkokielellä etten edes yritä toistaa samaa asiaa paremmin:

Ei se poista sitä alkuperäistä, mutta poistaa sen alkuperäisen kokemuksen monelta, koska niin moni valitsee automaattisesti sen helpomman tien.

Jos pelin luoja pyrkii luomaan pelikokemuksen pelaajan ajattelu- ja pelitapaa haastamalla ja sitten heti kättelyssä tarjoaa mahdollisuutta ottaa ns. easy way out heti turhautumisen iskiessä, niin onhan se yhtälönä vähän hassu.
Kuten Cyrus mainitsi niin Souls-sarjahan on ollut selkeä menestys. Ja siten kiistatta osoittanut sen vanhan totuuden, että joskus oikealla tavalla ihmisiä haastamalla saa luotua uudenlaisia kokemuksia, jotka puhuttavat vielä pitkään.