Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

[WeePee]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Joo meikäläisen avovaimo pelaa välillä Super monkey ball:in keilausta ja välillä se haluaa pelata N64:n Mario Karttia. Oma Snessikin sillä on 3-D pelit ei uppoa, pitää olla sivulle rullaava peli. Itse pelailen aina kun ehdin tai "saan luvan"... heh

 

[aadi]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Kyllä Tomb Raiderit ja Resident Evilit tuli koluttua läpi yhdessä tyttöystävän kanssa silloin ykköspleikkarin aikoihin. Nykyisin hän ei kuitenkaan enää muka "ehdi" pelata

 

[Podu]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Äitin kanssa kaksistaan asustamme, joskus kun ensimmäinen tietokone kotiin tuotiin, niin kyllä äiti sillä jotain vanhoja pelejä pelaili (alkuaikoina enemmän kuin minä!!), nykyään ei pahemmin näy koneella, johtunee siitä että en päästä pahemmin koneelle .. Mutta kyllä äippä välillä musiikkia tykkää koneella kuunnella, pelejä ei enää pelaile. Kyllä se tässä joskus taisi mainita että jossain vaiheessa haluaisi nähdä mitä pelejä koneella on, jos vaikka innostuisi jälleen pelaamaan, riskinä vain on että jos pelit näytän, äippä vaan voi sitten innostua liikaakin peleistä, tulee pian tappelua kumman vuoro on nyt olla koneella

 

[Paavi]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Lähinnä on tullut isoveljien kanssa pelattua ja tulee edelleenkin toisen kanssa väännettyä varsinkin PESsiä boxilla. Toisen muutettua Joensuuhun ovat sessiot hänen kanssaan vähentyneet huomattavasti. Äitiä nyt ei kiinnosta pelaaminen monnin vertaa.

 

[Jonezy]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Veljen kanssa tulee eniten pelattua...faija osti "meille" joululahjaks ratin Xboksille mutta on itse se joka sitä käyttää useimmiten

 

[Locote]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

No joskus Nes aikoina isä pelaili Mariota ja Soccer-nimistä futispeliä. Äiti tais hakata silloin ne Mariot ja Zeldat läpi kymmeniä kertoja ja myös Wizards & Warriors 2 oli hänelle kova sana.. Veljet pelailevat lähes niitä samoja kuin itse ja tyttöystävä ei ole ollut koskaan innostunut kuin kahdesta pelistä: Jazz Jackrabbit 2 ja pasianssi.

 

[makedin]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Isosisko joskus vähän pelailee jotain eyetoyta, tai vastaavaa, vanhemmat on molemmat kokeillu.

 

[Pacdam]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Vaimo pelasi aikanaan PSX:llä Crash Bandicootteja ja joskus viime vuosituhannella PC:llä Sierran ja LucasArtsin seikkailuita. Viime vuosina vain Cuben Tiger Woods 2003 ja Dreamcastin Grandia 2 (pelasi sen muuten alusta loppuun eli n. 60h, ei sentään ihan putkeen ...) on ylittänyt pelauskynnyksen. Eikun, justahan se pelaili Wariowarea SP:llä ja Puyo Puyo -peliä N-Gagella. Tyttäremme on vielä niin pieni, ettei se pelaa tosissaan vielä mitään. Uskoisin, että muutamassa vuodessa saan seuraa sohvalle Xboxin, Cuben tai jonkun muun taloudesta löytyvän pelikoneen pelaamisessa.

 

[Joro]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Nykyään kyllä vain minun isoveljeni ja minä pelaamme... Mutta kyllä äitinikin joskus, kun NES vielä oli meillä, pelaili Super Mario Bros. 3:sta... Taisipa jopa toiseen maailmaan päästä

 

[nakkihuuli]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

meillä pelaa faija tiberian sunia ja hidden & dangerous 2 ja äippä pelaa mario 64 ds minipelejä

 

[teräsporkkana]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Meillä minä olen se, joka ostaa pelit. Pikkuveli saa pääasiassa joululahjaksi pelejä ja jos hän jotain ostaa, ne ovat yleensä niin huonoja pelejä, ettei niistä kehtaa sen enempää puhua. Hän on se, joka nauraa peliharrastukselleni .Pikkusisko pelailee aina välillä jotain pleiska ygösen barbie-peliä ja Dog's Lifeä. Isä pelaa colin mcrae 3:sta mökillä. Äiti ei pelaa.

Tekisi mieli hankkia isälle joululahjaksi jokin peli ja jollain lailla painostaa hänet myös pelaamaan se läpi (tai ainakin niin pitkälle kuin taidot riittävät). Tämän jälkeen hän ei välttämättä nipottaisi minulle siitä pelaamisesta. Ainakaan niin paljoa kuin nyt.

 

[teme_]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Minäkin ostan meillä pelit, poikkeuksena isoveljen ostama PES4. Ja se onkin ainoa peli mitä se pelaa. Pikkusiskot pelaavat Pekka-kanaa ja Mario Foreveriä joskus aika paljonkin. (Kakka Penaa 4h putkeen). Vanhemmat eivät sitten peleihin edes koske, paitsi joululahja ostoksilla.

 

[benew]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Joskus aikoja sitten pelattiin isän kanssa Grand Prix kakkosta. Muutoin olen ainut perheenjäsen joka pelaa. Pikkuveli (5v) tosin joskus pelaa CTR:ää tai Firebirdsiä.

 

[csi]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Muut eivät pelaa, mutta siskon kanssa finaleita tullu tahkottua ihan tunteella.

 

[Equus]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Minun konsoleita vihaava siippani on yllättäen innostunut pelaamaan kuutiolla RE nelosta. Se ei tosin välitä tippaakaan pelin tapahtumista, haluaa vaan lahdata "zombeja". Hullun kiilto silmissä tahkoaa räiskintä-minipelejä. Eihän se mitään, ihan positiivinen käänne ko. henkilössä joka on perinteisesti ollut sitä mieltä että vain lapset pelaavat konsoleilla, mutta pääsisinpä itsekin välillä pelaamaan...

 

[Wile]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Meidän perheessämme pelattiin oikein urakalla Tetristä joskus kymmenen vuotta sitten, sen jälkeen eivät vanhemmat ole ohjaimeen koskeneet. Pikkusiskoni taas pelaa silloin tällöin GTA:ta, ei mitenkään tosissaan, vaan ajelee vain ympäriinsä ja tutkii paikkoja (ja ampuu ihmisiä, heh). Käytännössä olen siis perheessä ainoa, joka viihtyy konsoleiden ääressä enemmänkin.

Kuten suurin piirtein kaikki tytöt, myös tyttöystäväni pelasi aikoinaan Super Mario Brosia, Yoshi's Islandia ynnä muita loistopelejä. Nykyään hän pelaa kanssani GC:n Soul Calibur II:sta ja varsinkin Super Smash Bros. Meleetä (alkaa olla jo aika mestariainesta). Hänen mukaansa kaikki muut pelini ovat "ihan tyhmiä, jotain ihme fantasiaseikkailuja". Suunnitelmissani on kuitenkin pakottaa hänet/pyytää häntä pelaamaan The Legend Of Zelda: The Wind Wakeria, voisin kuvitella hänen pitävän ainakin pelin graafisesta ilmeestä ja pirteästä tunnelmasta. Vielä hän ei vain ole moiseen suostunut. Aiheesta on hänenkin kanssaan keskusteltu ja minusta tuntuu, että naiset haluavat jotain erityisen yksinkertaista, helposti opittavaa ja sellaista, jota voi pelata tyyliin "pelailenpa tästä pari minuuttia". He ehkä "pelkäävät" pelien monimutkaisuutta ja sitä, etteivät osaa. Mitään Final Fantasyja on heille aivan turha tarjota, he eivät juurikaan osaa arvostaa asioita kuten tarina, dialogi, pelimaailman uskottavuus, ym. Ja sehän on aina pelin vika, jos ei suju . Esim. jonkin roolipelin aloittaminen on usein monikymmentuntinen "prosessi". Naiset eivät halua tällaista, he eivät halua syventymistä vaativia pelejä. Tottakai on naisia jotka pelaavat enemmänkin, mm. Final Fantasyja, mutta puhunkin nyt yleisesti sellaisista, jotka eivät ennen tai pitkään aikaan ole pelanneet. Odotan kuitenkin Resident Evil 4:stä peliä, jota tyttöystävänikin voisi innostua pelaamaan, kun kauhuleffatkin ovat niin kovin hänen sydäntään lähellä.

 

[Eklu86]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Kyllä poikaystävän kanssa tulee pelattua pelejä. Parhaita pelejä mitä yhdessä tahkottiin GTA3, GTA San Andreas, Manhunt(!!!!!!), Ghost Recon.... Onpa tullut yhdessä pelattua tasoloikkaakin, onhan ne Crash Bandicootit hyviä.

 

[Arcane]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Nykyinen (ja ensimmäinen) tyttöystäväni pelailee. Hänen kotoaan löytyy Playstation 2 ja hyvinhän se viihtyi meilläkin Xboxin ja Cuben ääressä. Lähinnä Time Splitters 2:sta, Halo 2:sta, Burnout 2:sta sekä Super Smash Bros. Meleetä on pelattu. Ja ohjainta sai suunnilleen olla repimässä pois hänen kädestään kun piti alkaa lopettamaan.

 

[Neonomide]

Vastaus: Vanhempien/tyttöystävän/poikaystävän peliharrastus - onko oireita?

Muori pelailee vanhaa GB:täni aika penteleesti. Tykkää pelata tetristä kasitasolla. Pahoja fyysispsyykkisiä riippuvuusoireita. Harkitsen isäni kanssa radikaalia tahdosta riippumatonta katkaisuhoitoa.

 

[FelisLeo]

Miten vanhemmat suhtautu(i)vat peliharrastukseenne?

Omat vanhempani ja lähinnä äitini on aina suhtautunut pelaamiseen samalla tavalla: typerää ajanhukkaa ja turhaa rahanmenoa. Sain aikoinaan 8-bittisen NESin kyllä ja siihen silloin tällöin (käytettyjä) pelejä, mutta kun saapui uusi sukupolvi ja SNES niin peliharrastukseeni tuli rahoittajan kieltäytymisen vuoksi melkein 10 vuoden tauko. Asiaan vaikutti toki sekin, että kun konsolia ei ollut niin koetti asennoitua niin, ettei sellainen mikään hyvä edes ole: typerää ajanhukkaa ja turhaa rahanmenoa koko touhu.

Vasta 22-vuotiaana toisesta hankinnastani jäi sen verran rahaa, että hankin itselleni GameCuben ja siihen heti kärkeen kolme mahtipeliä. Tästä eteenpäin pelikirjasto on sitten laajentunut kattamaan kymmeniä pelejä ja Cuben tehdessä tilaa myös Microsoftin vihreälle valolle.

Ajoittain äitimamma kuitenkin kyselee tekemisiäni, jolloin vastaan aina samalla tavalla: luen Laila Hirvisaaren uusinta syväluotaavaa romaania, joka sijoittuu kuohuvimpaan aikaan tsaarivallan Venäjällä (tosiasiassa pelaan Xboxilla Star Wars: Knights of The Old Republic: The Sith Lordsia). Näin siksi, että kirjojen lukeminenhan on hienoa ja mahtavaa jne. eli ylipäänsä kaikkea sitä upeaa ja kehittävää, mitä pelit eivät ole (hänen mielestään).

Jostain syystä vanhemmalle polvelle pelaaminen ei vain tunnu olevan harrastus muiden joukossa, vaan jotain lapsellista ja typerää tappopelien mättämistä, joiden avulla tehdään sarjamurhaajia (tai jotain siihen suuntaan).